Avainsana-arkisto: laulajat

Tuntemattomat laulajat harmonioiden takana – 20 metriä tähteydestä

20 metriä tähteydestä – Turun musiikkikirjaston näyttely avattu 26.2.

20 Feet From Stardom.Taustalaulajat ovat studiomuusikoiden ohella yksi musiikin unohdetuimmista kyvyistä. Taustalaululla on tärkeä rooli lukuisissa kaikkien aikojen suosituimmista kappaleista, mutta laulajat harmonioiden takana ovat jääneet tuntemattomiksi tai ilman lopullista läpimurtoa tähteyteen. Joskus heidän nimeään ei ole edes löytynyt kansilehdistä – tai se on kirjoitettu väärin. Suuri osa taustalaulajista on mustaihoisia naisia, joiden kohtalona on ollut jääminen miesten musiikin taustalle.

Osa taustalaulajina toimivista artisteista pysyttelee myös omasta tahdostaan poissa parrasvaloista. Morgan Nevillen ohjaamassa 20 Feet From Stardom-elokuvassa (2013) kerrotaan näiden suurelle yleisölle tuntemattomaksi jääneiden laulajien tarina. Elokuva on voittanut lukuisia elokuva-alan palkintoja, muun muassa parhaan dokumenttielokuvan Oscar-palkinnon vuonna 2014.

Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla on esillä ja lainattavana eri artistien tuotantoa, joissa esille nostettujen taustalaulajien ääntä on kuultavissa. Joiltakin artisteilta, kuten Darlene Lovelta löytyy myös omaa tuotantoa. Osa näyttelyn laulajista esiintyy 20 Feet From Stardom-dokumentissa.

20 Feet From Stardom on katsottavissa Yle Areenassa 28.2.2015 asti.

Lisa Fischer

Lisa Fischer (s. 1958) on menestynyt amerikkalainen laulaja, joka on muun muassa ollut taustalaulajana jokaisella Rolling Stonesin kiertueella vuodesta 1989 alkaen. Hän on työskennellyt Luther VandrossinTina Turnerin ja Stingin sekä lukuisten muiden artistien kanssa. Fischer julkaisi vuonna 1991 ensimmäisen ja viimeiseksi jääneen sooloalbuminsa So Intense. Albumi sisälsi hitin How Can I Ease the Pain, josta Fischer voitti parhaan naisvokalistin (R&B) Grammy-palkinnon.

Varaa Rolling Stonesin Sweet Summer Sun-livetaltiointi, jossa Fischer nousee välillä valokeilaan Mick Jaggerin rinnalle vaskikirjastot.fi-sivustolta

Merry Clayton

Merry Clayton (s. 1948) on työskennellyt taustalaulajana, sooloartististina ja näyttelijänä. Hänet tunnetaan parhaiten vainoavan kauniista laulustaan Rolling Stonesin kappaleessa Gimme Shelter. Clayton on työskennellyt myös muun muassa Ray Charlesin, Supremesin ja Joe Cockerin kanssa. 

Darlene Love

Darlene Love (s. 1941) on pitkän uransa aikana toiminut taustalaulajana, näyttelijänä ja julkaissut soololevyjä. Hän on toiminut omien sanojensa mukaan yli 200 artistin taustalaulajana. Love ei koskaan saavuttanut suurta läpimurtoa, mutta oli erittäin kysytty studiomuusikko etenkin 1960-luvulla. Vuonna 2011 hän sai viimein ansaitsemansa tunnustuksen kun hän pääsi Rock and Roll Hall of Fame-museoon.

Varaa Darlene Loven CD-kokoelma The sound of love: the very best of Darlene Love.

Táta Vega

Táta Vega (s. 1951) on monipuolinen solisti, joka on julkaissut soololevyjä (mm. Motown-levymerkille) ja laulanut taustoja muun muassa Stevie Wonderille, Chaka Khanille, Michael Jacksonille ja Andraé Crouchille.

Lorraine Crosby

Lorraine Crosby (s. 1960) on julkaissut sooloalbumeja sekä laulanut taustoja Meat Loafin levyllä Bat Out Of Hell II – Back Into Hell. Hänen tunnetuin kappaleensa on Meat Loafin kanssa laulettu I’d do anything for love (but I won’t do that), josta hän ei tosin saanut koskaan tekijänoikeuspalkkiota ja musiikkivideossa hänen tilallaan esiintyi malli Dana Patrick.

Judith Hill

Judith Hill (s. 1984) on laulanut taustoja Michael Jacksonille, Stevie Wonderille ja Elton Johnille. Hänen uransa on ollut nousujohteinen ja hänellä on tällä hetkellä tekeillä ensimmäinen sooloalbumi. Nähtäväksi jää saavuttaako Hill suurta tähteyttä urallaan. 

Irina Milan

Irina Milan (s. 1947) on suomalainen laulaja, sanoittaja ja näyttelijä. Hän on julkaissut soololevyjä sekä toiminut taustalaulajana muun muassa Euroviisuissa.

Anita Pajunen

Anita Pajunen on toiminut taustalaulajana monelle eri artistille ja hän on myös Roma-yhtyeen solisti. Hän on muun muassa laulanut taustoja lukuisissa Suomen Euroviisujoukkueen kappaleissa.

Varaa Anita Pajusen levy Neonenkeleitä.

 

Saimi Kallio

 

Lähteet:

http://twentyfeetfromstardom.com

http://darleneloveworld.com

http://www.biography.com/people/darlene-love-17170008

http://www.discogs.com/artist/83904-Merry-Clayton

http://lisafischermusic.com

http://en.wikipedia.org/wiki/Lisa_Fischer

http://www.discogs.com/artist/28630-Tata-Vega

http://lorrainecrosby.co.uk

http://www.judithhill.com

http://fi.eurovision.wikia.com/wiki/Anita_Pajunen

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Näyttelyt Turku

Demis Roussos on poissa

Demis-Roussos-MAIN

Kreikkalainen laulaja/muusikko Demis Roussos on kuollut 68-vuoden ikäisenä.

Roussos nousi nopeasti (Euroopassa) suureen suosioon ja listojen kärkeen 1970-luvun alun kappaleillaan We Shall Dance, Forever And Ever, My Friend The Wind, My Reason, Velvet Mornings ja Goodbye My Love, Goodbye.

Ennen listasuosiota Rousssos vaikutti Aphrodite’s Child -nimisessä progressiivisen rockin orkesterissa, joka julkaisi vuonna 1967 alkaneen uransa aikana kolme albumia. Aphrodite’s Childissa Roussos soitti bassoa laulusuorituksen lisäksi. Roussosin bändikaverina soitti Evangelos Odysseas Papathanassiou, paremmin tunnettu artistinimellä Vangelis. Roussos ja Vangelis tekivät myös myöhemmin musiikillista yhteistyötä. Roussos oli mukana mm. Blade Runner (1982)-elokuvan soundtrack-levyllä.

Roussosin ura jatkui aktiivisena pitkälle 2000-luvulle. Artistin levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yli 60 miljoonaa kappaletta.

 

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Siiri Sisask – nainen ja ääni (Turussa sunnuntaina 18.5.)

Siiri Sisaskin konsertti su 18.5. klo 15 Villa Marjaniemessä, Turun Ruissalossa.

 

Viron tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin laulajiin kuuluva Siiri Sisask (s. 1968) tunnetaan myös säveltäjänä, sanoittajana, taidemaalarina ja näyttelijänä. Muusikkona hän on monipuolinen ja muuntautumiskykyinen oman tiensä kulkija, jolla on taito yllättää kuulijansa. Tästä käy oivana esimerkkinä Sisaskin toistaiseksi tuorein albumi ”Hommikupuu” (2012). Metsatöll-yhtyeen rumpalin Marko Atson tuottamalla levyllä nousevat esiin kansanmusiikista ja raskaasta rockista ammentavat vaikutteet. Ne sopivat erinomaisesti yhteen kaiken kruunaavan Siiri Sisaskin vahvan ja persoonallisen äänen kanssa.

Me suomalaiset tunnemme Siiri Sisaskin muutaman vuoden takaisen Matkalla Virossa –sarjan toisena juontajana. Hänen upeaa lauluaan olemme puolestaan kuulleet Puhdistus-elokuvan lopussa soivassa isänmaallisessa Mis maa see on –laulussa, jolla hän aikoinaan lauloi itsensä Ultima Thule –yhtyeen säestämänä virolaisten sydämiin.

Sisask on myös yhteiskunnallisesti aktiivinen. Hänen vuonna 1998 perustamansa hyväntekeväisyysjärjestö Saagu Valgus auttaa köyhyydessä elävien virolais- perheiden lapsia. Tämän kuun 18. päivänä on ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä ja kuulla suurenmoinen Siiri Sisask, kun hän esiintyy hyväntekeväisyyskonsertissa Ruissalon Marjaniemessä. Konsertin tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä Saagu Valgukselle.

(Teksti; Altti Koivisto)

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Tapahtumat

In memoriam: Fergie Frederiksen

Fergie Frederiksen: Any Given Moment

Jokin aikaa sitten taivaalliseen orkesteriin siirtynyt Dennis ”Fergie” Frederiksen (Trillion, LeRoux, Toto) muistetaan mainiona AOR-äänenä, jonka uran huippuhetki lienee lyhyeksi jäänyt Toto-komennus. Frederiksen ehti laulaa vain Toton Isolation-albumilla mutta jälki oli sitäkin komeampaa.

Maksasyövästä kärsinyt laulaja julkaisi viimeiseksi jääneen sooloalbuminsa viime syksynä. Any Given Moment osoittautuu lopulta mittavan uran tyylikkääksi testamentiksi – levy on ehtaa kultakauden AOR-hekumointia. Italialaisen Alessandro Del Vecchin tuottama albumi ei haikaise omaperäisyydellään mutta AOR-genren harrastajalle kuviot ja reunaehdot ovat selkeät. Fergien ääni on vahva ja tunteita herättävä. Sävellysten osalta miehen edellinen, Happiness Is The Road -niminen albumi oli vahvempi mutta ammattitaitoinen jälki ei anna aihetta suurille mutinoille.

Kiekon aloitus on mainio. Last battle of my war ja Let go tähtäävät suoraan 80-luvulle ja varsinkin vahvasti Toto ja Journey -henkinen Let go herättää hurraa-huutoja. Ruotsin AOR-hemmo Robert Sällin (Work Of Art) sävellys I’ll be the one on jo turhankin sokerista euroviisuhuttua mutta ah kun kitarasoolo viiltää tunnelmallista tilulilua. Toisen ruotsalaishahmon Sören Kronqvistin Times will change onnistuu huomattavasti paremmin.

Levyn todellisia hekumointiehetkiä ovat Survivor-tyyppi Jim Peterikin Any giving moment, Toto-coveri Angel don’t cry ja Issa-duettobiisi Not alone.

Kansipaperit paljastavat kuvien muodossa kovin hauraan Fergien. Lopunajan merkkejä on havaittavissa. Any Given Moment ei jää historian lehdille genrensä merkittävänä muistomerkkinä mutta kylläkin hienona näyttönä Dennis ”Fergie” Frederiksenin aikuisrockin kenttää vahvistaneesta vivahteikkaasta äänestä. Laulajamestari on poissa mutta hänen äänensä on säilötty tuhansiin sydämiin ympäri maailmaa.

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Uncategorized

David Bowie: The Next Day

Maestron komea paluu

Kun olen 66

The Next Day.David Bowien uusi albumi? Totta se on. Rockikonin ensimmäinen studiolevy liki kymmeneen vuoteen nousi ansaitusti sekä Suomen että Britannian listakärkeen. Mutta millainen The Next Day on? Tuottaja Tony Visconti on tehnyt Bowien kanssa erinomaista jälkeä.

”Heroes”

Kansitaide on tehty 1977 ilmestyneen albumin “Heroes” päälle. Ikoninen Sukitan valokuva jää piiloon. Statement on raju, tyylikäskin. Miten “hyvä idea” Jonathan Barnbrookin tekemä kansi on? En osaa vielä vastata.

Levyn alku on yllättävän kankea, sillä parhaat biisit antavat odottaa. Uusin singleraita The Stars (Are Out Tonight) todella svengaa, samoin esimerkillisen uhkaavaksi nouseva Love Is Lost. Bowien 66-vuotispäivänä julkaistu Where Are We Now? kouraisee syvältä – yksi laulajan upeimmista hiteistä.  On vaikea sanoa, miksi kappaleen tunnelma imaisee mukaansa. Onnistuminen on niin täydellinen.

Osa tavanomaisemmista raidoista (Valentine’s Day, Dirty Boys) jäävät jännittävämpien biisien jalkoihin. Räväkkä I’d Rather Be High on jäädä piiloon, mutta teksti on yksi levyn kovimmista. Leveilevän oloinen Boss Of Me iskee intohimoisesti ja viettelevästi. Näen liveposeerausta takki auki.

Toisin kuin promovideolla The Stars (Are Out Tonight), albumille on yllättävän leimallista taajaan tuntuva epätodellisen tunnelman välttely. Juuri kun huumaava If You Can See Me tuo mieleen muistumia esimerkiksi biiseistä Ricochet ja Beauty And The Beast, niin metodeja vieraannuttavaan irtautumiseen himmataan. Tunnelmien vaihtuminen vaatii aikaa ja useita kuuntelukertoja.

Varsinainen albumi päättyy majesteetilliseen tribuuttiin Scott Walkerille. Heat muistuttaa meitä siitä, että Bowie osaa yhä viedä meidät ulos mukavuusalueeltamme. Painostavaan tunnelmaan mahtuu silti myös rauhaa. CD-levyn lisäraidat So She ja I’ll Take You There ovat melko harmittomia, mutta instrumentaali Plan voisi olla avausraita.

***

David Bowie.Oivallinen Heathen (2002) oli eteerisempi ja moniulotteisempi kokonaisuus kuin The Next Day. Toisaalta uusi levy on raikkaampi kuin kuivakka Reality. Välillä muistan, että Bowien massiivista tuotantoa on hyödytöntä laittaa paremmuusjärjestykseen. Onko Low on kovempi kuin “Heroes”? Diamond Dogs olennaisempi kuin Station To Station? Let’s Dance, klassikko? Entä Tin Machine, Bowien ysärialbumien villiys ja Reeves Gabrels? Kaikki tärkeitä. Tärkeintä on silti muutos ja jatkuvuus – ja se, että uuden albumin aura on kiinnostava.

Konserttiuutisia, anyone?

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

Naisen työ Kate Bushin mukaan

Kate Bush

This Woman’s Work – Anthology 1978-1990

Kate Bush: This Woman's Work 8-CD

Uutta Kate Bushin albumia 50 Words For Snow odotellessa Musasto esittelee massiivisen boksin This Woman’s Work. 8 CD-levyn laatikossa on Bushin kuusi ensimmäistä albumia sekä kaksi ultrakiinnostavaa bonuslevyä. Populaarimusiikin kaanonissa Kate Bushin musiikki on korvaamatonta.

***

Kate Bushin ensimmäinen single Wuthering Heights//Kite julkaistiin tammikuussa 1978. Levy-yhtiö EMI epäili seiskan mahdollisuuksia, mutta lopulta Kate oli singlelistan kärjessä. Poikkeuksellisen taidokas ja omaperäinen Wuthering Heights antoi viitteitä ensimmäisestä albumista The Kick Inside. Tuo levy on täynnä valloittavia popseikkailuja, jotka kaikki onnistuvat. Kiehtovaa ja melko helposti omaksuttavaa popmusiikkia, joka haastaa syventymään. Toinen singlejulkaisu The Man With The Child In His Eyes//Moving menestyi myös hyvin listoilla.

Toinen albumi Lionheart äänitettiin nopeasti. Julkaisuaikataulu oli kireä, ja levy julkaistiin vielä ennen vuodenvaihdetta. Lionheart lienee boksin epätasaisin albumi. Parhaita biisejä ovat Fullhouse ja Symphony In Blue. Myös singlebiisit Hammer Horror ja Wow ovat Katen ehdotonta huippua.

Vuonna 1980 julkaistu kolmas albumi Never For Ever esitteli harkitumpaa lauluntekoa, sovittamista ja tuottamista. Kate tuotti levyn yhdessä Jon Kellyn kanssa. Äänimaailma on häikäisevä: aloitusraidasta Babooshka lähtien kuulija hypähtää suurenmoiseen satumaailmaan loputtomine yksityiskohtineen. Esimerkiksi Delius (Song Of Summer) on aivan hillitön kunnianosoitus brittiläiselle säveltäjälle. Katen ääni on voimistunut huomattavasti. Päätösraidalla Breathing Kate on erityisen koskettava. Nick Pricen fantastinen levynkansitaide kruunaa albumin taiteellisen riemuvoiton. Never For Ever oli Katen ensimmäinen listaykkönen albumilistalla.

Albumi The Dreaming (1982) oli monen kriitikon mielestä liian pitkälle ajautunut kokeilu. Jotenkin oli myös muka korrektia epäillä Katen kykyä tuottaa albumi itse. The Dreaming on toki kimurantti ja hieman vaikea, mutta palkitsee keskittymisen. Maagiset ja vähän pelottavat Leave It Open, Get Out Of My House ja The Dreaming ovat vaikuttavia.

Katen magnum opus on vuonna 1985 julkaistu Hounds Of Love. Majesteetillinen kokonaisuus on edelleen Katen tärkein albumi, sekä sävellyksien että tuotannon kannalta. Levyn tekoon meni Katelta kauan – ja kyllä kannatti. Musiikin syvyyttä voi vain ihmetellä. Mukana on myös poikkeuksellisen laadukkaita singlejä, jotka myös menestyivät listoilla: Running Up That Hill, Cloudbusting ja The Big Sky toimivat edelleen hienosti. Albumin jälkimmäinen puolisko The Ninth Wave on kunnianhimoinen ja onnistunut musiikillinen seikkailu, jonka kuunteleminen on aina suuri kokemus. Niin on myös video kappaleeseen Cloudbusting:

The Sensual World (1989) on Katen sliipatuin albumikokonaisuus. Osin ylituotettu levy on aavistuksen liian vesitiivis. Toisaalta albumilla on myös suuria onnistumisia. Boksin nimikappale This Woman’s Work on ehkä riipaisevinta Katea koskaan. The Sensual World ja Walk Straight Down The Middle koskettavat syvältä. Ja Mick Karn soittaa bassoa upeassa biisissä Heads We’re Dancing.

Erilliset harvinaisempia biisejä sisältävät kaksi CD-levyä sisältävät sinkkujen B-puolia, remixejä ja muita harvinaisuuksia vuosilta 1979-1990.  Mukana on esimerkiksi livetaltiointeja Katen ainoalta kiertueelta. Suosittelen lämpimästi.

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Boksit, Musasto suosittelee

Jussi Isotalon vapaa alustus Morrissey-iltaan ja The Smiths -seminaariin pe 25.3.

Morrissey

 

Morrissey

Morrissey

”Aristokraatti matalaotsaisen demokratian ajassa. Jäljittelemätön. Käsittämätön. Vastaansanomaton.” -Mark Simpson

Popin maailmassa Morrissey on täysin poikkeuksellinen ja julkean ainutlaatuinen artisti. Jopa ne, joilta hänen suuruutensa jää huomaamatta, myöntävät tuon. Vaikka The Smiths nauttiikin epämääräistä ja harvoin konkretisoituvaa suosiota niin kutsutuissa indie-piireissä, ovat silti Morrisseyn soololevyt ja jopa The Smiths-levyt vieraita monelle ehkä The Queen is deadia. Morrisseyn nimi herättää asiaan vihkiytymättömänkin mielessä jonkinlaista selittämätöntä kutinaa, mutta siihen se usein jää. Häntä ei näe turhan usein lehtien sivuilla, ei edes musiikkilehtien. Morrissey on suosittu, mutta hänen suosionsa on näkymätöntä. Sitä ei mitata myydyissä levyissä tai väkimäärissä.

Näistä lähtökohdista halusin järjestää illan, jossa soitettaisiin yksinkertaisesti Morrisseyn tuotantoa alusta loppuun ja siltä siltä väliltä. Tietenkin levyiltä, koska tunkkaiset cover-iltamat ovat ajatuksenakin luotaantyöntäviä. Toki tyrkytän Morrisseyn musiikkia ihmisille muutenkin kaikissa sopivissa ja epäsopivissa tilanteissa, mutta julkinen tapahtuma tarjoaa mahdollisuuden houkutella joku viaton ihminen tuon hälyttävän miehen äänen pauloihin. Toisaalta saan myöskin julkisesti esitellä minulle rakkaimpia kappaleita, siinä on jotain perverssiä ja rivoa. Suhteeni Morrisseyhin on syvän henkilökohtainen. Siltikään siinä ei ole mitään ainutlaatuista, vastaavassa tilanteessa on lukuisia sieluja eri puolelta planeettaa.

En halunnut olla yksin vastuussa kappaleiden valinnasta ja soittamisesta, eikä se olisi palvellut koko ideaakaan kovin hyvin, joten tarvitsin tietenkin soittokumppanin. Morrissey-faneista ehkä suurin ja varmasti kirjallisesti (ja muutenkin) ansioitunein on esseisti ja kääntäjä Antti Nylén. Hän on kirjoittanut Morrisseysta, jotain mainitakseni, kirjallisuustieteen pro gradu-tutkielman, useita esseitä ja henkilökohtaisen suosikkini: Lohdutuksesta-juhlapuheen Morrisseyn 50-vuotis-syntymäpäiville. Tämän lisäksi hän on suomentanut erinomaisen Pyhän Morrisseyn. Tällaisen illan järjestäminen ilman Antin läsnäoloa olisi suoranainen loukkaus, siksi minulle olikin alusta alkaen selvää, että hänet täytyy pyytää soittamaan levyjä. Suureksi ilokseni hän suostuikin ilman sen suurempia kysymyksiä. ”Morrisseyn pakkosyöttö viattomille ihmisille on aina kaunis ajatus.” Samalla kävi ilmi, että Turun Yliopistolle oltiin järjestämässä The Smiths-seminaaria Antti Nylénin ja Kari Kallioniemen voimin ja oli mahdollista yhdistää tämä Morrissey-ilta siihen. Edes yhden päivän ajan, vaikkakin vain keskikokoisessa suomalaiskaupungissa, Morrissey saa sen huomion ja kunnioituksen, jonka hän ansaitsisi kaikkialla ja aina.

-Jussi Isotalo

Smiths-seminaari Turun yliopiston Janus-auditoriossa

perjantaina 25.3. klo 12-14.

Morrissey-ilta myös perjantaina 25.3. Bar Kukassa, kello 22 alkaen.

Seminaariin ja Morrissey-iltaan liittyvää kirjallisuutta varattavissa Vaskista:

Nylén, Antti: Vihan ja katkeruuden esseet

Nylén, Antti: Halun ja epäluulon esseet

Simpson, Mark: Pyhä Morrissey (Saint Morrissey)

Why pamper life’s complexities? : essays on The Smiths. Sean Campbell ja Colin Coulter (toim.)

Goddard, Simon: Mozipedia : the encyclopedia of Morrissey and The Smiths

Goddard, Simon: The Smiths : songs that saved your life

3 kommenttia

Kategoria(t): Elämäkerrat englanniksi, Elämäkerrat suomeksi, Musasto suosittelee, Tapahtumat

Musiikkia ja elämäkerrallisia esillä

Beefheart

&

Zappa

Frank Zappa 1940-1993

Frank Zappa 1940-1993

Tänään tulee kuluneeksi 70 vuotta säveltäjä ja rockmusiikko Frank Zappan (1940-1993) syntymästä. Muistopäivä on luonnollisesti hieman haikea, eikä vähiten muusikko ja taiteilija Don Van Vlietin eli Captain Beefheartin poismenon 17.12.2010 vuoksi. Turun musakirjastossa on nyt esillä muusikkojen tuotantoa sekä elämäkertoja.

Ystävykset Van Vliet ja Zappa tutustuivat jo nuorina poikina. Myöhemmin he tekivät yhdessä merkittävää musiikkia. Zappa tuotti Beefheartin kuuluisimman albumin Trout Mask Replica (1969) ja Beefheart vieraili Zappan albumilla Hot Rats (1969). Molemmat albumit ovat kiistatta rockin klassikoita. Nuo levyt ovat häikäiseviä kokonaisuuksia salaisella ja vähän pelottavallakin tavalla.

Don Van Vliet alias Captain Beefheart 1941-2010

Captain Beefheart 1941-2010

Frank Zappa kuoli 52 vuotiaana vuonna 1993. Hän oli aktiivinen säveltäjä loppuun asti. 1980-luvun alkupuolelta lähtien maalaamiseen keskittynyt Don Van Vliet kuoli vaikeaan sairauteen viime perjantaina 69-vuotiaana.

Tuomas Pelttari

Captain Beefheartin CD- ja LP-levyjä voi varata Vaskista.

Frank Zappan CD- ja LP-levyjä voi varata Vaskista.

Elämäkerrat ja muuta lukemista Captain Beefheartista.

Elämäkerrat ja muuta lukemista Zappasta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Elämäkerrat englanniksi, Elämäkerrat suomeksi, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku, Uutiset

Vince Neil

Tatuointeja ja tequilaa

Tatuointeja ja tequilaa

Vince Neil: Tatuointeja ja tequilaa

Mötley Crüe -yhtyeen solisti Vince Neil on vihdoin päästetty irti! Monien mielestä mies jäi Törkytehdas-kirjassa turhan taka-alalle, mutta ei enää huolta, Tatuointeja ja tequilaa -teoksessa äänessä on ainoastaan Vince Neil itse.

Vince Neilin 30 vuoteen rocktähtenä mahtuu enemmän seksiä, huumeita ja rock’n’rollia kuin mistä tavalliset kuolevaiset uskaltavat haaveillakaan. Mike Sagerin avustuksella kirjoittamassaan muistelmateoksessa Neil kertoo rehellisesti niin ylä- kuin alamäistäänkin. Mötley Crüen huikeasta menestyksestä, katkerista potkuista yhtyeen suosion huipulla, naisseikkailuista, alkoholi- ja huumeongelmistaan, sekä tietysti Skylar-tyttärensä traagisesta kuolemasta ja vähintään yhtä traagisesta auto-onnettomuudesta, jossa henkensä menetti Hanoi Rocks -rumpali Razzle.

Vasta syyskuussa alkukielelläkin ilmestynyt kohuelämäkerta on saatu suomennettua siis aivan tuoreeltaan.

Jyrki Mäkelä

Teos on varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Elämäkerrat suomeksi, Uutta ja retroa

Viikon levy on Melody Gardot: Worrisome heart

Melody Gardot

Worrisome heart

Melody Gardot, 25, on Yhdysvaltalainen laulaja ja lauluntekijä. Häneltä on ilmestynyt kaksi levyä: Worrisome heart (2008) ja My one and only thrill (2009).

19-vuotiaana sattunut vakava onnettomuus oli viedä häneltä puhe- ja näkökyvyn kokonaan. Gardot kuitenkin selvisi onnettomuudesta, yhtenä parantumiseen vaikuttavista tekijöistä hän on maininnut musiikin. Melody Gardot’lla on erittäin miellyttävä samettisen tumma ja jopa surumielinen ääni. Gardot on omimmillaan tulkitessaan haikeita ja melankolisia sävellyksiä.

Worrisome heart on vaikuttava kokonaisuus. Levy on erittäin vahva ja tunnelmallinen. Pidän levystä juuri sen omanlaisuutensa ja erilaisuutensa ansiosta. Levyn äänimaailma on erittäin tarkka ja avara. Albumista on myös ilmestynyt aikoinaan laadukas vinyylipainos 45rpm kaiverruksella.

Levyn kaikki kappaleet on hienoa kuunneltavaa ja yhtään ylimääräisen kuuloista kappaletta ei levyllä ole. Ehkä kaikkein parhaina omasta mielestäni erottuvat Love me like a river does, Goodnite sekä albumin nimikappale.

Suosittelen Worrisome heartia lämmöllä kaikille jazzin, bluesin, soulin tai viihdemusiikin ystäville. Kannattaa ehdottomasti tutustua!

Worrisome heart on varattavissa Vaski-verkkokirjastosta

Vinyylihemmo

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy