Metallista poppiin – Pohjois-Amerikan intiaanien vaikutus populaarimusiikkiin (Musasto vinkkaa)

Kuvassa Jesse Davis (1944-1988).

Turun kaupunginkirjaston Musiikkiosaston kokoelmiin viime vuoden aikana kuin varkain tullut uutuuksina aineistoa, jossa tarkastellaan mm. alkuperäiskansojen vaikutusta populaarimusiikkiin ja heidän musiikkiperinteitään historiankäänteissä ja muutoksen tuulissa.

Tässä artikkelissa vinkkaan muutaman kokoelmistamme löytyvän kirjan, joiden tekijöistä ilokseni löytyy mm. Dena’ina ja Navajo-kansan jäseniä. Löytyipä mukaan myös suoranainen arkistojen helmi, jonka esittelen viimeiseksi.

Indigenous Pop: Native American Music From Jazz to Hip Hop (toim. Berglund, Johnson & Lee 2016)

Indiginous pop (2016) on teos, jossa tarkastellaan Yhdysvaltojen alkuperäisväestön vaikutusta jazzista hip hoppiin. Indeginous pop käsittelee mm. jazzia, bluesia, country-westerniä, rock and rollia, reggaeta, punkia ja hip hoppia. Mukana vilisee tuttuja nimiä mm. protestilaulujen sekä Red Power -liikkeen ajoilta, mutta myös tekijöitä, jotka ovat uusia tuttavuuksia, kuten punk-yhtye Blackfire tai Casper Lomayeswa.

Teos on kiinnostava tietokirja, joka syventää esim. Rumble – The Indians Who Rocked the World (2017) -dokumentin valottamaa kuvaa. Kyseinen dokumentti oli katsottavissa Yle Areenassa parisen vuotta sitten ja toi uudenlaisen näkökulman populaarimusiikin historiaan. Kiiteltyä dokumenttia on moitittu lähinnä siitä, että se on liian lyhyt ja loppuu kesken. Ainakin ennen kuin siinä päästään käsittelemään mm. Jim Pepperiä ja Don Cherryä, jotka ovat edelläkävijöitä kokeellisen jazzin ja nk. maailmanmusan kentillä.Valitettavasti sitä ei saada tekijänoikeudellisista syistä hankittua kirjaston kokoelmiin, mutta se putkahtelee tasaisin väliajoin erilaisiin suoratoistopalveluihin. Ehkäpä juuri sinulla on omat kätevät konstisi kaivaa se esiin bittivirrasta?

Tässä dokumenttielokuvan traileri siitä kiinnostuneille.

Rez Metal: Inside the Navajo Nation Heavy Metal Scene (kirj. Ashkan & Zappia, 2020)

Rez Metal (2020) -teoksessa tarkastellaan 2000-luvun alun nuorisokulttuuria metallimusiikin nyt jo ylisukupolvisen jäljen kautta. Hevimetalli on kirjoittajien mukaan osunut ”erityisesti Arizonan Navajo reservaatin kollektiiviseen hermoon” jopa niin, että monet yhteisön kulttuurillisista johtajista ovat huomanneet sen inspiroivan voiman. Hevimetallin kautta puretaan yhteisön kohtaamia vastoinkäymisiä ja arjen haasteita, ja kurkotetaanpa yhteistyön merkeissä skandinaviaan.

Sound Relations: Native Ways of Doing Music History in Alaska (Perea, 2021)

Musiikkiperinteeseen Alaskassa on tarttunut Jessica Perea Bisset teoksessaan Sound relations (2021). Teoksessaan Bisset, joka itse kuuluu Dena’ina kansaan, tarkastelee alaskan inuiittien musisointiperinteitä ja niiden merkitystä alkuperäiskansojen oikeuksia ajavassa liikehdinnässä.

Kirjaa lukevalle jää käsiin kattava kuva siitä, miten laajasti näitä perinteitä on kuultavissa eri musiikin genreissä aina kristillisistä virsistä populaarimusiikkiin. Lukukokemus johdattaakin uudelleen arvioimaan musiikin, alkuperäiskulttuurien ja kolonialismin risteyskohtia Amerikan mantereilla.

Arkistommme helmenä: Teton Sioux Music & Culture (Densmore, 1918)

Viimeisenä nostan esiin perinteisempää etnomusikologista tutkimusta edustavan teoksen yli 100 vuoden takaa. Tämä kokoelmamme helmi ei sentään kuitenkaan ole alkuperäispainos vaan painos vuodelta 1992. Sinällään jo toki iäkäs sekin yleisen kirjaston kokoelmaan kuuluvaksi.

Teton Sioux & Culture (1918) on kiinnostava kurkistus antropologiseen otteeseen musiikintutkimuksessa. Se ansaitsee sanasen erityisesti tekijästään, jota nykyisin etnomusikologsikin varmaan tituleerattaisiin.

Densmoren äänityssessio 1916 (Blackfoot chief, Mountain Chief Bureau of American Ethnology.)

Teoksen kirjoittaja Frances Densmore (1867 – 1957) kasvoi kuunnellen dakota-kansan musiikkia, opiskeli musiikkia, työskenteli musiikinopettajana reservaateissa ja tallensi vuodesta 1907 alkaen musiikkiperinteitä Smithsonian Instituutille (Smithsonian Instution’s Bureau of American Ethnology). Osa näistä äänitteistä on nykyisin Library of Congressin säilytettävänä.

Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, seuraavan linkin kautta pääset Vaskiin koottuun suosikkilistaukseen: https://vaski.finna.fi/MyResearch/MyList/1229275

Toim. Hanna Kaikko

Ps. Artikkelin kansikuvassahan komeilee tietysti Jesse Davis.

Musiikki ja filosofia – lyhyt johdatus

Turun pääkirjaston Musiikkiosaston nostossa on mahdollisuus tutustua musiikin ja filosofian yhteiseen rihmastoon.

Musiikki ajattelun asiana

Elämme musiikin keskellä. Melodiat, harmoniat, rytmit ja sanat ovat päivittäin läsnä olemisessamme ja tekemisessämme, jonka suuntaamme kohti maailmaa. Kuitenkin usein tuon meitä lähellä olevan ja meitä alati muokkaavan musiikin ajatteleminen tuntuu unohtuvan.

Mitä musiikki sitten oikein on ja kuinka sitä oikein tulisi ajatella? Musiikki voidaan määritellä hyvin monella eri tavalla. Voidaan esimerkiksi sanoa, että musiikkia on kaikki se ääni minkä äänen tuottaja on musiikiksi tarkoittanut ja minkä sen kuulija on musiikiksi mieltänyt. Tällöin puhutaan musiikin intentionaalisuudesta, eli siitä miten teoksen tekijän musiikillinen tarkoitus antaa teokselle tietyt perustavat tulkinnan rajat. Edellä mainittu määritelmä tarvitsee äänen tuottajan intentionaalisuuden lisäksi myös kuulijan, joka ymmärtää äänen tuottajan tarkoitteen musiikiksi. Kuulijan on kyllä mahdollista ymmärtää musiikiksi myös sellaiset äänet ja rytmit, joilla ei alunperin ollut musiikillista intentiota (kahvikupin särkyminen, naulan vasaroiminen, askellus ja niin edelleen). Mutta olisiko muusikon mahdollista soittaa musiikin ulkopuolella?

Ei ”vain musiikkia” vaan myös maailmassaolon tapoja

Musiikin ja filosofian yhteinen historia on pitkä. Musiikin filosofisia ulotuuvuksia ovat käsitelleet teoksissaan ainakin Platon, Aristoteles, Friedrich Nietzsche, Joseph Margolis,Thedor W. Adorno, Lydia Goehr, Luigi Russolo, Eero Tarasti, V. Kofi Agawu ja Susanna Välimäki. Myös kielifilosofina paremmin tunnettu Ludwig Wittgenstein on kirjoittanut musiikista teoksessaan Yleisiä huomautuksia.

Sen sijaan että pelkästään ottaisimme annettuna musiikin ja passiivisen suhtautumisen siihen, on meidän huomioitava se seikka, että musiikki on ennen kaikkea, heideggerilaisittain ilmaistuna: maailmassa olemisen tapa. Musiikin kautta toteutamme itseämme ja opimme hahmottamaan todellisuutta. Koko elämismaailmamme silloin tällöin tulvii täyteen musiikillisen keksimisen intoa ja uutuutta. Sitä tapahtuu silloin kun löydämme uutta kuunneltavaa, keksimme oudon äänen ja myös silloin kun saamme vaikean sointukuvion soimaan.

Musiikin kielellä voimme kommunikoida ilomme ja surumme joskus paremmin kuin sanoilla. Musiikki ylittää kansalliset rajat ja ymmärtää erilaisuuden eikä pyri vaientamaan sitä. Musiikki on jokaiselle vapaa alue löytöjen tekemiseen ja uutta luovaan ajatteluun.

Musiikin avulla kenties myös ymmärrämme paremmin ihmisen aidon mahdollisuuden suuntautua kohti jotain hyvää, rakentavaa ja yhteistä tässä jaetussa maailmassa, joka liian usein vaipuu tietämättömyyden, laukausten ja vaikenemisen vyörytyksen alle.

Kirjoittaja suosittelee

Muusikon kumousliikkeet
– Laura Wahlfors (78.1)

Musical encounters with Deleuze and Guattari (78.11)

Authenticities – Peter Kivy (78.11)

Musiikin todellisuudet
– Eero Tarasti (78.04)

Musiikin mimeettisyydestä: jäljittelevän musiiikin lyhyt historia
– Elina Packalén (78.19)

Aistit, uni, rakkaus: kaksitoista katsetta Kaija Saariahoon – Pekka Hako (toim.) (78)

Teksti: Santeri Skofelt

”Ludwig van Beethoven soittaa radiossa” – Musaston lukuvinkkejä

Beethoven oli kuuro.
Sillä oli maalauksissa tuulen pörröttämä tukka.
”Hänen tempperamenttinsa oli välimerellistä laatua”, luki jossain lapsille tarkoitetussa kirjassa 1990-luvullta. Ai niin, ja se koira oli nimetty sen mukaan!

Kohta 251 vuotta Beethovenia

Miten hyvin mahtaakaan Ludwig van Beethoven levätä haudassaan? Tuskin kenenkään muun säveltäjän tuotantoa on niin lahjakkaasti maailmanlaajuisesti valjastettu eri käyttötarpeisiin. Onko kehitteillä uusi ideologia? Mites ois taustamusaksi Beethoven? Ai, lanseerasit uuden närästyslääkkeen? Mitens sois toi fyyr elise! Eikä ku se onki jo käytetty.

Valitettavasti minulla ei ole tarjota uutta suomenkielistä tietokirjallisuutta Beethovenista. Ei, vaikka viime vuonna juhlistettiin hänen syntymänsä 250-vuotisjuhlaa. Tällä hetkellä takuuvarmana ja asiallisena elämäkertana voin suositella Denis Matthewsin Beethoven–elämäkertaa (suom. Riitta Kauko, 1991 Otava). Mutta siinä se sitten oikeastaan taidemusiikin elämänkertaluokassa eli 78.991 Vaskin kokoelmissa onkin. Onneksi näitä kuitenkin löytyy kirjastokimpasta monta kappaletta.

Matthewsin kirjan jälkeen on kuitenkin paljon virrannut vettä Aurajoessa ja tutkimustyö on tuonut uusia näkökulmia Beethoveniin säveltäjänä. Se on valaissut myös uudella tavalla kulttia hänen ympärillään. Onkin siis sääli, etteivät suomalaiset kustantajat ole tarttuneet viimeisten vuosien aikana julkaistuihin elämäkertateoksiin. Ainakaan korviini ei ole tällaista viestiä kuulunut.

Olemme kuitenkin hankkineet Turun kaupunginkirjaston kokoelmiin kaksi kiinnostavaa tuoretta Beethoven -elämäkertateosta. Tällä kertaa hellimme kielitaitoisia ja musiikin kulttuurisista kytköksistä kiinnostuneita. Molemmat teokset lähestyvät säveltäjän elämää eri näkökulmista eikä näkökulma tosiaankaan ole ”vain” kuulon menettämisessä, rahahuolissa tai rakkausasioissa.

Teokset ovat englanniksi ja ruotsiksi, mutta hei! Ainahan voi toivoa, että jompikumpi näistä suomennettaisiin!

Musiikin jättiläinen

Ruotsinkielinen Beethoven – Den andvändbare titanen (2021) tarkastelee Beethovenin elämän lisäksi hänen ”kuoleman jälkeistä elämäänsä”. Näkökulma on valtapolitiikassa ja ideologioissa, sillä kuten Åke Holmquist kirjoittaa, Beethovenin musiikki ja persoona ovat monien toisilleen vastakkaisten ideologioiden hyväksikäyttämiä.

Holmquist paneutuukin kiinnostavasti prosesseihin, joissa säveltäjä ja hänen teoksensa toimivat esikuvina Bismarckille, Leninille, Hitlerille, Zhou Enlaille sekä demokratian valtaapitäville sodan ja rauhan aikana. Entä miten Beethovenin musiikista tulee symboli Euroopan Unionille? Sitäkin kirjassa käydään läpi

Beethoven – Den andvändbare titanen
(Åke Holmquist, 2021)

Beethoven är en ikon världen över. Han har också fram till vår tid fått spela rollen som politisk inspiratör. Alla tänkbara ideologier från höger till vänster ockuperade honom och använde homon för sina syften. Åke Holmquist skriver om denna process.

Johanna Paulson (Dagens Nyheter) läste boken och spekulerade frågan: ”Kan man göra Beethoven till klimataktivist?”. Kunde man? Kanske, för att Beethoven älskade det lantliga och hyllade i naturen i Pastoralsymphonin. Åke Holmquist har forskat och skirivit om Beethoven i decennier och 2011 utkom hans Beethoven: Biografin.

Sirpaleinen elämä

Englanninkielinen Beethoven – A Life in Nine Pieces (2020) tutkailee säveltäjän elämää hänen teostensa kautta. Laura Turnbridge kirjoittaa soljuvasti ja lähes viihdyttävästi asiaproosaa. Tiesittekös esimerkiksi sitä, että Beethoven kirjoitti usein teoksilleen vaihtoehtoisia loppuja, jotka vakiintuivat vastaanotosta riippuen?

Turnbridge lähestyy luvuittain eri teoksia, mutta pitää niiden muodon virkistävästi vaihtelevana. Välillä hän aloittaa kevyellä teosanalyysillä, mutta siirtyy nopeasti kuvaamaan aikaa, ympäristöä ja säveltäjän elämää. Suosittelemme lämpimästi! Tämä teos löytyy myös e-kirjana OverDrive –palvelusta.

Beethoven – A Life in Nine Pieces
(Laura Turnbridge, 2020 )

Laura Turnbridge takes on a task that you would think would already been done. Many times. Over and over again. And perhaps it has been done, but not like this it hasn’t – not with this subject anyway. In each chapter Turnbridge focusses on a period of Beethoven’s life, a piece of music and a revealing theme, from family to friends…This makes A Life in Nine Pieces a thorough yet light read indeed.

Lisäluettavaa kokoelmista

Perinteisempiä elämänkertoja löytyy kuunneltavaksi Naxos Spoken Word –palvelusta.

Viihdettä kaipaaville englannin kielen taitoisille suosittelemme kirjailijana ja toimittajana tunnetun John Suchet’n kirjoittamaa fiktiivistä elämäkertatrilogiaa The Last Master. Sen paikka ei kai varsinaisesti olisi musaosastolla, mutta täältä se on ainakin vielä toistaiseksi lainattavissa ja luettavissa. Elämäkertana se on enemmän lähellä viime vuosisadan alkupuolen säveltäjäelämäkertoja, joissa puolet sisällöstä saattoi olla lähes fiktiivistä dialogia. Osat ovat nimeltään osa 1. Passion & Anger (1997), osa 2. Passion & Pain (1998) sekä osa 3. Passion & Glory (1999). Intohimoisia tuulahduksia siis kerrakseen!

Suchet on kirjoittanut myös The Man Revealed -sarjan taidemusiikin kolossaalisista kanonisoiduista säveltäjistä. Sarjan kirjoista ainakin Beethoven-osa löytyy Vaskin kokoelmista.

Niin, ja jos nimi tuntuu tutulta, olet oikeassa. Tämä Suchet on juuri sen Poirotin esittäjän eli Sir David Suchet’n veli. Isoveli, itseasiassa.

• 

• 

• 

Kuunteluvinkki asian vierestä

Lopuksi suosittelemme kuuntelemaan Rasiolaisen SIG-yhtyeen mukaansa tempaavan Ludwig van Beethoven -biisin vuodelta 1984. Lyriikoissa kaikuvat sukupolvien ja luokattomaksi mielletyn suomalaisen yhteiskunnan luokkien väliset kuilut. Minä luulen, että Beethoven olisi tykännyt SIGin menosta – ainakin haluan ajatella niin!

Pitäis jo mennä kauppaan
ennen kuin sekin suljetaan
Jääkaappi on aivan tyhjä
ja vatsalleni ei riitä 

Orkesteri soittaa radiossa
Kaikki tuntee nuotit,
kaikilla on puku
Yleisökin tietää
miten käyttäydytään 

(Matti Inkinen, SIG: Unelmia, 1984)

Teksti: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Kurkistus musiikin tietokirjallisuuteen: Laulunopetuksesta musiikkikasvatukseen

Hiihtolomat häämöttävät ja siitä löyhänä aasinsiltana voimme hypätä koulumaailmaan ja nimenomaan musiikinopetukseen. Turun musiikkiosaston hyllyistä löytyy koulun opetuskirjallisuutta aina 1920-luvulta lähtien. Niistä on nyt koottu pieni aineistonosto musiikin tietokirjallisuuden lukusaliin odottamaan kirjaston paluuta normaaliin.

Kansakoulun laulukirjallisuutta löytyy kokoelmista sekä avovarastosta, että varsinaisesta varastosta. Muutama viikko sitten näitä kirjoja seulottiin usean ihmisen voimin hartaudella läpi kun etsinnässä oli vastaus ”Kysy kirjastonhoitajalta” -palvelussa esitettyyn kysymykseen. Valitettavasti tuolloin emme löytäneet vastausta ja kysytty laulu pysyi arvoituksena.

Millainen on koulun musiikkikasvatuksen historia? Opinnäytteessään Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen linjalla Tuomas Sidoroff kirjoittaa auki sen historiaa jopa Turun Katedraalikoulun ajoilta. Tutkielma on luettavissa tämän linkin takaa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/234969

1950-1960-luvuilla suomalainen musiikkikasvatus kouluissa oli murroksessa. Opetuksen tarve oli keskittynyt laulamisen tekniseen opetukseen, nuotinlukutaitoon ja musiikinteoriaan. Käytännössä vain harva opettaja kykeni opetusta antamaan.

Saksalaisen Carl Orffin (1895 – 1982) ja unkarilaisen Zoltán Kodályn 1882 – 1967) ajatuksiin perustuvat uudet opetusmenetelmät, koulusoittimet ja äänilevyjen yleistyminen monipuolistivat monissa kouluissa musiikinopetusta merkittävästi 1960-luvun kuluessa. Orffin pedagogiikka seurasi hmisen kehityksen vaiheita: ensin rytmi kasvaa puheesta, sitten syntyy melodia ja näiden pohjalta harmonia. Kodályn filosofiassa korostuu oman äänen käyttäminen ja kuuntelukyvyn kehittyminen. Tässä säveltapailun lisäksi on tärkeänä vuorovaikutus muiden kanssa.

Valtaosassa kouluista oppiaineen nimi muuttui laulusta musiikiksi vasta peruskoulu-uudistuksen myötä 1972. Käytännössä jo tapahtuneet muutokset kirjattiin siis valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan vasta jälkikäteen. Tuolloin Kuuntelukasvatus nostettiin yhdeksi oppiainetta läpäiseväksi aiheeksi.

Musiikkipedagogiikka läpäisee esimerkillisesti kirjaston kokoelmat. Koulun musiikinoppikirjoja löytyy Musiikkiosaston kokoelmista ylemmiltä luokilta, mutta sitä varhaisempien luokka-asteiden aineisto on Saagan kätköissä. Kasvattajille kirjallisuutta löytyy Tieto-osastolta.

Teksti ja kuvat: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

• 

• 

• 

• 

• 

Musaston haastattelu: tietokirjailija ja suomentaja Ari Väntänen

Toimittaja, tietokirjailija ja suomentaja Ari Väntäsen uusin kirja Razzle: Hanoi Rocks- legendan tarina on juuri ilmestynyt. Musasto haastatteli Aria kirjan tiimoilta. Lue haastattelu alta.

1. Minkälaisen vastaanoton uusin kirjasi Razzle – Hanoi Rocks – legendan tarina on saanut? Oletko kuullut paljon kommentteja kirjan lukeneilta?

”Kyllä niitä on tullut. Tuntuu siltä, että kirjaa pidetään tarpeellisena ja että siinä kerrotaan asioita, joita moni ei ole kuullut. Ovatpa jotkut maininneet itkeneensä koskettavissa kohdissa.

2. Razzle kuoli nuorena kohtalokkaassa auto-onnettomuudessa. Mikä on suhtautumisesi onnettomuuden aiheuttaneeseen Vince Neiliin ja MötleyCrüehun?

”No, en arvosta rattijuoppoja enkä varsinkaan toistuvasti kännissä ajavia. Neilin bändillä taas ei ollut tämän onnettomuuden kanssa tekemistä. Se oli vain rattijuopon työpaikka. Yleisesti ottaen Razzlen tapauksessa puhutaan ihan liikaa Mötley Cruesta, ja juuri siksi halusin kirjoittaa Razzlen elämästä.”

3. Haastattelit kirjaa varten runsaasti Razzlen tunteneita henkilöitä. Haastattelut ilmeisesti toteutettiin pääosin somen kautta. Tapasitko ketään face to face ja saitko paljon uusia ystäviä tämän projektin myötä?

”Tein haastatteluja puhelimen ja netin (someviestit, kuvapuhelut, sähköpostit) avulla ja naamatusten Suomessa asuvien kanssa. Ihan mikä haastateltavalle parhaiten sopi. Ainakin sain paljon uusia tuttuja. Voi olla, että käyn Englannissa moikkaamassa muutamia, kunhan kulkutauti hellittää.”

4. Tämä kirja on kirjoitettu ns. ”oral history”- tyylillä. Aiotko jatkossakin kirjoittaa kirjoja samalla tavalla?

”Jos se tuntuu sopivan johonkin kirjaan, niin miksipä ei. Nämä täytyy katsoa tapauskohtaisesti. Joskus toimii ensimmäisen persoonan kerronta, toisinaan kolmannen.”

5. Miten paljon tämä kirjoitusprojekti syvensi suhdettasi Razzleen noin fanin näkökulmasta?

”Henkilökohtaisesti minua kiinnosti eniten se, mitä kaikkea tapahtui ennen Hanoihin liittymistä. Sain paljon uutta tietoa. Missiona oli ylipäänsä syventää ja laajentaa kuvaa Razzlesta. Useimmille hän on vain se, joka kuoli. Se on ankea ajatus kun tietää, miten tärkeä Razzle oli eläessään.”

6. Olet myös suomentanut useita kirjoja. Mitä sillä rintamalla on odotettavissa seuraavaksi? Voisitko kuvitella joskus kääntäväsi muuta kuin englanninkielistä kirjallisuutta?

”Pian ilmestyy suomentamani Lenny Kravitzin ja David Ritzin kirja Let Love Rule. Se oli mielenkiintoinen työ samasta syystä kuin Razzlekin, eli uutta tietoa tuli paljon. Muutakin suomennettavaa on, mutta enpä kerro mitä ennen kuin kustantaja sen tekee. En osaa muita kieliä riittävän hyvin. Ei olisi pitänyt kuvitella koulussa, ettei sitä ruotsia mihinkään tarvita.”

7. Keväällä ilmestyi kirjasi suunnistaja Minna Kaupista. Erosiko urheilijasta kertovan kirjan syntyprosessi mitenkään aiemmista? Haluatko paljastaa, onko tulevaisuudessa luvassa lisää syrjähyppyjä musiikin parista?

”Minna-kirjan tekeminen oli mahtava kokemus. Pidin sitä kiinnostavana haasteena, koska en tiennyt urheilusta tuon taivaallista. Prosessina se ei poikennut muiden kirjojen tekemisestä, mutta sain kunnian käydä aivan uudessa maailmassa. Ja nyt tiedän urheilustakin enemmän. No joo, olenhan minä ja tulen olemaan musakirjoittaja ja rokkitoimittaja, mutta ihmisen kannattaa kierrellä joskus muuallakin kuin kotikulmillaan tai -planeetallaan. Tällä hetkelläkin on tekeillä kirja, joka ei sijoitu musiikin (eikä urheilun) maailmaan,  mutta ei siitäkään vielä tämän enempää.”

8. Suosittele muutamaa muusikon elämäkertaa kirjaston kokoelmasta, jotka kannattaisi mielestäsi lukea.

Arkko, H.S: Totuus palaa – Jouni Mömmön maailma

Heikkinen, Antti: Kari Tapio – Elämä

Lahdenmäki, Ari: Kari Peitsamo – Rokkari ja saarnamies

Liimatta, Tommi & Yaffa, Sami: Sami Yaffa – Tie taipuu

Pesonen, Lindfors, Salo: Dumari – Vanha ja uusi testamentti

Puustinen, Viljami: Kingston Wall – Petri Wallin saaga

Äijälä, Läjä & Vuori, Katariina: Läjä Äijälä

Toim. Petri Kipinä

Kokeellista jazzia esillä Turun musiikkikirjastossa

Kirjastojen ollessa kiinni asiakkailta minulla oli erinomaisesti aikaa käydä läpi kokoelmiamme. Miettiessäni eri teosten paikkaa  kirjaston kokoelmassa olen pyrkinyt kuuntelemaan käteen osuvia mielenkiintoisia levyjä. Vastaan on tullut niin vanhoja suosikkeja, unohdettuja helmiä kuin uusia tuttavuuksia, ja haluaisinkin nyt jakaa kanssanne nämä työpäiviäni rytmittäneet kummalliset tuuttaukset ja pörinät.

Ensimmäisen albuminsa Roscoe Mitchell Sextet -nimen alla julkaissutta Art Ensemble Of Chicagoa on vaikea tiivistää muutamaan sanaan. Kyseessä on multi-instrumentalisteista koostuva avantgarde-jazzkokoonpano, jonka puoliseen sataan albumiin mahtuu lukemattomia yhdistelmiä jazzin eri tyylisuuntia. Euroopan kiertueella vuonna 1969 kuultiin yli 500 soitinta! Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkkä musiikkikokoonpano, vaan lavalle mahtuu perfomanssitaidetta runonlausunnasta teatteriin ja tanssiin. Selittämisen yrittämisen sijaan kehottaisinkin tutustumaan heidän tuotantoonsa näiden cd-kokolmien The Art Ensemble Of Chicago and associated ensembles ja Selected recordings kautta tai lukemalla Paul Steinbeckin erinomaisen kirjan Message to our folks : the Art Ensemble of Chicago.

Sun Ra (1914-1993) oli merkittäviä varhaisia avantgarde-jazzmuusikoita. Sun Ran ensimmäinen levytys julkaistiin vuonna 1945 ja hänen tuotantonsa ehti käydä läpi lukuisia tyylisuuntauksia ragtimesta swingiin ja bebopista free jazziin aina space ageen ja avantgardeen. Sun Rata pidetään esimerkiksi modaalisen jazzin pioneerina ja hän oli syntetisaattoreiden varhainen käyttäjä. Parhaiten hänet ehkä kuitenkin muistetaan afrofuturistina ja eriskummallisesta avaruudellisesta hahmostaan. Omien sanojensa mukaan hän on tullut ulkoavaruudesta levittämään onnen ja rauhan sanomaa, ja ihminen on saavuttanut jo kaiken mahdollisen ja hänen täytyy käsitellä mahdotonta.

“I and my musicians are musical astronauts. We sail the galaxies through the medium of sound, our audience with us where we go whether they want to or not. The audience might want to be earth bound, but we being space bound we bind them to us and thus they cannot resists because the space way is the better way to travel. It keeps going out, and out, and further out than that.”

(A pure solar world : Sun Ra and the birth of afrofuturism, s. 149)

Lue lisää Sun Rasta Vaski-kirjastojen aineistosta.

Tutustu tarkemmin Sun Ran tuotantoon (englanniksi): https://daily.bandcamp.com/features/sun-ra-album-guide

Tai kuuntele omia suosikkejani Bandcampin kautta, mistä löydät Sun Ran tuotantoa ilmaiseksi kuultavana:

 

Ornette Coleman (1930-2015) ei ollut pelkästään free jazzin pioneeri, jonka levystä Free Jazz (1961) tyylisuuntaus sai nimensä, vaan hänen albuminsa The Shape of Jazz to Come (1959) on yksi varhaisen avantgarde-jazzin kehitykselle keskeisiä levyjä. Lainaa Heikki Keskisen Ornette Coleman -elämäkerta täältä.

Saksofonisti John Coltrane (1926-1967) kiinnostui avantagarde-jazzista myöhäisessä vaiheessa uraansa juurikin Sun Rasta, Ornette Colemanista ja Albert Aylerista (1936-1970) inspiroituneena. Aylerin vaikutus Coltranen tuotantoon alkoi kuulua selvemmin A Love Supreme -albumin (1964) jälkeen ja Meditations-albumin (1966) kappale The Father and the Son and the Holy Ghost ei olisi Coltranen omien sanojen mukaan syntynyt ilman Aylerin suuria vaikutteita. Tutustu ja lainaa John Coltranen avantgarde-vaiheen aikaisia levyjä täältä.

Alice Coltrane (1937-2007) soitti pianoa puolisonsa kokoonpanossa Johnin viimeisinä vuosina ja julkaisi sitemmin vielä vahvemmin hengellisiä ulottuvuuksia saanutta kokeellista jazzia myös soolotuotantona. Henkilökohtaisesti voin suositella debyyttilevyä A Monastic Trio (1968) ja myöhempää Journey In Satchidananda (1971), mutta Alice Coltranen kaikki tyylilliset kokeilut ovat mielestäni kuulemisen arvoisia.

Saksalaisen Peter Brötzmannin (1941-) Machine Gun (1968) on yksi ensimmäisistä eurooppalaisista free jazz –julkaisuista. Se on selvästi väkivaltaisempi ja riitasointuisampi kuin Colemanin Free Jazz tai Coltranen Ascension ja se petasi sijaa sellaisille kokoonpanoille kuin Naked City ja Last Exit.

John Zornin (1953-) tuotantoa yhdistää monipuolinen genrejen sekoittaminen. Zorn nousi suuren yleisön tietoisuuteen albumillaan The Big Gundown (1986), joka koostuu hyvin vapaamuotoisista versioinneista Ennio Morriconen elokuvasävellyksistä samannimisestä elokuvasta. Myöhemmin hän yhdisti esimerkiksi grindcorea jazziin albumilla Naked City (1990) ja Masada-yhtye yhdisti jazzin juutalaiseen klezmeriin,  mistä on seurannut yli 600 sävellystä. Myös esimerkiksi Boredomsista ja Hanatarashista tuttu Yamataka Eye on tehnyt yhteistyötä Zornin kanssa esimerkiksi  Naked City ja Nani nani -albumeilla.

Paikan päällä Turun musiikkikirjastossa lisää kotimaisia, pohjoismaalaisia, yksi australialainenkin ja 2010-luvun avantgarde-jazz-levyjä.

 

Kuunteli ja kirjoitti

Leevi Rinne, korkeakouluharjoittelija

Lailasta Almaan – naiset suomalaisen populaarimusiikin kentällä

“2020-luku on naisten. Se on vuosikymmen, jolloin asiat muuttuvat. Naisten määrä populaarimusiikin tekijöinä ja esittäjinä on kasvanut ja toimenkuvat monipuolistuneet. Sukupuolesta puhutaan enenevissä määrin, naisten taiteellista työtä nostetaan yhä enemmän keskiöön, ja taiteellisten alojen epätasa-arvoisia käytäntöjä tuodaan päivänvaloon. Tämän vuoksi on korkea aika kirjoittaa myös kirjoja naisista populaarimusiikissa.”

Ote Lailasta Almaan -projektin tiedotteesta.

Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

 

TÄHTIÄ JA TYÖMUURAHAISIA

Suomalaisen populaarimusiikin tutkimuskentällä on meneillään projekti, jossa kenttää tarkastellaan naistekijöiden näkökulmasta 1950-luvulta alkaen aina tähän päivään asti. Lailasta Almaan -kirjaprojektissaan musiikintutkijat ja tietokirjoittajat Tiina Käpylä ja Anna-Elena Pääkkölä nostavat naiset suomalaisen populaarimusiikin keskiöön. 

Idea tietokirjaprojektiin on syntynyt käytännön työn kautta. Tiina Käpylä tuotti syksyllä 2019 avautuneelle Musiikkimuseo FAME:lle näyttelyn Kovaa työtä! Naiset populaarimusiikissa. Kyseinen näyttely käsitteli naisten roolien monipuolistumista populaarimusiikin esiintyjinä ja tekijöinä viimeisen parin vuosikymmenen kuluessa. Näyttely päättyi tämän vuoden helmikuussa, mutta työskentely aiheen parissa jatkuu.

– Näyttelyn aineiston ja sisällön tuottamisen aikana huomasimme, miten paljon aineistoa jää käyttämättä ja kuinka paljon kiinnostavia ihmisiä vääjäämättä jää sen ulkopuolelle. Ryhdyimme suunnittelemaan kirjaa, jossa voisimme käsitellä aihepiiriä laajemmin, kertovat Käpylä ja Pääkkölä.

Kirjallisuuden ja muun aiemman kirjoitetun materiaalin lisäksi tutkimusaineistona ovat haastattelut. Käpylä ja Pääkkölä lähestyivät aluksi tekijöitä ottamalla suoraan yhteyttä heihin tai heidän edustajiinsa. Kiinnostuksen myötä ja sanan kiirittyä, artistien edustajat ja muusikot ovat itsekin olleet suoraan yhteydessä tietokirjoittajiin. Laaja yhteistyöverkosto on toiminut hyvin ja esim. Muusikoiden liiton jakama tiedote toi runsaasti yhteydenottoja.

Projektin nimikkoartistit ovat Laila Kinnunen ja Alma Miettinen. He sijoittuvat kirjan aikajanan eri puolille. Laila syntyi 1939 ja aloitti laulajanuransa 1950-luvun lopulla. Hänen verrattain lyhyt uransa oli kuitenkin uraauurtava. Alma Miettinen on 2010-luvun uusia artisteja. Hän on tehnyt poikkeuksellisen näkyvää uraa myös kansainvälisesti. Kummaltakin aikakaudelta on muitakin ehdokkaita, mutta valinta perustuu näiden artistien uraauurtavaan työhön.

Kirjan näkökulma painottuu tekijyyteen ja toimijuuteen, joten tutkijat ovatkin keskustelleet artistien on nimenomaan musiikin tekemisestä ja esittämisestä. Heidät yllätti haastateltavien halu puhua suoraan talousasioista ja toimeentulosta.

– Tämä oli kyllä yksi teema haastatteluissa, mutta monet nostivat aiheen avoimesti itse esiin. He kokivat siitä puhumisen tärkeänä naisten musiikkiurien avaamisen kannalta. Artistit ovat yrittäjiä, jotka maksavat lipputuloilla tai esiintymispalkkioilla palkat kokoonpanossaan soittaville muusikoille. Siksi tämän kevään poikkeuksellinen tilanne onkin niin rankka heille. Tulot tippuvat livekeikkojen peruuntumisen myötä artisteilta, mutta myös heidän palkkaamiltaan muusikoilta. Tätä taloudellista puolta ei tuoda esille kovin usein musiikkijournalismissa, täsmentävät Käpylä ja Pääkkölä.

Tutkijoiden mukaan projekti johtaisi ihannetilanteessa yhtä kirjaa isompaankin kokonaisuuteen. Käpylä ja Pääkkölä haluaisivat tutkia artistien lisäksi säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia, tuottajia sekä muita musiikkiteollisuuden parissa työskenteleviä naisia, ehkäpä myös populaarimusiikkia tutkineiden naisten historiaa Suomessa. Tutkijat harkitsevat tulevaisuudessa myös suomalaisen queer-kentän kartoittamista eli suomalaisten seksuaalivähemmistöjen ja sukupuolivähemmistöjen musiikin tutkimusta. Suomessakin riittää siis tutkimattomia alueita, sillä musiikkiteollisuuden tekijöiden historiaa ei ole kirjoitettu lainkaan naisten työn näkökulmasta.

– Tämänhetkinen musiikkiteollisuuden kartoitus on jo nyt paljastanut muutamia uria, jotka ovat olleet hyvin tärkeitä tämän kulttuurin rakentamisessa. Esimerkiksi Annikki Tähti teki töitä Muusikoiden Liitossa ja taisteli parempia työoloja ja perusturvaa artisteille. Brita Koivusen tekemä musiikkimateriaaliin liittyvä työ Scandia levy-yhtiössä oli A&R-tuottajan töitä, vaikkei niitä sellaisiksi vielä kutsuttu. Ragni Malmsténia työllistivät Solo RY, televisiotyöt ja Georg Malmstén-säätiö. Levy-yhtiöiden puolella uranuurtaja Maija Kuusi perusti BMG Finland OY:n ja istuskeli kuulemma herraseurassa monta vuotta ennen kuin muita naisia alkoi suurissa kokouksissa näkyä. Nykyään tämäkin sukupuolitettu tila alkaa neutralisoitua: yhä enemmän on naisia, jotka tekevät huomattavaa uraa musiikkiteollisuudessa, kertovat Käpylä ja Pääkkölä havainnoistaan.

Sessiomuusikoiden työkentällä muutos tapahtuu kovin hitaasti ja esimerkiksi televisiossa bändeissä ei näy kuin muutama nainen: Katja Lappi (mm. Putous) sekä Suvimarja Halmetoja (mm. Älä jäädy). Tuottajina naiset ovat kysyttyjäkin, mutta miksaajina ja äänittäjinä heitä on edelleen kovin vähän. Heitä kyllä opiskelee ja valmistuu ääniteknikoiksi, mutta eri syistä heitä ei päädy alan työhön tai näy kentällä.

– Tänä keväänä Ylen A-studiossa esiteltiin nykyinen tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen myös basistina. Muusikkous nähtiin merkittävänä taide- ja kulttuurikentän taloudellista ahdinkoa käsittelevän keskustelun yhteydessä. Jos tutkimuksemme auttaa selvittämään mistä tämä johtuu, ja miten naisia saadaan näkymään monipuolisemmin musiikin ammattilaisina myös televisioissa, yksi tavoitteistamme täyttyy, selittävät Käpylä ja Pääkkölä.

Siirtyminen elektronisiin instrumentteihin ja läppärin käyttöön on sekin muuttanut naisten asemaa populaarimusiikin kentällä. Musiikkikenttä vaikuttaa tutkijoiden mukaan muutenkin tasavertaistuneen, ei vain naisten, vaan myös vähemmistöjen, seksuaalivähemmistöjen ja kaikenlaisten toimijoiden hyväksi. Tietokoneella voi tehdä hyvätasoisia kotiäänityksiä ja niitä voidaan julkaista internetissä ilman raskasta julkaisukoneistoa. Tämä tasapäistää koko kenttää. Tutkijat näkevätkin nimenomaan 2010-luvun naistoimijoiden toisena kulta-aikana. Tuolloin esiin nousi paljon uusia artisteja, jotka ottivat itselleen tilaa erityisesti kitarabändeiltä, jotka perinteisesti ovat olleet miesten omaksuma tila ja musiikkilaji.

AINEISTONKERUU ON MYÖS ETÄTYÖTÄ

Projektista ovat olleet kiinnostuneita eri tahot. Tutkimustyötä ja tietokirjaprojektia ovat rahoittaneet Tieteellisten seurain valtuuskunta, Suomen tietokirjailijat ry sekä Musiikin edistämissäätiö (MES). Muita yhteistyökumppaneita ovat Musiikkimuseo FAME ja Kansallismuseo, Teosto, LiveFIN, Music Finland, Muusikkojen liitto, Solina Records, Universal Music Finland, Kaiku Entertainment, Luova Records ja Warner Music Finland.

Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

Kenttätyö eli aineistonkeruu on hyvässä vauhdissa, mutta tutkijat toivovat lisää yhteydenottoja muusikoilta ja artisteilta. Yhteyttä voivat ottaa tietysti kaikki populaarimusiikin parissa toimivat ja toimineet naiset sekä heidän edustajansa, mutta myös kaikki, joiden kokoonpanoissa soittaa naisia! Teoksen Kuka on kukin -osiossa kirjoittajat pyrkivät listaamaan muitakin tekijöitä kuin vain täysin ammattilaisina toimivia. Yhteyttä voivat siis ottaa myös osa-aikaisesti tai harrastusmuotoisesti toimivat artistit, bändit ja muut kokoonpanot. Kaikki sellaiset, jotka kuitenkin jossain välissä ovat esiintyneet tai julkaisseet musiikkiaan.

Hakemisto on hyvin kattava, sillä tiedossa on jo tuhatkunta nimeä. Mukaan voi toki myös ilmoittaa ihmisiä, joita haluaisi kirjaan mukaan, mutta kaikki vähänkään tunnetuimmat nimet alkavat listalta jo löytyäkin.

Tekijät kertovat kaipailevansa vielä punkin ja hardcoren saralla toimineiden sekä tietysti yhä toimivien naisten nimiä ja bänditietoja. Näiden musiikkityylien parissa toimineita naisia on heidän mukaansa dokumentoitu huonosti. Tietojen keräämistä vaikeuttaa se, että monet muusikoista ovat toimineet lempinimien turvin.

Tänä keväänä elämme poikkeuksellista aikaa, mutta haastatteluja jatketaan myös etänä kevään ja kesän kuluessa.

– Tällä hetkellä teemme haastattelut sähköpostitse, skypellä ja puhelimella. Kyselemme esimerkiksi bändien kokoonpanotietoja kirjan hakemisto-osioita varten muun muassa sosiaalisessa mediassa. Aineistonkeruu on siis käynnissä sähköisesti, joten yhteyttä meihin saa ottaa! Sähköpostiosoitteemme on lailastaalmaan@gmail.com, vinkkaavat Käpylä ja Pääkkölä.

Työn etenemistä voi seurata projektin kotisivuilla lailastaalmaan.wordpress.com (muut sosiaalisen median linkit jutun lopussa). Samalla voi tutustua tutkijan ja tietokirjoittajan työn haasteisiin ja ihanuuteen. Viimeisimmässä blogitekstissään  Kirjaprojekti ja koronakriisi (5.4.2020) tutkijat ovat pohdiskelleet tämän kevään poikkeustilannetta kenttätyön näkökulmasta.

TIETOA TEKIJÖISTÄ

Kuvassa musiikintutkijat Tiina Käpylä (vas.) ja Anna-Elena Pääkkölä (vas.). Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

Tiina Käpylä on Turun yliopiston musiikkitieteen oppiainetta edustava tutkija, joka toimii tällä hetkellä tietokirjoittajana. Käpylä on kiinnostunut erityisesti naisten toimijuudesta, tekijyydestä ja niiden reunaehdoista populaarimusiikin parissa sekä nuorten musakuvioista ja paikallisista elävänmusiikin kulttuureista. Genreistä puhuttaessa Käpylän tietämys liittyy erityisesti bändimusaan, metalliin, punkkiin ja indiemusaan. Elämän ääniraitana Käpylällä soi tällä hetkellä nostalgisesti lapsuuden radioiskelmät Lea Lavenista ja Hanna Ekolasta aina Bonnie Tyleriin. Soitossa ovat myös suomalaisten naisten tekemä räp-musiikki (mm. Mercedes Bentso, Mariska), hardcore (mm. The Matricides, Kovaa Rasvaa) sekä indiemusiikki (mm. Raibowlicker).

Anna-Elena Pääkkölä on post doc-tutkija Åbo Akademissa. Hän tutkii tällä hetkellä suomalaisuuden uusia kuvauksia 2000-luvun populaarimusiikissa. Kiinnostuksen piiriin kuuluvat myös elokuvamusiikki, globaali populaarimusiikki popista rockiin ja indieen, musiikkivideot, musikaalit ja ooppera. Pääkkölä on pesunkestävä iskelmäfriikki, tango-osaaja, nykypopfani ja indiemusiikin tarkka seuraaja. Hän tekee musiikkia taiteilijanimellä ALANA. Pääkkölällä on lempimusiikkia monesta genrestä. Tällä hetkellä kulutuksessa ovat Vesala, Antti Tuisku, Sigur Rós, Nick Cave, David Bowie, norjalainen AURORA, Viitasen Piia ja Billie Eilish.

LAILASTA ALMAAN -TUTKIJOIDEN LUKU- JA KATSELUVINKIT

Tiinan lukuvinkit

Kuva: Tiina Käpylä

Heini Strandin Hyvä verse, suomiräpin naiset on kirja, jonka aloittaa ja ennen kuin tajuaakaan, tulee takakansi vastaan. Loistava kuvaus räpin parissa toimivista naisista, heidän tekemisestään ja asenteestaan. Siinä on myös realistisia kuvauksia ongelmista, joita heillä on ollut vastassa – ja siitä, kuinka ongelmat on selätetty!

Toinen hyvän mielen kirja, jota ei voi jättää kesken, on Laura Haaralan, Hanna Kauppisen ja Aiju Salmisen Bändin käsikirja. Lämmin suositus! Kirjassa on todella paljon myös erilaisten muusikoiden kommentteja ja kokemuksia bänditoiminnasta. Vaikka et olisikaan perustamassa bändiä niin lue silti!

Pertti Grönholmin ja Kimi Kärjen toimittama Toisen soinnut etsijät, turkulaisen populaarimusiikin villit vuodet 1970-2017 on kiinnostava katsaus omasta kaupungistamme. Olen kirjoittanut kirjaan itsekin, mutta kirjassa on paljon kiinnostavaa luettavaa monilta eri kirjoittajilta. Sen pariin tulee palattua aina vain uudestaan.

Tiinan katseluvinkit

1. Yle Areenassa on katsottavissa Docstopin dokumentti Pappi. Punkkari. Anarkisti. Se kertoo hardcoremusiikkia tekevästä Nuusa Niskalasta, joka toimii pappina. https://areena.yle.fi/1-4315110
2. Toisena katseluvinkkinä Jonna Tervomaan Tilassa: Timanttinen keikka myös Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-4454914

Anna-Elenan lukuvinkit

Kenttää tutkiessa on käynyt esille, kuinka vähän aiheesta on olemassa spesifiä materiaalia. Moni suomalaisen populaarimusiikin historiasta kertova kirja kertoo naisista artisteina, muttei tekijöinä tai innovaattoreina. Poikkeuksen tekee Arja Ahon ja Anne Taskisen Rockin korkeat korot, jota pidämmekin vähän kummitätiprojektina omalle projektillemme. Ulkomaisista artisteista Sheila Whiteleyn Women and Popular Music: Sexuality, Identity, and Subjectivity on myös silmiä avaava lukukokemus. Kolmanneksi voisin mainita vaikkapa Lasse Erolan Rakkauden sävel, jossa käydään läpi 1950-luvun artisteja.

Anna-Elenan katseluvinkit

1. Youtuben aarreaitasta löytyy vaikka mitä, muun muassa Leidit Lavalla-estradikeikan taltiointeja. Tästä kymmenen minuutin hittiputki: https://www.youtube.com/watch?v=B-fdbl_YmIo
2. Ylen Elävä Arkisto on ohittamaton paikka, kun haluaa tutkia populaarimusiikin lähihistoriaa tai lähteä nostalgiatripille. Tämä 28-osainen Suomen Suosikit-sarja varmasti vie muutaman päivän katsoa läpi, ja tuo muistoja mieleen: https://areena.yle.fi/1-4305022?autoplay=true
3. Suosittelen myös Ylen tuottamaa Minun musiikkini -sarjaa: https://areena.yle.fi/1-50095311

Yhteystiedot ja somekanavat:

lailastaalmaan.worpress.com

Sähköposti: lailastaalmaan@gmail.com

Facebook: www.facebook.com/lailastaalmaan/

Twitter: @lailastaA

Instagram: lailasta_almaan

Toim. Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto