Aihearkisto: Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Robert Ensio Niemistö

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Mun kokonimi on Robert Ensio Niemistö, mutta tykkään sanoa itseäni Roopeksi, sukulaiset sekä kaverit sanoo myös. Asun parhaillaan Hollolassa. Synnyin täällä 27-vuotta sitten ja kerkesin asua 10-vuotta eri kaupungeissa, kunnes pääsin palaamaan takaisin kotikonnuille.

Meillä on ollut musiikkia aina ympärillä jonkin verran, kun iskä soitti kitaraa ja oli eri bändeissä. Myös parhaan kaverin Tommi Kolsin isä lauloi kantribändissä, missä mun iskä soitti kanssa.

Aloin itse soittamaan kitaraa 14-vuotiaana Pink Floydin ja Jimi Hendrixin inspiroimana. Ennen sitä tykkäsin soittaa rumpuja ja musaopistolla soitin hetken pasuunaa. Myös ala-asteen musaluokilla oli kaikenlaista kuoroa ja muuta.

Mua kuitenkin kiinnosti bändisoittaminen eniten ja olen tuosta 14-vuoden iästä asti soittanut aina jossakin bändissä, missä tehdään itse biisit. Sitä vastuuta on aika paljon ajautunut mulle Itä-Hollola Installaatiossa, mikä on ainut aktiivinen porukka tällä hetkellä.

Olen myös julkaissut omalla nimellä kasetteja ja digijuttuja. Nyt tuli juuri toinen vinyylijulkasu Jolla on korvat se kuulkoon, mistä olen tosi iloinen.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Käytin nuorempana. Mulla ei ollut paljon rahaa, niin lainasin levyjä ja latasin parhaat koneelle. Nykyään ostan levyjä joka kuukausi ja käytän Spotifyta. Kirjoja lainasin tosi paljon lukioaikoina, kun innostuin esim. Vonnegutin, Bukowskin, Sartren, Dostojevskin yms. kirjoista. Heh eli kait kirjallisuudesta. Tuleehan niitä nykyäänkin lainailtua, mutta helpompi on melkein ostaa kirppareilta kirjat, kun ne on aika alhasissa hinnoissa (kuten myös cd-levyt).

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Vaikea sanoa mitään yhtä, mutta tulee mieleen Nick Caven keikka Flow:ssa 2013. En kattonut keikkaa kokonaan, enkä edes kuuntele Nick Cavea, mutta siinä oli jotakin tosi hienoa siinä keikassa. Olin katsomassa My Bloody Valentinea siellä ja siitä en muista paljoa.

Muita on esim Dinosaur Jr. Tavastialla, kun olin täyttänyt 18-v, Kari Peitsamo ekaa kertaa Torvessa ja Jukka Nousiaisen keikka Bar Kukassa ehkä viisi vuotta sitten.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Hollolan osalta tosi hankala sanoa, mutta täällä on aika hienot puitteet esim äänittää juuri nyt, kun uimahallin alakerrassa on pieni studio. Mitään keikkapaikkoja ei kai ole. Lahessa on nykyään Sopenkorven Kesanto. Sit on tietty Torvi ja Tirra, jossa tuli soitettua nuorempana useasti. Musta tuntuu, että meno on ihan ok, mutta onhan Lahti tunnetusti vähän karumpi mesta, kuin vaikka Turku.

En siis käy oikein millään keikoilla, paitsi Puisten Heilojen!

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista

Turun kirjastosta lainasin Jyrki Nissisen sarjakuvia kauheen läjän, kun asuin siellä, eli suositellaan Seksihullujen levyä Seksihullujen Armoilla.

Siellä oli myös Syd Barrettin kaikki studiosessiot kattava kirja, jota mulle suositteli Ville Vuorenmaa, joten kannatan tsekkaamaan Sur-rurin Ajan paksu lakana -lp:n.

Vikana mulla tulee mieleen sieltä semmonen Cisse Häkkistä käsittelevä kirja mikä oli tosi upea. Suositellaan siis myös kunnon rokkia ja Stoogesin Fun Housea, joka on ultimaattinen rock-levy.

Toim. Petri Kipinä

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Ville Suopajärvi

Kuva: Laura Ahvonen

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Nimeni on Ville Suopajärvi, olen musiikintekijä ja kuvataiteilija. Kiinnostukseni musiikkiin sekä kuvaan heräsi lapsena ja vahvistui varhaisteini-iässä, jolloin niistä alkoi kehittyä pikkuhiljaa jonkinlainen elämäntapa, etenkin musiikista. Omakustanteita ja pienten levymerkkien julkaisemia kokonaisuuksia on eri yhtyeillä ja artistinimillä kertynyt yhteensä ehkä parisenkymmentä 20 vuoden aikana. Olen tehnyt säveltämisen ohella myös äänitaidetta sekä hieman elokuvamusiikkia.

Pääasiallinen yhtyeeni on 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolen välin tienoilla perustettu Puiset heilat. Alunperin se oli sooloprojekti mutta vuosien varrella siinä on ollut mukana monia eri soittajia. Vuonna 2017 se vakiintui neljän hengen yhtyeeksi, joskin kokoonpano on muuttunut senkin jälkeen. Nykyään yhtye on täysin turkulainen ja siihen kuuluvat lisäkseni Laura Ahvonen ja Tommi Rantamäki. Muita yhtyeitä, joissa olen ollut mukana ovat mm. Vindi Karlos, Tissit ja Riukupastori!.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Melko säännöllisesti. Ennen kävin lainaamassa kirjastosta nimenomaan musiikkia mutta nykyään lainaan enemmän kirjoja. Kirjaston käyttöni kulkee aaltoillen, välillä lainaan paljon enemmän kuin mitä ehdin lukea, toisinaan taas saattaa kulua parikin kuukautta etten juurikaan muista käydä kirjastossa. Jokaisen kaupungin tärkeimpiin paikkoihin se joka tapauksessa kuuluu.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Minulla on hieman ristiriitainen suhde keikoilla ja konserteissa käymiseen, en aina välttämättä ole keikkapaikoilla vastaanottavaisimmillani. Olen aina viihtynyt enemmän kotona kuunnellen levyjä. Livenä itselleni toimii usein parhaiten äänekäs, meteliin kallellaan oleva musiikki. Se piristää, tuo hyvää energiaa ja inspiroi.

Yksi tällaisista keikoista oli, kun eräs tuttavani kysyi pystyisinkö majoittamaan Faith vs. Free Willy -nimistä yhtyettä, joka oli tulossa keikalle Turkuun. Olin joskus törmännyt nimeen mutta en ollut kuullut yhtyeen musiikkia. Suostuin ja menin illalla kuuntelemaan heitä edesmenneeseen Baaribaariin. Ilahduin kovasti heidän noiserockistaan.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Edelliseen vastaukseeni viitaten olen ehkä vähän huono sanomaan siitä suoranaisesti mitään, koska en ole hirveän aktiivinen keikoilla kävijä, mutta nähdäkseni se on mennyt jossain kohdin vähän alamäkeen. Esimerkiksi marginaalimman musiikin keikkapaikkoja tuntuisi olevan vähemmän kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten kun muutin Turkuun.

Onneksi Turussa on useampia tahoja, monipuolisia tekijöitä ja laaja musiikinkuluttajakunta, joten aina joku jotain tapahtumia keksii järjestää. On myös hyvin mahdollista etten ole oikein perillä kaikesta mitä tapahtuu.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista

Aphex Twin – Selected Ambient Works II
Maailman upeinta musiikkia, yksi ehdottomista suosikkilevyistä jo 20 vuotta.

Mr. Bungle – Disco Volante
Synkkä levy mutta kun sen muistaa yksityiskohtia myöten ulkoa niin se toimii lähes missä mielentilassa vain.

Mikä vaan Xiu Xiu -yhtyeen levyistä
Vaikea kuvailla… Rankkoja aiheita ja monipuolista musiikkia, sovitukset ovat omaa luokkaansa ja vaikutteita on taidettu saada varsin laajalta alalta.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: LNA (Liina Turtonen)

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Liina Turtonen (artistinimi LNA), musiikkituottaja, muusikko, yliopiston opettaja ja YouTuberi. Olen asunut seitsemän vuotta Iso-Britanniassa, johon päädyin reppureissulla ja josta nyt olen saanut kaksi tutkintoa, sekä aviomiehen.

Alunperin olen kotoisin Naantalista ja kävin Turussa Puolalanmäen musiikkiluokat, sekä Turun konservatoriossa viulutunnit. Musiikista ei ikinä kylläkään pitänyt tulla ammattiani sillä Naantalin Teatterissa vietetty lapsuus inspiroi näyttelijän ammattiin. 21-vuotiaana löysin tieni Glasgown työväenkaupunkiin ja siellä ajauduin löytämään uuden intohimoni: musiikkituottamisen.

Tällä hetkellä työni on koostuu monesta eri osa-alueesta. Musiikkituottajana nauhoitan, miksaan ja luon kappaleita niin bändien, kuin soolo-artistien kanssa. Sävellän myös omaa musiikkia englanniksi ja suomeksi. Musiikkini on elektroakustista poppia, jossa keskityn akustisten ja synteettisten äänien yhteyteen. Tämän lisäksi opetan Leeds College of Music- yliopistossa musiikkituottamista ja pyöritän YouTube- kanavaa LNA Does Audio Stuff. Kanavallani haluan edistää naisten näkyvyyttä audio-alalla ja inspiroida lisää naisia ja tyttöjä musiikkituottamiseen.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Olen onnekas työskennellässäni yliopistossa, jossa meillä on upea kirjasto. Audio-alalla internetistä saa nykyään paljon informaatiota, mutta edistyneempiä tekniikoita ja tiedettä ei muualta saa kuin kirjoista. Itseäni koitan tästä jatkuavasti muistuttaa, jotta voin kehittää taitojani, mutta myös löytää kirjallisuutta oppilailleni.

Tykkään siitä miten kirjastoista on nykyään tullut interaktiivisempia tiloja, joista löytyy mahdollisuus musiikin kuuntelemiseen ja myös tekemiseen. Tämä on upeaa, koska se mahdollistaa uuden harrastuksen aloittamisen taloudellisesta tilanteesta huolimatta.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Pari vuotta sitten menimme katsomaan Bruce Springsteenin keikkaa Glasgowssa. Oli upeaa todistaa tämän legendaarisen artistin omistautumista musiikilleen ja nähdä miten maailmanluokan konkari vetää kolmen ja puolen tunnin keikan täydellä energialla. Klassikko, jota on vaikea ylittää.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Asun Yorkissa, joka on viikinkiaikainen kaupunki. Täällä turisteja viihdyttää monta sataa pubia (yksi jokaiselle vuodenpäivälle), joten brittiläiseen tapaan täällä soi kansanmusiikki joka ilta. Valitettavasti keskustan arjessa ei näy se, että kaupungissa on myös kaksi isoa yliopistoa joissa molemmissa on hienot musiikkikurssit. Oppilaiden keikat järjestetään kaupungin ulkopuolella olevissa kampuksissa, jonne ei aina ole helppoa lähteä.

York on osa Yorkshiren maakuntaa, joka on tunnettu sen musiikista. Täältä ovat kotoisin mm. The Arctic Monkeys, Pulp ja The Cribs. Tunnin päästä Yorkista on kaupunki nimeltä Sheffield jonka musiikkikulttuurista pidän enemmän kuin Yorkin tarjonnasta. Sheffield on kahden ensimmäisen edellämainitun bändin kotikaupunki ja nykyään sen on täynnä elektornista musiikkia ja salaisia klubi-iltoja.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Air – Premiers symptomes

Elektronisen musiikin pioneereja, jotka osaavat tuoda luoda tumman tunnelman, mutta pitävät soundit aina keveinä ja jatkuvasti uusiutuvana.

Bon Iver – 22, a million

Tätä albumia on tullut kuunneltua toistolla samalla, kun opiskelin maisterin tutkintoani. Heidän tapansa tuottaa ja luoda musiikkia akustisista äänistä/materiaalista ja kääntää se synteettiseksi on upea. Albumi kertoo tarinan alusta loppuun ja jaksaa yllättää.

Ultra Bra – Kalifornia

Mitäpä tätä klassikkoa kommentoimaan. Piristää aina.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Lau Nau (Laura Naukkarinen)

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Laura Naukkarinen, ja teen musiikkia useimmiten nimellä Lau Nau. Olen tehnyt musiikkia jo reilut parikymmentä vuotta bändeissä ja soolona. Ensimmäiset julkaisut, joilla olin mukana soittamassa, julkaistiin 1999. Vaikka enimmäkseen nykyään soitan soolona Lau Nau -nimellä, esiinnyn myös Seitsemäs Taivas -bändini kanssa, jossa soittaa Topias Tiheäsalo ja Hermanni Yli-Tepsa. Muita vakisoittokavereita on Pekko Käppi, Matti Bye ja perustamani Poseidon-kuoro. Soitan edelleen bändeissäkin ja uudelta Kiri Ra! -bändiltäni tulee ulos debyyttilevy tänä vuonna. Keikkailen ympäri maailmaa ja tänä vuonna julkaistaan seitsemäs kokopitkä Lau Nau -levy.

Teen musiikkia elokuviin, teatteriin ja tanssiin sekä soitan mykkäelokuvasäestyksiä ympäri maailmaa. Olen alkanut tehdä monikanavaisia ääni-installaatioita ja niiden tekemisestä olen innoissani. Pääinstrumenttini on tällä hetkellä modulaarisyntetisaattori, oma ääneni, piano ja erilaiset kenttänauhoitukset joita keräilen jatkuvasti. Soitan kyllä auttavasti kaikenlaisia soittimia, mutta virtuoosi en ole missään. Tykkään opetella musiikin teknologiaa osana sävellystyöni ohessa. Olen täyspäiväinen säveltäjä, muusikko ja tuottaja nykyään. Työskentelin aika pitkään kirjastonhoitajana musiikin tekemisen ohessa, mutta se työ jäi pois muutama vuosi sitten.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Käytän ahkerasti! Olin tosiaan ennen kotikuntani eli Kemiönsaaren kirjastojen kirjastonhoitaja, ja siitä on jäänyt jäljelle halu pysyä ajan tasalla uutuuskirjojen suhteen, varaan aika paljon kirjoja ja luen sitä mukaa kun varaukset saapuvat. On myös ihanaa vain kävellä hyllyjen välissä ja herätelainata kirjoja. Ehdin käydä naapurikunnan kirjastossa viime viikolle päivää ennen kuin kirjastot sulkivat korona-epidemian takia, ja lainasin useita kirjailijoiden itse itsestään kirjoittamia elämäkertoja ja muistelmia.

Arvostan kirjastojen tekemää työtä demokratian eteen. Kansalaisten oikeus tietoon ja lähdekritiikin opetus ovat edelleen ajankohtaisia juttuja joihin täytyy panostaa. Kirjastojen henkilökunnalla voi olla suuri rooli digiyhteiskunnassa tekemällä tiedonlähteitä läpinäkyviksi ja opettamalla mediataitoja kaikenikäisille. Puhumattakaan kulttuurin ja taiteen saavutettavuudesta!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Konsertit ylipäänsä ovat olleet aina käänteentekeviä kokemuksia – se että kokee jotain yhdessä ihmisjoukon kanssa, tietyssä paikassa ja ajassa, ja että näkee musiikin syntymisen jännitteen, vaaran ja ihmeen. Välillä erikoinen keikkapaikka tai joku keikan aikana tapahtunut juttu tekee siitä unohtumattoman, välillä esiintyjän ja yleisön välinen jännite tai joku muu yllättävä asia.

Vaikeaa valita edes muutama tehden oikeutta kaikille ihan mielettömille keikkakokemuksille, joissa oon saanut olla mukana, mutta yritetään: Pauline Oliveros Le Guess Who?-festareilla viikkoa ennen kuolemaansa. Mykistyn vieläkin kun ajattelen sitä keikkaa. Punkbändit Rauhanasemalla 90-luvun lopussa. Tony Conrad Kraak-festareilla. Ahti & Ahti Cafe Otossa Lontoossa loihtimassa koko paikan johonkin toiseen ulottuvuuteen. Kiertueella muiden bändien keikat samoissa tapahtumissa joissa itse soittaa – vitsit mikä lohtu jakaa kiertueiltoja mahtavien tyyppien kanssa. Sellaiset hetket kun näkee keikalla jonkun tähden, jota on fanittanut tai fanittaa, ja ihokarvat nousee pystyyn ja kyyneleet silmiin jo heti ensimmäisen tahdin aikana. Oma bändi ja kavereiden bändien keikat – mikä rakkaudentäyteinen fiilis valtaa mielen kun vain ajatteleekin niitä.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Kemiönsaarella tapahtuu kaikenlaista pientä kiinnostavaa musiikkirintamalla, niin uusia juttuja (Festival Norpas, meidän omat Kiilan Äänipäivät, MörkÖ-festari) kuin sitten joitain mielenkiintoisia perinteisiäkin ilmiöitä (kuorot, haitari- ja tanssibändimusiikki, Kemiönsaaren Musiikkijuhlat jne). Mutta odotan innolla, että musiikkielämä täällä myös monipuolistuisi entisestään.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Suosituksista tuli melko historiallispainotteisia kun en löytänyt valikoimista tuoreita marginaalimusiikin suosikkejani. Mutta nämä ovat yhtä lailla mahtavia levyjä: 

Eliane Radigue: Triptych

Hienovaraista, minimalistista äänen soinnin ja pulssien tutkailua.

Hurley, Michael: Armchair Boogie

Lohtulevy.

Laurie Spiegel: The Expanding Universe

Elektronisen musiikin pioneerin huikea albumi.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Merita Berg

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Merita Berg, laulaja-lauluntekijä, koirahullu. Musiikin pariin tulin entisen yhtyeeni Hullu Ruusun kautta ja nykyisin jatkan musiikintekoa taiteilijanimellä Rosita Luu.

Musiikkia päädyin tekemään sattuman kautta kesällä 2016. Taustani on oikeastaan lavarunouden ja valokuvauksen kanssa vietetyt vuodet, joita seurasi sitten hyppäys musiikkiin. Ennen musiikintekoa, tuotin ja juonsin lavarunouteen keskittyvää klubia Runöklubi kirjastoa vastapäätä sijaitsevassa kapakassa Bar Ö:ssä. Tarkoitus oli tarjota matalan kynnyksen leikkikenttä kaikille tekstistä kiinnostuneille.

Esiintymisiä oli laidasta laitaan, moni muusikkokin buukattiin keikalle: itseä on aina kiinnostanut lauluntekijöiden tekstit. Jossain välissä kohtasin muusikoita, jotka kannustivat ja houkuttelivat minua tekemään musiikkia kuultuaan runojani. Ns. tulppa aukesi heti ja biisejä syntyi. Teen kappaleeni aina tiiviissä yhteistyössä sovittajien ja soittajien kanssa.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

En tällä hetkellä, rehellisesti sanottuna en ole uskaltanut kurkistaa kuinka suuret myöhästymismaksut itseäni on vastassa, summa heiluu varmaan satasen ja risat tienoilla. Asun nykyään Helsingissä. On oltava hieman perverssi tyyppi antaakseen tapahtua näin suuret myöhästymismaksut…

Turussa on ihana kaupunginkirjasto ja hemmetin hyvällä paikkaa. Turussa asuessani suoritin yleensä tämän tyyppistä trianglea: ensiksi kirjaston runopuolen sohville rauhoittamaan hieman ajatuksiaan, sieltä Cafe Artiin ja sen terassille ihmettelemään lintuja sekä elämää ja vielä kotimatkalla kulku kirjaston kautta, yleensä ”herätelainoja” lainaillen. Enkä ajautunut velkaloukkuun!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Mitä äkkiseltään tulee mieleen, viimeaikaisista tamperelainen yhtye Maria ja Marsialaiset löivät kyllä kuin kelohalolla päin kuonoon. Yhtyeen laulaja-rumpalilla Marialla on mieleenpainuva, jylhä ja primitiivistä vaaraa uhkuva ääni. Ja mikä karisma tällä jengillä! Kun vedetään rokkia, siinä on oltava tyypeillä särmää ja tyyliä. Heillä on sitä! Heillä on SE!

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Täällä tapahtuu paljon ja jatkuvasti! Tilanne on Helsingissä hyvä. Ei tässä perässä pysy. Käyn silloin tällöin kuuntelemassa keikkoja.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Mummin Kullat: Kulta 

Turussa perustettu mahdottoman ihana Mummin Kullat julkaisi 2017 mainion debyyttialbuminsa. Kulta on kasa jännittäviä yhdistelmiä folkimmasta kamasta aina elektronisempaan, melkeinpä virtaviivaisen tanssittavaan kamaan. Sanoitukset vasta onkin herkkua, paikka paikoin tosi tarkkanäköisiä, esim. albumilla kuultava Maailman paskin nalle on viiltävää yhteiskuntakritiikkiä rempova kappale. Tärkeää ja ilahduttavaa, että teiltä löytyy tämä levy kokoelmistanne!

Itä-Hollola Installaatio: Elävien aalloilla

Tässäkin vahva debyyttialbumi. Tämä on intensiivinen, vimmainen kokonaisuus: yhdistelmä herkkää sekä roiman vahvaa. Laulaja-lauluntekijä Robertin ääni on todella omintakeinen. Suosittelen tätä etenkin kaikille säröisen kitararockin ystäville.

Rickie Lee Jones: Pirates

Novellinomaisesti vyöryävät tarinat ja sävelet. Rakastan tätä albumia. Se on täynnä hienoa ja omalaatuista tarinankerrontaa, tosi taitavaa soitantaa ja no, ylipäätänsä Rickien äänenkäyttö on hämmästyttävän kiintoisaa. Albumilla esiintyy paljon myös aika ”juustoisia” elementtejä, jotka assosioituvat omassa päässäni musikaaliin tms. piirrettyihin viittaaviksi. Ne on sellaisia suureellisen melodisia koukkuja, joista nousee hassut höpsöt sävärit ja voisi sännätä tanssimaan kaduille tai pussailemaan.

Toim. Petri Kipinä

Merita Berg (Rosita Luu) Turun Sanomien haastattelussa 27.2. ja keikalla Cafe Victorissa la 7.3. klo 20

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jaakko Penttinen

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Jaakko Penttinen ja viettänyt lähes koko ikäni tavalla tai toisella musiikin äärellä. Viime vuosina olen toiminut Turun syntetisaattoriseurassa,  kuratoinut Kokeellisen musiikin klubia Turun kirjakahvilassa, tehnyt ja esittänyt soolomusiikkia sekä muissa kokoonpanoissa, kuten E-Musikgruppe Lux Ohr, Wellenform, Orne ja Galactic Travellers jne. Koen olevani musiikin suhteen melko utelias etsijä.

Nuoruuteni vietin 80-90 -luvun vaihteessa metallin, punkin ja hardcore -musiikin parissa. Läpi 90-luvun soitin bassoa mm. Selfish ja Força Macabra -nimisissä yhtyeissä. Viime vuonna palasin pitkän tauon jälkeen Força Macabraan, jonka kanssa olemme tehneet viime aikoina uusia nauhoituksia ja parin viikon Brasilian kiertueen viime marraskuussa. Kävimme jo 90- luvulla jonkin verran ulkomailla kiertelemässä.

90-luvun lopulla jotenkin kyllästyin punkiin ja hardcore-musiikkiin ja innostuin aiempaa enemmän industrial-musiikista, joka eli silloin uutta nousukautta alakulttuurissa mm. neofolkin, dark ambientin ja japanilaisen noisen muodossa. Samoihin aikoihin aloitimme myös parin kaverin kanssa järjestämään tuollaisia konsertteja Turussa Kuolleen musiikin yhdistys -nimen alla.

2000 -luvun alussa kiinnostuin enemmän varhaisemmasta kokeellisesta ja elektronisesta musiikista. Vuosikymmenen lopulla perustimme 70 -luvun saksalaiselle krautrockille ja kosmiselle musiikille kumartavan yhtyeen E-Musikgruppe Lux Ohr, jonka kanssa olemme tehneet muutaman pitkäsoiton, pari kasettialbumia ja monipuolisesti erilaisia keikkoja. Lux Ohrissa soitin syntetisaattoreita ja sekvensserejä. Lux Ohrin seuraava albumi on valmis ja se tullaan julkaisemaan lähikuukausina.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Olen ollut kirjaston suurkuluttaja teini-ikäisestä saakka. Nuorempana lainasin ahkerasti mm. beat-kirjallisuutta ja musiikkikirjastosta erityisesti elektroakustisen hyllyn äänitteitä. Tuon hyllyn kautta löysin paljon uutta musiikkia aina Magmasta Bachir Attariin, mihin en olisi ehkä muuten törmännyt.

Nykyään taidan lainata äänitteiden sijasta enemmänkin musiikki- ja taideaiheista kirjallisuutta. Ja jos saa esittää toiveen, niin näkisin mielelläni, että kirjastossa olisi erillinen huone elektronisen musiikin tekemiseen. Silloin käyttäisin kirjaston palveluja entistäkin enemmän!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Tämä on vaikea kysymys, koska aika paljon kaikenlaisia konsertteja on tullut nähtyä aina 80 -luvun lopulta alkaen, jolloin aloitin aktiivisen keikoilla käymisen. Vaikka olen matkustellut konserttien perässä kohtuullisesti Suomen rajojen ulkopuolellakin, niin yksi hienoimmista konserteista on varmaankin ollut täällä Turussa. Panasonicin uran alkuvaiheen ulkoilmakonsertti Samppalinnan maauimalassa oli tuohon aikaan jotain todella uutta ja erikoista. Yhtye avasi itselleni kokonaan uuden musiikillisen maailman sekoittamalla industrialia, teknoa ja kokeellista elektronista musiikkia.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Turussa on monin tavoin rikas musiikkielämä ja piirit ovat mielestäni sopivan pienet, jotta ne sekoittuvat keskenään. Marginaalimman elävän musiikin tarjontaa tosin haittaa toistuva esiintymispaikkojen puute, puhumattakaan kokeelliselle musiikille sopivista tiloista. Vireän musiikkielämän ja -tarjonnan mahdollistajana Turun kaupungilla olisi kyllä tässä kohtaa petrattavaa.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Terry Riley: Persian Surgery Dervishes

Levyllä oleva Terry Rileyn konserttitaltiointi vuoden 1972 Pariisin keikalta on kestosuosikkini, jota kuuntelen lähes viikoittain. Rileyn soittamat muutaman nuotin toisiinsa limittyvät sävelkuviot hypnotisoivat ja saavat ajan tajun katoamaan. Tämä on tyhjentymätön minimalismin klassikko.

The Future Sound of London: Lifeforms (ei kirjastoissa toim. huom.)

Tämä on vähän erilainen levy. Kuulin FSOL:n Lifeforminsin heti sen ilmestyttyä ja siitä saakka tämän eri tyylilajeja toisiinsa sulauttavan levyn äänimaisema on lumonnut kokonaisvaltaisuudellaan. Levyn luoma äänimaailma kuulostaa siltä kuin olisi samanaikaisesti suurkaupungissa ja sademetsässä. Voisin asua tämän levyn äänimaailmassa.

Philus: Tetra

Tämä on ehkäpä yksi eniten kuuntelemani Mika Vainion levytys, jonka äärelle palaan toistuvasti. Tutustuin tähän Pan Sonicin ja Ø:n ensimmäisten levyjen jälkeen. Tetran vähäeleinen ja millintarkka äänimaailma on vertaansa vailla erottuen myös Vainion muusta tuotannosta. Todellinen suunnannäyttäjä ja innoittaja.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jesse Essel

Kuva: Mickael Vis

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Jesse Essel ja olen kai jonkinlainen muusikko. Jotenkin hassua kutsua itteäni muusikoks mut ainakin muusikoksi tähdätään. Olen ghanalainen, syntynyt ja kasvanut suurimmaksi osaksi Turussa, mutta perheemme muutti Manchesteriin, Englantiin 2009, kun olin täyttänyt 11 vuotta. Muutin takaisin Turkuun vuoden 2015 loppupuolella sillä koulussa alkoi mennä vähän huonommin ja olin hämmentynyt. Ikävöin ensimmäisiä ystäviäni, rauhaa ja turvallisuutta.

Koin myös, että lähiössämme ei ollut jengiä ketkä diggas samasta musasta kuin mä lukuun ottamatta muutamaa vanhaa O.G punkkaria ja kaverin faija ketä tunsi Lemmyn.  Räppijengii oli kyllä, mut useemmat kuunteli skeidaa räppiä. Kuitenkin, Manchester on toinen kotini ja tärkeä osa elämääni ja käyn siellä usein kun safkat loppuu. Äiti kokkaa. Viime vuonna muutin Helsinkiin.

Aloitin kitaransoiton musaopistossa varmaan vuosi ennen kuin muutettiin Englantiin ja siitä lähtien oon opetellut soittamaan ite. Mun vanhemmat laitto mun kaksi vanhempaa siskoa musiikkiopistoon ja orkesteriin soittamaan viulua  ja pianoa kun he olivat viisivuotiaita. Joten musiikki ja tanssiminen on ollut hyvin läsnä perheessämme siitä asti kun muistan.

Sanoisin, että virallisesti musiikinurani on lähtenyt viime vuonna käyntiin. Päätin tehä musiikkia tosissani ja tutustuin muutamiin hyvin intohimoisiin musiikintekijöihin. Toki ensimmäisen keikan soitin jo viidennellä luokalla pari kuukautta ennen Englantiin muuttoa, Puolalan ylä-asteen vanhempain illassa ja bändikatselmuksessa siskoni bändin kanssa.

Grande Mahogany on ensimmäinen aito projektini ja pääjuttuni, joka syntyi vuonna 2017 eri nimellä. Julkaisin ensimmäisen musavideosinkun 23.8.2019 nimeltä T’ween Our Way joka kertoo ihastuksista. Sen lisäksi on pari muuta projektia luvassa, rokkia ja muuta. Päivä kerrallaan, eiks vaa?

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Kun asuin Turussa kävin tosi usein kirjastossa, just lähinnä musaosastolla lainaamassa elämäkertoja. Ala-asteella tuli lainattua paljon CD-levyjä. Turun kirjasto on sikahyvä. Nykyään en käy kirjastossa lainkaan, ainakaan tääl Stadis, ku asioit ei löydy yhestä paikkaa vaan pitää tsiigaa useemmist kirjastoist jotain tiettyä kirjaa. Muutenkin mun mielestä  on vähän pienemmät valikoimat musaosastoilla täällä. En ehtiny käymään Kirjasto Kympissä koskaan, se oli varmaan kova.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Välillä on tosi vaikeeta muistaa missä konserteissa on edes ollut, mutta viimeaikasimmat keikat mitkä on jääny kyl todella hyvin mieleen ovat vuoden 2019 Flow Festivaalissa : Khruangbin, Solange ja Pharoah Sanders quartet.

Khruangbinin keikal tuli vaan löysästi kylmii värei ja olin ihan “flabbergasted”.

Solange, etenkin visuaalisesti, oli erittäin herättävä ja inspiroiva. En oo sillain koskaan kokenu tosi koreografisia performansseja ja se oli super, ultra, mega ,cool.

Pharoah Sanders oli ihana, ja se mitä se jakso skulaa,  nii se skulas kyl homman silti pussiin vanhasta iästään huolimatta. Se katto mua hetken syvään silmiin, mitäköhän sil oli mieles?

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?
En oikeen oo seurannu Turun musiikkiskeneä niin hirveesti. En oikeen oo ehkä kunnolla perillä siitä mitä siellä tapahtuu, muuta kuin jotain omien frendien bändejä ja räppijuttui. Mun mielestä Turun musiikkielämä vois voida paremmin, mut onhan siellä paljon hyviäki juttuja ja tapahtumia, varsinki kesällä. Tosiaan vakaat keikkapaikat vaan katoaa ja se ärsyttää.

Mut underground elää, etenkin elektronises musas, räpis ja varmaan hevissäkin aika hyvin. Turussa kuplii varmasti, oottakaa vaan. Mut paljon kivoja taide- ja musiikki tapahtumia on tullut viimeaikoina Turkuun. Kulttuuri elää konkursseista huolimatta.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Tää on paha, on liikaa kaikkea ja paljon mitä teillä ei oo.

Mahogany Rush – Child Of Novelty (1974) ainakin löytyy.

Se on ollu yks mun isoimpia vaikuttajia ja Frank Marino on mulle sankari. Jos joku kysyy miltä psykedeelirokin pitäis kuulostaa, niin se on Child of Novelty -levy.

Skepta- Konnichiwa (2015)

Tää levy on mulle melkeen yhtä iso grime -genressä kuin joku Jimi Hendrixin Electric ladyland rock -genressä. Mikään toinen rap-/hip hop -levy tai grime -levy ei oo sytyttäny mua yhtä paljon kun tää. Viimeksi ollu yhtä innoissani kun kuulin N.W.A.:ta tai Snoop Doggin –Doggystylen ala-asteella.

Shuggie Otis- Inspiration Information (1974)

Tätä levyä teilt ei löydy. Miksi?!

No kuitenkin, tää on mulle kans tosi tärkee levy ja lempiartisteja.

Ravyn Lenae – Crush (2018)

Sori, ei pystyny valitsemaan vaan kolmea ja tätäkään teillä ei oo. Tää on ihana nainen ja mahtava ääni.

Peace!

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Helka Ermala

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Helka Ermala, 25-vuotias turkulainen muusikko. Pääsoittimena minulla on harppu, mutta soittelen mielelläni paljon muutakin, enimmäkseen kieli- ja kosketinsoittimia. Harppu on ollut mukanani harrastuksena jo 19 vuotta, ja vuosien varrella keikoista on tullut minulle myös tervetullut tulonlähde.

Sydäntäni lähinnä ovat ne musiikin lajit, joissa sekä kappaleella että soittajalla on liikkumavaraa, ja joissa eläytyminen on lähtöisin soittajasta, ei nuotista. Klassisen musiikin oppimisessa vaikeinta onkin ollut nuottikeskeisyys: aloitin soittotunnit konservatoriolla kuusivuotiaana enkä vieläkään muista koskaan katsoa nuottiin merkittyjä voimakkuudenvaihteluita.

Lapsuudenkodissani kansanmusiikki oli vahvasti läsnä, joten tämä vapaudenkaipuu lienee luonnollinen seuraus siitä. Opettelenkin kappaleet mieluimmin korvakuulolta, ja pidän sovitukseni ja sävellykseni joustavina, jättäen tilaa impovisaatiolle ja hetkessä elämiselle. 

Myös soittamani musiikki painottuu kansanmusiikkiin, vaikka mukaan mahtuu myös runsaasti soittotunneilta saatua klassista ohjelmistoa, covereita populaari-, elokuva- ja videopelimusiikista, sekä omia sävellyksiä ja improvisaatiota. Vapaan improvisaation käytön soitossani aloitin joskus teini-iässä, ja se on pysynyt mukana siitä lähtien, joskus toisille esitettynä, joskus tietynlaisena henkilökohtaisena meditaationa, ja joskus sävellystyön ensiaskeleena.

Teini-ikäisenä löysin tieni myös Turun harrastajateattereihin, joissa olen siitä asti melko aktiivisesti pyörinyt tekemässä milloin mitäkin. Eniten olen kuitenkin keskittynyt sielläkin musiikkiin, tehden niin muusikon, kuin äänisuunnittelijan ja säveltäjänkin pestejä. Pääosaa elannostani en luovalla musiikkityöllä kuitenkaan tällä hetkellä saa, vaan teen keikkoja ja omia projekteja pääkirjaston musiikkiosastolla tekemäni päivätyön ohessa.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Käytän! Etenkin nyt kun työn puolesta se on niin kovin helppoa. Aikaisemmin kävin myös paljon kirjastossa opiskelemassa, mutta lainaaminen jäi silloin vähemmälle. Nykyään minulla on keittiön pöydällä vino pino levyjä joita olen hyllyistä napsinut laajentaakseni ymmärrystäni eri genreistä, ja löytääkseni itselleni mieluisia bändejä joihin ei muuten tulisi törmättyä.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Se taitaa olla viime kesältä… Oli hirveän kuuma elokuu, ja Yakuzi Pato esiintyi Bar Ö:ssä. Baari oli tupaten täynnä jengiä, bändi oli aivan huikea, ja läkähdyttävästä kuumuudesta huolimatta yleisö tanssi kuin noiduttuna. Keikan jälkeen väki purkautui saunamaisesta baaritilasta öiselle kadulle vilvoittelemaan. Siinä yössä oli jotenkin taianomainen meininki.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Turussa on minun kokemukseni mukaan todella rikas ja monipuolinen kulttuuritarjonta. Pienemmille ja tuntemattomammille tekijöillekin tuntuu löytyvän melko hyvin esiintymispaikkoja; ainakin itse näen jatkuvasti uusien ja uusien itselleni tuntemattomien bändien keikkajulisteita ja facebooktapahtumia. Baari-baarin loppu toki vei Turun bändiskeneltä yhden hyvän keikkapaikan, mutta toivottavasti sen tilalle tulee joku joka tarjoaa vastaavaa tilaa musiikki- ja kulttuuritoiminnalle.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

16 Horsepower: Hoarse
Tämä levy iski jotenkin tosi kovaa. Raskas poljento, melankolinen haitari, rosoinen lauluääni. Erinomainen ja ehjä kokonaisuus.

Kate Bush: Never for Ever
Never for Ever on mielestäni erinomainen esimerkki levystä joka kannattaa kuunnella alusta loppuun, fiilistellen. (Toinen hyvä tämmöinen on Jethro Tullin Heavy Horses -albumi, vink vink.) Tämä levy on ollut mulla jo useamman vuoden kiinteänä osana jouluun valmistautumista. Alunperin sain sen joululahjaksi, ja vaikkei itse levyssä mitään kovin jouluista olekaan, on joulu minulle olennainen osa sitä viitekehystä jonka sisällä koin tämän levyn ensi kertaa. Vahva suositus, vaikka itselläni tähän liittyykin hitunen nostalgiaa.

Tapani Karsikas ja Lempijät
Hirmu hyvä bändi, hirmu hyvä levy, itsekin vierailin yhden kappaleen taustalla harppuineni! Menkää ja lainatkaa!

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Niilo Sevänen

Kuva: Jari Heino

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Olen Niilo Sevänen, freelancer-muusikko, säveltäjä ja sanoittaja. Tällä hetkellä leipätyönäni huudan ja soitan bassoa metalliyhtye Insomniumissa. Kahden vuosikymmenen kuluessa on käynyt niin, että lukiolaispoikien kevätkonserttiin kasaamasta bändiprojektista on vaivihkaa kasvanutkin ammatti.

Olen syntynyt Turussa, mutta viettänyt suurimman osan nuoruudestani Joensuussa, missä myös Insomnium perustettiin 1997. Kahden demon jälkeen meidät kiinnitti brittiläinen Candlelight Records, jonka kanssa teimme neljän levyn sopimuksen 2001. Tässä vaiheessa miehet olivat muuttaneet jo opiskelemaan eri puolille Suomea, mutta Turku ja Joensuu säilyivät jonkinlaisina tukikohtina. Itse opiskelin maisteriksi kulttuurihistoriasta, Turun yliopistosta.

Insomniumin kansainvälinen ura lähti kunnolla käyntiin vuonna 2006 julkaistun Above the Weeping World –levyn tiimoilta, jonka jälkeen alkoi aktiivinen kiertäminen ulkomailla. Eurooppa ja Pohjois-Amerikka on tutkittu nyt jo moneen otteeseen, mutta keikkoja on ollut myös eksoottisimmissa paikoissa, kuten Japanissa, Kiinassa, Australiassa tai Karibianmeren loistoristeilijällä.

Vuonna 2010 alan suurimpiin yhtiöihin kuuluva saksalainen Century Media kiinnitti meidät talliinsa. Tämän jälkeen bändin ura on edennyt varsin nousujohteisesti. Viimeisin levymme Winter’s Gate oli Suomen albumilistan ykkösenä, sekä Saksassakin top 20 -listalla. Tällä hetkellä olemme studiossa tekemässä kahdeksatta Insomnium-albumia.

Asun nykyisin Kotkassa. Työskentelin vielä 2015 kaupungin kulttuurijohtajana, mutta olen ollut nyt muutaman vuoden täysipäiväinen muusikko.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Kirjastot ovat minulle monella tavalla rakkaita paikkoja. Äitini oli töissä Joensuun yliopiston kirjastossa, missä minä itse asiassa suoritin myös siviilipalvelukseni 1998-99. Myöhemmin olin opiskelujen ohella monta vuotta töissä Turun yliopiston kirjastossa. Valmistumisen jälkeen suoritin vielä erikseen kirjastoalan opinnot Tampereen yliopiston kautta, ja ensimmäiset kokopäiväiset työpaikkani olivat Miehikkälän ja Kouvolan kirjastoissa.

Tällä hetkellä asun kätevästi aivan Kotkan kaupunginkirjaston vieressä. Kirjastossa tulee käytyä joka viikko.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Vaikuttavimmat musiikkielämykset liittyvät nuoruuteen. Ensimmäisen kerran Ilosaarirockissa 1995, 17-vuotiaana livahtaminen Sentencedin keikalle Joensuun Kellariin, Metallica ja Aerosmith Ruisrockissa 90-luvun lopulla, In Flames ja Dark Tranquillity Lepakossa 1999…

Nykyään soitan vuodessa keskimäärin ehkä noin 80-90 keikkaa, joten vapaa-ajalla harvoin tulee lähdettyä enää konsertteihin. Nyt olisi tarkoitus mennä ranskalaisen synthwave-artisti Perturbatorin keikalle muutaman viikon päästä Helsingin Circukseen.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Kotkaa on pitkään vaivannut sopivan kokoisen keikkapaikan puute. Tietyntyyppiset artistit käyvät vetämässä Amarillon yökerhossa, mutta muuten on ollut todella hiljaista. Nyt Kotkan ja Haminan puolivälissä sijaitseva Hotelli Leikari on aktivoitunut keikkarintamalla oikein kunnolla, ja itsekin olin siellä syksyllä tarkastamassa Stam1nan kunnon. Toivottavasti väki löytää Leikarin keikoille ja hommat jatkuu.

Klassisen musiikin ja jazzin puolella Kotka on käsittääkseni melko aktiivinen kaupunki. Siltä sektorilta kävin viimeksi katsomassa kun Kymi Sinfonietta soitti musiikit Chaplinin Kultakuumeen päälle. Hieno konsepti moinen.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

No, suosittelen kolmea levyä, joiden pitäisi löytyä kirjaston kokoelmista. Spotifysta ainakin löytyy jos ei muuten.

Kilar, Wojciech: The Ninth Gate soundtrack. Puolalainen klassisen musiikin säveltäjä. Tunnetaan kansainvälisesti nimenomaan elokuvamusiikistaan. Varsinkin nämä kauhuelokuviin tehdyt sävellykset ovat iskeneet omaan tajuntaani.

Riverside: Wasteland. Puolalaisen progebändin moderni mestariteos viime vuodelta. Päätyi käytännössä kaikille metalli/rock-lehdistön vuoden parhaat –listoille. Kaunis, herkkä ja koskettava albumi.

Mgla: Exercises in Futility. Mennään puolalaisella musiikilla nyt loppuun saakka, heh. Tämä bändi on melko pienten piirien underground-suosikki, mutta alan miehet ja naiset arvostavat suuresti. Hyvin kylmää ja tunnelmallista äärimetallia.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jukka Nousiainen

Kuva: Sini Mäenpää

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Jukka Nousiainen, musiikintekijä, soittaja ja levynjulkaisija. Synnyin vuonna 1981 Nastolassa ja tällä hetkellä asun Sastamalassa. Olen aina tuntenut viehtymystä musiikin pariin ja 2010-luvulla siitä on tullut minulle ammatti. Jo 90-luvun alkupuolella varhaisteininä soitin kadulla ja tein kotona tupladekillä kasetille päällekkäisäänityksiä: rummut, basson, kitaran, pianon ja laulut.

Löysin oman ääneni lauluntekijänä vasta kolmekymppisenä ja tällä tiellä jatkan: teen kappaleita siitä mikä minusta tuntuu tärkeältä ja siten miten tuntuu luontevalta tehdä. Soitan myös yhtyeissä Räjäyttäjät, Rambling Boys ja onpa minut nyt pestattu jopa Tyrnävän garagerock-legendan Jolly Jumpersin riveihin. Tulevaisuus tuntuu olevan täynnä mielenkiintoisia haasteita.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Olen hyvä lainaamaan mutta huono palauttamaan. En minä niitä teoksia halua omia, olen vaan hidas ja lainausajat venyvät liiaksi, sakoille menee. Käytännössä siis lainaaminen jää vähiin ja se hävettää. Käyn kyllä kirjastossa aina kun mahdollista. Kirjastoon on ihana uppoutua, ilman sen kummempaa tehtävää voi tutkia hyllyjä miten sattuu – tai myös ajatuksella, etsien jotain tiettyä. Joskus voi vaan lukea mitä sattuu lehtiä tai kuunnella jotain levyä. Parasta mahdollista ajanvietettä kaupungissa! Eikä maksa mitään!

Nykyään asun kaukana taajamasta ja odotankin jo syksyä ja kirjastoauton pysähdyspäiviä. Tutustuin vähän kirjastoauton ukkoon pääkirjastolla kun olin pystyttämässä näyttelyä ja hän lupasi ottaa humppalevyjä mukaan sitten kun kierrokset alkaa!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Vagtazo Halottkemek Budapestissa 2010. Legendaarisen unkarilaisen shamaanirockbändin keikka oman kotilähiönsä kulttuuritalolla oli latingiltaan jotain ihan mieletöntä. En ole koskaan kokenut moista intensiteettiä. Circle-yhtyeen ja Radiopuhelimien keikat menevät kylläkin samoille tasoille.

Toisaalta myös Marko Haavisto & Poutahaukat on eri tavalla leuan lattiaan lyövä kokemus. Olemme onnekkaita kun Suomessa on niin paljon niin hyviä keikkabändejä. Varsinkin undergroundpuolella. Joka viikko voi kokea maailmanluokan meininkiä kuppiloissa joka puolella Suomea.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Sastamalassa voisi kyllä olla enemmänkin keikkoja. Tosin tällaista sanoessaan voi aina katsoa peiliin. Jos mitään ei tapahdu, on laitettava tapahtumaan! Pitääkin buukata joku keikka jonnekin Sastamalaan ja pyytää kavereita mukaan esiintymään.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Native North America : Vol. 1, Aboriginal folk, rock and country 1966-1985

Eniten kuuntelemani äänite viime vuonna. Pohjoisamerikan alkuperäisväestön folkrockia. Hurjan inspiroiva aarreaitta jonka pariin minut ohjasi Turkulaisen levykauppa 8-Raidan Fredde. Jatko-osa on kuulemma tulossa pian ja sitä odottelen ns. vesi ns. kielellä.

The Shaggs: Philosophy of the world

Tajunnan räjäyttävä pamaus sydämeen käyvää musiikkia! Täysin omanlaisensa meininki, rytmi ja sävelmaailma, aseistariisuvalla suoruudella ja rehellisyydellä ilmoille saatettuna. Tätä on hyvä kuunnella välillä ja miettiä miten musiikkia pitää tehdä: niin että TEKEE VAAN!

Dead Moon: Echoes of the past

Hyvä johdatus maailman ihanimman rockbändin maailmaan. Dead Moonin Fred ja Toody Cole ovat TEE-SE-ITSE meiningissään ne esikuvat joita kohti kurkotan kaikessa mitä teen.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee