Avainsana-arkisto: folkmusiikki

Ensi maanantaina Raision kirjastotalon Martinsalissa – Säkene sytyttää kalevalaiset runot liekkeihin

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Tapahtumat

Viikon levy: Viitasen Piia – Uni onnesta (2014)

Viitasen_Piia

 

Viitasen Piian toinen levy Uni onnesta sai osakseen suitsutusta kerrakseen ilmestyessään vuonna 2014. Levyä kehuttiin kauniiksi, herkäksi, melankoliseksi, henkeväksi ja vuoden parhaaksi levyksi. Eivätkä arvostelijat yhtään liioitelleet. Tämä folk-/poplevy on todellakin tutustumisen arvoinen, jos et ole levyyn jo törmännyt!

 
Viitasen Piia koostuu laulaja-lauluntekijä Piia Viitasesta, kitaristi Mikko Malmivaarasta, rumpali Jarkko Ikosesta ja basisti-pianisti Juho Niemelästä. Kappaleet ovat Piia Viitasen käsialaa muutamaa lukuun ottamatta. Ja koska kyseessä on kaunis levy, niin mukana on tietysti myös jousisoittimia, harmooni ja puhaltimia. Levyn selkäranka on kuitenkin kitara ja laulu.

 
Tuntemattomalle Ainolle –kappale on saanut sekä kuulijat että kriitikot liikuttumaan. Teksti pohjautuu Piian papan kirjoittamaan kirjeeseen rintamalta. Kaunis melodia ja tunteisiin vetoava teksti saavat kyllä kyyneleen vierähtämään poskelle. Miten kauniisti pappa onkaan osannut pukea varmasti monen sotilaan ajatukset sanoiksi. Juuri tämä kappale sai minut tutustumaan koko levyyn.

 


Vahvana jäivät mieleen myös kappaleet Nuku, oi nuku ja Keinu. Näissä kappaleissa kuvataan hienosti elettyä elämää ja luopumisen tuskaa. Nuku, oi nuku on säveleltään voimakas kun taas Keinu puolestaan herkän kaunis. Levyn aloittava Ukkoslaulu on kunnon voimalaulu.

 
Löytyypä levyltä myös jouluun sopiva kappale: Eilen luvattiin lunta (Hoosianna). Tämänkin kappaleen kuulijat ottivat omakseen ja se oli Jouluradion toiseksi soitetuin kappale 2013. Piiloraitana levyltä löytyy Anni (Talvi-illan tähtilöitä) eli Immi Hellénin runo Annin usko. Sävel tähän kappaleeseen on Piian mummolta peritty kansansävelmä.

 

Musiikki tutkitusti mm. rauhoittaa, lohduttaa ja vie takaisin muistoihin. Työssään vanhusten parissa Piia on varmasti nähnyt musiikin voiman ja se välittyy hänen kappaleissaan. Laulu ja tulkinta ovat korutonta ja kaunista. Sanoituksista välittyy kokemukset iäkkäiden ihmisten parissa. Piialla on taito pukea elämänkokemuksia sanoiksi. Lisäksi sovitukset tukevat kappaleita todella hyvin.

 

Tutustu Viitasen Piiaan

Viitasen Piian haastattelu Yle musiikissa

Saatavuus Vaskissa

 

Päivi, Kaarinan kirjasto

1 kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Raision kirjaston kuukauden artistina englantilaisen folkrockin kuningatar Sandy Denny

sandy jullari pieni

Englantilaisen folkrockin kuningatar Sandy Denny (1947-1978)

Lontoossa vuonna 1967 perustettu Fairport Convention haki ensi alkuun vaikutteensa Yhdysvaltain länsirannikon yhtyeiltä, kunnes yhtye loi oman tyylinsä, englantilaisen folkrockin vuonna 1969 ilmestyneellä kakkosalbumillaan What We Did On Our Holidays. Tällä levyllä Fairport Convention alkoi käyttää musiikkinsa perustana brittiläistä perinnemusiikkia yhdistäen sen sähköiseen rockilmaisuun. Tyylin muutokseen vaikutti ratkaisevasti yhtyeen uusi jäsen Sandy Denny, joka oli herättänyt ennen Fairport Conventioniin liittymistään huomiota folklaulajattarena. Albumin huippuhetkiä ovat muun muassa Sandy Dennyn säveltämä Fotheringay ja singlenäkin menestynyt kitaristi Richard Thompsonin sävellys Meet On The Ledge. Eritoten Sandy Dennyn ja Ian Matthewsin upeasti laulamasta Meet On The Ledge -laulusta on vuosien varrella muodostunut kenties yhtyeen muistettavin laulu.

Alkuvuodesta 1969 ilmestynyttä kakkosalbumia seurasi saman vuoden kesällä ilmestynyt Unhalfbricking-levy, jolta on peräisin Fairportin ensimmäinen singlehitti Bob Dylanin säveltämä If You Gotta Go, Go Now, jonka yhtye esitti ranskaksi nimellä Si Tu Dois Partir. Toinen levyn ikivihreä on Sandy Dennyn säveltämä Who Knows Where The Time Goes?, joka on varmasti Dennyn tunnetuin laulu. Fairport oli saanut riveihinsä paitsi loistavan laulajattaren myös taitavan lauluntekijän, jonka sävellykset eivät kalvenneet Richard Thompsonin tekemien laulujen rinnalla.

Yhtye oli luomisvoimaisimmillaan, kun se julkaisi vuoden 1969 lopulla klassikkoalbuminsa Liege And Liefe. Levy tehtiin kokoonpanolla Sandy Denny (laulu ja kitara), Richard Thompson (kitara ja laulu), Simon Nicol (kitara ja laulu), Ashley Hutchings (basso), Dave Mattacks (rummut) ja bändiin pysyvästi liittynyt Dave Swarbrick (viulu ja mandoliini). Levyn traditionaalisesta materiaalista erottui eritoten kartanonrouvan aviorikoksesta ja sen traagisista seurauksista kertova murhalaulu Matty Groves. Yhtyeen jäsenet sävelsivät jälleen myös omia kappaleita, joista mainittakoon Dennyn ja Hutchingsin yhdessä tekemä Come All Ye, Thompsonin ja Swarbrickin Crazy Man Michael ja Thompsonin Farewell, Farewell. Levyn tuottamisesta vastasi Joe Boyd, joka oli tuottanut myös Fairportin aikaisemmat levyt. Viimeistään tällä mestariteoksellaan Fairport Convention loi käsitteen folkrock ja Sandy Dennystä tuli tämän levyn myötä Englannin rakastetuin laulajatar. Liege And Liefe oli paitsi arvostelumenestys myös kaupallinen menestys.

Sandy Dennyn eroaminen suosionsa huipulla olleesta yhtyeestä Liege And Liefe -levyn jälkeen tuli ankarana iskuna niin muille fairportilaisille kuin heidän musiikkinsa ystäville. Fairportin jälkeen Denny perusti lyhytaikaiseksi jääneen Fotheringay-yhtyeen, joka julkaisi vuonna 1970 hyvät arvostelut saaneen LP:n ennen hajoamistaan. Fotheringayn kitaristista Trevor Lucasista tuli paitsi Sandy Dennyn elämänkumppani myös hänen tulevien soololevyjensä tuottaja.

Vuonna 1971 Sandy Denny vieraili Led Zeppelinin folkmusiikista vaikutteensa saaneessa The Battle Of Evermore -kappaleessa, johon Dennyn kaunis ääni toi mystisen tunnelman. Herkkätunnelmainen laulu on tärkeä osa Led Zeppelinin nelosalbumin monipuolista sisältöä. Saman vuoden syksyllä Sandy Denny julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa The North Star Grassman and the Ravens, joka sisälsi Dennyn säveltämää folkrockia. Sitä seurasi vuonna 1972 kerrassaan loistava kakkoslevy Sandy, joka kuuluu folkrockin upeimpiin klassikkolevyihin. Hyvää jatkoa näille oli vuonna 1973 ilmestynyt Like An Old Fashioned Waltz -albumi.

Sandy Denny palasi miehensä Trevor Lucasin kanssa tämän jälkeen vielä kerran Fairportiin. He olivat mukana vuonna 1974 ilmestyneellä livelevyllä Fairport Live Convention ja sitä seuraavana vuonna seuranneella kaupallisesti epäonnistuneella Rising for the Moon -LP:llä. Kovin hyvin ei menestynyt myöskään Sandy Dennyn joutsenlauluksi muodostunut vuoden 1977 Rendezvous-albumi. Huippulahjakkaan laulaja-lauluntekijä Sandy Dennyn elämäntyö katkesi hänen ennenaikaiseen kuolemaansa vuonna 1978 vain 31-vuotiaana.

Altti Koivisto

sandy1

sandy3

Fairport Convention ‎– What We Did On Our Holidays

Fairport Convention ‎– Unhalfbricking

Fairport Convention ‎– Unhalfbricking

Fairport Convention ‎– Liege & Lief

Fairport Convention ‎– Liege & Lief

Sandy Denny ‎– The North Star Grassman And The Ravens

Sandy Denny ‎– The North Star Grassman And The Ravens

Sandy Denny - Sandy

Sandy Denny – Sandy

Sandy Denny Like an Old Fashioned Waltz

Sandy Denny – Like an Old Fashioned Waltz

Sandy Denny ‎– Rendezvous

Sandy Denny ‎– Rendezvous

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Viikon levynä Korpiklaani-pomo Jonne Järvelän soololevy ”Jonne”

jonne jonne2

Folk-metallisti Korpiklaanin historian alkuhetkiltä löytyy saamenkielellä operoinut Shaman. Korpiklaanin kitaristi Jonne Järvelä palaa soololevynsä myötä juurilleen, vielä Shamania kauemmas eli Shamaani Duon aikaisiin tunnelmiin. Lapin henki on vahva mutta Järvelä ei tyydy pelkkään folkhenkiseen perinnemusiikkiin. Järvelä lainaa vaikutteita Pohjolan perinteen lisäksi Balkanin suunnalta mutta kokonaisuus asettuu paremminkin lokeroon “maailmanmusiikki”. Rikkaat sovitukset sisältävät pisaroita monesta purosta. Vaikka viisujen ulkomuoto on paikoin hyvinkin perinteinen ja kansanmusiikkia sivuava, Järvelä loihtii taustalle maukkaita irtiottoja – kuin rikkinäisen peilin oudosti heijastamia särmikkäitä kollaaseja. Sähköiset soittimet on kuitenkin unohdettu studion ulkopuolelle.

Laulelmallinen perinnefiilistely Tule hiidestä hevonen on osuva esimerkki Järvelän joustavasta sävellystyöstä – kalevalaishenkinen kappale saa taustalleen joikua, henkiä manaavaa rumpupiiriä ja romanimusiikin silauksen. Levyn avaava Viuluni laulua soi on ehkä levyn häkellyttävin vaikutteiden sulatusuuni – vahva pelimannimusiikin olemus saa taustatukea intiaaneista ja saamelaisista sekä Balkanin pirskahtelevista sävyistä. Ken söi lapsen lattialta yltyy jo hetkittäin hektiseksi folk-punkiksi. Toisessa ääripäässä Kuku käki asettuu jo hyvinkin seesteiseen maaperään – Angelin tytöt on helppo siirtää viisun taustalle. Lainabiiseistä rosoinen Joki (Styx-Boat on the river) soi turhankin populaarina versiona. Kontrasti Paul Simonin Boxeriin on suuri, kuten myös muuhun albumin materiaalin. Varsinkin kun Boxer vedetään englannin kielellä.

Jotta voisit nauttia Jonne Järvelän sooloalbumista, sinun tulee hyväksyä runomittaiset perinne/kalevala-lyriikat ja kansanmusiikinomainen poljento. Järvelän soololevy ei kuitenkaan ole mitään pelimannipolkkaa tai kansantanhua. Paikoin kiihkeänä ja hypnoottisena etenevä musiikimatka sekoittelee vaikutteita Pohjoisen perukoilta aina Irlantiin ja saamelainen perinne on vahvana taustalla. Herkimmillään Järvelä piirtää kauniita kuulokuvia perinnemusiikin kukkaniityiltä ja metsäpoluilta mutta metsäläisen arvaamattomuus väijyy puiden takana…

J.Kaunisto

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Virolainen etnofolkin kuuma nimi Mari Kalkun esiintyy Turussa

mari kalkun

Virolainen laulaja-lauluntekijä ja folkartisti Mari Kalkun esiintyy torstaina Turussa Manillan Köysisalissa (Itäinen rantakatu 64). Liput 5 euroa, myynnissä konserttipaikalla kello 19 alkaen. Mari esiintyy kello 20.00. Konsertti on akustinen.

Kotimaassaan suositun artistin juuret ovat Võrun metsissä, Pärnun rannoilla ja Kihnun saarella. Mari Kalkunilta on julkaistu kaksi lämpimästi vastaanotettua sooloalbumia: Üü tulõk (2007) ja Vihmakõnõ (2010). Mari Kalkun & Runorun julkaisee uuden albumin ensi vuoden alkupuolella. Vuonna 2012 Sibelius-Akatemiassa perustetun Runorun-yhtyeen ohjelmisto koostuu etelävirolaisista matka- ja runolauluista, laulaja Mari Kalkunin omista sävellyksistä sekä improvisaatiosta.

Kalkun nähdään myös perjantaina 3.9. Turun kansainvälisillä  kirjamessuilla (Turun messukeskuksessa). Mari Kalkun esiintyy A-hallin Viro-osastolla perjantaina kello 12 ja 14.

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee

Kuukauden yllättäjä: Tusmørke – Riset Bak Speilet

Tusmorke

Norjalainen Tusmørke on varsinainen 70-luvun musiikillisten ilmastojen sulatusuuni. Bändin toinen kokopitkä, Svart Recordsin julkaisema Riset Bak Speilet liikkuu laajalla skaalalla progressiivisen folk rockin/krautrockin sekä kansanmusiikin välimaastossa. Tusmørken perinnemusiikkilähteet löytyvät niin Britannian kuin Pohjolan suunnalta. Oudoin mielikuva syntyy Hedningarnasta soittamassa Piirpauke ja krautrock-covereita.

Krautrock soi vahvasti pohjalla. Amon Düül, Faust ja Novalis ovat tarkkaan kuunneltuja orkestereita. Myös Jethro Tull, Lindisfarne ja Gryphon ovat jäljitettävissä. Jälkiä italoprogeen on havaittavissa. Oudoin ja vinoin materiaali on sukua mainiolle ranskalaiselle Magmalle. Parhaat kansanmusiikin fiilikset löytyvät Norjan suunnalta. Kiekon avaava Offerpresten kuulostaa vahvemmin brittifolkin jälkeläiseltä kun taas Gamle aker kirke hapuilee Britannian suunnalta jo Saksan maaperälle. Black swift pyörii jo selkeämmin krautrockin pauloissa ja Novalis on hyvä lähtökohta. Kulmikas All is lost etsii jo hapokkaassa koukeroisuudessaan tietä Magman suuntaan.

Tusmørke on moni-ilmeinen, progressiivinen, sähköinen, vitaalinen mutta ehdottoman perinnetietoinen ilmestys. Soundeissa luotetaan 70-luvun suhinoihin. Kansanmusiikkifiilikset eivät pyri liian hallitsevaan osaan ja vaikka taustalla on brittiläistä folk rokkia, meno on pääosin reipashenkistä ja tulisieluista – paikoin jopa hektistä. Viisujen pituudet karkaavat käsistä ja varsinkin cd-versio bonareineen kestää peräti 71 minuuttia. Kieltämättä pienimuotoinen tiivistäminen olisi paikallaan mutta kyseiseen musiikkityyliin kuuluvat pitkät “teokset”. Tusmørke ei aivan yllä esikuviensa tasolle mutta bändin harrastama perinnemusiikkitrippailu tuo kokonaisuuteen mieltä ylentävää hurmoshenkeä. Riset Bak Speilet kannattaa (ehdottomasti) ostaa vinyyliversiona, sillä bonusviisut eivät tuo kokonaisuuteen mitään oleellista plussaa.

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Vinyylimania: Gordon Lightfoot – If You Could Read My Mind

Vinyylimania hehkuttaa mielenkiintoisia vinyylilevylöytöjä periaatteella “tarttui mukaan levydivarista”.

 

Gordon Lightfoot / If You Could Read My Mind

Kanadalainen folkmuusikko, laulaja-lauluntekijä Gordon Lightfoot (s. 1938) nauttii Pohjois-Amerikassa suurta arvostusta ja suosiota, mutta meillä hänen tuotantonsa on jäänyt varsin tuntemattomaksi. Parhaiten Lightfootin lauluista täällä tunnetaan Early Morning Rain, jonka Rauli ”Badding” Somerjoki tulkitsi suomeksi nimellä Aamuöiseen sateeseen. Lightfootin esikoisalbumilla Lightfoot! (1966) ollut Early Morning Rain tuli maailmalla tunnetuksi ennen muuta Peter, Paul & Maryn laulamana.

Tähän päivään jatkunut Gordon Lightfootin ura oli luomisvoimaisimmillaan 1970-luvulla, jolloin hän nousi tunnetuimmilla lauluillaan Sundown (1974) ja The Wreck of the Edmund Fitzgerald (1976) Yhdysvaltain singlelistan kärkeen. Samaan saavutukseen ylsi albumilistalla Lightfootin Sundown-LP (1974).

Kenties parhaimmillaan Lightfoot oli kuitenkin vuonna 1970 ilmestyneellä If You Could Read My Mind –albumillaan, joka julkaistiin alun perin nimellä Sit Down Young Stranger. Levyn nimen vaihtaminen johtui If You Could Read My Mind  –singlen menestyksestä, sillä se oli parhaimmillaan viidentenä Billboardin Hot 100 –listalla.

Tällä levyllään Lightfoot muun muassa teki ensimmäisenä tunnetuksi Kris Kristoffersonin hienon laulun Me and Bobby McGee. Joe Wissertin ja Lenny Waronkerin tuottamalla If You Could Read My Mind –albumilla Lightfootia säestivät kitaristi Red Shea ja basisti Rick Haynes. Oman panoksensa tämän klassikkolevyn syntyyn antoivat myös Randy Newman, Ry Cooder, John Sebastian, Van Dyke Parks ja Nick DeCaro. Tämä vinyylihelmi löytyi turkulaisen 8raidan Amerikan tuomisista.

Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Vinyylimania