Eero Koivistoisen juhlavuosi tuo runsaasti Svart Recordsin uudelleenjulkaisuja.
Kotimaisen jazzin sekä laajemminkin sävellystaiteen merkkimies Eero Koivistoinen täytti 13.1. 2016 70 vuotta.
Svart Records kunnioittaa ”Koipan” juhlavuotta uudelleen julkaisemalla merkittävän määrän artistin tuotannosta kuluvan vuoden aikana. Koivistoinen-projekti alkaa 5.2. arvostettujen Valtakunta– ja For Children-albumeiden vinyylipainoksina. Helmikuun lopussa ilmestyvää Odysseus-levyä seuraa huhtikuussa Esko Linnavalli Sextetin kanssa vuonna 1975 nauhoitettu Day Is Over.
Tämän jälkeen kevään ja kesän aikana ilmestyvät lastenlaululevy Muusa ja Ruusa, Eero Koivistoinen & CO:n 3rd Version sekä Eero Koivistoinen Music Societyn Wahoo!. Syksyllä on vielä luvassa 1970-luvun loppupuolen julkaisuista The Front Is Breaking, Labyrinth ja At Belmont Jazz Club.
Myös Koivistoisen kvartetilta on tulossa uutta materiaalia viime vuoden Hati Hati -menestyslevyn jälkeen.
Ukulele on hauska soitin, joka sopii sekä aloitteleville soittajille että jo muita soittimia soittaville. Soittokelpoinenkin ukulele on edullinen hankkia ja kulkee helposti mukana matkoilla.Ukulele on kielisoitin, rakenteeltaan pienikokoinen nelikielinen kitara. Ukulele kehitettiin 1880-luvulla Hawajilla portugalilaisesta braguinhasta, kun saarelle saapui portugalilaisia siirtolaisia. Nykyisin ukuleleja valmistetaan viittä kokoa, pienimmästä suurimpaan sopraanoukulele, konserttiukulele, tenoriukulele, baritoniukulele ja bassoukulele. Sopraano-, konsertti- ja tenoriukulelet viritetään yleensä C-duuriin.
Millainen ukulele kannattaa hankkia?
Halvimmissa malleissa on usein sellainen vika, että ne eivät pysy vireessä. Kannattaa siis satsata hieman arvokkaampaan ja laadukkaampaan soittimeen. Itselläni on konserttiukulele, joka maksoi 60 €. Soitin on ollut mielestäni hyvä ja on pysynyt hyvin vireessä.
Ukulelen virittäminen
Ukulelen yleisin vire on C-vire. Siinä kielet viritetään säveliin G, C, E, A. A-kieli on ykköskieli, E kakkoskieli jne. G ja A ovat korkeita säveliä, C ja E hieman matalampia. Kun pidät ukulelea soittoasennossa, G on siis lähimpänä nenääsi ja A alimmaisena
Virittämisessä on useita vaihtoehtoja
1. Osta viritysmittari soitinliikkeestä. Mittari näyttää mekaanisesti ok, kun oikea vire löytyy.
2. Soita pianosta/kosketinsoittimesta kyseiset nuotit. Viritys tapahtuu korvakuulolla ja edellyttää, että piano on vireessä.
3. Älypuhelimeen voi ladata ilmaiseksikin viritysmittarin. Edellyttää hiljaisen tilan.
4. Viritä youtube-videon avulla korvakuulolla. Näin virität korvakuulolla: jos ukulelen kielen ääni on matalampi, kuin esimerkissä, kieltä pitää kiristää, jos korkeampi, vastaavasti löysätä.
Aloitetaan soittamaan
Jos olet oikeakätinen, oikealla kädellä kompataan rytmiä soittamalla yleensä etusormella kaikukopan aukosta vähän ukulelen kaulaan päin.
Vasemman käden sormilla painetaan soinnut kuvan mustien pallojen osoittamista kohdista. Muut kielet soivat vapaina. Ylimmäinen poikkiviiva tarkoittaa ukulelen satulaa, joka sijaitsee ukulelen kaulan alussa, viritystappien puoleisessa päässä.
Opettele soittamaan kaksi sointua F ja C
Opetellaan säestämään kappale Hepokatti. Eli ukulelella soitetaan soinnut ja voit laulaa melodiaa, jos tahdot. Oikea käsi soittaa rytmiä, vasen sointuja.
Hepokatti
F
Oli hepokatti maantiellä poikittain
C
jala jallai jala jala vei
ja se kaiveli haravalla hampaitaan
F
jala jallai jala jala vei.
Jala vei jala vei jala vei jala vei
C
jala jallai jala jala vei.
Ja se kaiveli haravalla hampaitaan
F
jala jallai jala jala vei.
F
Kuului aitasta kananpojan aivastus.
C
jala jallai jala jala vei
Oli raukalla lapsihalvaus.
F
jala jallai jala jala vei.
Jala vei…
F
Siellä seinällä soitteli suolainen silli.
C
jala jallai jala jala vei
Oli apunansa sillä yks värillinen pilli.
F
jala jallai jala jala vei.
Jala vei…
F
Kirppu tanssi tangoa lattialla.
C
jala jallai jala jala vei
Ja lude oli katkera sängyn alla.
F
jala jallai jala jala vei.
Jala vei…
ONNEKSI OLKOON! Olet soittanut ensimmäisen kappaleesi ukulelella. Lisää nuotteja ja soitonoppaita voit lainata musiikkikirjastostasi. Myös Youtubesta löytyy paljon oppimismateriaalia, kun haet hakusanoilla ukulele easy. Ukulelen sointutaulukkoja löytyy myös netistä, esimerkiksi täältä.
Paljon iloa ja onnistumisen hetkiä ukulelen kanssa! Toivoo Ann-Christin Antell
Konserttikeskus ry sekä Kaarinan kulttuuripalvelut järjestävät Korvat kävelylle! -koulukonserttifestivaalin Kaarinassa 9.-11.3.2015. Festivaalilla nähdään ja kuullaan eri tyylisuuntia edustavia ohjelmia, työpajoja ja luentoja Kaarinan kouluissa ja päiväkodeissa. Tapahtuma on suunnattu alan ammattilaisille ja asiasta kiinnostuneille. Festivaalilla vierailee myös alan toimijoita ja kollegoita ulkomailta. Iltakonsertit ovat avoimia kaikille.
Festivaalin koulukonsertit aloittaa torstaina 10.3. nuorista virolaisista vaskisoittajista koostuva Brassical, joka esittää lempimusiikkiaan omina sovituksinaan. Konsertissa kuullaan mm. tunnettuja pop-hittejä. Festivaalilla esitetään Sibeliuksen lapsenlapsenlapsen, bassokitaristi Lauri Porran sekä pasunisti ja lyömäsoittaja Juho Viljasen Ainolasta kohti ääretöntä -ohjelma. Sitä seuraa myös Kokko Quartetin ja Ricardo Padillan Maalla, merellä ja ilmassa improvisoiden -niminen, genrerajoja ylittävä skandinaavisen jazzin ohjelma, jossa kuullaan vaikutteita intialaisesta musiikista, arabimusiikista sekä kuubalaisista rytmeistä. Päivän koulukonsertit päättää humoristinen Terveisiä Kalevalasta -musiikkiteatteriesitys, jonka on riimitellyt Jukka Itkonen ja säveltänyt Jukka Nykänen.
Torstai-iltana Turun Linnateatterissa esiintyy Compañia Kaari & Roni Martin Maailmasta-ohjelmallaan. Teos on Pentti Saarikosken runoihin sävelletty kokonaisuus, jossa yhdistyvät moderni rytmimusiikki ja Kaari Martinin tanssi. Mukana ovat myös kitaristi Jukka Orma, sousafonisti Erno Haukkala ja rumpali Miguel Collander.
Perjantaiaamuna 11.3. kuullaan karismaattista ruotsalaista kitaraduo The Gothenburg Comboa sekä harmonikkatrio ACC:tä, joiden ohjelmisto koostuu eri aikakausien ja tyylilajien teoksista. Jauza!n suomirokkikoulussa kerrotaan puolestaan suomirockin eri vaiheista ja esitetään niin Hectorin kuin HIMin sekä Loirin ja Lordin kappaleita.
Satumaailmaan sijoittuu H.C. Andersenin satuun perustuva Prinsessa ja sikopaimen, jota värittää barokin ajan musiikki. Afrikkalaista kulttuuria ja maailmanmusikkia esittelee Ashimba-trio, jonka laulujen tekstit kertovat jokapäiväisestä elämästä Afrikassa ja pitävät sisällään vertauskuvallisia opetuksia. Kappaleet esitetään sekä swahilin kielellä että useilla afrikkalaisilla heimokielillä ja ne käännetään suomeksi kappaleiden yhteydessä.
Saman päivän iltana järjestetään myös koko perheen yleisökonsertti Muumiperheen lauluretki, jossa Eija Ahvo ja Soili Perkiö esittävät Soili Perkiön uusia Muumilauluja Hannele Huovin sanoihin.
Tyäpajoja vetävät Jauza!-yhtye, musiikkikasvattaja Tuuli Paasolainen sekä belgialainen beatboksaaja Alexandre ”Primitiv” Fenaux.
Palefacen paluu suomenkielisen rapin pariin sujuu jouheasti vuonna 2014 ilmestyneellä levyllä Luova tuho. Albumi on luontevaa jatkumoa levyille Helsinki – Shangri La (2010) sekä Maan tapa (2012). Karrilla on yhä sanottavaa ja kyllähän nykymaailmassa riittää aiheita joista kertoa tarinoita. Teksteissä käydään läpi nykyaikaa historian kautta, ollaan huolissaan rahan mahdista ja tuottavuuskeskeisestä ajattelusta, ihmisten oikeuksista sekä muistutetaan yhteiskuntakriittisyyden tarpeellisuudesta. Parilla biisillä pureudutaan ihmisen arkeen ja parisuhde-elämän kiemuroihin. Nämä kappaleet jäävät itselleni toisarvoisiksi muun materiaalin rinnalla. Historia ja yhteiskunnan epäkohdat kiehtovat tällä kertaa enemmän.
Venäläinen anarkisti Mikhail Bakunin on sanonut: ”Halu tuhota on myös luova halu.” Paleface itse on sanonut, että häntä kiehtoo se lataus mikä noissa kahdessa sanassa piilee. Minusta Luova tuho on hyvä nimi albumille, toimisi vaikka heavylevyn nimenä. Viittaahan se myös jumalmyytteihin. Joseph Schumpeter, sveitsiläinen taloustieteilijä, on puolestaan kehittänyt teorian luovasta tuhosta. Sen mukaan kehityksen kehittyessä vanhat ammatit ja hyödykkeet katoavat uusien ja tuottavampien tieltä. ”Konsulttei jotka kertoo miltä kehitys maistuu, samaan aikaan kun Suomi kehitysmaistuu, kun kehitys kehittyy, ni kehittyyks laiskuus? Sitä lisätyövoimaa tänne kehitysmaist, uu” räppää puolestaan Pale yhä vaan ajankohtaisella kappaleella Mull’ on lupa.
Luovalla tuholla maailmanmusiikkivaikutteet ovat aiempien levyjen tapaan vahvasti läsnä. Mukana on afroamerikkalaisen perinteen ohella mm. väkeviä Jamaika- ja Afrikka-vaikutteita sekä drum’n bassia. Suomen kielen lisäksi albumilla kuullaan swahilin ja bemban kieltä (Nyumbani/Takas kotiin) sekä räppiä pohjois-saameksi (Jostain paljon kauempaa). Viimeksi mainitulla kappaleella kuullaan myös Nils-Aslak Valkeapään joikua. Levyn päättävällä raidalla Vanki vai vartija on mukana itse Tapio Rautavaara. Vierailijoita on räppilevyjen tapaan useita ja mukana on myös Palefacen taustayhtye Räjähtävä nyrkki. Karrin mukaan Luova tuho on hänen ehein sooloalbuminsa. Itse pidän levystä kovasti vaikka se ehkä jääkin aavistuksen edeltäjiään heikommaksi. Takuuvarma laatutuote.
Perinteikäs Raision kaupunginkirjaston Vinyyli-iltamat -tapahtuma järjestetään jo neljättä kertaa ma 7.3. klo 16-19. kirjastotalon musiikki-ja taideosastolla.
Tapahtuman vieraiksi saapuvat kääntäjä Sini Linteri Lohjalta ja turkulainen laulajatar Sanna Mansikka. Linteri on suomentanut viime vuonna ilmestyneen Malka MaroninJoni Mitchell omin sanoin : lauluntekijän elämä-kirjan, josta hän pitää esitelmän otsikolla ’Joni Mitchell suomentajan silmin’ (Lue lisää Nemo Kustannuksen julkaisemasta kirjasta).
Esitelmä yhdestä kaikkien aikojen merkittävimmästä laulaja/lauluntekijästä alkaa noin klo 18. Sitä täydentää Sanna Mansikka laulamalla muutaman Mitchellin rakastetuimmista lauluista.
Kuten aikaisemminkin, tapahtumaan kuuluu vinyylilevymyyntiä. Aiemmilta kerroilta tutut Iki-PopinJoska Laine, 8raidanFredrik Johansson ja kiertävä levykauppias Kari Prusila ovat jälleen paikalla myyntitiskeineen.
Myös Joni Mitchell omin sanoin : lauluntekijän elämä -kirjaa on myynnissä levykauppiaiden tiskeiltä.
David Bowien viimeinen albumi ”★”, Blackstar, tulee synnyttämään lukuisia tulkintoja ja perusteellisia luotauksia. Varsinkin tekstejä käydään läpi suurennuslasin avulla. Löytyykö salattuja viestejä, merkkejä viimeisten päivien ajatuksista. Albumi äänitettiin jo alkuvuodesta 2015, kolmessa erillisessä sessiossa, mutta Bowie lienee jo tuolloin tiedostanut toteuttavansa viimeistä albumiaan. ”I’ve got nothing left to lose. I’m so high it makes my brain whirl”. Näin Bowie kirjoittaa hypnoottisessa Lazarus-kappaleessa. Viimeistä viedään, tehdään se sitten kunnolla riskeistä välittämättä. Toisaalta, Lazarus on osa Bowien kirjoittamaa teatteriproduktiota. Sanat eivät välttämättä liity millään tavoin artistin omiin hiipuviin elon päiviin.
Blackstar säteilee omalaatuista, kohtalokasta ja jopa röyhkeää energiaa – live-henkistä energiaa.Tunteeseen sekoittuu kiihkoa, uudistumisen paloa, vahvaa emootiota ja pedanttisuutta. Blackstar on kerroksellinen, rajoista piittaamaton ja ajallisia kiinnekohtia välttelevä kokonaisteos – muoto ja kokonaisnäkemys ajavat neljän minuutin radiobiisien ohi. Jazz, hienovarainen electronica ja teatraalisuus saavat modernin mutta loppupeleissä ajattoman ulkoasun. Bowien pikkutarkka toteutus onnistuu parhaimmillaan häivyttämään viitteet ajasta ja paikasta. Kerroksellisuus tuottaa ainutlaatuisia kuunteluelämyksiä. Free jazz iskee luontevasti kättä 2000-luvun tanssisoundien kanssa asettamatta kuitenkaan lopputulokselle raja-aitoja. Kun tarkastellaan albumia kokonaispakettina, Bowie onnistuu sisällyttämään Blackstarille koko musiikillisen historiansa – alkuaikojen rakkauden eli jazzin ohella toisena ääripäänä on nykypäivän elektronisempi soundi. Bowien tekee vaativan aikahypyn ilman alleviivauksia tai reunakirjoituksia. Hybridi on hämmentävä.Intensiteetti on paikoin maanista.
Albumin elävän ja orgaanisen yleisilmeen saavuttamiseksi saksofonisti Donny McCaslinin ryhmä soitti livemäisiä sessioita. Rumpali Marc Guilianan soittotyöskentely on hypnoottista ja korostettua. Basisti Tim Lefebvrella on vahva rooli albumin elektronisen pohjavireen vahvistamisessa. Kosketinsoittaja Jason Lindner vaikuttaa todelliselta Bowien tunnetilojen tulkilta. Jazzryhmästä huolimatta Bowiella ja tuottaja Tony Viscontilla ei ollut aikomustakaan tehdä jazzlevyä. Jazz-kvartetti on vain elementti ja työkalu Bowien luomisvoiman tulkkina, tosin lopputuloksen kannalta elintärkeä. LCD Soundsystemin James Murphy tuo rytmejä pariin biisiin. Bowien halusta tavoittaa nykypäivän soundia kertoo viitteellisenä referenssinä käytetyt Kendrick Lamarin kokeellinen hip hop -electronica -levy ja electronica-duo Boards Of Canada.
Blackstarin voi ajatella jakautuvan kolmeen ’näytökseen’. Levyn nimibiisi ja ’Tis a pity she was a whore edustavat selkeästi jazzhenkisempää lähestymistapaa. Lazarus seisoo itsenäisenä levyn kulminaatiopisteenä. Levyn ’trip hop -henkinen’ biisikaksikko Sue (Or in a season of crime) ja Girl loves me muodostavat oman esille nouseva kokonaisuuden (ei Berliinin sessiot vaan Bristolin sessiot!). Levyn päättävä viisukaksikko Dollar days ja I Can’t give everything away on selkeää kumarrusta Bowien musiikillisen historian suuntaan. Dollar days on myös pysäyttävän kaunis ilmestys.
Levyn aloittava Blackstar on varsinainen sulatusuuni ja hybridi. Kerroksellinen teos kierrättää tutulta kuulostavia Bowie-melodioita vaikuttaen jonkinlaiselta Aladdin sane -inkarnaatiolta. Monivivahteinen teos risteilee utuisen kohtalokkaissa ja fuusiojazzin värittämissä unenomaisissa tunnetiloissa. Bowien läpitunkevan ja meditatiivisen laulusuorituksen taustalla vaikuttaa kevyt electronica-ja drum’n’bass -kerros. Saksofonin vahva läsnäolo luo apokalyptista hämärää. ’Tis a pity she was a whore julkaistiin jo aikaisemmin Sue (Or in a season of crime) -kappaleen b-puolena. Tuolloin kappale vaikutti ’Black Tie White Noisentäytebiisiltä’ mutta tuore versio intoutuu varsinaiseksi free jazz -iloitteluksi. Lyriikan osalta kappale eroaa muusta albumista. ’Tis a pity she was a whore lainaa tunnelmia John Fordin historiallisesta näytelmästä. Kokonaisuudessaan tiheää.
Lazarus lienee albumin SE kappale. Haikea ja latautunut tunnelma on suorastaan maaginen. ’Dead man talking’. Kappaleen videolla Bowie esittää vertauskuvallisesti kuolemaan tuomittua tai kuolleista noussutta. Nick Caven dramaattisuudella Bowie lataa ilmoille tumman energiapurkauksen, jossa särähtävä kitara iskee kuin defibrillaattorin sähköimpulssi. Lazaruksen jälkeen levyn rytmiosaston näytöt lisäävät hämmennystä. Ei pidä pelästyä, kyseessä ei ole Earthling-albumin kaltaista ’Frankenstein-jytkettä’. Elektroniset ainekset ovat tiukasti hallussa. Sue (Or in a season of crime) kokee täydellisen uusiokäsittelyn. Alkuperäinen big band –versio muuttuu häiriintyneen nykiväksi rytmituokioksi. Vaikutelma on kuin DJ tuuttaisi Bowien kappaleen päälle riiteleviä rytmejä. Bowie loihtii kuitenkin kaaoksesta iholle käyvää groovea. Girl loves me on, jos mahdollista, vielä suurempi outolintu. Aaltoilevan rytmin vallassa Bowie sanailee jotain käsittämätöntä (kuulemma kyseessä on Kellopeliappelsiinin ’nadsat’ + ’gay-slangi’ polari). Biisi onnistuu luomaan ympärilleen arvoituksellisen auran ja sähköisen jälkimaun.
Levyn päättävä biisikaksikko päästää kuulijan helpommalla. Bowie palaa perinteiseen biisiformaattiin. Dollar days on hauras puoliballadi, jonka lyriikat ladataan täyteen merkityksiä. Pakahduttavan nostalgista. Viisu on komea kumarrus Bowien 70-luvun tuotannolle. I Can’t give everything away jatkaa samaa lausetta. Teksti paljastaa ja koskettaa. Bowien viimeiset lauseet katoavat levollisten tunnelmien saattelemana.
”Saying more and meaning less / Saying no but meaning yes / This is all I ever meant / This is the message that I sent”.
Toisaalta, liiallinen analyyttisyys rikkoo kuuntelukokemusta. Allekirjoittaneen kohdalla Blackstar ensin liikutti, sitten koukutti ja jäi lopulta vaivaamaan. Levyn kerrokset aukeavat pala kerrallaan. Blackstarin koukuttavuuden syy lienee erilaisten musiikkityylien saumattomassa synteesissä. ’I’m so high it makes my brain whirl’ – Bowien omistautuminen vetää puoleensa ja aiheuttaa sateenkaaren väreissä välähtävän tunneskaalan. Vaikka lopputulos vaikuttaa modernilta, ajassa leijuvaa Blackstaria ei voi ankkuroida tietylle vuosikymmenelle – seikka, joka estää ajan hampaan kuluttavan kosketuksen.
Figaron Häät-oopperasta (2013) tuttu tekijätiimi palaa jälleen W. A. Mozartin sävelten maailmaan. Tammikuun lopussa saa ensi-iltansa yksi Mozartin suosituimmista oopperoista, Taikahuilu. Esityksen tekijätiimi on kapellimestarin, ohjaajan, lavastajan, valosuunnittelijan sekä osittain myös roolituksen osalta sama kuin Figaron Häissä. Ooppera toteutetaan Åbo Svenska Teaterin, Turun filharmonisen orkesterin sekä Turun Musiikkijuhlien yhteistyönä. Rooleissa nähdään mm. Waltteri Torikka (Papageno), Karolina Andersson (Yön kuningatar) ja Sam Furness (prinssi Tamino).
Valmistaudu oopperaelämykseen lainaamalla Taikahuilun musiikkia Turun Musiikkikirjastosta. Esille on nostettu niin CD–äänilevyjä kuin Blu-Ray- ja DVD–tallenteitakin. Lainattavissa on myös elämäkertoja Mozartista. Tervetuloa kirjastoon!
Justin Bieber on kanadalainen laulaja ja lauluntekijä. Hänen ensimmäinen sinkkunsa One Time julkaistiin vuonna 2009 heinäkuussa. Bieberin esikoisalbumi My World julkaistiin 17.11.2009. Se myi platinaa Yhdysvalloissa ja tuplaplatinaa Iso-Britanniassa ja Kanadassa.
Justin Bieberin neljäs studioalbumi Purpose julkaistiin 13.11.2015. Ensimmäinen silaus albumiin saatiin, kun What Do You Mean julkaistiin 28.8.2015. Muita kappaleita albumilla on esimerkiksi Sorry, Love Yourself ja I’ll show you. Suurimmaksi osaksi kappaleet ovat pop- ja R&B- tyylisiä. Albumi sisältää toinen toistakin koukuttavampia kappaleita, joita kuuntelee mielellään tilanteessa kuin tilanteessa. Albumilta nousee esiin myös muutamia kappaleita, joita ei soiteta radiossa. Levyä voi lainta Vaski-kirjastoista.
Joel Hallikaisen lapset Eeli ja Oona ottavat suuren harppauksen kohti suurempaa musiikillista suosiota.
Aamuyön Sirkus julkaisee tänään tiistaina ensimmäisen singlen tulevalta debyyttilevyltään Huominen. Maaliskuun 25. päivä ilmestyvän albumin julkaisee turkulainen Drink Tonight Records.
Uusi single Nuorena hautaan edustaa melodista ja ajatonta suomenkielistä populaarimusiikkia. Kappaleen tulkitsee Oona Hallikainen ja sen on kirjoittanut hänen veljensä Eeli Hallikainen.
– Laulu kertoo siitä miten ihmisten, varsinkin allekirjoittaneen, on joskus vaikeaa elää vain yhtä päivää kerrallaan ja nauttia siitä mitä elämässä juuri sillä hetkellä on. Helpommin vaipuu haikailemaan ollutta ja mennyttä, tai sitä mikä on vielä edessä, Eeli sanoo.
Koko tuleva albumi on lähtöisin Hallikaisten kynästä. Albumin kanssa ei ole hätäilty, vaan Aamuyön Sirkus on kypsytellyt musiikillisia ideoita kaikessa rauhassa. Kappaleet yhtye sovittaa yhdessä koko jäsenistön kanssa.
– Olemme soittaneet bändinä jo viisi vuotta, mutta silti tietyt aiheet, haaveet ja ajatukset kantavat lyriikoissa vuodesta toiseen. Koemme Eelin kanssa tarvetta selittää asioita ja maailman menoa sekä itsellemme että muille laulujen kautta, Oona kertoo.
Edesmenneen David Bowien viimeinen studioalbumi Blackstar on noussut Britannian albumilistan kärkipaikalle. Albumia on myyty Britanniassa lähes 150 000 kappaletta.
Se ei ole yllätys mutta Bowien albumeita on 100 myydyimmän levyn joukossa peräti 19!
Kymmenen myydyimman listalta löytyy Blackstarin ohella Nothing Has Changed: The Very Best of David Bowie.
20 parhaan joukosta löytyvät lisäksi Bowien klassikkoalbumit Hunky Dory, The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders From Mars sekä pari kokoelmakiekkoa.
Aladdin Sane, The Next Day, Low, Diamond Dogs, Let’s Dance ja Heroes löytyvät myös 50 myydyimman joukosta.
Blackstar on Bowien 11. Brittilistan kärkilevy.
Peräti 13 Bowien viisua nousi Britannian myydyimpien sinkkujen Top 100-listalle:
Heroes (12), Life on mars (16), Starman (18), Let’s Dance (23), Space oddity (24), Under pressure (David Bowie & Queen, listapaikka 43), Lazarus (45), Changes (49), Blackstar (61), Ashes to ashes (62), Rebel rebel (65), Ziggy Stardust (76), China girl (97).
Blackstar on myös Billboardin albumilistan ’number one’. Pohjois-Amerikassa levyä myytiin viikossa yli 180 000 kappaletta. Kokoelma-albumi Best Of Bowie löytyy Billboardin tuoreelta listalta sijalta neljä sekä The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders Fro Mars nousi sijalle 21.
Palefacen paluu suomenkielisen rapin pariin sujuu jouheasti vuonna 2014 ilmestyneellä levyllä Luova tuho. Albumi on luontevaa jatkumoa levyille Helsinki – Shangri La (2010) sekä Maan tapa (2012). Karrilla on yhä sanottavaa ja kyllähän nykymaailmassa riittää aiheita joista kertoa tarinoita. Teksteissä käydään läpi nykyaikaa historian kautta, ollaan huolissaan rahan mahdista ja tuottavuuskeskeisestä ajattelusta, ihmisten oikeuksista sekä muistutetaan yhteiskuntakriittisyyden tarpeellisuudesta. Parilla biisillä pureudutaan ihmisen arkeen ja parisuhde-elämän kiemuroihin. Nämä kappaleet jäävät itselleni toisarvoisiksi muun materiaalin rinnalla. Historia ja yhteiskunnan epäkohdat kiehtovat tällä kertaa enemmän.
Musasto 