Kuukausittainen arkisto:joulukuu 2013

Viikon levy – The National: Trouble Will Find Me

The_National_-_Trouble_Will_Find_Me

God loves everybody, don’t remind me.

The National on yhtye, jonka kappaleet tunnistaa yleensä nopeasti, kun istuu vaikka illalla ravintolassa ja jokin Nationalin kappaleista lähtee soimaan, niin heti tunnelma hieman muuttuu. Ihmiset rauhoittuvat ja ryhtyvät kuuntelemaan – “onko tämä?” “National?” “Mikä tämä kappale olikaan?” jne. Tätä korostaa vielä se, että National ei ole koskaan ollut varsinainen hittibändi, vaan melkein minkä tahansa kappaleen heidän levyiltään voi panna soimaan ja levyä kuunnellut voi herkistyä siihen tunnelmaan, minkä kappale hänessä herättää.

Nationalin kuudes studioalbumi Trouble Will Find Me jatkaa Nationalin hyväksi havaitulla tiellä. Laulaja Matt Berninger laulaa (vaikka oikeammin hänen tulkintansa on jossain hyräilyn ja mutinan välimaastossa) upeita ja monitulkintaisia sanoituksia kun muu yhtye (Devendorffin ja Dessnerin veljesparit) luovat jykevän taustan monimutkaisine komppeineen ja polveilevine kitarakuvioineen. Musiikki ei ensikuulemalla edes ole ehkä vaikuttavinta mahdollista, mutta useammilla toistoilla alkaa huomata tiettyjen kappaleiden vetovoiman ja musiikin alkuun ehkä yksitoikkoisenkin olemuksen takaa löytyvän syvemmän luonteen, kuin pohjavirtaukset jotka hiljalleen rikkovat tyynen veden pintaa.

Kuten aiemmillakin The Nationalin levyillä Trouble Will find Me:lläkin on Matt Berningerin sanoitukset keskeisessä osassa; yhtenä esimerkkinä levyn loppupuolen kappale Pink Rabbits, jossa kuvaillaan parisuhteen jälkeistä tyhjyyttä ja hienosti rikotuin kielikuvin kuvataan miten kertomuksen henkilö miettii, miettiikö mennyt mielitettynsä häntä: “Am I the one you think about when you’re sitting in your faintin’ chair drinking pink rabbits?” Sanoituksellisesti on ovelaa, että ei ole olemassa faintin’ chair-tuolia mutta on fainting couch, samoin pink rabbit ei ole drinkki, mutta pink bunny on. Eli sanoitusten virheellisyys luo onnistuneesti kuvaa päähenkilöstä, joka on hiljallee romahtamassa.

“You didn’t see me I was falling apart
I was a television version of a person with a broken heart”

Muita hienoja hetkiä ovat mm. hauras Fireproof ja menevämmät Don’t swallow the cap ja Graceless, joistä jälkimmäisimmässä koetaan ehkä selkeimmin tuskaa siitä kuinka asiat eivät vain ole menneet niin kuin toivoisi, mm. sosiaalisesta kömpelyydestä johtuen.

Is there a powder to erase this?
Is it dissolvable and tasteless?
You can’t imagine how I hate this

Graceless

I’m trying, but I’m graceless
Don’t have the sunny side to face this

Varaa levy

Antti Impivaara

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Haastattelussa paikallinen rytmiblues-orkesteri Detroit

detroittt

 

Vuonna 1973 Suomeen muuttanut Detroitin kasvatti Roland Wilson lähti kotiseuduiltaan 18-vuotiaana Saksaan – suorittamaan asepalvelusta. Miehen tie kulki lopulta Turun kautta Raisioon. Detroit-niminen rytmibluesia soittava orkesteri perustettiin jo vuonna 1989. Jo tuolloin tarkoitus oli tuoda esille Wilsonin Detroitin aikaisia musiikillisia juuria. Detroit-yhtyeen musiikilliset lähteet löytyvät Motown ja Stax-aarteiden lisäksi nimistä kuten Steve Cropper, Booker T and the MGs, Buddy Guy, Otis Rush, The Allman Brothers, Cream…

Wilsonin lisäksi Detroitin alkuperäisessä miehityksessä vaikutti rumpali Christer Karjalainen. Nyt menossa on jo kuudes bändikokoonpano miehityksellä Christer Karjalainen (rummut), Teijo Saarinen (basso), Judo Jalava (keyboard, laulu) ja Roland Wilson (kitara ja laulu).

Detroit on uransa aikana ehtinyt soittaa mm. Ruisrockissa, Puistobluesissa ja Rauma Blues -tapahtumassa. Bändin uraa on tallennettu myös cd-julkaisujen muodossa. Tuore Back To The Motor City on jo Detroitin viides levynäyttö. Julkaisun taustalta löytyy turkulainen KC Sound.

Wilsonin mukaan tarkoitus on edelleen tuoda esille omia musiikillisia juuria, joissa heijastuu vahvana kotikaupunki Detroitin vaikutteet.  Vaikka orkesterin kuulijakunta asettuu 45-55 ikävuoden tienoille, keikoilla näkee myös nuorempaa väkeä.

Detroitin suurimmat vaikutteet tulevat Amerikan suunnalta mutta entä Pohjolan ja Suomen jättämät jäljet? Wilson toteaa asuneensa Suomessa jo niin kauan että vaikutteilta ei ole voinut välttyä.  ”Uuden levyn Searchin’ For a Dream- kappaleen voi joku tulkita valssiksi”.

– Koska muut soittajat ovat suomalaisia, uskon että he tuovat mukaan omia vaikutteita. He ovat kuunnelleet ja soittaneet monenlaista musiikkia. Suomessa on muuten paljon hyviä blues artisteja.

Blueskaavan omaksuminen jo nuorukaisena Detroitin ympäristössä lienee Wilsonille todellinen vahvuus. Yhdysvalloissa hankituista musiikin perusteista ei liene ollut ainakaan haittaa suomalaisissa roots-ympyröissä!

– Hyvä puoli on se että minä soitan ja laulan amerikkalaiseen tyyliin eli se on aitoa. Haittaa on ollut ehkä siitä että oma tyylini ei aina pure traditionaalisiin blues-diggareihin. Kerran sain kommentin että kitarasoundini ei ollut samanlainen kuin Claptonilla! Minun ensimmäiset vaikutteeni ovat olleet soulahtavia ja blues on tullut mukaan kuvioihin vasta myöhemmin.

Wilsonin mielestä yhtyeen suunta on vuosien saatossa muuttunut leppoisammaksi ja letkeämmäksi. ” Otteemme on ikäänkuin aikuistunut. Bändi soittaa nykyisin ehkä intuitiivisemmin kuin ennen”.

 

Bluesin asemasta tämän päivän Suomessa Wilsonilla on kaksijakoista sanottavaa. Keikoilla on aina hyvä vastaanotto. Ne jotka tykkäävät bluesista, tykkäävät siitä kovasti. Roots-musiikkia soittavat tahot pitävät kuitenkin itsestään ja musiikistaan turhan matalaa profiilia.

– Emme ehkä osaa myydä itseämme samoin kuin joku pop-tähti. Ehkä kielimuuri on myöskin hidaste, koska blues lauletaan useimmiten englanniksi. Olen kyllä sitä mieltä että bluesia voisi laulaa myös suomeksi.  Musiikin täytyy elää ja muuttua koko ajan mutta myöskin vanhat klassikot vetävät aina puoleensa. Mielestäni maailma tarvitsee paljon uusia lauluja, joissa artistin omat kokemukset saadaan esille.

Keikkapaikkoja on kuitenkin liian vähän – varsinkin bluesorkestereille. Wilson arvelee keikkojen niukkuuden syyksi myös lamaa ja bluesin trendikkyyttä.

– Ehkä elävä musiikki ei ole niin trendikästä kuin ennen. Lehdissä mainostetaan karaokea melkein enemmän kuin elävää musiikkia. Myös tanssimusiikkia soittavat kaverini ovat samaa mieltä, keikkoja ei ole riittävästi.

Detroitin tavoitteena on tulevaisuudessakin tehdä omaehtoista musiikkia. Lauluja syntyy vielä sopivasti ja tarinoita riittää.  Detroit keikkailee aina kun on sopiva tilaisuus ja halukkaita kuuntelijoita.

Vaikka Roland Wilsonin kotikaupunki Detroit on antanut paljon, kaupungin nykyinen ilme on surullinen ja harmaa. Detroit on henkisessä ja taloudellisessa konkurssissa.

– Kun lähdin 60-luvun loppupuolella Detrroitista, kaupungin alamäki oli jo alkanut. Muistan vielä kun vuonna 1967 tankit rullasivat kaduillamme. Rotumellakat olivat aika uskomattomia ja pelko vallitsi. Mutta vuonna 68 Detroit Tigersin Baseballin World Series –voiton ansiosta porukka oli haltioissaan. Muistiini mahtuu siis sekä hyvät, pahat että rumat hetket. Detroit City oli aikanaan loistava kaupunki. Aina kun käyn visiitillä Detroitissa, tuntuu pahalta kun huomaan ettei paluuta entiseen enää ole.

Toivo kuitenkin elää. Tuoreen Back To The Motor City –albumin vaikuttava kansikuva tuo esille autioituneen betonikaupungin kylmyyden mutta taustalla näkyy valoa.

– Etukannen valokuva symboloi hienosti Detroitin kaupungin nykytilaa. Ikkuna on rappiokunnossa mutta kun katsoo läpi, niin kaukana näkyy valonpilkahdus (Detroitin tulevaisuus?).  Kävi tuuri, kun serkkuni kaveri John Wagner tarjosi vapaasti käyttöömme kyseisen ottamansa hienon valokuvan.

Lopuksi Roland Wilson listaa muutamia omia blues-suosikkejaan:

-Albert King – King of the Blues Guitar (äänitetty Staxin studiossa)

-Blues Jam at Chess (äänitetty Chicagossa, mahtava bluesopas!)

-Robert Johnson – King of the Delta Blues

-B.B. King – Live at the Regal

– Buddy Guy – Hold that Plane

-The Allman Brothers Band –  At Filmore East.

-Cream – Fresh Cream (valkoista bluesia mikä menee vähän popin puolelle mutta loistavasti)

https://www.facebook.com/detroitbluesband

(Teksti J.Kaunisto)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee

Turun musiikkikirjastoon jouluksi lisäerä uutuuksia

joulujokerit

Turun kaupunginkirjastoon on hankittu lisäerä kysytyimpiä uutuusteoksia ilahduttamaan kirjaston käyttäjiä näin joulun alla. Jouluerässä on yhteensä noin 650 kirjaa ja musiikki-CD:tä.

Teoksia on vaihteleva määrä pääkirjaston kaikilla osastoilla ja lähikirjastoissa. 

Näiden ”joulujokereiden” laina-aika on kaksi viikkoa. Kiertoa halutaan nopeuttaa, jotta suositut teokset päätyvät mahdollisimman pian niitä odottaville. Tunnistat jokerikirjat niiden päällä olevista jokeritarroista.Joihinkin uutuuksiin on bonuksena liitetty kirjailijan aiempi teos tai saman aihepiirin teos, jonka laina-aika on normaalit neljä viikkoa.Lukemisen ja musiikin iloa sekä hyvää joulua ja vuotta 2014!   

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Kuukauden löytö: Talmud Beach – Talmud Beach

22-Pistepirkon taustalta löytyvä Bone Voyage on löytänyt talliinsa todellista outoilubluesia. Talmud Beach-nimen takaa löytyvät Mikko Siltanen (Räjäyttäjät), Petri Alanko (Joose Keskitalon Kolmas Maailmanpalo) ja Aleksi Lukander. Ajatusleikkinä voi heittää ilmoille – jos 22 Pistepirkko olisi aikoinaan jumittunut bluesin karsinaan, meno olisi varmaankin kutakuinkin Talmud Beachin kaltaista.

Talmud Beach on todellinen puoliakustinen boogiekone. Bändissä on  myös annos americanaa mutta etenkin tukevasti folk-ja countrybluesia  suoraan historian hämäristä. Kun mukaan heitetään vielä J.J. Cale,  akustinen ZZ Top ja jopa gospel-henkistä hurmosta, ollaan suhteellisen lähellä Talmud Beacin outoiluroots-meininkiä.

Ja kaikki suodatettuna äkkiväärän 22-Pistepirkkosuodattimen läpi – siis ilman vinkuvaa syntikkaa. Heti kiekon ensimmäinen siivu ottaa  luulot pois Pohjolan jurottajilta – Hobo don’t mind a little rain on niin letkeän hämärä boogiekolonna ettei viisulle voi muuta kuin nostaa peukkuja. Countrypitoisempi Sold my hair iskee liekkejä vähemmällä sähköllä, loistavaa roots-iloittelua. City lights tyrkkää Canned Heat -vaihteen silmään. The Wizzard tekee kunniaa suurille bluesukoille kuten Robert Johnson ja vaikkapa Blind Willie Johnson.

Sweetissä-niminen ilakointi purkaa suurimmat ZZ Top -paineet. Drinkin’ kilju asettuu outoilupalojen kärkikastiin. Terävän kirpakka Aamulla rautatieasemalla on kiekon parasta hillbilly-humppaa. How long rimpuilee lähtökuopissa ollen valmis todelliseen rautalankajuhlaan mutta Talmud Beach pitää blueskaavan niukkasähköisenä.

Talmud Beachin vähäisellä sähköannoksella etenevä, kulmikkaan  hiomaton blueskaavan vääntö on riittävän outoa vaikuttaakseen  sympaattiselta mutta ei kuitenkaan liian sisäänpäin tuijottavaa. Mikä  parasta, Talmud Beach ei ole kuullutkaan 2000-luvun muoviin pakatuista soundeista.

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Viikon levy – A Christmas gift for you from Phil Spector

Phil Spector ChristmasKun pohditaan mikä on kaikkien aikojen paras joululevy, usein (esim. http://goo.gl/R85taW tai http://goo.gl/4M5Izd) kärkeen nostetaan Phil Spectorin ‘joululahja’, joka tunnetaan myös virallisen nimensä lisäksi usein ja ehkä paremminkin vain Phil Spectorin joululevynä (Phil Spector Christmas Album). Tähän on yhtenä syynä se, että levy nousi listoille vasta Beatlesien omistaman Apple-levy-yhtiön uudelleenjulkaisuna 1972 kyseisellä nimellä ja uudella kannella jossa Spector poseerasi joulupukiksi pukeutuneena rinnassaan Back to mono-rintanappi.

Joululevyt ovat nykyisin varsin tavallinen ilmiö, ja jossain määrin olivat jo vuonna 1963 kun Phil Spector halusi uudistaa genreä tuoda perinteisiin tulkintoihin uutta 60-luvun soundia tuoden markkinoille levyn “A Christmas Gift for You from Philles Records” jolla hän toi Wall of Sound-versioita klassisista joululauluista. Albumin sovitti Jack Jack Nitzsche ja sillä esiintyvät mm. Crystals ja Ronettes.

Levy ilmestyi samana päivänä kuin Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy sai surmansa, eli 22.11.1963. Aikanaan levy ei ollut hitti vaan nousi listoille vasta uudelleenjulkaisuna kymmenen vuotta myöhemmin. Osittain syynä oli nimenomaan JFK:n kuolema, koska sureva kansakunta ei ollut otollista kohderyhmää iloiselle soulpohjaiselle joululevylle.

Varaa levy

Antti Impivaara

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jarkko Martikainen

Kuva: Tomi Palsa.

Kuva: Tomi Palsa.

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Jarkko Martikainen, lauluntekijä –laulaja ja taiteen sekatyömies vuodesta 1986 lähtien. ”Ura” –sanaa en mielelläni käytä, sillä siitä kumpuaa mieleen ”urautuminen”, jollaista pyrin välttelemään. Pitkäsoittolevyjä on YUP (1987-2008)- ja sooloalbumeina (2004-) kertynyt 16, joiden lisäksi on joitain kooste- ja livejulkaisuja.

Keikkojen ja muille kirjoittamieni laulujen lisäksi olen muun muassa pitänyt kuvataidenäyttelyitä, kirjoittanut kirjoja sekä tuottanut levyjä toisille. Oleellisinta on kuitenkin laulunteko ja siihen liittyvät asiat, etenkin levyt. Seuraava, Koirien taivas, ilmestyy ensi vuoden alussa.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Viikottain. Olen harrastanut lukemista alle kouluikäisestä asti aivan säännöllisesti, enkä ole saanut pistetyksi tapaa poikki vieläkään. Levyosaston uutuudet saa nykyään lainaksi saman tien, kun suurin osa nuorisosta käyttänee Spotifyta, sekin puoli on siis kunnossa. Myös elokuvia kirjastossamme on verrattain paljon. On siis helppoa olla tyytyväinen Riihimäen kirjastoon aivan kokonaisuudessaan.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Jonkinlaisen sisäisen herätysliikkeen sain Provinssirockissa ´80 –luvulla, kun entuudestaan tuntematon irlantilaisryhmä Pogues soitti kannat kattoon ja leuat lattiaan. Myöhemmin samana kesänä en juonut alkoholitippaakaan ennen Metallican vuoroa Saapasjalkarockissa, koska tahdoin muistaa konsertin jokaisen hetken.

Mieleenpainuvin elämys on silti 2000 –luvulta: Leonard Cohenin toissakertainen Suomen –vierailu Hartwall –areenalla. Sinällään karut puitteetkin unohtuivat yli kolmeksi tunniksi, kun kaikki muu oli niin tarkasti oikeilla kohdillaan.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja –elämästä?

Musiikkielämästä en tiedä paljoakaan. Ymmärtääkseni raskasmetalleja on meidänkin raitillamme paljon, mutta sekin esiintyy lähinnä treenikämpissä, ei niinkään esiintymislavoilla, joita Riihimäellä on vähän.

Keikkoja on siis verrattain harvoin, mutta olen minä tänä vuonna nähnyt kotikulmillani kaksi hyvää keikkaa, Marko Haaviston ja Dave Lindholmin, joten vuoden saldo on paljon mittavampi kuin meillä keskimäärin. Niin, ja Kaukon (Röyhkä) annin olisin käynyt taannoin kuuntelemassa, ellen olisi ollut itse keikkamatkalla.

5. Suosittele kolmea levyartistia kirjaston kokoelmista.

Otetaan vaikka noita yllämainittuja.

Pogues: If I should fall from grace with god

Leonard Cohen: The Future

Dave Lindholm: Sirkus

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Uutuustornissa kuunneltavana

Turun kaupunginkirjaston Uutuustornissa kuunneltavana seuraavat levyt:

Mazzy Star: Seasons of your day
Mazzy Star - Seasons of your day
Varaa levy

Daniel Avery: Drone Logic
Daniel Avery - Drone Logic
Varaa levy

Glenn Jones: My garden state
Glenn Jones - My garden state
Varaa levy

Lustmord: The word as power
Lustmord

Varaa levy

Hilary Hahn & Hauschka: Silfra
Hilary Hahn & Hauschka Silfra
Varaa levy

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uutuudet, Uutuustorni

Rhythm & blues -orkesteri Detroitin levynjulkaisukeikka lauantaina

Raisiolais-turkulaisen rytmiblues-ryhmä Detroitin tuoretta Back To The Motor City -albumia juhlistetaan levynjulkaisukeikan muodossa lauantaina 14.12, paikkana Turun  StreetBar 95.

Keikka alkaa klo 23.00, pääsyliput 5 euroa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit

Randy Newman 70 vuotta

Yhdysvaltalainen laulaja/lauluntekijä ja pianisti Randy Newman tuli ensi alkuun tunnetuksi ennen muuta lahjakkaana lauluntekijänä, jonka sävellykset tulivat muiden esittäminä tunnetuiksi. Esimerkiksi Alan Price nousi listoille vuonna 1967 silloin vielä tuntemattoman Randy Newmanin sävellyksellä Simon Smith And The Amazing Dancing Bear. Newmanin muusikkopiireissä nauttimasta arvostuksesta kertoo paljon, että vuonna 1970 Harry Nilsson julkaisi kokonaisen LP-levyn pelkästään Newmanin säveltämiä lauluja nimellä Nilsson sings Newman.

Vähitellen lauluntekijä  Newmanista tuli myös laulaja, jonka levyistä herätti ensimmäisenä  laajempaa huomiota vuonna 1972 ilmestynyt Sail Away. Tällä klassikkoalbumillaan Newman laulaa omalla persoonallisella äänellään monia muiden aiemmin tunnetuiksi tekemiä sävellyksiään. Kiehtovaa tällä kuten myös Newmanin muilla levyillä on, miten hän ammentaa vaikutteita monista amerikkalaisen musiikin tyylilajeista. Tähän perinnetietoisuuteen on varmasti osaltaan ollut vaikuttamassa hänen setänsä Alfred Newman, joka oli Hollywoodin kuuluisimpia elokuvasäveltäjiä. Sail Away -albumilla kuten monilla muillakin Newmanin levyillä on ollut mukana myös toinen amerikkalaisen musiikkiperinteen tuntija ja vaalija, Newmanin hengenheimolainen kitaristi Ry Cooder.

Oma lukunsa ovat Randy Newmanin sanoitukset. Hänet tunnetaan amerikkalaisen elämänmuodon kuvaajana, jonka tyylikeinoja ovat ironia ja satiiri. Tämänkaltainen huumori on vaikea laji, josta toiset pitävät ja toiset pahoittavat mielensä. Tästä on hyvä esimerkki Newmanin singlenäkin Yhdysvalloissa menestynyt laulu Short People. Se löytyy hänen vuonna 1977 ilmestyneeltä Little Criminals -levyltä. Toinen kaupallisesti menestynyt albumi Newmanin uralla oli vuonna 1979 ilmestynyt Born Again. 1980-luvulla Randy Newman alkoi yhä enemmän keskittyä elokuvamusiikin säveltämiseen. Äskettäin 70 vuotta täyttänyt Randy Newman on oman tiensä kulkija, jonka musiikki on ollut vapaata valtavirtojen kahleista.

Altti Koivisto

Little Criminals

Little Criminals

Good Old Boys

Good Old Boys

Sail Away

Sail Away

12 Songs

12 Songs

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Muusikoita inspiroinut kirjallisuus

Johdanto

Kirjallisuus on aina inspiroinut muusikoita tavalla tai toisella. Bändien ja kappaleiden nimet sekä lyriikoiden aiheet ovat monesti suoraan lainattuja tai ainakin saaneet vaikutteita kirjoista tai kirjailijoista. Oma lukunsa ovat myös musiikkiteokset, jotka on sävelletty kirjojen näyttämö- tai elokuvaversioihin.

Koska sekä musiikki että kirjallisuus ovat itselleni hyvin tärkeitä kulttuurin muotoja, tuntui idea tällaisen artikkelin kirjoittamisesta heti hyvin luonnolliselta, sen keksiminen oli minulle varsinainen ”Heureka!”-hetki. Tähän listaan olisi voinut koota valtavan määrän teoksia, mutta koska aika ja resurssit ovat aina rajalliset, tein rajanvetoa omiin suosikkeihini. Jos jollekulle tulee mieleen tämän listan ulkopuolelta mainitsemisen arvoisia esimerkkejä musiikista, joka on inspiroitunut kirjallisuudesta, niitä voi toki kertoa kommenteissa. Artikkelissa esitellään ensin ulkomaista kirjallisuutta ja lopuksi sitten suomalaista. Artistien joukossa on kuitenkin suomalaisia muusikoita myös ulkomaisen kirjallisuuden inspiroimissa tekijöissä.

Ulkomaalaiset kirjailijat vaikutteina

Vanhaa englantilaista kirjallisuutta

0_316830_Shakespeare_Romeo_p

William Shakespearen teoksia on varmasti lainattu musiikissa erittäin paljon. Varsinkin kohtalokkaissa rakkauslauluissa nimet Romeo ja Julia on mainittu monesti. Mieleenpainuvin tällainen kappale on itselleni ollut Blue Öyster Cultin klassikkokappale (Don’t Fear) The Reaper. Kuoleman pelon ja väistämättömyyden teemoja käsittelevä kappale ei kerro varsinaisesti itsemurhasta, vaikka lyriikoista sen käsityksen voi saada, varsinkin kun Romeo ja Julia mainitaan.

Romeo and Juliet
Are together in eternity… Romeo and Juliet.
40,000 men and women everyday… Like Romeo and Juliet

Blue Öyster Cult – (Don’t Fear) The Reaper, levyltä Agents of Fortune (1976)

humiseva harju

Emily Brontën ainoa romaani, vuonna 1847 ilmestynyt Wuthering Heights (suom. Humiseva Harju) jäi pysyvästi maailmankirjallisuuden historiaan. Heathcliffin ja Catherinen tarinasta tehty elokuvaversio innoitti ensilevyään tehneen 19-vuotiaan Kate Bushin kirjoittamaan kappaleen, josta levy-yhtiön johtajien kanssa käydyn pienen väännön jälkeen tuli Bushin toiveesta levyn ensisingle. Päätöksen tuloksena oli lopulta Britannian singlelistan ykköspaikka. Wuthering Heights kuuluu kiistatta populaarimusiikin suuriin klassikoihin

I’m coming back, love
Cruel Heathcliff, my one dream
My only master

Too long I roam in the night
I’m coming back to his side, to put it right
I’m coming home to wuthering, wuthering,
Wuthering Heights,

Heathcliff, it’s me – Cathy
Come home, I’m so cold
Let me in-a-your window

Kate Bush – Wuthering Heights, levyltä The Kick Inside (1978)

Seuraavaksi siirrytään runouden ja mystiikan maailmaan. Englantilainen runoilija, mystikko ja kuvataiteilija William Blake jäi omana aikanaan (1757-1827) vaille suurta arvostusta. Jälkeenpäin hänen tuotantoaan on pidetty kuitenkin arvossa. Norjalainen hyvin monipuolista ja kokeellista musiikkia urallaan tehnyt Ulver julkaisi kokonaisen albumin Blaken teokseen The Marriage of Heaven and Hell (suom. Taivaan ja helvetin avioliitto) perustuen. Albumi on nimeltään Themes from William Blake’s The Marriage of Heaven and Hell, ja sen musiikkia voi kuvailla monilla eri genreillä drum and bass -musiikista black metaliin.

Rintrah roars & shakes his fires in the burden’d air;
hungry clouds swag on the deep, once meek, and in a perilous path,
the just man kept his course along the vale of death.

Ulver – The Argument, levyltä Themes from William Blake’s The Marriage of Heaven and Hell (1999), lyriikat ovat suoraa lainausta William Blaken runoista.

Spekulatiivista fiktiota, sotaa ja metallia

Metallimusiikin puolella kirjallisuutta on käytetty inspiraationa erittäin paljon, painottuen ehkä eniten spekulaativisen fiktion alalajeihin. Kulttimaineesta genrensä klassikoksi noussut kauhukirjailija H. P. Lovecraft on Cthulhu-mytologiallaan vaikuttanut moniin metalliyhtyeisiin. Esimerkkinä tästä on mm. legendaarinen Black Sabbath ensilevyltään löytyvällä kappaleella Behind the Wall of Sleep, joka perustuu Lovecraftin samannimiseen novelliin, suomennettuna Unen seinämän takana. Klassikkobändeistä myös Metallica on käyttänyt Lovecraftia inspiraationa, esim. kappaleessa The Thing That Should Not Be. Uudemmista yhtyeistä mainitsemisen arvoinen on brittiläisen äärimetallia soittavan Cradle of Filthin kappale Clthulhu Dawn.

Now from darkness there springs light
Wall of sleep is cool and bright
Wall of sleep is lying broken
Sun shines in you have awoken

Black Sabbath – Behind the Wall of Sleep, levyltä Black Sabbath (1970)

Fearless wretch, insanity
He watches, lurking beneath the sea
Great old one, forbidden sight
He searches, hunter of the shadows is rising

Immortal
In madness, you dwell

Metallica – The Thing That Should Not Be, levyltä Master of Puppets (1986)

Mountains of archaos theories
In collision as at planetary dawn
Apocalypse’s razorbacks
Beat wings on glass as thunder cracks
Unfurled across a world hurled to the black

Cthulhu dawn

Cradle of Filth – Cthulhu Dawn, levyltä Midian (2000)

Metallican yhteydessä on pakko mainita myös yksi heidän tunnetuimmista kappaleistaan, joka perustuu sotakirjallisuuden klassikkoon. One-kappaleen sanoitukset syntyivät laulaja James Hetfieldin luettua Dalton Trumbon ensimmäisestä maailmansodasta kertovan romaanin Johnny Got His Gun (suom. Sotilaspoika). Kappaleen videolla näkyy myös pätkiä kirjasta tehdystä elokuvasta.

Now that the war is through with me
I’m waking up, I cannot see
That there is not much left of me
Nothing is real but pain now

Hold my breath as I wish for death
Oh please, God, wake me

Metallica – One, levyltä …And Justice for All (1988)

results2

Fantasiakirjallisuus ja erityisesti sen ehkä suurin nimi J. R. R. Tolkien teoksineen Taru sormusten herrasta, Hobitti ja Silmarillion ovat myös vaikuttaneet varsinkin metallimusiikkiin. Tässä kohtaa on ilo mainita hieno suomalainen yhtye Battlelore, joka tekee melodista metallia Tolkienin tarinoihin perustuvin sanoituksin. Ulkomaisista bändeistä saksalainen Blind Guardian, joka myös soittaa melodista metallia, on tehnyt konseptialbumin Nightfall in Middle-Earth perustuen Silmarillion-teokseen. Tolkienin teosten henkilöiden nimet esiintyvät myös metallimuusikoiden taiteilijanimissä, esimerkiksi norjalaisen Dimmu Borgir -yhtyeen laulaja Shagrath on ottanut nimensä Taru sormusten herrasta -teoksen örkiltä.

Horse lords the men of Rohan
Allies of Gondor the land below
Green fields they guard with honour
Eastern terror, keep away!
Finest chargers of Middle-earth
They raise and ride
See the banners of Riddermark
If you’re foe, you should run or hide

Battlelore – Sons of Riddermark, levyltä Sword’s Song (2003)

Don’t fear the eyes of the dark lord
Morgoth I cried
All hope is gone but I swear revenge
Hear my oath
I will take part in your damned fate

Blind Guardian – The Curse Of Fëanor, levyltä Nightfall in Middle-Earth (1998)

Kauhua ja punkia sekä ystävyyttä sarjakuvantekijän kanssa

results

Spefin alla olevista kirjallisuuden lajeista ovat toki ammentaneet muutkin kuin metallistit. Stephen Kingin kauhuklassikosta Pet Sematary (suom. Uinu, uinu lemmikkini) tehtyyn elokuvaversioon teki punk rock –yhtye Ramones kappaleen, josta tuli yksi heidän tunnetuimmistaan. Tieteiskirjallisuuden puolelta puolestaan George Orwellin dystopiasta Vuonna 1984 tekeillä ollut musikaali sai David Bowien tarttumaan aiheeseen. Musikaalia ei koskaan syntynyt, mutta siihen tarkoitetuista kappaleista moni päätyi Bowien Diamond Dogs -albumille.

Follow Victor to the sacred place
This ain’t a dream, I can’t escape
Molars and fangs, the clicking of bones,
Spirits moaning among the tombstones,
And the night, when the moon is bright,
Someone cries, something ain’t right.

I don’t want to be buried in a Pet sematary
I don’t want to live my life again

Ramones – Pet Sematary, levyltä Brain Drain (1989)

Someday they won’t let you, so now you must agree
The times they are a-telling, and the changing isn’t free
You’ve read it in the tea leaves, and the tracks are on TV
Beware the savage jaw
Of 1984

David Bowie – 1984, levyltä Diamond Dogs (1974)

results3

Myös sarjakuvantekijät on tärkeä mainita tällaisessa artikkelissa. Neil Gaiman on tunnetusti laulaja-lauluntekijä Tori Amosin hyvä ystävä ja Gaimaniin sekä hänen teoksiinsa viitataan monessakin Amosin kappaleessa. Alla joitakin esimerkkejä näistä.

If you need me, me and neil’ll be hangin’ out with the DREAM KING
Neil says hi by the way

Tori Amos – Tear in Your Hand, levyltä Little Earthquakes (1992)

Where are the Velvets?

Tori Amos – Hotel, levyltä From the Choirgirl Hotel (1998), viittaus Gaimanin romaaniin Neverwhere

Näytelmiä ja runoutta

Runo- ja näytelmäosastolle siirryttäessä vastaan tulee hyvin erilaisia musiikkityylejä. Ensin matkustetaan Norjaan näytelmien ja klassisen musiikin pariin. Henrik Ibsenin Peer Gyntin näyttämöversioon sävelsi unohtumattoman musiikin itse Edvard Grieg. Syntyivät sellaiset klassisen musiikin helmet, kuin Aamutunnelma, Vuorenkuninkaan luolassa ja Solveigin laulu.

Kanske vil der gå både Vinter og Vår,
og næste Sommer med, og det hele År; —
men engang vil du komme, det véd jeg visst;
og jeg skal nok vente, for det lovte jeg sidst.

Edvard Grieg – Solveigs sang [Peer Gynt, op23. Nro 19, Solveigs sang, suomi (Solveigin laulu)], ensiesitys vuonna 1876

results4

Runouden puolelta englantilaisen runouden klassikkoteos, John Miltonin Paradise Lost (suom. Kadotettu paratiisi) on antanut nimensä metallimusiikin suurelle nimelle, myöskin brittiläiselle Paradise Lost -yhtyeelle. Myös Nick Cave & The Bad Seedsin kappale Red Right Hand on ottanut nimensä tuosta Miltonin teoksesta: ”Should intermitted vengeance arm again/ His red right hand to plague us?/ What if all her stores were opened, and this firmament/ Of Hell should spout her cataracts of fire.” Runoilijoista myös Sylvia Plath on innoittanut hyvin monia muusikoita, ja mieleeni tuli tässä kohtaa ensimmäisenä suomalainen laulaja-lauluntekijä Astrid Swan, jonka kappaleessa Spartan Picnic lainataan heti alussa tämän runoilijan kiistanalaista lausetta.

On a gathering storm comes
a tall handsome man
In a dusty black coat with
a red right hand

Nick Cave & The Bad Seeds – Red Right Hand, levyltä Let Love In (1994)

Sylvia said: “Every woman adores a Fascist”

Astrid Swan – Spartan Picnic, levyltä Spartan Picnic (2009)

Rokkarit romaaniklassikoiden parissa

search10

Palataanpa romaaniklassikoihin. J. D. Salingerin Catcher in the Rye (suom. Sieppari ruispellossa) ei juuri esittelyjä kaipaa. Guns n’ Rosesin Chinese Democracy -levyllä ilmestyneessä kappaleessa Axl Rose pohtii lyriikoissa, miksi Siepparin päähenkilö Holden Caulfield tuntuu motivoivan ahdistuneita ihmisiä, kuten John Lennonin murhannutta Mark Chapmania. Venäläisen kirjallisuuden klassikko, Mihail Bulgakovin satiirinen romaani Saatana saapuu Moskovaan puolestaan toimi innoittajana yhdelle rock-musiikin tärkeimmistä kappaleista, kun Marianne Faithfull antoi kirjan silloiselle poikaystävälleen Mick Jaggerille. Tästä inspiroituivat lyriikat kappaleeseen Sympathy for the Devil.

When all is said and done
We’re not the only ones
Who look at life this way
That’s what the old folks say
But every time I see them
Makes me wish I had a gun
If I thought that I was crazy
Well, I guess I’d have more fun
I guess I’d have more fun

(Guns n’ Roses – Catcher in the Rye, levyltä Chinese Democracy (2008)

Please allow me to introduce myself
I’m a man of wealth and taste
I’ve been around for a long, long year
Stole many a man’s soul to waste

And I was ’round when Jesus Christ
Had his moment of doubt and pain
Made damn sure that Pilate
Washed his hands and sealed his fate

(The Rolling Stones – Sympathy For The Devil, levyltä Beggars Banquet (1968)

results5

Vielä on kuitenkin mainittava pari hienoa metallibändiä ja kirjailijaa. Iron Maidenillä on lukuisia kappaleita, jotka perustuvat kirjallisuuteen. Aldous Huxleyn Brave New World (suom. Uljas uusi maailma) on jälleen tieteiskirjallisuutta, dystopiaa ja kertoo totalitarismista. Bruce Dickinson palasi takaisin Iron Maideniin vuonna 2000 albumille Brave New World, jolta löytyy myös samanniminen Huxleyn romaaniin perustuva kappale. Kotimaisen Nightwish-yhtyeemme Tuomas Holopainen puolestaan on suuri Henry David Thoreaun ihailija. Thoreaun romaanista Walden (suom. Elämää metsässä) Holopainen löysi ajatuksen, jonka pohjalta päätti kirjoittaa lyriikat Marco Hietalan säveltämään kappaleeseen The Crow, the Owl and the Dove.

Dragon kings dying queens, where is salvation now
Lost my life lost my dreams, rip the bones from my flesh
Silent screams laughing here, dying to tell you the truth
You are planned and you are damned in this brave new world

Iron Maiden – Brave New World, levyltä Brave New World (2000)

Don’t give me love, don’t give me faith
Wisdom nor pride, give innocence instead
Don’t give me love, I’ve had my share
Beauty nor rest, give me truth instead

Nightwish – The Crow, the Owl and the Dove, levyltä Imaginaerum (2011)

Suomalaiset kirjailijat vaikutteina

Kansallisromantiikkaa

results6

Suomalaista kirjallisuutta käsitellessä on hyvä aloittaa kansalliseepoksestamme, Elias Lönnrotin kokoamasta Kalevalasta. Sen pohjalta ovat musiikkia tehneet niin klassisen kuin populaarinkin musiikin edustajat. Klassiselta puolelta merkittävin on tietysti Jean Sibelius, jonka tunnetuimmista sävellyksistä 12 perustuu Kalevalaan tai on saanut vaikutteita siitä, esim. viisiosainen sävelruno Kullervo, jota myös Kullervo-sinfoniaksi kutsutaan. Muita Kalevalan pohjalta musiikkia tehneitä klassisia säveltäjiä ovat Einojuhani Rautavaara, Leevi Madetoja, Uuno Klami, Tauno Marttinen, Aulis Sallinen ja Veljo Tormis.

Taidemusiikin ulkopuolelta merkittävin kalevalaisen musiikin tekijä lienee metalliyhtye Amorphis. He hyödynsivät suomalaista mytologiaa jo uransa alkutaipaleella, kun heidän toisella ja kolmannella levyllään sanoitukset olivat käännöksiä Kalevalasta ja toisesta kansallisrunokokoelmasta, Kantelettaresta. Tämän jälkeen sanoituksia kirjoitettiin yhtyeen levyille itse, kunnes Kalevala-teemaan palattiin vuonna 2006 levyllä Eclipse. Levyn sanoitukset olivat käännöksiä Kullervon tarinaan perustuvasta näytelmästä. Seuraavalla Silent Waters -levyllä puolestaan kerrottiin Lemminkäisen tarinaa Pekka Kainulaisen runojen käännöksinä. Skyforger-albumin tekstit perustuivat useiden eri Kalevalan henkilöiden tarinoihin. The Beginning of Timesilla puolestaan keskityttiin Väinämöiseen.

I, a bird
Untimely died
Let not my brother
Ever in this world
Water his war-horse
Upon the seashore!

Amorphis – Drowned Maid, levyltä Tales From the Thousand Lakes (1994)

Its belly out of hard days
Its soundboard from endless woes
Its strings gathered from torments
And its pegs from other ills

Amorphis – My Kantele, levyltä Elegy (1996)

I was born as all the world here was born
As tones, words and stories of the primeval song
I need no bow, I need no sword
My kingship’s known to gods
Let their song go on

Amorphis – You I Need, levyltä The Beginning of Times (2011)

Suomalaisista rock-muusikoista monet muutkin ovat tehneet Kalevala-vaikutteista musiikkia. Kalevalaista runomittaa on käytetty kappaleiden lyriikoiden kirjoituksessa ja myös aiheet ja teemat ovat välillä inspiroituneet sieltä. Vaikutteita ottaneiden bändien joukossa on sekä tunnetumpia että hieman vähemmälle huomiolle jääneitä nimiä: CMX, Kotiteollisuus, Ajattara, Ensiferum, Korpiklaani, Tenhi… Kansanmusiikin puolelta Värttinä on tietysti tunnetuin nimi. Yhtye tuo Kalevala-vaikutteiden lisäksi karjalaista musiikkiperinnettä esille muutenkin laajasti.

anna minun laskea käteni vielä kun ehdin
kun se vielä tuntuu ihmisen elämältä
anna minun huokua haavetta

lävistä minut tässä
opeta minulle nöyryys
pujota minuun kielet
soita säveleni

CMX – Rautakantele, levyltä Rautakantele (1995)

Nyt mie ruppeen laulammaan
ja nyt tie saat sen kuulla.
En oo sinun hätävaras,
vaikka taijat luulla.

Tämän kylän pojat ompi
aivan huonoo sorttii.
Hattu päässä kallellaan,
suu ku liävän portti.

Värttinä – Marilaulu, levyltä Oi Dai (1991)

Kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven teksteihin on myös tehty sävellyksiä, joita lauletaan sukupolvesta toiseen. Monet muistavat varmasti jo koulun musiikintunneilta Seitsemän veljestä -romaaniin sisältyvän runon Metsämiehen laulu, johon itse Jean Sibelius on tehnyt sävellyksen.

Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston.
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii käyn,
ja maailma unholaan jääköön.

Metsämiehen laulu, Op.18 No.5, säv. Jean Sibelius, san. Aleksis Kivi

1900-luvun alun kirjallisuutta

results7

Kun puhutaan suomalaisesta kirjallisuudesta, josta on tehty musiikkia, Kalevalan lisäksi ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on monelle varmasti Eino Leinon runot Vesa-Matti Loirin tulkitsemina. Perttu Hietanen teki sävellykset runoihin vuonna 1978 ilmestyneelle levylle Eino Leino, jota on myyty lähes 120 000 kappaletta. Näistä kappaleista parhaiten elämään on varmasti jäänyt Lapin kesä, jota on versioitu jälkeenpäin myös monesti. Lapin kesästä on tehty jo 60-luvulla Kaj Chydeniuksen säveltämä versio, jonka myös esitti Vesa-Matti Loiri. Mollissa kulkeva myöhäisempi versio on kuitenkin nykyään se tunnetumpi.

Ja minä itse, miksi näitä mietin
se merkki varhaisen on vanhuuden
miks seuraa käskyä en veren vietin
vaan kansain kohtaloita huokailen

On vastaus vain yksi: lapin suvi
sit’ aatellessa mun mielein apeutuu
on lyhyt lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu

Vesa-Matti Loiri – Lapin kesä, levyltä Eino Leino (1978)

results8

Nykyään julkaistavassa populaarimusiikissakin viitataan ajoittain vanhempaan suomalaiseen kirjallisuuteen. Aino Kallaksen Sudenmorsian-teoksen kirjailijoita ja muusikoita kautta aikojen kiehtonut teema on siirretty Johanna Kurkelan samannimisen levyn nimikappaleessa urbaaniin ympäristöön. Kallaksen romaani ilmestyi jo vuonna 1928, Kurkelan albumi puolestaan 2012.

Tämä kaupunki rakennettu täyteen on kerrostaloja
Meidän asunto on ainoa jossa ei oo päällä valoja
Kyllähän mä tiedän miten sait taas naapurit puhumaan
Tuo neito oottaa sulhastaan

Johanna Kurkela – Sudenmorsian, levyltä Sudenmorsian (2012)

Lapista Ahvenanmaalle

Hieman uudemmasta kirjallisuudesta puolestaan kulttimaineessa ollut, karua ja naturalistista kirjallisuutta kirjoittanut Timo K. Mukka on vaikuttanut erääseen menestyneimmistä muusikoistamme. HIM-yhtyeen Ville Valo on kertonut lukeneensa paljon Mukkaa ja hänellä on jopa Mukan kuva tatuoituna oikeassa käsivarressaan. HIMin kappaleeseen Behind the Crimson Door on lainattu Mukan runoa Kadotettu. Valo hyräilee kappaleessa pätkän runoa, joka alkaa näin: Meille ei tule vapautta / vaikka pääsisimme selleistä ulos / vaikka häkkejä ei olisi / vaikka jalkaraudat muuttuisivat ruusukkeiksi

We hide behind the crimson door
While the Summer is killed by the Fall
Alive behind the crimson door
While the winter sings:
”Your love will be the death of me” (Death of me)
”Your love will be the death of me”

HIM – Behind the Crimson Door, levyltä Dark Light (2005)

results9

Suomenruotsalaisesta kirjallisuudesta maininnan ansaitsee ahvenanmaalainen Anni Blomqvist sarjallaan Stormskäret (suom. Myrskyluoto). Viisiosaisesta romaanisarjasta tehtiin Ylen tuottama televisioversio, jonka ohjasi Åke Lindman. Musiikin sarjaan sävelsi Lasse Mårtenson, ja teemasävelmä muodostui myöhemmin suomalaisen musiikin klassikoksi. Kappaleen instrumentaaliversio ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1977 levyllä Skärgård – Saaristo – Archipelago. Myöhemmin kappaleeseen kirjoitti suomenkieliset sanat Jukka Virtanen ja sitä ovat tulkinneet monet artistit.

Meri jäljet lyö luotoon. Vaot kallion, ne aalto tehnyt on.

Myös myrkysää tarttuu Maijan muotoon ja leudot tuulet kiinni Jannen silmiin jää,
Meren ankara työ, heihin merkkinsä lyö, heihin merkkinsä lyö.

Myrskyluodon Maija, säv. Lasse Mårtenson, san. Jukka Virtanen

__________________________________________________

Artikkelin kirjoitti Tuomas Aitonurmi

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee