Kuukausittainen arkisto:huhtikuu 2020

10 valittua : työväenmusiikki

Kuva:KSL opintokeskus

Aivan kuten sima ja tippaleipä kuuluvat myös työväenlaulut suomalaiseen vappuun. Näihin lasketaan mukaan myös vanhempi työväenmusiikki eli marssit. Työväenmusiikin juuret ulottuvat Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä syntyneeseen musiikkiin. Eri puolilla maailmaa on vuosisatojen kuluessa sävelletty ja sanoittu useita elämään jääneitä työväenmusiikin sävelmiä.

Tänä vuonna vappua juhlitaan meillä ja muualla poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kaikesta huolimatta sima, tippaleipä, nakit ja perunasalaatti kuuluvat musiikin ohella tänäkin vuonna vapunviettoon. Musasto kokosi tähän juttuun 10 valittua työväenmusiikin kappaletta meiltä ja muualta. Aurinkoista vappua kaikille!

Puhuttaessa maailman kuuluisimmasta työväenlaulusta mainitaan usein Kansainvälinen (ransk. L’Internationale). Kappaleen alkuperäiset sanat kirjoitti ranskalainen runoilija Eugène Pottier ja sävelmän laati belgialaissyntyinen ranskalainen mallipuuseppä Pierre Degeyter. Laulu on käännetty useille kielille ja venäjänkielinen versio toimi Neuvostoliiton kansallislauluna ennen Neuvostoliiton hymniä.

Bella ciao on toisen maailmansodan aikainen italialainen partisaanilaulu jota lauloivat italialaiset vastarintataistelijat, jotka taistelivat fasistihallitusta vastaan. Kappale on käännetty suomeksi useaan kertaan ja siitä on tehty useita eri versioita. Kapasiteettiyksikkö käytti laulun säveltä varsin tyylikkäästi kappaleessaan Bella Zau vuonna 2018.

Warszawianka tunnetaan alkujaan puolalaisena vallankumouslauluna. Kappaleen sanoitti Waclaw Swiecicki vuonna 1883 ollessaan karkotettuna. Säveltäjää ei tiedetä. Laulusta tuli Varsovan vuoden 1905 vappumielenosoituksen vertauskuva. Kappale on käännetty myös mm. espanjaksi ja venäjäksi. Venäjänkieliset sanat poikkeavat täysin alkuperäisistä. KOM-teatteri  levytti kappaleen suomeksi 1970-luvulla.

Surumarssi on venäläinen työväenlaulu ja surumarssi,  jota esitettiin kuolleiden vallankumouksellisten hautajaisissa. Kappale tuli tunnetuksi vuoden 1905 Pietarin verisunnuntain aikoihin. Laulun sanat perustuvat runoilija A. Arhangelskin runoon vuodelta 1878. Laulusta on useita suomenkielisiä levytyksiä 1970- ja 1980-luvuilta. Dmitri Sostakovits käytti Surumarssin teemaa 11. sinfoniansa adagio-osassa, Benjamin Britten puolestaan nuoruudensävellyksessään Russian funeral.

Kisällilaulut ovat päivänpolitiikkaan ja ajankohtaisiin uutistapahtumiin humoristisesti kantaa ottavia kansanomaisia pilkkalauluja. Kisällilaulujen suosio oli Suomessa suurimmillaan 1950-luvulla ja 1960-luvun alkupuolella. Niitä esittäneitä lauluryhmiä oli mm. taustaltaan sosialidemokraattinen Valkeakosken Masit jonka tunnetuin laulu lienee ollut Reino Helismaan erään kansanlaulun sävelmään kirjoittama Vihtori Torolainen. Sen aiheena oli V.J. Sukselaisen syrjäyttäminen Maalaisliiton puheenjohtajan paikalta ja Johannes Virolaisen valinta hänen seuraajakseen vuonna 1964.

Bandiera Rossa, joka tunnetaan myös nimellä Avanti Popolo ensimmäisten säkeittensä mukaan, on eräs kuuluisimmista työväenliikkeen lauluista. Laulu ylistää punalippua, sosialismin ja myöhemmin kommunismin tunnusta. Laulun tekstin laati Carlo Tuzzi vuonna 1908. Sävelmä on peräisin kahdesta lombardialaisesta kansanlaulusta.

Kristiina Halkola levytti tämän kappaleen, jonka säveltäjä on Kaj Chydenius, vuonna 1969. Laulun kertosäkeessä luetellaan suurin osa 1960-luvulla vaikuttaneista suomalaisista teollisuussuvuista. Kappale herätti kahdenlaista närää: osa suvuista närkästyi siitä, että heidän nimeään riepotellaan tällä tavalla, ja toiset siitä, että heitä ei ollut otettu mukaan lauluun. Sanoittaja Petri Revon mukaan Laulu 20 perheestä tehtiin provosoimaan ja havahduttamaan.

Vapauden kaiho on Hiski Salomaan työväenlaulu, josta cover-versioita ovat tehneet muun muassa Tuomari Nurmio ja Soul Captain Band. Vapauden kaiho poikkeaa monista muista Salomaan kappaleista sillä se on selvästi yhteiskunnallisempi ja sävyltään vakavampi. Suomen Äänitearkisto on merkinnyt laulun säveltäjäksi ja sanoittajaksi Salomaan, mutta tosiasiassa kappale muistuttaa hyvin paljon toisen amerikansuomalaisen laulajan Jukka Ahdin laulua Vapauden aamu.

Vuonna 1918 Suomessa käytiin sisällissota, joka vaati kaikkiaan noin 37 000 uhria. Vastakkain olivat Saksan keisarikunnan tukemat Senaatin asevoimat eli valkoiset joukot ja Neuvosto-Venäjän tukemat kansanvaltuuskunnan joukot eli punaiset. Laulu sisällissodasta-biisin viesti on, että kaikilla on äiti. Tekstissä eläydytään molempien osapuolten sotilaiden tunteisiin. ”Se on rauhan viesti. Laulu yrittää nousta jakolinjojen ja vihollisuuksien yläpuolelle ja muistuttaa lähimmäisenrakkaudesta. Väinö Linna sanoi hienosti, että sodan totuus ei ollut punainen eikä valkoinen, vaan se oli inhimillinen.”

Lenin-setä asuu Venäjällä on vietnaminkielisen runon pohjalta sävelletty lastenlaulu. Alkuperäiset sanat on kirjoittanut Äänitearkiston tietojen mukaan Nguyen Hong Kien, mutta ainakin jotkin vietnamilaissivustot tarjoavat tekijäksi lapsirunoilijaa nimeltä Tran Dang Khoa. Kappaleessa lauletaan Neuvostoliiton edesmenneestä johtajasta Vladimir Leninistä ja Vietnamin edesmenneestä presidentistä Ho Tsi Minhista.

Petri Kipinä

 

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: LNA (Liina Turtonen)

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Liina Turtonen (artistinimi LNA), musiikkituottaja, muusikko, yliopiston opettaja ja YouTuberi. Olen asunut seitsemän vuotta Iso-Britanniassa, johon päädyin reppureissulla ja josta nyt olen saanut kaksi tutkintoa, sekä aviomiehen.

Alunperin olen kotoisin Naantalista ja kävin Turussa Puolalanmäen musiikkiluokat, sekä Turun konservatoriossa viulutunnit. Musiikista ei ikinä kylläkään pitänyt tulla ammattiani sillä Naantalin Teatterissa vietetty lapsuus inspiroi näyttelijän ammattiin. 21-vuotiaana löysin tieni Glasgown työväenkaupunkiin ja siellä ajauduin löytämään uuden intohimoni: musiikkituottamisen.

Tällä hetkellä työni on koostuu monesta eri osa-alueesta. Musiikkituottajana nauhoitan, miksaan ja luon kappaleita niin bändien, kuin soolo-artistien kanssa. Sävellän myös omaa musiikkia englanniksi ja suomeksi. Musiikkini on elektroakustista poppia, jossa keskityn akustisten ja synteettisten äänien yhteyteen. Tämän lisäksi opetan Leeds College of Music- yliopistossa musiikkituottamista ja pyöritän YouTube- kanavaa LNA Does Audio Stuff. Kanavallani haluan edistää naisten näkyvyyttä audio-alalla ja inspiroida lisää naisia ja tyttöjä musiikkituottamiseen.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Olen onnekas työskennellässäni yliopistossa, jossa meillä on upea kirjasto. Audio-alalla internetistä saa nykyään paljon informaatiota, mutta edistyneempiä tekniikoita ja tiedettä ei muualta saa kuin kirjoista. Itseäni koitan tästä jatkuavasti muistuttaa, jotta voin kehittää taitojani, mutta myös löytää kirjallisuutta oppilailleni.

Tykkään siitä miten kirjastoista on nykyään tullut interaktiivisempia tiloja, joista löytyy mahdollisuus musiikin kuuntelemiseen ja myös tekemiseen. Tämä on upeaa, koska se mahdollistaa uuden harrastuksen aloittamisen taloudellisesta tilanteesta huolimatta.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Pari vuotta sitten menimme katsomaan Bruce Springsteenin keikkaa Glasgowssa. Oli upeaa todistaa tämän legendaarisen artistin omistautumista musiikilleen ja nähdä miten maailmanluokan konkari vetää kolmen ja puolen tunnin keikan täydellä energialla. Klassikko, jota on vaikea ylittää.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Asun Yorkissa, joka on viikinkiaikainen kaupunki. Täällä turisteja viihdyttää monta sataa pubia (yksi jokaiselle vuodenpäivälle), joten brittiläiseen tapaan täällä soi kansanmusiikki joka ilta. Valitettavasti keskustan arjessa ei näy se, että kaupungissa on myös kaksi isoa yliopistoa joissa molemmissa on hienot musiikkikurssit. Oppilaiden keikat järjestetään kaupungin ulkopuolella olevissa kampuksissa, jonne ei aina ole helppoa lähteä.

York on osa Yorkshiren maakuntaa, joka on tunnettu sen musiikista. Täältä ovat kotoisin mm. The Arctic Monkeys, Pulp ja The Cribs. Tunnin päästä Yorkista on kaupunki nimeltä Sheffield jonka musiikkikulttuurista pidän enemmän kuin Yorkin tarjonnasta. Sheffield on kahden ensimmäisen edellämainitun bändin kotikaupunki ja nykyään sen on täynnä elektornista musiikkia ja salaisia klubi-iltoja.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Air – Premiers symptomes

Elektronisen musiikin pioneereja, jotka osaavat tuoda luoda tumman tunnelman, mutta pitävät soundit aina keveinä ja jatkuvasti uusiutuvana.

Bon Iver – 22, a million

Tätä albumia on tullut kuunneltua toistolla samalla, kun opiskelin maisterin tutkintoani. Heidän tapansa tuottaa ja luoda musiikkia akustisista äänistä/materiaalista ja kääntää se synteettiseksi on upea. Albumi kertoo tarinan alusta loppuun ja jaksaa yllättää.

Ultra Bra – Kalifornia

Mitäpä tätä klassikkoa kommentoimaan. Piristää aina.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Kuulumisia maailmalta: kesällä 2020 julkaistava Citizen DJ tuo arkiston äänitteet samplattavaksi

grayscale photography of person using dj controller

Photo by Isabella Mendes on Pexels.com

No nyt on kerrottavaksi hyviä ja kiinnostavia uutisia!

Yhdysvaltain Library of Congress on raottamassa arkistojaan taas hieman enemmän ja on ilmoittanut tulevana kesänä julkaistavan Citizen DJ -samplausohjelmansa olevan nyt beta-testauksessa.

Idean kehittäjän Brian Foon tavoitteena on ollut työstää avoimeen lähdekoodiin perustuva hip-hop sampleri. Citizen DJ:n käyttäjillä olisi näin pääsy kirjaston äänitekokoelmaan – aina fonografin alkujuurille. Foon alkuperäisenä tavoitteena oli tuoda hip-hop -genreen takaisin samplaamisen kulta-aika.

Toki Citizen DJ on muidenkin musiikkigenrejen käytössä! Laajemmin Foon työskentelyn pohjalla on ollut ajatus äänellisen historian elävöittämisestä tuomalla se kuultavaksi populaarimusiikissa.

Tänä kesänä siis korva ja silmä tarkkana, jos Citizen DJ:n mahdollisuudet kiinnostavat.

Asiaan voi tutustua lisää mm. seuraavissa lähteissä:

Sivustolla consequenceofsound.net  Wren Gravesin kirjoittama artikkeli (25.4.2020)

Library of Congressin kotisivuilta:

Tiedotteesta Library of Congress Needs a Few Citizen DJs (24.4.2020)

The Signal -blogista Eileen Jakewayn teksti (27.4.2020)

Teksti: Hanna Kaikko

Jätä kommentti

Kategoria(t): e-aineistot, Uutiset

Klassista ja lenkkeilymusiikkia – Karita Mattilan suosikit

Kuva: Johanna Manu / Yle

Monet teistä ovat varmaan lukeneet, että oopperalaulaja, sopraano Karita Mattila viettää korona-ajan karanteeniaikaa Turussa. Päivät kuluvat kuntoillen, ruokaa laittaen ja saunoen. Aprillipäivänä turkulaisen kerrostalon seinälle ilmestynyt viesti sai monen varmasti epäilemään, että kyseessä oli aprillipila. Mutta ei, Suomen ehkä kuuluisin heippalappu piti paikkansa. Näin ollen turkulaisen taloyhtiön rappukäytävässä kaikuvat nyt päivittäin yhä korkeammalle nousevat skaalat. Sibeliusta ja Ebolin aaria oopperasta Don Carlos. Klassisen musiikin lisäksi oopperadiiva tykkää revitellä ja pitää hauskaa suomalaisilla, erityisesti kaihoisilla ja surullisilla kansanlauluilla.

Aariat ja kansanmusiikki unohtuvat Mattilan lähtiessä lenkille. Tuolloin korvissa soivat mm. Bruce Springsteen ja Cyndi Lauper. Korona-aikana Mattila suosittelee, että ihmiset kuuntelisivat mielimusiikkiaan, ainakin alkuun. Myöhemmin voi sitten halutessaan haastaa itsensä ja kuunnella jotain uutta, jopa vaikeaa. Itse hän kuuntelee Sibeliuksen koko tuotannon lisäksi Dvořákin yhdeksättä sinfoniaa Uudesta Maailmasta, Brahmsin neljättä ja toista sinfoniaa, Pointer Sistersiä, Roy Orbisonia ja Tina Turneria.

Linkkien kautta pääset tutustumaan Vaski-kirjastojen tarjontaan sekä YLE:n toimittamiin juttuihin. Kirjastoista löytyy runsaasti Karita Mattilan suosikkien aineistoa eri formaateissa.

Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

Twin Peaks 30 vuotta – sarja muistetaan myös musiikista

Kuka tappoi Laura Palmerin?

Kun TV-sarja Twin Peaksin pilottijakso esitettiin Yhdysvalloissa 30 vuotta sitten kävi katsojille varsin pian selväksi, että nyt nähdään jotain ennennäkemätöntä ja erilaista television historiassa. David Lynchin ja Mark Frostin luoma sarja alkaa siitä, kun kuvitteelliseen Twin Peaksin pikkukaupunkiin saapuu FBI:n erikoisagentti Dale Cooper selvittämään lukiolaistyttö Laura Palmerin raakaa murhaa. Sarjan edetessä ei suinkaan nähdä perinteistä murhatutkimusta sillä Cooper huomaa nopeasti, että kaupunki pitää sisällään erikoisten asukkaiden lisäksi myös useita yliluonnollisia voimia. Mystinen ja unenomainen tunnelma kuljettaa tarinaa eteenpäin ja kaikkien mielessä on yksi kysymys: Kuka tappoi Laura Palmerin?

Twin Peaksia tehtiin ensin kaksi kautta, vuosina 1990 ja 1991. David Lynch palasi sarjan maailmaan vuonna 1992 Twin Peaks – Tuli kulje kanssani -elokuvan myötä joka pohjusti tapahtumia ennen Laura Palmerin surmaa. Sarja herätettiin uudelleen henkiin vuonna 2017, kun Lynch ja Frost loivat fanien iloksi 18-osaisen kolmannen kauden. Siinä Cooper ja Laura tapaavat jälleen, 25 vuoden jälkeen, niin kuin oli tarkoituskin, juonta sen enempää avaamatta. Elokuva ja sarjan kaudet tutustuttavat meidät moniin sympaattisiin hahmoihin mutta myös äärimmäiseen pahaan joka jäi mieleen kummittelemaan, varsinkin ensimmäisellä katselukerralla, pitkäksi aikaa. Allekirjoittaneelle sarjan pelottavin hahmo oli eittämättä Bob, täysin vahingossa mukaan päätynyt hahmo, eräänlainen pahuuden ruumiillistuma.

Hemmetin hyvää kahvia ja upeaa musiikkia

Monenkirjavan hahmogallerian sekä hemmetin hyvän kahvin ja donitsien lisäksi Twin Peaksista on jäänyt mieleen sarjan musiikki. Angelo Badalamentin säveltämä kohtalokas, kaunis ja samalla uhkaava tunnusmelodia on eittämättä kauneimpia ikinä sävellettyjä TV-sarjan tunnareita. Ensimmäisen kauden yksitoista kappaletta sisältävä soundtrack on loistava kokonaisuus toinen toistaan kauniimpia kappaleita. Pääosin instrumentaaleja sisältävällä albumilla kuullaan myös kolmella kappaleella Julee Cruisen eteeristä laulua. Levyn päättää Lynchin sanoittama laulettu versio tunnusmusiikista nimellä Falling. Mainitut kolme kappaletta löytyvät myös Cruisen sooloalbumilta Floating into the night (1989). Tämä sekä useampi Twin Peaks- soundtrack löytyvät myös Vaski-verkkokirjastosta. Kuvaushetkellä levyt olivat jälleen lainassa joten tämän jutun kuvitus on otettu allekirjoittaneen levyhyllystä.

Musiikillisesti Twin Peaksin keskeisin paikka on kapakka nimeltä Roadhouse (The Bang Bang Bar) jossa monet sarjan keskeisistä henkilöistä viettävät aikaa jokaisella tuotantokaudella. Twin Peaks on täynnä hyvää musiikkia ja onnistuneet kappalevalinnat täydentävät sarjan kohtauksia hienolla tavalla, Tarantinon elokuvien tapaan. Esimerkiksi kolmannella kaudella Roadhousen lavalle nousevat mm. Au Revoir Simone, Rebekah Del Rio, Lissie, Chromatics jne. Myös Julee Cruise on mukana, kuten myös James Marshall (James Hurley) joka esittää Roadhousen lavalla ensimmäiseltä kaudelta tutun, vihatun ja rakastetun kappaleensa. Uudelle naiselle, luonnollisesti. Twin Peaksin soundtrackit ovat upeita, hienosti tuotettuja kokonaisuuksia, oikeita keräilykappaleita. Vinyylipainoksia ei valitettavasti löydy kirjastosta mutta CD- levyjä, nuotteja ja muuta Twin Peaksiin liittyvää voit varata tästä.

Petri Kipinä

Lisää Twin Peaksin musiikista:

http://www.nrgm.fi/artikkelit/nuorgam-david-lynch-roadhouse-levyraati-twin-peaks/

https://areena.yle.fi/1-50498406

https://muropaketti.com/elokuvat/elokuvauutiset/nyt-kun-aikaa-riittaa-katso-vihdoinkin-tama-twin-peaks-video-joka-romuttaa-kaikki-kasityksesi-david-lynchin-klassikkosarjasta/

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): elokuvamusiikki, Musasto suosittelee

Lailasta Almaan – naiset suomalaisen populaarimusiikin kentällä

“2020-luku on naisten. Se on vuosikymmen, jolloin asiat muuttuvat. Naisten määrä populaarimusiikin tekijöinä ja esittäjinä on kasvanut ja toimenkuvat monipuolistuneet. Sukupuolesta puhutaan enenevissä määrin, naisten taiteellista työtä nostetaan yhä enemmän keskiöön, ja taiteellisten alojen epätasa-arvoisia käytäntöjä tuodaan päivänvaloon. Tämän vuoksi on korkea aika kirjoittaa myös kirjoja naisista populaarimusiikissa.”

Ote Lailasta Almaan -projektin tiedotteesta.

IMG_2389

Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

 

TÄHTIÄ JA TYÖMUURAHAISIA

Suomalaisen populaarimusiikin tutkimuskentällä on meneillään projekti, jossa kenttää tarkastellaan naistekijöiden näkökulmasta 1950-luvulta alkaen aina tähän päivään asti. Lailasta Almaan -kirjaprojektissaan musiikintutkijat ja tietokirjoittajat Tiina Käpylä ja Anna-Elena Pääkkölä nostavat naiset suomalaisen populaarimusiikin keskiöön

Idea tietokirjaprojektiin on syntynyt käytännön työn kautta. Tiina Käpylä tuotti syksyllä 2019 avautuneelle Musiikkimuseo FAME:lle näyttelyn Kovaa työtä! Naiset populaarimusiikissa. Kyseinen näyttely käsitteli naisten roolien monipuolistumista populaarimusiikin esiintyjinä ja tekijöinä viimeisen parin vuosikymmenen kuluessa. Näyttely päättyi tämän vuoden helmikuussa, mutta työskentely aiheen parissa jatkuu.

– Näyttelyn aineiston ja sisällön tuottamisen aikana huomasimme, miten paljon aineistoa jää käyttämättä ja kuinka paljon kiinnostavia ihmisiä vääjäämättä jää sen ulkopuolelle. Ryhdyimme suunnittelemaan kirjaa, jossa voisimme käsitellä aihepiiriä laajemmin, kertovat Käpylä ja Pääkkölä.

Kirjallisuuden ja muun aiemman kirjoitetun materiaalin lisäksi tutkimusaineistona ovat haastattelut. Käpylä ja Pääkkölä lähestyivät aluksi tekijöitä ottamalla suoraan yhteyttä heihin tai heidän edustajiinsa. Kiinnostuksen myötä ja sanan kiirittyä, artistien edustajat ja muusikot ovat itsekin olleet suoraan yhteydessä tietokirjoittajiin. Laaja yhteistyöverkosto on toiminut hyvin ja esim. Muusikoiden liiton jakama tiedote toi runsaasti yhteydenottoja.

Projektin nimikkoartistit ovat Laila Kinnunen ja Alma Miettinen. He sijoittuvat kirjan aikajanan eri puolille. Laila syntyi 1939 ja aloitti laulajanuransa 1950-luvun lopulla. Hänen verrattain lyhyt uransa oli kuitenkin uraauurtava. Alma Miettinen on 2010-luvun uusia artisteja. Hän on tehnyt poikkeuksellisen näkyvää uraa myös kansainvälisesti. Kummaltakin aikakaudelta on muitakin ehdokkaita, mutta valinta perustuu näiden artistien uraauurtavaan työhön.

Kirjan näkökulma painottuu tekijyyteen ja toimijuuteen, joten tutkijat ovatkin keskustelleet artistien on nimenomaan musiikin tekemisestä ja esittämisestä. Heidät yllätti haastateltavien halu puhua suoraan talousasioista ja toimeentulosta.

– Tämä oli kyllä yksi teema haastatteluissa, mutta monet nostivat aiheen avoimesti itse esiin. He kokivat siitä puhumisen tärkeänä naisten musiikkiurien avaamisen kannalta. Artistit ovat yrittäjiä, jotka maksavat lipputuloilla tai esiintymispalkkioilla palkat kokoonpanossaan soittaville muusikoille. Siksi tämän kevään poikkeuksellinen tilanne onkin niin rankka heille. Tulot tippuvat livekeikkojen peruuntumisen myötä artisteilta, mutta myös heidän palkkaamiltaan muusikoilta. Tätä taloudellista puolta ei tuoda esille kovin usein musiikkijournalismissa, täsmentävät Käpylä ja Pääkkölä.

Tutkijoiden mukaan projekti johtaisi ihannetilanteessa yhtä kirjaa isompaankin kokonaisuuteen. Käpylä ja Pääkkölä haluaisivat tutkia artistien lisäksi säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia, tuottajia sekä muita musiikkiteollisuuden parissa työskenteleviä naisia, ehkäpä myös populaarimusiikkia tutkineiden naisten historiaa Suomessa. Tutkijat harkitsevat tulevaisuudessa myös suomalaisen queer-kentän kartoittamista eli suomalaisten seksuaalivähemmistöjen ja sukupuolivähemmistöjen musiikin tutkimusta. Suomessakin riittää siis tutkimattomia alueita, sillä musiikkiteollisuuden tekijöiden historiaa ei ole kirjoitettu lainkaan naisten työn näkökulmasta.

– Tämänhetkinen musiikkiteollisuuden kartoitus on jo nyt paljastanut muutamia uria, jotka ovat olleet hyvin tärkeitä tämän kulttuurin rakentamisessa. Esimerkiksi Annikki Tähti teki töitä Muusikoiden Liitossa ja taisteli parempia työoloja ja perusturvaa artisteille. Brita Koivusen tekemä musiikkimateriaaliin liittyvä työ Scandia levy-yhtiössä oli A&R-tuottajan töitä, vaikkei niitä sellaisiksi vielä kutsuttu. Ragni Malmsténia työllistivät Solo RY, televisiotyöt ja Georg Malmstén-säätiö. Levy-yhtiöiden puolella uranuurtaja Maija Kuusi perusti BMG Finland OY:n ja istuskeli kuulemma herraseurassa monta vuotta ennen kuin muita naisia alkoi suurissa kokouksissa näkyä. Nykyään tämäkin sukupuolitettu tila alkaa neutralisoitua: yhä enemmän on naisia, jotka tekevät huomattavaa uraa musiikkiteollisuudessa, kertovat Käpylä ja Pääkkölä havainnoistaan.

Sessiomuusikoiden työkentällä muutos tapahtuu kovin hitaasti ja esimerkiksi televisiossa bändeissä ei näy kuin muutama nainen: Katja Lappi (mm. Putous) sekä Suvimarja Halmetoja (mm. Älä jäädy). Tuottajina naiset ovat kysyttyjäkin, mutta miksaajina ja äänittäjinä heitä on edelleen kovin vähän. Heitä kyllä opiskelee ja valmistuu ääniteknikoiksi, mutta eri syistä heitä ei päädy alan työhön tai näy kentällä.

– Tänä keväänä Ylen A-studiossa esiteltiin nykyinen tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen myös basistina. Muusikkous nähtiin merkittävänä taide- ja kulttuurikentän taloudellista ahdinkoa käsittelevän keskustelun yhteydessä. Jos tutkimuksemme auttaa selvittämään mistä tämä johtuu, ja miten naisia saadaan näkymään monipuolisemmin musiikin ammattilaisina myös televisioissa, yksi tavoitteistamme täyttyy, selittävät Käpylä ja Pääkkölä.

Siirtyminen elektronisiin instrumentteihin ja läppärin käyttöön on sekin muuttanut naisten asemaa populaarimusiikin kentällä. Musiikkikenttä vaikuttaa tutkijoiden mukaan muutenkin tasavertaistuneen, ei vain naisten, vaan myös vähemmistöjen, seksuaalivähemmistöjen ja kaikenlaisten toimijoiden hyväksi. Tietokoneella voi tehdä hyvätasoisia kotiäänityksiä ja niitä voidaan julkaista internetissä ilman raskasta julkaisukoneistoa. Tämä tasapäistää koko kenttää. Tutkijat näkevätkin nimenomaan 2010-luvun naistoimijoiden toisena kulta-aikana. Tuolloin esiin nousi paljon uusia artisteja, jotka ottivat itselleen tilaa erityisesti kitarabändeiltä, jotka perinteisesti ovat olleet miesten omaksuma tila ja musiikkilaji.

AINEISTONKERUU ON MYÖS ETÄTYÖTÄ

Projektista ovat olleet kiinnostuneita eri tahot. Tutkimustyötä ja tietokirjaprojektia ovat rahoittaneet Tieteellisten seurain valtuuskunta, Suomen tietokirjailijat ry sekä Musiikin edistämissäätiö (MES). Muita yhteistyökumppaneita ovat Musiikkimuseo FAME ja Kansallismuseo, Teosto, LiveFIN, Music Finland, Muusikkojen liitto, Solina Records, Universal Music Finland, Kaiku Entertainment, Luova Records ja Warner Music Finland.

IMG_2386

Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

Kenttätyö eli aineistonkeruu on hyvässä vauhdissa, mutta tutkijat toivovat lisää yhteydenottoja muusikoilta ja artisteilta. Yhteyttä voivat ottaa tietysti kaikki populaarimusiikin parissa toimivat ja toimineet naiset sekä heidän edustajansa, mutta myös kaikki, joiden kokoonpanoissa soittaa naisia! Teoksen Kuka on kukin -osiossa kirjoittajat pyrkivät listaamaan muitakin tekijöitä kuin vain täysin ammattilaisina toimivia. Yhteyttä voivat siis ottaa myös osa-aikaisesti tai harrastusmuotoisesti toimivat artistit, bändit ja muut kokoonpanot. Kaikki sellaiset, jotka kuitenkin jossain välissä ovat esiintyneet tai julkaisseet musiikkiaan.

Hakemisto on hyvin kattava, sillä tiedossa on jo tuhatkunta nimeä. Mukaan voi toki myös ilmoittaa ihmisiä, joita haluaisi kirjaan mukaan, mutta kaikki vähänkään tunnetuimmat nimet alkavat listalta jo löytyäkin.

Tekijät kertovat kaipailevansa vielä punkin ja hardcoren saralla toimineiden sekä tietysti yhä toimivien naisten nimiä ja bänditietoja. Näiden musiikkityylien parissa toimineita naisia on heidän mukaansa dokumentoitu huonosti. Tietojen keräämistä vaikeuttaa se, että monet muusikoista ovat toimineet lempinimien turvin.

Tänä keväänä elämme poikkeuksellista aikaa, mutta haastatteluja jatketaan myös etänä kevään ja kesän kuluessa.

– Tällä hetkellä teemme haastattelut sähköpostitse, skypellä ja puhelimella. Kyselemme esimerkiksi bändien kokoonpanotietoja kirjan hakemisto-osioita varten muun muassa sosiaalisessa mediassa. Aineistonkeruu on siis käynnissä sähköisesti, joten yhteyttä meihin saa ottaa! Sähköpostiosoitteemme on lailastaalmaan@gmail.com, vinkkaavat Käpylä ja Pääkkölä.

Työn etenemistä voi seurata projektin kotisivuilla lailastaalmaan.wordpress.com (muut sosiaalisen median linkit jutun lopussa). Samalla voi tutustua tutkijan ja tietokirjoittajan työn haasteisiin ja ihanuuteen. Viimeisimmässä blogitekstissään  Kirjaprojekti ja koronakriisi (5.4.2020) tutkijat ovat pohdiskelleet tämän kevään poikkeustilannetta kenttätyön näkökulmasta.

TIETOA TEKIJÖISTÄ

IMG_2383

Kuvassa musiikintutkijat Tiina Käpylä (vas.) ja Anna-Elena Pääkkölä (vas.). Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

Tiina Käpylä on Turun yliopiston musiikkitieteen oppiainetta edustava tutkija, joka toimii tällä hetkellä tietokirjoittajana. Käpylä on kiinnostunut erityisesti naisten toimijuudesta, tekijyydestä ja niiden reunaehdoista populaarimusiikin parissa sekä nuorten musakuvioista ja paikallisista elävänmusiikin kulttuureista. Genreistä puhuttaessa Käpylän tietämys liittyy erityisesti bändimusaan, metalliin, punkkiin ja indiemusaan. Elämän ääniraitana Käpylällä soi tällä hetkellä nostalgisesti lapsuuden radioiskelmät Lea Lavenista ja Hanna Ekolasta aina Bonnie Tyleriin. Soitossa ovat myös suomalaisten naisten tekemä räp-musiikki (mm. Mercedes Bentso, Mariska), hardcore (mm. The Matricides, Kovaa Rasvaa) sekä indiemusiikki (mm. Raibowlicker).

Anna-Elena Pääkkölä on post doc-tutkija Åbo Akademissa. Hän tutkii tällä hetkellä suomalaisuuden uusia kuvauksia 2000-luvun populaarimusiikissa. Kiinnostuksen piiriin kuuluvat myös elokuvamusiikki, globaali populaarimusiikki popista rockiin ja indieen, musiikkivideot, musikaalit ja ooppera. Pääkkölä on pesunkestävä iskelmäfriikki, tango-osaaja, nykypopfani ja indiemusiikin tarkka seuraaja. Hän tekee musiikkia taiteilijanimellä ALANA. Pääkkölällä on lempimusiikkia monesta genrestä. Tällä hetkellä kulutuksessa ovat Vesala, Antti Tuisku, Sigur Rós, Nick Cave, David Bowie, norjalainen AURORA, Viitasen Piia ja Billie Eilish.

LAILASTA ALMAAN -TUTKIJOIDEN LUKU- JA KATSELUVINKIT

Tiinan lukuvinkit

IMG_2384

Kuva: Tiina Käpylä

Heini Strandin Hyvä verse, suomiräpin naiset on kirja, jonka aloittaa ja ennen kuin tajuaakaan, tulee takakansi vastaan. Loistava kuvaus räpin parissa toimivista naisista, heidän tekemisestään ja asenteestaan. Siinä on myös realistisia kuvauksia ongelmista, joita heillä on ollut vastassa – ja siitä, kuinka ongelmat on selätetty!

Toinen hyvän mielen kirja, jota ei voi jättää kesken, on Laura Haaralan, Hanna Kauppisen ja Aiju Salmisen Bändin käsikirja. Lämmin suositus! Kirjassa on todella paljon myös erilaisten muusikoiden kommentteja ja kokemuksia bänditoiminnasta. Vaikka et olisikaan perustamassa bändiä niin lue silti!

Pertti Grönholmin ja Kimi Kärjen toimittama Toisen soinnut etsijät, turkulaisen populaarimusiikin villit vuodet 1970-2017 on kiinnostava katsaus omasta kaupungistamme. Olen kirjoittanut kirjaan itsekin, mutta kirjassa on paljon kiinnostavaa luettavaa monilta eri kirjoittajilta. Sen pariin tulee palattua aina vain uudestaan.

Tiinan katseluvinkit

  1. Yle Areenassa on katsottavissa Docstopin dokumentti Pappi. Punkkari. Anarkisti. Se kertoo hardcoremusiikkia tekevästä Nuusa Niskalasta, joka toimii pappina. https://areena.yle.fi/1-4315110
  2. Toisena katseluvinkkinä Jonna Tervomaan Tilassa: Timanttinen keikka myös Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-4454914

Anna-Elenan lukuvinkit

Kenttää tutkiessa on käynyt esille, kuinka vähän aiheesta on olemassa spesifiä materiaalia. Moni suomalaisen populaarimusiikin historiasta kertova kirja kertoo naisista artisteina, muttei tekijöinä tai innovaattoreina. Poikkeuksen tekee Arja Ahon ja Anne Taskisen Rockin korkeat korot, jota pidämmekin vähän kummitätiprojektina omalle projektillemme. Ulkomaisista artisteista Sheila Whiteleyn Women and Popular Music: Sexuality, Identity, and Subjectivity on myös silmiä avaava lukukokemus. Kolmanneksi voisin mainita vaikkapa Lasse Erolan Rakkauden sävel, jossa käydään läpi 1950-luvun artisteja.

Anna-Elenan katseluvinkit

  1. Youtuben aarreaitasta löytyy vaikka mitä, muun muassa Leidit Lavalla-estradikeikan taltiointeja. Tästä kymmenen minuutin hittiputki: https://www.youtube.com/watch?v=B-fdbl_YmIo
  2. Ylen Elävä Arkisto on ohittamaton paikka, kun haluaa tutkia populaarimusiikin lähihistoriaa tai lähteä nostalgiatripille. Tämä 28-osainen Suomen Suosikit-sarja varmasti vie muutaman päivän katsoa läpi, ja tuo muistoja mieleen: https://areena.yle.fi/1-4305022?autoplay=true
  3. Suosittelen myös Ylen tuottamaa Minun musiikkini -sarjaa: https://areena.yle.fi/1-50095311

Yhteystiedot ja somekanavat:

lailastaalmaan.worpress.com

Sähköposti: lailastaalmaan@gmail.com

Facebook: www.facebook.com/lailastaalmaan/

Twitter: @lailastaA

Instagram: lailasta_almaan

 

toim. Hanna Kaikko

1 kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, kuunteluvinkit, lukuvinkit, Uutiset

Pääsiäisen ajan musiikkia

Pääsiäinen on kristinuskon tärkein juhla. Ennustukset täyttyvät, tyhjän haudan mysteeri kertoo, mistä kristinuskossa on pohjimmiltaan kyse. Oleellisinta on ylösnousemisen mysteeri. Säveltäjät ovat kautta aikojen tehneet musiikkia kuvastamaan pääsiäisviikon tapahtumia. Piinaviikon kärsimyksestä Kristuksen kuolemaan ja lopulta riemukkaaseen ylösnousemukseen. Tässä poimintoja klassikkoteoksista, joista voi aloittaa:

 

Dietrich Buxtehude (1637-1707) Membra Jesu nostri sisältää kärsimyksen mystiikkaa.

Membra Jesu nostri (Jeesuksen ruumiinosat) on seitsemänosainen kantaattisarja, jossa ristillä kärsivän Kristuksen ruumiinosat, jalat, polvet, kädet, kyljet, rinta, sydän, kasvot, saavat kukin oman kantaattinsa. Teos edustaa tyylillisesti puhdasta barokkimusiikkia.

Kuuntele Naxos Music Libraysta. Kirjaudu ensin sisään kirjastokortin numerollasi ja palaa sen jälkeen klikkaamaan tätä linkkiä: https://turku.nml3.naxosmusiclibrary.com/catalogue/MVC019048

Maalaus: Leonardo da Vinci. Pyhä ehtoollinen. 1495–1498.

 

Johann Sebastian Bach: Matteus-passio (1729)

Passio on sävellysmuoto, jossa kuvataan Jeesuksen kärsimyksiä jonkin Raamatun evankelistan mukaan.

Johann Sebastian Bachin säveltämä Matteus-passio on kaksiosainen passio, joka kuvaa pääsiäisen ajan tapahtumat Jeesuksen Betanian ennustuksesta hautaamiseen saakka. Teoksen esitys kestää noin kolme ja puoli tuntia.

Bach sävelsi uransa aikana viisi passiota, joista kuitenkin vain kaksi – Matteus-passio ja Johannes-passio– on säilynyt kokonaisina. Markus-passiosta on säilynyt nykypolville vain otteita. Matteus– ja Johannes-passio kuuluvatkin kuorojen vakio-ohjelmistoon pääsiäisaikaan.

Kuuntele Naxos Music Libraysta. Jos olet jo kirjautunut kirjastokortin numerollasi sisään, klikkaa tätä linkkiä: https://turku.nml3.naxosmusiclibrary.com/catalogue/8.557617-19

Maalaus: Jacopo Tintoretto, Ristiinnaulitseminen. 1565.

 

Giovanni Battista Pergolesi (1710-1736) Stabat Mater vie meidät Neitsyt Marian ja Magdalan Marian kanssa Kristuksen ristin juurelle.

Teos on sävelletty sopraanolle, altolle, kahdelle viululle ja basso continuolle. Pääsiäisen aikaa on vaikea kuvitella ilman Stabat Matereita. Stabat Mater on katolinen hymni 1200-luvulta. Sen todennäköinen tekijä on Jacopone da Todi, ja se käsittelee Marian kärsimystä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikana. Nimi on lyhenne ensimmäisen rivin sanoista Stabat mater dolorosa (”Seisoi äiti tuskissaan”). Hymniin ovat säveltäneet musiikin useat säveltäjät.

Kuuntele Naxos Music Libraysta. Jos olet jo kirjautunut kirjastokortin numerollasi sisään, klikkaa tätä linkkiä: https://turku.nml3.naxosmusiclibrary.com/catalogue/00028947840299

Giovanni Pierluigi da Palestrina: Stabat Mater (1590) https://turku.nml3.naxosmusiclibrary.com/catalogue/CRD3519

Arvo Pärt: Stabat Mater (1985) https://turku.nml3.naxosmusiclibrary.com/catalogue/ACD22310

 

Heinrich Schütz: Historia der Auferstehung Jesu Christi kuvastaa pääsiäisaamun tyhjän haudan ihmettä.

Teos valmistui 1623 ja se on sävelletty 6-8-ääniselle kuorolle, neljälle viola da gamballe ja uruille. Teoksen keskeinen osa on evankelistalla, joka kertoo tapahtumista, jotka alkavat pääsiäisaamuna Kristuksen haudalta.

Kuuntele Naxos Music Libraysta. Jos olet jo kirjautunut kirjastokortin numerollasi sisään, klikkaa tätä linkkiä: https://turku.nml3.naxosmusiclibrary.com/catalogue/RIC280

 

Maalaus: Raffaello Sanzio, Kristuksen ylösnousemus. 1499–1502

 

Georg Friedrich Händel päästää pääsiäisriemun valloilleen La Resurrezione -oratoriossa (Ylösnousemus). Se oli säveltäjän ensimmäinen uskonnollinen oratorio ja sen erottaa oopperasta oikeastaan vain teksti. Teoksen ensiesitys oli vuonna 1708. Oratorio on riemukas tunnelmaltaan, joka julistaa trumpettien säestyksellä Kristuksen voittoa kuolemasta.

Kuuntele Naxos Music Libraysta. Jos olet jo kirjautunut kirjastokortin numerollasi sisään, klikkaa tätä linkkiä: https://turku.nml3.naxosmusiclibrary.com/catalogue/CC72120

 

Musiikin täyttämää pääsiäistä kaikille!

 

Ann-Christin Antell

 

 

Lähde: Risto Nordell. Riston Valinta. Parasta mahdollista musiikkia vuoden matkalle. (2018) Kirjapaja. Lainattavissa Vaski-kirjastojen kokoelmista:  https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3727874

2 kommenttia

Kategoria(t): Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Lau Nau (Laura Naukkarinen)

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Laura Naukkarinen, ja teen musiikkia useimmiten nimellä Lau Nau. Olen tehnyt musiikkia jo reilut parikymmentä vuotta bändeissä ja soolona. Ensimmäiset julkaisut, joilla olin mukana soittamassa, julkaistiin 1999. Vaikka enimmäkseen nykyään soitan soolona Lau Nau -nimellä, esiinnyn myös Seitsemäs Taivas -bändini kanssa, jossa soittaa Topias Tiheäsalo ja Hermanni Yli-Tepsa. Muita vakisoittokavereita on Pekko Käppi, Matti Bye ja perustamani Poseidon-kuoro. Soitan edelleen bändeissäkin ja uudelta Kiri Ra! -bändiltäni tulee ulos debyyttilevy tänä vuonna. Keikkailen ympäri maailmaa ja tänä vuonna julkaistaan seitsemäs kokopitkä Lau Nau -levy.

Teen musiikkia elokuviin, teatteriin ja tanssiin sekä soitan mykkäelokuvasäestyksiä ympäri maailmaa. Olen alkanut tehdä monikanavaisia ääni-installaatioita ja niiden tekemisestä olen innoissani. Pääinstrumenttini on tällä hetkellä modulaarisyntetisaattori, oma ääneni, piano ja erilaiset kenttänauhoitukset joita keräilen jatkuvasti. Soitan kyllä auttavasti kaikenlaisia soittimia, mutta virtuoosi en ole missään. Tykkään opetella musiikin teknologiaa osana sävellystyöni ohessa. Olen täyspäiväinen säveltäjä, muusikko ja tuottaja nykyään. Työskentelin aika pitkään kirjastonhoitajana musiikin tekemisen ohessa, mutta se työ jäi pois muutama vuosi sitten.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Käytän ahkerasti! Olin tosiaan ennen kotikuntani eli Kemiönsaaren kirjastojen kirjastonhoitaja, ja siitä on jäänyt jäljelle halu pysyä ajan tasalla uutuuskirjojen suhteen, varaan aika paljon kirjoja ja luen sitä mukaa kun varaukset saapuvat. On myös ihanaa vain kävellä hyllyjen välissä ja herätelainata kirjoja. Ehdin käydä naapurikunnan kirjastossa viime viikolle päivää ennen kuin kirjastot sulkivat korona-epidemian takia, ja lainasin useita kirjailijoiden itse itsestään kirjoittamia elämäkertoja ja muistelmia.

Arvostan kirjastojen tekemää työtä demokratian eteen. Kansalaisten oikeus tietoon ja lähdekritiikin opetus ovat edelleen ajankohtaisia juttuja joihin täytyy panostaa. Kirjastojen henkilökunnalla voi olla suuri rooli digiyhteiskunnassa tekemällä tiedonlähteitä läpinäkyviksi ja opettamalla mediataitoja kaikenikäisille. Puhumattakaan kulttuurin ja taiteen saavutettavuudesta!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Konsertit ylipäänsä ovat olleet aina käänteentekeviä kokemuksia – se että kokee jotain yhdessä ihmisjoukon kanssa, tietyssä paikassa ja ajassa, ja että näkee musiikin syntymisen jännitteen, vaaran ja ihmeen. Välillä erikoinen keikkapaikka tai joku keikan aikana tapahtunut juttu tekee siitä unohtumattoman, välillä esiintyjän ja yleisön välinen jännite tai joku muu yllättävä asia.

Vaikeaa valita edes muutama tehden oikeutta kaikille ihan mielettömille keikkakokemuksille, joissa oon saanut olla mukana, mutta yritetään: Pauline Oliveros Le Guess Who?-festareilla viikkoa ennen kuolemaansa. Mykistyn vieläkin kun ajattelen sitä keikkaa. Punkbändit Rauhanasemalla 90-luvun lopussa. Tony Conrad Kraak-festareilla. Ahti & Ahti Cafe Otossa Lontoossa loihtimassa koko paikan johonkin toiseen ulottuvuuteen. Kiertueella muiden bändien keikat samoissa tapahtumissa joissa itse soittaa – vitsit mikä lohtu jakaa kiertueiltoja mahtavien tyyppien kanssa. Sellaiset hetket kun näkee keikalla jonkun tähden, jota on fanittanut tai fanittaa, ja ihokarvat nousee pystyyn ja kyyneleet silmiin jo heti ensimmäisen tahdin aikana. Oma bändi ja kavereiden bändien keikat – mikä rakkaudentäyteinen fiilis valtaa mielen kun vain ajatteleekin niitä.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Kemiönsaarella tapahtuu kaikenlaista pientä kiinnostavaa musiikkirintamalla, niin uusia juttuja (Festival Norpas, meidän omat Kiilan Äänipäivät, MörkÖ-festari) kuin sitten joitain mielenkiintoisia perinteisiäkin ilmiöitä (kuorot, haitari- ja tanssibändimusiikki, Kemiönsaaren Musiikkijuhlat jne). Mutta odotan innolla, että musiikkielämä täällä myös monipuolistuisi entisestään.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Suosituksista tuli melko historiallispainotteisia kun en löytänyt valikoimista tuoreita marginaalimusiikin suosikkejani. Mutta nämä ovat yhtä lailla mahtavia levyjä: 

Eliane Radigue: Triptych

Hienovaraista, minimalistista äänen soinnin ja pulssien tutkailua.

Hurley, Michael: Armchair Boogie

Lohtulevy.

Laurie Spiegel: The Expanding Universe

Elektronisen musiikin pioneerin huikea albumi.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee