Kuukausittainen arkisto:helmikuu 2011

Uutta tutkimusta ja kirjallisuutta Peter Gabrielista, Kraftwerkista ja The Smithsistä

Paikka: Janus-auditorio, Turun yliopisto, Kaivokatu 12
Aika: Tiistai 1.3.2011, klo 16.00 seminaari, klo 18.00
julkistamistilaisuus
Järjestäjä: International Institute for Popular Culture
(http://iipc.utu.fi/)

Turun yliopistossa toimiva monialainen tutkimusyksikkö International
Institute for Popular Culture (IIPC) järjestää tiistaina 1.3.2011
seminaarin ja julkistamistilaisuuden, joiden aiheena on kolme
tuoretta kansainvälistä tutkimusartikkelien kokoelmaa, joissa
kaikissa on kirjoittajina mukana turkulaisia populaarikulttuurin
tutkijoita.

Julkistamistilaisuuden ja seminaarin aiheena ovat seuraavat teokset:

Peter Gabriel: From Genesis to Growing Up. Ed. by Michael Drewett,
Sarah Hill & Kimi Kärki. Ashgate, Aldershot 2010.

Varaa Vaski-verkkokirjastosta

Kraftwerk: Music Non-Stop. Ed. by Sean Albiez & David Pattie.
Continuum, London & New York 2010.

Varaa Vaski-verkkokirjastosta

Why Pamper Life’s Complexities? Essays on The Smiths. Ed. by Sean
Campbell & Colin Coulter. Manchester University Press, Manchester
2010.

Varaa Vaski-verkkokirjastosta

Julkistamistilaisuutta edeltää seminaari (IIPC Debate 15), jossa
Peter Gabriel- ja Kraftwerk-kirjojen tekijät (professori John
Richardson, dosentti Kari Kallioniemi, dosentti Pertti Grönholm, FL,
tutkija Kimi Kärki) esittelevät teoksia ja omia näkökulmiaan
aiheisiin. Seminaari järjestetään Janus-auditoriossa klo 16-18.

Peter Gabriel on pitkällä urallaan Genesis-yhtyeen teatraalisesta
laulusolistista sooloartistiksi ja globaaliksi humanitääriseksi
toimijaksi käynyt läpi monia muodonmuutoksia, jotka luonnehtivat
häntä hyvin brittiläisenä monikasvoisena rock-tähtenä. Teos keskittyy
Gabrielin uraan monipuolisesti tähteyden, poliittisen toimijuuden ja
esiintymisteknologian kautta. Erityisesti viimeksimainittu on
leimannut Gabrielin supertähteyttä 1980-luvun puolivälin jälkeen.

Saksalainen Kraftwerk on yksi länsimaisen populaarimusiikin
omaleimaisimpia yhtyeitä ja sen vaikutus monien elektronisen
pop-musiikin ilmiöiden ja tyylien, kuten uusromantiikan,
industrial-musiikin, housen, teknon ja elektron sekä hip hopin
syntyyn on ollut keskeinen. Continuum Booksin julkaisema
artikkelikokoelma on ensimmäinen tutkijoiden tuottama esitys tästä 40
vuotta toimineesta yhtyeestä. Siinä tarkastellaan paitsi Kraftwerkin
vaikutusta, myös yhtyeen suhdetta saksalaisuuteen, modernismiin,
teknologiaan ja pop-tähteyteen.

The Smiths on useaan kertaan viime vuosikymmenen aikana äänestetty
Britannian merkittävimmäksi yhtyeeksi ohittaen täten jopa Beatlesin.
Tämä aluksi 80-luvulla ahtaaseen indiepop-luokitukseen joutunut yhtye
onnistui kuitenkin lyhyellä urallaan tiivistämään lauluissaan
jatkuvasti koskettavat teemat yhteiskunnan kahtiajaosta,
thatcherismin perinnöstä, paikallishengestä, seksuaalisuudesta,
’kodin kaipuusta’ ja ulkopuolisuudesta sekä pop-faniudesta. Nämä
kaikki ovat myös kirjoittajien kohteena Why Pamperissä…, joka on
ensimmäinen akateeminen tutkimus Smiths-yhtyeestä.

Tiedustelut:
Pertti Grönholm

pertti.gronholm(at)utu.fi

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Tapahtumat, Uutiset

Levynkansitaiteilijoita: Roger Dean

 

 Levynkansitaiteilijoita: Roger Dean

Englantilainen Roger Dean (s. 1944) tuli laajemmin tunnetuksi 1970-luvun alussa Osibisa-yhtyeelle suunnittelemistaan levynkansista, mitkä herättivät kiinnostusta Yes-yhtyeen jäsenissä.Yhtye tilasikin häneltä kannen vuonna 1972 ilmestyneelle Fragile-albumilleen, mikä johti sittemmin pitkään yhteistyöhön. Dean on tehnyt levynkansia Yesin lisäksi muun muassa Uriah Heepille, Gentle Giantille ja Greensladelle. Hänen omaperäinen kuvitustyylinsä on saanut paljon jäljittelijöitä.

(Kokonaisuus esillä Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla helmikuussa 2011)

Yes/Close to the Edge

Yes/Tales from Topographic Oceans

Yes/Relayer

Uriah Heep/Demons and Wizards

Uriah Heep/The Magician's Birthday

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Näyttelyt Raisio

Ruisrock julkisti mielenkiintoisia ulkomaan nimiä

Heinäkuun 8.-10. päivä järjestettävä Ruisrock on julkistanut ensimmäiset esiintyjät.

The Prodigy, The National, Fleet Foxes, Bullet For My Valentine, Bring Me The Horizon, Hurts, Primus, Robyn, Mark Lanegan & Isobel Campbell, Anna Calvi, Carpark North, Nekromantix sekä Sabaton ovat ensimmäiset ulkomaan nimet.

Kotimaisista nimistä mukana ovat ainakin PMMP, Apulanta, Jenni Vartiainen, Pariisin Kevät, Von Hertzen Brothers, Scandinavian Music Group, Happoradio, Amorphis, Kotiteollisuus, Paleface, Uusi Fantasia, Jätkäjätkät sekä Jukka Poika ja Raappana.

Ohjelmistoon on myöhemmin luvassa runsaasti sekä ulkomaisia että suomalaisia lisäyksiä.

Festivaalin kolmen päivän liput maksavat 110 euroa ja ne ovat myynnissä mm. Tiketissä ja Lippupalvelussa. Päiväkohtainen ohjelmisto selviää myöhemmin, jolloin tulevat myyntiin myös yhden ja kahden päivän liput.

1 kommentti

Kategoria(t): Festivaalit, Uutiset

Moottoritie kuumeni Caribiassa

(Oheinen artikkeli julkaistu Mesta.net -sivustolla) 

Pelle Miljoona Oy (ja Liikkuvat Lapset), 19.2.2011 Turun Caribia

 

Pelle Miljoona Oy:n Moottoritie on kuuma -albumin alkuperäisen soittomiehistön levynjulkkarikiertuetta jouduttiin odottamaan 30 vuotta mutta ainakin Turun Caribiaan päättyneen kiertueen yleisön reaktioiden mukaan odotus ei ollut turha. Noin 1900 hengen vahvuinen joukko enemmän tai vähemmän nostalgiahumalassa hillunutta rokkivierasta piti huolen tunnelman ainutlaatuisuudesta. Ennen keikkaa juhlapaikalla saattoi törmätä hyvinkin sekalaiseen seurakuntaan, joita kaikkia yhdisti yksi asia – Moottorie on kuuma kaikui kyseisten tyyppien korvissa aikakauden Paranoidina.

 

Allekirjoittanut pyöritteli taannoi silmiään kuullessaan paikallisen keikkajärjestäjän K.Rantalan hankkeesta tuoda Pelle Miljoona Oy Caribian kokoiseen saliin – siis parituhatta henkeä vetävään keikkapaikkaan. Eihän sinne ilmesty kuin korkeintaan 500 nostalgiannälkäistä nuoruuden kadotettuja päiviään etsivää uskovaista. Väärin – Pelle Miljoona Oy:n kiertueen päätöskeikka suorastaan pullisteli väenpaljoudesta ja tunnelma oli kertakaikkiaan riehakkaan lämmin. Onneksi K. Rantala hoitaa keikka-asiat, tapahtuma oli vähintään semi-legendaarinen…

Oli hauska huomata, kuinka suurella tunteella valtaosa kansasta suhtautui veteraanikokoonpanoon uuteen (vaikkakin lyhyeen) tähdenlentoon. Ei vaatinut suurta mielikuvitusta siirtää varttuneempaan ikään ehtineiden vahvasti dopingia nauttineiden keikkavieraiden hahmoja kiihkeisiin nuoruuvuosiin, jolloin Pelle oli punk ja punk oli Pelleä. Ja mikä energilataus kyseisistä tyypeistä vapautui Juokse Villi Lapsi ja Paranoidin…siis Moottoritie on kuuma -viisun halkoessa ilmaa. Meno vaikutti yleisön joukossa kaikessa kaaosteoriassaan kuin parikymppisten ilonpidolta. Tarkkana sai olla, sillä liikkuttuneessa tilassa riehuneita Pelle-faneja ryntäili suunnasta jos toisesta – varsinkin klassikkoviisujen saadessa kansan nyrkit ilmaan.

 

Innostus välittyi myös soittomiesten naamoilta ja olemuksesta. Jopa Andy McCoy oli tavallista puheliaammalla tuulella – jos miehen lavajorinoista nyt mitään sai irti. Andyn soitto kuulosti kuitenkin aidolta tawaralta, vaikka välillä miehen improvisointi vaikutti arvaamattomalta. Bändin soundin ehdoton kulmakivi oli kuitenkin Sami Yaffa. Vaikka Samin naama viestitti tyytyväisyyttä ja soittamisen riemua, miehen basso asetti tarkasti ja ammattimaisesti perustan muiden soittomiesten työskentelylle. Pelle oli täynnä virtaa, mies ei tahtonut pysyä hetkeäkään paikoillaan. Tumpin laulusuoritusten aikana keikka koki hienoista tunnelman laskua mutta Tahdon rakastella sinua oli nostalgisen illan hieno ja tunnelmallinen piste.

 

Bändi tuntui syttyvän varsinkin suurten hittien kohdalla. Olen Kaunis ja Vapaus on suuri vankila eivät jättäneet bändiä tai yleisöä kylmäksi. Tumppi Varosen lauluvuorosta muodostui turhan pitkä. Nuoret rakastavaiset soi hienosti ja Ikelle + muille koville pojille lähti terveisiä Viesti (teille kovikset) -viisun muodossa. Meno alkoi kuitenkin väsähtää pakkosoittelun puolelle kunnes laiskasti alkanut Juokse villi lapsi aiheutti saliin todellisen alkuräjähdyksen. Kansan patoutunut odotus ilmeni suoranaisena ekstaasina ja kovankin kundin silmäkulmasta saattoi huomata kosteaa – ja kaveria sai halata. Kansankaraoke hukutti paikoin Pellen äänen, kuten oli asian laita myös Paranoidin eli siis Mootoritie on kuuma -siivun kohdalla. Biisin soidessa moni koki varmaan vastaavan ruumiistapoistumiskokemuksen kuin allekirjoittanut – seinät sulivat ympäriltä ja silmiin piirtyi kuvaa aikakaudelta, jolloin punk oli muutakin kuin pelkkä vanhuksia kauhistuttava ulkoinen olemus.

 

Joistakin nostalgiaesityksistä tulee vaivautunut fiilis. Pelle Miljoona Oy onnistui lähes koko keikan ajan pitämään pään kirkkaasti kuivilla. Kokeneista soittomiehistä haistoi aidon soittamisen ilon – silloin ei voida täysin mennä männikköön. Tiedä sitten irtosiko keikasta suuriakaan fiilareita nuoremman polven musadiggareille mutta varttuneempi osasto sai varmasti nuoruuden muisteluilleen oivan soundtrack-illan.

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Tapahtumat

Viikon levy – Mötley Crüe/Shout At The Devil

Viikon albumina Mötley Crüen vuonna 1983 julkaistu Shout At The Devil

Maineikas glam/hard rock -orkesteri Mötley Crüe julkaisi ensimmäisen albuminsa loppuvuodesta 1981. Bändin omalla levymerkillä julkaistu debyytti Too Fast For Love osoitti orkesterin energisen ja menevän hard rockin parhaat puolet unohtamatta laulaja Vince Neilin ärsyttävyyteen asti tunnistettavaa falsettilaulua. Tie tähtiin odotti vain ison levy-yhtiön panostusta, vuoden 1982 alussa Mötley Crüe siirtyi Elektra Recordsin leipiin.

Vaikka Too Fast For Love äänitettiin nopealla aikataululla ja jälki oli rosoista, keikoilla kirkastuneista biiseistä jäivät elämään levyn nimibiisin lisäksi ainakin Live Wire ja On With the Show -nimiset huudatukset. Bändin seuraava albumi Shout At The Devil tulisi nostamaaan orkesterin kertaheitolla keskisuurten hard rock -orkesterien joukkoon.

Allekirjoittaneelle vuonna 1983 julkaistu Shout At The Devil on Mötley Crüen SE albumi. Looks that Kill ja Too Young to Fall in Love -nimiset viisut nousivat suuriksi hiteiksi ja kiekolta irtosi keikkahetkien suosikkiviisuja vuosikymmeniksi eteenpäin. The Beatles -laina Helter Skelter herätti huomiota räväkän versioinnin ansiosta ja biisit kuten Red Hot, Ten Seconds To Love ja Knock ’Em Dead, Kid ovat roikkuneet bändin settilistassa näihin päiviin asti. Levy nousi julkaisuvuotenaan parhaimmillaan Billboardin albumilistan sijalle 17. Vuonna 1997 albumi ylitti neljän miljoonaan myydyn levyn rajapyykin.

Bändin imago oli alusta lähtien huomiotaherättävä ja Shout At The Devilin promokuvissa orkesterin jannut veivät meikkikokeilunsa vielä pidemmälle. Varsinkin Suomessa bändiä haukuttiin Hanoi Rocks -klooniksi, vaikka pitää ottaa huomioon Los Angelesin glam-kulttuurin olleen elinvoimainen ilman Pohjolasta tulleen bändin vaikutusta. Hanoi Rocks -kuume alkoi laajemmin levitä maailmalle vuonna 1983, joten Mötley Crüe lienee kehitellyt ulkonmuotonsa ilman Mike Monroen vaikutusta…toisaalta Mötley Crüen ja Hanoi Rocksin tiet yhdistyivät surullisen kuuluisalla tavalla vuonna 1984. Hanoi-rumpali Razzlen kuolemaan johtaneesta auto-onnetomuudesta rattikänninen Vince Neil tuomittiin kuukauden vankilakomennukselle…

Vaikka Shout At The Devil oli musiikillisesti kivenkova näyttö, bändi keräsi negatiivista julkisuutta musiikkiin kuulumattomilla seikoilla. Albumin kansikuvana oli alunperin mustalla pohjalle luonnosteltu pentagrammi, joka luonnollisesti leimasi yhdessä nimibiisin lyriikan kanssa bändin vuosiksi Saatanan joukkoihin. Albumista julkaistiin myöhemmin bändin jannujen naamakuvilla varustettu versio. Myös bändin maine rankasti sekoilevana orkesterina aiheutti ongelmia. Hauskana yksityiskohtana voidaan mainita Mötley Crüen ”vierailu” suositussa Knight Rider eli Ritari ässä -telkkarisarjassa. Kohtaukseen tarvittiin mahdollisiman ärsyttävää musiikkia ja mitä ihmeauto K.I.T.T. soitti autostereoistaan – Mötiköiden Shout at the devil -viisun!

Shout At The Devil -albumilla Mötiköiden nälkä ja tunteen palo, suoranainen kiihko synnytti todellisen 1980-luvun hard rock -klassikon. Bändin seuraava albumi oli kuin varjo entisestä, todellinen noususuhdanteen krapulapäivä. Vuonna 1985 julkaistu Theatre of Pain kärsi Razzlen kuoleman jälkeisestä traumasta ja vaikka bändin kaksi seuraavaa albumia palauttivat menestysvaihteen (Girls, Girls, Girls ja Dr. Feelgood), nuoruuden vuosiin ei enää ollut paluuta. Bändistä oli tullut jo liian suuri, henkilökemiat aiheuttivat kitkaa ja jatkuva piristeiden käyttö näkyi muussakin kuin silmien harhailevassa katseessa. Vince Neil sai kenkää pari vuotta Dr. Feelgood-levyn ilmestymisen jälkeen.

J.Kaunisto

Shout At The Devil on varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

 

1 kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Turun filharmonisen orkesterin nettikonsertti Raision kaupunginkirjastossa

Sävelsilta-nettikonsertti ”Tunnelmia Euroopan Turusta ennen ja nyt”
tiistaina 22.2. klo 17.00 Raision kaupunginkirjaston Raisio-huoneessa. Vapaa pääsy.

Turun filharmonisen orkesterin ohjelmassa kuullaan Mikko Heiniön Kuukonsertto (kahdeksas pianokonsertto) ja Ludwig van Beethovenin Eroica-sinfonia. Kapellimestarina Petri Sakari, solisteina Monica Groop (mezzosopraano) ja Heini Kärkkäinen (piano).

Konsertti on esitetty Turun Konserttitalolla 20.-21.1.2011.

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Tapahtumat

Virolaista rockia – vitriininäyttely Raision kaupunginkirjastossa

Virolaista rockia – Vitriininäyttely Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla helmikuussa 2011.

(Esillä olevat artistit; Ultima Thule, Tõnis Mägi, Metsatöll, Riho Sibul, Kosmikud, J.M.K.E, Vennaskond, Sõpruse Puiestee, Jäääär, In Spe, GGG (Gunnar Graps Group)

 
 
 
 

Virolaista rockia

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Näyttelyt Raisio