Tiesitkö, että ensimmäinen suomalainen reggaeyhtye vaikutti 70-luvulla Pansiossa – Makeat Varpaankynnet näyttelyn muodossa

Tiesitkö, että ensimmäinen suomalainen reggaeyhtye vaikutti 70-luvulla Pansiossa.

Jamaikalaisrytmejä Pansiosta – Makeat Varpaankynnet kesänäyttelyssä Raision kaupunginkirjaston 2. kerroksessa 23.6. – 13.8.

Esillä on nostalginen kokonaisuus pansiolaisesta Makeat Varpaankynnet -yhtyeestä, joka soitti reggaerytmejä ensimmäisenä Suomessa.

Jalavan veljekset Olli, Jukka ja Seppo perustivat Makeat Varpaankynnet vuonna 1971. He soittivat ensimmäiset vuodet Beatlesiä, Spencer Davis Groupia, Trafficiä ja Procol Harumia, kunnes Olli kuuli vuonna 1976 Bob Marleyn & The Wailersien livelevyn.

Vanhemman veljen oikeudella Olli johdatti nuoremmat veljensä reggaen maailmaan ja alkoi ankara harjoittelu. Seuraavana vuonna yhtyeen koko keikkaohjelmisto oli jo reggaeta. Suomen ensimmäinen reggaeyhtye oli syntynyt.

1980-luku kulki vahvasti reggaen tahdissa huippuhetkinä Ruisrock-esiintymiset vuosina 1980 ja 1984 sivulavalla ja vuonna 1988 vihdoin päälavalla. Pansiolaiset muistetaan myös monista esiintymisistään TVO:lla. Yhtye julkaisi vuosikymmenen varrella neljä omakustannesingleä, joista ensimmäinen oli vuonna 1982 ilmestynyt Don´t Look Just Back. Yhtyeen kokoonpanoksi vakiintui Olli (rummut), Jukka (kosketinsoittimet, kitara ja laulu), Seppo (basso) ja Kari Nyyssölä (kitara).

Royal Flush

Seuraavalla vuosikymmenellä yhtyeen tarina jatkui pelkästään Jalavan veljeksistä koostuneessa Royal Flush -kokoonpanossa. Yhtye esiintyi vuonna 1993 jälleen Ruisrockissa sivulavalla ja julkaisi omakustanteina singlen (1992) ja CD:n (1996). Royal Flush keikkaili vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jonka jälkeen yhtye on viettänyt hiljaiseloa.

Jalavan veljeksistä Judo (Jukka) on sittemmin kunnostautunut monien turkulaisbändien kosketinsoittajana ja laulajana reggaen vaihduttua bluesiin.

Ohessa kuvia Raision kirjastotalon näyttelystä:

(teksti Altti Koivisto ja Eeva Kiviniemi))

Raision kirjaston kuukauden klassikkoartistina The Who: Who’s better, Who’s best

The WHO

 

The Who -yhtyeen tarina alkoi 1960-luvun puolivälissä, jolloin kitaristi Pete Townshend (s. 1945), laulaja Roger Daltrey (s. 1944), basisti John Entwistle (1944-2002) ja rumpali Keith Moon (1946-1978) nousivat maineeseen brittiläisen mod-nuorison suosikkeina.

Yhtyeen menestystarina alkoi esikoissinglestä I Can´t Explain, joka nousi brittilistan kahdeksannelle sijalle keväällä 1965. Erityisen kuuluisaksi Who tuli sensaatiomaisista lavaesiintymisistään. Ne päättyivät usein siihen, että Townshend, Daltrey ja Moon tekivät selvää jälkeä soittimistaan ja vahvistimistaan. Entwistle puolestaan herätti kummastusta katselemalla tyynenä bändikaveriensa touhuja osallistumatta heidän riehuntaansa. Lysti oli kallista Wholle, mutta maine kasvoi.

Vuosina 1965-68 Townshend jatkoi tuotteliasta tahtiaan Who-klassikoiden säveltämisessä. Singlemenestyksiä olivat: Anyway, Anyhow,  Anywhere, My Generation, Substitute, I´m A Boy, Happy Jack, Pictures Of Lily, I Can See For Miles ja Magic Bus.

Vuonna 1967 Who teki pitkän Yhdysvaltain kiertueen esiintymällä muun muassa Montereyn Popfestivaaleilla, jossa Townshend rikkoi jälleen kitaransa ja Moon räjäytti rumpunsa. Yhtyeen jäsenistä varsinkin Keith Moon herätti huomiota myös muilla tempauksillaan muun muassa hotellihuoneiden tuhoajana.

Pete Townshendiä alkoi 1960-luvun lopulla kiinnostaa yhä enemmän teemallisten LP-kokonaisuuksien toteuttaminen. Vuonna 1969 ilmestyi rockooppera Tommy,  tarina kuurosta, mykästä ja sokeasta pojasta, joka on ylivertainen flipperin pelaaja. Tupla-LP:n tunnetuimpia lauluja ovat Pinball Wizard ja I´m Free.

Seuraava merkkipaalu Whon upealla uralla oli vuonna 1971 ilmestynyt klassikkoalbumi  Who´s Next, jonka tunnetuin laulu on Won´t Get Fooled Again.  Uutta aikaisempaan oli syntetisaattorien käyttö. Kahta vuotta myöhemmin ilmestynyt tupla-LP Quadrophenia oli paluu teemalliseen kokonaisuuteen. Levyn tarina kertoo   vuoden 1965 Englannista, jossa eräs Jimmy-niminen mod-nuori varttuu kriisien kautta vähitellen aikuisuuteen. Quadrophenia on Pete Townshendin testamentti kokonaiselle mod-sukupolvelle.

Whon tarina oli päättyä vuoteen 1983. Yhtye teki kuitenkin paluun vuoden 1985 Live Aid -tapahtumassa. Sen jälkeen Who on kokoontunut epäsäännöllisin väliajoin konserttikiertueille ja tehnyt kaksi pitkäsoittoa. Onko kevään 2020 Britannian-kiertue viimeinen, jää nähtäväksi?

Teksti Altti Koivisto

 

The Who tammi-helmikuun ajan Raision kirjastotalon musiikkiosaston kuukauden klassikkoartistina ja levynkansinäyttelyn aiheena. Esillä ovat seuraavat LP-levyn kannet:

Who’s better, Who’s best

My generation

Live At Leeds

Who’s next

Quadrophenia

 

”Vain uljain meistä kaikista, voi uhmata hurjaa heppaa”, hevosia levynkansitaiteessa – esillä Raision kaupunginkirjastossa

Raision kirjastotalon toisessa kerroksessa on esillä vinyylilevyjen kansia nimikkeellä ”Vain uljain meistä kaikista, voi uhmata hurjaa heppaa”. Kokonaisuuden ideana ovat hevoset levynkansitaiteessa.

Esillä ovat seuraavat levynkannet:

Caroline King – Thoroughbred

Bob Seger & The Silver Bullet Band – Against the Wind

Quicsilver Messenger Service – Happy Trails

Return to Forever – Romantic Warrior

Gringos Locos – Gringos Locos

Novalis – Brandung

Joni Mitchell – Wild Things Run Fast

Kuva-aihe Van Morrisonin Tupelo Honey -albumilta

Petri Kipinän rockvalokuvanäyttely ”Valitut Kipinät” esillä Raision kirjastotalossa 4.11-31.12

Turun kaupunginkirjastossa työskentelevän Petri Kipinän rockvalokuvanäyttely Valitut Kipinät on esillä marras-ja joulukuun ajan Raision kirjastotalon 2. kerroksen näyttelytilassa.

Petrin kuvat ovat peräisin kotimaisilta festareilta ja isojen artistien konserteista, joissa Petri on liikkunut kuvaavan toimittajan ominaisuudessa Mesta.net -sivuston toimesta. Näyttelyssä lähikuviin on ikuistettu mm. The Boss Springsteen, KISS, Mötley Crüe ja Tarja Turunen mutta myös Mariza ja vaikka Laura Pausini.

”Hyvä ilme tai ele pitäisi saada vangittua. Kuva toimii, kun siinä on vauhtia. Jos esiintyjä vain pönöttää mikkitelineen takana tummissa vaatteissa tummaa taustaa vasten, on todella vaikeaa ottaa kunnon kuvaa. Kuvan rajaus on myös tärkeää. Minulle on sanottu, että rajaan kuvan hyvin jo kuvaustilanteessa. Tykkään lähikuvista ja vauhdikkaista poseerauksista. Välillä sitä huomaa ottaneensa parhaan kuvan ihan vahingossa”.

Näyttelyn kuvat ovat kiertäneet useissa kirjastoissa Helsingissä ja Turun seudulla.

Mirage – Raision ensimmäinen rockyhtye

 

 Happy Bee

1960-luvun puolivälissä neljä Raision yhteiskoulun oppilasta, Teijo Räsänen, Pauli Tuomi, Jorma Vilen ja Pekka Korhonen, perustivat bändin ja alkoivat harjoitella soittamista Pauli Tuomen kotona saunakamarissa ja myöhemmin Raision yhteiskoululla. Yhtyeeseen liittyi sen loppuaikoina vielä viides yhteiskoulun oppilas Hannu Kaukonen. Nimi bändille löytyi appelsiinilaatikon kyljessä olleesta värikkäästä tarrasta, jossa oli mehiläisen kuva ja teksti Happy Bee.

Mirage

 Vuonna 1968 Pauli Tuomen tilalle tuli laulajaksi Ilkka Lavonen. Kokoonpano-muutoksen yhteydessä yhtyeen uudeksi nimeksi tuli Mirage. Raision nuoriso- ja raittiustyön ohjaajan Kauko Kruskopfin ja Hannu Kaukosen isän opettaja Aulis Kaukosen avustuksella yhtye sai harjoittelutilan tyhjilleen jääneestä Mahittulan koulusta.

Mirage esiintyi tähän aikaan koulu- ja oppilaitosbileissä Raisiossa, Naantalissa ja Turussa. Mahittulan koulu remontoitiin vuonna 1969 nuorisokahvilaksi, jonka avajaisissa yhtye tietysti esiintyi.

Basisti Pekka Korhosen kesätyöpaikka Jorma Käkelän tanssiyhtyeessä vuonna 1968 poiki Miragelle lisää keikkoja, sillä yhtyettä alkoi myydä legendaarisen Tappi Suojasen ohjelmatoimisto. Raisiolaisyhtye soitti mm. Pentti-Oskari Kankaan Seitsemän seinähullun veljeksen taukobändinä. Tässä vaiheessa Turun seudun koulubileet jäivät taakse, ja Mirage teki keikkoja tanssilavoilla lähes joka viikonloppu, kaukaisimpana esiintymispaikkana Kokkola.

Ilkka Lavonen & Mirage

Armeija tuli merkitsemään Miragen toiminnalle pitkää taukoa 1970-luvun alkupuolella, koska soittajat suorittavat asevelvollisuutensa eri aikoina. Yhtyeen tarina jatkui nimellä Ilkka Lavonen & Mirage vuosina 1974 ja -75, jolloin sen kokoonpanoon kuuluivat Hannu ja Heikki Kaukonen, Jukka Sillanpää, Teijo Räsänen ja Ilkka Lavonen. Mahittulan nuorisodiskon uusittujen tilojen avajaisissa syksyllä 1975 kuultiin viimeisen kerran alkuperäisen Miragen, Kaukonen ja Räsänen (kitarat), Korhonen (basso), Vilen (rummut) ja Lavonen (laulu), soittoa.

Miragen ohjelmisto oli koko sen toiminnan ajan bluespohjaista rockia. He tulivat tunnetuiksi mm. Spencer Davis Groupin, Creamin, Freen, Fleetwood Macin ja John Mayallin Bluesbreakersien sävellysten tulkitsijoina unohtamatta Hannu Kaukosen omia sävellyksiä.

(Teksti Altti Koivisto)

 

Raision kirjastotalon 2. kerroksessa esillä vitriininäyttelyn ominaisuudessa kuvia ja muistoja Mirage-yhtyeestä.

 

Mirage vuonna 1969. Vas. Ilkka Lavonen, Jorma Vilen, Pekka Korhonen, Hannu Kaukonen ja Teijo Räsänen.

Mirage vuonna 1974 Raisio-päivillä. Vas. Hannu Kaukonen, Heikki Kaukonen, Jukka Sillanpää, Ilkka Lavonen ja Teijo Räsänen.

Laulajan paras ystävä albumien kansikuvissa

Laulajan parhaasta ystävästä on tehty lauluja ja laulajan paras ystävä, koira, on myös päässyt monessa tapauksessa albumin kanteen.

Raision kaupunginkirjaston 2. kerroksen albuminkansinäyttelyssä on nostettu esille kahdeksan esimerkkiä laulajan parhaasta ystävästä.

 

John Fogerty – John Fogerty

Van Morrison – Veedon Fleece

James Taylor – One Man Dog

Neil Young – Everybody Knows This Is Nowhere

 

Raision kirjastossa muisteltiin ensimmäistä kertaa vanhoja hittejä ’Kahdeksan kärjessä – hitit järjestykseen’ -tapahtuman muodossa

Raision kirjastossa muisteltiin maanantaina 16.9.  ensimmäistä kertaa vanhoja hittejä Kahdeksan kärjessä – hitit järjestykseen –tapahtuman muodossa.

Liikkeelle lähdettiin kotimaisella 60-luvun lopun ja 70-luvun alun rockilla ja popilla – Eero, Jussi & The Boyseista Hectoriin.

Reilun kymmenen hengen voimin fiilisteltiin, muisteltiin ja arvioitiin seuraavat kappaleet:

• Eero, Jussi & The Boys – Tahdon saaren
• Johnny – Öisin vain valvon
• Topmost – Näen mustaa vain
• Danny – Kesäkatu
• Jormas – Rööperiin
• Kirka – Saat kaiken
• Isokynä Lindholm – Tätä on mun rock’n’roll
• Hector – Asfalttiprinssi

Vaikka mielipiteet jakautuivat tasaisesti eri biisien kesken, peräti kolme kappaletta päätyi ”voittajaksi” samoilla pisteilla: Dannyn Kesäkatu, Jormas-yhtyeen Rööperiin sekä Hectorin Asfalttiprinssi.

Kahdeksan kärjessä – hitit järjestykseen seuraavan kerran Raision kirjastotalossa  ma 28.10. klo 17.30 . Tuolloin vuorossa kotimaista 60-luvun lopun ja 70-luvun alun iskelmää & poppia – Ankista Lea Laveniin.

Kahdeksan kärjessä myös Olkkarissa (Raision entisen postin tiloissa):

–          ma 7.10. klo 13 Kotimainen iskelmä & pop: Ankista Lea Laveniin

–          ma 25.11. klo 13 Kotimainen rock & pop: Eero, Jussi & The Boyseista Hectoriin

Kesäklassikkona ja näyttelyn aiheena Paul McCartney ja Wings – Band on the Run -LP merkitsi alkua Paul McCartneyn ja Wingsien suuruuden ajalle

Band on the Run -LP merkitsi alkua Paul McCartneyn ja Wingsien suuruuden ajalle

 

Beatlesien hajottua Paul McCartney julkaisi kaksi sooloalbumia (McCartney, 1970 ja Ram, 1971), kunnes hän perusti loppuvuodesta 1971 Wings-yhtyeen. Jos McCartneyn soololevyt eivät yksittäisiä helmiä lukuun ottamatta täyttäneet niihin kohdistuneita suuria odotuksia, eivät myöskään Wingsien kaksi ensimmäistä albumia (Wild Life, 1971 ja Red Rose Speedway, 1973) olleet järin onnistuneita.

Ratkaisevaa muutosta merkitsi kuitenkin seuraava vuonna 1974 ilmestynyt Band on the Run -LP, joka tehtiin Lagosissa, Nigeriassa. Ennusmerkit eivät olleet lupauksia antavia, sillä viikkoa ennen matkalle lähtöä yhtyeen kitaristi ja rumpali erosivat. Näin ollen Paul lensi Lagosiin vaimonsa Lindan, ex-Moody Blues kitaristin ja laulajan Denny Lainen ja Beatlesien myöhäiskauden äänittäjän Geoff Emerickin kanssa.

 Epäonni jatkui Lagosissa, jossa Paul ryöstettiin, kun hän oli iltakävelyllä Lindan kanssa. Ryöstäjät veivät mukanaan muun muassa Band on the Runin demonauhat. Lisäksi sikäläinen studio osoittautui hyvin vaatimattomaksi, joten Emerickin ammattitaidolle oli käyttöä. Tulevan levyn laulut oli soitettava ulkomuistista Paulin soittaessa rumpuosuudet itse ja jakaessa kitaraosuudet Lainen kanssa.

Paulin ja kumppanien palatessa Lontooseen heillä oli kuitenkin mukanaan Wingsien kaikkien aikojen parhaan studioalbumin pohjatyö, johon lisättiin AIR-studioilla jouset ja puhaltimet. Band on the Run oli tärkeä levy McCartneylle, jonka töitä kriitikot eivät olleet juurikaan kehuneet sitten Beatles-aikojen. Tämä levy sai kuitenkin hienot arvostelut, ja se nousi ykköstilalle sekä Englannissa että Yhdysvalloissa. Levyn tunnetuimmat laulut Band on the Run, Jet ja Let Me Roll It ovat sittemmin kuuluneet McCartneyn konserttien vakio-ohjelmistoon.

 Wingsien seuraavat studioalbumit Venus and Mars (1975) ja Wings at the Speed of Sound (1976) olivat hyvää jatkoa Band on the Runin viitoittamalla tiellä. Lisäksi yhtyeen vuosien 1975-76 maailmankiertueelta taltioitu kolmoisalbumi Wings over America oli kerrassaan upea konserttitaltiointi. Näinä suuruuden vuosina yhtyeeseen kuuluivat Paulin, Lindan ja aina uskollisen Denny Lainen lisäksi kitaristi Jimmy McCulloch ja rumpali Joe English.

 Vuoden 1978 Wings-albumi London Town tehtiin kokoonpanolla Paul, Linda ja Denny Laine. Levy oli taattua Wings-laatua, ja se nousi jälleen listojen kärkeen. Sen sijaan yhtyeen viimeiseksi jäänyt LP Back to the Egg (1979) ei onnistunut enää edellisten tavoin. Wingsien jälkeen rock-musiikin legendan Paul McCartneyn ura on jatkunut sooloartistina.

Altti Koivisto

 

(Raision kirjastotalon 2. kerroksessa esillä kesän ajan Wingsin tuotantoa levynkansinäyttelyn muodossa)

Wings – Red Rose Speedway

Wings – Band on the Run

 

Wings – Venus and Mars

Wings – At the Speed of Sound

Wings – London Town

Wings – Back to the Egg

Wings – Wings over America

Vinyyli-iltamissa koolla vinyyliformaatissa musiikkia harrastavia henkilöitä ja Wallenius

Raision kaupunginkirjaston Vinyyli-iltamat keräsi jälleen vinyyliformaatissa musiikkia harrastavia henkilöitä paikalle selailemaan levyjä ja kuuntelemaan Jukka ”Waldemar” Walleniuksen muistoja kotimaisen musiikkilehdistön vaiheista.

Paikalla kuultiin myös elävää musiikkia, duo Aino & Ella esitti illan aikana cover-biisejä akustisella otteella.

Ohessa maanantaina 4.3. järjestetyn tapahtuman tunnelmia  (kuvat Arto Korhonen);

Äänessa Waldemar Wallenius, haastattelijana Kimmo Lilja

 

Duo Aino & Ella

Musa, Soundi, Blues News ja WUM – suomalaisen rockjournalismin isä Jukka ”Waldemar” Wallenius maanantaina Raision Vinyyli-iltamissa

Vinyyli-iltamat jälleen Raision kaupunginkirjastossa maanantaina 4.3.

Suomalaisen rockjournalismin isä Jukka ”Waldemar” Wallenius  saapuu paikalle (Wallenius haastateltavana kello 18 alkaen)  ja juttua riittää varmasti myös Musasta, Soundista, Blues Newsista ja WUM:sta.

Wallenius perusti 1972 Suomen ensimmäisen rockmusiikin erikoislehden, Musan. Ensimmäinen Walleniuksen lehti oli kuitenkin Blues News (1968). Musan jälkeen tuli Soundi (1975), joka vakiinnutti asemansa ja saavutti laajan lukijakunnan. Wallenius kuului lehden toimituskuntaan 1980-luvun loppuun asti.

1980-luvun alussa saatii markkinoille Fanzine, ja viimeinen Walleniuksen lehti oli Wanha ja Uusi Musa eli WUM 1990-luvun alussa.

(Kuvissa näkyvät lehdet esillä Raision kaupunginkirjastossa)