ÄÄNI + TAIDE + INSTALLAATIO

Syksyllä 2022 Turun pääkirjaston Musiikkiosaston Stagella on esillä peräkkäin kaksi ääni-installaatiota. Tähän aihepiiriin voi heittäytyä tutustumalla ÄÄNI + TAIDE + INSTALLAATIO -aineistonäyttelyyn Musiikkiosaston aulassa elo-syyskuun ajan. Näyttelyssä on esillä myös itserakennettuja laitteita äänitaiteilija ja muusikko Atte Häkkisen kokoelmasta.

Äänitaide, mediataide, ääni-installaatio ja kokeellinen musiikki. Kuten nykytaiteen kentällä usein on, ovat näidenkin esitystaiteen muotojen väliset rajat häilyvät. Niitä määrittelevä huomaakin pian kävelevänsä sumuverhossa. Kuka on on äänitaiteilija, mikä edes on kokeellista ja kuka saakaan kutsua itseään taiteilijaksi?

Olemme aineistonäyttelyssämme jättäneet nämä vaikeimmat kysymykset sivuun, sillä pitäähän taiteentutkijoillekin jättää oman sarkansa! Jos mitä, niin toivomme aineistonäyttelymmme herättävän ajatuksia, kysymyksiä ja vastalauseitakin pohdittavaksi äänen äärellä.

Katsaus äänitaiteen historiaan

Äänitaiteen lähtökohtana pidetään futuristi Luigi Russolon (1885-1947) teoksia. Vuosina 1913-1930 hän rakensi äänikoneita, joissa kuuluivat uuden aikakauden äänet: teollisuuden ja sodankäynnin kalke ja jytinä.

Varhaisiksi äänitaiteen edelläkävijöiksi mainitaan myös futuristit Filippo Tommaso Marinetti (1874-1944) sekä Tristan Tzara (1896-1963).

Mediataide on lähellä äänitaidetta, mutta termit painottavat kuitenkin eri aisteja. Mediataiteella tarkoitetaan yleensä visuaalista, katsottavaksi tarkoitettua taidetta. Sillä onkin viitattu esimerkiksi videoteoksiin. Terminä äänitaide painottaa teoksen kuunneltavuutta.

Taidemaailmassa em. termejä käytetään usein ristiin riippuen siitä painottuuko teoksessa visuaalinen vai äänellinen aspekti. Nykytaide on kuitenkin usein monimediaista ja moniaistista, joten rajanteko ei ole aina helppoa! Uusin muoto äänitaiteen saralla on verkkotaide, joka luetaan monitaiteisen mediataiteen muodoksi – ääni on olemassa vain verkossa.

LUKUVINKKEJÄ:
Tiekso, Tanja (2013): Todellista musiikkia – Kokeellisuuden idea musiikin avantgardemanifesteissa
Russolo, Luigi (1916/2018): Hälyjen taide (suom. Tanja Tiekso)
KUUNTELUVINKKEJÄ:
Futurism & dada reviewed. 1912-1959 – a collection of original words, music and tone poems (2000).

Äänitaide nykytaiteen kentällä

Äänitaiteessa keskeisellä sijalla ovat ääneen, kuulemiseen ja kuuntelemiseen liittyvät kysymykset. Näissä pohdinnoissa ovat lähtökohtina ääniympäristöt, äänen luokittelu (musiikkia vai hälyä), akustiikka ja psykoakustiikka. Äänitaide on monitaiteista ja monimediaista, mutta teokset voivat olla myös puhtaasti ääniteoksia. Teokset voivat olla myös installaatioita tai veistoksia.

Äänitaiteen kentällä vedetään yleisesti rajaa sekä kokeelliseen musiikkiin että radiotaiteeseen. Näistä radiotaide erotetaan yleensä omaksi äänitaiteen kategoriaksi, mutta ero kokeellisen musiikin traditioon ei ole näin selvä. Monet kokeellisen musiikin säveltäjät ovat toimineet ainakin esikuvina äänitaiteilijoille.

Rajanvedon hankaluuden huomaan viimeistään täällä kotikirjaston käytävillä: aineisto on luokiteltu joko pääkirjastomme Kirjallisuus & Taiteet -osastolle tai Musiikkiosastolle.

Uuden vuosituhannen puolella kriitikot ovat myös haastaneet tätä aistikokemusta syleilevää taiteenlajia tuomaan selvemmin esiin nykykulttuurin rumat pinnat ja teräväreunaiset raot.

Aivan kuten futuristit 100-vuotta aikaisemmin.

LUKUVINKKEJÄ: Kim-Cohen, Seth (2013): Against Ambience and Other Essays
KUUNTELUVINKKEJÄ: Kari, Olli (2017): Sounds from Art (neljän eri Fiskarsilaisen taiteilijan työpajojen äänimaisemaa yhdistettynä orkesterisoittimille sävellettyihin kappaleisiin)

Ääni ja installaatio

Ääni-installaatio koostuvat ääntä tuottavista esineistä. Teokset saattavat olla paikkaan sidottuja ja siihen suunniteltuja, tai liikuteltavissa erilaisiin esitystiloihin.

Usein ääni-installaatiot toteutetaan elektronisin laittein, mutta ne saattavat sitältää konkreettista äänimateriaalia ja toisaalta keskustella ympäristön äänimaiseman kanssa.

Installaatiot ovat erityisen kokemuksellisia silloin, kun ne reagoivat kuulijan läsnäoloon tai hän voi toiminnallaan vaikuttaa siihen. Usein teos toimii myös riippumatta kuulijoiden läsnäolosta. Nykyinen äänitaiteen kenttä on lähes ääretön, ja ääni-installaatiot ovat osa tätä kenttää.

Installaatiotaitelijat ovat edelläkävijöitä uuden teknologian haltuunotossa ja tietokone on monelle taiteilijalle välttämätön apuväline.

LUKUVINKKEJÄ:
Bishop, Claire: Installation Art – A Critical History (2005)
Hopkin, Bart: Gravikords, Whirlies & Pyrophones – Experimental Musical Instruments (1996)
LaBelle, Brandon: Background Noise: Perspectives of Sound Art (2010)

Äänitaide ja ympäristönäkökulma

Ekologiset kysymykset ovat 2000-luvulla yksi äänitaiteen keskeisimmistä tarkastelukohteista. Mikä on suhteemme luontoon ja mitä luonto edes on?

Vanhat käsitykset haastetaan myös taiteessa ja kaikupohjaa ympäristöön liittyvien kysymyksiin haetaan uusilta ajattelijoilta. Tällainen on esimerkiksi filosofi Timothy Morton, joka pyrkii määrittelemään luontokäsitteen uudelleen: hänen mukaansa olemme liiaksi jumittuneet kuvittelemaan jotain alkuperäistä luonnonolotilaa. Hän uskoo, pääsemme eteenpäin luontosuhteessamme ja ympäristökatastrofien käsittelyssä kun hyväksymme osaksi luontoa myös sen osan ympäristöstämme, jota omalla toiminnallamme olemme muovanneet.

Kokeellisen soitinrakennuksen, joka Suomestakin kurottaa yli kansainvälisten rajojen, voi nähdä varhaisten futuristien perintönä. Russolon jalanjäljissä nykytaiteen katveessa ja undergroundissa värisee romun estetiikka.

LUKUVINKKEJÄ:
Häkkinen, Atte (2019): Romun kolinaa ja piirien värinää, Musiikki-lehti, nro 2-3, s. 32-48.
Parviainen, Pessi (2020): When Nothing is Called Music – Towards Ecological Composition.
KUUNTELUVINKKEJÄ:
Hongisto, Ilari (2020): Luonnos

Äänitaiteen kotimaisia tapahtumia ja toimijoita

Äänitaiteen kentällä on lukuisia toimijoita ja tapahtumia, tässä lopuksi mainittuna niistä vain muutama:

Akusmata (tukholmankatu 7k, 00270 Helsinki) on Suomen ensimmäinen äänitaiteen galleria, joka esittelee uutta ja ajankohtaista äänitaidetta. Sen on perustanut äänitaiteilija ja säveltäjä Petri Kuljuntausta.

Äänen Lumo on helsinkiläinen 1995 perustetty yhdistys, jonka tehtävänä on tukea äänitaidetta Suomess erilaisin tapahtumin.

Äänitaiteen pankki on MUU ry:n ylläpitämä suomalainen verkkotietokanta, joka kerää ja arkistoi ammattimaisesti tuotettua äänitaidetta.

Kiilan Äänipäivät ovat taiteilija Antti Tolvin järjestämä festivaali Kemiön saaressa

Aboagora on Turussa pidettävä kansainvälinen symposium, joka tuo yhteen taiteen ja tieteen tekijöitä esittävän taiteen äärellä.

Linkki syksyn ensimmäisen installaation esittelyyn: Pöytä kahdelle -installaatio. Aineiston vinkkilistaamme pääset tutustumaan myös tästä https://vaski.finna.fi/List/1182764.

Teksti ja kuvitus: Hanna Kaikko

Pöytä kahdelle – Äänitaidetta Stagella

11.8-9.9.2022
Musiikkiosaston Stage, kirjaston aukioloaikoina
Taiteilijahaastattelu Taiteiden yönä to 11.8. klo 17-17.45

Taiteiden yönä Turun pääkirjaston Musiikkiosastolla avautuva Pöytä kahdelle -teos on kahden koettava interaktiivinen musiikki-installaatio.

Musiikintekijä Hilla Väyrysen ja äänitaiteilija Jaakko Aution interaktiivinen ääni-installaatio kutsuu kaksikkoja — rakastavaisia ja ystäviä — tunnustelemaan läsnäoloa ja läheisyyttä välillään.Teoksen voi kokea myös yksin kuvitellen vastakkaiselle penkille merkityksellisen toisen.

Pöydän äärellä kokijoille aukeaa jokaisella kuuntelukerralla uniikki musiikillinen matka, joka johdattaa heidät kohtaamaan itsensä ja toisensa käsillä olevassa hetkessä.

”Työllämme tahdomme suunnata tietoisen huomion ihmisen sisäiseen maailmaan, jossa voi tuntea myös arjen ristiriidat ylittävää yhteyttä itseen ja toiseen. Työn äärellä voi levätä”, kertovat Väyrynen ja Autio.

Tietoa tekijöistä:

Hilla Väyrynen (s. 1985) on oululais-turkulainen teatterisäveltäjä-äänisuunnittelija, nukketeatteritaiteilija ja psykologian maisteriopiskelija. Sooloartistina hänet tunnetaan nimellä Tienhaara.
www.hillavayrynen.com

Jaakko Autio (s. 1981) on äänitaiteilija ja taiteen maisteri, jonka installaatioita on ollut esillä mm. Mikkelin taidemuseossa, Retretissä, Seinäjoen taidehallissa ja Tallinnan musiikkiviikoilla Virossa. Hän työskentelee myös äänisuunnittelijana teatterin kentällä.
www.jaakkoautio.com

Teosta ovat tukeneet Turun kaupunki, Varsinais-Suomen Taiteen edistämiskeskus ja Valco.

Myöhemmin syksyllä Musiikkiosaston Stagella on esillä Antti Tolvin ääni-installaatio Perhosvaikutus/Butterfly effect, mutta siitä lisää tuonnempana!

Toim. Hanna Kaikko

Valitut Kipinät-valokuvanäyttely

Varissuon kirjastossa on kuukauden ajan esillä musiikkikeikoilla sivutyönään kuvaavan Petri Kipinän musiikkiaiheisia konserttivalokuvia. Vauhdikkaat kuvat heräävät näyttelyssä eloon ja muistuttavat ajasta ennen pandemiaa. Kuvissa poseeraavat mm. Bruce Springsteen, Kiss ja Turun oma poika Robin. Tervetuloa katsomaan oletko itse ollut juuri tuolla keikalla!

Charlie Parkerin syntymästä 100 vuotta

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta legendaarisen alttosaksofonisti Charlie Parkerin (1920-1955) syntymästä. Parker eli vain 35-vuotiaaksi mutta häntä pidetään sekä yhtenä jazzin merkittävimmistä uudistajista että kaikkien aikojen suurimmista jazzmuusikoista. ”Bird” oli trumpetisti Dizzy Gillespien ohella tärkein bebop-tyylin kehittäjä 1940-luvulla.

Parker tuli tunnetuksi virtuoosimaisena soittajana ja nerokkaana improvisoijana. Hänen improvisaatoitaan opiskellaan edelleen ahkerasti jazzin opinahjoissa kautta maailman. Itsetuhoinen elämäntyyli, johon kuuluivat vahvasti alkoholi sekä huumeet, oli omiaan kasvattamaan hänen legendaansa. Kuolemaansa asti Parker johti omia yhtyeitään ja hänen soittokumppaneihinsa kuului mm. trumpetisti Miles Davis.

1940-luvulla Charlie Parkerista tuli ensimmäinen jazzmuusikko, joka pääsi levyttämään vanhoja amerikkalaisia musikaalisävelmiä kamariorkesterisovituksina yhdessä laajemman orkesterin kanssa. Näitä levytyksiä Parker piti parhaimpinaan. Charlie Parkerin syntymän juhlavuotta on juhlistettu Turussa kahdella Perko plays Parker– konsertilla. Niissä hyvin arvostettu suomalainen saksofonisti Jukka ”Little Bird” Perko esitti yhdessä TFO: n kanssa juuri näitä sävelmiä.

Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on nostettu esille juhlavuoden kunniaksi Charlie Parkerin levyjä, nuotteja ja elämäkertoja. Esillä on myös Jukka Perkon tuotoantoa.

Tervetuloa tutustumaan ja lainaamaan aineistoa!

Kokeellista jazzia esillä Turun musiikkikirjastossa

Kirjastojen ollessa kiinni asiakkailta minulla oli erinomaisesti aikaa käydä läpi kokoelmiamme. Miettiessäni eri teosten paikkaa  kirjaston kokoelmassa olen pyrkinyt kuuntelemaan käteen osuvia mielenkiintoisia levyjä. Vastaan on tullut niin vanhoja suosikkeja, unohdettuja helmiä kuin uusia tuttavuuksia, ja haluaisinkin nyt jakaa kanssanne nämä työpäiviäni rytmittäneet kummalliset tuuttaukset ja pörinät.

Ensimmäisen albuminsa Roscoe Mitchell Sextet -nimen alla julkaissutta Art Ensemble Of Chicagoa on vaikea tiivistää muutamaan sanaan. Kyseessä on multi-instrumentalisteista koostuva avantgarde-jazzkokoonpano, jonka puoliseen sataan albumiin mahtuu lukemattomia yhdistelmiä jazzin eri tyylisuuntia. Euroopan kiertueella vuonna 1969 kuultiin yli 500 soitinta! Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkkä musiikkikokoonpano, vaan lavalle mahtuu perfomanssitaidetta runonlausunnasta teatteriin ja tanssiin. Selittämisen yrittämisen sijaan kehottaisinkin tutustumaan heidän tuotantoonsa näiden cd-kokolmien The Art Ensemble Of Chicago and associated ensembles ja Selected recordings kautta tai lukemalla Paul Steinbeckin erinomaisen kirjan Message to our folks : the Art Ensemble of Chicago.

Sun Ra (1914-1993) oli merkittäviä varhaisia avantgarde-jazzmuusikoita. Sun Ran ensimmäinen levytys julkaistiin vuonna 1945 ja hänen tuotantonsa ehti käydä läpi lukuisia tyylisuuntauksia ragtimesta swingiin ja bebopista free jazziin aina space ageen ja avantgardeen. Sun Rata pidetään esimerkiksi modaalisen jazzin pioneerina ja hän oli syntetisaattoreiden varhainen käyttäjä. Parhaiten hänet ehkä kuitenkin muistetaan afrofuturistina ja eriskummallisesta avaruudellisesta hahmostaan. Omien sanojensa mukaan hän on tullut ulkoavaruudesta levittämään onnen ja rauhan sanomaa, ja ihminen on saavuttanut jo kaiken mahdollisen ja hänen täytyy käsitellä mahdotonta.

“I and my musicians are musical astronauts. We sail the galaxies through the medium of sound, our audience with us where we go whether they want to or not. The audience might want to be earth bound, but we being space bound we bind them to us and thus they cannot resists because the space way is the better way to travel. It keeps going out, and out, and further out than that.”

(A pure solar world : Sun Ra and the birth of afrofuturism, s. 149)

Lue lisää Sun Rasta Vaski-kirjastojen aineistosta.

Tutustu tarkemmin Sun Ran tuotantoon (englanniksi): https://daily.bandcamp.com/features/sun-ra-album-guide

Tai kuuntele omia suosikkejani Bandcampin kautta, mistä löydät Sun Ran tuotantoa ilmaiseksi kuultavana:

 

Ornette Coleman (1930-2015) ei ollut pelkästään free jazzin pioneeri, jonka levystä Free Jazz (1961) tyylisuuntaus sai nimensä, vaan hänen albuminsa The Shape of Jazz to Come (1959) on yksi varhaisen avantgarde-jazzin kehitykselle keskeisiä levyjä. Lainaa Heikki Keskisen Ornette Coleman -elämäkerta täältä.

Saksofonisti John Coltrane (1926-1967) kiinnostui avantagarde-jazzista myöhäisessä vaiheessa uraansa juurikin Sun Rasta, Ornette Colemanista ja Albert Aylerista (1936-1970) inspiroituneena. Aylerin vaikutus Coltranen tuotantoon alkoi kuulua selvemmin A Love Supreme -albumin (1964) jälkeen ja Meditations-albumin (1966) kappale The Father and the Son and the Holy Ghost ei olisi Coltranen omien sanojen mukaan syntynyt ilman Aylerin suuria vaikutteita. Tutustu ja lainaa John Coltranen avantgarde-vaiheen aikaisia levyjä täältä.

Alice Coltrane (1937-2007) soitti pianoa puolisonsa kokoonpanossa Johnin viimeisinä vuosina ja julkaisi sitemmin vielä vahvemmin hengellisiä ulottuvuuksia saanutta kokeellista jazzia myös soolotuotantona. Henkilökohtaisesti voin suositella debyyttilevyä A Monastic Trio (1968) ja myöhempää Journey In Satchidananda (1971), mutta Alice Coltranen kaikki tyylilliset kokeilut ovat mielestäni kuulemisen arvoisia.

Saksalaisen Peter Brötzmannin (1941-) Machine Gun (1968) on yksi ensimmäisistä eurooppalaisista free jazz –julkaisuista. Se on selvästi väkivaltaisempi ja riitasointuisampi kuin Colemanin Free Jazz tai Coltranen Ascension ja se petasi sijaa sellaisille kokoonpanoille kuin Naked City ja Last Exit.

John Zornin (1953-) tuotantoa yhdistää monipuolinen genrejen sekoittaminen. Zorn nousi suuren yleisön tietoisuuteen albumillaan The Big Gundown (1986), joka koostuu hyvin vapaamuotoisista versioinneista Ennio Morriconen elokuvasävellyksistä samannimisestä elokuvasta. Myöhemmin hän yhdisti esimerkiksi grindcorea jazziin albumilla Naked City (1990) ja Masada-yhtye yhdisti jazzin juutalaiseen klezmeriin,  mistä on seurannut yli 600 sävellystä. Myös esimerkiksi Boredomsista ja Hanatarashista tuttu Yamataka Eye on tehnyt yhteistyötä Zornin kanssa esimerkiksi  Naked City ja Nani nani -albumeilla.

Paikan päällä Turun musiikkikirjastossa lisää kotimaisia, pohjoismaalaisia, yksi australialainenkin ja 2010-luvun avantgarde-jazz-levyjä.

 

Kuunteli ja kirjoitti

Leevi Rinne, korkeakouluharjoittelija

Me viihdytämme teitä ja te viihdytte – Mistä toi on? -sarjakuvanäyttely Turun musiikkikirjastossa

 

Oletko koskaan lukenut sarjakuvaa, joka jää päähän soimaan? Sarjakuva ja musiikki lyövät kättä Mistä toi on? -sarjakuvassa, jossa jokainen strippi huipentuu lainaukseen jostain tunnetusta suomenkielisestä pop-, rock,- rap- tai iskelmälaulusta. Repertuaari on tarkoituksella laaja, joten sitaatteja on otettu niin ikivihreistä klassikoista kuin tuoreimmista Spotify-hiteistä.

 

Mistä toi on? -sarjakuvastrippejä on esillä Musiikkiosaston näyttelyssä 1.–29.2.2020. Sarjakuvaa on julkaistu vuodesta 2017 lähtien Aamuset-kaupunkimediassa, ja suurin osa nyt nähtävistä stripeistä on mukana myös syksyllä 2019 ilmestyneessä Kun on alkuun päästy ­-kokoelmassa (Pokuto). Sarjakuvan takana on turkulaispariskunta Katariina ja Ilkka Lappi, yhteiseltä taiteilijanimeltään Lappi & Lappi.

 

Jatkuvajuonisen sarjakuvastripin keskuspaikka on fiktiivinen Teräsrautelan kirjasto, jossa useat päähenkilöistä ovat töissä. Kirjaston musiikkiosasto on siis syystäkin luonnollinen paikka tälle sarjakuvanäyttelylle. Näyttelyyn valituissa stripeissä nähdään kirjastoarkea, parisuhdearkea ja ihan vain tavallista arkea.

 

Musiikkiosaston näyttelyn lisäksi Mistä toi on? näkyy myös toisaalla Turun pääkirjastossa. Sunnuntaisin kirjastokävijät voivat ihailla Katariinan ja Ilkan ideoimaa ja Katariinan piirtämää valotaideteosta, joka heijastetaan pääkirjaston uuden puolen pääsisäänkäynnin päälle joka sunnuntai. Teos alkaa näkyä heti hämärän koittaessa, ja projisointia jatketaan aina maaliskuun loppuun saakka.

 

 

Mistä toi on? -verkkosivut (www.mistatoion.fi)

Kovaa teetä, foksia ja modernia menoa – Musiikkiosaston katsaus huvielämään iloisella 1920-luvulla

Millaista musiikkia soitettiin Turun kahviloissa ja ravintoloissa 1920-luvulla? Entä mikä ihme oli pääkaupunkilaiset villitsevä gramofonikuume ja kenen pussista maksettiin Yleisradion orkesterimuusikon sijaisen palkka?

 

Yleisöä Turun messujen messuravintolassa Samppalinnan mäellä kesäkuussa 1929. (Kuva: Museovirasto – Musketti)

Näihin kysymyksiin löytyy vastaus Musiikkiosaston tammikuun näyttelystä, jossa luodaan katsaus musiikki- ja huvielämään Suomessa iloisella 1920-luvulla. Varaston aarteena esillä on Tapio Sormusen tutkimus Turun musiikkielämä 1920-luvulla vuodelta 1977.

Esillä oleva aineisto on näyttelyn jälkeen lainattavissa, mutta jo nyt varattavissa! Löydät ne tältä suosittelulistalta Vaskin sivuilta.

Näyttelystä voi myös napata mukaan lehtisen, jossa luku- ja kuunteluvinkit kulkevat mukana.

Näyttely esillä 2.-31.1.2020 Musiikkiosaston aulassa.

toim. Hanna Kaikko

Sotaa apatiaa vastaan – kantaaottavaa musiikkia

Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on esittelyssä kantaaottavaa musiikkia ja siihen liittyvää kirjallisuutta. Tämän hetkisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä käydään paljon keskustelua siitä, kuka uskaltaa ja saa ottaa kantaa, ja millä tavalla. Onneksemme musiikki on täynnä kantaaottavia sanoituksia ja artisteja.

 

Kantaaottavuus on mahdollista määritellä monin eri tavoin; voidaan kysyä onko musiikki kantaaottavaa automaattisesti, mikäli artisti itsenään on jollain tavoin kantaaottava tai ristiriitaisia tunteita herättävä? Toisaalta monien artistien kantaaottavuus usein sivuutetaan jos heidän tuotantoaan pidetään yleisesti kepeänä. Hyvänä esimerkkinä voisi toimia Christina Aguileran sukupuolirooleja käsittelevä kappale ”Can’t hold us down”, joka tunnutaan usein unohtuvan puhuttaessa Aguileran tuotannosta.

 

Kantaaottavuudesta puhuttaessa on myös pohdittava sitä, mitkä aiheet ovat kantaaottavia. Yhteiskunnalliset aiheet ovat toki itsestäänselviä, mutta kantaaottavana voidaan pitää myös pintapuolisesti yksityisten ihmisten elämäkertoja käsittelevää musiikkia, tästä hyvänä esimerkkinä Leevi and the Leavingsin Pimeä tie, mukavaa matkaa.

Toki on hyväksyttävä, että kantaaottavuutta voidaan käyttää myös huomionhakukeinona. Moni meistä muistaa Lady Gagan otsikoihin nousseen lihamekon, jonka tarkoituksena oli todennäköisesti sekä olla kommentti lihatuotantoon että pitää Gagaa esillä lehdistössä. Myös shokkirokin kuningasta, Marilyn Mansonia, on syytetty shokeeraavuudesta shokeerauksen vuoksi. Kuitenkin on muistettava, että kantaaottavuus ei lakkaa olemasta ainoastaan sen vuoksi, että sillä on sanomansa lisäksi myös toinen tarkoitus, vaikka tämä tarkoitus olisikin laskelmoidusti lisätä artistin myyntipotentiaalia.

Kantaaottavasta musiikista puhuttaessa ei voida unohtaa anarkista, poliittissävytteistä punk-musiikkia. The Sex Pistols lauloi anarkiasta britanniassa ja suomalainen Punaiset messiaat julisti murskajaisia fasismille. Punkin energinen tee-se-itse -henki tuo kaikelle genreen kuuluvalle musiikille kantaaottavan leiman; ei ole niin väliä kuinka hyvä on, kunhan soitto on kovaa ja mennään vaikka harmaan kiven läpi.

 

Kantaaottavaa ja kyseenalaistavaa musiikkia kaivataan aina lisää. Musiikilla on kyky tavoittaa ja yhdistää valtava määrä ihmisiä ja saada heidät pohtimaan asioita uusilta kanteilta. Vaikka vahvan henkilökohtaisille, artistin omasta elämästä ammentaville sanoituksille on tilaa, on aina innostavaa kuunnella kappaleita, jotka koskettavat kaikkia meitä, ihan vain sen takia että olemme osa yhteiskuntaa.

 

Jutta / Musiikkiosasto.

Ensimmäisestä kuukävelystä 50 vuotta – Kuu-aiheista musiikkia esillä Turussa

”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta jättiläisharppaus ihmiskunnalle.”

Neil Armstrong 20.7.1969

Lauantaina 20.7.2019 tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä kun amerikkalainen astronautti Neil Armstrong lausui nämä historialliset sanat. Ihminen oli laskeutunut kuuhun. Kuu, tuo Maata ellipsin muotoisella radalla kiertävä taivaankappale, on inspiroinut myös monia lauluntekijöitä. Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on nostettu esille Kuu-aiheista musiikkia vinyylien sekä CD-levyjen muodossa. Tervetuloa lainailemaan musiikkia vaikkapa juustokestien taustalle. Onhan Kuu pyöreä, keltainen ja täynnä kuoppia eli Kuu on siis juustoa. Väittäähän vertaus yli tuhannen vuoden takaa näin.

Petri Kipinä

Lainaa valokuvataidetta Turun pääkirjaston musiikkiosastolta

Turun pääkirjaston musiikkiosastolta voi huhtikuusta 2019 alkaen lainata kirjastokortilla valokuvataidetta kotiin vietäväksi. Lainaa valokuvataidetta on osa Taiteen edistämiskeskuksen, Valokuvataiteilijoiden liiton ja Turun pääkirjaston yhteistä kokeilua, jossa sarjamuotoisesta taiteesta tuotetaan myytävien kappaleiden lisäksi yksi editio lainauskäyttöön. Teokset ovat lainattavissa kirjastossa vuoden 2020 loppuun asti.

Lainaa valokuvataidetta -hankkeen teokset ovat lainattavissa vuoden 2020 loppuun asti.

Lainattavana on 24 teosta kahdeksan eri valokuvataiteilijan kokoelmista. Taiteilijoita ovat Elina Brotherus, Marja Helander, Tiina Itkonen, Timo Kelaranta, Natalie Kopkina, Erica Nyholm, Hannele Rantala ja Jari Silomäki.

Lainattavissa on yhteensä 24 teosta kahdeksalta eri taiteilijalta.

Lainaa valokuvataidetta -hanketta koordinoi läänintaiteilija Hannele Romppainen Taiteen edistämiskeskuksesta ja valokuvat ovat kuraattori Pirkko Siitarin valitsemia.

Hankkeen lanseerauksen kunniaksi Vaskiin on koottu leikkimielinen Musiikkia kuvataiteen ystäville -suosituslista.

Valokuvateosten lainaehdoista

Yhden teoksen laina-aika on 28 vuorokautta ja lainan voi uusia kolme kertaa. Teosten varaus-, nouto- ja palautuspaikka on musiikkiosaston neuvonta. Teoksen myöhästyneestä palautuksesta kirjautuu lainaajalle Turun kaupunginkirjaston normaalit aineiston myöhästymis-, muistutus- ja laskutusmaksut.

Teosten ollessa lainassa, niihin voi tutustua valokuvakirjaa selailemalla. Yksittäisen teoksen voi varata vain musiikkiosaston neuvonnassa.

Teoksia kuljetetaan kuljetuskassissa, jossa lainatut teokset annetaan lainaajalle. Teosten kuljettaminen ilman kuljetuskassai on kielletty. Ripustusohjeet löytyvät kuljetuskassista.

Lainaaja on velvollinen korvaamaan valokuvateoksille laina-aikana sattuneet vahingot. Tuhoutuneiden tai palauttamatta jääneiden teosten korvaushionta on sama kuin niiden myyntihinta, joka on merkitty teoksiin kiinnitettyihin tarroihin. Täysi korvaushinta peritään aina kun teos tuhoutuu tai jää palauttamatta. Osittain vaurioituneiden teosten korvaushinta on 160-300€, riippuen teostekniikasta tai teoksen koosta. (Tarkempia tietoja lainaamisen yhteydessä.)

Teosten koot:

pienin teos: korkeus 31 cm x leveys 31 cm x syvyys 3 cm

suurin teos: korkeus 43 cm leveys 50 cm x syvyys 3 cm

LINKIT:

https://www.turku.fi/uutinen/2019-04-03_kirjastokortilla-laadukasta-valokuvataidetta-koteihin