Aihearkisto: Näyttelyt Turku

Club Undead -julistenäyttely Turun musiikkiosastolla

Turkulainen goottiyhteisö Club Undead on ollut toiminnassa jo kymmenen vuotta! Sen kunniaksi esittelyssä on nyt Roy Tekrin laatimaa julistetaidetta vuosien varrelta.

23ReturnUndead

Myös valikoima alkuperäisiä piirroksia on yleisön nähtävillä juhlan kunniaksi Cosmic Comic Cafessa huhtikuun ajan.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Mitä minä kuuntelen? Juri Nummelin

Kuva: Daniela Vainio

Kuva: Daniela Vainio

Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on kirjailija Juri Nummelin.

1.Kerro itsestäsi kirjailijana / kirjallisuuden alan toimijana.

Inhoan fraasia “kirjallisuuden sekatyöläinen”, mutta juuri sellainen taidan itse olla: olen kirjoittanut lukuisia tietokirjoja lähinnä kirjallisuuden ja elokuvan alueelta, lisäksi olen toimittanut novelliantologioita erilaisista aiheista sekä joitain artikkelikokoelmia ja hakuteoksia. Muutamia proosateoksia olen myös tehnyt sekä koonnut roskapostista runokokoelman.

2. Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi / työhösi kirjallisuuden parissa?

Musiikki on harvoja harrastuksiani, josta ei ole tullut työtä. Olen kyllä koko ikäni haaveillut musiikin tekemisestä, mutta muutamaa outoa DIY-henkistä viritystä lukuun ottamatta en ole kuitenkaan unelmiani toteuttanut – toistaiseksi! Kuuntelen musiikkia kirjoittaessani ja editoidessani koko ajan, se auttaa keskittymään, varsinkin jos on kuulokkeet. Voi uppoutua rauhassa omaan kuplaansa.

Kirjoittaessa toimii hyvin bebop/hardbop -tyyppinen jazz, joka perustuu improvisointiin – kirjoittaminenhan on improvisointia -, mutta jossa ei kuitenkaan ole hälyääniä. Omalla Spotify-soittolistallani on yli 1600 biisiä, jossa lajityypit vaihtelevat vanhasta swingistä minimalistiseen electronicaan. Vaihtelu pitää virkeänä!

3. Esittele lempilevysi/ -artistisi/- yhtyeesi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)

Olen viime aikoina kavereiden kanssa parhaista levyistä keskusteltaessa nostanut esille Suiciden ekan levyn (1977), jolla ei taida olla varsinaista nimeä. Levyn ekan biisin “Ghost Riderin” kosketinsoitinriffin haluaisin opetella! Suicide teki (Alan Vegan kuolema heinäkuussa oli kova isku) synkkää ja omituista urku- ja syntetisaattorimusaa, jossa on rockabillyn toisteinen rytmi, jonka päälle laulaja Vega mankuu, sihisee, vikisee, ulvoo ja karjuu. Saman levyn pitkä “Frankie Teardrop” on pelottavin kappale koskaan.

4. Käytätkö kirjastoa?

Käytän, sekä kaupunginkirjastoa että yliopiston kirjastoa, jossa on vapaakappaleoikeus, joten siellä on suurin osa kaikesta suomeksi ja Suomessa julkaistusta kirjallisuudesta. Musiikkia en kirjastosta ole vuosiin hakenut, kuuntelen musiikkini suurimmaksi osaksi Spotifysta.

Tiskatessani kuuntelen C-kasetteja, vanhoja Räkärodeo-nauhoituksia ja diskokokoelmia!

5. Jos olisit levy, niin mikä levy olisit?

Olisin varmaankin oma Spotify-soittolistani, pitkä, sekava ja jaaritteleva, mutta aina mainio!

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä kuuntelen?, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Mitä minä kuuntelen? Heli Laaksonen

Kuva: Miikka Lappalainen

Kuva: Miikka Lappalainen

Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on runoilija/kustantaja Heli Laaksonen.

1.Kerro itsestäsi kirjailijana / kirjallisuuden alan toimijana.

Olen runonkirjottaja, sanamaija – ja nykysi myäski pop-up-kustantaja Laaksose Heli. Kirjottanu 17 vuat, kaikkias parisenkymment kirja, tiatokirjat kirjakiälel, kaunokirjat lounaismurttel, lokakuus ilmestys pianoisromaani Sylvia, Tuija ja laulava patja. Äänikirjoi olen pulputtanu 4.

2. Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi / työhösi kirjallisuuden parissa?

En ol missän tapaukses musiikinharrastaja. Mää luule, et jos mailmast häviäis musiikki valla, vois mennä mont viikko ennenko huamaissin. Meil ei koton kuunnelttu musiikki, ei missä olosuhteis. No, joulun vois joku venunu talvilaulukasetti soira, ja Herreyssin veljeksist tykkäsin, mut heijän söpöytes tähre enimmäkses. Annan suure arvo musikintekijöil niinko kaikil taiteilijoil, mut itte kuulustelen ratioist puheohjelmi ja vaihran ussemiten kanavan soiton ajaks. Nii et mun kirjottamisse ei suuri musiikillissi vaikuttei ol päässy uima. Aktiiviste musiikki-ihmiste ansiost muutamei mun tekstei o sentäs sävelletty: Heiniön Mikko tek runoist Pikavuaro Turkku -kuaroteokse ja Atso Almila läpisävels Aapise, kuaromusiikiks senki. Otra-kansanmusiikkiyhtye sävels Lehmän ja koivun ja muitaki.

Yks musiikilaji, mitä luantevast ja välil intomiälel kuulustelen on kumminki olemas: kansanmusiikki. Lähinnä kotomaine, skandinaavine taik balttilaine – kokoonpanoist tule miäle esimerkiks Puhti ja Rymäkkä ja Freija ja virolaine Trad.Attack. Mun pitkäaikkane ystävyys Lauri Tähkän kans sai alkus uurelaisest kansanperintten käsittelyst, mitä hän Elonkerjuuyhtyen kans toteutti. Koko kansanmusiikkikiintymykse alkuperä o mul hämärä. See o mun korvis kummallisen kotost ja ikiaikkaist, niinko omien ihmisten tekemä mul vartvaste. Voik olla geenie muisti?

3. Esittele lempilevysi/ -artistisi/- yhtyeesi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)

Kumma tapaus tammikuus 2015. Mul ol ollu Radio Rockin aamupulinalähetys pääl – Harri Moisio o mun suursuasikkijuantaja – ja se ol poikkeuksellisest unhottunu taustal soima. Olin juur avannu sähköpostin ja saanu ihanan kirjeen Bulgariast, sikäläiselt kustantamolt. Minusse valus hyvä miäl ja sen soundtrackinä sois yhtäkki joku villi, vahva, kirkas hevimusiikki, rummut ko hellal kiahuvas hernekeitos. Siin puhrasäänine miäs laulo vimmatust Lola Montezist ja oikopäät ryntäsin juutuupittama, MITÄ tämmöne o! Volbeat, siäl sanotti. Tanskalaine rock’n’roll-heavy-yhtye, fb:s melkkest 2 miljona fani (ja mää en ol ikän kuullukka!).

En ossa musiikintermei enkä nuattien kuvailemist, mut sen erotan kosk rulla ja kosk laaha. Ja nyy rullas! Volbeat sai rallatta Lolan sata kertta läppärin kaiuttimist niin kaua, et lainasin Laitilan kirjaston ainokaise Volbeat-levyn, ja heti ko uus levy Seal the deal ilmestys, rynnisin Anttila-vainaan Topten-osastolt ostama iha luxus-paketi niinko mikäki hullantunu teini. Nyy mul o liput heijän konsertti Hartwall-areenal lokakuus. Mää en oikken tunne tämmöst Laaksost, kene runoauton cd-soittimes karju soinnukkast Michael Poulsen. Välil leyl lauleta pari säet tanskaks. Mittä en käsitä, mut volume saa olla kympis.

4. Käytätkö kirjastoa?

Ensmäset kirjastoviarailut olen tehny polkupyärän lastenistuimel kuljetettuna – ja sen jälkke ei elämäs ol menny kokonaist kuukauttaka, etten olis jossain kirjastos käyny.

5. Jos olisit levy, niin mikä levy olisit?

Olissin eri ko mitä kannes väitettäis. Ehkä luvattais trad. avainviululaulu, tuliski tanskalaist heavy.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä kuuntelen?, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Mitä minä kuuntelen? Boris Hurtta

Boris_Hurtta

Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on kirjailija Boris Hurtta.

1.Kerro itsestäsi kirjailijana / kirjallisuuden alan toimijana.

Olen kirjoittanut aktiivisesti fiktiivistä tekstiä (ja muutakin) 1980-luvun loppupuolelta alkaen ja julkaissut kolmisenkymmentä kirjan määritelmän täyttävää teosta ja suuren määrän novelleja, artikkeleja, kritiikkejä ja välistä runojakin. Leimallisesti olen kauhukirjailija, mutta moni muukin valtavirran sivussa oleva genre kiinnostaa: fantasia, scifi, seikkailu, veijaritarinat.

Vaihtuvat kakkos- ja kolmosketjun kustantajat ja kirjava rypäs scifiin päin kallellaan olevia pikkulehtiä ovat antaneet minulle oikeuden käyttää titteliä Viimeinen roskakirjailija (vrt. Pulp-fiction), mikä ei välttämättä tarkoita, että tekstit olisivat huonoja. Suomen Kirjailijaliiton jäsen olen ollut vuodesta 1995.

2. Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi / työhösi kirjallisuuden parissa?

Olen musiikinharrastajana sillä lailla passiivinen, että elävän musiikin tapahtumat ovat toissijaisia. Äänilevyjen ja vastaavien äänitteiden keräily sekä radion kuuntelu ovat etusijalla. Tietysti edellinen on saavuttanut megalomaaniset mittasuhteet ja ”säilöttyä musiikkia” riittäisi yötä päivää soitettuna ties vaikka vuodeksi. Varsinkin nuorempana hankin tietoa kynsin hampain esim. tilaamalla musiikkilehtiä ulkomaita myöten.

Ensimmäiset painetut juttuni olivat Blues News -lehdessä 1960-luvun lopulla ilmestyneitä artikkeleja ja levyarvosteluja. Myöhemmin, kun aloitin varsinaisen kirjailijantyön, olen kirjoittanut paljonkin musiikkipitoisia novelleja ja jopa pienoisromaanin Olavi Virrasta. Musiikki on läsnä monissa tarinoissa, vaikkei suinkaan aina pääosassa. Joskus pitää hakea inspiraatiota aiheeseen liittyvistä levyistä, joskus riittää äänitapetti, jolloin instrumentaali-musiikki on parasta.

3. Esittele lempilevysi/ -artistisi/- yhtyeesi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)

Nuorena ihminen on ehdoton, teini-iässä minulle ei tahtonut kelvata juuri muu kuin mustien amerikkalaisartisten Rhythm & Blues ja Soul-musiikki. Tilasin esim. Amerikoista saakka James Brownin ja Ike & Tina Turnerin levyjä silloin kun juuri kukaan ei ollut heistä Suomessa kuullut. Salaa kavereilta ja melkein itseltänikin ostelin Olavi Virran EP- levyjä. Beatles-kuume ei tarttunut.

Nykyisin olen, ellei kaikkiruokainen, niin ainakin moniruokainen, mutta lähinnä tykkään populaarimusiikista ja mieluummin vanhasta kuin uudesta. Afro-amerikkalainen roots-musiikki, suomalainen iskelmä, balkanilainen ja turkkilainen iskelmä, country jne. Olen aina tähyillyt mielelläni taaksepäin ja kirpputoreilta löytyy sellaisia 1950-60-lukujen LP- levyjä, joita en nuorena arvostanut. Yksittäistä suosikkilevyä tai edes tyyliä minun on kaikessa tässä katoavassa paljoudessa mahdoton nimetä. Minulle ”fyysisen” äänilevyn poistumien markkinoilta on musiikin maailmanloppu.

4. Käytätkö kirjastoa?

Olen aika itseriittoinen valtavine kotikirjastoineni. Ostan melkein kaikki lukemani fiktiokirjat, valtaosan niistä antikvariaateista, mutta myös uusien kirjojen kaupoista jne. Kirjastossa käyn puolisäännöllisesti, mutta lainannut en ole mitään aikoihin. Poistokirjat, lehtien luku, uutuuksien ja tietokirjojen selailu ovat minun juttuni. Tilaisuudet kiinnostavat, mutta useinkaan ei tule lähdetyksi. Käyn mielelläni vieraiden paikkakuntien kirjastoissa haistelemassa ilmapiiriä. Kirjastot ovat mukavia paikkoja.

5. Jos olisit levy, niin mikä levy olisit?

Vanhoillinen olen, en kuitenkaan savikiekko. En missään nimessä C-kasetti, en CD- levy, en DVD, en mitään modernia. Enköhän olisi vinyylisingle tai ehkä sittenkin EP- levy, johon mahtuu neljä kappaletta. LP- levyyn mahtuu enemmän, mutta se on liian fiini. Ärsyttääkseni ja järkyttääkseni valitsen rillumarein hengessä Rytmi-merkillä julkaistun EP:n RENTOA MEININKIÄ (RN 4020).

Sisältö:

LÄNNEN LOKARI – Hiski Salomaa

SEVERI SUHOSEN JENKKA – Esa Pakarinen

MOUKAN TUURI – Justeeri

REPPU JA REISSUMIES – Matti Louhivuori

Näin tänään, huomenna kenties toisin.

Boris Hurtta

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä kuuntelen?, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Mitä minä kuuntelen? Pirkko Soininen

Pirkko Soininen

Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on runoilija/kirjailija Pirkko Soininen.

1.Kerro itsestäsi kirjailijana / kirjallisuuden alan toimijana.

Voitin vuonna 2013 Runo-Kaarina-kilpailun teoksellani Murretut päivät. Syksyllä 2016 ilmestyi toinen runoteokseni Avataan siiven alta. Aivan toisenlaista kirjallisuuden lajia edustaa puolestaan keväällä 2016 ilmestynyt taidemaailmaan sijoittuva dekkari Nainen parvekkeella, jonka kirjoitin yhdessä Eppu Nuotion kanssa. Tälle kirjalle on tulossa myös itsenäinen jatko-osa keväällä 2018.  Toiselta ammatiltani olen toimittaja viestintätoimistossa. Nautin siitä, että saan kirjoittaa hyvin erilaisia juttuja: runoja, proosaa ja lehtiartikkeleita. Olen niin utelias luonne, että haluan jatkuvasti oppia ja kokeilla uusia kirjoittamisen lajeja. Tällä hetkellä työstän näytelmää.

2.Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi / työhösi kirjallisuuden parissa?

En oikeastaan sanoisi, että harrastan musiikkia. Olen kylläkin kasvanut musikaalisessa kodissa, jossa pianonsoitto ja laulu kuuluivat jokaiseen päivään. Itse olen nykyään vain musiikin kuuntelija ja sitäkin hyvin satunnaisesti. Toisinaan kuuntelen musiikkia päästäkseni sopivaan kirjoittamisen vireeseen. Minulla on joitain voimakappaleita, joista saan välittömästi energiaa. Joskus saatan kuunnella musiikkia runoja kirjoittaessani rytmin takia, mutta silloin musiikissa ei saa olla sanoja tai ne vain sotkevat kaiken. Musiikki luo toisinaan myös hyvin vahvoja kuvia, joita voin hyödyntää runoissa. Kun kuuntelen hyvää musiikkia, alkaa itse luomani musiikkivideo pyöriä välittömästi päässäni.

3.Esittele lempilevysi/ -artistisi/- yhtyeesi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)

Minulla ei ole mitään yksittäistä lempiartistia, sillä kuuntelen mielialan mukaan hyvin erilaista musiikkia. Pidän esimerkiksi artisteista, joilla on musiikissaan etnisiä vaikutteita, esimerkiksi Barcelona Gipsy Klezmer Band, Mari Boine, Katzenjammer, Emir Kusturica & The No Smoking Orchestra, Orange Blossom, Ana Moura, Angelique Kidjo, Wimme Saari ja Lada Nuevo.

4. Käytätkö kirjastoa?

Käytän todella paljon kirjastoa, lähes viikoittain. Olen aina sanonut, että tärkeimmät palvelut minulle ovat ruokakauppa ja kirjasto. Ne takaavat hyvän elämänlaadun.

5. Jos olisit levy, niin mikä levy olisit?

Olisin Vuokko Hovatan Lempieläimiä.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä kuuntelen?, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Mitä minä kuuntelen? Tapani Kinnunen

Tapani Kinnunen

Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on runoilija/kirjailija Tapani Kinnunen.

1. Kerro itsestäsi kirjailijana / kirjallisuuden alan toimijana.

Vastaus: Olen julkaissut kymmenen runokokoelmaa ja kaksi romaania. Runojani on julkaistu myös Englannissa, Unkarissa ja Virossa. Vuonna 2015 sain Kiila -tunnustuspalkinnon jonka perusteluissa todetaan: ”Tapani Kinnunen (s. 1962) on Joensuussa syntynyt, mutta jo useita vuosia Turussa vaikuttanut runoilija, romaanikirjailija ja esittävän runouden edelläkävijä Suomessa. Kinnunen tunnetaan sanansa tarkkaan valitsevana kirjailijana ja räjähtävänä esiintyjänä, joka on noussut koti-Suomen runouslavojen lisäksi esiintymään useasti niin Virossa kuin Englannissakin.

Kinnusen tuotannon selkärangan muodostavat runokokoelmat, joista ensimmäinen, Nauru pimeästä huoneesta, julkaistiin vuonna 1994, ja viimeisin, Ranskalainen suudelma, vuonna 2016. Viime aikoina Kinnunen on julkaissut kaksi omaelämänkerrallista romaania, Noustiin kellareista (2014) ja Julkinen eläin (2015). Kinnunen kirjoittaa rehellisesti, kuvaa asiat kuten ne tapahtuivat ja on runoudessaan useasti kuvannut yhteiskunnan vähäosaisten ja laitapuolen kulkijoiden elämää, kertonut betonista, lastulevystä ja teräsvillasta rakennetuista unelmista.”

Linkki: http://kiila.eu/wordpress/?page_id=1307

2. Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi / työhösi kirjallisuuden parissa?

Vastaus: Minulla on kirjoittaessa yleensä radio päällä tai joku levy soimassa. Erikoista on, että stereot ovat olohuoneessa, josta musiikki kantautuu sitten työhuoneeseen mutkan kautta. Ehkä siksi kirjojeni aiheet ovat vinksahtaneita. Olen punkin kukkaislapsi: kun uuden aallon musiikki 1970-luvun lopulla vyöryi Suomeen, elin sen ajan täysillä. Noustiin kellareista -romaanini kuvaa tuota ajanjaksoa. Myös runoissani on viittauksia musiikkiin ja musiikintekijöihin – säkeissä vilahtelee yhtä lailla Stooges, Beatles ja Charles Mingus.

3. Esittele lempilevysi/ -artistisi/- yhtyeesi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)

Vastaus: Valitsen Se-yhtyeen levyn ”Pahaa unta?”, joka ilmestyi kesän alussa 1980. Punk oli räjäyttänyt musiikkikentän pirstaleiksi, nyt katsottiin mitä hyvää jää jäljelle: bändit ja artistit uudistuivat. Se-yhtyeen levyllä oli upeita melodioita, kitarassa riipivä särö ja laulujen aiheet käsittelivät rakkautta. Lopputulos oli kaikkea muuta kuin sovinnainen. Yari laulaa:

outoo, ett mun täytyy selittää näin paljon

mä luulin ett sä et niitä oo

joiden kanssa makaaminen tarkottaa vaan velkaa

yks yö eikä koskaan sovintoo

Kylmät väreet menivät lukiolaispojan selkäpiissä. Se oli niitä aikoja, kun poikuudesta oli juuri ja juuri päästy eroon.

4. Käytätkö kirjastoa?

Vastaus: Olen lapsesta asti ollut ahkera kirjaston käyttäjä. Lehdet, kirjat ja cd:t kuluvat käsittelyssäni!

5. Jos olisit levy, niin mikä levy olisit?

Vastaus: Iggy & The Stooges Raw Power

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä kuuntelen?, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Tomi Tuomisen julistenäyttely Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla

Ansioitunut monialaosaaja mm. kuvittaja, sarjakuvapiirtäjä ja DJ Tomi Tuominen, esittelee joukon hienoja julisteitaan Turun pääkirjaston musiikkiosastolla marraskuun ajan.

img_0252_1

 

img_0254

Tomi Tuominen syntyi 70-luvulla Kodisjoella. Vuonna 1997 hän pääsi Turun Taideakatemiaan opiskelemaan animaatiota ja samana vuonna voitti Kemin valtakunnallisen sarjakuvakilpailun strippisarjasta toisen palkinnon sarjallaan Kung Fu -Poliisit. Vuoden sisään tästä kyseinen strippi ilmestyikin jo Helsingin Sanomien NYT -liitteessä joka toinen viikko. Siitä alkoi Tuomisen vakavampi ura kuvittajana ja piirustelijana.

Joitain vuosia hän elättikin itsensä piirtämällä sarjakuvia eri lehtiin kunnes Turun yöelämä vei miehen mennessään. Vuodesta 1999 alkaen Tuominen on soittanut levyjä Turun yökerhoissa nimellä DJ Urho Tulitukka (kumarrus ranskalaisen sarjakuvan suuntaan sekin) ja järjestänyt erilaisia baaritapahtumia tavallisista keikoista, baarivisailuihin ja piirustuskilpailuihin. Graafisen alan opiskelijana oli luonnollista tehdä omille tapahtumille julisteet ja flyerit.

2000-luvun alkuvuosina Tuomisesta tuli Dynamon vakiograafikko. Vuonna 2007 puolestaan Bar Kukan. Dj-keikkailun ja julisteiden tekemisen ohessa Tuominen on kirjoittanut pariinkin eri musiikkilehteen levyarvioita, artikkeleja ja kuukausittaista kolumnia. Graafisella alalla Tuominen on ehtinyt tehdä levynkansia, kirjankansia, paljon erilaisia painotuotteita turkulaisille teattereille, erilaisia tapahtumajulisteita ja esitteitä Turun Yliopistolle, Aivoliitolle, Eiran aikuislukiolle ja lukuisille muille asiakkaille. Tietynlainen tekemisen ja aikataulujen vapaus on aina ollut Tuomiselle tärkeää ja siksi hän on pysytellyt freelancerina ja vapaana taiteilijana.

Viime aikoina Tuominen on pohtinut siirtymistä entistä vahvemmin kuvittamisen pariin. Kuvien tekeminen tavalla tai toisella kiinnostaa vahvasti. Siitä tässä näyttelyssä tuoreimpana osoituksena Design Classics -sarja, jonka uusien osien tekeminen on Tuomisen mukaan äärimmäisen tyydyttävää ja mukavaa.

Kun harrastuksista on tullut työtä, on Tuomisen ollut pakko keksiä uusia harrastuksia. Vapaa-aikanaan hän soittaa syntetisaattoreita Nightsatan -nimisessä retrowave/lasermetalbändissä, joka on julkaissut pari albumia ja keikkaillut Ruotsia, Tanskaa ja Viroa myöten. Bändistä on tehty yksi festarimenestystä niittänyt lyhytelokuva ja tekeillä on koko illan postapokalyptinen genre-elokuva, jonka ohjaa lyhytelokuvankin ohjannut animaationero Chrzu. Syntetisaattorit ovat muutenkin lähellä Tuomisen sydäntä. Joitain vuosia sitten hän perusti kolmen ystävänsä kanssa Turun Syntetisaattoriseuran, josta on lyhyessä ajassa kasvanut suomalaisten synaharrastajien pääasiallinen nettifoorumi. Seuralla on nykyisin 1600 jäsentä.

Viimeisen puolen vuoden aikana Tuominen on saanut pari tilausta digitaalisista muotokuvamaalauksista ja huomannut, että niitä on ollut pahuksen hauska tehdä. Ne eivät kuitenkaan yksityisyysasetuksien vuoksi näy tässä näyttelyssä. Erilaisia tilaustöitä Tuominen tekee jatkossakin hyvin mielellään. Tämän näyttelyn julisteita ja muitakin.

(Näyttelyn saatesanoista)

Julisteita voi ostaa tilaamalla niistä haluamansa kokoisen printin, ohjeet löytyvät näyttelyn yhteydestä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku, Tapahtumat, Uncategorized