Aihearkisto: Näyttelyt Turku

Lainoja: nolla

Kirjaston hyllyssä on lukemattomia kirjoja – ja kuuntelemattomia levyjä. 

Nollalainakuva

Yksinkertaisella haulla Vaski-alueen kirjastoista löytyy lähes 77 000 nimekkeen verran äänitteitä, joista reilusti yli puolet on populaarimusiikin cd:itä. Siihen määrään musiikkia mahtuu sanalla sanoen kaikenlaista.

Yksi kuluvan vuoden lainatuimpia levyjä on Leonard Cohenin viime vuoden lokakuussa ilmestynyt albumi You Want It Darker. Levyjä löytyy Vaski-alueen kirjastoista yhteensä viisitoista kappaletta, joista edelleen on yhtä aikaa lainassa kahdeksan.

Kirjastoon hankitaan kuitenkin suosikkiartistien ja listahittien lisäksi paljon suurelle yleisölle tuntematontakin musiikkia. Pyrkimyksenä on ylläpitää kattavaa ja laadukasta kokoelmaa. Asiakkaat tekevät kirjastolle myös hankintaehdotuksia, joista suurimman osan myötämieliset kirjastonhoitajat toteuttavat – varsinkin sitä kautta kirjaston hyllyyn voi päätyä monenlaisia levyjä, joista kaikki eivät osoittaudu varsinaisiksi lainamenestyksiksi.

Toisin sanoen: kirjastolla on suosikkien ohella valtavasti levyjä, jotka eivät kiinnosta käytännössä ketään.

 

Ikuisesti levyt eivät toki hyllyssä lainaamattomina makaa. Kokoelmaa käydään läpi silloin tällöin, ja vähiten lainatut siirretään ensin varastoon, osa poistetaan lopulta kokonaan. Harvalle ne menevät silloin enää kaupaksi myyntikärrystäkään.

Kirjastojärjestelmää kaivamalla löysin kuitenkin levyjä, jotka on tietojen mukaan hankittu kirjastoon jo viime vuosituhannen puolella, mutta lainaustilastossa seisoo pyöreä nolla. Ajatus karsintaseulan ohittaneesta, kaksikymmentä vuotta hyllyssä koskemattomana maanneesta levystä tuntui yhtä aikaa kutkuttavalta ja surkealta.

Lainauslukuun ei kuitenkaan voi harmillisesti täysin luottaa. Yksittäisen fyysisen kappaleen menekki ei kerro paljoa: levy on voinut vaikka kulua loppuun satojen lainaajien käsissä, mutta korvaavan kappaleen saavuttua kiinnostus onkin jo lopahtanut. Lisäksi osa tilastoista on saattanut pyyhkiytyä tyhjiksi esimerkiksi kirjastojärjestelmän uusimisen yhteydessä vuonna 2012.

 

Yritin kuitenkin kaivaa esiin kaikkein surullisimmat lainaustilastot. Päätin antaa unohdetuille levyille mahdollisuuden, ties minkälaisia helmiä löytäisinkään.

Vai – ovatko levyt kenties jääneet pölyttymään ihan syystä? Kuuntelin kokeeksi yhden.

 

Chapelier Fou: 613

Ilmestynyt ja hankittu Turun pääkirjastoon 2010

Lainoja: nolla

613

Google tarjoaa hakusanalla ”chapelier fou” osumia lähinnä Liisa ihmemaassa -sadun Hullusta Hatuntekijästä. Ranskankielinen Wikipedia-sivu kuitenkin kehaisee Chapelier Foun eli Louis Warynskin olevan yksi maan ahkerimmin ulkomailla konsertoineista artisteista! Suomessa Chapelier Fou on joka tapauksessa tuntematon.

Levyn 12 raitaa ovat kahta lukuun ottamatta instrumentaaleja. Niissä kahdessakin laulu toimii lähinnä yhtenä instrumenttina muiden joukossa – ainakin ranskaa sen paremmin ymmärtämättömän korviin. Pääosassa ovat yksinkertaiset, toistuvat viulumelodiat, joita rytmittävät minimalistiset, elektroniset rumpukompit.

Levyn äänimaailmaa voisi kuvailla sanalla elektroakustinen: orgaaninen soitto kohtaa kokeelliset, elektroniset vinkunat, vonkunat ja naksahdukset. Viulun lisäksi levyllä soivat kitarat, kellopelit ja kosketinsoittimet, kuitenkin enimmän aikaa samplattuina ja loopattuina, koneistettuina.

On syy sitten musiikin toisteisessa tyylissä, sisällön tasossa tai omassa mielentilassani, huomaan pitkästyväni. Levyn tunneskaala on kapea: kuuntelija leijuu jonkinlaisessa seesteisessä, unenomaisessa horteessa. Musiikki on kaunista, mutta se ei ihan riitä.

Mikään ei varsinaisesti tarraa kuuntelijaan ja vedä huomiota itseensä. Siinä mielessä 613 muistuttaa suuresti elokuvamusiikkia.

Tuomioni: Chapelier Foun 613 ei suinkaan ansaitse pölyttyä varastossa lainaamattomana. Mitään mullistavaa et ole kuitenkaan menettänyt. Ota Yann Tiersenin Amélie-soundtrack, korvaa haitari viululla ja syötä kaikki elektronisten muljuttimien läpi. Pääset hyvin lähelle Chapelier Fouta.

 

Muita surullisia tilastoja:

Andreas Bertilsson: Det fysiska och det psykiska. Hankittu 2008, lainattu kerran.

Baddies: Build. Hankittu 2012, ei lainoja.

Henke: Vom A zum F. Hankittu 2011, ei lainoja.

Hog Heaven: Hog Heaven. Hankittu 2009, lainattu kerran.

OMSK: Achilles. Hankittu 2011, lainattu kerran.

Scoog: Scoog. Hankittu 2010, lainattu kerran.

Simo Naapuri: Talvipäivänseisaus. Hankittu 2011, ei lainoja.

The Baseball Project: Volume 2: High and Inside. Hankittu 2011, lainattu kerran.

Tttrio: Ringaren. Hankittu 2009, ei lainoja.

 

Levyt ovat esillä ja lainattavissa Turun pääkirjaston musiikkiosastolla.

 

Ilari Martti

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Näyttelyt Turku

Varastolöytöjä Turun musiikkiosastolla

18888578_293049977820476_5020746245660999680_n
Turun musiikkiosastolla on esillä varaston helmiä, Turun pääkirjaston varastossa itsessään on 18 346 CD- tai LP-levyä lainattavissa. Vaskin kautta löytyy vielä enemmän.

Näyttely toimiikin siis ikkunana kokoelmiin ja muistutuksena että kannattaa käydä kysymässä vähän harvinaisempiakin levyjä.

Clipboard01

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Kuukauden näyttely: Elektronisen Musiikin Edelläkävijät

Erkki Kurenniemi (10.7.1941 – 1.5.2017) ja Mika Vainio (15.5.1963 – 12.4.2017)

Elektronisen musiikin edelläkävijöille ja uranuurtajille Erkki Kurenniemelle ja Mika Vainiolle on Turun pääkirjaston musiikkiosastolle pystytetty näyttely, jossa nähtävillä taiteilijoiden julkaisemaa materiaalia. Esillä myös videoteos, jossa tanssija Riitta Vainio soittaa videokameran avulla toimivaa DIMI-0- sähkösoitinta.

Musasto toivottaa kaikki tervetulleiksi katsomaan ja kuulemaan näyttelyn!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden näyttely, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Club Undead -julistenäyttely Turun musiikkiosastolla

Turkulainen goottiyhteisö Club Undead on ollut toiminnassa jo kymmenen vuotta! Sen kunniaksi esittelyssä on nyt Roy Tekrin laatimaa julistetaidetta vuosien varrelta.

23ReturnUndead

Myös valikoima alkuperäisiä piirroksia on yleisön nähtävillä juhlan kunniaksi Cosmic Comic Cafessa huhtikuun ajan.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Mitä minä kuuntelen? Juri Nummelin

Kuva: Daniela Vainio

Kuva: Daniela Vainio

Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on kirjailija Juri Nummelin.

1.Kerro itsestäsi kirjailijana / kirjallisuuden alan toimijana.

Inhoan fraasia “kirjallisuuden sekatyöläinen”, mutta juuri sellainen taidan itse olla: olen kirjoittanut lukuisia tietokirjoja lähinnä kirjallisuuden ja elokuvan alueelta, lisäksi olen toimittanut novelliantologioita erilaisista aiheista sekä joitain artikkelikokoelmia ja hakuteoksia. Muutamia proosateoksia olen myös tehnyt sekä koonnut roskapostista runokokoelman.

2. Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi / työhösi kirjallisuuden parissa?

Musiikki on harvoja harrastuksiani, josta ei ole tullut työtä. Olen kyllä koko ikäni haaveillut musiikin tekemisestä, mutta muutamaa outoa DIY-henkistä viritystä lukuun ottamatta en ole kuitenkaan unelmiani toteuttanut – toistaiseksi! Kuuntelen musiikkia kirjoittaessani ja editoidessani koko ajan, se auttaa keskittymään, varsinkin jos on kuulokkeet. Voi uppoutua rauhassa omaan kuplaansa.

Kirjoittaessa toimii hyvin bebop/hardbop -tyyppinen jazz, joka perustuu improvisointiin – kirjoittaminenhan on improvisointia -, mutta jossa ei kuitenkaan ole hälyääniä. Omalla Spotify-soittolistallani on yli 1600 biisiä, jossa lajityypit vaihtelevat vanhasta swingistä minimalistiseen electronicaan. Vaihtelu pitää virkeänä!

3. Esittele lempilevysi/ -artistisi/- yhtyeesi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)

Olen viime aikoina kavereiden kanssa parhaista levyistä keskusteltaessa nostanut esille Suiciden ekan levyn (1977), jolla ei taida olla varsinaista nimeä. Levyn ekan biisin “Ghost Riderin” kosketinsoitinriffin haluaisin opetella! Suicide teki (Alan Vegan kuolema heinäkuussa oli kova isku) synkkää ja omituista urku- ja syntetisaattorimusaa, jossa on rockabillyn toisteinen rytmi, jonka päälle laulaja Vega mankuu, sihisee, vikisee, ulvoo ja karjuu. Saman levyn pitkä “Frankie Teardrop” on pelottavin kappale koskaan.

4. Käytätkö kirjastoa?

Käytän, sekä kaupunginkirjastoa että yliopiston kirjastoa, jossa on vapaakappaleoikeus, joten siellä on suurin osa kaikesta suomeksi ja Suomessa julkaistusta kirjallisuudesta. Musiikkia en kirjastosta ole vuosiin hakenut, kuuntelen musiikkini suurimmaksi osaksi Spotifysta.

Tiskatessani kuuntelen C-kasetteja, vanhoja Räkärodeo-nauhoituksia ja diskokokoelmia!

5. Jos olisit levy, niin mikä levy olisit?

Olisin varmaankin oma Spotify-soittolistani, pitkä, sekava ja jaaritteleva, mutta aina mainio!

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä kuuntelen?, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Mitä minä kuuntelen? Heli Laaksonen

Kuva: Miikka Lappalainen

Kuva: Miikka Lappalainen

Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on runoilija/kustantaja Heli Laaksonen.

1.Kerro itsestäsi kirjailijana / kirjallisuuden alan toimijana.

Olen runonkirjottaja, sanamaija – ja nykysi myäski pop-up-kustantaja Laaksose Heli. Kirjottanu 17 vuat, kaikkias parisenkymment kirja, tiatokirjat kirjakiälel, kaunokirjat lounaismurttel, lokakuus ilmestys pianoisromaani Sylvia, Tuija ja laulava patja. Äänikirjoi olen pulputtanu 4.

2. Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi / työhösi kirjallisuuden parissa?

En ol missän tapaukses musiikinharrastaja. Mää luule, et jos mailmast häviäis musiikki valla, vois mennä mont viikko ennenko huamaissin. Meil ei koton kuunnelttu musiikki, ei missä olosuhteis. No, joulun vois joku venunu talvilaulukasetti soira, ja Herreyssin veljeksist tykkäsin, mut heijän söpöytes tähre enimmäkses. Annan suure arvo musikintekijöil niinko kaikil taiteilijoil, mut itte kuulustelen ratioist puheohjelmi ja vaihran ussemiten kanavan soiton ajaks. Nii et mun kirjottamisse ei suuri musiikillissi vaikuttei ol päässy uima. Aktiiviste musiikki-ihmiste ansiost muutamei mun tekstei o sentäs sävelletty: Heiniön Mikko tek runoist Pikavuaro Turkku -kuaroteokse ja Atso Almila läpisävels Aapise, kuaromusiikiks senki. Otra-kansanmusiikkiyhtye sävels Lehmän ja koivun ja muitaki.

Yks musiikilaji, mitä luantevast ja välil intomiälel kuulustelen on kumminki olemas: kansanmusiikki. Lähinnä kotomaine, skandinaavine taik balttilaine – kokoonpanoist tule miäle esimerkiks Puhti ja Rymäkkä ja Freija ja virolaine Trad.Attack. Mun pitkäaikkane ystävyys Lauri Tähkän kans sai alkus uurelaisest kansanperintten käsittelyst, mitä hän Elonkerjuuyhtyen kans toteutti. Koko kansanmusiikkikiintymykse alkuperä o mul hämärä. See o mun korvis kummallisen kotost ja ikiaikkaist, niinko omien ihmisten tekemä mul vartvaste. Voik olla geenie muisti?

3. Esittele lempilevysi/ -artistisi/- yhtyeesi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)

Kumma tapaus tammikuus 2015. Mul ol ollu Radio Rockin aamupulinalähetys pääl – Harri Moisio o mun suursuasikkijuantaja – ja se ol poikkeuksellisest unhottunu taustal soima. Olin juur avannu sähköpostin ja saanu ihanan kirjeen Bulgariast, sikäläiselt kustantamolt. Minusse valus hyvä miäl ja sen soundtrackinä sois yhtäkki joku villi, vahva, kirkas hevimusiikki, rummut ko hellal kiahuvas hernekeitos. Siin puhrasäänine miäs laulo vimmatust Lola Montezist ja oikopäät ryntäsin juutuupittama, MITÄ tämmöne o! Volbeat, siäl sanotti. Tanskalaine rock’n’roll-heavy-yhtye, fb:s melkkest 2 miljona fani (ja mää en ol ikän kuullukka!).

En ossa musiikintermei enkä nuattien kuvailemist, mut sen erotan kosk rulla ja kosk laaha. Ja nyy rullas! Volbeat sai rallatta Lolan sata kertta läppärin kaiuttimist niin kaua, et lainasin Laitilan kirjaston ainokaise Volbeat-levyn, ja heti ko uus levy Seal the deal ilmestys, rynnisin Anttila-vainaan Topten-osastolt ostama iha luxus-paketi niinko mikäki hullantunu teini. Nyy mul o liput heijän konsertti Hartwall-areenal lokakuus. Mää en oikken tunne tämmöst Laaksost, kene runoauton cd-soittimes karju soinnukkast Michael Poulsen. Välil leyl lauleta pari säet tanskaks. Mittä en käsitä, mut volume saa olla kympis.

4. Käytätkö kirjastoa?

Ensmäset kirjastoviarailut olen tehny polkupyärän lastenistuimel kuljetettuna – ja sen jälkke ei elämäs ol menny kokonaist kuukauttaka, etten olis jossain kirjastos käyny.

5. Jos olisit levy, niin mikä levy olisit?

Olissin eri ko mitä kannes väitettäis. Ehkä luvattais trad. avainviululaulu, tuliski tanskalaist heavy.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä kuuntelen?, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Mitä minä kuuntelen? Boris Hurtta

Boris_Hurtta

Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on kirjailija Boris Hurtta.

1.Kerro itsestäsi kirjailijana / kirjallisuuden alan toimijana.

Olen kirjoittanut aktiivisesti fiktiivistä tekstiä (ja muutakin) 1980-luvun loppupuolelta alkaen ja julkaissut kolmisenkymmentä kirjan määritelmän täyttävää teosta ja suuren määrän novelleja, artikkeleja, kritiikkejä ja välistä runojakin. Leimallisesti olen kauhukirjailija, mutta moni muukin valtavirran sivussa oleva genre kiinnostaa: fantasia, scifi, seikkailu, veijaritarinat.

Vaihtuvat kakkos- ja kolmosketjun kustantajat ja kirjava rypäs scifiin päin kallellaan olevia pikkulehtiä ovat antaneet minulle oikeuden käyttää titteliä Viimeinen roskakirjailija (vrt. Pulp-fiction), mikä ei välttämättä tarkoita, että tekstit olisivat huonoja. Suomen Kirjailijaliiton jäsen olen ollut vuodesta 1995.

2. Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi / työhösi kirjallisuuden parissa?

Olen musiikinharrastajana sillä lailla passiivinen, että elävän musiikin tapahtumat ovat toissijaisia. Äänilevyjen ja vastaavien äänitteiden keräily sekä radion kuuntelu ovat etusijalla. Tietysti edellinen on saavuttanut megalomaaniset mittasuhteet ja ”säilöttyä musiikkia” riittäisi yötä päivää soitettuna ties vaikka vuodeksi. Varsinkin nuorempana hankin tietoa kynsin hampain esim. tilaamalla musiikkilehtiä ulkomaita myöten.

Ensimmäiset painetut juttuni olivat Blues News -lehdessä 1960-luvun lopulla ilmestyneitä artikkeleja ja levyarvosteluja. Myöhemmin, kun aloitin varsinaisen kirjailijantyön, olen kirjoittanut paljonkin musiikkipitoisia novelleja ja jopa pienoisromaanin Olavi Virrasta. Musiikki on läsnä monissa tarinoissa, vaikkei suinkaan aina pääosassa. Joskus pitää hakea inspiraatiota aiheeseen liittyvistä levyistä, joskus riittää äänitapetti, jolloin instrumentaali-musiikki on parasta.

3. Esittele lempilevysi/ -artistisi/- yhtyeesi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)

Nuorena ihminen on ehdoton, teini-iässä minulle ei tahtonut kelvata juuri muu kuin mustien amerikkalaisartisten Rhythm & Blues ja Soul-musiikki. Tilasin esim. Amerikoista saakka James Brownin ja Ike & Tina Turnerin levyjä silloin kun juuri kukaan ei ollut heistä Suomessa kuullut. Salaa kavereilta ja melkein itseltänikin ostelin Olavi Virran EP- levyjä. Beatles-kuume ei tarttunut.

Nykyisin olen, ellei kaikkiruokainen, niin ainakin moniruokainen, mutta lähinnä tykkään populaarimusiikista ja mieluummin vanhasta kuin uudesta. Afro-amerikkalainen roots-musiikki, suomalainen iskelmä, balkanilainen ja turkkilainen iskelmä, country jne. Olen aina tähyillyt mielelläni taaksepäin ja kirpputoreilta löytyy sellaisia 1950-60-lukujen LP- levyjä, joita en nuorena arvostanut. Yksittäistä suosikkilevyä tai edes tyyliä minun on kaikessa tässä katoavassa paljoudessa mahdoton nimetä. Minulle ”fyysisen” äänilevyn poistumien markkinoilta on musiikin maailmanloppu.

4. Käytätkö kirjastoa?

Olen aika itseriittoinen valtavine kotikirjastoineni. Ostan melkein kaikki lukemani fiktiokirjat, valtaosan niistä antikvariaateista, mutta myös uusien kirjojen kaupoista jne. Kirjastossa käyn puolisäännöllisesti, mutta lainannut en ole mitään aikoihin. Poistokirjat, lehtien luku, uutuuksien ja tietokirjojen selailu ovat minun juttuni. Tilaisuudet kiinnostavat, mutta useinkaan ei tule lähdetyksi. Käyn mielelläni vieraiden paikkakuntien kirjastoissa haistelemassa ilmapiiriä. Kirjastot ovat mukavia paikkoja.

5. Jos olisit levy, niin mikä levy olisit?

Vanhoillinen olen, en kuitenkaan savikiekko. En missään nimessä C-kasetti, en CD- levy, en DVD, en mitään modernia. Enköhän olisi vinyylisingle tai ehkä sittenkin EP- levy, johon mahtuu neljä kappaletta. LP- levyyn mahtuu enemmän, mutta se on liian fiini. Ärsyttääkseni ja järkyttääkseni valitsen rillumarein hengessä Rytmi-merkillä julkaistun EP:n RENTOA MEININKIÄ (RN 4020).

Sisältö:

LÄNNEN LOKARI – Hiski Salomaa

SEVERI SUHOSEN JENKKA – Esa Pakarinen

MOUKAN TUURI – Justeeri

REPPU JA REISSUMIES – Matti Louhivuori

Näin tänään, huomenna kenties toisin.

Boris Hurtta

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä kuuntelen?, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku