Kuukausittainen arkisto:huhtikuu 2012

Kauko Röyhkä ja uusi vuosituhat

Minä poika steppailen vaan

RöyhkääKokoelmalevyn Lauluntekijä (Ranka, 2006) vihkoon on painettu Jussi Niemen toimittama haastattelu, jossa Kauko Röyhkä kertoo urastaan.

–Tää on sellainen homma, jossa on koko ajan uusiuduttava ja pysyttävä skarppina, tai leimataan heti vanhaksi pieruksi, jolla ei enää ole mitään sanottavaa.

Röyhkällä on edelleen sanottavaa, ja ura jatkuu vakaana ja yllätyksellisenäkin. Ennen ja jälkeen Lauluntekijän on ilmestynyt valtavasti hyvää musiikkia.

Röyhkän boksia ei ole vieläkään kaupoissa, mutta vuodenvaihteen tienoilla saimme muutaman uusintajulkaisun. Herodes-merkille 1991–1995 tehdyt albumit Tyttöjen ystävä, Jumalan lahja, Kaunis eläin ja Akti julkaistiin remasteroituina laitoksina viime joulukuussa. Samalla singlet 80-luvun absurdismi ja Helena sekä B-puolet pääsivät uudestaan esille. Vuosina 1984–1985 ilmestyneet albumit Lauralle ja Maa on voimaa julkaistiin kahden CD-levyn pakettina. Musasto kiittää, mutta kuka julkaisisi uudestaan Onnenpäivän?

Toimitukselta:
Kauko Röyhkän 6CD boksi Olen messias – valitut palat 1980–2012 julkaistiin viimein lokakuussa 2012.

* * *

Musaston sarja Kauko Röyhkän albumiesittelyistä päättyy. Kolmannessa osassa käsitellään vuosituhannen vaihteen jälkeen ilmestyneet levyt. Esittelytrilogiassa on arvioitu yhteensä kolmisenkymmentä Röyhkän albumia. Turun musiikkikirjastoon avataan aiheeseen liittyvä vitriininäyttely 9.5.2012 alkaen.

Juttusarjan aiemmat osat:

Kauko Röyhkä & Narttu
Kauko Röyhkä ja 1990-luku

***

Miss Farkku-Suomi (2001)

Vuosituhannen vaihteen jälkeen ilmestyi kokoelma Räyhähenki muistelee 19802000 (Ranka, 2000). Tupla-CD tuli tarpeeseen, mutta tripla olisi ollut vielä parempi. Jälleen uusi kokoelma Pohjoinen taivas II 19931995 taas kertasi Herodes-merkillä julkaistuja single- ja albumiraitoja. Kokoelman ykkösosa on kakkosta kiinnostavampi.

Uusi studiolevy ilmestyi seuraavana vuonna. Miss Farkku-Suomi (Ranka) on kuin kuunnelma Röyhkän samannimisestä romaanista, joka ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin. Suosikin sivuilta tuttu kauneuskisa antoi Kauko Röyhkälle viitekehystä sekä levyyn että kirjaan. Romaaniin perustuvan elokuvan ensi-iltaa suunnitellaan loppukesälle 2012. Elokuvan ohjaa Matti Kinnunen.

Entä mistä musiikissa, kirjassa ja elokuvassa on kyse? Ainakin teini-ikäisen nuoren miehen hapuilusta kohti vastakkaista sukupuolta ja rakkautta. Varsinkin naisten edessä pitäisi olla karismaa ja uskottavuutta. Elämän huolettomuus ja nopeat käänteet tuntuvat vapauttavalta, mutta tulevaisuus myös ahdistaa. Kokemattomuutta on vaikea tunnustaa kenellekään. Ja aikuiseksikin pitäisi ruveta.

Miss Farkku-Suomen biiseissä kuvastuu nuoruus, kasvaminen ja ikääntyminen. Kanteen painetuissa teksteissä vilistävä menneen nuoruuden pohdinta ei ole naivia, vaan vilkasta ja rehellistä kuvausta nuorien ujoudesta, haaveista, rohkeudesta ja uhkarohkeudesta. CD:n kansivihko on myös täynnä vanhoja valokuvia, jotka vievät sinut ajassa taakse päin.

Liki tunnin mittainen albumi on musiikillisesti monimuotoinen. Matka on melko pitkä, mutta bändi säilyttää jännitteen. Ja tuottajat Hiili Hiilesmaa, Huldén ja Vikkula saavat albumikokonaisuuden rokkaamaan jännittävän teinisti. Miss Farkku-Suomi on vapautunut. Röyhkä heittäytyy kappaleiden rooleihin antaumuksella. Biisistä toiseen kertojan vaivattomuus tuo uskottavuutta. Mainio esimerkki on Koulun portilla. Biisi kertoo ujon pojan tunteista, joita on mahdotonta ilmaista ihastuksen kohteelle. Röyhkän tulkinta on kaunis ja vilpitön.

Miten on, vihasitko koulussa Cooperin testiä? Vihasta voi aistia jotain Cooperin testin riffissä: jankkaava kuvio kuvaa pakonomaisen juoksun ahdistavuutta yhtä ilmeikkäästi kuin teksti. Timo Vikkulan (kitara), Tero Klingin (rummut), Mats Huldénin (basso) ja Röyhkän musiikki on saumatonta.

Albumin neljä viimeistä biisiä ovat juhlavia, ja ne imaisevat mukaansa. Kaislikkonainen värittää kuvan miehestä, jossa on yhtä lailla arkuutta kuin itsevarmuuttakin. Raukeat Pyhä Sebastian ja Lopultakin trippaavat miellyttävästi.  Muinainen härkä etenee julkeasti erinomaisen riffin ja tekstin voimalla:

–Laukaten yli taivaan, liitäen yli stratosfäärin.
Laukaten yli taivaan muinainen härkä mylvii!

Etsijät (2002)

Syksyllä 2002 julkaistun albumin Etsijät (Ranka) ilme on jännittävä ja jännittynyt, jopa tilittävä. Edellisen levyn nuoruustarinat ovat vaihtuneet luontevasti keski-ikäiseen pohdintaan. Miss Farkku-Suomi  ja Etsijät täydentävät toisiaan, sillä levyjä sitoo yhteen kokemattomuuden ja aikuisempien kokemusten vuorovaikutus.

Singlellä julkaistut Melankolia ja Pauliina, rantatyttö tuovat vakavaan tunnelmaan hieman keveyttä. Juhani Aaltonen soittaa tenorisaksofonia albumin ensimmäisellä ja viimeisellä raidalla. Aaltonen on korvaamaton molemmissa. Voimakas aloitusraita Etsijät on Röyhkän klassikkobiisejä. Teksti, tunnelma ja toteutus ovat huikeita. Etsijät ryskyy eteen päin kuin mahtava tarkkaan suunniteltu kaaos, jota Kallio Horns tukee tyylikkäästi. Kerran ilmestyin on kuin vaivoin nilkuttava valssi kalmistossa. Hahmottomuus tuo biisiin luonnetta. Valmis kehottaa harkitsemaan valinnoissa:

–Mieti ketä sä tarvitset, ketä ehkä et.
Kuka jotakin antaa, kuka taas ei.
Uusi ura ja kaupunki, jos niin haluat.
Vieraudessa on aina oma lumonsa.

Kannattaa miettiä mitä haluaa. Toisinaan kun saa juuri sitä.

Elämä ja Kuolema (2005)

Vuonna 2004 ilmestynyt kokoelmalevy Selkäranka 1996–2003 sisältää uudet biisit Luolanainen ja Laskeva aurinko, jotka jäävät single- ja albumiraitojen varjoon. Ja sitten, aivan kuin huippubiisien varastosta ammentaen, vuonna 2005 ilmestynyt Elämä ja Kuolema (Ranka) on täynnä sisältöä ja iskevyyttä. Tyylikäs levy on yksi Röyhkän klassikoista. Ehkä tuottaja ja bändikaveri Ari Vaahteran (19532003) kuolema sai Röyhkän miettimään elämistä, kuolemista, elämän tarkoitusta… Kylmä sade:

–Nyt on toisenlainen tilanne kuin muutama vuosi sitten, mun pitää miettii kaikki uudelleen.
Monet ovet on nyt suljettu, isot hallit seisoo tyhjinä.
Monta kertaa mietin minne meen.

Elämä ja Kuolema toimii hienosti yksittäisinä biiseinä, mutta myös kertojan näkökulmasta. Ilmeisen kuolematon ja persoonaton tilittäjähahmo luo biiseihin kehyksen, jota vasten tarkastellaan sekä ihmisiä että henkiolentoja. Asetelma on selkeimmillään kaksiosainessa kappaleessa Monta elämää. Kertojaminä on kuin Matrix-elokuvan Neo, jolta puuttuu voima ja tahto vaikuttaa. Nimikappaleessa hän seuraa sivusta Elämän ja Kuoleman kohtaamista, vaikka kommentointiin olisi ultraherkullisia tilaisuuksia.

Elämä ja Kuolema tuo puhallinyhtye Kallio Hornsin esille entistä komeammin. Antero Prihan torviarrit nostavat 50-luvun kerrostalot ja Kylmä sade sfääreihin. Molemmat biisit ovat klassikoita. Pieni helmi on myös 2-CD kokoelmalla Lauluntekijä (2006) julkaistu Amerikka. Ja näin kokoonpano Röyhkä/Timo Vikkula/Tero Kling/Mats Huldén jäi vähitellen historiaan…

Kauko Röyhkä ja Riku Mattila (2008)

Röyhkä ja Riku Mattila ryhtyivät jälleen tekemään musiikkia yhdessä. Uusia biisejä esitettiin pienimuotoisilla duokeikoilla jo vuodesta 2004. Lopulta vuonna 2008 ilmestynyt Kauko Röyhkä & Riku Mattila (Ranka) nousi Suomen albumilistan kakkoseksi. Pitkästä aikaa uralle sattui albumi joka myi mukavasti.

Röyhkän ja Mattilan konsepti toimii komeasti. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Röyhkä ei ollut tinkinyt musiikin laadusta, mutta duolevy oli jotain aiempaa vetoavampaa. Yhteistyö oli alkujaan iso uutinen faneille, ja kiinnostus heräsi yleisemminkin. CD-levyn vihkoon painettujen tarinoiden perusteella myös artistit olivat ikään kuin odottaneet oikeaa hetkeä. Keikkojen innoittama albumi oli loistava idea.

Röyhkä & Mattila folkkaa tyylikkäästi. Kepeä ja raikas tuulahdus akustista rockia, aivan kuin Mattilan kanssa yli 20 vuotta sitten. Paineeton ja niin vaivaton akustinen klangi hymyilyttää väkisin. Mattilan akustiset kitarat helisevät ilmiömäisesti. Vapautunut popilkamointi muistuttaa toisinaan lauluntekijä Liisa Akimofin musiikkia. Perinteisiä rockbiisejä on vain mausteeksi.

Kauko Röyhkä & Riku Mattila sisältää useita Röyhkälle tärkeitä biisejä, kuten Välitila, Kaikki menee hyvin kun olet nuori ja Kaksi vuotta sujut. Romantiikka voisi kelvata 22-Pistepirkolle. Röyhkän yksi suurimmista hiteistä Helvetti pääsi esille myös Jukka Turusen ohjaaman videon ansiosta:

Kauko Röyhkä ja Mikkelin kaupungin jousiorkesteri: Zaia (2008)

Syksyllä 2007 Röyhkä äänitti yllätyksellisen albumin Mikkelin kaupungin jousiorkesterin kanssa. Biisit on valittu Röyhkän pitkän uran varrelta, ja sovitukset jousille teki Vellu Halkosalmi.

Zaia (Ranka) toimii valloittavimmin silloin, kun vokalisti heittäytyy musiikkiin jousisovituksen ehdoilla. Uudet sovitukset janoavat laulajalta herkempää otetta. Observatorion mäellä ja Paska kaupunki onnistuvat hienosti. Laulajan ja jousiorkesterin yhteistyö hivelee. Alun perin vuonna 1984 levytetty Lauralle on maaginen. Klassikkobiisi saa valtavasti voimaa Halkosalmen sovituksesta. Toisen säkeistön sellosoolo Röyhkän laulun rinnalla on nerokas!

Pitkähkö albumikokonaisuus tuntuu kuitenkin etenevän hivenen kitkaisesti. Biisit kulkevat vastahakoisesti, jos jouset ovat liian liki riffejä ja rockmusiikin muottia. Kapellimestari, sovittaja ja tuottaja Halkosalmi pystyisi Mikkelin kaupungin jousiorkesterin kanssa raflaavampaan toteutukseen. Ehkä mukaan olisi voinut tuoda myös solistivierailijan tai pari.

Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo: Hiekkarantaa (2009)

Röyhkän yllätykset eivät loppuneet Mattilaan ja Halkosalmeen. Romanttinen postkrautalbumi Hiekkarantaa (Ektro) tehtiin porilaisten supertähtien Mika Rätön ja Jussi Lehtisalon kanssa. Levy saattoi herättää vierastusta ja huvittuneisuuttakin, mutta oikeasti Hiekkarantaa on koskettava sekamelska krautrockia, kylänmiesfolkia ja ihmisen ikävää toisen luo.

Musiikin tuotanto on paikoitellen lähellä Kuusumun Profeetan luomaa tunnelmaa  albumi on vaativa, mutta palkitseva. Ihmelapset Rättö ja Lehtisalo antavat laulajalle kaikkensa. Röyhkä laulaa alun perin muille artisteille tekemiä tekstejään, joille ei koskaan löytynyt käyttöä. Sanoitukset eivät kelvanneet iskelmätyypeille.

Parasta Hiekkarantaa ovat Saarenmaa, Kesätyttö, Näin sut unessa sekä maaginen nimikappale. Hypnoosia ruokkii yhtä aikaa pihisevän sähköinen rock sekä akustinen soitinnus. Albumin loppupuolella pitävin ote herpaantuu lievästi, kun Oi kaunis Anna-Liisa ja Kaupungin kaunein tyttö koettelevat toimivuuden rajaa.

Kaksi lensi tuulen mukaan (2011)

Toinen Kauko Röyhkän & Riku Mattilan albumi Kaksi lensi tuulen mukaan (Universal) on laadukasta popmusiikkia. Kevyt ja kompressoitu soundi sopii biiseihin melko hyvin, koska kaikkea särmää ei ole häivytetty. Rokkaamisen sijaan kannattaa keskittyä sovituksien sävyihin. Tuottaja/äänittäjä/miksaaja Riku Mattila pistää parastaan. Mattila on myös yhä tyylikkäämpi kitaristi.

Saari tuo mieleen legendaarisen Shadowplayn mustanpuhuvan svengin:

–Nyt mä näen vasta ensi kertaa, ettei mikään enää tunnu missään.
Mikään tikari ei enää pistä, sen mä tajuan kun katson merta.

Vanhan ajan filmissä kertoo osuvasti ihmisten tekohurskaudesta ja etnisten kulttuurierojen sietämisestä. Teksti on riemukkaan kantaaottava. Promovideo on tehty Jan Ijäksen dokumentista Ghosts:

Vanhemmiten Röyhkä keskittyy lauluun tarkemmin. Kiviset päät ja Ensin isät, sitten pojat tuovat laulajasta esiin syvyyttä, jota ei synny autotunella. Yhteys tuottajaan ja sovitukseen tuntuu. Kuuletko ääneni kulkee Samae Koskisen bassokuvion varassa korkealle. Myös Saippuasarjojen tähdet saa mahtavan sovituksen: Anssi Växby (kontrabasso), Marko Timonen (rummut), Petri Tiainen (piano) ja Helsingin sessiojouset luovat hienon tunnelman. Eriskummallisen herkkä teksti saa kauniin kodin.

Kaksi lensi tuulen mukaan julkaistiin myös LP-levynä. Tämä ja paljon muita Röyhkän levytyksiä esitellään Turun musiikkikirjaston tulevassa vitriininäyttelyssä. Näyttely on esillä musiikin neuvonnan lähellä 9.5.2012 alkaen.

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku, Uutta ja retroa

Levon Helm 1940 – 2012

Legendaarisen kanadalaisen The Band –yhtyeen rumpalina ja laulajana tunnettu Levon Helm menehtyi vaikean sairauden murtamana 19. huhtikuuta.

Toisin kuin muut yhtyeen jäsenet Levon Helm oli kotoisin Arkansasista, Yhdysvalloista.  The Band tuli suuren yleisön tietoisuuteen 1960-luvun puolivälissä Bob Dylanin taustayhtyeenä esiintyen silloin vielä nimellä The Hawks. Asetuttuaan maaseudun rauhaan Woodstockiin raskaiden kiertuevuosien jälkeen yhtye alkoi valmistella ensimmäistä albumiaan Music From Big Pink, joka ilmestyi vuonna 1968. Levy sai nimensä vaaleanpunaisesta talosta, jonne osa bändistä oli asettunut asumaan. Samoin yhtyettä alettiin kutsua vaaleanpunaisen talon bändiksi eli The Band at the Big Pink, josta nimi lyheni muotoon The Band.

Esikoisalbumi ja seuraavana vuonna ilmestynyt kakkosalbumi The Band ovat rockmusiikin suuria klassikkoja.   Yhden kaikkien aikojen merkittävimmän rockyhtyeen tarina päättyi vuonna 1976 The Last Waltz –jäähyväiskonserttiin San Franciscossa. Konsertti julkaistiin sittemmin kolmen LP:n kansiona, ja Martin Scorsese ohjasi siitä elokuvan.

Yhtyeen hajottua Levon Helm loi hienon soolouran. Hänet palkittiin kolmella Grammyllä levyistään Dirt Farmer (2008), Electric Dirt (2009) ja Ramble at the Ryman (2011). Levon Helmin kotistudiossa Woodstockissa myös suomalaisilla rockmuusikoilla on ollut kunnia käydä nauhoittamassa omia levyjään.

Altti Koivisto

(Vitriininäyttely esillä Raision kaupunginkirjaston musiikkiosastolla toukokuussa 2012)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Näyttelyt Raisio

Viikon levy – Salem: King night

Viikon levy – Salem: King night

Salem on Michiganilainen kolmihenkinen elektroyhtye, jonka synkkä ja vellova äänimaisema on saanut monenlaisia kuvauksia osakseen XLR8R -sivusto kuvailee yhtyeen musiikkia yksinkertaisesti näin: “gothy/witch-house/dream-crunk/”fucking hipster”/drag-step/worst.band.ever./genius/crack-core/amaaaazing/hiding-behind-fuzz/wigger/fake-black-metal/angelic/homo-thug/Michael Stipe-endorsed/post-juke band from no place in particular.” Tämä kuvaus voidaan ohittaa toki huumorina, mutta se osoittaa kyllä hyvin yhtyeen eklektisyyden ja toisaalta sen, miten monimutkaiseksi musiikin kenttä on muuttunut. Yleisimmin yhtyettä ja levyä pidetään witch-house tai myös haunted house-genreen kuuluvana, josta voidaan käytetään myös nimitystä drag – kuvastaen indie- ja elektromusiikin alalajien alati sekavampaa tilaa.

Mutta sekava tila on nimenomaan se, millaiseksi yhtyeen musiikkia voisi kuvailla. Ulkomusiikillisestikin sekavuus liitetään Salemiin melko tiheään, etenkin yhtyeen jäsenen John Hollandin kerrottua Butt-lehdessä ajoistaan prostituoituna ja huumeidenkäyttäjänä. Ensi-EP:nkin nimi oli ”Yes, I Smoke Crack” ja yhtyeen keikatkin ovat usein olleet varsin kaoottisia.

Mutta itse musiikki koostuu jäisestä elektrosta, jota satunnaisesti leikkaa apaattiset ja sisällöltään, synkät, usein vahvasti efektoidut räp-osuudet. Musiikkia voisi kuvailla vertailupohjien kautta hieman kuin Cocteau Twins, The Cure, Christian Death ym. yhdistyisivät hip-hop ja industrial-vaikutteisiin. Tunnelma levyssä on tietyllä tapaa haikea ja toisaalta hyvinkin synkkä, mutta kaiken aikaa löydettävissä on haurasta kauneutta levyn soljuessa eteenpäin, ei tanssittaen mutta kävelyttäen kuin päihdehuuruista teiniä kuljetettaisiin ensiapupoliklinikan käytävällä vatsahuuhteluun.

–        Antti Impivaara

Levy on lainattavissa kirjastosta

Varaa kirjastosta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Musasto-palkinto Altti Koivistolle

Altti Koivisto sai Musasto-palkinnon

Raision kaupunginkirjaston kirjastovirkailija Altti Koivisto on saanut Musasto-palkinnon. Tunnustus myönnetään erityisen ansioituneesta musiikkikirjastotyöstä, jossa asiakaspalvelu, antaumus ja asiantuntemus kohtaavat poikkeuksellisella tavalla. Koiviston vilpitön asenne on välittynyt kirjaston asiakkaille ja kollegoille vuosikymmenien ajan.

Musasto haluaa korostaa Altti Koiviston ansioita Vaski-kirjastojen musiikkiosastojen yhteistyössä. Laaja yhteistyökumppanien verkosto on korvaamaton apu verkkokirjastotyössä, ja Koiviston kyky luoda syväluotaavia ja kiinnostavia näyttelyitä on vertaansa vailla. Koiviston kirjastossa tekemä työ näkyy asiakkaille myös Musastossa. Koiviston toteuttamat valokuvanäyttelyt, artistiesittelyt ja levynkansitaidetta esittelevät näyttelyt ovat jo käsite.

Musasto-palkinto jaettiin nyt toista kertaa. Tunnustus myönnetään epäsäännöllisin välein henkilölle tai taholle, joka on edistänyt Musaston Vaski-alueen kuntarajat ylittävää toimintaa ja yhteistyötä. Palkinnon myöntää Vaski-kirjastojen musiikkikirjastoblogi Musaston toimituskunta.

Altti Koivisto ja Musasto-palkinto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Toimitukselta, Uutiset

Buena Vista Social Club ja Omara Portuondo keikalle Logomoon

Buena Vista Social Club feat. Omara Portuondo nähdään marraskuussa Turun Logomossa.

Kuuban tunnetuin musiikki-instituutio, Orquesta Buena Vista Social Club, teki viime vuonna upean paluun Suomeen viiden loppuunmyydyn konsertin voimin. Suuresta kysynnästä johtuen orkesteri saapuu Suomeen uudestaan tänä vuonna piristämään kuubalaisilla rytmeillään vuoden pimeintä aikaa. Legendaarisen orkesterin solistitähtenä nähdään veteraanilaulajatar Omara Portuondo, joka kunnioitettavassa 81 vuoden iässään pitää yleisön hallussaan vahvalla karismallaan.

 Orkesteri ja Portuondo konsertoivat Turun Logomossa 1.11.2012 , seuraavina päivinä Tampere-talossa, Lahden Sibeliustalossa ja Helsingin Finlandia-talossa. Konserttien lipunmyynti käynnistyy ensi viikon tiistaina 24. huhtikuuta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Tapahtumat

Half Applen debyyttialbumi on Viikon levy

Half Apple

Hands That Held Up The Sky (2012)

Hands That Held Up The Sky (2012)Half Applen debyyttialbumi on vihdoin ilmestynyt – Presence Records julkaisi CD:n Hands That Held Up The Sky 14. maaliskuuta. Kolmen vuoden takainen EP In Between (2009) antoi jo paljon, mutta nyt päästään todella asiaan. Veli-Matti Saloniemen kanssa on tuotettu rohkeaa ja intohimoista rockmusiikkia. Musaston peukku nousee.

Turkulainen Half Apple on sykkivä musiikillinen majakka, joka valaisee polkuasi. Yhtyeen into, viehkeys ja taito välittyvät heti, mutta kuitenkin hienovaraisesti. Terve itseluottamus paistaa mukavan kirkkaasti myös livenä. Bändi on luonteva. Half Applen runsasta tyyliä voi kuvailla monella tavalla, vaikka näin: Interpol goes Fragile by Yes through Fugazi-era Marillion in a modern rock bus driven by Neil Peart of Rush. Kyllä, ja paljon muuta.

Hands That Held Up The Sky vaatii hieman keskittymistä. Half Applen kotisivulla voit testata kolmea raitaa, joista on mukava aloittaa. The Sun Comes Up on intensiivinen rockhybridi. Nostattava biisi sopii erinomaisesti levyn alkuun. Kitarariffiä värittää häivähdys The Policen Andy Summersia. Pidemmät Confusion/Freedom ja Stars!/The Brightest iskevät ajan kanssa yhä kovemmin. Ja mahtava Inside voisi olla vähän pidempikin.

HTHUTS  jättää odottamaan lisää. Olen varma siitä, että Half Apple pystyy tulevaisuudessa yhä parempaan. Ja uutta on tulossa – keikoilla on jo kuultu särmikkäitä biisejä, joita ei ole vielä julkaistu. Miten jo odotankaan bändin toista albumia…

***

Half Apple:

Henri Lyysaari
Santeri Palkivaara
Valtteri Sjöblom
Ville-Pekka Vaaralahti

Keikat:

21.4. Vimma, Turku
28.4. S-Osis, Turku

***

CD on varattavissa verkkokirjastosta 3.5. alkaen.

 

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Viikon levy: The Answer – Rise

The Answer: RiseViikon levy. Mistä sitä kirjoittaisi? Kysymys on aina yhtä hankala vaikka maailmassa on satoja levyjä joista pitää. Tämän lisäksi ovat vielä ne levyt joiden ei tiedä olevan hyviä. Kuuntelua vailla olevat levyt. Aika on kuitenkin rajallista joten aina siitä ei riitä uusien kuunteluelämysten saavuttamiseen. Tällöin voi olla pakko luottaa intuitioon. Vastaus viikon levy -kysymykseen löytyi tällä kertaa Turun Musan heavy rockin palautuskärrystä. Hypisteltyäni muutamaa levyä käteeni jäi pohjois-irlantilaisen The Answerin debyyttialbumi Rise. Levy, joka kolahti aikanaan muutaman kuuntelukerran jälkeen isosti.

Brittilehdistö hehkutti levyn ilmestymisen aikoihin yhtyeen ensimmäistä parhaaksi debyyttialbumiksi vuosikymmeniin. Erinomainen levy on kyllä kyseessä mutta ei välttämättä ihan noin suuren kunnian arvoinen. Rise on tyylikästä hard rock -jyystöä maustettuna bluesilla ja ripauksella gospelia. Koko paketti on vahvasti kallellaan 70-luvun suuntaan. Yhtye on Led Zeppelininsä sekä Freensä kuunnellut. Orkesterin solisti Cormac Neeson on sekä viskin karhentamalta ääneltään että ulkoiselta olemukseltaan varhaisempien esikuviensa tasolla.

Albumi alkaa rytinällä sillä kolme ensimmäistä kappaletta svengaavat eteenpäin huikealla groovella. Avausraita Under the sky sekä Come follow me ovat klassikkoainesta. Näiden jälkeen tunnelmaa hidastetaan hetkeksi. Be what you want on ehkäpä levyn paras kappale, tyylikäs ylistyslaulu oman itsensä löytämisen tärkeydestä. Viidentenä kuultava Memphis water puolestaan on levyn bluesein kappale joka rytminvaihdoksineen on sekin huikeaa kuultavaa. Risen parhaat kappaleet painottuvat albumin alkupuolelle mutta herkkuja riittää kuitenkin myös levyn loppupuolelle. Sometimes your love rokkaa vahvasti. Toiseksi viimeisenä kuultava Preachin’ on levyin gospelvaikuitteisin kappale.

Takuuvarmasti kritisoijiakin The Answerille riittää. Bändin tyylikäs retroilu ei sinänsä tarjoa uutta, nämä jutut on tehty jo niin moneen kertaan. Mutta yhtye hoitaa hommansa äärimmäisen tyylikkäästi ja myös sen muut jäsenet laulaja Neesonin lisäksi ovat taitavia muusikoita. Totuushan on, että nykyisin on äärettömän vaikeaa tehdä tai löytää mitään täysin uudenlaista musiikkia. The Answer olisi mukava nähdä myös livenä. Kertaalleen olen yhtyeen tositoimissa nähnyt.  Mutta tuolloin esiintymispaikka suuren ja mahtavan AC/DC :n lämppärinä ei ollut millään muotoa otollinen. Näin ollen ei yhtyeen livekunnosta saanut minkäänlaista kuvaa. Uutta tilaisuutta odotellessa tyydyn kuuntelemaan Risea ja kehotan kaikkia muita samaan.

Petri Kipinä

Varaa Rise Vaski-verkkokirjastosta

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy