Kuukausittainen arkisto:helmikuu 2014

Kuuntelen Pressaa – Tasavallan Presidentti uudelleenjulkaisujen voimin

Turkulaisen Svart Recordsin Love Recordsin progempaa kulmaa valottavien uusintajulkaisujen sarjassa Tasavallan Presidentin kiekot ovat todellisia klassikoiden klassikoita. Alkuperäisistä Pressan kiekoista joutuu innokas vinyylin kerääjä maksamaan tukevasti, siinä mielessä vinyylimuotoinen uusiojulkaisu on tervetullut tapaus. Nimittäin cd-versioihin verrattuna soundit ovat jotain aivan muuta.

Pressan levyistä Lambertland ja Milky Way Moses ovat tunnustettuja Suomi-progen kulmakiviä, jotka voi asettaa ilman sinivalkoisia silmälaseja ulkomaisten kanssaeläjiensä rinnalle. Bändin vuonna 1969 julkaistu debyytti Tasavallan Presidentti oli hyvinkin vapaasti laukkaavaa rock-fuusio-jazzia. Eero Raittisen Helpistä lähteneet kitaristi Jukka Tolonen ja rumpali Vesa Aaltonen saivat rinnalleen Blues Sectionista tutun basisti Måns Groundstroemin ja Soulsetin entisen saksofonistin/huilistin Juhani Aaltosen. Vokalistin paikalle saatiin brittilähtöinen Frank Robson, tosin Tasavallan Presidentin normaalia kertosäevetoista musiikkia kaihtanut ulosanti ei antanut laulajalle tilaa loistaa.

Pressan debyyttilevy nosti Tolosen lopullisesti kitarasankarin asemaan, vaikka sävellysten osalta kaksikko Robson/Groundstroem oli kantavana voimana. Levyn juurevasti mutta vapaasti hengittänyt improvisaatiopohjainen revittely antoi erityisesti tilaa Juhani Aaltosen häikäisevälle saksofoni/huiluiloittelulle. Myös Tolosen vahvasti blueshenkinen kitaratyöskentely tuotti albumille vakuuttavia ilonhetkiä.

Uusiojulkaisun rumpusoundi on ehkä hieman ”kirkaampi” kuin alkuperäinen, samaa voi sanoa bassosta mutta fonin kohdalla muutos on pelkästään positiivinen. Kokonaisuus soi kuitenkin todella tasapainoisena ja ennenkaikkea puhtaana. Tuplalevyn mukana seuraa vielä tyylikäs juliste.

Vuonna 1972 julkaistu Lamberland on monessa käänteessä nostettu Pressan parhaaksi näytöksi – ja yhdeksi 70-luvun kotimaisista timanteista. Bändin soundi asettui selkeämmin aikakautensa progen suuntaviivoille ja varsinkin Tolosen kitaralle löytyi yhä enemmän tilaa. Juhani Aaltonen oli jo aikaisemmin korvattu Pekka Pöyryllä ja vokalistin paikalle oli tullut Eero Raittinen. Levyn myötä Pressan maine Suomen ulkopuolella koki suuren arvonnousun. Bändi oli varsinkin muusikkopiirien suosiossa. Milky Way Moses -albumin mukana seuraava juliste kertoo selkeästi aikalaisten ajatuksia Pressan iskukyvystä; ”Tolonen…a future Zappa”, ”Their music is difficult…rock with a strong jazz bias and works only because they are so together as a group”, ”Better than 80 procent of the rock product currently on the market”, ”Ridiculously fast, more lyrical and witty than Clapton, Hendrix and Page”. Ja kyseiset kommentit kantautuivat brittiläisestä musiikkimediasta!

Mutta Lambertland oli myös kaupallinen menestys. Ylistäviä arvoita keränneen albumin ensimmäinen puolisko oli todellista progehekuman juhlaa. Haastavaa ja koukeroista mutta ei itsetarkoituksellista oman erinomaisuuden korostamista – yksinkertaisesti tasapainoista ja mallikasta bändisoittoa. Tolosen nousevan tähden myötä lisääntynyt biisintekovastuu kuului pelkkastään positiivisena asiana. Pöyry jäi ehkä pienempään osaa kuin debyyttilevyllä puhaltanut Aaltonen mutta Pöyry ei jäänyt varjoon! Allekirjoittaneen mielestä Raittinen ei korvannut Robsonia mutta laulajalle Lambertland oli myös suhteellisen vähätöinen projekti.

Myös Lambertlandin uusiojulkaisun soundeista on kuulemma hifistien kesken väännetty kättä – että rumpu-ja bassosoundissa olisi vähemmän potkua kuin alkuperäisessä. Tiedä häntä, ainakin soundi on mieltä ylentävän selkeä. Allekirjoittaneen vertailukappaleen kohdalla vanhasta vinyylistä oli raavittu irti jo parhaimmat soundit joten vanhan ja uuden version vertailu ei tehnyt oikeutta kumpaankaan suuntaa. Kokonaispakettina Lamberlandin uusiojulkaisu on kuitenkin mahtava kokonaisuus. Tuhdin kirjasen lisäksi paketista löytyy Sisältäni portin löysin/Selvä näkijä -sinkula.

Milky Way Moses on monessa lähteessä jätetty Lambertlandin jalkoihin. Vuonna 1974 ilmestynyt levy sai jo aikalaisiltaan nihkeämmän vastaanoton. Englannissa äänitetty albumi on kuitenkin soundien osalta loistavaa jälkeä. Kosketinsoittimilla oli suurempi rooli ja ehkä Pressan soundi liikkui jo turhankin lähelle valtavirtaprogen perusvirtaa. Pressan uusintajulkaisuista Milky Way Moses on kuitenkin kuuntelukokemuksena ylittämätön. Pehmeän vakaa ja orgaaninen soundi on hunajaa progemiehen korville. Myös basso potkii tukevasti. Soundin erotteleva tarkkuus tulee erityisesti esille vapaana laukkaavissa soolokohdissa ja varsinkin kitara/fonisoundi on todella elävää. Allekirjoittanut ei halua tehdä eroa Lambertlandin ja Milky Wayn välillä – molemmissa on tunnistettavaa omalaatuisuutta ja uusintajulkaisuna Milky Way Moses on varmasti levyyn sijoitetun rahan arvoinen.

J.Kaunisto
Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Uncategorized

Miska Rantanen kertaa Raisiossa Love Recordsin kunniakasta historiaa

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla 3.3. kello 16-19 järjestettävän Vinyyli-iltamat -tapahtuman vieraaksi saapuu Love Records 1966–79 -historiikin kirjoittanut Miska Rantanen.

Levy-yhtiö Love Records kuuluu suomalaisen musiikkihistorian tärkeimpiin instituutioihin. Sen perustamisen aikoihin vuonna 1966 kotimaisen kevyen musiikin kenttä oli murrosvaiheessa, kun vakiintuneet levy-yhtiöt eivät olleet havainneet uusia musiikkivirtauksia ja uusien osayleisöjen syntymistä. Love Records tarjosi yhteisen foorumin niin kirjallis-poliittiselle teatteri-musiikille, modernille jazzille kuin kotimaiselle rhythm’n’bluesille. Love Records tuli aluksi kuuluisaksi poliittisen musiikin ja progressiivisen rockin julkaisijana. Loven tallista löytyivät mm. Kaj Chydenius, Wigwam, Tasavallan Presidentti, Agit-Prop, M. A. Numminen, Rauli Somerjoki, Hurriganes, Juice Leskinen, Kaseva, Dave Lindholm, Maarit, Blues Section, Tabula Rasa…

Kirjan kirjoittaja Miska Rantanen on politiikan ja talouden toimittaja Helsingin Sanomissa. Tietokirjojen lisäksi hän on kirjoittanut mm. Rumbaan ja Imageen sekä käsikirjoittanut Uutisvuotoa 1990-luvulla.

Viime syksynä Miska Rantanen villitsi lukijoita teoksella Kukkiva syyspervo ruukussa: kirjallisen viestinnän tähtihetkiä.

Love Records -historiikista on tulossa myös uusi, korjattu painos. Näillä näkymin kirjaa on myynnissä myös Raision tilaisuudessa.

 
Lisätietoja:

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Tapahtumat, Uncategorized, Uutiset

Viikon levy – Richard Strauss: ”Poesie”: Orchestral Songs Diana Damrau

6a00d8341c630a53ef014e5f3793ac970cRichard Strauss (1864–1949) on ollut Musastossa kuluvan helmikuun ajan isosti esillä säveltäjän juhlavuoden kunniaksi: säveltäjän syntymästä siis tulee tänä vuonna  kesäkuussa kuluneeksi 150 vuotta. Kari Pohjola mainitsee Richard Straussin oopperoita käsittelevässä Musaston kirjoituksessaan Ruusuritari –oopperan sisältävän hienoa musiikkia erityisesti naisäänien ystäville. Tämän viikon levy jatkaa samalla linjalla: sopraano Diana Damrau esittää Richard Straussin orkesterilauluja muutaman vuoden takaisella ”Poesie” –levyllään ja levy on toden totta naisäänen juhlaa. Viime aikoina on tuntunut siltä, että aina kun Diana Damrau avaa suunsa näyttämöllä tai CD/DVD –tallenteella, tulos on häikäisevä. Hän on mielestäni yksi tämän hetken parhaista naisäänistä, jollei paras.

Straussin sanotaan yltäneen mestaruuteen kolmella musiikin alalla, oopperoiden, sinfonisten runojen ja yksinlaulujen säveltäjänä.  Hän sävelsi paljon laulumusiikkia sekä mies- että naisäänille. Henkilökohtaisesti pidän lauluista enemmän naisääänen esittämänä. Yksi paljon levytetyistä laulukokoelmista on Straussin viimeisinä elinvuosinaan säveltämä Vier letzte Lieder (Neljä viimeistä laulua) sopraanolle ja orkesterille, jota ovat levyttäneet  hienot sopraanot mukaan lukien Karita Mattila ja Soile Isokoski. Olisi väärin jättää mainitsematta myös esimerkiksi Elisabeth Schwarzkopfin, Jessye Normanin ja Renée Flemingin levytykset.

Poesie –levyllä ei ole lauluja edellä mainitusta laulusarjasta, mutta 22 muuta toinen toistaan  hienompaa laulua. Oma ehdoton suosikkini levyn lauluista on laulu Zueignung. Kuulin sen ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Renée Flemingin resitaalikonsertissa Helsingissä, jossa hän esitti laulun encorena;  esitys kolahti tajuntaan välittömästi jättäen sinne unohtumattoman muistijäljen. Laulu on kaunis, vähän haikeakin, ja Diana Damraun tulkitsemana ihastuttava. Toinen lempilauluni levyltä on Cäcilie. Laulun melodinen valoisuus on vangitsevaa, joskin sanat ovat pikemminkin haikeat; laulun perusajatus hyvin vapaasti käännettynä ”jospa tietäisit miltä tuntuu haaveilla suudelmista ja tuntea kaipausta yksinäisinä öinä, sydämesi pehmenisi ja olisit kanssani”.

Musiikkiin ja sen kauneuteen liittyvät asiat ovat aina makukysymyksiä, kuten myös se mitä kukin pitää mieltä rauhoittavana musiikkina. Minun mielestäni Poesie –levyn laulut ovat suurimmaksi osaksi hyvin seesteisiä ja mieltä rauhoittavia, joskin kauneudessaan ja ”musiikillisessa valoisuudessaan” myös hyvin energisoivia. Voisin suositella levyä hyvinkin monenlaiseen tilanteeseen: aamun avaukseksi kiireettömään sunnuntaiaamuun, hyvän unen tuojaksi illan päätteeksi, hyvän mielen tuojaksi milloin vain.

Christian Thielemann johtaa Münchenin filharmonista orkesteria (Münchner Philharmoniker) ja levyllä on ainoastaan Straussin orkesterilauluja.

Mielestäni levy on täysosuma, se on likipitäen kauneinta mitä olen eläissäni kuullut.

Varaa teos Vaskista

Heli Pohjola

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Taidemusiikki, Viikon levy

Vinyyli-Iltamat jälleen Raision kirjaston musiikkiosastolla

Raision kirjaston musiikkiosastolla järjestetään toista kertaa Vinyyli-iltamat -nimellä  etenevä vinyylilevyjen maailmaan keskittyvä tapahtuma. Maanantaina 3.3. kello 16-19 Raision musiikkiosastolla on luvassa levymyynnin lisäksi Love Records 1966–79 -historiikin kirjoittaneen Miska Rantasen asiantuntevaa sanailua liittyen Love Recordsin vaiheisiin.

Levykauppiaista paikalla ovat Iki-Popin Joska Laine, 8raidan Fredrik Johansson ja kiertävä levykauppias Kari Prusila. Levymyynti jatkuu koko tapahtuman ajan, kello 16-19.

Tapahtumaan on vapaa pääsy.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Tapahtumat

Viikon levy: Sia – Colour the small one (2004)

Sia_Colour_the_Small_One

Colour the small one on australialaisen Sia Furlerin kolmas levy. Levyllä Sia fiilistelee r&b:n, jazzin ja popin maailmoissa. Colour the small one on Sian edellisiä levyjä rauhallisempi ja tunnelmallisempi. Sian omien sanojen mukaan levy on helppoa kuunneltavaa. Kappaleita ovat olleet tekemässä Sian lisäksi mm. levyn tuottaja Jimmy Hogarth, basisti Samuel Dixon ja Beck.

Colour the small one julkaistiin vuonna 2004 Australiassa, Britanniassa ja Euroopassa. Levyn Amerikan valloitus tapahtui muutama vuosi myöhemmin. Amerikkalaiset löysivät Colour the small one:n sen jälkeen kun Breathe me –kappale soi Mullan alla TV-sarjassa. Sian muitakin kappaleita on päätynyt TV-mainoksiin ja -sarjoihin sekä elokuviin.

Breathe me:n lisäksi nostaisin omiin suosikkeihini Sunday:n. Sunday on tarttuvaa poppia ja eroaa mielestäni levyn muista kappaleista. Kauneimman laulun tittelin vie Natale’s song. Jos ihastut tämän levyn herkkiin tunnelmiin, suosittelen tutustumaan myös Sian Some people have real problemslevyyn vuodelta 2008.

Sia on tehnyt paljon musiikkia myös muille artisteille. Viimeisimmällä Britney Spearsin levyllä, Britney Jean, on kolme Sian kappaletta. Tunnetuin yhteistyö on ehkä David Guettan kanssa valmistunut Titanium, jonka Sia esittää.

Sia netissä: http://siamusic.net/

Colour the small one Vaski-kirjastoissa

Päivi/Kaarinan kaupunginkirjasto

Jätä kommentti

helmikuu 17, 2014 · 18:38

Prog you like a hurricane!

Raikas progressiivinen soundi

Turun musiikkikirjastoon on hankittu lisää 1970-luvun progelevyjä. Kirjaston valikoimasta löytyy nyt enemmän musiikkia esimerkiksi Keski-Euroopasta, Yhdysvalloista ja Kanadasta.

Progressiivista rockia 70-luvulta.Ehkä Pink Floyd, Yes ja Genesis ovat sinulle jo vanhoja tuttavuuksia? Nyt voit tutustua suureen joukkoon ulkomaisia levytyksiä, joita Vaski-kirjastoissa ei ole ennen ollut lainattavissa. Uutta tarjontaa ovat esimerkiksi saksalaiset Eloy, Kraan, Hoelderlin sekä Schicke, Führs & Fröhling, samoin italialaiset yhtyeet Le Orme, Sensations’ Fix ja Quella Vecchia Locanda.

CD-levyt ovat varattavissa Vaskin verkkokirjastosta. Linkeistä pääset hakutuloksiin, joihin on kerätty 70-luvun progea Italiasta, Ranskasta, Saksasta, Kanadasta, Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta.

Aamunkoiton portit

Levyjen rinnalle Musasto suosittelee lämpimästi Matti Pajuniemen kirjoittamaa teosta Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 19671979 (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2013). Kirja on ensimmäinen laaja suomenkielinen matka ulkomaiseen progeen. Aamunkoiton portit arvioitiin Musastossa viime syksynä.

Kirjastoista löytyy runsaasti alan kirjallisuutta myös englanniksi.

 Tuomas Pelttari

1 kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutta ja retroa, Uutuudet

Musasto suosittelee: Leoš Janáček – Jenůfa

Leoš Janáček: Jenůfa

Jenůfa on tšekkiläisen säveltäjän Leoš Janáčekin kolmas ooppera, jonka ensi-ilta oli säveltäjän kotikaupungissa Brnossa vuonna 1904. Teos poikkesi tyypillisestä tšekkiläisestä musiikkiperinteestä ja esitys jäi vain paikalliseksi merkkitapaukseksi säveltäjän jäädessä suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Myöskään Prahan musiikkipiirit eivät olleet suopeita tuolloin ns. susirajan takana asuvaa säveltäjää kohtaan. Janáčekin varsinaisena kansallisena ja kansainvälisenäkin läpimurtona pidetään vasta vuoden 1916 Prahan kansallisteatterin Jenůfan esitystä säveltäjän ollessa jo 62-vuoden iässä. Prahan esitys herätti lopultakin yleisön kiinnostuksen Janáčekia kohtaan ja teoksen ymmärrettiin uudistavan tšekkiläistä oopperatraditiota. Hänen merkityksensä modernin oopperataiteen kehitykselle ymmärrettiin vasta paljon myöhemmin.

 Janáčekin tyyli vaikutti aikalaisista uudelta ja epätavalliselta ja hän sai toisinaan kriitikoilta kovaakin vastustusta. Hän sävelsi näyttämömusiikin lisäksi myös muuta vokaalimusiikkia sekä orkesterimusiikkia, kamarimusiikkia ja pianomusiikkia ja Janáček on tasavertainen nimi maineikkaassa kolmikossa, joka on luonut uuden tšekkiläisen musiikin perustan: Smetana – Dvořák – Janáček .

Janáček oli monien muiden tunnettujen säveltäjien rinnalla myös tuottelias musiikkikirjailija, jonka laaja-alainen tuotanto sisältää niin musiikkiteoreettisia kirjoituksia ja artikkeleja kuin kotikaupunkinsa paikallislehteen kirjoitettuja pakinoitakin. Hän oli myös kansanperinteen kerääjä ja hän tutki mm. kotiseutunsa Määrin kansanmusiikkia ja tšekin kielen puhemelodiaa. Janáček piti musiikissaan esikuvanaan puhuttua kieltä ja hänen sanotaan kuljettaneen mukanaan muistikirjaa, johon hän nuotinsi kuulemiaan ihmisten repliikkejä ja etsi musiikillista ilmiasua myös monille muille ympärillään kuulemilleen elämän äänille: hän halusi musiikkinsa kirjaimellisesti puhuvan.

Jenůfa on Janáčekin realistisen tyylin mestariteos. Oopperan alkuperäinen nimi on Její pastorkyňa (Hänen kasvattityttärensä), mutta sitä alettiin nimittää Saksassa Jenůfaksi oopperan päähenkilön mukaan. Ooppera on tarina kasvattiäidistä ja kasvattityttärestä, tarina maalaiskylän kolmiodraamasta, mustasukkaisuudesta ja sitä seuraavista järkyttävistä tapahtumista. Jenůfa on rakastunut kylän kaikkien naisten suosikkimieheen Ŝtevaan ja parin odotetaan menevän naimisiin. Kasvattiäiti ei kuitenkaan anna lupaa avioitua hulttion kanssa ennen kuin tämä parantaa tapansa. Ŝtevan velipuoli Laca on puolestaan myös rakastunut Jenůfaan ja haavoittaa mustasukkaisuuden puuskassa veitsellä Jenůfan kasvoja, koska ei saa tunteilleen vastakaikua. Aika kuluu ja Jenůfa synnyttää Ŝtevalle pojan. Ŝteva ei kuitenkaan enää huoli Jenůfaa tämän kasvoja rumentavan arven takia. Kasvattiäiti haluaa saada Jenůfan naimisiin hinnalla millä hyvänsä ja tekee järkyttävän teon: hän surmaa Jenůfan lapsen, jotta Laca suostuu ottamaan Jenůfan vaimokseen. Kaikki, myös Jenůfa ja Laca, uskovat lapsen kuolleen ns. normaalin kuoleman kunnes lapsen ruumis löydetään. Järkyttävistä tapahtumakäänteistä huolimatta ooppera päättyy anteeksiantoon – Jenůfa antaa anteeksi kasvattiäidilleen tämän tekemän kauhean teon ja Lacalle tämän aiheuttaman kasvojen turmelemisen ja suostuu lopulta Lacan puolisoksi.

Jenůfaa esitetään parasta aikaa Suomen Kansallisoopperassa. Se on Kansallisoopperan ohjelmistossa vielä helmikuun ajan, mutta esitykset ovat loppuunmyytyjä eikä ihme.  Oopperan nimiroolin laulava Karita Mattila oli mielestäni huikean hyvä. Hän oli käsittämättömän uskottava nuoren Jenůfan roolissa ja taas kerran ei voi kuin ihastella hänen upeaa ääntään = BRAVA! Loistava oli myös miespääosan Lacan roolin laulanut Jorma Silvasti. Ooppera on ohjattu niin, että katsojan / kuulija sympatiat ovat helposti Lacan puolella, vaikka Lacan mustasukkaisuus ja julma teko ovat karmivan tarinan alkusysäys. Päivi Nisula kasvattiäidin roolissa oli raastavan upea ja Jyrki Anttila Ŝtevan roolissa puolestaan uskottava. Pidin kovasti myös Juha Kotilaisen laulamisesta ja esittämisestä pienemmässä työnjohtajan roolissa.

Jenůfa ei ole välttämättä suurinta suosikkimusiikkiani, mutta esityksessä ja roolituksessa ei mielestäni ollut heikkoja hetkiä. Esityksen vanhahtava näyttämökuva on saanut jonkin verran kritiikkiä – itseäni tämä ei kuitenkaan häirinnyt vaan nautin jokaisesta hetkestä.

(Heli Pohjola)

Jenůfan levytyksiä Vaski-kirjastoissa:

Live-äänitys vuodelta 2001. CD-tallenteella esiintyvät mm. Karita Mattila, Anja Silja ja Jorma Silvasti. Bernard Haitink johtaa Covent Gardenin orkesteria. Vaski-tietokantaan

DVD-taltiointi, jolla esiintyvät mm. Nina Stemme, Eva Marton ja Jorma Silvasti. Peter Schneider johtaa Gran Teatre del Liceun orkesteria. Vaski-tietokantaan

DVD-taltiointi, jolla esiintyvät mm. Roberta Alexander, Anja Silja ja Philip Langridge. Andrew Davis johtaa London Philharmonic Orchestraa. Vaski-tietokantaan

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Taidemusiikki