Avainsana-arkisto: musiikki

Mary Chapin Carpenter – vahva Amerikan ääni

carpenter-jullari

MARY CHAPIN CARPENTER

 

Mary Chapin Carpenter (s. 21.2.1958) on amerikkalainen laulaja/lauluntekijä, joka on 30 vuoden aikana levyttänyt 14 albumia ja myynyt 14 miljoonaa levyä. Moninkertaisesti palkittuna artistina hän on saanut mm viisi kantrimusiikin Grammy-palkintoa, joista neljä ainutkertaisesti peräkkäisinä vuosina. Lauluntekijänä Carpenter on itse arvostanut erityisesti vuoden 2012 nimitystä Nashvillen Songwriters Hall of Fameen.

Lapsuudenkodissa kuunneltiin paljon musiikkia. Isän laajasta levykokoelmasta löytyi Fats Waller ja Billie Holiday, folkmusiikin uudesta noususta kiinnostuneelta äidiltä Woody Guthrie. Vanhemmilla sisaruksilla The Mamas & The Papas, The Beatles ja Judy Collins. Mary, tuttavallisemmin MCC, oli perheen neljäs lapsi ja peri vanhempiensa nimet; äiti oli nimeltään Mary Bowie Carpenter ja isä Chapin Carpenter jr.

Soittamisen alkeisiin nuori Mary sai äidiltään ensin viisikielisen basso ukulelen ja sitten nailonkielisen akustisen. Ja tykästyikin siihen sitten niin, että koulutoverit uhkasivat katkoa kitarasta kielet, jos hän vielä kerran soittaisi (Nuorten Sävellahjastakin 60 -70-luvun taitteessa tuttua) Leaving On A Jet Plane folk-iskelmää.. Vanhemmat erosivat, kun Mary oli kuudentoista. Se oli kokemus, johon hän palasi myöhemmin laulussa House Of Cards.

Koulun jälkeen MCC opiskeli yliopistossa kulttuurihistoriaa ja esiintyi pienillä klubeilla harrastusmielessä, kolikoita hattuun (tai tässä tapauksessa koriin) keräten. Hän harkitsi jo aikuistumista ja ”oikeisiin töihin” menoa, kun Columbia Records tarjosi levytyssopimusta. Omasta mielestään hän oli laaja-alaisemmin folk- ja jopa poplaulaja, mutta Columbia näki otollisemmat markkinat kantrin kentällä.

Sitä kautta hän tutustui uuden sukupolven tarinankertoja-lauluntekijöihin, kuten Guy Clark, Lyle Lovett ja Steve Earle, jotka yhtä kaikki laskettiin laajemman kantri-käsitteen alle kuuluviksi. Carpenter kotiutui tähän joukkoon, joiden lauluissa toistuivat amerikkalaisuuden peruskivet; sinnikkyys ja itsenäisyys, kaiho ja lämmin huumori.

 

Carpenterin kolmas albumi ’Come On Come On’ (1992) oli luonteva sekoitus folkkia, poppia ja kantrirokkia. Se oli suunnannäyttäjä sille, minkälaiseksi 2000-luvun kantri tulisi kehittymään. Tuloksena oli Carpenterin uran tähän saakka menestynein levy, jota myytiin neljä miljoonaa kappaletta ja joka poiki kantrilistoille hämmästyttävät seitsemän listahittiä.

Seuraava levy ’Stones In The Road’ (1994) oli tasapainoinen paluu pehmeämpään ilmaisuun. Kaupallisten koukkujen sijaan paino oli sanoituksissa. Levyn yleisilme oli vakava, esimerkkeinä tosipohjainen John Doe No. 24 ja kovin henkilökohtaiselta kuulostava The Last Word.

”You can have it, I don’t want it and when you’ve got it I’ll be gone/                                                                                                It won’t matter what you’re saying when the damage has all been done”

Toisaalta, levyltä löytyy myös varsin kiihkeätunnelmainen Shut Up And Kiss Me, joka toi Carpenterille uran ensimmäisen Billboardin kantrilistan kärkisijan.

2000-luvun alussa levyjen sovitukset olivat siloitellumpia, ikään kuin tavoitteena olisi ollut Adult Contemporary Radio, eli suomeksi suoraan sanottuna iskelmäradio. Toisaalta sanoitukset olivat entistä vahvempia, itseä ja yhteiskuntaa herkästi ja tarkasti analysoivia. Konservatiiviseen Nashvilleen verrattuna on MCC aina edustanut liberaalimpaa ajattelutapaa. Lyriikoiden ollessa useimmiten hienovaraisia kertomuksia, eikä suoria julistuksia, on suuren yleisön ollut helpompi ottaa omakseen nämä modernit, humanistisemmat tulkinnat.

Poikkeuksiakin teksteistä löytyy, kuten George W Bushin sotapolitiikkaa arvostellutta ja sitä kautta harvinaisen ankaraa (Shut up and sing!) kritiikkiä saanutta Dixie Chicks-trioa tukenut, tulikivenkatkuinen On With The Song (2007).

2000-luvun loppu oli Carpenterille traumaattista aikaa. Vuonna 2007 hän sairastui hengenvaaralliseen keuhkoveritulppaan ja joutui jäämään pitkälle toipumisvapaalle. Valmisteilla ollut kiertue piti peruuttaa ja mieleen iski epävarmuus tulevaisuudesta, lopputuloksena todella vakava masennustila. Kesti puoli vuotta ennen kuin uusia lauluja alkoi syntyä ja hidas tervehtyminen niiden kautta saattoi alkaa.

”I found myself between two places, Neither of them home,                                                                                       I could not recoqnize the faces, I’ve never felt so alone,                                                                                                              So alone”

’Holding Up The Sky’ (2010)

Toipumisaikana Carpenter paitsi opetteli laittamaan ruokaa, hän myös luki paljon ja uuden levyn tekstit olivatkin entistä enemmän kuin pieniä novelleja. Esimerkkinä Mrs. Hemingway, joka (enteellisesti) kertoi tarinan kirjailijan ensimmäisen vaimon näkökulmasta. Vuonna 2010 julkaistu ’Age Of Miracles’ sai hyvän vastaanoton ja nousi Billboardin folk-listan kärkisijalle.

 

Mutta huolet eivät olleet ohi. Samana vuonna Carpenterin avioliitto kariutui ja vuotta myöhemmin tytärtä taiteilijan uralla aina tukenut isä kuoli pitkällisen keuhkosairauden uuvuttamana. Kaikista näistä kokemuksista syntyi Carpenterin uran vakavin ja syvällisin levy, ’Ashes And Roses’ (2012). Tuskan ja eheytymisen ohella kantava teema on se, että kaikki nämä vastoinkäymiset; sairaus, avioero, vanhempien poismeno, ovat universaaleja, me kaikki kohtaamme niitä jossain elämämme vaiheessa. Ja tietoisuus siitä tuo lohtua.

„Had enough of sad days, Had enough of sleepless nights,                                                                                            I only need a tank of gas, Babe I’m going for a ride,                                                                                                        Cause when I’m all alone on a midnight highway,                                                                                                    There’s nothing like two hands on the wheel,                                                                                                             And the radio playing I Won’t Back Down,                                                                                                                 Baby that’s about the way I feel“

 

’The Way I Feel’ (2010)

 

Vuosi 2016: Uusi uuden sukupolven tuottaja, uusi levy ’The Things That We Are Made Of’.  Matka jatkuu..

 

Teksti; Markku Oksanen

(Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla esillä Mary Chapin Carpenterin tuotantoa vitriininäyttelyn muodossa)

carpenter1

carpenter2

carpenter5

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Kasarikakaran varjolista

take-me-to-the-girlSen piti olla jo ohi. Päättynyt. Kokonaan loppu. Förbi. Kuollut kuin papukaija.

Olin paikalla, kun 80-luvun loppumista juhlittiin. Samalla päättyi populaarimusiikissa ajanjakso, jota osa meistä tuolloin teini-ikäisistä muistelee kaiholla, osa kauhulla.

Viime vuodet ovat osoittaneet, että 80-luku on kaikkea muuta kuin ohi. Aikakauden parhaat bändit tekevät uusia levyjä ja kiertueita. Osa on huilinut tässä välillä, osa ei koskaan lopettanutkaan.

Itselleni on musiikin suurkuluttajana ollut ihmeellistä huomata, että oman nuoruutensa voi kuin voikin elää uudelleen. YouTube, Spotify, Discogs, sosiaalinen media ja internet ylipäätään ovat ehtymätön aarreaitta taannoin oman tutkan ulkopuolelle jääneen musiikin penkomiseen.

Kasarikakaran varjolista sisältää löytöjä, jotka olen tehnyt vasta nyt kypsässä keski-iässä, mutta jotka olisivat kolahtaneet jo viisitoistavuotiaana. Tämä kymmenikkö on vain pieni otos listahittien varjoon jääneestä musiikista.

Brian Enosta voisi kirjoittaa oman blogikirjoituksensa tai useammankin. Hänen suomalaiseen korvaan hassu sukunimensä häälyi tietoisuuteni rajoilla jo 80-luvulla, mutta vasta myöhemmin olen ymmärtänyt tämän elektronisen musiikin enon ja kummisedän merkityksen. Brian Peter George St. Jean le Baptiste de la Salle Enon (s. 1948) tuotanto on vähintään yhtä hengästyttävä kuin hänen nimensä, etenkin kun mukaan lasketaan hänen tuottamansa levyt.

Brian Eno & David Byrne – Mea Culpa

Yhteiskunnallisesti virittynyt englantilainen post-punk -yhtye Gang Of Four lainasi nimensä Kiinan kommunistisen puolueen johtajanelikolta. Bändi on toiminut vuosikymmenten varrella eri kokoonpanoissa, puristaen kokoon alle kymmenen studiolevyä. Alkuperäisistä jäsenistä on jäljellä kitaristi Andy Gill. Gang of Fourin uusin levy What Happens Next ilmestyi viime vuonna. Bändi esiintyy Helsingin Tavastialla keskiviikkona 14.9.

Gang Of Four – I Love A Man In A Uniform

The The on käytännössä yhden miehen, laulaja-lauluntekijä Matt Johnsonin pyrintö. Iso joukko nimekkäitä muusikoita ja artisteja on tehnyt hänen kanssaan yhteistyötä. The The onkin ollut erityisesti kriitikoiden ja musiikkia vähän vakavammin harrastavien suosiossa, Melody Maker valitsi 1983 ilmestyneen albumin Soul Mining vuoden levyksi.

The The –  I’ve Been Waitin’ for Tomorrow (All of My Life)

Melodista ja popahtavaa uutta aaltoa soittaneen XTC:n henkilökohtainen ohitus 80-luvulla on minulle täysi mysteeri. Miksei kukaan kertonut minulle heistä? Bändin tuotanto vaikuttaa ensikuulemalta hilpeältä rallikimaralta, mutta pintaa raaputtamalla paljastuu omaperäinen ja kunnianhimoinen biisinrakennustaito.

XTC – Senses Working Overtime

Francis ”Frank” Tovey (s. 1956) tunnetaan nimellä Fad Gadget. Hänen musiikissaan syntikkasoundeihin yhdistyvät ”found objects” -äänet, joiden kilkutuksesta minulle tulee mieleen Depeche Moden saman aikakauden tuotanto. Industriaalin äänimaailman taustalta löytyykin yhteinen levy-yhtiö Mute. Toveyn omalla nimellään tekemästä musiikista suosittelen vuonna -88 ilmestynyttä levyä Civilian.

Fad Gadget – Collapsing New People

Nimensä puolesta rautalankabändiltä kuulostava The Stranglers on uskoakseni brittiyleisölle hyvinkin tuttu, mutta jäänyt vähemmälle huomiolle muualla. Bändi on tehnyt levyjä tasaiseen tahtiin 70-luvulta tähän päivään, tislaten monet erilaiset musiikilliset vaikutteet omaksi, maistuvaksi sekoituksekseen. The Stranglersin tunnetuimpia hittejä ovat Golden Brown, Peaches ja Always the Sun.

The Stranglers – Midnight Summer Dream

The Psychedelic Furs on muiden listalla olevien bändien tavoin brittiläisen post-punk -skenen tuotos. Bändin elinkaari osuu lähes tismalleen 80-luvulle ulottuen esikoisalbumista The Psychedelic Furs (-80) bändin seitsemänteen ja viimeiseksi jääneeseen studioalbumiin World Outside (-91). Suurimman nosteen uralleen bändi sai vuonna -86, kun ohjaaja John Hughes käytti biisiä Pretty In Pink samannimisessä elokuvassaan.

The Psychedelic Furs – Heartbeat

The Associates on ns. hankittu maku, samaan tapaan kuin homejuusto. Kestää hetken päästä bändin musiikkiin sisälle, mutta sen jälkeen sitä haluaa lisää. Uutta Associatesin musiikkia ei valitettavasti tulla koskaan saamaan bändin keulahahmon Billy Mackenzien kuoltua vuonna -97 vain 39 vuoden ikäisenä.

The Associates – Take Me to the Girl

Bauhaus-yhtyeen vokalisti Peter Murphy (s. 1957) on elossa ja voi hyvin, hän keikkailee lokakuussa ympäri Eurooppaa. Tätä juttua varten tietoja etsiessäni törmäsin Murphyn tekemien cover-versioiden sarjaan vuodelta 2009 – sen otan kuunteluun seuraavaksi! Miehen 80-luvun tuotannosta suosikkini on hänen ensimmäinen soololevynsä Should the World Fail to Fall Apart vuodelta -86.

Peter Murphy – Should the World Fail to Fall Apart

The Creatures on Siouxsie and the Banshees -bändin kahden jäsenen muodostama kokoonpano, jonka musiikinlajiksi nimetään exotica. Vuonna -89 ilmestyneellä levyllä Boomerang laulaja Siouxsie Sioux ja rumpali Budgie yhdistelevät musiikkiinsa aineksia flamencosta, bluesista ja jazzista. Minun korvissani levy enteilee jo vahvasti 90-luvun saundimaailmaa.

The Creatures – Pluto Drive

Nina Huurrevaara

Turun kaupunginkirjaston tiedottaja, DJ Sundae Girl

Jutun musiikkia voit etsiä myös Vaski -verkkokirjastosta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee

Puolalaisen musiikin soittolista

Turun Kaupunginkirjaston Puola -viikon tapahtumassa musiikkiosaston DJ:t Gnistan ja Imola Grand Prix soittivan pääkirjaston Rotundassa Puola -aiheista musiikkia. Kahden tunnin aikana kuultiin mielenkiintoinen kattaus klassista, rokkia, jazzia sekä maailmanmusiikkia. Asiakkaiden kiinnostus oli ilahduttavan innostunutta ja listaa soitetusta musiikista toivottiin. Tähän on nyt koottu molempien tiskijukkien soittamaa musiikkia. Vaski-linkkien kautta pääset tarkastelemaan haluamasi levyn saatavuustietoja sekä tarvittaessa varaamaan sen. Puola -aiheista musiikkia on myös esillä Turun musiikkiosastolla ja sitä voi lainata.

DJ Imola Grand Prix

 

Chłopcy kontra Basia: Oj Tak!

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3039551

Kroke: out of sight

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.666964

Warsaw village band:

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.637148

Aldona: Sonnet

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.2749008

Motion Trio: Pictures from the street

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.451079

Możdżer, Leszek: Polska

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.2943645

Jacaszek: Treny

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.651221

https://youtu.be/KchQU4NBfKA

Paprika Korps: Telewizor

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.473360

Stanko, Tomasz: Wislawa

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.2845588

Chopin, Frédéric: Grand Chopin : works for piano and orchestra

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.717411

Lutosławski, Witold: Orchestral works, Vol. 2

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.720886

Hammer, Jan: Maliny Maliny

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.650168

 

DJ Gnistan

 

Kroke: Ten pieces to save the world

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.442193

Warsaw Village Band: Uprooting

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.462991

Motion trio: Play-station

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.463857

Zbigniew Preisner: Preisner’s music

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.285827

Riverside: Second life syndrome

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.461861

Congratulations: 50 years of the Eurovision song contest: all the winners + favourites. 1981-2005 (Edyta Górniak: To nie ja)

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.457345

Tomasz Stanko: Dark eyes

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.668468

Lunatic Soul: Lunatic Soul II

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.693094

Witold Lutoslawski: Vocal works

https://vaski.finna.fi/Record/vaski.717131#componentstab

 

Petri Kipinä ja Antti Impivaara

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Hip hop – notkea keski-ikäinen; hip hopin historiaa kertaava näyttely Raision kirjastossa

Hip hop-1

Hip hop -musiikki on kasvanut 40-vuotisen historiansa aikana ulos New Yorkin kaduilta stadionit täyteen vetäväksi populaarimusiikin kestomenestyjäksi. Varmastikin hip hopissa yli muiden korostuva samplaaminen eli lainaaminen on mahdollistanut reviirin laajentamisen vauvasta vaarille sopivaksi paketiksi. Vaikka hip hop itsessään pitää sisällään huomattavan määrän erilaisia tyylisuuntia, on mainstream hip hop samaistumisen pomppumetallista aina klassisen- ja iskelmämusiikin tyylilajeja, vaikka hip hop -musiikin juuret ovatkin 1960- ja 70-luvun soulissa, funkissa ja jazzissa.

Kun ajattelee miten koto-Suomessa on eletty hip hopin aallonharjalla, voisi todeta että skene on ollut kapea mutta ajanmukainen. Kun Kojo aikanaan äänitti Whatugonnadon Billy Carsonin kanssa 1983, oli tyylit likimain Atlantin takaisen legendaarisen Sugarhill Gangin veroiset. Varsinaista hip hopin monipuolinen kokonaisuus, kun artistit toisensa jälkeen vaihtoivat kielen suomeksi. Kuitenkin Damn The Band oli englanniksi toimiva, mikäli vertaa Eric B. & Rakim -julkaisuun Follow The Leader. Julkaisuilla on kaksi vuotta ikäeroa, mutta tässäkään tapauksessa ei kotimaisen artistin tarvitse hävetä.

Suomalainen hip hop kehittyi rivakasti 1990-luvun puolivälissä c-kasetteja neliraiturilla nauhoittavista artistinaluista listaykkösiksi, kuten Nuera-yhtyeen Skem alias Petri Nygård. Samalla 1990-luvun loppupuolella kehittyi Suomessakin hip hop -musiikin parissa toimineista muusikoista sukeutui levy-yhtiöitä pyörittäviä tuottajia, aivan kuten Amerikassa P. Diddy, Timbaland, Neptunes ja Dr. Dre. Sittemmin moni tuolloin aloittaneista tuottajista on siirtynyt laajemmin toimimaan kotimaiselle musiikkikentälle. Hip hop -kenttä onkin tuottanut kotimaiseen musiikkibisnekseen levy-yhtiöitä ja bisneshenkisiä toimijoita, joista näkyvimmät ovat keltaisen lehdistön sivuilla viikosta toiseen.

Hip hop -musiikissa näkyy ja kuuluu kyky poimia uusimmat virtaukset, mikä on tehnyt suosituimmista kotimaisista hip hop -artisteista kansanomaisesti sanottuna iskelmätähtiä. Siinä missä reggae-artisti Jukka Poika on karibialaistanut kotimaisen humppapoljennon, on Cheek luonut Suomi hip hop -kerronnallaan iskelmäballadien muotin uusiksi. Kuitenkin kotimaisen hip hop -musiikin tärkein anti on alalle syntyneiden levy-yhtiöiden, kuten MONSP Records, 3rd Rail Music ja Rähinä Records, panos laajan diversiteetin luomiseksi, mikä tarjoaa laajan musiikkikirjaston listahiteistä aina UG-toimijoihin. Huomattavin ero kotimaisen hip hop -musiikin alkuajoista 2010-luvulle tultaessa on, että hip hop -musiikki on siirtynyt marginaalista jääkiekkoleijonien ja koko kansatuntoja luotaavaksi ammattimuusikoiden ja tuottajien monimuotoiseksi ja tärkeäksi osaksi koko suomalaista populaarimusiikin kirjoa. Hip hop on Suomessakin toteutunut profetiansa Run-D.M.C:n mallin mukaisesti globaalissa mittakaavassa ja lunastanut näin paikkansa popmusiikin kuninkaallisten joukossa.

​Teksti: Petri Vuori

rapit1

rapit2

rapit3

rapit7

rapit8

Näyttelyssä esillä olevia vinyylilevyjen kansia:

 

Boogie Down Productions - By All Means Necessary

Boogie Down Productions – By All Means Necessary

A Tribe Called Quest - Midnight Marauders

A Tribe Called Quest – Midnight Marauders

MF Doom - Operation Doomsday

MF Doom – Operation Doomsday

Public Enemy - Fear of a Black Planet

Public Enemy – Fear of a Black Planet

N.W.A.  - 100 Miles and Runnin'

N.W.A. – 100 Miles and Runnin’

Ice-T- Original Gangster

Ice-T- Original Gangster

Eazy E - Eazy Duz It

Eazy E – Eazy Duz It

Ice Cube - Amerikkkas Most Wanted_

Ice Cube – Amerikkkas Most Wanted

Dr. Dre - The Chronic

Dr. Dre – The Chronic

Abstract Rude & Tribe Unique - Showtime

Abstract Rude & Tribe Unique – Showtime

Three 6 Mafia - Chpt. 2 World Domination

Three 6 Mafia – Chpt. 2 World Domination

De La Soul - Buhloone Mindstate

De La Soul – Buhloone Mindstate

Atmosphere - Overcast ep

Atmosphere – Overcast ep

LL Cool J - Radio

LL Cool J – Radio

Asa - Terveisiä Kaaoksesta

Asa – Terveisiä Kaaoksesta

Memmy Posse - Huolestuttavia Merkkeja

Memmy Posse – Huolestuttavia Merkkejä

SMC Lähiörotat - Raffii Suomi-flättii

SMC Lähiörotat – Raffii Suomi-flättii

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Mahlerin viides sinfonia Kari Pohjolan mukaan

Sinfonia kuin elämä itse

MahlerAineistoKari Pohjola kuvailee Musastossa itävaltalaisen Gustav Mahlerin (1860–1911) sinfonioita. Pohjolan artikkelit julkaistaan Musastossa yksi kerrallaan, yhdeksän viikon aikana. Nyt Mahler-sarja on edennyt viidenteen osaan. Voit lukea aiempia arvioita täältä.

Turun musiikkikirjaston säveltäjähyllyihin on avattu oma paikka Mahlerin musiikille. Tervetuloa kirjastoon!

Gustav Mahlerin sinfoniat –
kuunneltuna ja vapaasti tulkittuna, osa V

Kari Pohjola: – Käyn tässä kirjoitelmasarjassa Gustav Mahlerin sinfoniat kuuntelukokemuksena läpi. Yritän kertoa siitä, mitä yhden amatöörin korvat kuulevat näissä teoksissa, ja tulkitsen kuulemaani haluamallani tavalla. Tarkoitukseni on kuunnella sinfonia viikossa, joten uusi kuuntelukokemus on luettavana yhdeksänä seuraavana viikkona. Kuuntelemani levytykset löytyvät Vaski-kirjastojen aineistokokoelmasta.

Gustav Mahler eli vuosina 1860–1911. Hän oli oman aikansa tunnetuimpia kapellimestareita. Jälkimaailma tuntee hänet ennen kaikkea säveltäjänä. Hänestä on sanottu, että hän käytti kesät kauniissa alppimaisemissa säveltämiseen ja muuna aikana hän johti oopperoita ja sinfoniakonsertteja. Aikalaisvastaanotto hänen teoksilleen oli hyvinkin ristiriitainen.

Mahler sijoittuu säveltäjänä uuden ja vanhan maailman välille; hänen musiikissaan on tunnistettavia vaikutteita suurilta edeltäjiltä, mutta se maailma, jonka hänen musiikkinsa kuulijassa synnyttää, on selvästi moderni 1900-luvun maailma. Siinä soi yksilöllinen kokemus uudesta, ristiriitojen täyttämästä maailmasta, johon yksilö on heitetty itsensä ja muiden varaan, ja jossa ihminen saa merkityksensä osana luonnon kiertokulkua. Mahlerin sinfoniat ovat täynnä voimakkaita kontrasteja – rumuutta ja kauneutta, ääretöntä ylevyyttä ja mitä mauttominta banaaliutta, herkkyyttä ja uhoa; aivan kuin maailma, jossa elämme.

Sinfonia nro 5

Kuunneltu levytys: Wiener Philharmoniker, joht. Leonard Bernstein.

Viidennen sinfonian sävellystyö ajoittuu kesiin 1901 ja 1902 ja se myös valmistui kesällä 1902. Ensiesitys oli kuitenkin vasta lokakuussa 1904. Sävellystyön aikana Mahler työskenteli Wienin valtionoopperan johtajana. Aiemmin (1899) hankittu uusi kesäpaikka Maierniggin lähistöllä toimi ympäristöineen sinfonioiden sävellyspaikkana, inspiraation lähteenä ja myös pakopaikkana Wienin työkiireistä. Mahler avioitui maaliskuussa 1902 Wienin kenties tavoitelluimman nuoren naisen, Alma Schindlerin, kanssa. Mahlerin väitetään kertoneen, että viidennen sinfonian neljäs osa (sävellystyö ei ollut vielä avioitumisen aikaan valmis) – tunnettu Adagietto – olisi musiikillinen rakkaudentunnustus hänen vaimolleen. Pariskunnan kirjeenvaihdon perusteella voi sanoa Mahlerin olleen hyvin omistautunut avioliitolleen, mutta myös hyvin omistava itseään lähes kaksikymmentä vuotta nuorempaa vaimoaan kohtaan.

Viides sinfonia aloittaa keskikauden sinfonioiden sarjan Mahlerin tuotannossa. Näitä kolmea sinfoniaa – viides, kuudes ja seitsemäs – yhdistää niiden ohjelmattomuus ja se, että niissä ei ole sooloääni- eikä kuoro-osuuksia. Neljässä ensimmäisessä sinfoniassa nimetyt teososat ja käytetyt laulutekstit ohjasivat kuulijoiden vastaanottoa toivottuun(?) suuntaan, mutta mahdollisesti Mahler koki nyt hallitsevansa musiikilliset ilmaisukeinot niin mestarillisesti, että tulevien sinfonioiden merkitykset aukeaisivat kuulijoille ilman sanallisia viitteitäkin. Viides sinfonia on viisiosainen pikkujättiläinen, jossa elämää katsotaan häpeilemättä silmästä silmään.

Ensimmäinen osa

Esitysmerkinnässä – ei siis osan nimenä – sanotaan surumarssi (Trauermarsch), mikä kuvaakin hyvin osan alun tunnelmaa. Fanfaari vetää sinfonian raskaat vaunut liikkeelle, ja surumielinen tunnelma ympäröi hitaasti vaunujen perässä etenevää kulkuetta. Kiihkeä elämää pursuava musiikillinen hetki läpivalaisee hetkellisesti surusaattueen. Pian matka kuitenkin jatkuu, mutta nyt hienovaraisen toivon säestämänä. Perille pääsy on lyhyt ja voimakas huipennus, unohdus, minkä jälkeen osa päättyy hiljaa.

Toinen osa

Toisen osan aluksi pyörremyrsky vie edellisen osan surumarssin muistot mennessään. Musiikin vimma vie kuulijan elokuvalliseen maisemaan. Tunnelma on äärettömän voimakas, kuvallista ilmaisua rikkaampi ja voimakkaampi. Alun jännitys purkautuu tanssilliseksi rytmiksi, jossa lainataan ensimmäisen osan lopussa lyhyesti soinutta teemaa. Kiihko palaa musiikkiin vuorotellakseen osin painajaismaiseksi yltyvän hidasrytmisen tanssin kanssa. Jos ensimmäinen osa ajatellaan surumarssiksi, on toinen osa kuviteltavissa ihmisen elämänvaiheiden läpikäymiseksi; iloineen, kiihkoineen ja suruineen. Minkä ylväs, vaikenemista edeltävä, lopetus vahvistaa.

Kolmas osa

Kolmannen osan alussa kuulija herätetään kirkkaaseen, lähes silmiä särkevään, valoon ja viedään tanssimaan Mahlerin tapaan. Neljännen sinfonian salonkitanssin salaperäisyys vaihtuu tässä pääosin vilpittömäksi maalaistanssiksi, ja palatsien kimallus metsien huminaksi ja luonnon ääniksi. Osa ei kuitenkaan ole pelkkää reipasta tanssia alusta loppuun, vaan osin hyvinkin rauhallista tunnelmointia, mikä tietysti välillä iskevästi rikotaan kontrastien aikaansaamiseksi. Lopuksi kaihoisa tunnelma kiihdytetään vielä kertaalleen riehakkaaksi, mikä päättää osan hengästyttävästi.

Neljäs osa

Kysymyksessä lienee Mahlerin tunnetuin sävellys; Luchino Visconti käytti sitä Kuolema Venetsiassa -elokuvansa (perustuu Thomas Mannin pienoisromaaniin) tunnelman luojana onnistuneesti, mikä osaltaan varmasti lisäsi kiinnostusta Mahlerin musiikkia kohtaan. Musiikki on hellästi haaveksivaa, viipyilevää ja kuulijansa ympärille hitaasti kietoutuvaa. Siitä ei kuitenkaan puutu dramaattisiakaan sävyjä. Mahlerille ominaiseen tapaan, mikään ei koskaan ole pelkästään/puhtaasti jotakin, vaan kaikki rakentuu aina useammista yhteen liittyvistä asioista. Kauneinkaan yksittäinen sinfonian osa ei voi olla ainoastaan kaunis; todellinen kauneus pitää tuoda esille ympäristöstään, jotta se voisi erottua.

Viides osa

Viidennen osan alku kuulostaa melkein siltä, kuin paimen kurkistaisi niityn reunalla sijaitsevan puun takaa ihmetellen, joko sopii tulla esiin. Luontoidyllin keskellä kuullaan aiheita edellisestä osasta. Musiikki kasvaa suureelliseen mittaan täyteläisin orkesterivärein sävytettynä ja luo ajatuksen ulottumisestaan kaikkialle. Ensimmäisen osan surumarssista on kuljettu viimeisen osan äärettömän elämänhaluiseen, riemukkaaseen ja maailmoja syleilevään tunnelmaan. On kuin yhden yksilön koko elämänkokemus suruineen ja iloineen olisi pakattu yhden sinfonian sisään, ja viimeinen osa huipentaa tämän – täynnä ylpeyttä omasta mahtavuudestaan.

Tiivistäen Mahlerin viidennestä sinfoniasta voisi sanoa: Vaikeuksien kautta voittoon!

Kari Pohjola

Tuomas Pelttari, toim.

MahleraAtikkelikuva

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki

Paimion kirjasto mukaan Musastoon

Musasto kasvaa

Paimion kirjaston kukkaloistoa.

Paimion kirjaston kukkaloistoa.

Vaski-kirjastojen kunnissa toimitettu blogi Musasto laajenee, kun Paimion kaupunginkirjasto tulee mukaan ylläpitotyöhön. Näin Kaarina, Raisio ja Turku saavat uuden kumppanin Vaski-yhteistyöhön. Paimio oli mukana jo aiemmin tänä vuonna, kun Kari Pohjola syvensi viime huhtikuussa julkaistuja Giuseppe Verdin ja Richard Wagnerin 200-vuotisartikkeleita. Paimion ensimmäinen Viikon levy julkaistiin 14.11.2013. Tervetuloa mukaan!

Kirjastonjohtaja Kari Pohjola: ”Huolimatta kaupungin pienestä koosta (n. 10 500 asukasta) toimii Paimiossa useampi aktiivinen kuoro ja soittoporukka, musiikkiopisto ja tietysti elävän musiikin yhdistys. Jo tämänkin vuoksi pitää Paimion kirjaston olla mukana kirjastojen kokoelmia erinomaisella tavalla avaavassa Musastossa. Ja ehkä oman klassisen musiikin harrastuksenkin kautta voi kantaa pienen kortensa kasvavaan kekoon…”

Toim. Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Taidemusiikki, Toimitukselta, Uutiset

Musiikkiaiheista kaunokirjallisuutta

Musiikki toimii niin inspiraationa kuin aiheenakin kaunokirjallisuudessa. Uppoudu tarinoihin, joissa soi taustalla jazz, punk tai ooppera. Tutustu päähenkilöön, joka on musiikkikriitikko, muusikko, levykaupan omistaja tai suuri säveltäjä.

Kansikuva

Haaskio / Thomas Bernhard

Der Untergeher, suom. Tarja Roinila. Teos 2009

Kansikuva

Kapteeni Corellin mandoliini / Louis de Berniéres

Captain Corelli’s Mandolin, suom. Kersti Juva. Otava 1999

Kansikuva

Aika suuri hämäys / Jennifer Egan

A Visit from the Goon Squad, suom. Heikki Karjalainen. Tammi 2012

Kansikuva

Moby Doll / Saara Henriksson

Into 2011

Uskollinen äänentoisto / Nick Hornby

High Fidelity, suom. Irmeli Ruuska. WSOY 2000

Yösoittoja / Kazuo Ishiguro

Nocturnes, suom. Helene Bützow. Tammi 2009

Mozartin hiukset / Maritta Lintunen.

WSOY 2011

Kansikuva

Aurinko ja kuu / Vonda N. McIntyre.

The Moon and the Sun, suom. Paula Merjamaa. Like 2005

LoveLies / Kimmo Miettinen.

Like 2011

Kansikuva

Kreutzersonaatti / Margriet de Moor.

Kreutzersonate, suom. Titia Schuurman. Like 2004

Kansikuva

Punkin loppu Helsingissä / Jaroslav Rudis.

Konec punku v Helsinkách, suom. Eero Balk. Basam Books 2012

Maa hänen jalkojensa alla / Salman Rushdie

The Ground Beneath Her Feet, suom. Arto Häilä. WSOY 1999

Rakkauden musiikki / Vikram Seth

An Equal Music, suom. Pirkko Biström. WSOY 1999

Ifa / Jukka Tervo

Iván Rotta & Co 2013

Kansikuva

Soitto ja hiljaisuus / Rose Tremain

Music & Silence, suom. Kaijamari Sivill. Tammi 1999

 

Näyttelyn kokosi: Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee