Viikon levy : Boombox 1 – Early independent hip hop, electro and disco rap 1979-82

New York 1970 & 80-luvulla. Graffiteja, katubileitä ja valtavia ghettoblastermankkareita. Iso omena oli tuohon aikaan varsin erilainen kuin nykyisin ja tuona ajankohtana syntyi hip hop-kulttuuri.

Soul Jazz Recordsin ‘Boombox’ esittelee hienona läpileikkauksena innovatiivisia ensimmäisen aallon rap-levytyksiä New Yorkista, musiikkilajin syntyvuosilta 1979-82. Kaikki kokoelman kappaleet ovat aikoinaan julkaistu itsenäisten, usein perheyrityksinä toimineiden pienlevy-yhtiöiden toimesta. Aikana jolloin hip hop oli vielä hyvinkin pientä itsessään ja vasta nousemassa laajempaan julkisuuteen Bronxista.

Varhainen rap-musiikki oli, etenkin näille koosteelle valikoituneilla kappaleilla energistä ja iloista, musiikkia joka pyrki toisintamaan korttelibileiden ja katujamittelujen energian ja soundin, joita tuohon aikaan usein järjestettiin New Yorkin kaduilla.

Klassista old school-rappia ajatellessa on tapana mieltää breakbeatit ja DJ:t skrätsäämässä levysoitintaan, mutta nämä tämän kokoelman varhaiset helmet ovat äänitetty liveyhtyeen soittaessa taustalla. Syynä on tietysti se, että mm. samplerit eivät olleet vielä tulleet ja vaikka DJ:t jo tekivät vastaavat taustat klubeilla ja kaduilla akrobaattisilla sormillaan, niin tekijänoikeudellisesti ei voitu käyttää suoraan toista levyjä ja näin oli helpompaa vain tehdä ’cover’ studiomuusikoiden soittamana, jonka päälle sitten räpätä. Vaikka Bronx oli hip hopin kehto, niin Harlemilla alueena oli historiaa rhythm and blues-ajoista asti levyjen tuottamisessa, siten myös suuri osa levy-yhtiöistä jotka julkaisivat varhaisia rap-levytyksiä sijaitsivat siellä. Diskon ja funkin ollessa jo hiipumassa moni pienempi yhtiö sai nosteessa olevasta rapmusiikista uusia kiinnityksiä, lisäksi taitavia taustamuusikoita löytyi jo valmiiksi. Monilla itsenäisillä pienlevy-yhtiöillä oli myös mahdollisuus reagoida nopeasti ja haalia artisteja kun uusi ja kiinnostava musiikinlaji alkoi herättää kiinnostusta.

Kaiken kaikkiaan levyllä on mainio kokoelma hyvälle tuulelle tuovia, energisiä rapkappaleita. Mainio lähtökohta mikäli haluaa tutustua vanhempaan hip hop-musiikkiin.

Antti Impivaara

Levy Vaskitietokannassa

Musaston perjantaikevennys: Kuin kaksi marjaa

The Beach Boys: Pet sounds

Turbonegro: Ass cobra

Toim. Petri Kipinä

Levyt Vaski-verkkokirjastossa

Viikon levy: Rock of Ages – Original motion picture soundtrack (2012)

 

Turun kaupunginteatteri esittää tänä syksynä amerikkalaisen Rock of Ages –musikaalin. Musikaalin elokuvaversio julkaistiin 2012. Elokuva perustuu vuodesta 2006 lähtien esitettyyn Broadway-teatterimusikaaliin sekä Chris D’Arienzon kirjoittamaan kirjaan.

Rock of Ages kertoo tarinan pikkukaupungintyttö Sherriestä ja kaupunkilaiskundi Drewsta, jotka tapaavat 1980-luvun Sunset Stripilla tavoitellessaan Hollywood-unelmaa. Heidän rock ’n’ roll -romanssinsa leimahtaa Rock of Ages -nimisellä klubilla ja tarina kerrotaan monen legendaarisen 80-luvun bändin unohtumattomien hittien kautta. Elokuvan pääosissa olivat mm. Diego Boneta, Julianne Hough, Tom Cruise, Alec Baldwin, Mary J. Blige ja Catherine Zeta-Jones. Elokuvan soundtrack sisältää 1980-luvun hittejä, mukana mm. Def Leppard, Joan Jett, Journey, Foreigner, Bon Jovi, Night Ranger, REO Speedwagon, Twisted Sister, Poison, Whitesnake.

Elokuva on lainattavissa Vaski-kirjastojen kokoelmista dvd:nä ja blu-rayna ja elokuvasta on lainattavissa myös soundtrack, josta löytyy elokuvassa esitetyt kappaleet. mm. Tom Cruise laulaa rocktähti Stacee Jaxxina ja laulaa yllättävän hyvin. Tom Cruise sai kiitosta erityisesti tulkinnastaan ”Pour some Sugar on me”, eikä Cathrine Zeta-Jonesinkaan versio Pat Benatarin hitististä ”Hit me with your best shot”  mikään huono ole.

 

 

 

Soudtrackissä on seuraavat kappaleet:

”Paradise City” (Guns N’ Roses) – Tom Cruise

”Sister Christian/Just Like Paradise/Nothin’ but a Good Time” (Night Ranger/David Lee Roth/Poison) – Julianne Hough, Diego Boneta, Russell Brand and Alec Baldwin

”Juke Box Hero/I Love Rock ’n’ Roll” (Foreigner/The Arrows) – Diego Boneta, Julianne Hough, Russell Brand and Alec Baldwin

”Hit Me with Your Best Shot” (Pat Benatar) – Catherine Zeta-Jones

”Waiting for a Girl (Boy) Like You” (Foreigner) – Diego Boneta and Julianne Hough

”More Than Words/Heaven” (Extreme/Warrant) – Julianne Hough and Diego Boneta

”Wanted Dead or Alive” (Bon Jovi) – Tom Cruise and Julianne Hough

”I Want to Know What Love Is” (Foreigner) – Tom Cruise and Malin Akerman

”I Wanna Rock” (Twisted Sister) – Diego Boneta

”Pour Some Sugar on Me” (Def Leppard) – Tom Cruise

”Harden My Heart” (Quarterflash) – Julianne Hough, Tom Cruise and Mary J. Blige

”Shadows of the Night/Harden My Heart” (Pat Benatar/Quarterflash) – Mary J. Blige and Julianne Hough

”Here I Go Again” (Whitesnake) – Diego Boneta, Julianne Hough, Tom Cruise, Paul Giamatti and Mary J. Blige

”Can’t Fight This Feeling” (REO Speedwagon) – Russell Brand and Alec Baldwin

”Any Way You Want It” (Journey) – Mary J. Blige, Julianne Hough, Paul Giamatti and Diego Boneta

”Undercover Love” – Diego Boneta and Julianne Hough

”Every Rose Has Its Thorn” (Poison) – Julianne Hough, Diego Boneta, Tom Cruise and Mary J. Blige

”Rock You Like a Hurricane” (Scorpions) – Julianne Hough and Tom Cruise (extended cut)

”We Built This City/We’re Not Gonna Take It” (Starship/Twisted Sister) – Russell Brand and Catherine Zeta-Jones

”Don’t Stop Believin'” (Journey) – Julianne Hough, Diego Boneta, Tom Cruise, Alec Baldwin, Russell Brand, Mary J. Blige and Catherine Zeta-Jones

 

Katso Rock of Ages -soundtrackin ja elokuvan saatavuus Vaski-kirjastoista tästä:

Mielenkiintoista nähdä syksyllä, millaisen version Turun kaupunginteatteri esittää tästä musikaalista. Ainakin roolivalinta lupaa hyvää: Rooleissa: Mikael Saari (Drew Boley), Anna Victoria Eriksson (Sherrie Christian), Aki Louhela (Lonny Barnett), Mika Kujala (Dennis Dupree), Veeti Kallio (Stacee Jaxx). Katso tarkempaa tietoa esityksistä tästä:

 

 

Ann-Christin Antell

Musaston perjantaikevennys: Kuin kaksi marjaa

Melissa Etheridge: Never enough (1992)

Bruce Springsteen: Greatest hits (1996)

Toim. Petri Kipinä

Levyt Vaski -verkkokirjastossa.

Viikon levy: Eini – Draamaa (2016)

Saanko esitellä diskon kuningattaren, joka vain paranee vanhetessaan! Nuorekas laulaja Eini Hannele Pajumäki (s.29.9.1960, Pello) tuli tunnetuksi ensimmäisellä laulullaan Yes Sir Alkaa Polttaa. Muihin tunnettuihin levytyksiin kuuluu esimerkiksi Kesä ja Yö, Haloo Hela Finland, Kiitävän Hetken Hurma sekä Olen Neitsyt. Hän on saanut kultalevyn ja platinaa albumista Hitit. 2005 hän oli Iskelmä Finlandia ehdokkaana. Tämä nainen syntyi maanviljelijäperheessä ja 14-vuotiaana pääsi koelaulutilaisuuteen Taiskan biisillä Moi moi vain ja oli laulusolistina pikkuveljensä bändissä Sailons. Levytyssopimus oli jo plakkarissa Katri Helenan biisin Lintu ja Lapsi ansiosta. Pian Eini sai unohtaa hammashoitajan harjoittelupaikkansa ja muuttaa Helsinkiin 17-vuotiaana ja ensimmäinen single Yes Sir Alkaa Polttaa oli todellinen läpimurto.

 

1980-luvulla ilmestyi albumi Aika Pakkaus. Hän myös pääsi näyttelemään itseään elokuvaan Uuno Turhapuron Leivissä. Einin valttikortit ovat energisyys ja eroottisuus olleet alusta lähtien, mutta sitten hän siirtyi perinteisten iskelmien, kuten Tapio Rautavaaran, Topi Sorsakosken ja muiden ikivihreiden puolelle ja teki uusintasovituksia niistä.

 

1990-luvulla ilmestyi kolme levyä ja Eini vaihtoi myös levy-yhtiötä. Mm. Nukutko Sä Kulta Jo, Yön Jälkeen, ja Aina Sun Luonas olivat Sydän Onnea Soi-levyllä.

 

2000-luvulla Eini valloitti Diskoiskelmän uudelleen. V. 2002 Hitit myi kultaa 2 kuukauden aikana. Mä Jään –biisi meni radiolistojen kärkeen, ja DNA:n mainoksen säkeestä Sulle Tuli Faksi tehtiin kokonainen kappale. Eini osallistui v. 2016 Uuden musiikin kilpailuun kappaleella Draamaa. Hän sijoittui finaalissa seitsemänneksi.

 

Draamaa-albumi on täynnä coverihittejä eri vuosilta. Eräs biisi Etsit Muijaa Seuraavaa toi lapsuusmuistoja mieleen, kun kuuntelin silloin kovasti Gimmeliä. Intro-alku lupasi jo hyvin paljon, ja jäin odottamaan lisää. Draamaa-kappale sai minut vakuuttuneeksi. Vaikka kyseessä on diskoiskelmää, niin tykkäsin todella paljon musiikista itsestään. Biisin c-osassa oli mukava Dubstep-lisä, joka sai minut innostumaan lisää.  Toinen biisi On Niin Helppoo Olla Onnellinen oli ihanan kesäinen, ainakin biisin intro antoi ymmärtää niin. Koko levy itsessään on tanssittava, sait minutkin teknoihmisenä (ja iskelmävihaajana) tanssimaan huoneessani keskellä yötä. Eini, sinä yllätit minut positiivisesti täysin! ❤

 

Intro

Draamaa

On Niin Helppoo Olla Onnellinen

Nettiin

Etsit Muijaa Seuraavaa

Me Ei Olla Enää Me

Kriisit

Rusketusraidat

Mikä Kesä

Lupaan Olla

 

Tarkista levyn saatavuus Vaski-kirjastoista tästä:  https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3441347

Meri – harjoittelija

Musaston perjantaikevennys: Kuin kaksi marjaa

J.J. Cale: Really

Thunder Express: We play for pleasure

Toim. Petri Kipinä

Levyt Vaski-verkkokirjastossa

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jaakko Aukusti

Kuva:Solveig Candolin

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Olen Jaakko Salonen Turusta. Tällä hetkellä teen musiikkia Jaakko Aukusti -sooloprojektini ja pseudonyymini kautta. Julkaisin tammikuussa 2015 Volcano -nimeä kantavan EP:n, ja ensi tammikuussa on tulossa ulos pitkään kypsytelty ja hautunut (vielä nimetön) debyyttialbumini. Ollaan päästy onnekkaasti soittamaan Jaakko Aukustin kanssa hyviin paikkoihin ympäri Suomea, mm. viimeaikaisena henkilökohtaisena suosikkina nyt viimeistä kertaa järjestetylle H2Ö-festarille. Livenä kanssani soittaa ja musiikkia kanavoi seitsemänhenkinen yhtye, terkkuja heille!

Soitan projektissani pääsääntöisesti ja taitojeni puitteissa kaikki soittimet yksin. Aloitin alunpitäen soittoharrastuksen tyypillisesti kattiloilla ja ämpäreillä ja sittemmin rummuilla noin 7-vuotiaana, ja hyvin pian mukaan liittyi kitaransoitto. Tämä avasi silmät sille, että soittimista saa ulos kolinan lisäksi myös melodioita (ei niin, että kolinassa olisi mitään vikaa). Sen jälkeen olen pyrkinyt ja päätynyt soittamaan vähän kaikenlaista, josta saa äänen ulos. Julkisesti laulaminen on tullut mukaan myöhemmin; sen kanssa tuntuu edelleen vielä jotenkin hankalalta ja paljaalta. Toisaalta, aina pitää olla haasteita.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Käyn Turun kirjastossa säännöllisen epäsäännöllisesti, ns. kausittain. Pienempänä tuli luettua todella paljon, mutta harmikseni se on nykyään vähentynyt. Mulla tulee sellaisia kausia, että päänsisäinen syyllisyydentunto lukemisen laiminlyönnistä nousee välillä pintaan, ja lainaan kymmenen kirjaa ja luen ne kaikki kuukaudessa. Sitten taas syytän kiireitä ja unohdan lukea mitään kuukausiin.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Mulle keikkakokemus on hyvin tilannekohtainen juttu; jokin aivan yllättävä keikka saattaa nousta kaikkien aikojen parhaaksi ihan ns. fiilispohjalta. Tietysti suuretkin konserttielämykset viehättävät; esimerkkinä vaikka Bon Iver Flow-festivaaleilla 2011. Jylhä tunnelma, mielettömän upeita biisejä, taitavia soittajia ja juuri sopiva 18-vuotiaan mielenmaisema ko. bändille altistumiseen. Kaikkien aikojen mieleenpainuvimman nimeäminen on haastava tehtävä, mutta viimeaikaisista mieleenpainuvimpana pidän H2Ö-festivaalilla esiintynyttä Berndseniä. Pääsin katsomaan vain keikan viimeiset kolme biisiä –  ihan törkeen kova meno. Eläytyminen, heittäytyminen, vaarantunne, kovaa tykitystä – kaikki.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Turussa tapahtuu musiikin saralla todella hyviä juttuja! Vaikka keikkapaikat ovat ehkä viimeaikoina kokeneet pieniä takaiskuja, kaupunki sykkii keikkarintamalla edelleen – onneksi. Kauhean usein törmää paikallisiin pieniin ja suuriin bändeihin, joista harmittaa ettei ole kuullut aiemmin vaikka asuu samalla paikkakunnalla.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Tässä kolme viime aikoina kulutuksessa ollutta levyä musiikkikirjaston hyllystä ja muutama sana jokaisesta:

Animal Collective – Strawberry Jam

Yhtyeen tuotannosta oma suosikki. Auttaa puhdistamaan päätä, jos maailma tuntuu tökkivältä ja harmaalta; tajunnanvirtaa, äänitaidetta ja mystiikkaa mutta samalla 2000-luvun hienoimpia pop-kappaleita, kuten Fireworks ja Peacebone. Mahtava luovuuden ilotulitus.

Grimes – Visions 

Työstän itse lähes kaikki demoni Applen Garageband-softalla. Sen lapsellisen helpossa käyttöliittymässä sekä korniuden ja hienouden hienolla rajapinnalla tasapainoilevassa soundimaailmassa on jotain loputtoman kiehtovaa. Claire Boucherin eli Grimesin kolmas albumi Visions on äänitetty kokonaisuudessaan käyttäen pelkkää Garagebandia – ei jätä sijaa vastaväitteille. Hyvä levy.

Radiohead – The King Of Limbs 

Tämänhetkinen suosikki Radioheadin tuotannosta; muistin tämän uudestaan jokin aika sitten uusimman levyn ilmestymistä odotellessani. Kiehtovaa ja jännittävää musiikin tekemistä ja kiehtovia biisejä. Levy on toteutettu tietynlaisella ”leikkaa-liimaa”-metodilla; bändin äänittämiä raitoja on samplattu, muovailtu ja yhdistelty uudestaan muodostamaan upottava äänimaailma johon on mahtava hukkua. Lempibiisinä avausraita Bloom ja Thom Yorken ensimmäiset, maanisen itsevarmat vokaalit noin minuutin tienoilla.

Toim. Petri Kipinä

Viikon levy: Mielenrauhaa – Musiikkia ja luonnon ääniä rentoutumiseen

 

Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla on oma hyllynsä meditaatiomusiikille 78.898 ja sitä kysytään paljon. Kokoelmissa on tällä hetkellä noin kolme hyllymetriä tätä musiikkia.  Meditaatiomusiikki on nimitys kaikelle sellaiselle musiikille, joka on tarkoitettu tai jota käytetään mietiskelyn taustamusiikkina.Termiä käytetään lähinnä julkaisuista, joiden sisältämä musiikki on selkeästi tarkoitettu mietiskelyn avuksi tai jota julkaisija suosittelee käytettäväksi tässä tarkoituksessa.

Meditaatio on harjoitus, jossa kehitetään sisäänpäin kääntyneen itsetarkkailun muodossa omaa mieltään. Meditaatiota voidaan harjoittaa monella tasolla ja eri syistä. Maallisella tasolla meditaatiota harjoitetaan mielenvirkistyksen, ilon ja rentoutumisen saavuttamiseksi. Henkisellä tasolla sitä voidaan harjoittaa esimerkiksi eksistentiaalisten kysymysten ratkaisuun. Meditaatiomusiikin tarkoitus on tukea meditaatiota tai syvärentoutumista. Musiikilla on suora ja suuri vaikutus ihmisen mieleen, tunteisiin ja alitajuntaan. Siksi ei ole yhdentekevää, minkä tyylistä meditaatiomusiikkia valitaan meditaation taustalle.

Meditaatiomusiikki ei saa olla voimakkaasti tunteisiin vaikuttavaa musiikkia, koska se voi häiritä keskittymistä. Meditaation taustalla on hyvä soittaa tasaista ja seesteistä musiikkia. Se hiljentää mieltä ja tunteita sekä antaa tilaa tarkkailla ajatuksia, tehden mahdolliseksi myös syvän meditatiivisen tilan, jossa ajatukset pysähtyvät.

Olen kuunnellut jonkin verran meditaatiomusiikkia ja sitä on todellakin monenlaista. Parhaiten minusta toimivat äänitteet, joissa on luonnonääniä ja syntetisaattoreilla tehtyjä pitkiä maalailevia ääniä. VL-Musiikki on julkaissut sarjan tämäntyyppistä musiikkia: Mielenrauhaa – Musiikkia ja luonnon ääniä rentoutumiseen. Vaski-kirjastojen kokoelmista löytyvät  esimerkiksi osat Vesiputouksen solinaa, Laulavat linnut, Valtameren valaat, Delfiinien leikkiä, Metsän linnut ja Viidakon kätköissä ja paljon muitakin. Meditaatiomusiikki sopii mielestäni hyvin myös työskentelyn taustamusiikiksi esim. avokonttoriin, kun taustahälina häiritsee keskittymistä.

 

Katso levyjen saatavuus Vaski-kirjastoista tästä.

 

 

 

 

Ann-Christin Antell

Musaston perjantaikevennys: Kuin kaksi marjaa

Viikko sitten alkanut uusi sarja jatkuu. Kuin kaksi marjaa esittelee viikottain kaksi levynkantta jotka muistuttavat toisiaan tai ovat saaneet vaikutteita ja ideoita toisesta kannesta. Mikäli innostut kansista niin paljon, että haluat kuunnella levyt, löytyvät ne luonnollisesti Vaski-kirjastojen kokoelmista.

Puhu hänelle- soundtrack

Barbra Streisand: Duets

Toim. Petri Kipinä

Viikon levy: The Blue Nile – A Walk Across the Rooftops (1984)

 

On musiikkia, joka sopii taustalle vaikkapa juhlatunnelman nostattamiseksi. Ja on musiikkia, jota todella pysähtyy kuuntelemaan. Tämän viikon levy on esimerkki jälkimmäisestä.

 

The Blue Nile on skotlantilainen synapop-yhtye, jonka Paul Buchanan, Robert Bell ja Paul Joseph ”PJ” Moore perustivat vuonna 1981. Yli kaksikymmentä vuotta kestäneen uransa aikana yhtye on julkaissut vain neljä albumia, joista A Walk Across the Rooftops (1984) on ensimmäinen. Se sai aikoinaan loistavat arvostelut monelta maineikkaalta lehdeltä (Sounds, Q, Rolling Stone, Uncut…), mutta siitä kuulee silti harvoin puhuttavan. Debyyttialbumi julkaistiin uudelleen vuonna 2012, jolloin musiikki tavoitti vannoutuneiden fanien lisäksi myös nuoremman sukupolven.

 

Ryhmä on vaatimattomasta taustastaan huolimatta päässyt tekemään yhteistyötä monen tunnetun artistin kanssa – näistä mainittakoon mm. Rickie Lee Jones, Peter Gabriel ja Annie Lennox. Yhtye on alusta asti pitänyt matalaa profiilia ja pysytellyt poissa julkisuudesta, minkä takia ei ole edes varmuutta siitä, onko bändi yhä koossa. Virallista tietoa yhtyeen hajoamisesta ei ole missään vaiheessa saatu, mutta huhun puolesta puhuu se, että viimeisin albumi julkaistiin vuonna 2004 ja Buchanan toimii nykyään itsenäisenä sooloartistina.

 

Blue Nile on erinomainen esimerkki siitä, miten vastaan tulevat haasteet on mahdollista kääntää edukseen. Bändin tunnusomainen syntetisaattoreita, elektronisia soittimia ja erilaisia ääniefektejä yhdistelevä musiikki juontaa nimittäin juurensa siitä, etteivät yhtyeen jäsenet osanneet kunnolla soittaa esimerkiksi kitaraa tai rumpuja. Sittemmin on kuitenkin tullut selväksi, ettei musikaalisuudesta tai luovuudesta ole ollut puutetta. Yhtyeen keulakuvana toimiva Buchanan (joka on saanut vaikutteita mm. hiljattain edesmenneeltä David Bowielta) laulaa raa’alla tunteella, ja itse kappaleiden instrumentaaliosuudet ovat huolellisesti tehtyjä ja liikuttavan kauniita.

 

Levyltä täytyy ehdottomasti nostaa esiin yhtyeen tunnetuin ja suosituin kappale Tinseltown in the Rain, josta monet heidät muistaakin. Lyriikoiden merkityksestä on ollut monenlaisia teorioita, mutta vakiintunut käsitys on, että laulu kertoo Glasgow’sta, yhtyeen synnyinpaikasta.

 

 

Toinen nosto voisi olla Automobile Noise, jonka laulunsanat tempaisevat kuulijan mukaansa yksinkertaisilla, mutta kuvaavilla säkeillään.

 

 

Automobile noise

Exit signs and subway trains
Twenty-four hours, statues in the rain

Walk in the headlights, walk in the daylight
Automobile noise

I am weary of this fighting
I’m weary of surrender

 

Blue Nilen hitaasti kehittyvät harmoniat ja unenomainen tunnelma eivät välttämättä vetoa kaikkiin. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla huono asia. Yhtye ei ole koskaan ollut suuren yleisön bändi, mutta heille, joille se jotain merkitsee, se merkitsee paljon. Ja sitä voi moni muu yhtye vain tavoitella.

 

R.T.