Avainsana-arkisto: taidemusiikki

Robert Storm esittelee: Hector Berlioz, Franz Liszt ja J. Brahms

Robert Storm vierailee Turun musiikkiosastolla jälleen lokakuussa. Storm luennoi ja soittaa musiikkinäytteitä pääkirjaston musiikkiosastolla kello 18. Teemana uudistusmielisten ja konservatiivien välinen kilpailu romantiikan ajan musiikissa. Sarjassa esitellään seuraavat säveltäjät:

ma 16.10. Hector Berlioz
ma 23.10. Franz Liszt
ma 30.10. Johannes Brahms

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): luennot, Musasto suosittelee, Stage, Taidemusiikki, Tapahtumat

Viikon levy – Sabine Devieilhe: Mozart, the Weber Sisters

0825646075843_mozart_the_weber_sisters_cover_final
Viikon levynä on tällä kertaa aina niin vaikea johonkin klassisen musiikin historialliseen aiheeseen liittyvä teemalevytys. Ranskalainen sopraano Sabine Devieilhe on viime vuonna ilmestyneellä levyllään tarttunut Wolfgang Amadeus Mozartin ja Weberin perheen sisarusten välisiin suhteisiin. Samasta Weberin sisarusparvesta Mozart toki löysi vaimonsakin, Constanzen, mutta hän oli tekemisissä myös perheen kolmen muun tyttären kanssa isänsä vastuksesta huolimatta. Levyllä Pygmalion-yhtyettä johtava kapellimestari Raphaël Pichon on yhdessä Devieilhen kanssa valinnut levylle musiikkia Mozartin elämän eri vaiheista sitoen valitut kappaleet Weberien tarinaan.

Musikaaliset sisarukset 

Wolfgang Amadeus Mozart tutustui Weberin perheeseen vuonna 1777. Vanhemmat olivat laulajia ja neljä tytärtä oli ohjattu musiikillisen sivistyksen pariin. Mozart ihastui ensin perheen tyttäristä toiseksi vanhimpaan, 17-vuotiaaseen Aloysiaan, mutta jäätyään vaille vastarakkautta hän lopulta vei vihille toiseksi nuorimman Constanzen. Aloysia oli laulajana sisaruksista tunnetuin ja hän loi Wienissä osin kiistanalaisen uran paikallisten oopperatalojen tähtenä, ja Mozart kirjoitti koko joukon konserttiaarioita juuri Aloysian äänityypille.

Rakkauden tunnustelua

Levyn avaava alkusoitto Les petits riens (1) on sävelletty Pariisin kiertueelle, johon Mozart olisi halunnut Aloysian mukaan. Seuraavana kuultava laulu on Mozartin säveltämä muunnelma aikanaan kuuluisasta Ah, vous direi-je maman (2) – sävelmästä, jollaisia hyödynnettiin soitonopetuksessa. Se kertoo rakkauden ensi hipaisuista, kuinkas muuten. Dans un bois solitaire (3) on ennen Pariisin matkaa sävelletty suora rakkaudentunnustus Aloysialle.

Rakkaus Aloysiaan

Suoranaisesti Aloysialle kirjoitettuja konserttikappaleita on kymmenkunta. Varhaisin niistä on Alcandro lo confesso…  Non so d’ondo viene (5), joka kuvannee kasvavaa rakkaudentunnetta. Kappaleessa on kuultavissa juuri se puhdaslinjainen laulu, jota Mozart niin suuresti Aloysian laulamisessa ihaili. Vorrei spiegarvi, oh Dio (6) – kappaleen hän kirjoitti sisällytettäväksi Pasquale Anfossin oopperaan ”Il curioso indiscreto”, ja tässä hivelevän kauniissa aariassa lauletaan kyynelten läpi rakkaudesta, jota on mahdotonta tunnustaa. Huippuna Aloysialle kirjoitetuista konserttiaarioista on Popoli di Tessaglia… Io non chiedo (7). Kaksiosainen aaria alkaa surumielisellä naisen kärsimyksiä kuvaavalla tunnelmalla, mutta muuttuu vähitellen loisteliaaksi virtuoosiseksi ilotulitukseksi. Kuvanneeko Mozartin omien tunnelmien vaihteluita kaivatun vastarakkauden jäätyä toteutumatta? Keväällä 1782, vain neljä kuukautta ennen avioitumistaan Aloysian sisaren Constanzen kanssa, Mozart sävelsi vielä Aloysialle uuden laulun nimeltään Nehmt meinem Dank (8). Tällä muodoltaan saksalaisella liedillä Mozart jätti hyvästit ensimmäiselle intohimoiselle rakkaudelleen. Hän oli tällöin 26-vuotias.

Musiikkia Josephalle

Sisarusparven vanhin Josepha oli myös ammattilaulaja, äänialaltaan Aloysiaa dramaattisempi. Hänet valittiin 1789 Paisiellon Il barbiere di siviglia – oopperan uusintakierrokselle Rosinan osaan, ja Mozart kirjoitti oopperaan ”bravura-aarian” Schon lacht der holde Frühling (10), jonka oli tarkoitus antaa Josephalle mahdollisuus esitellä hienoa instrumenttiaan. Aaria on säilynyt ainoastaan luonnoksena ja tällä levyllä siitä kuullaan Franz Beyerin konstruoima versio. Josepha lauloi ensimmäisenä yön kuningattarena Mozartin viimeisessä kokonaan valmistuneessa oopperassa Die Zauberflöte. Der Hölle Rache (11) – tuo tuttu puolimahdoton aaria, jossa sopraanon pitäisi taituroida äärimmäisissä korkeuksissa kostoa lietsoen – lienee tunnetuin yksittäinen aaria Die Zauberflöte-oopperasta. Sitä levyllä seuraava lyhyt musiikillinen kappale on varhaisempaa (1773) näytelmämusiikkia ikään kuin Taikahuilun maailmasta; Thamos, König in Ägypten (12) – näytelmässä auringon papit taistelevat pimeyden voimia vastaan muinaisessa Egyptissä.

Sabine Devieilhe ja yön kuningattaren aaria.

Palavasta intohimosta järkiavioliittoon(?) – Constanze

Aloysian torjuttua Mozartin intohimoisen rakkauden kääntyi hänen mielenkiintonsa seuraavaan sisarukseen Constanzeen. Pari avioitui elokuussa 1782 Mozartin tuskin ehdittyä toipua Aloysialta saamistaan rukkasista. Mozartia ja Constanzeakin yhdisti rakkaus musiikkiin, mutta Constanze ei yltänyt taidoiltaan sille palvotulle musiikilliselle jalustalle, jonne Mozartin jumaloima Aloysia ylsi, vaikka hänetkin oli ohjattu lapsesta lähtien musiikin pariin. Constanzen musikaalisuuteen viittaa levyllä Solfeggio nro 2 (14), joka on esimerkki Constanzelle sävelletyistä lauluharjoituksista. Levyn päättää osa Et incarnatus est (15) 1782 sävelletystä c-mollimessusta. Kaunis laulullinen taidonnäyte on tämäkin.

Sisarusparven nuorin, Sophie, on hänkin saanut sivunsa historian lehdillä. Hän oli Constanzen tukena ja Mozartin lohtuna säveltäjän kuolinvuoteella.

Ranskalaissopraano Sabine Devieilhe muuntautuu levyllä uskottavasti musiikin edellyttämiin tunnelmiin, ja periodisoittimia soittava Pygmalion-orkesteri luo hänen ympärilleen raikkaan ja uskottavan musiikillisen maailman. Levyn helminä ovat vaadittavalla vimmalla ja taituruudella laulettu ”Der Hölle Rache” ja kaunis koskettava konserttiaaria ”Popolo di Tessaglia… Io non chiedo”. Yksi suosikeistani on Taikahuilun maailmaa hipova alkusoitto ”Thamos, König in Ägypten”. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja laadukas musiikillinen kokonaisuus, jossa valittu teema ei jää liian ulkokultaiseksi.

Kari Pohjola

Varaa levy Vaski-kirjastosta: https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3454459

 

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Taidemusiikki, Uncategorized, Uutuudet, Viikon levy

IN MEMORIAM MONTSERRAT FIGUERAS 1942 – 2011

”It is not enough to listen to music with our ears, we must also listen with our soul.”

montserrat-figueras

Montserrat Figueras oli barokin ja vanhanajan taidemusiikkiin erikoistunut katalonialainen sopraano. Hän tuli tunnetuksi mm. miehensä Jordi Savallin kanssa perustamansa monikulttuurisen vanhan musiikin yhtyeen Hespérion XX jäsenenä. Hän kuoli pitkälliseen sairauteen marraskuussa 2011 69-vuotiaana. Figueras kamppaili sairauttaan vastaan yli vuoden ajan, mikä esti häntä osallistumasta mm. Helsingin Juhlaviikoilla järjestettyihin Istanbul- ja Jerusalem-konsertteihin miehensä rinnalla.

Montserrat Figueras ehti urallaan levyttää yli 70 albumia, minkä lisäksi hänen äänensä ja esiintymisensä kansainvälisen rauhan ja kansojen välisen yhteistyön puolesta kosketti tuhansia ihmisiä ympäri maailman yli 40 vuoden ajan.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Taidemusiikki, Uncategorized

Heikki Poroilan säveltäjäesittelyssä Šostakovitš – uusi säveltäjähylly Turkuun

Šostakovitš!

 

Dmitri Šostakovitš (1906–1975).

Dmitri Šostakovitš (1906–1975).

Dmitri Šostakovitš on saanut oman paikan Turun musiikkikirjaston säveltäjähyllyyn. Yksi 1900-luvun venäläisen taidemusiikin mestareista on esillä aiempaa edustavammin. Dmitri Dmitrijevitš Šostakovitš (1906–1975) on viidestoista säveltäjähyllyn saanut taidemusiikin edustaja Turun musiikkikirjastossa. Löydät Šostakovitšin säveltäjähyllyn Turun pääkirjastosta, Vanhan kirjastotalon toisesta kerroksesta.

Säveltäjähyllyn myötä Šostakovitšin  levytykset on helppo löytää saman hyllyn vierekkäisiltä paikoilta, musiikinlajista riippumatta. Yhteen on tuotu yhtä lailla laulumusiikki, oopperat ja elokuva- ja kamarimusiikki kuin sinfoniatkin. Kysy lisää musiikin neuvonnasta. puh. 02 2620 658.

Kokoelma uudistuu yhteistyössä

kolme neuvostoliittolaista saveltajaaValikoimaa on työstetty yhdessä Robert Stormin kanssa. Torstai-iltana 29. lokakuuta Stormin luentosarjan Kolme neuvostoliittolaista säveltäjää aiheena oli Dmitri Šostakovitšin elämä ja musiikki. Musiikin Stagella pidetyn luennon ääreen kokoontui parisenkymmentä taidemusiikin ystävää.

Kokoelmaa on uudistettu esimerkiksi 15 sinfoniaa kattavilla kokonaislevytyksillä, johtajinaan Valeri Gergijev, Mstislav Rostropovitš ja Kirill Kondrašin. Uutta on myös Borodin Quartetin 6CD-boksi Šostakovitšin jousikvartetoista.

Šostakovitš-valikoimaa Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Šostakovitš-hylly avattiin torstaina 29.10.2015.

Šostakovitš-valikoimaa Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Šostakovitš-hylly avattiin torstaina 29.10.2015.

Šostakovitš on ajankohtainen myös Kansallisoopperassa. Zürichin oopperan tuotanto Nenä esitetään Helsingin oopperassa marras-joulukuussa 2015.

* * *

Musiikkikirjastonhoitaja Heikki Poroila pohtii Šostakovitšin ydintä.

Rillipäinen arvoitus

Minulla on ollut oma kiihkeä Šostakovitš-vaiheeni, mutta siitä on jo vuosikymmeniä. Se oli aikaa, jolloin hänen musiikkiaan ei ollut saatavana niin kattavasti kuin nykyään, eikä tietenkään CD-muodossa (pitkien sinfonioiden kohdalla asialla on muutakin kuin äänenlaadullista väliä). Olen kuunnellut kaikki 15 sinfoniaa ja 15 jousikvartettoa vinyylilevyiltä. Yritin kuunnella myös vokaalimusiikkia, mutta se ei koskaan kolahtanut soitinmusiikin lailla, eikä kolahda vieläkään.

Ihastuin Šostakovitšin viidennen sinfonian maailmaan, joka tuntui minun makuuni riittävän abstraktilta ja samalla ”klassiselta” sanan yleisluontoisessa mielessä. Säveltäjä eli tuolloin yhteiskunnallisesti ahdistavassa tilanteessa, kun Stalinin kulttuuripeukalo oli kääntynyt alaspäin, eikä maailma muutenkaan ollut luovan rauhan tilassa. Sinfonia osoittautui onnistuneeksi, sillä erilaiset kuulijat löysivät siitä vastauksia täysin vastakkaisiin odotuksiin.

Šostakovitšin sinfoniat ovat kuitenkin ”julkista” musiikkia, joka ei mielestäni heijasta säveltäjän monimutkaista persoonaa erityisen monipuolisesti. Se sisin löytyy – jos on ylipäätään löytyäkseen – Šostakovitšin jousikvartetoista ja muutamista muista kamarimusiikkiteoksista (pianokvintetto op. 57 vuodelta 1940 ja alttoviulusonaatti op. 147 vuodelta 1975). Šostakovitš tarttui jousikvartettoon sävellyslajina varsin myöhään (ensimmäinen syntyi vasta 1938 eli viidennen sinfonian jälkeen), mutta ehti luoda sinfonioiden tapaan 15 teoksen syklin ennen kuolemaansa.

En oikeastaan osaa nimetä varsinaista suosikkia kvartettojen joukosta, koska niiden sävelkieli tai musiikillinen viesti on 36 vuoden aikajänteestä huolimatta jollain tavalla samanlainen. Musiikin ja politiikan tutkijat ovat tunnetusti pyrkineet löytämään Šostakovitšin teoksista loputtomasti Staliniin ja muihin politiikan tason ilmiöihin liittyvää symboliikkaa. En itse halua sanoa, ettei sitäkin voisi olla, mutta itseäni nämä kvartetot ja niiden usein äärimmäisen pelkistetty kieli puhuttelevat juuri siksi, että ne ovat intiimiä, yleisinhimillistä kommunikaatiota tuntemuksille, joihin puhekieli ei riitä.

Šostakovitš oli tietenkin oppinut viestimään rivien välistä, mutta kvartetoissa on mielestäni kysymys syvällisemmästä henkilökohtaisuudesta, johon kulttuuripoliisin käsi ei olisi koskaan

voinutkaan ylettyä. Myös pianoteoksissa Šostakovitš onnistui mielestäni luomaan ajatonta musiikkia. 1950-luvun alussa syntyneet 24 preludia ja fuugaa, op. 87 ovat hieno kokonaisuus, jonka kommunikointi Bachin Das wohltemperierte Klavierin kanssa tarjoaa musiikin historiallisuudesta kiinnostuneille loputtomasti keksittävää. Šostakovitš sävelsi opuksensa aivan tietty solisti eli tuolloin 26-vuotias Tatjana Nikolajeva mielessään. Nikolajeva levytti opuksen 87 tiettävästi kolmeen kertaan. Jokin näistä kannattaa mielestäni valita, kun teokseen tarttuu ensimmäisen kerran.

Šostakovitšin sävellystuotanto on erittäin laaja ja kattaa kaikki länsimaisen taidemusiikin tavanomaiset teoslajit (yhtään sävellystä uruille ei tosin tunneta). Aiemmin lähes tuntematon alue eli elokuvamusiikki on erityisesti 1990-luvulta alkaen avautunut myös kaikille kiinnostuneille. Laajaan tuotantoon mahtuu tietysti paljon vähemmän onnistunutta, eikä Šostakovitšiakaan voi pitää täysin syyttömänä melko yhdentekevän musiikin suoltamiseen, jos joku sellaista tarvitsi. Mutta niitä hienoja löytöjä on toisaalta tarjolla niin paljon, että Šostakovitšin mainitseminen 1900-luvun keskeisten eurooppalaisten säveltäjien joukossa on hyvin perusteltua.

* * *

Joku ehkä ihmettelee tämän pienen kirjoitelman otsikkoa. En kuitenkaan voi mitään sille, että Dmitri Šostakovitš näyttäytyy minulle edelleen arvoituksellisena hahmona, joka tuimana tuijottaa paksusankaisten lasiensa takaa (Googlen kuvahaussa on erikseen ryhmä ”smiling Shostakovich”, johon ei montaa kuvaa ole löytynyt). Minusta hänen musiikkinsa ei anna selkeitä vastauksia, ellei ole varustautunut voimakkailla ennakkoasenteilla (ääri-ilmiöinä Šostakovitšin näkeminen sosialistisen yhteiskunnan tulkkina tai stalinistisen sortopolitiikan nöyryytettynä uhrina). Mikään määrä kuuntelemista ei tunnu avaavan tuota sankasilmälasien pistävää tuijotusta.

Ehkä siinä onkin Šostakovitšin kansainvälisen suosion selitys. Vaikka aatteellisen kiihkoilun harrastajat ovat kieputelleet säveltäjää moniin eri asentoihin, säveltäjän lopullinen lokerointi ei ole onnistunut, vaan hänestä riittää tiristettävää, harrasti sitten jykeviä sinfonioita, intiimiä kamarimusiikkia tai ahdistuksesta kumpuavaa tai makaaberilla huumorilla kauhuun vastaavaa laulumusiikkia. Šostakovitšilta löytyy tätä kaikkea ja vielä paljon muuta. Пожалуйста!

Heikki Poroila

Tuomas Pelttari, toim.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Boksit, Musasto suosittelee, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki, Uutiset

Kari Pohjola sai Musasto-palkinnon 2015

Musasto palkitsi Pohjolan

Kari Pohjola (vas.) sai Musasto-palkinnon 2015. Paimion kirjastossa oli paikalla Musasto-kollegoita Kaarinasta, Raisiosta ja Turusta. Palkinnon luovutti Tuomas Pelttari. Kuva: Juha Kaunisto. Vuoden 2015 Musasto-palkinto on myönnetty 24.6. Paimion kirjaston johtaja Kari Pohjolalle. Palkinto myönnetään Pohjolan ansiokkaasta ja laajasta kirjoitustyöstä taidemusiikin saralla. Pohjola on avannut Musastossa monien suurten klassisen musiikin säveltäjien teoksia ja historiaa jo vuodesta 2013 lähtien. Aktiivisuus näkyi kenties konkreettisimmillaan Pohjolan 11-osaisessa suursarjassa Gustav Mahlerin sinfonioista syys-marraskuussa 2014. Kahden kuukauden mittainen Mahler-jatkumo on viisivuotiaan Musaston suurimpia kulttuuritekoja. Kari Pohjola aloitti työn Musastossa jo huhtikuussa 2013, ensimmäisinä aiheinaan 200-vuotisjuhliaan viettäneet Giuseppe Verdi ja Richard Wagner. Kirjoitustyö taidemusiikin parissa jatkui, ja Pohjolan näkemyksellisyydestä tuli olennainen osa Musaston profiilia. Taidemusiikista kirjoitetaan suomalaisessa blogikulttuurissa pienemmällä liekillä kuin populaarimusiikista. Pohjola osoittaa Musastossa sen, että taidemusiikin tuli on voimakas ja sen tulee päästä esiin. Tähän tarkoitukseen Pohjolan inspiroitunut ja helppolukuinen tarinointi sopii erinomaisesti. Pohjolan intohimo musiikkiin välittyy.

Paimion kirjasto tuli mukaan Musasto-työhön 2013

Pohjolan aktiivisuuden myötä Paimion kirjasto lunasti paikkansa neljäntejä Musasto-toimijana, yhdessä Kaarinan, Raision ja Turun kanssa. Paimio liittyi Musastoon marraskuussa 2013. Kari Pohjola: ”Huolimatta kaupungin pienestä koosta (n. 10 500 asukasta) toimii Paimiossa useampi aktiivinen kuoro ja soittoporukka, musiikkiopisto ja tietysti elävän musiikin yhdistys. Jo tämänkin vuoksi pitää Paimion kirjaston olla mukana kirjastojen kokoelmia erinomaisella tavalla avaavassa Musastossa. Ja ehkä oman klassisen musiikin harrastuksenkin kautta voi kantaa pienen kortensa kasvavaan kekoon…” kari po1 kari po2

* * *

Musasto-palkinto jaettiin Paimion kirjastossa 24.6.2015 viidettä kertaa. Musasto-palkinto on tunnustus, joka myönnetään epäsäännöllisin väliajoin henkilölle tai taholle, joka on edistänyt Musaston Vaski-alueen kuntarajat ylittävää toimintaa ja yhteistyötä. Palkinnon myöntää Vaski-kirjastojen musiikkikirjastoblogi Musaston toimituskunta. Tuomas Pelttari, toim. Kuvat: Juha Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Taidemusiikki, Toimitukselta, Uutiset

Kuunteluryhmä WaGaWa wants you!!!

wagawa

 

 

Kiinnostaako keskustella vakavasta musiikista vakavasti? Sitten tämä ei taida olla paras paikka…

Uusi klassisen musiikin kuunteluryhmä, Kuunteluryhmä WaGaWa, aloittaa Facebookissa torstaina 23. huhtikuuta.

Miten käy rokkarilta klassinen? Entä miksi kappale jäi pöytälaatikkoon, vaikka säveltäjä kirjoitti nuottiin, että ”bien”? Miksi säveltäjä pyyhkäisi pois 15 minuuttia jo julkaistusta teoksestaan? Mm. näihin kysymyksiin törmätään.

Yhdeksän viikon aikana kuunnellaan verkossa Naxos Music Librarary -verkkopalvelun kautta sävellys viikossa. Kappaleet esittelee Turun pääkirjaston musiikkiosastolla keikkaileva Toni, joka osallistuu myös keskusteluun. Mikäli intoa löytyy, osallistujat voivat ehdottaa kappaleita. Ehdotonta ajallista takarajaa ei siis ole.

Kappaleet kuunnellaan kappaleina, vertaamatta niitä ”suurimpiin teoksiin”. Jaamme fiiliksiä ja kokemuksia, joten musiikintuntemusta ei tarvita.

Kuunteluryhmään voi osallistua kuka tahansa, jolla on Facebook-tili ja kirjastokortti. Jos on itse rekisteröitynyt Naxos Music Libraryyn, korttia ei tarvita. Kuunteluryhmään voi liittyä Musaston Facebookin kautta. Lähetä liittymispyyntösi tästä linkistä  mahdollisimman pian, niin poimimme sinut kyytiin.

Kuulemme mm. Mohammed Fairouzin neljännen sinfonian, ’In the Shadow of No Towers’, joka pohjautuu Art Spiegelmanin samannimiseen sarjakuvakirjaan. Aiheena on 9/11.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

Uuden musiikin säveltäjälegenda Pierre Boulez 90 vuotta

Boulez, 90

Boulez

Musiikin on muututtava maailman mukana

Ranskalainen säveltäjä ja kapellimestari Pierre Boulez täyttää 90 vuotta torstaina 26.3.2015. Boulez’n levytyksiä Säveltäjänä Boulez’n tyyli on kaukana perinteisestä duuri-molli -tonaliteettiin perustuvasta musiikista: hänen teoksensa sijoitetetaan suurimmaksi osaksi sarjallisen musiikin otsakkeen alle.

Boulez’n teoksia ei esitetä kovin usein. Kapellimestari Esa-Pekka Salonen arvioi yhden syyn tähän olevan sen, että suurin osa Boulez’n tuotannosta on sävelletty erikokoisille ensembleille, joissa elektroniikkaa on usein mukana ja soittajat on levitetty eri puolille salia. Tämä tekee esityksistä normaalissa sinfoniakontekstissa hankalia ja kalliita.

Boulez’n mukaan musiikki ei ole kuulijalle keino vastaanottaa säveltäjän ajatuksia vaan keino havannoida maailmaa: musiikin tulisi olla kiinteä erottamaton osa olemassaoloa, ei vain ohimenevä esteettinen nautinto.

Boulez’n ensimmäiset sävellykset syntyivät jo 1940-luvulla. 50-luvulla Boulez perusti Ranskassa Domaine Musical –nimisen konserttisarjan ”luodakseen kontaktin oman aikamme säveltäjien ja sellaisen yleisön välille, joka on kiinnostunut oman aikamme kehityksestä”. 60-luvun lopulta lähtien Boulez on keskittynyt kapellimestarinuraansa ja hän on toiminut mm. BBC:n sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Hän on ollut myös monien arvostettujen produktioiden kapellimestarina: hän johti mm. Wagnerin Ringin vuosina 1976–1980 kuuluisassa maanmiehensä Patric Chéreau’n ohjaamassa produktiossa.

Pierre Boulez’n nimi myös yhdistetään orkesteriin Ensemble InterContemporain. Kyse on Boulez’n vuonna 1976 perustamasta kamariorkesterista, joka järjestää konserttien ohella myös luovia työpajoja opiskelijoille ja esimerkiksi harjoitusohjelmia tuleville esiintyjille, orkesterinjohtajille ja säveltäjille. Arvostettua orkesteria on johtanut myös mm. suomalainen kapellimestari Susanna Mälkki. Nykyinen johtaja Matthias Pintscher konsertoi Helsingissä Musiikkitalossa tällä viikolla.

Heli Pohjola

Tuomas Pelttari, toim.

* * *

Vaski-kirjastojen musiikkitarjontaa – Boulez johtaa

Song of the night Boulez johtaa Wienin filharmonikkoja, bonuslevyllä Boulez’n haastattelu. DG 2010.

Das klagende Lied Mahlerin Das klagende Lied. Boulez johtaa Wienin filharmonikkoja. DG, Unitel 2011.

Pelleas and Melisande Schönbergin Pelleas und Melisande ja alkusoitto Wagnerin ooperasta Tristan und Isolde. Boulez johtaa Gustav Mahler Jugendorcheshteria. DG 2012.

Des Knaben Wunderhorn Mahlerin Des Knaben Wunderhorne. Boulez johtaa Clevelandin orkesteria. DG 2010.

Boulez’n sävellyksiä

Boulez Conducts Boulez – Notations, Stuctures pour deux pianos – livre II & …explosante-fixe… Pierre-Laurent Aimard, Florent Boffard & Ensemble InterContemporain, DG 1995.

Mémoriale – Dérive 1 – Dérive 2 Ensemble Orchestral Contemporain & Daniel Kawka, joht. Naïve, 2011.

Pli selon pli (Portrait de Mallarmé) Christine Schäfer (S), Ensemble Intercontemporain & Pierre Boulez, joht. DG, 2002.

Repons Ensemble Intercontemporain & Pierre Boulez, joht. DG 1998.

Sur Incises – Messagesquisse – Anthèmes 2 Ensemble InterContemporain & Pierre Boulez, joht. DG 2000.

Boulez kollaasi

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio, Taidemusiikki