Raisiossa valittiin uusi kitarasankari

Raision Kerttulan tapahtumakeskuksessa lauantaina 29.10. pidetyn Kitarasankari –kilpailun finaalin voitti porilainen, 24-vuotias Antti Mäki. Hän hurmasi tuomariston ja paikalla olleen yleisön erinomaisella teknisellä osaamisellaan, lavaesiintymisellään ja showmiehen eleillään.Toiseksi kisassa tuli varmaotteinen ja teknisesti erittäin hyvä turkulaiskitaristi, Mikko Ruotsalainen, jonka tuomarit totesivat kelpaavan ”mihin tahansa bändiin”.

Kolmanneksi sijoittui kisan kuopus, 18-vuotias ja vasta neljä vuotta lajia tosissaan harrastanut, Caspar Ylenius.

Kitarasankari –tapahtuma järjestettiin nyt toisen kerran. Edellinen oli keväällä 2010 ja sen voitti Hannu Salmi, joka tekikin sen jälkeen todellisen tiikeriloikan kellarista estradille, kun hänet kiinnitettiin Negative –yhtyeen kitaristiksi. Negative esiintyi myös Raisiossa lauantain finaali-illan päätteeksi. Illan pääjuontajana oli Aleksi Valavuori.

Pink Floydin uusintajulkaisujen sarja jatkuu

Laajennettuna laitoksena syyskuussa julkaistu Pink Floydin Dark Side Of The Moon ja menestyksekäs Why Pink Floyd ? -julkaisusarja saa jatkoa 9. marraskuuta. Julkaisuvuorossa on nyt toinen kiistaton Pink Floyd -klassikko Wish You Were Here, josta julkaistaan Immersion- ja Experience -painokset. Samana päivänä julkaistaan myös uusi kokoelmalevy A Foot In The Door – The Best Of Pink Floyd, jonka kappalevalinnat ovat David Gilmourin, Roger Watersin ja Nick Masonin käsialaa.

1975 Lontoossa Abbey Roadin studioilla äänitetty Wish You Were Here oli Pink Floydin yhdeksäs studioalbumi. Julkaisuvuonnaan albumi nousi listojen kärkeen niin USA:ssa kuin Britanniassakin. Albumin ehdoton helmi on majesteetillinen Shine On You Crazy Diamond , joka kirjoitettiin yhtyeen alkuperäisen perustajajäsenen Syd Barrettin kunniaksi.

Viisi levyä sisältävä Wish You Were Here: Immersion Edition sisältää ennen julkaisematonta materiaalia yhtyeen Wembleyn keikoilta vuodelta 1974. Mukana mm. 20 minuuttia pitkä versio Shine On You Crazy Diamondista, sekä Raving And Drooling ja You’ve Got To Be Crazy, jotka eivät koskaan päätyneet levylle, vaan julkaistiin myöhemmin Sheep ja Dogs nimisinä Animals albumilla. Ainutlaatuisena herkkuna levyllä on mukana myös harvinainen versio Wish You Were Here kappaleesta, jossa mukana legendaarinen jazzviulisti Stéphane Grappelli.

Wish You Were Here: The Experience Edition sisältää alkuperäisen albumin digitaalisesti remasteroituna, sekä bonuslevyn jossa ennen julkaisematonta live- ja studiomateriaalia. Samaan aikaan julkaistava A Foot In The Door – The Best Of Pink Floyd on Pink Floyd-klassikoista koostettu kokoelmalevy. Remasteroitu kokoelma on hieno tutustumispaketti Pink Floydin tuotantoon. Albumin kannet on suunnitellut Storm Thorgeson ja kokoelma kattaa ajallisesti koko Pink Floydin uran.

Viikon levy on The Rasmus: Dead Letters (2003)

Dead Letters (Playground) on The Rasmuksen myydyin albumi, joka on julkaistu Euroopan lisäksi myös USA:ssa, Australiassa ja Japanissa. Sitä seuraavat levyt eivät myyneet yhtä paljon, vaikka niitä kehuttiin aikaisempia monipuolisemmiksi.

The Rasmus-yhtye perustettiin vuonna 1994, kun yhtyeen jäsenet olivat vielä yläasteella. Nykyisistä jäsenistä yhtyettä olivat perustamassa laulaja-solistina toimiva Lauri Ylönen sekä basisti Eero Heinonen. The Rasmuksen (silloin vielä Rasmus -nimellä kutsuttu) ensimmäinen single 1st ilmestyi vuonna 1995.

Dead Letters on yhtyeen viides studioalbumi, jolla yhtye teki lopullisen kansainvälisen läpimurtonsa ja nousi listoille useissa maissa. Levy teki historiaa kun se pääsi ensimmäisenä suomalaisena albumina Ison-Britannian virallisen albumilistan kymmenen kärkeen. Dead Letters erosi tyylillisesti yhtyeen aikaisemmista levytyksistä. Musiikillinen linja ja sanoitukset vaihtuivat synkemmiksi.

Albumin single ja suurhitti In the Shadows nousi kymmenen parhaan joukkoon yli kymmenessä maassa. Tämä kappale tai ainakin levy taisi olla myös se, josta innostuin itse kuuntelemaan yhtyeen musiikkia.

Valitsin tämän levyn siksi, että kuuntelen mielelläni kaikkia sen kappaleita, ja se on harvinaista minulle. Yleensä jos löydän hyvän levyn, kuuntelen sen ensin pari kertaa kokonaan. Kappaleiden joukosta valikoituu kaksi tai kolme , joita kuuntelen siitä hetkestä niin kauan, että kyllästyn tai unohdan ne ja löydän sitten joskus taas uudestaan.

Kun kuuntelin levyä valikoimalla ne kappaleet joita kuuntelen, silmiini osui yksi kappale, josta en muistanut millainen se on. Kun kuulin sen – eikä se ollut edes ensimmäinen kerta – tuntui siltä, etten voisi elää kuuntelematta tuota kappaletta (ainakin ensimmäiset 50 kuuntelukertaa). Kuuntelinkin kappaletta The One I Love jatkuvana toistona koko seuraavan päivän.

Levy on yksi parhaista omistamistani. Ehkä eniten siksi, että kaikki sen kappaleet ovat hyviä ja helposti laulettavia. Tämä on yksi mielestäni tärkeimmistä kappaleen ominaisuuksista. Kuitenkaan kaikki kappaleet eivät voi olla yhtä hyviä, joten minullekin on valikoitunut muutama kuulemisen arvoinen kappale: The One I Love, Still Standing, Funeral Song ja Time to Burn.

The Rasmus ei ole vuodesta 2003 ollut lempiyhtyeeni. Itse asiassa inhosin yhtyeen musiikkia, kunnes löysin Dead Lettersin ja Hide from the Sunin (The Rasmuksen seuraava albumi) vuonna 2008 levyhyllystämme, sillä äitini on kuunnellut The Rasmusta hieman kauemmin. Sen jälkeen olen kuunnellut The Rasmusta ja ostanut kaikki yhtyeeltä ilmestyneet levyt ja käynyt keikoilla, kun niitä Turussa on ollut.

Vuonna 2010 unohdin yhtyeen kokonaan vain löytääkseni sen taas keväällä 2011. Musiikki ei ole muuttunut miksikään Dead Lettersillä, mutta minä sen sijaan olen, joten ennen lempikappaleeni eivät enää kuulostaneetkaan niin hyviltä. Onneksi en ollut ennen pitänyt kaikista kappaleista mitenkään hirveästi, sillä silloin minulta olisi jäänyt myös tuo The One I Love kuulematta. Näin elämästäni olisi tullut köyhempää ilman tuon elämänvaiheen suurhittiä.

Hilma Koskimies

 

Hanoi Rocksin levynkansia esillä Turun Musakirjastossa

Hanoi Rocksin 1980-luvulla ilmestyneiden albumien konstailematon kansitaide tuo esille rockyhtyeen karisman ja

Hanoi Rocks: Back To Mystery City ja "All Those Wasted Years".....

pettämättömän tyylitajun. Nuoren yhtyeen poseeraukset, frisyyrit ja meikit ovat kohdallaan. Hanoi Rocksin levynkansia kuvasi ja suunnitteli ansiokkaimmin Kari Riipinen. Hän sai bändistä esille olennaisen.

Valikoima Hanoi Rocksin levynkansia on neljäs osa LP-levyjen näyttelysarjaa Turun Musiikkikirjastossa. Viisi levyä ovat esillä musiikin neuvonnan luona.

Hanoi Rocks: Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks ja Oriental Beat.

Mukana näyttelyssä 31.10. alkaen:

°Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks. 1981.

 ° Self Destruction Blues. 1982.

 °Oriental Beat. 1982.

 °Back To Mystery City. 1983.

 °”All Those Wasted Years”….. 1984.

Tuomas Pelttari & Henri Suhonen

Miksi Pink Floyd?

Pink Floyd
Discovery box

Pink Floyd on taas täällä – Syd Barrett, David Gilmour, Nick Mason, Roger Waters ja Richard Wright ovat jälleen ajankohtaisia. EMI:n juuri alkanut massiivinen uudelleenjulkaisusarja toi meille uudet versiot jokaisesta Pink Floydin 14 studioalbumista, jotka ovat tarjolla myös tyylikkäässä laatikossa Discovery (EMI).

Pink Floyd oli progen ja space rockin tunnetuimpia yhtyeitä. Bändillä on monta klassikkoalbumia: The Piper At The Gates Of Dawn, The Dark Side Of The Moon, Wish You Were Here, Animals, The Wall… Uudessa lootassa on myös vähemmän tunnetut soundtrackit More ja Obscured By Clouds, jotka tehtiin Barbet Schroederin elokuviin.

Discovery Box on varattavissa Vaskista.

Niin, miksi Pink Floyd? Koska ehjää ei tarvitse korjata. Sitä tarvitsee vain päivittää.

Tuomas Pelttari

Viikon levy: Tori Amos – Night of Hunters

Amerikkalaisen laulaja-lauluntekijä Tori Amosin uusin levy oli joillekin faneille pettymykseksi taas ”cover-levy”, tosin tällä kertaa hieman poikkeuksellisella tavalla. Levy on tehty ikään kuin tilaustyönä klassisen musiikin levy-yhtiö Deutsche Grammophonille, joka otti yhteyttä Amosiin ja pyysi tätä tekemään klassisen musiikin teemoihin perustuvan laulusarjan. Tältä pohjalta syntyi 14 kappaletta, joista yksi on Amosin kokonaan itse säveltämä, loput perustuvat ainakin osittain näihin klassisiin teemoihin. Kaikki sanoitukset levyllä Amos on kirjoittanut kuitenkin itse. Sanoituksiltaan Night of Hunters on konseptialbumi, jossa käsitellään pääpiirteissään erään naisen vaikeuksiin joutunutta ihmissuhdetta sekä siitä selviämistä ja henkistä kasvua. Mukana on myös kaksi vierailevaa laulajaa: Torin oma tytär Natashya Hawley sekä sisarentytär Kelsey Dobyns. Levyn musiikki on sovitettu pianolle, jousille ja puhaltimille, ja kyseessä on Amosin ensimmäinen täysin akustinen albumi.

Aloituskappale Shattering Sea on komea teos kohtalokkaine pianoineen ja uhkaavine jousineen. Aloituksen terävyyttä tehostaa, että levyn aloitussanat ovat ”That is not my blood on the bedroom floor”… Kertosäkeessä tunnelma muuttuu kuitenkin seesteiseksi. Snowblind-kappaleessa Torin tytär Natashya on myös mukana, kyseessä on varsin kaunis pianoballadi. Erik Satien sävellykseen perustuva Battle of Trees sisältää viehkeitä melodioita, mutta lähes 9-minuuttinen kappale alkaa loppua kohden toistaa itseään liikaa. Fearlessness on yksi levyn upeimmista teoksista, piano, jouset ja puhaltimet sekä Torin laulu kuulostavat yhdessä lähes täydellisiltä. Cactus Practice sen sijaan ei säväytä kovin paljon jääden ”ihan kivaksi” kappaleeksi, jossa Tori duetoi taas tyttärensä kanssa. Star Whisperer on jälleen varsin massiivinen teos, jossa alkupuoli perustuu Schubertin sävellykseen, jälkimmäinen osa taas on Torin omaa sävellystä. Seuraava kappale Job’s Coffin on ainut kokonaan oma sävellys tällä levyllä, ja oikein mukava kappale onkin kyseessä, Natashya laulaa tässä erittäin hyvin. Nautical Twilight perustuu Mendelssohnin teokseen ja jää valitettavasti levyn heikompaan päähän, kappale ei sisällä juurikaan tarttumapintaa, jotta jäisi mieleen. Your Ghost on jälleen kaunis balladi, kappale on herkkä ja lämminhenkinen. Jonkun mielestä ehkä liiankin siirappinen, itse pidän positiivisemmasta tuulahduksesta, jonka se tuo levylle. Edge of the Moonissa myös loppupuoli on Torin omaa sävellystä ja upealtahan se kuulostaa, alkupuolella versioidaan Bachin huilusonaattia. The Chase on levyn viimeinen duetto Natashyan kanssa, kappale toimii jonkinlaisena introna seuraavalle, eli Night of Huntersille. Levyn nimikappaleessa toisena laulajana on siis Kelsey Dobyns, jonka kanssa duetointi onnistuu myös hienosti, kappaleen ollessa muutenkin todella hyvä. Seven Sisters on pianon ja huilun vuoropuheluna toimiva instrumentaali, jossa versioidaan jälleen Bachia. Levyn päättää melodioiltaan hyvin kaunis Carry, joka perustuu Debussyyn, jolta Tori on ottanut vaikutteita jo vuoden 1994 Under the Pink -levyllään. Onnistunut lopetus.

Pidän Night of Huntersia Amosin parhaana levynä 2000-luvun puolella. Torin ääni kuulostaa upealta ja huomaa, että hän on soitannollisestikin joutunut haastamaan itseään uudella tavalla klassisen pianonsoiton saralla. Pienistä tylsistä ja puuduttavista osioista huolimatta levy on pääasiassa nautinnollista kuunneltavaa.

Tuomas Aitonurmi

Night of Hunters Vaski-kirjastoissa

Night of Hunters Kaarinan kaupunginkirjastossa

Raisiossa valitaan valtakunnan uusi kitarasankari

Kuluvan lokakuun viimeinen viikonvaihde on kitaristien juhlaviikonloppu, kun Raision Kerttulassa valitaan Kitarasankari, vuosimallia 2011. Karsinta tapahtuu perjantaina 28.10., alkaen iltapäivällä klo 15 ja lauantaina 29.10. on vuorossa finaali, joka alkaa klo 18:n jälkeen.

Kilpailijoita säestää Rock-It-Launcher -yhtye. Perjantain erikoisesiintyjiä ovat lisäksi The Blanko, sekä bändikilpailuissa palkintopöydät tyhjentänyt 5th Of April –yhtye. Lauantain erikoisvieraana on Negative, jonka kitaristina on Kitarasankari 2010 –kisan voittanut turkulainen Hannu Salmi. Molempien iltojen juontajana on monesta musiikkikuviosta tuttu Jone Nikula. Hänen apunaan on edellisessä kisassa kakkoseksi sijoittunut Tom Stillman.

Perjantaina soittajat karsitaan kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen on ilman bändiä yksin lavalla tai valmiiden taustojen päälle soittaen. Siitä valitut pääsevät toiselle kierrokselle, joka on samalla semifinaali. Perjantaina on paikan päällä myös huippukitaristi Tuomas Wäinölän kitarakliniikka.

Lauantain finaalissa kisa etenee kahdella pudotuskierroksella niin, että lopulta on jäljellä kolme sankarikokelasta, joista yksi valitaan KITARASANKARI 2011 –tittelin voittajaksi. Uutena osiona on mukana introkisa, jossa kilpailijat saavat tehtäväkseen soittaa joukon maailman tunnetuimpia kitaraintroja – ne valitaan sattumanvaraisesti 20 intron joukosta. Voittaja saa mm. 1500 euron lahjakortit ja mahdollisuuksia.

Sekä perjantai että lauantai ovat yleisötilaisuuksia. Perjantain liput maksavat ovella 10 euroa ja lauantain liput 20 euroa. Pe-la –passi maksaa ovella 25 euroa. Edullisinta on ostaa ennakkolippu, jolloin pe-la –passin saa 20 eurolla. Liput myy Menolippu / Lippupalvelu.

Vesku Loirin ja Rag Paanasen ”kadonnut” lastenlevyklassikko julkaistaan uudelleen

Vesku Loirin ja Matti Rag Paanasen progressiivinen lastenlevy Merirosvokapteeni Ynjevi Lavankopoksahdus julkaistaan uudelleen 37 vuoden jälkeen  26.10.2011. Levyn bookletissa mukana Vesku Loirin suunnittelema ja maalaama lautapeli.

Matti Rag Paanasen säveltämä ja sanoittama, progressiivista musiikkia sisältävä lastenmusiikkilevy julkaistiin alunperin vuonna 1974. Vesku Loiri laulaa levyn solistina.  Uudelleenjulkaisu on saatavilla myös vinyylinä.

Sekä Vesku että Rag ovat molemmat iloisia, että levy on julkaistu uudelleen ja siitä onkin Veskun mukaan tullut eräänlainen kadonnut klassikko.Säveltäjä Matti Rag Paananen sävelsi progressiivista musiikkia sisältävän teoksensa ajatuksenaan tehdä lastenmusiikkilevy, jota myös aikuiset voisivat kuunnella. Paananen on myös sanoittanut levyn. Turkulainen Paananen ajatteli jo teosta säveltäessään Vesa-Matti Loirin sopivan sen solistiksi. Teoksen valmistuttua hän tarjosi levytysideaa Loirille, joka näytteli samaan aikaan Turun kaupunginteatterissa Seitsemän veljestä –näytelmässä.

Rag toimitti nuotit teatterin vahtimestarille, joka välitti viestin eteenpäin. Loiri innostui ajatuksesta samantien. Koko projekti oli hänen mielestään erittäin mielenkiintoinen ja innostava. Hänen mielestään Matti oli erittäin omaperäinen ja maaginen taiteilija, jota hän edelleenkin ihailee kovasti. Levy äänitettiinkin pian legendaarisessa Pekka Nurmikallion studiossa Lahdessa, joka oli myös Suomen ensimmäinen jazz-studio.

Vesku muistelee sessiota hymyssäsuin. Hänestä oli todella mukavaa tehdä levy, sessio oli spontaani ja siinä oli paljon hyviä energioita – merkillinen teksti ja merkillinen sävellys, hyvässä hengessä.Paananen muistelee myöskin levytyssessioita hyvällä. Heidän käyttämänsä studiotekniikka oli tuolloin varsin erilaista kuin nykyään. Studio toimi Nurmikallion kerrostalon kellarissa, jossa muusikoiden tuli varoa, etteivät he lyöneet päitään viemäriputkiin. Kellarissa oli kaksi mankkaa, joista toinen oli stereon vasen, ja toinen oikea puoli. Jos äänityksissä tarvittiin kaikua, avattiin vessan ovi. Kun lauluosuuksissa tuli esiin kohta, jossa Ynjevi meinasi hukkua aaltoihin, mikrofonin viereen tuotiin täysinäinen vesiämpäri. Vesku Loiri upotti päänsä ämpäriin ja lauloi ”apua” veden alta.

Alunperin Jukka Kuoppamäen Satsanga-levymerkillä julkaistu levy sai aikanaan hyvän vastaanoton. Monien kuulijoiden kertomusten mukaan levy on ollut kiehtova, mutta sopivasti pelottava. Sen kuunteleminen on ollut jännittävä kokemus, jonka tähden se on jäänyt mieleen. Tarina on ikään kuin pienen pojan odysseia. Levy kertoo tarinan kotoaan karanneesta Ynjevistä, joka lähtee merimatkalle. Ynjevi kohtaa matkallaan esteitä, vastuksia ja houkutuksia, kuten myrskyn, suklaamantereen, sinappikäärmeiden sodan, jättiläishyttysen, luurankosaaren sekä pahaiset naulakotkat. Lopulta Ynjevin pelastaa sukelluskalavene, joka vie hänet kotiin. Kunnon satuun kuuluu aina opetus, niin myös tähänkin, ja se kuuluu, että oma koti on paras paikka.

Viikon levy: Van Halen – 1984

Viikon levynä Van Halenin kuudes studioalbumi MCMLXXXIV eli 1984.

Kun puhutaan Van Halen -nimisestä maineikkaasta hard rokkia veivaavasta jenkkiorkesterista, mieleen tulee väistämättä Jump-niminen kappale. Orkesterin uran kulminaatiopiste ilmestyi 1984-nimisellä albumilla, joka jäi samalla bändin kultakauden kokoonpanon viimeiseksi levyksi. 1984 ei ole Van Halenin paras albumi, mutta levy nosti bändin luokkaan ”käsittämättömän suuret orkesterit” ja levyä myytiin USA:ssa ensimmäisen vuoden aikana viisinkertaisesti yli platinarajan. Albumi kuuluu 1980-luvun ehdottomiin soundtrack-kiekkoihin ja MTV:n myötä myös bändin naamat tulivat enemmän kuin tutuiksi onnistuneiden videoiden ansiosta.

Van Halenin eli Eddie Van Halenin, David Lee Rothin, Alex Van Halenin ja Michael Anthonyn ura alkoi ryminällä. Bändin debyyttikiekko vuodelta 1978 on niitä albumeita, joka muuttivat aikanaan ympäröivää rockmaailmaa ja levy muodostui myöhemmin tärkeäksi suunnannäyttäjäksi. Van Halenin maine perustui ennenkaikkea Eddie Van Halenin kitaratyöskentelyyn, joka hämmästytti niin kuuntelevaa yleisöä kuin kitaristeja ympäri maailmaa. Devyyttialbumin Eruption-niminen instrumentaalirevitely aloitti uuden aikakauden rock-kitaroinnin historiankirjoissa.

Debyyttilevy menestyi mainiosti myös kaupallisesti, albumi lienee tähän päivään mennessä kaikkien aikojen myydyin Van Halen -tuotos. Jatkoa seurasi jo seuraavana vuonna ja energisen lavabändin maineen erityisesti showmies-David Lee Rothin ansiosta hankkinut orkesteri vahvisti asemiaan amerikkalaisena peruskalliona.

Kun lähestytään 1984-albumia, tärkeäksi kiintopisteeksi valikoituu edeltänyt kokopitkä Diver Down. Bändin sisällä kahden voimakkaan egon, David Lee Rothin ja Eddie Van Halenin välinen valtataistelu osoitti jo lopun ajan merkkejä. Diamond-Dave ja tuottaja Ted Templeman halusivat viedä bändiä hittihakuisemmalle linjalle ja niinpä levylle päätyi reilusti cover-vetoja (David Lee Rothin valitsemia), esimerkkinä Roy Orbisonin Pretty Woman ja alunperin Martha and the Vandellasin esittämä Dancing In The Streets. Eddie Van Halen olisi halunnut jatkaa edellisen albumin linjoilla ja kahden nokkamiehen kiista oli valmiina viimeiseen näytökseen 1984-albumin kohdalla. Diver Down -albumilla kuultiin Eddien soittavan myös ensimmäistä kertaa syntikkaa.

1984 oli ensimmäinen Van Halen -albumi, joka äänitettiin Eddie Van Halenin omalla 5150-studiolla. Samalla Eddie sai enemmän tilaa toteuttaa omia toiveitaan. Eddie halusi Van Halenin ulosantiin syntikkaa mutta bändin yleisen linjan pysyvän rock-henkisenä. Yllättävää kyllä, Jump ei alunperin kelvannut David Lee Rothille ja tuottaja Teplemanille. Levyn toinen syntikkavetoinen viisu, I’ll Wait, olisi kuulemma saanut kaksikon mielestä jäädä julkaisematta. Jumpin alun syntikkaintro on kuitenkin jäänyt elämään omaa elämäänsä. Allekirjoittanut muistaa pyörittäneensä kasetille äänitettyä Jump-siivua kerrasta toiseen – vaikka aluksi biisi hieman kevyenlaiselta tuntuikin ja kitarasoolo hyppäsi silmille kuin väärästä viisusta varastettuna. Kappaleesta tehtiin aikoinaan riehakas livetilannetta kuvastava video, joka suorastaan säteili hyvää tuulta, Kalifornian aurinkoa ja energiaa.

Myös albumin kolmas sinkkubiisi Panama nousi nopeasti Van Halenin kruununjalokivien joukkoon. Raskaampi riffi ja David Lee Rothin kitarasoolon jälkeen kuultava puhelauluosuus yhdessä kertaiskulla tarttuvan kertosäkeen kanssa nosti kappaleen melkeinpä Jumpin tasolle. Neljäs sinkkubiisi Hot For Teacher sai suurta vetoapua poikamaisen vauhdikkaasta videosta, jota pyöritettiin ankarasti kaapelikanavilla . Syntikkahehkutus I’ll Wait oli aikoinaan lievä järkytys mutta vuosien karttuessa biisi on noussut yhdeksi albumin tähtihetkistä.
 
David Lee Roth jätti Van Halenin seuraavana vuonna ja bändi jatkoi uraansa Sammy Hagarin äänen voimin. Allekirjoittaneen mielestä Diamond-Dave on kuitenkin ainoa oikea valinta Van Halenin nokkamieheksi. Viimeisten tietojen mukaan bändi on työstämässä uutta albumia – yhdessä David Lee Rothin kanssa!

1984 on kuin kruunu Van Halenin legendan maineen koristeeksi. Legenda oli jo nostettu jalustalle mutta kyseinen albumi antoi koko komeudelle kultaiset reunat.

J.Kaunisto

(Albumi löytyy myös Vaski-kirjastojen kokoelmista)

Levynkansinäyttely Raision kirjastossa – levyttäneitä raisiolaisia orkestereita

 

LP-levyn tai useamman tehneet raisiolaiset yhtyeet -kokonaisuus esillä lokakuun näyttelynä Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla.

S.I.G. - Sudet

Korroosio - Kyllä tytöt ymmärtää

Pepe Le Moko - Pepe Le Moko

Uman Namu - Ulvova mylläri

Mindos - Joka ilta