Musaston perjantaikevennys: Kuin kaksi marjaa

New Order: Get ready (2001)

Manic Street Preachers: Postcards from a young man (2010)

Varaa levyt Vaski-verkkokirjastosta.

Toim. Petri Kipinä

Viikon levy – Depeche Mode : Spirit

”Where’s the revolution?!”

Depeche Mode on uudella, 14:lla studiolevyllään parhaassa vedossa pitkään aikaan. Yhtyeen ei tarvitsisi osoittaa olemassaoloaan enää sata miljoonaa levyä myytyään, ja voisi hyvin vain kiertää hittejä esittämässä. Mutta Spirit vaikuttaa kuitenkin pohjimmiltaan siltä että on tehty koska yhtye haluaa tehdä uutta musiikkia, ei vain siksi että haluaa tekosyyn kiertueen tekemiseen.
Energiaa Depeche Modella selvästikin yhä on(vaikka eivät edellisetkään levyt nyt varsinaisesti letargisia olleet) yhtye on, kuten monet muutkin, turhautunut nykytilaan. Levy onkin Depeche Mode onkin poliittisimmillaan sitten 1980-luvun. Levyllä on Black Celebrationista (ja toki myöhemmistä levyistäkin) tuttua alakuloa, mutta myös eräänlaista piilotettua vimmaa. David Gahan kuulostaa yhä itseltään, mutta tietyllä tapaa hänen kuuluisa tenorinsa tuntuu kärkkäämmältä.

Musiikillisesti levy ei ole ehkä niin uudistunut kuin olisi voinut toivoa, vaikka tuottajana onkin (Depeche Modelle) uusi yhteistyökumppani, Simian Mobile Discosta tunnettu James Ford. Mutta toisaalta ei se ole myöskään miinus. Levy on  kuitenkin ehkä verevämpi, kuin eräät Depeche Moden 2000-luvun levyt. Yhtye ei ole ehkä keksinyt itseään uudelleen, mutta on kuitenkin tehnyt hyvän elektropoplevyn. Yhtye ei todennäköisesti puhu  kuitenkaan itsestään Going Backwardsilla:

“We’re going backwards, armed with new technology
we’re going backwards to a caveman mentality”

Vaan yhteiskunnastamme, joka palaa arvoiltaan kivikaudelle omatunto konkurssissa.

Levy ei ehkä nouse klassikoksi 1980- & 1990-luvun levyjen tapaan. Mutta se ei varsinaisesti vähennä levyn arvoa. Harva näin pitkään toiminut yhtye kykenee kirjoittamaan uusia ja tuoreita kappaleita ja vaikkakin hienovaraisesti, niin silti pyrkimään uudistamaan ilmaisuaan.

Antti Impivaara

Levy Vaski-tietokannassa

 

Musaston perjantaikevennys: Kuin kaksi marjaa

The Alan Parsons Project: Eye in the sky (1982)

Freedom rhythm & sound – Revolutionary jazz cover art 1965-83 (2009)

Varaa levyt Vaski-verkkokirjastosta.

Toim. Petri Kipinä

Pink Floyd – Early years

Radio-, televisio- ja verkkojournalisti David Mawby luennoi Turun pääkirjaston musiikkiosastolla 30.3. klo  18 Pink Floyd –yhtyeen varhaistuotannosta ja pohtii Syd Barrettin kohtaloa; avautuiko vai sulkeutuiko hänen mielensä 60-luvulla?

Luento on englanniksi, mutta kysymyksiä voi esittää ja keskustella voi suomeksi.

In the mid sixties three students of architecture teamed up with a Cambridge-born art student to create a band that opened the doors of musical psychedelia the world over. Syd Barrett, Rick Wright, Nick Mason and Roger Waters formed the Pink Floyd, a band that for over half a century still continues to expand musical horizons for millions.

Radio, TV and online journalist David Mawby explores many of Pink Floyd’s saucerful of secrets on a musical journey that still echoes in the minds of fans old and new.

This presentation turns the clock back to the early years of the Floyd’s career and features tracks from both their first albums and singles. In between these nuggets, we also look at the late, great Syd Barrett and ask whether his mind was closed rather than opened by the psychedelic genie of the sixties?

David introduces the early years of Pink Floyd at the Library of the City of Turku’s music department on Thursday, 30th of March at 6 p.m.

https://www.facebook.com/events/273426303096817/

Viikon levy: At The Drive-In : Relationship Of Command

Ensikosketukseni At The Drive-In yhtyeeseen lienee ollut heidän esityksensä Conan O’Brienin TV-show’ssa vuonna 2000. Harvoin näkee yhtyeen antavan niin kaikkensa tämäntyyppisessä tilaisuudessa, mutta ATDI ei tinkinyt live-esiintymisensä tasosta.

Yhtye on lähtöisin El Pasosta, Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalta, alueelta johon on nyt suunnitteilla muuri. Yhtye onkin ottanut kantaa poliittisesti, ihan jo lähtökohtiensa vuoksi, esim. pääasiallinen säveltäjä, tuottelias Omar Rodriguez syntyjään puerto ricolainen ja rumpali Tony Hajjar libanonilainen. Esimerkkinä Invalid litter dpt. –kappale, jossa käsitellään Juarezissa Meksikossa tapahtuneita, selvittämättömiä maquiladoraseissa työskennelleisiin naisiin kohdistuneita murhia.

At the Drive-In liitettiin aikanaan vahvasti silloiseen post-hardcore/emotional hardcore-genreen. Vain paria vuotta myöhemmin emo-genre tarkoittikin jotain aivan muuta, mutta vielä tässä vaiheessa Soundin aikalaisarviossa määritellään levyn synteesi hienosti: ” Fugazin intensiteetti, Helmetin ryhdikkyys, Weezerin rytmillinen poukkoilevuus”. Levyn on miksannut Andy Wallace, joka oli mukana myös Nirvanan Nevermindissa, levy onkin samantapaisesti iskevä, läpilyövä aikansa merkkipaalu, joihin muita verrataan.

Valitettavasti levy oli myös yhtyeen joutsenlaulu, yhtye hajosi vuosiksi, osa jäsenistä perusti Sparta-yhtyeen ja Omar ja Cedric jatkoivat The Mars Voltassa ja Antemasquessa.
Vuonna 2012 yhtye kokosi rivinsä tehden ensin festivaalikeikkoja ja sitten kiertueen ja nyt 2017 keväällä on tulossa kokonaan uusi levy.

Aivan yksi ja erityinen osa levyn ja yhtyeen hienoudesta on sanoitukset, ne eivät edusta tavanomaisia punksanoituksia, vaan ovat huomattavan runollisia ja monimerkityksellisiä. Mutta runollisia siten, että kätkevät lukuisia tulkintoja, tekstit ovat kantaaottavia, mutta hienovaraisemmin kuin perinteinen hardcore-ilmaisu.

I’m just tired of counting bodies

Is this mausoleum tardy

Let’s just paint you a pretty face

Flies dip tongues into tear ducts

In toothpicks fought unborn

 

Contusion is hungry

They still eat their young

Proto-culture null and void

Myöhemminhän Cedric Bixlerin sanoitukset muuttuivat huomattavasti vaikeatulkintaisemmiksi Mars Voltan upeilla teemalevyillä, joiden etiäisiä on jo kuultavissa Relationship of commandilla.

Antti Impivaara

Levy Vaski-tietokannassa

 

 

Musaston perjantaikevennys: Kuin kaksi marjaa

Black Crowes: Southern harmony and musical companion (1992)

The Band: The Band (1969)

Varaa levyt Vaski-verkkokirjastosta.

Toim. Petri Kipinä

Musaston perjantaikevennys: Kuin kaksi marjaa

System Of A Down: System Of A Down (1998)

Porcupine Tree: The incident (2009)

Varaa levyt Vaski -verkkokirjastosta.

Toim. Petri Kipinä

Improvisointi musiikissa – luento 16.3.

Turun pääkirjaston musiikkiosastolla torstaina 16.3. klo 18 on tarjolla soiva luento, jolla kitaristi Topias Tiheäsalo esittelee improvisaatiota musiikissa. Mistä puhumme kun puhumme improvisaatiosta? Onko improvisaatiota muualla kuin jazzissa – vai onko sitä jazzissa alun perinkään? Tapahtuuko improvisaatio hetkessä vai voiko sitä valmistella? Missä kulkee sävellyksen ja improvisaation raja? Voiko improvisaatio olla vapaata – ja jos voi, niin mistä tai mihin?

Tiheäsalon luento hahmottelee musiikillisen improvisaation eri olomuotoja vuosisatojen takaa näihin päiviimme asti. Puhetta havainnollistavat elävänä soitetut esimerkit: osa näistä voi olla tiettyä näkökulmaa alleviivaavia fragmentaarisia yksityiskohtia, osa taas laajempia, improvisoituja kappaleita.

Luento on yleistajuinen ja sopii kaikille improvisaatiosta kiinnostuneille – keskustelu yleisön kanssa on sangen toivottavaa! Tiheäsalo lähestyy improvisaatiota ennen kaikkea (itse)ilmaisun muotona ja maailmassa olemisen tapana – ei tekniikkana eikä varsinkaan häikäisevänä temppuna. Mutta luento yhtä kaikki käsittelee länsimaisen improvisaation ilmenemismuotoja hyvin laajasti: bebopista barokkimusiikkiin, rockista noiseen, kokeellisesta sävellyksestä vapaaseen improvisaatioon…

 

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!

 

Topias Tiheäsalo (s.1978) on turkulainen muusikko, opettaja ja radiotoimittaja. Hän on opiskellut klassista kitaraa Turussa ja Barcelonassa, mutta on pääasiassa soittanut improvisoitua musiikkia sen monissa muodoissa viimeisen parin vuosikymmenen ajan.

Muusikkona hänet tunnetaan ennen kaikkea sooloesiintyjänä, mutta myös monien vapaan ja kokeellisen musiikin yhtyeiden riveistä Pymathonista Jooklo Quartetiin. Hän soittaa usein myös kertaluonteisissa improvisoidun musiikin kokoonpanoissa ja on tehnyt lukuisia yhteistöitä kuvataiteilijoiden, tanssijoiden ja runoilijoiden kanssa.

Tiheäsalo on tehnyt musiikkia myös elokuviin ja mykkäelokuvaesityksiin. Vuonna 2013 hän perusti ystäviensä kanssa turkulaisen, kokeelliseen musiikkiin erikoistuneen Himera-työryhmän –  viime vuosina hän on lisäksi tehnyt musiikkiohjelmia Yle Radio 1:lle.

Tapahtuma Facebookissa: https://www.facebook.com/events/386242828420587/

Viikon levy : Adia Victoria – Beyond the bloodhounds

Southern Gothic. Tämä nimike sopii parhaiten kuvaamaan nashvillelaisen Adia Victoria Paulin hienoa levyä. Jostakin, bluesin ja rockin välimaista hän on onnistunut jossain aina vain vaikeammaksi käyvässä; tuore ja lupaava laulaja-lauluntekijä on tehnyt ajattoman levyn joka kuulostaa yhtä aikaa tuoreelta ja perinnetietoiselta. Melkoinen esikoislevy toisin sanoen.

Adia Victoria kasvoi metodistiperheessä ja lapsuudessa koki kuinka uskonnollisen yhteisön ja muun maailman välillä oli kuin verho. Hän koetti aluksi paeta etelävaltioita, mm. Pariisiin ja New Yorkiin, mutta palasi kotiseudulleen jossa sai lahjaksi kitaran, ensin hän lauloi vain kissalleen, mutta perheensä patisti häntä eteenpäin. Lopullinen sykäys tuli Black lives matter-liikkeen myötä. Adia Victoria löysi äänen sisällään olevalle ja ryhtyi kirjoittamaan lauluja tärkeäksi kokemista asioistaan. Levyllä on siis myös vahva poliittinen anti.

Levyn aloitusraidan alkaessa, on hetki kun mieleen tulee Mirel Wagner, toisin kohdin mieleen tulee Anna Calvi ja Rolling Stone-lehti kuvaili Adia Victorian musiikin olevan kuin PJ Harvey coveroisi Loretta Lynnia, kummittelevassa juhlasalissa. Beyond the Bloodhounds ei ehkä varsinaisesti ole blues-levy, mutta edustavasti se kuvastaa bluesin perinteitä. Laulut käsittelevät samoja tunteita, samaa olemusta, mutta muotokieleltään hieman eri tavalla. Toisaalta esim. edellä mainittu Rolling Stone-lehti kategorisoi musiikin countryksi. Ehkä kuitenkin rock on se johon kaikki tässä palaa, onhan rockmusiikki itsekin juuri perinteisen bluesin, countryn ja gospelin sekoitus.

– Antti Impivaara

Levy Vaski-tietokannassa https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3520945

Kuvia ja tunnelmia Raision kaupunginkirjaston Vinyyli-iltamista

Raision kaupunginkirjaston perinteinen vinyylilevyjen ystävien ja vinyyliajan musiikin ilta, Vinyyli-iltamat, järjestestettiin leppoisan tunnelman vallitessa Raision kaupunginkirjaston musiikki- ja taideosastolla maanantaina 6.3.

Väkeä riitti kiitettävästi levynmyyntipöytien sekä Swampdog-yhtyeen blues-ja juurimusiikin seurassa. Illan huipennuksena kuultiin Steve Turnerin Koko Beatles-tuotanto –teoksen suomentajien Katri Tenholan ja Jere Saaraisen asiantuntevaa puhetta Beatlesin tuotannosta.

Ohessa kuvia ja tunnelmia musiikkipitoisen illan varrelta (foto Juha Kaunisto):

Taustalla soittaa Swampdog

 

Swampdog (Roland Wilson, Teijo Saarinen ja Kimmo Lilja)

 

Levynmyyjistä paikalla 8raidan Fredrik Johansson, Iki-Popin Joska Laine,ja kiertävä levykauppias Kari Prusila

Katri Tenhola ja Jere Saarainen, aiheena The Beatles

 

Koko Beatles-tuotanto -kirjan toinen suomentaja Katri Tenhola

 

Koko Beatles-tuotanto -kirjan suomentajat Katri Tenhola ja Jere Saarainen