Uushenkisyys, ateismi ja rap – väitöstilaisuus suomiräpistä la 30.11. klo 12 Turun yliopistossa

Marraskuu huipentuu turkulaisessa tiedemaailmassa musiikkitieteen väitökseen hiphopista. Lauantaina 30.11. klo 12 FM Inka Rantakallio esittää väitöskirjansa New Spirituality, Atheism, and Authenticity in Finnish Underground Rap julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku). Vastaväittäjänä toimii professori Johannes Brusila (Åbo Akademi) ja kustoksena dosentti Kari Kallioniemi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.

Hiphop ja rap tutkimuskohteena

FM Inka Rantakallion väitöstutkimuksessa käsitellään neljän suomalaisen underground-räppärin musiikkia ja maailmankatsomuksia. Tutkimus osoittaa rap-musiikin heijastavan jälkikristillistä uskontokehitystä, jossa maailmankatsomuksissa korostuvat yksilöllisyys ja eri uskontojen sekoittaminen. Artistit pyrkivät olemaan aitoja tuomalla esiin maailmankatsomuksiaan musiikissaan. Rantakallion tutkimuskohteina ovat rap-artistit Ameeba, Khid, Julma Henri sekä RPK.

Kuvaaja: Eva-Liisa Orupõld

Suomalainen ja suomenkielinen hiphop on tutkimuskohteena vielä harvinainen, mutta ehkäpä nousussa tulevina vuosina.

Rantakallion väitös on vasta toinen suomalaista rap-musiikkia tarkasteleva väitöskirja. Elina Westisen (Jyväskylän yliopisto) Cheekiä, Pyhimystä ja Stepaa tutkinut väitöskirja valmistui 2014.

Uskontotieteestä maisteriksi valmistunut Rantakallio on itsekin osa suomalaista hiphop-skeneä: hän on toimittanut hiphop-aiheista Rap Scholar -ohjelmaa Bassoradiossa, sekä toiminut DJ:nä mm. SOFA-rap-duolle.

Väitöksestä voi lukea tarkemmin Turun yliopiston tiedotteesta:  Suomiräpissä kuuluvat myös uushenkisyys ja ateismi.

Inka Rantakallion väitöskirja on ladattavissa linkistä: New spirituality, atheism, and authenticity in Finnish underground rap

Muita lukuvinkkejä

Rantakallion aikaisempia suomenkielisiä tekstejä on luettavissa seuraavista Vaskin-kokoelmista löytyvistä teoksista: Hiphop Suomessa: puheenvuoroja tutkijoilta ja tekijöiltä (2019) sekä Kirjallisuuden ja musiikin leikkauspintoja (2018)

Heini Strand: Hyvä verse – suomiräpin naiset (2019)

Elina Westisen väitöskirja on ladattavissa linkistä: The discursive construction of authenticity : resources, scales and polycentricity in Finnish hip hop culture

”Ota lapsi mukaan töihin”-päivänä Turun pääkirjaston Musiikkiosastolla harjoittelija Antti puuhasi suositteluistaan aineistonoston. Mukana runsaasti hiphoppia.

Kuunteluvinkkejä löytyy tästä Vaskin sivuille kootusta listasta.

Toim. Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Chydeone pitää rap-työpajan Vaisaaren yläkoululaisille ke 12.12.

Ke 12.12.2018 klo 13 – 15 Raision kaupungin Nuorisokeskus Nopassa järjestetään rap-työpaja Vaisaaren yläkoulun musiikkiluokalle. Pajan vetäjänä toimii Chydeone, joka on pitkän linjan rap-artisti, tapahtumatuottaja, toimittaja ja levykauppias Turusta. Hän toimii mm. rap-ryhmä Ritarikunnan toisena vokalistina.

Työpaja on osa Kaikkien stage -hanketta, jonka tarkoituksena on kehittää yhteistyötä Turun ja Raision musiikkitoimijoiden ja kirjastojen välillä. Toiminnan ytimessä on yhdessä tekeminen: musiikin kokeminen kuuntelemalla ja tuottamalla sitä, musiikin sisällöistä keskusteleminen sekä musiikkiin liittyvä oppiminen esimerkiksi luentojen tai soitonopetuksen avulla.

 Kaikkien stage toteutetaan osin AVI-hankeavustuksen turvin.

 Lisätietoja:

Erikoiskirjastonhoitaja Nina Petander, Raision kaupunginkirjasto, 044 797 17 13, nina.petander@raisio.fi

Tiiminvetäjä Juha Manninen, Turun kaupunginkirjasto, 044 907 2837, juha.manninen@turku.fi

PS. Seuraavana päivänä to 13.12. Chydeone pitää työpajan Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla. Lue lisää:

https://musasto.wordpress.com/2018/11/27/kaikkien-stage-tyopaja-rap-mita-riimittelylta-voi-saada/

 

Kaikkien Stage Työpaja : RAP – mitä riimittelyltä voi saada?

Torstaina 13.12. klo 18 Turun musiikkiosaston Stagella järjestetään työpaja ”Rap sisään ja ulos – mitä riimittelyltä voi välineenä saada?” Rap-musiikkia kolmella vuosikymmenellä julkaisseen Chydeonen (Ritarikunta) johdolla käydään läpi rapin olemusta ylipäänsä, sekä sen tuomia mahdollisuuksia niin itsereflektioon, viestin välittämiseen kuin myös sen luonteeseen puhtaana viihteenä.

Vapaa pääsy!

Tervetuloa!

 

Viikon levy : Boombox 1 – Early independent hip hop, electro and disco rap 1979-82

New York 1970 & 80-luvulla. Graffiteja, katubileitä ja valtavia ghettoblastermankkareita. Iso omena oli tuohon aikaan varsin erilainen kuin nykyisin ja tuona ajankohtana syntyi hip hop-kulttuuri.

Soul Jazz Recordsin ‘Boombox’ esittelee hienona läpileikkauksena innovatiivisia ensimmäisen aallon rap-levytyksiä New Yorkista, musiikkilajin syntyvuosilta 1979-82. Kaikki kokoelman kappaleet ovat aikoinaan julkaistu itsenäisten, usein perheyrityksinä toimineiden pienlevy-yhtiöiden toimesta. Aikana jolloin hip hop oli vielä hyvinkin pientä itsessään ja vasta nousemassa laajempaan julkisuuteen Bronxista.

Varhainen rap-musiikki oli, etenkin näille koosteelle valikoituneilla kappaleilla energistä ja iloista, musiikkia joka pyrki toisintamaan korttelibileiden ja katujamittelujen energian ja soundin, joita tuohon aikaan usein järjestettiin New Yorkin kaduilla.

Klassista old school-rappia ajatellessa on tapana mieltää breakbeatit ja DJ:t skrätsäämässä levysoitintaan, mutta nämä tämän kokoelman varhaiset helmet ovat äänitetty liveyhtyeen soittaessa taustalla. Syynä on tietysti se, että mm. samplerit eivät olleet vielä tulleet ja vaikka DJ:t jo tekivät vastaavat taustat klubeilla ja kaduilla akrobaattisilla sormillaan, niin tekijänoikeudellisesti ei voitu käyttää suoraan toista levyjä ja näin oli helpompaa vain tehdä ’cover’ studiomuusikoiden soittamana, jonka päälle sitten räpätä. Vaikka Bronx oli hip hopin kehto, niin Harlemilla alueena oli historiaa rhythm and blues-ajoista asti levyjen tuottamisessa, siten myös suuri osa levy-yhtiöistä jotka julkaisivat varhaisia rap-levytyksiä sijaitsivat siellä. Diskon ja funkin ollessa jo hiipumassa moni pienempi yhtiö sai nosteessa olevasta rapmusiikista uusia kiinnityksiä, lisäksi taitavia taustamuusikoita löytyi jo valmiiksi. Monilla itsenäisillä pienlevy-yhtiöillä oli myös mahdollisuus reagoida nopeasti ja haalia artisteja kun uusi ja kiinnostava musiikinlaji alkoi herättää kiinnostusta.

Kaiken kaikkiaan levyllä on mainio kokoelma hyvälle tuulelle tuovia, energisiä rapkappaleita. Mainio lähtökohta mikäli haluaa tutustua vanhempaan hip hop-musiikkiin.

Antti Impivaara

Levy Vaskitietokannassa

Viikon levy: Flegmaatikot – Läheltä ja kaukaa

TAMPERE!

Se on ensimmäinen asia mikä tästä levystä tulee mieleen ja se kantaakin kaikkia manseräpin tuntomerkkejä peräjälkeen tulevista tuplariimeistä, läpitunkemattoman paksuun murteeseen ja yleiseen sikailuun. Eikä se sinänsä yllätä sillä onhan flegmaatikot näiden tyylien takana ja muutenkin tärkeä osa Tampereen ja osittain koko Suomen ”räp skenelle”. Tämä kyseinen levy on myös yhtyeen ensimmäinen kokonaan suomenkielinen julkaisu joten mistään turhasta ei ole kyse.

Ja koko äänite onkin sitä itseään. Tiedemiehen biitit ovat pomppivia ja niistä kuuluu 2000- luvun alkupuoli erittäin vahvasti, mutta toimivat ne ainakin omaan korvaan hyvin vielä nykyajankin standardeilla. Spesialistin, leijonamielen ja muutaman vierailijan riimit käsittelevät syväluotaavasti mm. Holtitonta kaljan juomista, kivenkovia räppiskilssejä ja täyspäiväistä päälliköintiä. Biiseissä on painavista aiheista huolimatta paljon huumoria ja löytyy levyltä kappale mikä kertoo mutsin luona asumisesta (Hitti menneisyydestä)

Jos tätä ei ole vielä kuullut niin nyt viimeistään kannattaa ottaa haltuun.

Eero Kostiainen

Levy Vaski-tietokannassa

Viikon levy: Angel Haze – Dirty Gold

Yhdysvaltalainen räppäri Angel Haze on ollut itselleni yksi kiinnostavimmista uusista kyvyistä. Hazen debyyttialbumi Dirty Gold (2014) on samanaikaisesti henkilökohtainen, tanssittava ja aggressiivinen. Levy käsittelee muun muassa uskontoa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja sukupuoli-identiteettiä. Vaikka aiheet ovat paikoitellen rankkoja, levyä on helppo kuunnella.

Dirty Gold onnistuu yhdistelemään tavallista luonnollisemmin räppäystä ja laulua. Kappaleista esiin nousee muun muassa Deep Sea Diver ja Angels & Airwaves. Vimmaisen Battle Cry-singlen kertosäkeen tulkitsee australialainen laulaja ja lauluntekijä Sia, jonka ääni sopii hienosti yhteen Hazen kanssa.

Cause it’s easy to keep pretending that there’s nothing wrong/
But it’s harder to keep your head up and be fucking strong/
So, now they’re telling me, ”Go, Haze, they can’t stop you./
Heavyweight flow, if they can’t lift you then they can’t drop you/
The pinnacle, if they can’t reach you then they can’t top you/
Man, they can’t do anything that you’re about to.

Angel Haze on mielenkiintoinen pelaaja rap-kentällä siitäkin syystä, että hän identifioituu asukupuoliseksi (”agender”) eli kokee olevansa perinteisen sukupuolijärjestelmän ulkopuolella. On hienoa, että valtavirtaräppiin saadaan monimuotoisuutta tälläkin saralla.

Albumin deluxeversio on mielestäni pari kappaletta liian pitkä kokonaisuuden kannalta, mutta kaiken kaikkiaan Dirty Gold on kiinnostava pelinavaus. Odotan mielenkiinnolla mitä Angel Haze tekee tulevaisuudessa.

Saimi Kallio

Levy Vaski-tietokannassa

Raision kirjastossa hip hop -näyttelyyn liittyviä oheistuotteita

 

Petri Vuoren toteuttama hip hopin historiaa luotaava näyttely Hip hop – notkea keski-ikäinen on esillä Raision kaupunginkirjaston musiikki ja taideosastolla marraskuun ajan (bit.ly/10ijGDf). Näyttelyyn liittyen Raision kirjastotalon Yhteispalvelupisteessä on myynnissä Monsp Recordsin artistien oheistuotteita; pipoa, c-äänikasettia, paitaa…

Lisäksi musiikki-ja taideosastolle on kerätty näyttelyn yhteyteen tukeva annos rap-ja hip hop -cd-levyjä lainattavaksi.

 

 

Hip hop – notkea keski-ikäinen; hip hopin historiaa kertaava näyttely Raision kirjastossa

Hip hop -musiikki on kasvanut 40-vuotisen historiansa aikana ulos New Yorkin kaduilta stadionit täyteen vetäväksi populaarimusiikin kestomenestyjäksi. Varmastikin hip hopissa yli muiden korostuva samplaaminen eli lainaaminen on mahdollistanut reviirin laajentamisen vauvasta vaarille sopivaksi paketiksi. Vaikka hip hop itsessään pitää sisällään huomattavan määrän erilaisia tyylisuuntia, on mainstream hip hop samaistumisen pomppumetallista aina klassisen- ja iskelmämusiikin tyylilajeja, vaikka hip hop -musiikin juuret ovatkin 1960- ja 70-luvun soulissa, funkissa ja jazzissa.

Kun ajattelee miten koto-Suomessa on eletty hip hopin aallonharjalla, voisi todeta että skene on ollut kapea mutta ajanmukainen. Kun Kojo aikanaan äänitti Whatugonnadon Billy Carsonin kanssa 1983, oli tyylit likimain Atlantin takaisen legendaarisen Sugarhill Gangin veroiset. Varsinaista hip hopin monipuolinen kokonaisuus, kun artistit toisensa jälkeen vaihtoivat kielen suomeksi. Kuitenkin Damn The Band oli englanniksi toimiva, mikäli vertaa Eric B. & Rakim -julkaisuun Follow The Leader. Julkaisuilla on kaksi vuotta ikäeroa, mutta tässäkään tapauksessa ei kotimaisen artistin tarvitse hävetä.

Suomalainen hip hop kehittyi rivakasti 1990-luvun puolivälissä c-kasetteja neliraiturilla nauhoittavista artistinaluista listaykkösiksi, kuten Nuera-yhtyeen Skem alias Petri Nygård. Samalla 1990-luvun loppupuolella kehittyi Suomessakin hip hop -musiikin parissa toimineista muusikoista sukeutui levy-yhtiöitä pyörittäviä tuottajia, aivan kuten Amerikassa P. Diddy, Timbaland, Neptunes ja Dr. Dre. Sittemmin moni tuolloin aloittaneista tuottajista on siirtynyt laajemmin toimimaan kotimaiselle musiikkikentälle. Hip hop -kenttä onkin tuottanut kotimaiseen musiikkibisnekseen levy-yhtiöitä ja bisneshenkisiä toimijoita, joista näkyvimmät ovat keltaisen lehdistön sivuilla viikosta toiseen.

Hip hop -musiikissa näkyy ja kuuluu kyky poimia uusimmat virtaukset, mikä on tehnyt suosituimmista kotimaisista hip hop -artisteista kansanomaisesti sanottuna iskelmätähtiä. Siinä missä reggae-artisti Jukka Poika on karibialaistanut kotimaisen humppapoljennon, on Cheek luonut Suomi hip hop -kerronnallaan iskelmäballadien muotin uusiksi. Kuitenkin kotimaisen hip hop -musiikin tärkein anti on alalle syntyneiden levy-yhtiöiden, kuten MONSP Records, 3rd Rail Music ja Rähinä Records, panos laajan diversiteetin luomiseksi, mikä tarjoaa laajan musiikkikirjaston listahiteistä aina UG-toimijoihin. Huomattavin ero kotimaisen hip hop -musiikin alkuajoista 2010-luvulle tultaessa on, että hip hop -musiikki on siirtynyt marginaalista jääkiekkoleijonien ja koko kansatuntoja luotaavaksi ammattimuusikoiden ja tuottajien monimuotoiseksi ja tärkeäksi osaksi koko suomalaista populaarimusiikin kirjoa. Hip hop on Suomessakin toteutunut profetiansa Run-D.M.C:n mallin mukaisesti globaalissa mittakaavassa ja lunastanut näin paikkansa popmusiikin kuninkaallisten joukossa.

​Teksti: Petri Vuori

Näyttelyssä esillä olevia vinyylilevyjen kansia:

 

Boogie Down Productions – By All Means Necessary

A Tribe Called Quest – Midnight Marauders

MF Doom – Operation Doomsday

Public Enemy – Fear of a Black Planet

N.W.A. – 100 Miles and Runnin’

Ice-T- Original Gangster

Eazy E – Eazy Duz It

Ice Cube – Amerikkkas Most Wanted

Dr. Dre – The Chronic

Abstract Rude & Tribe Unique – Showtime

Three 6 Mafia – Chpt. 2 World Domination

De La Soul – Buhloone Mindstate

Atmosphere – Overcast ep

LL Cool J – Radio

Asa – Terveisiä Kaaoksesta

Memmy Posse – Huolestuttavia Merkkejä

SMC Lähiörotat – Raffii Suomi-flättii

 

Paleface ja Ronskibiitti vierailivat Raisiossa

Rap-artisti Paleface (Karri Miettinen) esiintyi Raision Vaisaaren yläkoulun oppilaille torstaina 30.11. Raision kirjastotalon Martinsalissa. Paikalla oli myös turkulainen hip-hop –ryhmä Ronskibiitti.

Tapahtuma liittyi Raision kaupunginkirjaston ja Vaisaaren yläkoulun yhteiseen hankeeseen Elämäni sävelet, jonka tavoitteena on syventää kirjaston ja koulun välistä yhteistyötä sekä tarjota oppilaille luku- ja kuunteluelämyksiä uudesta näkökulmasta. Hankkeessa ovat mukana myös Raision kaupungin nuorisopalvelut. Elämäni sävelet toteutetaan osin ELY-avustuksen turvin.

Paleface on yksi Suomen arvostetuimmista ja kansainvälisimmistä rap-artisteista, jolla on faneja yli genrerajojen. Raisiossa Paleface sanaili ja räppäsi “mies ja kitara” -periaatteella. Musiikin lisäksi Paleface kertaili omaa henkilöhistoriaansa ja kotimaisen rap-musiikin kehityslinjoja marginaalista koko kansan musiikiksi. Kantaaottavien räppien vastapainona yleisö sai kuulla arkistojen aarteena 10-vuotiaan Palefacen ensimmäiset riimittelyt.

Lisäksi turkulainen pitkänlinjan vaihtoehtoinen hip-hop –ryhmä Ronskibiitti esitti muutaman näytteen voimin oman näkemyksensä kotimaisen rap/hip hop -musiikin päivän iskukyvystä.

Katja Kokko: Hip Hop grafiikkana ja piirroksina- näyttely Turun musiikkiosastolla 1.11.-1.12.

Taiteellinen työskentelyni ottaa paljon vaikutteita ja ideoita räp-musiikin maailmasta. Inspiroidun helposti uusista kappaleista ja musiikkivideoista. Joskus katson musiikkivideoita luonnoskirja sylissä, tai selaan XXL ja Respect lehtiä etsien jotakin visuaalisesti kiinnostavaa. On mielenkiinoista nostaa hip hopin stereotypioita esille kuvataiteen kautta. Melkein arkipäiväisiksi muodostuneet asiat näyttäytyvät ihan eri valossa, kun idea on viimein tullut omasta päästä kädenkautta paperille.

Katja Kokko