Avainsana-arkisto: Musasto

Tiedotus digitoijille Turun pääkirjaston Musiikkiosastolta!

Valitettavasti äänikorttimme on rikki, joten musiikin digitoiminen ei onnistu (LP:t ja C-kasetit). Vielä emme osaa arvioida milloin saamme uuden laitteen ja digitointi onnistuu jälleen.

Huone ja sen laitteet ovat käytettävissä valokuvien (+ diat, negatiivit, positiivit) skannaamiseen sekä VHS-nauhojen digitoimiseen DVD:lle.

Ilmoitamme kun äänitteiden digitoiminen on taas mahdollista!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Digitointi, Musasto suosittelee, Uutiset

Sotaa apatiaa vastaan – kantaaottavaa musiikkia

IMG_1155

Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on esittelyssä kantaaottavaa musiikkia ja siihen liittyvää kirjallisuutta. Tämän hetkisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä käydään paljon keskustelua siitä, kuka uskaltaa ja saa ottaa kantaa, ja millä tavalla. Onneksemme musiikki on täynnä kantaaottavia sanoituksia ja artisteja.

 

Kantaaottavuus on mahdollista määritellä monin eri tavoin; voidaan kysyä onko musiikki kantaaottavaa automaattisesti, mikäli artisti itsenään on jollain tavoin kantaaottava tai ristiriitaisia tunteita herättävä? Toisaalta monien artistien kantaaottavuus usein sivuutetaan jos heidän tuotantoaan pidetään yleisesti kepeänä. Hyvänä esimerkkinä voisi toimia Christina Aguileran sukupuolirooleja käsittelevä kappale ”Can’t hold us down”, joka tunnutaan usein unohtuvan puhuttaessa Aguileran tuotannosta.

 

Kantaaottavuudesta puhuttaessa on myös pohdittava sitä, mitkä aiheet ovat kantaaottavia. Yhteiskunnalliset aiheet ovat toki itsestäänselviä, mutta kantaaottavana voidaan pitää myös pintapuolisesti yksityisten ihmisten elämäkertoja käsittelevää musiikkia, tästä hyvänä esimerkkinä Leevi and the Leavingsin Pimeä tie, mukavaa matkaa.

Toki on hyväksyttävä, että kantaaottavuutta voidaan käyttää myös huomionhakukeinona. Moni meistä muistaa Lady Gagan otsikoihin nousseen lihamekon, jonka tarkoituksena oli todennäköisesti sekä olla kommentti lihatuotantoon että pitää Gagaa esillä lehdistössä. Myös shokkirokin kuningasta, Marilyn Mansonia, on syytetty shokeeraavuudesta shokeerauksen vuoksi. Kuitenkin on muistettava, että kantaaottavuus ei lakkaa olemasta ainoastaan sen vuoksi, että sillä on sanomansa lisäksi myös toinen tarkoitus, vaikka tämä tarkoitus olisikin laskelmoidusti lisätä artistin myyntipotentiaalia.

Kantaaottavasta musiikista puhuttaessa ei voida unohtaa anarkista, poliittissävytteistä punk-musiikkia. The Sex Pistols lauloi anarkiasta britanniassa ja suomalainen Punaiset messiaat julisti murskajaisia fasismille. Punkin energinen tee-se-itse -henki tuo kaikelle genreen kuuluvalle musiikille kantaaottavan leiman; ei ole niin väliä kuinka hyvä on, kunhan soitto on kovaa ja mennään vaikka harmaan kiven läpi.

 

Kantaaottavaa ja kyseenalaistavaa musiikkia kaivataan aina lisää. Musiikilla on kyky tavoittaa ja yhdistää valtava määrä ihmisiä ja saada heidät pohtimaan asioita uusilta kanteilta. Vaikka vahvan henkilökohtaisille, artistin omasta elämästä ammentaville sanoituksille on tilaa, on aina innostavaa kuunnella kappaleita, jotka koskettavat kaikkia meitä, ihan vain sen takia että olemme osa yhteiskuntaa.

 

Jutta / Musiikkiosasto.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Matti Rag Paananen 80 vuotta 9.11.2019

Matti Rag Paanasen haastattelu lokakuussa 2019

Olen säveltäjä sekä jazzpianisti Matti Rag Paananen ja synnyin Turussa 9.11.1939.  Olen säveltänyt marginaalimusiikkia pitkinä sarjoina.

Vuoden päivät (soiva kalenteri 366 osaa) on mainittu Guinnessin Suuressa Ennätyskirjassa maailman pisimpänä yhtenäisenä sävelteoksena.

Tuhannen ja yhden yön lauluja sävelsin 16 vuotta ja se sisältää tuhat ja yksi kappaletta.

Venyvä käsite sisältää 200 teosta ja sarja Varjojen loisteessa on edennyt lauluun numero 152 (joka on Uuno Kailaan lähes sata vuotta kadoksissa ollut runo: Me olemme silmiä vaihtaneet.)

Sinfonioita on seitsemän ja television dokumenttielokuviin sävellettyä musiikkia (Aleksis Kivi, Elias Lönrot, Pentti Haanpää jne.) suuri määrä. Sinfonioista ovat kaikki (vain) kantaesitettyjä, paitsi kuudes sinfoniani Rag´s Blues Symphony.

Täysimittaisia LP- ja CD- levyjä on parisenkymmentä sekä nuottivihkoja yhdeksän, mm. Federico Garsía Lorca, joka sisältää kaikki Lorcan runot sävellettyinä. Nuottivihko Tangot taas sisältää 20 teosta joissa on myös allekirjoittaneen sanoitus. Levyistä mainitsisin WWF:lle sävelletty LP- ja CD- levy Amazon, jota myytiin Amazonian sademetsien hyväksi, ja jonka sävelsin Perun Amazonian viidakossa, noin 500 kilometrin päässä lähimmästä kaupungista Iquitosista.

Konserteista mainitsisin huumeiden vastaiset Prinsessan testamentti – konsertit, joita pidimme eri puolilla Suomea noin 250 kertaa. Myös säveltämäni Isä meidän – rukous Turun tuomiokirkossa muutama vuosi sitten on jäänyt mieleeni, kuten myös säveltämäni Jobin kirja Turun Mikaelinkirkossa vuonna 2010.

Vuodet Afrikassa

Toinen levy jonka tein WWF:lle oli The Sounds of Wild, jonka sävelsin Afrikan Masaimaassa ja jonka tuotolla suojeltiin Afrikan villieläimiä. Asuimme Afrikassa kolmena vuonna, joten sävelsin siellä myös seitsemännen sinfoniani The White Maasai´s Jazz Symphonyn, joka kantaesitettiin 10 vuotta sitten 70-vuotis -juhlakonsertissani. Afrikassa sain oman puun (kuten myös täällä Turussa) ja minut vihittiin vaimoni kanssa Masaiden heimoon kuuluviksi. Arvonimekseni tuli Oloiboni, joka on päälliköstä seuraava alaspäin ja tarkoittaa, että olen Tietäjä (Prophet) joka tietää kaiken.

Parhaat haukkumiset

Parhaat haukkumiset tulivat TV-ohjelmasta ja levystä The Symphony of Robinson Crusoe, jonka sävelsin Karibianmerellä, Antiqualla, samalla autiolla rannalla jonne Robinson Crusoe olisi Daniel Defoen kirjan mukaan haaksirikkoutunut. Helsingin Sanomien arvostelijan mukaan säveltäjän täytyy olla hullu.

Taidegalleria Ragala

Maalaan myös tauluja ja kirjoitan kirjoja. Kotonani Hirvensalossa, Toijaistentie 16, minulla on taidegalleria Ragala (lausutaan hienosti englanniksi Räkälä), jossa on kymmenen huonetta ja satoja maalauksiani seinillä. Avointen ovien päivää vietämme joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina kello 12 – 16, tervetuloa! Taulujen lisäksi galleriassa on myynnissä levyjäni (a´ 15 €, mutta jos haluaa nimmarin saa kympillä), sekä kirjojani. Esimerkiksi kymmenosaista teosta Taide ja nerous (yhteensä 3000 sivua) saa vain minulta, sekä suuren menestyksen saavuttanutta Mietelmäkuvia -teosta on vielä muutama jäljellä.

Musiikkiosaston merkitys

Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla kävin aikoinani ahkerasti. Tämä oli sitä aikaa, kun opiskelin sinfonioiden tekemistä. Lainasin levyjä sekä niihin kuuluvia pieniä partituurikirjoja. Kuuntelin kotonani Vesku Loirilta saamistani hyvistä kaiuttimista valtavan määrän sinfonioita ja seurasin soittoa partituurista. Oli hienoa, että tällainen palvelu oli mahdollinen, sillä ilman sitä ja ilman varsinaista opettajaa en olisi sinfonioiden maailmaan milloinkaan yltänyt.

Toki kävin myös haastattelemassa kaikkia ”soittimia” Turun kaupunginorkesterin takahuoneessa. Parhaiten jäi mieleeni käyrätorvensoittajan varoitus: ”Äläkä sitten sävellä suurta tuskaa! – Beethoven on kuollut, Mozart on kuollut, minuakin väsyttää.”

Rag

 

1 kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden säveltäjä, Musasto suosittelee, Taidemusiikki

Musasto FÖRELÄSNING: Digitaliseringens inverkan på Finlandssvensk musikkultur

I sin föreläsning diskuterar Ramstedt ett pågående forskningsprojekt om digitaliseringens inverkan på musikkulturen i Svenskfinland. Bakgrunden till projektet är de stora omvälvningar som bl.a. ljudprogramvara, ny hemstudioutrustning och Internet inneburit för lagring, förmedling och konsumtion av musik. Digitaliseringen påstås ha påverkat musikens konstnärliga uttryckssätt, tillgängligheten samt ha medfört en kulturell demokratiseringen.

 

Men den har också medfört stora ändringar för musikens roll som identitetsskapare. Samtidigt då äldre identitetskonstruktioner och smakkulturer omformats, skapas också nya sociala tillhörigheter. I föreläsningen diskuterar Ramstedt forskningsprojektets allmänna frågeställningar samt en av forskningens delstudier som berör Rundradions digitalisering och dess betydelse för svenskspråkiga musikkultur i Finland. (Projektet som finansieras av Svenska Litteratursällskapet i Finland är baserat på ämnet musikvetenskap vid Åbo Akademi.

 

Läsa mera här: https://blogs2.abo.fi/dimm/

 

Kim Ramstedt är forskare, dj, producent och redaktör. I sin doktorsavhandling i musikvetenskap granskade Ramstedt (2017) hur musikkulturer rör sig över tid och rum samt DJ:ns roll här som kulturell medlare. Vid sidan av sin forskning har Ramstedt jobbat som radioredaktör och DJ i över femton år och uppträtt bl.a. på många av Finlands främsta festivaler (Ilosaari, Provinssi, Pori Jazz, Helsingfors festspel, Kaustby folkmusikfestival). 

 

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): luennot, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jaakko Penttinen

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Jaakko Penttinen ja viettänyt lähes koko ikäni tavalla tai toisella musiikin äärellä. Viime vuosina olen toiminut Turun syntetisaattoriseurassa,  kuratoinut Kokeellisen musiikin klubia Turun kirjakahvilassa, tehnyt ja esittänyt soolomusiikkia sekä muissa kokoonpanoissa, kuten E-Musikgruppe Lux Ohr, Wellenform, Orne ja Galactic Travellers jne. Koen olevani musiikin suhteen melko utelias etsijä.

Nuoruuteni vietin 80-90 -luvun vaihteessa metallin, punkin ja hardcore -musiikin parissa. Läpi 90-luvun soitin bassoa mm. Selfish ja Força Macabra -nimisissä yhtyeissä. Viime vuonna palasin pitkän tauon jälkeen Força Macabraan, jonka kanssa olemme tehneet viime aikoina uusia nauhoituksia ja parin viikon Brasilian kiertueen viime marraskuussa. Kävimme jo 90- luvulla jonkin verran ulkomailla kiertelemässä.

90-luvun lopulla jotenkin kyllästyin punkiin ja hardcore-musiikkiin ja innostuin aiempaa enemmän industrial-musiikista, joka eli silloin uutta nousukautta alakulttuurissa mm. neofolkin, dark ambientin ja japanilaisen noisen muodossa. Samoihin aikoihin aloitimme myös parin kaverin kanssa järjestämään tuollaisia konsertteja Turussa Kuolleen musiikin yhdistys -nimen alla.

2000 -luvun alussa kiinnostuin enemmän varhaisemmasta kokeellisesta ja elektronisesta musiikista. Vuosikymmenen lopulla perustimme 70 -luvun saksalaiselle krautrockille ja kosmiselle musiikille kumartavan yhtyeen E-Musikgruppe Lux Ohr, jonka kanssa olemme tehneet muutaman pitkäsoiton, pari kasettialbumia ja monipuolisesti erilaisia keikkoja. Lux Ohrissa soitin syntetisaattoreita ja sekvensserejä. Lux Ohrin seuraava albumi on valmis ja se tullaan julkaisemaan lähikuukausina.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Olen ollut kirjaston suurkuluttaja teini-ikäisestä saakka. Nuorempana lainasin ahkerasti mm. beat-kirjallisuutta ja musiikkikirjastosta erityisesti elektroakustisen hyllyn äänitteitä. Tuon hyllyn kautta löysin paljon uutta musiikkia aina Magmasta Bachir Attariin, mihin en olisi ehkä muuten törmännyt.

Nykyään taidan lainata äänitteiden sijasta enemmänkin musiikki- ja taideaiheista kirjallisuutta. Ja jos saa esittää toiveen, niin näkisin mielelläni, että kirjastossa olisi erillinen huone elektronisen musiikin tekemiseen. Silloin käyttäisin kirjaston palveluja entistäkin enemmän!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Tämä on vaikea kysymys, koska aika paljon kaikenlaisia konsertteja on tullut nähtyä aina 80 -luvun lopulta alkaen, jolloin aloitin aktiivisen keikoilla käymisen. Vaikka olen matkustellut konserttien perässä kohtuullisesti Suomen rajojen ulkopuolellakin, niin yksi hienoimmista konserteista on varmaankin ollut täällä Turussa. Panasonicin uran alkuvaiheen ulkoilmakonsertti Samppalinnan maauimalassa oli tuohon aikaan jotain todella uutta ja erikoista. Yhtye avasi itselleni kokonaan uuden musiikillisen maailman sekoittamalla industrialia, teknoa ja kokeellista elektronista musiikkia.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Turussa on monin tavoin rikas musiikkielämä ja piirit ovat mielestäni sopivan pienet, jotta ne sekoittuvat keskenään. Marginaalimman elävän musiikin tarjontaa tosin haittaa toistuva esiintymispaikkojen puute, puhumattakaan kokeelliselle musiikille sopivista tiloista. Vireän musiikkielämän ja -tarjonnan mahdollistajana Turun kaupungilla olisi kyllä tässä kohtaa petrattavaa.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Terry Riley: Persian Surgery Dervishes

Levyllä oleva Terry Rileyn konserttitaltiointi vuoden 1972 Pariisin keikalta on kestosuosikkini, jota kuuntelen lähes viikoittain. Rileyn soittamat muutaman nuotin toisiinsa limittyvät sävelkuviot hypnotisoivat ja saavat ajan tajun katoamaan. Tämä on tyhjentymätön minimalismin klassikko.

The Future Sound of London: Lifeforms (ei kirjastoissa toim. huom.)

Tämä on vähän erilainen levy. Kuulin FSOL:n Lifeforminsin heti sen ilmestyttyä ja siitä saakka tämän eri tyylilajeja toisiinsa sulauttavan levyn äänimaisema on lumonnut kokonaisvaltaisuudellaan. Levyn luoma äänimaailma kuulostaa siltä kuin olisi samanaikaisesti suurkaupungissa ja sademetsässä. Voisin asua tämän levyn äänimaailmassa.

Philus: Tetra

Tämä on ehkäpä yksi eniten kuuntelemani Mika Vainion levytys, jonka äärelle palaan toistuvasti. Tutustuin tähän Pan Sonicin ja Ø:n ensimmäisten levyjen jälkeen. Tetran vähäeleinen ja millintarkka äänimaailma on vertaansa vailla erottuen myös Vainion muusta tuotannosta. Todellinen suunnannäyttäjä ja innoittaja.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jesse Essel

Kuva: Mickael Vis

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Jesse Essel ja olen kai jonkinlainen muusikko. Jotenkin hassua kutsua itteäni muusikoks mut ainakin muusikoksi tähdätään. Olen ghanalainen, syntynyt ja kasvanut suurimmaksi osaksi Turussa, mutta perheemme muutti Manchesteriin, Englantiin 2009, kun olin täyttänyt 11 vuotta. Muutin takaisin Turkuun vuoden 2015 loppupuolella sillä koulussa alkoi mennä vähän huonommin ja olin hämmentynyt. Ikävöin ensimmäisiä ystäviäni, rauhaa ja turvallisuutta.

Koin myös, että lähiössämme ei ollut jengiä ketkä diggas samasta musasta kuin mä lukuun ottamatta muutamaa vanhaa O.G punkkaria ja kaverin faija ketä tunsi Lemmyn.  Räppijengii oli kyllä, mut useemmat kuunteli skeidaa räppiä. Kuitenkin, Manchester on toinen kotini ja tärkeä osa elämääni ja käyn siellä usein kun safkat loppuu. Äiti kokkaa. Viime vuonna muutin Helsinkiin.

Aloitin kitaransoiton musaopistossa varmaan vuosi ennen kuin muutettiin Englantiin ja siitä lähtien oon opetellut soittamaan ite. Mun vanhemmat laitto mun kaksi vanhempaa siskoa musiikkiopistoon ja orkesteriin soittamaan viulua  ja pianoa kun he olivat viisivuotiaita. Joten musiikki ja tanssiminen on ollut hyvin läsnä perheessämme siitä asti kun muistan.

Sanoisin, että virallisesti musiikinurani on lähtenyt viime vuonna käyntiin. Päätin tehä musiikkia tosissani ja tutustuin muutamiin hyvin intohimoisiin musiikintekijöihin. Toki ensimmäisen keikan soitin jo viidennellä luokalla pari kuukautta ennen Englantiin muuttoa, Puolalan ylä-asteen vanhempain illassa ja bändikatselmuksessa siskoni bändin kanssa.

Grande Mahogany on ensimmäinen aito projektini ja pääjuttuni, joka syntyi vuonna 2017 eri nimellä. Julkaisin ensimmäisen musavideosinkun 23.8.2019 nimeltä T’ween Our Way joka kertoo ihastuksista. Sen lisäksi on pari muuta projektia luvassa, rokkia ja muuta. Päivä kerrallaan, eiks vaa?

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Kun asuin Turussa kävin tosi usein kirjastossa, just lähinnä musaosastolla lainaamassa elämäkertoja. Ala-asteella tuli lainattua paljon CD-levyjä. Turun kirjasto on sikahyvä. Nykyään en käy kirjastossa lainkaan, ainakaan tääl Stadis, ku asioit ei löydy yhestä paikkaa vaan pitää tsiigaa useemmist kirjastoist jotain tiettyä kirjaa. Muutenkin mun mielestä  on vähän pienemmät valikoimat musaosastoilla täällä. En ehtiny käymään Kirjasto Kympissä koskaan, se oli varmaan kova.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Välillä on tosi vaikeeta muistaa missä konserteissa on edes ollut, mutta viimeaikasimmat keikat mitkä on jääny kyl todella hyvin mieleen ovat vuoden 2019 Flow Festivaalissa : Khruangbin, Solange ja Pharoah Sanders quartet.

Khruangbinin keikal tuli vaan löysästi kylmii värei ja olin ihan “flabbergasted”.

Solange, etenkin visuaalisesti, oli erittäin herättävä ja inspiroiva. En oo sillain koskaan kokenu tosi koreografisia performansseja ja se oli super, ultra, mega ,cool.

Pharoah Sanders oli ihana, ja se mitä se jakso skulaa,  nii se skulas kyl homman silti pussiin vanhasta iästään huolimatta. Se katto mua hetken syvään silmiin, mitäköhän sil oli mieles?

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?
En oikeen oo seurannu Turun musiikkiskeneä niin hirveesti. En oikeen oo ehkä kunnolla perillä siitä mitä siellä tapahtuu, muuta kuin jotain omien frendien bändejä ja räppijuttui. Mun mielestä Turun musiikkielämä vois voida paremmin, mut onhan siellä paljon hyviäki juttuja ja tapahtumia, varsinki kesällä. Tosiaan vakaat keikkapaikat vaan katoaa ja se ärsyttää.

Mut underground elää, etenkin elektronises musas, räpis ja varmaan hevissäkin aika hyvin. Turussa kuplii varmasti, oottakaa vaan. Mut paljon kivoja taide- ja musiikki tapahtumia on tullut viimeaikoina Turkuun. Kulttuuri elää konkursseista huolimatta.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Tää on paha, on liikaa kaikkea ja paljon mitä teillä ei oo.

Mahogany Rush – Child Of Novelty (1974) ainakin löytyy.

Se on ollu yks mun isoimpia vaikuttajia ja Frank Marino on mulle sankari. Jos joku kysyy miltä psykedeelirokin pitäis kuulostaa, niin se on Child of Novelty -levy.

Skepta- Konnichiwa (2015)

Tää levy on mulle melkeen yhtä iso grime -genressä kuin joku Jimi Hendrixin Electric ladyland rock -genressä. Mikään toinen rap-/hip hop -levy tai grime -levy ei oo sytyttäny mua yhtä paljon kun tää. Viimeksi ollu yhtä innoissani kun kuulin N.W.A.:ta tai Snoop Doggin –Doggystylen ala-asteella.

Shuggie Otis- Inspiration Information (1974)

Tätä levyä teilt ei löydy. Miksi?!

No kuitenkin, tää on mulle kans tosi tärkee levy ja lempiartisteja.

Ravyn Lenae – Crush (2018)

Sori, ei pystyny valitsemaan vaan kolmea ja tätäkään teillä ei oo. Tää on ihana nainen ja mahtava ääni.

Peace!

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Ensimmäisestä kuukävelystä 50 vuotta – Kuu-aiheista musiikkia esillä Turussa

”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta jättiläisharppaus ihmiskunnalle.”

Neil Armstrong 20.7.1969

Lauantaina 20.7.2019 tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä kun amerikkalainen astronautti Neil Armstrong lausui nämä historialliset sanat. Ihminen oli laskeutunut kuuhun. Kuu, tuo Maata ellipsin muotoisella radalla kiertävä taivaankappale, on inspiroinut myös monia lauluntekijöitä. Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on nostettu esille Kuu-aiheista musiikkia vinyylien sekä CD-levyjen muodossa. Tervetuloa lainailemaan musiikkia vaikkapa juustokestien taustalle. Onhan Kuu pyöreä, keltainen ja täynnä kuoppia eli Kuu on siis juustoa. Väittäähän vertaus yli tuhannen vuoden takaa näin.

Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku