Avainsana-arkisto: Musasto

Samuelin poloneesi kirjastossa

50-vuotisjuhliaan viettävä kansanmusiikkifestivaali myös kirjastossa

Kaupunginkirjaston musiikkiosastolla kuullaan elävää kansanmusiikkia kahden päivän aikana.

pe 17.3.2023:

klo 17-17.45 Ämmät äänessä

klo 18-18.45 Port Arthur Bluegrass Band

klo 19-19.30 Nytky

la 18.3.2023:

Klo 11-12 Perhekonsertti: Maestro & Fiktio (Lastenosasto Saaga)

klo 12-13 ÄIMÄ – juhlakeikka!

klo 13.15-14 Marin Skraidu Smuidut

klo 14.15-15 Spelarit

klo 15.15-15.45 Konepajanpuisto-orkesteri

klo 16-16.30 Kootut Teokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Festivaalit, konsertit, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat

Kirjailijahaastattelu Stagella

Tervetuloa kuuntelemaan kirjailija/muusikko Pauli Saarisen haastattelua hänen uudesta kirjastaan Matti Pellonpää-Musiikin parissa.

Kaupunginkirjaston Stage sijaitsee musiikkiosastolla, vanhan kirjastorakennuksen toisessa kerroksessa. Haastattelijana toimii Aku-Tuomas Mattila.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat

Musasto LUENNOT keväällä Turun pääkirjastossa

Musiikkiosaston Stagella Turun pääkirjastossa keväällä on luvassa kiinnostava tapahtumakevät luentoineen.

Tammikuun Musasto LUENTO

PE 20.1. klo 17-18.3 musiikintutkija Anna-Elena Pääkkölä luennoi Wolfgang Amadeus Mozartin säveltämästä kasinäytöksisestä Taikahuilu-oopperasta. Miten on teos kestänyt aikaa? Onko se woke vai ei? Tästä näkökulmasta tarjoaa Pääkkölä meille uutta pureskeltavaa.

Anna-Elena Pääkkölä on Suomen Akatemian tutkijatohtori Åbo Akademilla, musiikkitieteen oppiaineessa. Hän on julkaissut laajasti tutkimusta elokuvamusiikista ja -äänestä, kansainvälisestä ja kotimaisesta populaarimusiikista, musiikkivideoista, musikaaleista ja oopperoista. Hänen nykyiset tutkimusprojektinsa koskettavat suomalaista ja pohjoismaista populaarimusiikkia, naisten musiikin historiaa, musiikkivideoita ja identiteettien esittämistä (kuten vaikkapa seksuaalisuuden, kehon koon tai värin politiikkaa), ekofeminististä taidetta, äärioikeistolaista propagandaa sekä musiikkiteollisuuden tutkimusta.

Helmikuun Musasto LUENTO

TO 16.2. klo 17-18 historijoitsija ja tietokirjailija Jari P. Havia luennoi merseybeat-yhtyeiden kulta-ajasta. Miten merseybeat seurasi rautalankaa ja letkajenkkaa, ja millainen on noiden brittibändien vaikutus suomalaisen populaarimusiikin saralla?

Luento perustuu Havian vasta julkaisemaan tietokirjaan ’Liverpoolista kajahtaa merseybeat! Beatlesin aikalaiset. Liverpoolilaisyhtyeiden tarinat ja menestys Suomessa’.

Maaliskuun Musasto LUENTO

TO 20.4. klo 17-18.30 historiantutkija ja tietokirjailija Marko Tikka luennoi suomalaisen iskelmän varhaisista vuosista (1925-1955).

Luento perustuu Tikan uutuuskirjaan ”Iskusäveliä” (Atena 2022), joka kertoo. Se kertoo ensimmäisistä levy-yhtiöistämme, turkulaisesta Soinnusta ja helsinkiläisestä Rytmistä. Kirjassa kerrotaan, kuinka iskelmän tekemisestä tuli ammatti ja mitä uusia iskelmiä Yleisradio ei lähetyksissään soittanut.

Suomen historian dosentti, FT Marko Tikka on historiantutkija Tampereen yliopistossa. Hän on kirjoittanut teokset harmonikkataiteilija Viljo Vesterisestä ja Dallapé-orkesterista. Yhdessä Seija-Leena Nevalan kanssa kirjoitettu teos Kielletyt leikit – Tanssin kieltämisen historia Suomessa sai Tieto-Finlandia -palkinnon 2020.

Julisteessa Musasto LUENTO vierailijoiden kuvat.

Jätä kommentti

Kategoria(t): luennot, Musasto LUENTO, Tapahtumat, Uncategorized

Rockabillyn erikoislehti Big Beat täytti 25 vuotta

Turun pääkirjaston musiikkiosastolle tilattu Big Beat- lehti täytti vuosia. Lue tästä Visualmedian tiedote lehden historiasta sekä päätoimittaja Juha Miettisen mietteitä. Uusin numero on jo luettavissa pääkirjaston musiikkiosastolla, vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Vanhempia numeroita saa myös kotilainaan.

Suomen ainoa rockabillyyn ja muuhun amerikkalaissyntyiseen juurimusiikkiin keskittynyt musiikkilehti Big Beat on täyttänyt 25 vuotta. Vuonna 1997 perustettu Big Beat on omalla sarallaan Suomen pitkäikäisin julkaisu. Se on myös yksi maamme vanhimmista yhä painettuna ilmestyvistä musiikki- ja alakulttuurilehdistä.

– Tätä duunia tehdään suomalaisella sisulla ja suurella sydämellä. Syy lehden pitkäikäisyyteen on intohimo 1950-luvulla syntyneeseen musiikkiin ja sen ympärille ajan saatossa kehittyneeseen alakulttuuriin. Pidämme aidon ja alkuperäisen rock & rollin lippua liehumassa tässä kertakäyttömuzakin ja typerryttävien radiosoittolistojen maailmassa, kertoo Big Beatin päätoimittaja ja julkaisija Juha Miettinen.

Vuodet ovat osoittaneet, että tilattavalle Big Beatille on oma lokeronsa suomalaisten alakulttuurilehtien joukossa. Neljännesvuosisadan aikana lehdestä on ilmestynyt peräti 119 tabloid-kokoista numeroa.

– Lehden perusideana on alusta saakka ollut suomalaisen rock & roll -scenen tukeminen. Annamme äänen bändeille ja artisteille, joita ei valtamedioissa tai juurimusiikkitarjonnaltaan entisestäänkin köyhtyvällä Ylellä juuri noteerata, Miettinen kertoo.

Big Beat kattaa amerikkalaissyntyisen juurimusiikin kirjon sen moderneja ja maailmanlaajuisia variaatioita unohtamatta. Vaikka vanhoja artisteja kunnioitetaan on painopiste nykyhetkessä.

– Emme ole jämähtäneet tuhnuiseen nostalgiaan tai tiettyyn aikakauteen, sillä meille rock & roll on elävä osa tätä päivää. Emme myöskään harrasta musiikillista apartheidia keskittymällä vain yhteen americanan osa-alueeseen, sillä kaikki nämä musiikkityylit ovat sidoksissa toisiinsa, Juha Miettinen toteaa.

Perinteisen americanan kuten rockabillyn, rock & rollin, countryn, doo-wopin ja bluesin lisäksi Big Beatista löytyy juttuja niin psychobilly-, garage-, surf- kuin vaikkapa rautalankabändeistäkin. Useimmilla lehden kirjoittajilla on oma musiikillinen lempilapsensa.

– Big Beatin toimituskunta on monipuolinen ryhmä alan diggareita. Mukana on niin duunaria, myyntihenkilöä kuin proffaakin. Kaikki kirjoittajat ovat mukana scenessä, vaikka musiikillinen tulokulma vaihteleekin, Miettinen kertoo.

Lehden nimi juontaa juurensa rock & rollin syntyhetkiin 1950-luvun alkupuolella.

– Uudelle musiikille piti aikanaan keksiä nimi. Tarinan mukaan yhdysvaltalainen tiskijukka Alan Freed poimi slummien slangista käyttöönsä rock & roll -termin. Alkuvaiheessa tätä uutta rytmikästä nuorisomusiikkia kutsuttiin rock & rollin ohella myös big beatiksi. Tuo ”Iso jytke” oli mielestäni oiva nimi, joka ei turhaan rajoita lehden sisältöä tai tyyliä, Juha Miettinen kertoo.

Big Beat ilmestyi viisi kertaa vuodessa vuoteen 2013 saakka. Tuolloin ilmestymiskerrat päätettiin pudottaa neljään, mutta sivumäärää nostettiin. Tällä hetkellä tabloid-sivuja on 48.

– Big Beatillä on hyvin uskollinen lukijakunta. Huomattavan suuri osa tilaajistamme on ollut mukana jo ykkösnumerosta asti. Se kertoo sitoutumisesta, alkuperäisen rock & rollin vetovoimasta ja juurikin siitä intohimosta, jota ilman elämä olisi tylsää, Miettinen kiittää.

Viimeisin Big Beat ilmestyi 8. joulukuuta 2022. Kyseisen lehden pääjuttuna on Robert Gordon Memorial Special.

Jätä kommentti

Kategoria(t): juurimusiikkia, Lehdet, Musasto suosittelee, Uutiset

Jouluinen MeriTuuli esiintyy Turun pääkirjaston Studiossa su 18.12. klo 15

Turun pääkirjaston Studiossa laskeudutaan joulun odotukseen MeriTuuli-yhtyeen musiikin siivittämänä.

Konsertissa kuullaan jouluisten laulujen lisäksi Eino Leinon ja L. Onervan runoihin sävellettyä musiikkia yhtyeen tulevalta albumilta. Tervetuloa virittäytymään joulutunnelmaan!

Tietoa esiintyjistä:

Merituuli on kahden kitaristilaulajan bändi, joka soittaa sielukasta ja samalla voimakkaan tarttuvaa folkpoppia. Bändin ytimessä on kaksoissisarukset Meri ja Tuuli Wallenius, jotka kirjoittavat kappaleensa itse. Yhtye on julkaissut 2 albumia (2015, 2017), yhden EP:n (2019), ja julkaisee uuden RUNOT -albuminsa tammikuussa 2023.

Merituulin musiikki tavoittelee tunnelmien ja tunteiden ääripäitä. Musiikki leijailee maalailevan folkin, taiteellisen poprockin ja Merituulin ihan oman tyylin maailmoissa. Yhtyeen kokoonpano laajenee levyillä ja keikoilla duosta, jousia, puhaltimia ja taustalaulajia sisältäväksi orkesteriksi.

Facebook: https://www.facebook.com/merituuliyhtye
Instagram: https://www.instagram.com/merituuliyhtye
Spotify: https://open.spotify.com/artist/0mio76O9LECeXio361FbdO…

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Omatoimisen digitoinnin palvelut Musiikkiosastolla Turun pääkirjastossa

Onko hyllyn perällä vielä kotivideoita jotka pitäsi saada digitoitua? Haluaisitko ilahduttaa vanhempiasi digitoimalla mummun vanhat valokuvat tai tallentaa lapsuuden löpinät ja lollotukset C-kasetilta CD:lle? Turun kaupunginkirjaston Pääkirjaston Musiikkiosastolla tähän löytyvät välineet!

Mitä voit digitoida Musiikkiosastolla?

Musiikkiosastolla sijaitsee omatoimisen digitoinnin piste, jossa alkuopastuksella pääset tallentamaan muistojasi tulevaa varten. Tarkempi osoite on Musiikkiosasto, Linnankatu 2, Vanhan kirjastotalon 2. kerros. Osastolle pääsee myös hissillä!

DIGITOIDA VOI muistitikulle tai ulkoiselle kovalevylle:
VHS nauhoja
VALOKUVAT+negatiivit, positiivit ja diakuvat (myös CD-r)
ÄÄNITTEET eli C-kasetti ja LP (myös CD-r)

Kirjastolla EI VOI DIGITOIDA esim. kelanauhoja, minidiscejä tai kaitafilmejä. Osastolla ei myöskään myydä tallentamiseen käytettäviä välineitä.

Miten ajan varaaminen toimii?

Digitointiajat ovat arkisin klo 10-20 ja viikonloppuisin klo 11-17.
Digitointivuorot alkavat aina tasatunneittain. Varata voi vain yhden vuoron kerrallaan. Yhden vuoron kesto on max. 4 h.

Ajan voi varata vain Musiikkiosastolta joko sähköpostitse (musiikki.kaupunginkirjasto@turku.fi) ja puhelimitse (02-262 0658) kirjaston aukioloaikoina.

Muista perua aikasi tai ilmoittaa myöhästymisestäsi. Palvelu on todella suosittu ja 20 min. jälkeen annamme palvelun seuraavan tiedustelijan käyttöön.

Muuta tärkeää tietoa!

Tarkista, että olet varannut oikeanlaisen tallennusvälineen. Kirjastossa ei ole niitä myytävänä.

Varaa viimeistelyyn aikaa vähintään 15-20 min. oman digitointivuorosi lopuasta, jotta vuoronvaihto sujuu jouhevasti.

Tervetuloa Musiikkiosastolle! Autamme mielellämme tiedonhaussa ja varausten tekemisessä. 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Hevonen -ääniduo Stagella la 26.11. klo 14

Osana TalviÄänipäivät-festivaalia Turun pääkirjaston Musiikkiosaston Stagella esiintyvä Hevonen on Timo Viialaisen (elektroakustinen altto hurdy gurdy) ja Jean-Michel Kamparan (12-kielinen kitara) ääniduo.

TalviÄänipäivät levittäytyvät Turkuun mm. Sibelius-museoon ja koko tapahtuman ohjelmaan voit tutustua osoitteessa https://aanipaivat.com/

Festivaalin FB-tapahtuman löydät linkistä:
https://fb.me/e/3KguKqYP4

About Hevonen sonic duo

There is an invisible figure in between us. Sometimes it grows and reaches out to fill the whole sky.

Sometimes it is just barely the size of a spark, fading away with smoke, an event before thought. In the finnish language the word horse has an automatic ending-nen which makes it diminutive by nature. Like starlet, or birdie it is something beloved to us. A horsey is Hevonen.

Hevonen is a sonic duo formed in the summer 2021 by Timo Viialainen (electroacoustic alto hurdy gurdy) and Jean-Michel Kampara (12-string guitar). Hevonen sound is based on hurdy gurdys minimalistic droney folk impressions and on the rich tonal world of 12-string guitar. Improvisation and experimentality play a fundamental part in Hevonen’s music.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ääniä maan alta, Festivaalit, konsertit, Musasto suosittelee, Tapahtumat

Musiikkiosaston ohjelmaa Turun kaupunginkirjaston Kaamoksessa 11.11.2022

Kirjaston perinteinen Kaamos järjestetään jälleen pääkirjastossa 11.11. Tänä vuonna ohjelman on innoittanut Turun linnassa marraskuussa avautuva näyttely Prinsessan matka.

Tänä vuonna Musiikkiosaston järjestämä ohjelmaa ohjelmaa on sekä osaston Stagella, että uudispuolen Studiossa.

MUSIIKKIOSASTON KAAMOS-OHJELMA 2022

STUDIO klo 16-17.30 ELOKUVAMUSIIKKILUENTO:

Sanna Qvick: Laulavat prinsessat taianomaisessa satumaailmassa. Esitelmässä käydään läpi klassisten satujen animoituja prinsessoja ja heidän laulamiaan lauluja. Mitä sävelmillä halutaan tuoda esille? Onko sanoissa salaisia viestejä? Millaiseksi musiikki kuvaa nämä laulavat prinsessat?

STAGE klo 17-18 Musasto LIVE & LUENTO klo 17–18

Harpisti Helka Ermala

STAGE Musasto LIVE klo 19–20

Ophelia Duo: Nemo nisi mors (Sanna Kola ja Tuomas Kourula)

Tervetuloa!

Muuhun Turun kaupunginkirjaston Pääkirjaston Kaamos 2022 -ohjelmaan pääset tutustumaan tästä:

https://www.turku.fi/tapahtuma/pe-11112022-1600-kaamos-turun-paakirjastossa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kaamos, konsertit, luennot, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat

Musan Halloween- special

Halloween-tietovisa (sarjamurhaajia ja muuta mukavaa) ja live-musiikkia murhaballadien muodossa Puiset Heilat- yhtyeeltä.

Turun pääkirjaston musiikkiosaston Stagella luvassa klo 17 alkaen karmiva kauhuaiheinen tietovisa, ei herkille!!! Ilta jatkuu klo 18.30 Puiset Heilat- yhtyeen esittäessä murhaballadeja ja dark countrya. Olet kutsuttu!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Halloween, konsertit, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat

Musaston haastattelussa Eero Tarasti osa 2/2

Musaston haastattelu professori Eero Tarastin kanssa jatkuu.

Aivan haastattelun alussa tulitte maininneeksi Synteesin, joka viettää tänä vuonna 40-vuotisjuhlaansa. Synteesin lisäksi kirjoitatte myös Amfioniin sekä toimitte molempien toimituksessa. Millaisia julkaisuja ovat Synteesi ja Amfion?

Opintokauteni jälkeen, kun minusta tuli tohtori vuonna 1977, oli Jyväskylän yliopistossa auki professuuri sellaiselle aineelle kuin Taidekasvatus. Professuuri oli juuri perustettu, eikä kukaan ei oikein tiennyt mitä sen sisältö tarkalleen ottaen on. Sitä virkaa oli hoitaneet ja hakeneet monet, mutta ketään ei ollut nimitetty. Tawastjerna suositteli minua hakemaan virkaa.

Sitten päädyin Jyväskylään, suoraan Pariisista ja Brasiliasta. Se oli pienoinen kulttuurishokki, mutta sitten aloin miettimään mitä tämä taidekasvatus voisi oikein olla. Harrastin ja tutkin silloin semiotiikkaa. Olin perustanut Suomen semiotiikan seuran vuonna 1979, joka on ollut tähän saakka hengissä ja ajattelin että semiotiikka voisi olla taidekasvatuksen teoria, jonka avulla voitaisiin yhdistää eri taidelajeja. Luennoin sitä silloin Jyväskylässä, mutta niin, kerron kyllä muistelmissa, kuinka se aiheutti silloin myös vastarintaa.

Tahdoin perustaa aikakausilehden, joka tukisi tätä alaa ja siitä tuli sitten Synteesi – taiteidenvälisen tutkimuksen aikakausilehti. Suunnitelmamme oli toimittaa lehti joka on arvovaltainen, keskieurooppalainen tyyliltään ja neljä numeroa vuodessa.

Synteesi on 40-vuotias.

Sitä varten piti perustaa seura, joka anoi rahaa siihen aikaan Suomen akatemialta. Synteesi syntyi Suomessa siihen aikaan, jolloin rahaa oli kaikkeen. Kaikki onnistui ja kaikkea pystyi tekemään sen ajan Suomessa. Jan Blomstedt oli aluksi toimitussihteeri ja sitten tietenkin Altti Kuusamo on toiminut hyvin ansioituneesti Synteesissä.

Synteesi on ensimmäisenä tuonut Suomeen sellaisia teorioita, joista ei siihen aikaan tiedetty täällä juuri mitään. Isoja teemoja kuten Freud ja psykoanalyysi, Heidegger, dekonstruktio ja Derrida. Viimeisin uudistus oli se, että Taideyliopisto tekee yhden numeron ja maksaa sen, sillä Taideyliopisto tietenkin haluaa lisätä tutkimusta voimakkaasti. Taideyliopistossahan nykyään taideteollinen, taidehistoria ja musiikki on yhdistetty ja niiden pitää tehdä tutkimusta, koska ministeriö antaa rahaa sen mukaan, miten paljon tehdään tutkimusta. Se nyt tietenkin on aivan päin honkia, mutta näin se vain on.

Amfion taasen syntyi siten, että Ralf Gothoni ja Ilpo Mansnerus (Ralf Gothoni oli ystäväni jo opiskeluajoiltani) halusivat puolustaa taidemusiikkia, sillä taidemusiikin koettiin olevan uhattuna, populaarimusiikin rynniessä kaikkialle. Ajateltiin, että on perustettava taidemusiikin arvoja puolustava kanava ja että tämä kanava olisi netissä. Se oli vuonna 2006 suhteellisen uutta.

Amfionin nimi tulee antiikin mytologiasta. Amfion oli se, joka lyyraa soittamalla sai muurin kivet liikkumaan. Tämä tietysti symboloi hyvin vahvasti musiikin voimaa.

Amfion sitten aloitti toimintansa ja siihen suunniteltiin sisällöksi kritiikkiä musiikkielämästä, arvosteluja ja artikkeleita. Sitten vähitellen siinä kävi niin, että kun Ralf Gothoni meni ulkomaille eikä hän enää kerennyt kirjoittaa Amfioniin ja Ilpo Manserus jäi eläkkeelle, niin Amfion jäi sitten minun vastuulleni. Myös Arto Noras oli mukana Amfionissa ja on edelleen. Olen itseasiassa aika paljon kirjoittanut Amfioniin musiikkiarvioita ja niitä luetaan kyllä aika paljon. Sivustolla käy noin 5000 lukijaa viikossa.

Olette 90-luvun alusta asti kehittänyt eksistentiaalisemiotiikan teoriaa. Mistä alunperin saitte idean teorialle ja millainen reseptio sillä on tänään?

Sanoisin että teoriani on kehittynyt ja kasvanut orgaanisesti siitä mitä olen ollut ja tutkinut. Se on erittäin eurooppalaista ja se on kasvanut elimellisesti tästä taustasta, jonka tässä haastattelussa olen jo tuonut esille. Taustalla on vaikuttanut saksalainen filosofia, joka sittemmin siirtyi strukturalismin vuoksi sivuun, sillä strukturalismi oli silloin täysin ranskalaista. Eli konteksti muuttui tässä välissä ranskalaiseksi, mutta silti jossain aivoissani, alla edelleen vaikutti tämä saksalainen filosofia.

Sitten keksin yhdistää kontinentaalista filosofiaa, jota oli hermeneutiikka, fenomenologia ja eksistentialismi, semiotiikkaan sillä en nähnyt niiden välillä minkäänlaista jyrkkää rajaa. Teoriani siis on periaatteessa kontinentaalisen filosofian ja klassisen semiotiikan yhdistelmä, mutta tämä on niin erikoinen kompositio, että sitä ei oikein kukaan ollut ennen minua harjoittanut. Ensimmäinen kirjani aiheesta oli Existential semiotics, jonka kustansi amerikkalainen Indiana University press Bloomingtonissa, Thomas Sebeokin sarjassa vuonna 2000.

Ei voi sanoa, että teoriani olisi valtavirtaa tällä hetkellä vielä ollenkaan, mutta tämä ei minua huoleta. Usein mietin erästä tarinaa Arthur Schopenhauerista, varmaan olet kuullutkin sen. Kun Schopenhauer parikymppisenä julkaisi pääteoksensa Die Welt als Wille und Vorstellung (Maailma tahtona ja mielteenä) ja vuosikymmenien päästä hän meni tapaamaan kustantajaansa. Schopenhaur kysyi silloin ”kuinka paljon kirjaani oikeastaan on myyty?” Kustantaja vastasi hänelle ”Ikävä kyllä, sitä ei myyty ollenkaan. Se on meillä edelleen varastossa koskemattomana.” Pian kustantaja kuitenkin muistaa ”Jaa, oli kirjallanne kyllä kaksi tilaajaa. Oli herra Nietzsche ja kerran eräs herra Wagner, jotka kysyivät kirjaanne.”

Professori Tarasti luennoi Topeliassa.

Usein käy niin, että kun jotain uutta teoriaa aletaan kehittämään ja esittelemään, niin sen vastaanottajien määrä ei välttämättä ole mikään kovin lukuisa. Siitä ei kuitenkaan seuraa se, etteikö teoriasta tulisi jotain. Vähitellen se etenee ja leviää uusiin yhteyksiinsä. Eräät oppilaani ovat eksistentiaalisemiotiikan teoriaa soveltaneet ja tällä hetkellä on tulossa kaksi väitöskirjaa Helsingin yliopistossa, joissa sitä käytetään. Tietysti siitä ollaan myös kiinnostuneita ulkomailla.

Minulla on eräs oppilas, joka puolustaa tätä teoriaa hyvin kiihkeästi. Sanoin hänelle, ettei tämä ole mikään poliittinen puolue eikä myöskään uskonlahko, vaan tämä on tieteellinen teoria, joka elää omalla painollaan ja sillä on se kohtalo, mikä sillä on.

Kun te omaatte pianistin taustan ja olette viime vuosina myös jonkin verran konsertoinut, niin haluaisin kysyä: onko teillä tällä hetkellä jokin teos, jota harjoittelette ja onko sellaisia teoksia, jotka vaativat elinikäisen harjoittelun?

Kyllä todellakin on sellaisia teoksia, joita tosiaan koko ikä soitetaan. Kukas sanoikaan Chopinin etydeistä, että ensimmäiset kymmenen vuotta on vaikeita ja sen jälkeen ne eivät mene ollenkaan. Ehkä en kuitenkaan rohkene käyttää termiä ”konsertoida” koska en ole pitänyt soolokonsertteja. Olen kyllä soittanut ja aina soitan luentojen yhteydessä havainnollistaakseni. Kamarimusiikkia olen kyllä soittanut ja siinä ihan kokonaisia konsertteja eri puolella Eurooppaa.

Minulla on Helsingin yliopiston musiikkiseuran puitteissa ollut nuorten soittajien kanssa erilaisia ryhmiä. Kvartetteja ja kvintettejä. Olen etenkin ranskalaista musiikkia soittanut siis Fauréta, Chaussonia ja Hahnia. Reynaldo Hahn on edelleen melko tuntematon, vaikka hänellä on suurenmoisia teoksia. Sibeliusta myös olen soittanut.

Sibeliuksen pianokvintetto on sellainen, jota hyvin vähän on soitettu ja se on ehkä vaikein mitä olen tässä iässä saanut lavalle. Sibelius kirjoitti sen ennen Kullervoa opiskellessaan Berliinissä. Se on hänen kaikkein varhaisimpia luomuksiaan. Viisiosainen, suuri teos ja hän oikeastaan kirjoitti sen Ferrucio Busonille, italialaiselle virtuoosille, joka oli hänen ystävänsä.

Busoni kuitenkin soitti siitä vain kolme ensimmäistä osaa, eikä koskaan kahta viimeistä osaa missään. Hän soitti Turussa muuten 1890-luvulla juuri nämä kolme ensimmäistä osaa. Adolf Paul, Busonin oppilas ja Sibeliuksen ystävä kyllä soitti koko teosta. Sibelius kuitenkin päätyi vetämään teoksen pois kokonaan ja vasta nyt sitä on alettu soittamaan uudelleen. Se on ollut hyvin antoisaa minulle.

Soolona soitan seuraavaksi Heitor Villa-Lobosia, Brasilian suurta säveltäjää, josta olen julkaissut kirjan Amerikassa ja nyt vihdoin viimein se käännettiin myös portugaliksi viime marraskuussa. Kirja on herättänyt siellä paljon huomiota koska se on ensimmäinen kokonaisvaltainen teos Villa-Lobosista.

Kirjani Heitor Villa-Lobos ja Brasilian sielu (Gaudeamus) ilmestyi suomeksi jo vuonna 1987 ja englanniksi myöhemmin nimellä Heitor Villa-Lobos: Life and works, jossa on käsitelty koko hänen tuotantonsa. Tämä kirja on minulle suuri ylpeydenaihe. Siitä kirjoitettiin Sao-Paulon suurimmissa sanomalehdissä ja ihmeteltiin, että todella suomalainen on tämän teoksen kirjoittanut.

7.9 on Brasilian valtion 200-vuotisjuhla ja minua on pyydetty järjestämään konsertti sinne. Siellä sitten puhun ja soitan Villa-Lobosia, muun muassa teoksen Bacchias Brasileiras nro 5 ja nro 1, Jaan Helanderin johtaman nuorten sellovirtuoosien ryhmän kanssa.

Sitten tosiaan on sellaisia teoksia, joita toivon saavani joskus vielä oikein kunnolla opittua. Yksi on tämä Schumannin Fantasia kokonaan. Sitten myös Brahmsin F-molli sonaatti sekä Franckin Preludio Corale e Fuga. Nämä ovat tietysti haaveita.

Näin kirjastolaisena minua kiinnostaa suhteenne kirjastoon ja suomalaiseen kirjastolaitokseen. Millaisia muistoja ja konnektioita siihen liittyy?

Se on tietysti aivan suurenmoista, että meillä Suomessa on näin hieno kirjastolaitos. Jokaisen kylän ja kaupungin hienoin rakennus usein on kirjasto. Se on ensinnäkin kansansivistyksen perusta ja samalla myös kansalaisyhteiskunnan perusta monessa mielessä.

Minulla on todella hyviä muistoja kirjastosta. Alkaen jo siis Helsingin normaalilyseon, Norssin kirjastosta, jossa vietin välitunteja lukien ja tutkien kirjoja. Sitten tietysti myös Helsingin kaupunginkirjastosta lainasin valtavasti kirjoja. Myös Mikkelissä, Mikkelin kaupunginkirjasto oli tärkeä paikka, jonka kokoelmat olivat melko hyvät. Helsingissä tietysti myös Yliopiston kirjasto, nykyinen Kansalliskirjasto tuli minulle tutuksi paikaksi.

Kirjastojen kautta myös omat kirjani löytävät aina uusia lukijoita, mikä on tietysti todella hieno asia.

Pystyttekö itse sanomaan mistä teoksesta tai teoksista lukijoiden, jotka eivät ole lukeneet yhtäkään Eero Tarastin kirjoittamaa kirjaa, olisi luontevaa aloittaa perehtyminen teidän tuotantoonne?

Tämä on vaikea kysymys. Olen kirjoittanut erityyppisiä kirjoja ja riippuu tietysti myös hyvin paljon siitä, millaisista asioista lukija on kiinnostunut. Ehkä uskallan suositella muistelmiani Moi & Soi (Teos, 2021) sillä se on kuitenkin siihen tyyliin kirjoitettu teos, että se avautuu kaikille ja jonka kuka tahansa voi lukea.

Vuonna 2021 ilmestyneet muistelmat tarjoavat ainutlaatuisen laajan näkymän Eero Tarastin elämään.

Amfion kirjoituksistani ilmestyi kokoelma Elämys ja analyysi (Acta semiotica fennica LVI, 2019), jota myös voin suositella kenelle tahansa taidemusiikista kiinnostuneelle lukijalle. Myös kirjeenvaihtoni Hannu Riikosen kanssa nimellä Eero ja Hannu.  H. K. Riikonen ja Eero Tarasti. Tutkijanalkujen koulu- ja opiskeluvuosien kirjeenvaihtoa 1961–1976. (Yliopistopaino, 1998), jolle on muuten lähiaikoina ilmestymässä jatko-osana kirjeet vuodesta 1977 vuoteen 2022.

Mutta näitä vakavampia myös suosittelen, mikäli semiotiikka, filosofia ja musiikkitiede kiinnostaa. Semiotiikkaa käsitteleviä kirjoja olen julkaissut kolme, alkaen Johdatusta semiotiikkaan (Gaudeamus, 1990) teoksesta, josta otettiin aikoinaan useampia painoksia.

Vuonna 1980 julkaistu käännös A.J Greimasin Sémantique structurale teoksesta.

Väitöskirjani Myytti ja musiikki (Gaudeamus, 1994) ilmestyi myös suomen kielellä. Ranskaksi olen julkaissut seitsemän kirjaa ja ai niin, olen myös kirjoittanut kaksi romaania. Ensimmäinen on nimeltään Professori Amfortasin salaisuus (Yliopistopaino, 1995) ja se saavutti kyllä jonkinmoisen vastaanoton suomessa ja ranskassa.

Toinen romaani, jota kirjoitin hyvin kauan, on nimeltään Eurooppa/Ehkä (Athanor, 2016). Kirja ilmestyi ensiksi ranskaksi sitten italiaksi ja vasta sen jälkeen myös suomeksi. Kustantajani ei hyväksynyt romaanilleni nimeksi Europe/ peut-être ja sitten siitä tuli Retour à la Villa Nevski, joka on romaanini Euroopasta, jota en suinkaan kyseenalaista. Romaanin nimessä oleva ”Ehkä” viittaa D`Annunzion Forse che sì, forse che no (1910) romaanin juoneen.

Millaisia haaveita teillä on?

Ai sentään. Nyt kun kesä on lopussa niin tietysti haaveilen siitä, että tulee taas uusi kesä ja pääsisin Eilan kanssa Mikkeliin kesämökillemme Vuohiniemeen. Se on minun haaveeni.

Kiitokset haastattelusta professori Tarasti.

Kiitos, oli ilo olla haastateltavana.

Teksti ja toteutus: Santeri Skofelt

Kuvat: Santeri Skofelt

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized