Avainsana-arkisto: Musasto

Hopeakellojen helinää – ukrainalainen jouluklassikko Yhdysvalloista

Carol of the Bells on erityisesti angloamerikkalaisessa maailmassa suosittu joululaulu. Yksin kotona -elokuva vuodelta 1990 (onko siitä tosiaan jo 31 vuotta) on tuskin ainoa joulunaikaan sijoittuva Hollywood-filmi, jonka taustalla sävelmä soi John Williamsin sovittamana.

Carol of the Bells ei kuitenkaan ole varsinaisesti amerikkalainen sävelmä. Tai, no ehkä sen muotoutumistarina kuvastaakin amerikkalaisuutta tyypillisimmillään. Sitä, miten vanhat perinteet ja uudet vaikutteet vanhasta maailmasta saivat omanlaisensa asun tuossa nk. kansojen sulatusuunissa.

Carol of the Bells ei alunperin ole kellojen laulu…eikä edes joululaulu! Syvennytään siis hetkeksi tämän klassikon asemaan nousseen joululaulun historiaan.

Pääskyt, yltäkylläisuus ja hopeiset tiu’ut

Laulun pohjana on ukrainalaiseen kansansävelmään perustuva Mykola Leontovytšin säveltämä kuoroteos Štšedryk (engl. Bountiful evening, suom. Yltäkylläinen ilta), jonka ensiesitys oli vuonna 1916 Kiovassa. 

Leontovytšin alkuperäisen kuoroteos sijoittuu vuodenkierrossa uudenvuoden aikaan, ei jouluun ollenkaan. Se onkin ns. shchedrivka eli uudenvuoden laulu.

Leontovytšin laulun englanninkielinen nimi on The Little Swallow eli Pieni pääskynen. Se kertoo tarinan sisälle taloon lennähtäneestä pääskysestä, joka sirkutuksellaan kertoo kaikesta siitä onnesta ja yltäkylläisyydestä, joka talonväkeä kohtaa tulevana keväänä. Laulun englanninkielinen käännös pikku pääskysestä onkin aiheeltaan lähempänä joululaulua ns. kolyadka.

Kyllähän tuo laulun toistuva melodinen aines kieltämättä kuulostaa siltä, miltä pääskysten riehakkaan syöksähtelevä lento näyttää poutaisella kesätaivaalla. Mutta kuulostaa se toisaalta myös hopeisilta kelloilta, jotka toivottavat valonsäteinä iloa maailmaan.

Carol of the Bells -laulun sanoitti ja sovitti Leontovytšin melodian pohjalta Yhdysvalloissa asunut ukrainalaissukuinen Peter J. Wilhousky vuonna 1936. Hänen kirjoittamansa ovat nuo tutuimmat englanninkieliset lyriikat, jotka kertovat joulukelloista.

Sinisellä pohjalla piirrettynä kaksi hopeakelloa ja pääskynen.

Ukrainalaisesta perinteestä viihde- ja kuoromusiikin klassikoksi

Mutta mitä on Leonvytšin laulun takana? Sieltä löytyy perinteinen kansalaulu, jonka alkuperäisen tekstin ajateltiin omaavan maagisia voimia. Ennen kristinuskon tuloa Ukrainassa laulua laulettiin huhtikuussa, jolloin juhlittiin uuden vuoden alkua. Kristinuskon saavuttua laulu vakiintui laulettavaksi loppiaisena.

Leontovytsin Shchedryck on itseasiassa tilausteos. Ukrainan tasavallan kuoron (engl. Ukrainian Republic Choir) johtaja Oleksander Koshyts (myös Alexander Koshetz) pyysi Lentovytšiä kirjoittamaan perinteisiin ukrainalaisiin lauluihin pohjautuvan teoksen. Lauluteos perustuukin yhden tällaisen laulun neljään sävelmään, jotka Leontovytš oli löytänyt kokoelmasta kansansävelmiä.

Ukrainan tasavallan kuoron esittämänä Wilhousky kuuli laulun vuonna 1921, varmaankin fiilisteli 15 vuotta ja sovitti myös orkesterille, julkaisi tekstinsä 1936 – ja loppu onkin sitten historiaa, kuten sanoa tavataan. 

Lopuksi linkkinä pienen ketjun verran erilaisia versioita Carol of the Bells -laulusta Musaston Youtube-kanavan kirjastosta. 

Sieltä löytyvät järjestyksessä:

  • ensimmäinen äänitys Shchedryk-laulusta vuodelta 1922
  • englanninkielinen käännös Shchedrykistä ukrainalaisen laulajan Eileenin esittämänä vuodelta 2020
  • Shchedryk vilnalaisen Bel Canto -kuoron konserttitaltiointina vuodelta 2011
  • Carol of the Bells Libera-poikakuoron 2019 julkaisemana Robert Prizemanin uutena kuoro- ja orkesterisovituksena 
  • Carol of the Bells piano-instrumentaaliversiona vuodelta 2018 piano-tubettaja Rousseaun esittämänä
  • Carol of the Bells sekä Monique Daniellen (2004) että Wynton Marsaliksen (1989) esittäminä versioina.
  • Carol of the Bells (for 12 cellos) esittäjänä The Piano Guys (2011)
  • Viimeisimpänä uutuus edellisvuodelta 2020 eli norjalaisten laulaja/lauluntekijä Thom Hellin ja jazzpianisti Andreas Ulvon tulkintana Carol of the Bells.

toim. Hanna Kaikko

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, joulu, kuunteluvinkit, musiikin syvä jälki, musiikinhistoria, Uncategorized

Pimeä ilta, tuikkiva yö – KONSERTTI SIIRTYNYT TAMMIKUULLE

Joulukuulla järjestettäväksi aiottu Musasto LIVE -konsertti Turun Musiikkiosastolta siirtyy alkuvuoteen.

TORSTAINA 6.1. klo 14 Turun pääkirjaston Musiikkiosaston Stagella virittäydytään talvisiin tunnelmiin kun osaston vieraaksi saapuu konsertoimaan keväällä 2021 perustettu Trio Kolmidraama.

Kokoonpanon muodostavat kolme nuorta musiikin ammattilaista ja opiskelijaa. Mezzosopraano Emilia Juvonen on juuri valmistunut Haagin kuninkaallisesta konservatoriosta, ja klarinetisti Nora Akselin ja pianisti Tanja Niiranen tekevät maisteriopintojaan Sibelius-Akatemiassa.

Trion on tuonut yhteen ystävyys ja kiinnostus esittää kamarimusiikkia tällä harvinaisemmalla, mutta sointuvalla kokoonpanolla. Heidän konserteissaan kuullaankin niin uusia sovituksia tunnetuista kappaleista kuin kiinnostavia ja yllättäviä löytöjä.

Konsertissaan trio esittää ohjelman klassista musiikkia Samuel Barberista perinteisiin joululauluihin, lauluja talviöistä ja lumisista metsistä, valvovasta äidistä ja tähdistä.

Yleisöpaikkoja on 25.
Tapahtumassa on maskiedellytys ja yleisöltä tarkistetaan koronapassi.
Trio Kolmidraaman jäsenet seisovat rinnakkaisissa kuvissa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): joulu, konsertit, Tapahtumat

Duo Pizza Fritta Turun Musiikkiosastolla LA 4.12.

LAUANTAINA 4.12. klo 15 Turun pääkirjaston Musiikkiosaston Stagella konsertoi Turun konservatoriosta peräisin oleva kitaraduo, joka on musisoinut jo vuodesta 2018.

Duo Pizza Frittan jäsenet Frida Tollander ja Lotta Moisio ovat lukiolaisnuoria. Lauantainen konsertti on heidän lopputyönsä, mutta myös Lotta Moision Musiikkidiplomi. Duon nimi on rakennettu muusikkojen etunimistä, mutta se on myös napolilainen erikoisuus eli friteerattu pizza.

Moisio ja Tollander pitävät yhteismusisoinnista, koska siinä saa toisilta tukea ja hauskuus moninkertaistuu. Konsertti tarjoaa kattauksen monipuolista musiikkia mukaan lukien poppia, valssia ja tangoa, eli konsertti sopii kaikenlaisesta musiikista tykkääville. Konsertin kesto on noin 40 minuuttia ja sinne on vapaa pääsy.

Tapahtumassa on voimassa maskisuositus ja tilaisuuteen osallistuvilta tarkistetaan koronapassi. Yleisöä mahtuu tapahtumaan 25 henkeä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Tapahtumat, Uutiset

Musaston irtomakeiset -soittolista nyt YouTubessa

Onko hyvä keskiviikko? Maanantai keskellä viikkoa vai jatkuuko sunnuntai yhä? Onko vain se fiilis, että kaipaisit lempeää musaa. Jotain musaa!

No, tässä sitä on Turun Musiikkikirjaston kuratoimana.

Upota siis kourasi Musaston karkkipussiin! Niin kuin aikoinaan R-kioskin sekalaispussit, tämä soittolista saattaa sisältää mitä vain. Kahdellakymmenellä pennillä tota, sitten noita ja viidelläkymmenellä pennillä numero kolmosta.

Musaston irtomakeiset -soittolista alkaa tästä. Arpan Hauesta…


Ja jos Musaston tyypit saadaan innostumaan, saadaan ehkäpä aikaiseksi enemmänkin tällaisia soittolistoja.

Ps. Samalla voit kurkata Musaston Youtube-kanavan sisältöä…kyllä siellä jotain pientä on!

teksti. Hanna Kaikko

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musaston irtomakeiset

Digireissulla – mitä muut puuhaavat?

Onko tietsikka auki ja wifi kunnossa? Nyt jatkamme keväällä 2021 alkanutta Digireissua täällä Musasto-blogissa ja vinkkaamme Musaston seuraajille mitä muiden striimit ja somet tarjoavat. Tarkoituksenamme on esitellä kollegojemme kättenjälkiä ja levittää heidän työnsä tuloksiaan maakuntarajoja kauemmas…

Tällä kertaa lähdemme vielä vähän kauemmas. Menemme merta edemmäs kalaan ja kurkkaamme rapakon toiselle puolelle. Ylitämme tyrskyisät veet ja golf-virran, ja vastaanotamme digit ja datat Yhdysvalloista.

Matkalle musiikkikirjastojen digimaailmaan voi lähteä myös omin päin ja käyttää apuna vaikka Musiikkikirjastot.fi -sivustoa, josta musiikkiosastojen vinkit ja verkkopalvelut löytyvät yhdestä paikasta.

Library of Congress – konsertteja ja luentoja

Kongressin kirjasto eli Library of Congress on tuottanut virtuaalisena koko 2020-2021 kauden ohjelmansa. Sivustolle on kerääntynyt kiinnostavia luentoja, keskusteluja ja keikkoja kaikille ilmaiseksi katsottaviksi. Tallennettuna löytyvät mm. 24.6.2021 nauhoitettu paneelikeskustelu musiikin käytöstä traumaperäisen stressihäiriön hoidossa (https://youtu.be/wEtoZnxrJVc) sekä maaliskuussa 2020 nauhoitettu kantrimuusikoiden Garth Brooksin ja Trisha Yearwoodin haastattelu (https://youtu.be/vlrHlEdO-Jg).

Näinä poikkeuksellisina aikoina Library of Congress on tehnyt poikkeuksellisen ratkaisun ja tavoittelee maailmanlaajuista yleisöä. Ohjelmakausi on luvussaan 96! Eli ei muuta kuin YouTube-kanava esiin ja helteitä välttelemään!

Tsekkiläisiä sävelmiä


Tällä Digireissulla nostamme kuitenkin esiin tuoreen taltioinnin eli vain muutama päivä sitten (26.6.2021) lähetetyn konsertin, jossa Pavel Haas Quartet konsertoi virtuaalisesti. Kvartetti on tsekkiläinen ja se on nimetty kunnianosoituksena säveltäjä Pavel Haasin (1899-1944) muistolle.

Pavel Haas
Säveltäjä Pavel Haas, kuvan lähde: @holocaust_music

Haas oli tšekkiläis-juutalainen säveltäjä, joka kuollessaan toisen maailmansodan aikana keskitysleirillä, jätti jälkeensä keskeneräisenä suuren sinfoniansa. Lisää tietoa holokaustin uhreina kuolleista säveltäjistä ja muusikoista saa mm. twitteristä tililtä: https://twitter.com/holocaust_music.

Pavel Haas Quartet, kuvan lähde: EarRelevant

Ensimmäisellä julkaistulla äänitteellään vuonna 2007 Pavel Haas Quartet palkittiin Gramophonen kamarimusiikkisarjassa. Tsekkiläisen levy-yhtiö Suprahonin julkaisemassa äänitteessä kvartetti tulkitsee Pavel Haasin jousikvarteton No. 2 ”From the Monkey Mountains” sekä toisen tunnetumman tsekkiläissäveltäjän Leoš Janáčekin (1854-1928) jousikvarteton No. 2 ”Intimate Letters”.

Pavel Haas Quartet voitti saman sarjan uudelleen vuonna 2015 Suprahonin julkaisemalla äänitteellä. Tällä kertaa kvartetti tulkitsi kaksi tsekkiläisen Bedřich Smetanan (1824-1884) teosta: jousikvartetto No. 1 e-molli ”From my Life” sekä jousikvartetto No. 2 d-molli.

Vaskin kokoelmista löytyy lainattavaksi äänitteitä hakusanoilla Pavel Haas Quartet ja Pavel Haas.

Library of Congress -konsertin ohjelmisto 26.6.2021

Bedřich Smetana: String Quartet no. 2 in D minor, T.131
Béla Bartók: String Quartet no. 4, BB. 9
Johannes Brahms: Piano Quintet in F minor, op. 34

esiintyjinä:
Veronika Jarůšková & Marek Zwiebel, viulut
Luosha Fang, alttoviulu
Peter Jarůšek, sello
Boris Giltburg, piano


Konsertissa esitetyistä teoksista Brahmsin pianokvintetto on itseasiassa Library of Gongressin arkistoissa säilössä. Alla olevasta YouTube-julkaisusta voit katsoa konsertin. Julkaisun tietokenttään on merkitty eri teosten aloitusajat, joten voit helposti skipata jonkun yli.

Matkalinkit:

Library of Congress -konsertit löydät linkistä: Concerts from the Library of Congress

Keskusteluja ja muuta kiinnostavaa striimattua sisältöä löydät Library of Congressin YouTube-kanavalta: Library of Congress – YouTube


Suosittelemme lämpimästi tutustumaan tarkemmin Library of Congressin tarjontaan. Musiikki on yhteinen kieli, jos vaikka kielitaito ei kiinnostavien keskustelujen seuraamiseen riittäisikään.

Mukavaa matkaa!

Pavel Haas Quartet with Boris Giltburg: Concert – YouTube

Teksti: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Digireissu, konsertit, kuunteluvinkit, luennot, Musasto suosittelee, musiikinhistoria, Musiikkikirjastot.fi, Taidemusiikki, Uncategorized

”Ludwig van Beethoven soittaa radiossa” – Musaston lukuvinkkejä

Beethoven oli kuuro.
Sillä oli maalauksissa tuulen pörröttämä tukka.
”Hänen tempperamenttinsa oli välimerellistä laatua”, luki jossain lapsille tarkoitetussa kirjassa 1990-luvullta. Ai niin, ja se koira oli nimetty sen mukaan!

Kohta 251 vuotta Beethovenia

Miten hyvin mahtaakaan Ludwig van Beethoven levätä haudassaan? Tuskin kenenkään muun säveltäjän tuotantoa on niin lahjakkaasti maailmanlaajuisesti valjastettu eri käyttötarpeisiin. Onko kehitteillä uusi ideologia? Mites ois taustamusaksi Beethoven? Ai, lanseerasit uuden närästyslääkkeen? Mitens sois toi fyyr elise! Eikä ku se onki jo käytetty.

Valitettavasti minulla ei ole tarjota uutta suomenkielistä tietokirjallisuutta Beethovenista. Ei, vaikka viime vuonna juhlistettiin hänen syntymänsä 250-vuotisjuhlaa. Tällä hetkellä takuuvarmana ja asiallisena elämäkertana voin suositella Denis Matthewsin Beethoven–elämäkertaa (suom. Riitta Kauko, 1991 Otava). Mutta siinä se sitten oikeastaan taidemusiikin elämänkertaluokassa eli 78.991 Vaskin kokoelmissa onkin. Onneksi näitä kuitenkin löytyy kirjastokimpasta monta kappaletta.

Matthewsin kirjan jälkeen on kuitenkin paljon virrannut vettä Aurajoessa ja tutkimustyö on tuonut uusia näkökulmia Beethoveniin säveltäjänä. Se on valaissut myös uudella tavalla kulttia hänen ympärillään. Onkin siis sääli, etteivät suomalaiset kustantajat ole tarttuneet viimeisten vuosien aikana julkaistuihin elämäkertateoksiin. Ainakaan korviini ei ole tällaista viestiä kuulunut.

Olemme kuitenkin hankkineet Turun kaupunginkirjaston kokoelmiin kaksi kiinnostavaa tuoretta Beethoven -elämäkertateosta. Tällä kertaa hellimme kielitaitoisia ja musiikin kulttuurisista kytköksistä kiinnostuneita. Molemmat teokset lähestyvät säveltäjän elämää eri näkökulmista eikä näkökulma tosiaankaan ole ”vain” kuulon menettämisessä, rahahuolissa tai rakkausasioissa.

Teokset ovat englanniksi ja ruotsiksi, mutta hei! Ainahan voi toivoa, että jompikumpi näistä suomennettaisiin!

Musiikin jättiläinen

Ruotsinkielinen Beethoven – Den andvändbare titanen (2021) tarkastelee Beethovenin elämän lisäksi hänen ”kuoleman jälkeistä elämäänsä”. Näkökulma on valtapolitiikassa ja ideologioissa, sillä kuten Åke Holmquist kirjoittaa, Beethovenin musiikki ja persoona ovat monien toisilleen vastakkaisten ideologioiden hyväksikäyttämiä.

Holmquist paneutuukin kiinnostavasti prosesseihin, joissa säveltäjä ja hänen teoksensa toimivat esikuvina Bismarckille, Leninille, Hitlerille, Zhou Enlaille sekä demokratian valtaapitäville sodan ja rauhan aikana. Entä miten Beethovenin musiikista tulee symboli Euroopan Unionille? Sitäkin kirjassa käydään läpi

Beethoven – Den andvändbare titanen
(Åke Holmquist, 2021)


Beethoven är en ikon världen över. Han har också fram till vår tid fått spela rollen som politisk inspiratör. Alla tänkbara ideologier från höger till vänster ockuperade honom och använde homon för sina syften. Åke Holmquist skriver om denna process.

Johanna Paulson (Dagens Nyheter) läste boken och spekulerade frågan: ”Kan man göra Beethoven till klimataktivist?”. Kunde man? Kanske, för att Beethoven älskade det lantliga och hyllade i naturen i Pastoralsymphonin. Åke Holmquist har forskat och skirivit om Beethoven i decennier och 2011 utkom hans Beethoven: Biografin.

Sirpaleinen elämä

Englanninkielinen Beethoven – A Life in Nine Pieces (2020) tutkailee säveltäjän elämää hänen teostensa kautta. Laura Turnbridge kirjoittaa soljuvasti ja lähes viihdyttävästi asiaproosaa. Tiesittekös esimerkiksi sitä, että Beethoven kirjoitti usein teoksilleen vaihtoehtoisia loppuja, jotka vakiintuivat vastaanotosta riippuen?

Turnbridge lähestyy luvuittain eri teoksia, mutta pitää niiden muodon virkistävästi vaihtelevana. Välillä hän aloittaa kevyellä teosanalyysillä, mutta siirtyy nopeasti kuvaamaan aikaa, ympäristöä ja säveltäjän elämää. Suosittelemme lämpimästi! Tämä teos löytyy myös e-kirjana OverDrive –palvelusta.

Beethoven – A Life in Nine Pieces
(Laura Turnbridge, 2020 )


Laura Turnbridge takes on a task that you would think would already been done. Many times. Over and over again. And perhaps it has been done, but not like this it hasn’t – not with this subject anyway. In each chapter Turnbridge focusses on a period of Beethoven’s life, a piece of music and a revealing theme, from family to friends…This makes A Life in Nine Pieces a thorough yet light read indeed.

Lisäluettavaa kokoelmista

Perinteisempiä elämänkertoja löytyy kuunneltavaksi Naxos Spoken Word –palvelusta.

Viihdettä kaipaaville englannin kielen taitoisille suosittelemme kirjailijana ja toimittajana tunnetun John Suchet’n kirjoittamaa fiktiivistä elämäkertatrilogiaa The Last Master. Sen paikka ei kai varsinaisesti olisi musaosastolla, mutta täältä se on ainakin vielä toistaiseksi lainattavissa ja luettavissa. Elämäkertana se on enemmän lähellä viime vuosisadan alkupuolen säveltäjäelämäkertoja, joissa puolet sisällöstä saattoi olla lähes fiktiivistä dialogia. Osat ovat nimeltään osa 1. Passion & Anger (1997), osa 2. Passion & Pain (1998) sekä osa 3. Passion & Glory (1999). Intohimoisia tuulahduksia siis kerrakseen!

Suchet on kirjoittanut myös The Man Revealed -sarjan taidemusiikin kolossaalisista kanonisoiduista säveltäjistä. Sarjan kirjoista ainakin Beethoven-osa löytyy Vaskin kokoelmista.

Niin, ja jos nimi tuntuu tutulta, olet oikeassa. Tämä Suchet on juuri sen Poirotin esittäjän eli Sir David Suchet’n veli. Isoveli, itseasiassa.

Kuunteluvinkki asian vierestä


Lopuksi suosittelemme kuuntelemaan Rasiolaisen SIG-yhtyeen mukaansa tempaavan Ludwig van Beethoven -biisin vuodelta 1984. Lyriikoissa kaikuvat sukupolvien ja luokattomaksi mielletyn suomalaisen yhteiskunnan luokkien väliset kuilut. Minä luulen, että Beethoven olisi tykännyt SIGin menosta – ainakin haluan ajatella niin!

Pitäis jo mennä kauppaan
ennen kuin sekin suljetaan
Jääkaappi on aivan tyhjä
ja vatsalleni ei riitä 

Orkesteri soittaa radiossa
Kaikki tuntee nuotit,
kaikilla on puku
Yleisökin tietää
miten käyttäydytään 

(Matti Inkinen, SIG: Unelmia, 1984)


Teksti: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): e-aineistot, Elämäkerrat englanniksi, Elämäkerrat suomeksi, lukuvinkit, Musasto suosittelee, musiikin syvä jälki, musiikinhistoria, Naxos Music Library, Naxos Video Library, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki, Uncategorized

Jello Biafra ja anarkistisen vanhenemisen jalo taito

”When people come up to me

and say I’ve changed their life

I say now it’s your turn

to start a fire

FIRE FIRE

Start your own fire

Bring the world fire.”    

-Jello Biafra with The Melvins, kappaleessa Enchanted Thoughtfist.

Muutama vuosi sitten katsoin Ylen dokumenttisarjan Punklandia, jossa yksi jakso loppui mielestäni erittäin raivostuttavalla sitaatilla.

   ”Ihminen, joka ei nuorena ole idealisti, on sydämetön. Ja jollei hän vanhana ole konservatiivinen, hän on tyhmä.”

Tämä pisti vanhenevan punkkarin veren kiehumaan. Pidä sinä Hallikainen turpasi kiinni, taisin sanoa ääneen.

Tottahan se kuitenkin on, että me vanhenemme. Ja vaikka se ei pelastaisikaan meitä tyhmyydeltä, meistä tulee usein juuri sitä, mitä meistä ei koskaan pitänyt tulla.

 ”Voi ei, kuulostan ihan äidiltäni!”

 ”Nykynuoret ovat juuri sellaisia.”

 ”… Mutta kun minulla on nykyään velvollisuuksia ja laskuja maksettavana!”

Valitettavan monien kohtalo on kuulostaa tältä.

On kuitenkin olemassa myös ihmisiä, kuten Jello Biafra.

Ihmisiä, jotka eivät näytä koskaan hidastavan vauhtia.

Ihmisiä, jotka nousevat barrikadeille samalla intohimolla kuusikymppisinä kuin kaksikymppisenä.

Ihmiset, jotka eivät koskaan peräänny, lopeta eivätkä luovuta.

Jello Biafra (oikealta nimeltä Eric Reed Boucher) tunnetaan parhaiten laulajana Dead Kennedys -yhtyeestä, yhdestä kaikkien aikojen rakastetuimmista punkbändeistä.

Mutta 63-vuotias Biafra on paljon muutakin kuin tämän ikonisen punk-yhtyeen keulahahmo.

Hän on levy-yhtiö Alternative Tentaclesin perustaja (Leftöver Crack, Subhumans, Tsunami Bomb …)

Hän on julkaissut yhdeksän Spoken word-levyä sekä ollut mukana lukuisissa erilaisissa musiikkiprojekteissa sen jälkeen, kun hän erosi Dead Kennedystä vuonna 1986 (LARD, Jello Biafra and D.O.A., Jello Biafra and The Guantanamo School of Medicine …).

Uusimman levynsä, Jello Biafra and The Guantanamo School of Medicine: Tea Party Revenge Porn, hän julkaisi oman levy-yhtiönsä kautta vuonna 2020.

Biafraa nähdään myös monissa elokuvissa sivurooleissa (mm. Bikini Bandits, Highway 61, The last black man in San Fransisco).

Tämä poliittisesti aktiivinen entinen anarkisti oli San Fransiscon porimestariehdokkaana vuonna -79 sijoittuen neljänneksi.

Sen lisäksi hän oli ehdolla New Yorkin vihreän puolueen presidenttiehdokkaaksi vuonna 2000.

Lisäksi hän on joutunut vaikeuksiin lain kanssa pariin otteeseen. Biafra istui syytetyn penkillä ensimmäistä kertaa vuonna 1986 haitallisen materiaalin levittämisestä nuorille. Kyseinen haitallinen materiaali oli taiteilija H.R. Gigerin tekemä juliste nimeltä Penis Landscape, joka tuli liitteenä Dead Kennedys albumissa Frankenchrist. Myös Biafran vanhat bändikaverit haastoivat hänet vuonna 1998 oikeuteen maksattomista royalty-korvauksista. Tämän oikeudenkäynnin Biafra hävisi.

Dead Kennedys

Dead Kennedys heijastaa selvästi maailmaa, johon yhtye syntyi. Maailmaa, jossa Pol Pot ja hänen punaiset Khmerit riehuivat Kambodzassa. Kaliforniassa Ronald Reagan oli kuvernöörinä, sittemmin maan presidenttinä. Punkskene oli nuori ja villi ilman selvää kehityssuuntaa. Esiintymislavan edessä, kommunistien ja anarkistien joukossa, tehtiin natsitervehdyksiä.

Dead Kennedys ei pelännyt hyökätä suorasanaisesti näkemiensä asioiden kimppuun.

Holiday in Cambodia herättää minussa sekä pelkoa että vihaa – tavalla, johon vain oikein hyvä punkki pystyy. Bändin jäsenet olivat pyhän vihan vallassa soittaessaan biisinsä Kambodzan silloisesta tilanteesta, ja sen kuulee.

Nazi Punks Fuck Off on niin suorasanainen, että jopa moshpitissä heiluvat kaljupäät ymmärsivät sen viestin. Eikä presidentti Reagankaan helpolla päässyt, niin kuin voi todeta kuunnellessaan kappaleet We’ve got a bigger problem now tai Bleed for me.

”Näin Dead Kennedysin vuoden 1979 lopulla, kun se lämmitteli The Clashia … Jello Biafra päätyi yleisön sekaan, minkä jälkeen hän oli enemmän tai vähemmän alasti. Kiihkeät fanit olivat repineet vaatteet hänen yltään.”

 –Steven Rubio, punktohtori.

Dead Kennedys menetti vetovoimansa, kun yhtye jatkoi uudella laulajalla. Ketään ei tunnu kiinnostavan, mitä yhtye puuhasi Jeff Penaltyn ja myöhemmin Skip Greerin aikana. Koska Dead Kennedys ilman Biafra on nyt vain väärin.

Biafran myöhempi tuotanto ei ole koskaan saavuttanut samaa kulttimainetta kuin Dead Kennedys.

Niistä kuitenkin loistaa selvästi läpi Biafran kädenjälki – ironista huumoria vakavista aiheista. Tämä näkyy niin The Witch Trialsin improvisoiduissa electropunk-tarinoissa, LARDin nopeatempoisessa rokissa, kuin Biafran yhdeksässä spoken word-levyssä. Erikoisella äänellään Biafra hyökkää niin kuvernööri Schwartzeneggerin kuin poliisienkin kimppuun.

”Menin Rock Against Reagan – konserttiin Washingtoniin oikeastaan vain siitä syystä, että siellä soitti Dead Kennedys, joka oli tuolloin yksi suosikkibändeistäni. Muistan, että Biafra tuijotti Washington-monumenttia ja kutsui sitä ’suureksi ikuiseksi Ku Klux Klanin mieheksi, jolla on kaksi räpyttelevää punaista silmää’. Poliisihelikoptereita lensi joka puolella, ja mellakkapoliiseja saapui bussilastettain. Kolmetoistavuotiaasta skidistä se tuntui omalta pikku vallankumoukselta.”

-Dave Grohl, Scream, Nirvana, Foo Fighters jne …

Jello Biafra vuonna 2017

”Mielestäni huumori voi olla voimakas ase”, sanoo Biafra Fresh Fruit For Rotting Vegetables-kirjan haastattelussa. ”Miksi muuten Charlie Chaplin olisi karkoitettu Yhdysvalloista kommunistihysterian ja McCarthyn aikakaudella?”.

Biafran huumori on lievästi sanottuna erikoinen. Usein se toimii juuri sellaisena aseena, josta hän puhuu, ja jonka avulla mies saa sanomansa läpi, kun taas toisinaan se menee ainakin itseltäni täysin ohi. Oliko tämän nyt tarkoitus olla hauskaa, kannanotto vai molempia? Vai jotain ihan muuta?

Miksi esimerkiksi Enhanced Methods of Questioningin (Jello Biafra and the Guantanamo School of Medicine) tekstiliitteessä on valokuva Hollywood-kukkuloiden tunnetuista kirjaimista, mutta niissä ei lue Hollywood vaan Bummer?

Miksi hänen ja Theresa Soderin häät pidettiin hautausmaalla? Oliko tämä jonkinlainen kannanotto vai sattuiko pariskunta kenties viihtymään hautausmailla?

Ja miksi hän vastustaa niin kovasti geenimanipuloitua ruokaa, tai ”frankenfood”, niin kuin hän itse sanoo, vaikka nälänhätä on todellinen ongelma maailmassa? Jopa hänen taiteilijanimensä, Biafra, viittaa nälänhädästä kärsivään valtioon, ja Plastic Surgery Disastersin levynkannessa on valokuva nälänhätää kärsivän lapsen kuihtuneesta kädestä. Eikö olisi tärkeämpää ruokkia maailman nälkäiset ensin, ja sitten keskittyä ruoan laatuun?

Ja Give Me Convenience or Give Me Death … Millainen nimi se oikein on albumille?

“Jello on kuin outo, jälkeenjäänyt setäni. Hän kuuluu perheeseen. Tapasimme 27 vuotta sitten Chicagossa. Menin backstagelle, emmekä harrastaneet seksiä. En ollut bändäri. Juttelimme kuitenkin jonkin aikaa. Minusta hän oli idiootti. Hänestä minä olin idiootti. Siitä pitäen olemme tulleet hyvin juttuun.”

-Al Jourgensen, Ministry

Minä en ole oikea ihminen kertomaan, millainen Jello Biafra on. En tiedä, onko hän nero vai tyhmä, poliittisesti valaistunut vai pelkästään sanavalmis besserwisser.

   Mutta olen aivan täysin varma siitä, mitä hän ei ole.

   Jello Biafra ei ole sydämetön. Eikä hänestä ikinä kasva konservatiivi.

Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla on nostettu esiin osan Jello Biafran tuotantoa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt

Digireissulla – mitä muut puuhaavat?

Suomessa ja maailmalla kirjastoissa digituotannon padoissa pöhisee. Jos kaiken tapahtuvan kokoaisi yhteen, voisi viettää aikaansa virtuaalimatkaillen musiikkikirjastoissa. Kevään aikana teemme Digireissuja täällä Musasto-blogissa ja vinkkaamme Musaston seuraajille mitä muiden striimit ja somet tarjoavat. Tarkoituksenamme on esitellä kollegojemme kättenjälkiä ja levittää heidän työnsä tuloksiaan maakuntarajoja kauemmas…

Matkalle musiikkikirjastojen digimaailmaan voi lähteä myös omin päivän ja käyttää apuna vaikka Musiikkikirjastot.fi -sivustoa, josta musiikkiosastojen vinkit ja verkkopalvelut löytyvät yhdestä paikasta.

Rovaniemi ja PopuLappi-tuubi

Ensimmäisellä Digireissulla suuntaamme Rovaniemelle. Siellä erikoiskirjastonhoitaja Marko Niemelän haastateltavina kävivät helmikuussa pyörähtämässä Laura Ahvonen ja Ville Suopajärvi yhtyeestä Puiset Heilat. PopuLappi-tuubi on sarja, jossa haastatellaan lappilaisia musiikintekijöitä. Sarjan ensimmäisessä osassa tammikuussa soi lappilainen gotiikka kun Jarkko Honkanen, Heikki Vaara ja Jarkko Niemi pistivät uusiksi Tom Jonesin hitin Delilah.

PopuLappi on Rovaniemen musiikkikirjaston tuoteperhe, johon kuuluu mm. äänitekokoelma sekä Lapin Kansan kanssa yhteistyössä tehty 21-osainen podcast SoundCloudissa.

PopuLappi-tuubin konsepti on mukava. Toteutus nauhoitettu ja editoitu live-striimin sijaan. Tämä mahdollistaa laadukkaan lopputuloksen ja osaston esittelyn tilavaihdosten kautta. Näemmekin Lauran ja Villen esim. levyvarastossa ja lopuksi pakkaamassa soittimiaan potkukelkan kyytiin! Siinäpä eksotiikkaa kerrassaan!

Keskustelun aiheina ovat uusin julkaisu, muusikoiden suosikkilevyt ja heidän soittimensa. Musiikkikin soi kun duo esittää kappaleet Minne lie, Kuunihailuyö ja Raiteet kuin käärmeet. Jakson sisältö on myös merkattu videon tietoihin nauhoitteen keston avulla.

Tunnusmusiikista vastaa Hannu Raudaskoski ja työryhmässä ovat Marko Niemelä, Jani Ekblom, Jari-Pekka Karkkola.

Ota tämä vaikka lauantain katselulistallesi! Mikään ei myöskään estä sinua ryhtymästä Rovaniemen musiikkikirjaston seuraajaksi Facebookissa tai tilaamasta Rovaniemen kaupunginkirjaston YouTube-kanavaa. Vaikka et itse pääse Jorma Eton tielle, voit matkata sinne digivirtoja pitkin.

Teksti: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Digireissu, Haastattelut, Musasto suosittelee, musiikin syvä jälki, Musiikkikirjastot.fi, Tarinoita levyjen takaa, Uncategorized

Charlie Parkerin syntymästä 100 vuotta

Charlie Parkerin CD-levyjä ja kirja ikkunalaudalla.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta legendaarisen alttosaksofonisti Charlie Parkerin (1920-1955) syntymästä. Parker eli vain 35-vuotiaaksi mutta häntä pidetään sekä yhtenä jazzin merkittävimmistä uudistajista että kaikkien aikojen suurimmista jazzmuusikoista. ”Bird” oli trumpetisti Dizzy Gillespien ohella tärkein bebop-tyylin kehittäjä 1940-luvulla.

Parker tuli tunnetuksi virtuoosimaisena soittajana ja nerokkaana improvisoijana. Hänen improvisaatoitaan opiskellaan edelleen ahkerasti jazzin opinahjoissa kautta maailman. Itsetuhoinen elämäntyyli, johon kuuluivat vahvasti alkoholi sekä huumeet, oli omiaan kasvattamaan hänen legendaansa. Kuolemaansa asti Parker johti omia yhtyeitään ja hänen soittokumppaneihinsa kuului mm. trumpetisti Miles Davis.

Charlie Parkerin CD-levy ja kirja ikkunalaudalla.

1940-luvulla Charlie Parkerista tuli ensimmäinen jazzmuusikko, joka pääsi levyttämään vanhoja amerikkalaisia musikaalisävelmiä kamariorkesterisovituksina yhdessä laajemman orkesterin kanssa. Näitä levytyksiä Parker piti parhaimpinaan. Charlie Parkerin syntymän juhlavuotta on juhlistettu Turussa kahdella Perko plays Parker– konsertilla. Niissä hyvin arvostettu suomalainen saksofonisti Jukka ”Little Bird” Perko esitti yhdessä TFO: n kanssa juuri näitä sävelmiä.

Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on nostettu esille juhlavuoden kunniaksi Charlie Parkerin levyjä, nuotteja ja elämäkertoja. Esillä on myös Jukka Perkon tuotoantoa.

Tervetuloa tutustumaan ja lainaamaan aineistoa!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: JP Leppäluoto

Kuva: Robert Frankó

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Oon JP Leppäluoto, tamperelainen ammattimuusikko. Muutin vuonna 2014 Raahesta Tampereelle, kun musahommat alkoivat olla vakavasti otettava työ.

Mulla on ollut monenlaista bändiä ja projektia, joista tärkeimmät Charon, Harmaja, Raskasta Joulua ja tätä nykyä omalla nimellä vedettävä sooloura.

Tärkeimpinä saavutuksina varmaankin euroopan kiertueet, muutamat kulta-, platina- ja tuplaplatinalevyt ja suuret konsertit suomessa mm. loppuunmyydyt Hartwall Areenat.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Nyt on pakko myöntää, että aika heikosti. Kirjaston käyttö on kyllä mun ipanoille tuttua ja heidän kanssaan on kyllä kirjoja ja pelejä lainailtu. Penskana tykkäsin itsekin käydä Raahen kirjastossa kuuntelemassa vinyylejä musaosaston kuuntelukopissa ja lukemassa uudet kotimaiset ja ulkomaiset musalehdet.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Nick Cave and the Bad seeds Pori Jazzeilla vuonna 2018

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Tampereella on ihan paras meininki kaikessa suhteessa. Meillä alkaa olla Suomen parhaat keikkapaikat kaikissa kokoluokissa. Tampereella on todella vireä  musaskene, johon oli junantuomallakin helppo päästä sisään ja muusikoita löytyi vaikka minkälaiseen projektiin.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista

Vedän röyhkeästi kotiinpäin, koska kotimainen musiikki ja kulttuuri tarvitsee tällä hetkellä kaiken tuen jota saatavissa on.

Jarkko Martikainen ja Luotetut miehet – Ystävien taloissa

Holmala – Sakar (ei kirjaston kokoelmissa toim.huom.)

JP Leppäluoto – Piilevää pimeää

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee