Avainsana-arkisto: Musasto

Ensimmäisestä kuukävelystä 50 vuotta – Kuu-aiheista musiikkia esillä Turussa

”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta jättiläisharppaus ihmiskunnalle.”

Neil Armstrong 20.7.1969

Lauantaina 20.7.2019 tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä kun amerikkalainen astronautti Neil Armstrong lausui nämä historialliset sanat. Ihminen oli laskeutunut kuuhun. Kuu, tuo Maata ellipsin muotoisella radalla kiertävä taivaankappale, on inspiroinut myös monia lauluntekijöitä. Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on nostettu esille Kuu-aiheista musiikkia vinyylien sekä CD-levyjen muodossa. Tervetuloa lainailemaan musiikkia vaikkapa juustokestien taustalle. Onhan Kuu pyöreä, keltainen ja täynnä kuoppia eli Kuu on siis juustoa. Väittäähän vertaus yli tuhannen vuoden takaa näin.

Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Toivotut levyt Kirjastopihan kesässä to 18.7.

Spontaaneja aaltoliikkeitä. Tanssiliikkeitä jazzin tahtiin. Jammailua Earth, Wind & Firen kera. Kaikkea tätä ja paljon muuta mahtui Kirjastopihan kesän Toivottujen levyjen iltaan. Sää suosi vihdoin tapahtuman järjestämistä, sillä aurinko lämmitti sekä henkilökuntaa että paikalle saapuneita ihmisiä koko reilun tunnin ajan.

Kirjaston DJ Gnistan (erikoisvirkailija Petri Kipinä) musiikkiosastolta toteutti monenlaisia toiveita, joita oli kerätty etukäteen sekä sähköpostin että perinteisen palautelaatikon avulla. Musiikkitoiveita saa ja kannattaa edelleen lähettää, joko sähköpostilla osoitteeseen musiikki.kaupunginkirjasto@turku.fi otsikolla Levytoive. Tai voit myös käydä tipauttamassa toiveesi perinteisellä paperilapulla musiikkiosastolla sijaitsevaan laatikkoon. Myös muiden tapahtumien yhteydessä voi toiveensa vinkata henkilökunnalle.

DJ Gnistan.

Mitä kappaleita illan aikana sitten kuultiin? Tässä valikoitu lista toivekappaleista sekä muutama kesäinen kappale illan aluksi sekä täytteeksi.

Coolio: Too hot

Olavi Uusivirta: Ollaanko tämä kesä näin?

Stewie Wonder: Master blaster (Jammin’)

Olavi Virta: Sinitaivas

Billie Holiday: God bless the child

Pekka Streng: Mutta minä lähden

The Cure: A forest

Taylor Swift: Red

Calexico ja Iron & Wine: He lays in the reins

A Tribe Called Quest: Can I kick it?

The Beatles: In my life

Anneli Saaristo: La dolce vita

Deep Purple: Smoke on the water

Queen: I want it all

Ornette Coleman: Lonely woman

Ariana Grande: Dangerous woman

Bob Marley: Redemption song

Earth, Wind & Fire with The Emotions: Boogie wonderland

Seuraavan kerran musiikki soi Kirjastopihan kesässä torstaina 25.7. klo 16.30 alkaen kun Musatavaran vaihtopiste järjestetään Kirjastopihalla. DJ Gnistan saa tuolloin seurakseen DJ Waka Wakan. Tervetuloa kuuntelemaan kesäistä musiikkia ja esittämään toiveita sekä vaihtamaan turhat musiikkitavarasi toisiin! Tapahtuma on luonnollisesti maksuton.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjastopihan kesä, Musasto suosittelee, Musiikkiosaston kesä, Tapahtumat

Lautapelikerhon juhlapelikerta lähestyy

”Lautapelit – tilastollisesti vähiten urheiluvammoja”

-Mikko Raunio-

Turun pääkirjaston musiikkiosaston Stagella joka tiistai klo 16 kokoontuvalla Lautapelikerholla on juhlan paikka. Tiistaina 25.6 on Lautapelikerhon 600. pelikerta. Juhlan kunniaksi Musasto päätti haastatella kahta Lautapelikerhon pitkäaikaista pelaajaa. Lue alta Mikon ja Matin haastattelut ja saavu halutessasi tulevina tiistai-iltoina pelaamaan lautapelejä kaikille avoimen Lautapelikerhon kanssa. Mikäli sinulla ei ole omaa lautapeliä mukaan otettavaksi, ja haluat ehdottaa pelattavaa peliä, voit lainata haluamasi lautapelin musiikkiosastolta mukaan.

Mikko Raunio

Henkilöesittely: kuka olet? Miksi pelaat lautapelejä?

Olen Mikko Raunio, 39-vuotias toiminnan alusta asti mukana ollut lautapeliharrastaja. Pelaan lautapelejä, koska pidän peleistä ja ajanvietosta pelikavereiden kanssa. Lautapelien sosiaalinen puoli ja toisten fyysinen läsnäolo ovat todella mukavia ominaisuuksia. Lautapeleillä on hyvä toteuttaa kilpailuviettiä ja ne tarjoavat runsaasti erilaisia tilanteita ja ongelmia ratkottavaksi.

Lyhyt esittely pelikerhosta ja sen toimintaperiaatteista.

Pelikerho järjestetään yhteistyössä kirjaston ja Suomen lautapeliseuran kanssa. Toimintaperiaatteena on luoda mahdollisuuksia pelata lautapelejä, esitellä harrastusta ja lautapelikulttuuria sekä tuoda yhteen lautapelaajia.

Saako kuka tahansa osallistua Lautapelikerhon tapaamiseen?

Kyllä. Ihan kuka tahansa saa osallistua, mutta henkilöiden, jotka vaativat kaitsemista toivotaan osallistuvan kaitsijansa keralla. Pelattavista peleistä sovitaan aina yhdessä, joten pelien suhteen kannattaa pitää mieli avoimena.

Mikä on Lautapelikerhossa parasta?

Se että pääsee pelaamaan ja vieläpä mukavien ihmisten kanssa. Pelejä on mukana yleensä paljon ja pääsee helposti kokeilemaan erilaisia pelejä.

Millainen vaihtuvuus Lautapelikerhon aktiivissa pelaajissa on?

Vaihtuvuus on yllättävän pieni. Arvioisin että keskimäärin yksi aktiivi jää vuosittain pois. Jotkut meistä ovat olleet mukana alusta (vuodesta 2007) saakka ja matkan varrella on tullut paljon uusia aktiivisia pelaajia.

Mitä mieltä ovat siitä, että lautapelejä voi vihdoin lainata Turun kaupunginkirjastosta?

Hienoa! Hyvä, Hyvä, Hyvä! Lainausmahdollisuus madaltaa kynnystä tutustua peleihin ja laajentaa harrastusta. Se tarkoittaa myös sitä, että pelikerholaiset voivat lainata pelejä, eikä kaikkea tarvitse enää kantaa mukana pelikerhoon.

Kaksi lautapelisuositusta kokoelmista.

Olipa vaikea valinta. Suositeltujen pelien lista on pitkä, mutta valitaan niistä nyt kaksi aloittelevalle pelaajalle oivallista ja toisitaan täysin erilaista tärppiä:

Dixit – Seurapelien ja partypelien ehdotonta aatelia. Sopii aloittelijoille ja harrastajatkin nauttivat pelistä vielä vuosien jälkeen. Säännöt ovat todella helpot ja luovuus, mielikuvitus sekä sosiaaliset taidot ovat tarpeen.

Power grid – Kuka olisi uskonut että sähkönsiirtoverkkojen rakentelu ja sähköntuotanto on näin jännää? Timanttinen huutokauppa ja verkostonrakentelupeli, jossa jokainen päätös on merkityksellinen. Tässäkin pelissä on selkeät ja aika yksinkertaiset säännöt. Menestyminen vaatii tilanteen hahmotamisen, strategian ja taktikoinnin lisäksi vähän laskemista.

Matti Malinen

Henkilöesittely: kuka olet? Miksi pelaat lautapelejä?

Olen Matti Malinen, pitkän linjan lautapeliharrastaja. Pelaan lautapelejä koska se on kivaa. Se on sopivan henkisesti haastavaa ja aktivoivaa, sekä sosiaalisesti mukavaa puuhaa. Se tyydyttää tarpeeni ongelmanratkaisuun sekä pelaamiseen kaverien seurassa.

Lyhyt esittely pelikerhosta ja sen toimintaperiaatteista.

Pelikerho on kaikille avoin tilaisuus. Kokoonnumme kirjaston musiikkiosastolla tiistaisin aina klo 16.00 alkaen. Käytännössä tämä tarkoittaa vapaata pelaamista. Kukin tuo omia pelejään paikalle, ja sitten porukka oman makunsa mukaan jakautuu pelaamaan niitä.

Saako kuka tahansa osallistua Lautapelikerhon tapaamiseen?

Kuka tahansa voi liittyä mukaan. Uusilta pelaajilta toivotaan vain ennakkoluulotonta ja joustavaa mieltä uusien pelien oppimiseen, sekä hyvää pelihenkeä.

Mikä on Lautapelikerhossa parasta?

Lautapelikerhossa parasta on ihmiset sekä tietysti pelaaminen. On hienoa että kirjasto tukee erilaisia harrastemuotoja ja on aktiivinen ihmisten kohtaamispaikka.

Millainen vaihtuvuus Lautapelikerhon aktiivissa pelaajissa on?

Vaihtuvuus aktiiveissa ei ole kovin suurta. Tietysti elämäntilanteet muuttuvat ja kerhon kokoontumisaika ei ole aina kaikille optimaalinen. Mutta tietyt samat ihmiset jotka tätö harrastavat vähän kovemmin tuolla paljon pyörivät. Mikä on tietenkin hyvä asia. 🙂

Mitä mieltä ovat siitä, että lautapelejä voi vihdoin lainata Turun kaupunginkirjastosta?

On upeaa että Turun kirjastoista saa nykyään lainata lautapelejä. Lautapelit ovat olleet nouseva trendi jo pitkään ja pelit ovat kehittyneet paljon viimeisen 20-vuoden aikana. Satunnaisuus ja tuuri ovat jäänet taka-alalle, ja ne ovat korvanneet mielekäs päätöksenteko sekä optimointi. Tämän vuoksi niin aikuiset kuin lapsetkin saavat nykyisistä lautapeleistä paljon enemmän haastetta ja iloa kuin ennen. Enää pelit eivät ole loputtoman pituisia nopparalleja jotka rikkovat perhesiteitä, kuten monopoly joskus pahimmillaan oli. Hienoa että Turku on lähtenyt samaan kehitykseen mukaan mitä muuallakin suomessa kirjastot ovat jo tehneet.

Kaksi lautapelisuositusta kokoelmista.

Kaksi peliä jotka nostaisin esiin kirjaston kokoelmasta ovat hyvin aloittelija ystävällisiä, mutta sellaisia joita myös harrastajakin jaksaa pelata vielä kymmenienkin pelikertojen jälkeen. Molemmat pelit sopivat hyvin niin nuoremmille kuin aikuisille pelaajille, eivätkä sisällä kielimuuria. Jos lautapelaaminen kiinnostaa mutta ei tiedä mistä aloittaa, niin nämä kaksi ovat hyviä nimikkeitä aloittaa. Molemmat ovat voittaneet useita alan palkintoja ja nauttivat laajaa arvostusta maailmanlaajuisesti.

Azul:
https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3908962

Menolippu:
https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3909724

”Pelataan kun tavataan!” on Suomen Lautapeliseuran tunnuslause.

https://lautapeliseura.fi/

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Lautapelit, Musasto suosittelee, Stage, Uutiset

Musasto LIVE: Vilja-kvartetti KE 3.7. klo 18-19 Turun musiikin Stagella

Musasto LIVE: Vilja Quartet

WED 3rd July at 6-7 PM

Music Library’s Stage

 

Musasto LIVE: Vilja-kvartett

ONS 3.7. kl. 18-19

Musikbibliotekets Stage

Ohjelma:

A. Mozart: Divertimento F-duuri KV 138
Schubert: Jousikvartetto nro 14 d-molli D 810 ”Tyttö ja kuolema”

Vilja-kvartetti/

Martin Granström, viulu

Sofia Schäfer, viulu

Matilda Berghäll, alttoviulu

Oskari Pirttimaa, sello

Vilja-kvartetti on vuonna 2018 perustettu jousikvartetti, jonka soittajat ovat
Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Vilja-kvartetti on opiskellut
kamarimusiikkia Harri Sippelin ja Erkki Lahesmaan johdolla sekä osallistunut
Robert Kwiatkowskin ja Dimas Morenon mestarikursseille. Kesällä kvartetti
esiintyy Nauvon kamarimusiikkipäivillä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Stage, Taidemusiikki, Tapahtumat

Viikon levy: Jonathan Larson – Rent (alkuperäinen Broadway-esiintyjäkaarti, 1996)

Jätä kommentti

Kategoria(t): elokuvamusiikki, Musasto suosittelee, Musiikkielokuvat, Viikon levy

Viikon levy: Pendulum – Immersion

Pendulum on brittiläis-australialainen drum n bass –yhtye, joka yhdistelee musiikkiinsa taitavasti eri alagenrejä elektronisen musiikin sisältä ja ulkopuolelta. Törmäsin yhtyeeseen alun perin YouTuben soittolistalla, johon oli koottu elektronisia rockyhtyeitä.

Immersion on yhtyeen kolmas ja toistaiseksi uusin pitkäsoitto. Se julkaistiin 24.5.2010 eli reilu yhdeksän vuotta sitten Warner Bros Recordsin brittiläisen tytäryhtiön Ear Stormin kautta.

Yhtye hajosi virallisesti vuonna 2012 ja on tehnyt hidasta paluuta vuodesta 2015 lähtien. Aluksi paluun tekivät vain DJ El Hornet ja MC Ben Verse, vuonna 2015 mukaan tulivat loputkin bändin jäsenet: laulaja Rob Swire, basisti Gareth McGrillen, rumpali KJ Sawka ja kitaristi Peredur ap Gwynedd. Tammikuussa 2019 yhtye ilmoitti alkavansa työstää uutta musiikkia.

Pendulum DJ Set esiintyy Aura Festeillä Kupittaanpuistossa 9.8.2019. Yhtye on kertonut haastattelussa, ettei pidä ajatuksesta julkistaa uutta musiikkia livenä, joten kyseisellä keikalla kuullaan todennäköisesti yhtyeen vanhaa musiikkia esimerkiksi Immersion-levyltä, sekä uudelleenmiksauksia.

Upean kansitaiteen (joka jatkuu myös levynkansivihkosen sisäsivuille) on tehnyt digitaalinen taiteilija Valp Maciej Hajnrich. Hän on tehnyt kansitaiteen myös kahteen Pendulumin singleen: Witchcraft ja Crush. Lisää hänestä ja hänen töistään löytyy hänen nettisivultaan: www.valpnow.com.

Immersion on musiikillisesti pitkälti Rob Swiren käsialaa. Hän laulaa lähes kaikissa albumin kappaleissa (vierailijoita ja instrumentaaleja lukuun ottamatta), soittaa kitaraa parissa, on miksannut albumin, on tuottanut yksin lähes koko albumin, sekä kirjoittanut lähes kaikki kappaleet. Levyllä on 15 kappaletta ja ne kestävät yhteensä tunnin ja 7 minuuttia. Immersionin symbolinen, suuripiirteinen teema on vesi. Se näkyy ainakin levyn kansitaiteessa ja sanoituksissa.

Levyn aloitusraita Genesis on dramaattinen instrumentaali, josta tulee ainakin itselleni mielikuva videopelien lopputaisteluihin.

Seuraava kappale Salt in the wounds on niin ikään instrumentaali. Kappale on jonkin verran progressiivinen, melodian ja etenkin temmon muuttuessa monta kertaa kappaleen aikana. Koko kappaleen ajan on kuitenkin sama äänimaisema ja tietyt melodian osat pysyvät muuttumattomina koko kappaleen ajan.

Kolmantena oleva Watercolour on yksi yhtyeen tunnetuimpia ja suosituimpia kappaleita. Kappale on levyn ensimmäinen, jossa kuullaan Rob Swiren laulua. Watercolour kasvaa hienosti rauhallisesta piano- ja lauluvoittoisesta kappaleesta tanssittavaksi EDM-biisiksi. Kappale onnistuu olemaan samaan aikaan tanssittava ja unelmoiva. Levyn kappaleista etenkin Watercolour, Witchcraft ja The Island tuovat minulle muistoja aiemmilta opiskeluvuosiltani, kun kappaleet soivat tiheään yökerhoissa ja baareissa. Albumia oli nostalgista kuunnella.

Neljäs kappale Set me on fire on elektronisen musiikin kentällä huomattavasti enemmän dubstepiä ja breakbeatiä sisältävä kappale kuin Pendulumin kappaleet keskimäärin. Jos sen muuttaisi yksittäisiksi ääniksi, se toisi mieleeni vanhat scifileffat – thereminin ja laserpyssyt – mutta kokonaisuutena kappale ei kuitenkaan kuulosta siltä. Kappaleeseen on lisäksi samplattu Cocoa Tean kappaletta We Do the Killing. Cocoa Tea eli Calvin George Scott on jamaikalainen reggae/dancehall-artisti. Pendulum on hyödyntänyt reggaerytmejä aiemminkin, kun vuonna 2005 Tarantula-kappaleessa vierailivat $pyda ja Tenor Fly. Set me on fire on hyvin tarttuva ja jää soimaan päähän.

Crush muistuttaa erittäin paljon rockbiisiä kaavaltaan ja soittimien käytöltään. Viimeisessä säkeistössä kuullaan akustista kitaraa ja laulua minimalistisilla EDM-taustoilla. Rob Swire on kertonut haastattelussa, että kappale kertoo hänen ja hänen tyttöystävänsä erosta.

Under the waves on synkkä popkappale. Se on unelmoiva ja laittaa mielikuvituksen liikkeelle. Kappaleessa käytetyistä saundeista tulee mieleen vuorotellen 8-bittinen pelimusiikki ja disko, kappaleen synkkyydestä huolimatta. Melodia on hyvin tunnistettava ja jää helposti soimaan päähän.

Immunize on The Prodigyn Liam Howlettin kanssa yhteistyössä tehty, ja sen kuulee kappaleen äänimaisemasta. Kappaleessa kuullaan enemmän ravevaikutteita, kuin Pendulumin kappaleissa yleensä. Liam Howlettiin ääni ja laulutyyli ovat hyvin tunnistettavissa ja toivat minulle mielikuvan The Prodigystä jo ennen kuin tiesin yhden yhteen jäsenistä olevan mukana kappaleessa. Immunize on mielenkiintoinen rave-tanssibiisi, jonka raskaat särönuotit tuovat mieleeni Godzillan tai jonkun muun vastaavan elokuvahirviön raskaan askeleen tömähdyksen. Pendulumilta ja The Prodigyltä löytyy toinenkin yhteys tämän kappaleen lisäksi – Pendulum teki nimittäin coverin The Prodigyn kappaleesta Voodoo people. Alkuperäinen kappale on vuodelta 1994 ja cover vuodelta 2005.

The Island on kaksiosainen kappale (Pt. 1 ja Pt. 2), joista 1. osa on perinteisempi, house-tyylinen EDM-kappale, kun taas 2. osa on nopeampi ja sisältää enemmän breakbeatiä. Pt. 1 on albumin rauhallisemmasta päästä. Melodia on hyvin lauluvetoinen ja rytmi muistuttaa hieman teknoa. Ensimmäisen ja toisen osan jatkumo on saumaton, enkä olisi huomannut kappaleen vaihtumista, ellen olisi kiinnittänyt asiaan huomiota. Eron huomaa vasta, kun kappaleita vertaa toisiinsa. Sama melodia jatkuu kappaleesta toiseen, mutta Pt. 1 on huomattavasti hillitympi ja Pt. 2 rauhattomampi. Kappaleita on kuitenkin mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen.

Comprachicos saattaa nimensä puolesta kuulostaa latinovaikutteiselta, mutta ei sitä kuitenkaan ole. Äänimaisema on raskas ja vaikuttava. Omalla kohdallani kappale oli hyvin pysäyttävä ja vei kaiken huomioni. Kappale on erikoisin ja valtavirrasta eniten poikkeava Pendulum-kappale, jota olen koskaan kuullut. Comprachicosista ei ole radiohitiksi, toisin kuin Watercolourista tai Witchcraftista, mutta ainakin omalle soittolistalleni se pääsee ehdottomasti. Kappaleen sanoitukset vaikuttaisivat kertovan vihasta jotakuta ihmistä kohtaan, joka on kohdellut sinua huonosti menneisyydessä.

” I am a reality invention fighter /  At war against your constant manipulation /  All this time you thought that I believed you /  The more you say, the easier to throw it away //  ’cause I’ve got the patience / To see that you drown / to watch you go down “

The Vulture –kappaleessa vierailee Samantha Beagley, joka ei tietääkseni ole tunnettu mistään muusta yhtyeestä aiemmin. Kappale kasvaa ja ”dropin” kohdalla se muuttuu hyvin ravehenkiseksi tanssibiisiksi. Kappale varastaa kaiken huomion lähes yhtä hyvin kuin edellinen kappale Comprachicos.

Witchcraft alkaa hyvin rauhallisesti, mikä korostuu verratessa kahteen edelliseen kappaleeseen, kontrasti on huomattavan suuri ja vain korostaa yhtyeen monipuolisuutta. Kappale on myös hyvin lauluvetoinen sellaisen yhtyeen kappaleeksi, jonka genren yhtyeillä ei yleensä edes ole laulajaa. Witchcraft on ehkä koko Pendulumin tuotannosta se kappale, jossa laulaja Rob Swiren ääni pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Kappale on hyvä havainnollistus miehen äänialasta ja hänen äänensä musiikillisesta monipuolisuudesta. Kokonaisuutena Witchcraft on hieno EDM-kappale. Siinä ei ole kovin paljon särönuotteja tai useita melodian muutoksia, mikä tekee siitä hyvin radioystävällisen. Sanoituksiltaan kappale on kuitenkin tuttuun Pendulum-tyyliin synkkä – yleinen tulkinta kappaleen sanoituksista on, että kertojan tuntema nainen on väkivaltaisessa parisuhteessa ja kertoja on hänestä huolissaan.

Self vs Self on omasta mielestäni paras biisi koko maailmassa, ikinä. Se on myös syy siihen, miksi valitsin tehdä harjoitteluuni kuuluvan levysuosituksen juuri tästä levystä. Oli täysin sattumaa, että tämä levy sisältää myös Pendulumin uran suurimmat hitit ja että Pendulum esiintyy Turussa ensi kesänä. Ja että äskeistä lausetta kirjoittaessani mp3-soittimeni sekalainen biisilista osui juuri tähän kappaleeseen. Kyseessä on varmaan kohtalo, mikäli sellaiseen haluaa uskoa.
Self vs Self on täydellinen yhdistelmä Pendulumia ja drum n bassia, sekä In Flamesia ja melodista death metallia. Kappaleen sävellys, sanoitus ja sovitus ovat kokonaan Rob Swiren käsialaa ja se valaa minuun uskoa, että hän voi kirjoittaa ihan millaista musiikkia tahansa, ja onnistua siinä. Myös kappaleen musiikillinen kokoonpano on hyvin mielenkiintoinen: kappaleessa esiintyvät Pendulumin laulaja Rob Swire, kitaristi Peredur ap Gwynedd ja rumpali Kevin ”KJ” Sawka, sekä In Flamesin laulaja Anders Fridén, kitaristi Björn Gelotte ja basisti Peter Iwers. Kappaleen sanoituksen kertovat saman ihmisen, kertojan, persoonan eri puolista ja niiden välisestä ristiriidasta, ja Swiren ja Fridénin äänien välinen kontrasti on täydellinen havainnollistus aiheen esiintuomiseksi. Kappale aiheuttaa minussa jokaisella kuuntelukerralla dopamiiniryöpyn ja saa ihoni kananlihalle.

The Fountain on albumin toiseksi viimeinen kappale ja erittäin rauhallinen. Kappaleen on kirjoittanut ja laulanut progressiivisen rockyhtyeen Porcupine Treen Steven Wilson. Kappale on hyvinkin iloinen, pirteä ja kesäinen popkappale, etenkin verrattuna levyn muihin kappaleisiin. Se on myös hyvin helposti lähestyttävä. Jos pidät Pendulumin radiohiteistä, mutta drum n bass ei ole sinun juttusi tai tuntuu jopa hieman pelottavalta, saatat hyvällä todennäköisyydellä pitää tästäkin kappaleesta. Sanoitukset noudattavat samoja linjoja kuin koko muullakin levyllä – ulosannista huolimatta ne ovat hyvin melankoliset. Encoder on levyn viimeinen kappale ja tuntuu edellisen kappaleen suoralta jatkolta.

Kokonaisuutena Immersion on hyvin monipuolinen kokonaisuus erilaisia elektronisen musiikin alalajeja, pääasiassa drum n bassia ja dubstepiä. Levyltä löytyvät niin yhtyeen suurimmat hitit Watercolour, Witchcraft ja The Island, kuin myös oma kaikkien aikojen lempikappaleeni, In Flames –metalliyhtyeen kanssa yhteistyössä tehty Self vs Self. In Flamesin laulaja Anders Fridénin, kitaristi Björn Gelotten ja basisti Peter Iwersin lisäksi albumilla vierailevat myös rave/breakbeat-yhtye The Prodigyn jäsen Liam Howlett, progressiivisen rockyhtyeen Porcupine Treen jäsen Steven Wilson, sekä tuntemattomampi laulaja Samantha Beagley. Albumilla ei ole yhtäkään hidasta kappaletta, mutta Witchcraft alkaa hyvin rauhallisesti ja The Fountain on kokonaistunnelmaltaan albumin rauhallisin. Raskainta kappaletta on yllättävän vaikea keksiä! Laulun puolesta se on ehdottomasti Self vs Self, jossa Anders Fridénin ääni pääsee hyvin oikeuksiinsa, mutta musiikillisesti en osaa sanoa onko Immunize tai Comprachicos kuitenkin raskaampi.

Laura Keränen

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Lautapelejä lainattavaksi Turun pääkirjaston musiikkiosastolle

Turun kaupunginkirjasto lanseeraa lainattavien lautapelien kokoelman. Pääkirjaston musiikkiosastolta on 4.6. alkaen mahdollista lainata lautapelejä.

Pelit ovat jo nyt varattavissa Vaski verkkokirjastossa ja niiden laina-aika on kaksi viikkoa. Tämän jälkeen pelin voi uusia mikäli kukaan ei ole tehnyt siihen varausta.

Vinkkinä kiinnostuneille: musiikkiosaston Stagella kokoontuu tiistaisin klo 16-19.45 kaikille avoin lautapelikerho.

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Lautapelit, Musasto suosittelee