Avainsana-arkisto: luennot

ReadingMusic – Katse musiikkiin! Turun musiikkiosastolla

Julisteen kuva: Tuomo Häikiö

Miten ihmeessä nuotteja oikein luetaan? Katseenseurantamenetelmä sen kertoo!

Monet musiikin harrastajat ja ammattilaiset käyttävät nuotteja apunaan opetellessaan uusia kappaleita tai merkitessään kappaleita muistiin. Nuottikirjoitus on monimutkainen ”kieli”, sillä siinä yksi nuottisymboli kertoo paljon: sekä kyseisen sävelen korkeuden että kuinka kauan sen pitäisi kestää. Tämän lisäksi nuottikuvaan saattaa sisältyä paljon muutakin huomioon otettavaa, kuten sointumerkkejä tai äänenvoimakkuuteen ja ilmaisuun liittyviä, sanoin tai merkein ilmaistavia ohjeita. Kaiken huipuksi nuoteista soittaessaan muusikon täytyy tulkita ja toteuttaa kaikki nämä symbolit musiikin tahdissa ja siis aikapaineen alla.

Huh – ei ole mikään ihme, että moni kokee sujuvan nuotinlukutaidon oppimisen vaikeaksi!

Eri instrumenttien soittajilla luettavan materiaalin määrä vaihtelee. Viulisti lukee nuottikirjoitusta yhdeltä, pianisti kahdelta ja urkuri peräti kolmelta riviltä samaan aikaan. Sinfoniaorkesterin kapellimestarilla taas saattaa olla edessään kymmeniä nuottirivejä, joista jokainen vastaa yhtä soitinta. Ja kun tarkemmin ajatellaan, nuotinlukeminen voi olla hyvinkin monenlaista. Ensinnäkin kappaletta voi lukea hiljaa mielessään, ilman soittamista. Tällaista mentaaliharjoittelua ja soittamiseen valmistautumista voidaan käyttää vaikkapa uuteen kappaleeseen tutustuessa tai opeteltaessa kappaletta ulkomuistista soittoa varten. Toisinaan taas muusikon täytyy suoraan kyetä soittamaan tietty kappale sopivassa tempossa ja ainakin lähestulkoon sillä tavoin kuin nuotissa lukee. Nämä prima vista (”ensi näkemältä”) -tilanteet ovat arkipäivää esimerkiksi säestäjille tai orkesterisoittajille ja ne edustavat nuotinlukemisen vaativinta muotoa. Kolmas tilanne on kenties harrastajille se tutuin: usein samaa kappaletta soitetaan uudestaan ja uudestaan, ja tällaisen toistavan lukemisen kautta kappale tulee vähitellen tutuksi. Lopulta kappale opitaan ehkä jopa soittamaan ulkomuistista, eikä nuottia enää edes tarvita. Ilman nuotteja ja porukalla soitellessa katse saattaakin kääntyä useammin soittokavereihin: nuotin sijaan haetaankin toisista soittajista vinkkejä siitä, mitä kappaleessa seuraavaksi tapahtuu.

Paitsi että nuotteja voidaan lukea erilaisissa tilanteissa ja eri tarkoitusta varten, eri musiikin lajeissa koko nuottikirjoitukselle annetaan erilaisia merkityksiä. Taidemusiikin parissa sillä on vakiintunut rooli, sillä kappaleet ovat niin pitkiä ja vaativia, että niiden opettelu kuulonvaraisesti kestäisi todella kauan. Kansanmusiikissa nuotit voivat toimia apuna uusia kappaleita opetellessa, mutta genreen sisältyy ajatus soittaa kappaleita ulkomuistista ja muunnellen. Jazz- ja pop-musiikissa nuottien avulla pystytään pistämään kappaleiden pääpiirteet muistiin, mutta niissäkin soittaminen tapahtuu lopulta usein ilman nuotteja, improvisoiden ja sanoitusten rytmityksiä mukaillen. Joissakin genreissä siis kirjoitettuja nuotteja pyritään noudattamaan uskollisemmin kuin toisissa.

Mutta miten niitä nuotteja sitten luetaan? Onko hiljainen tai harjoiteltu nuotinlukeminen erilaista kuin prima vista -soittaminen? Millaista taitavien nuotinlukijoiden lukeminen on ja miten ihmeessä he sen tekevät? Entä miten nuotinlukutaito kehittyy? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin pyritään vastaamaan Turun ja Jyväskylän yliopistojen Nuotinluku ja asiantuntijuuden kehittyminen -tutkimushankkeessa musiikkitieteilijöiden, kasvatustieteilijöiden ja tilastotieteilijöiden yhteisvoimin. Hanketta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia (2014-2018) sekä Turun ihmistieteiden tutkijakollegium (2015-2017). Monitieteinen yhteistyö vähän tutkitun aiheen parissa on ollut hankkeen tutkijoille niin opettavaista ja kiinnostavaa, että nämä kokemukset halutaan jakaa. Tästä syystä Nuotinluku-hankkeen tutkijat järjestävät maanantaina 14.5. klo 18 yleisötilaisuuden Turun pääkirjaston musiikkiosastolla.

Image by Tobii

Tärkeänä menetelmänä Nuotinluku-hankkeessa käytetään katseenseurantamenetelmää (engl. eye-tracking). Siinä tallennetaan infrapunakameroiden avulla millisekuntien tarkkuudella mihin henkilö kohdistaa milläkin hetkellä katseensa. Menetelmää on perinteisesti käytetty psykologian alalla ja erityisesti tekstin lukemisen tutkimukseen ja nuotinlukutaitoon liittyvät tutkimukset ovat olleet toistaiseksi todella harvinaisia. Konserttiluennossa esiintyjät soittavat pitäen päässään samalla katseenseurantalaseja. Näin heidän katseensa eteneminen voidaan esittää yleisölle samanaikaisesti videomuodossa, ja kuulijat pääsevät siis näkemään täsmälleen sen mitä soittajatkin.

Konsertissa esiintyvät jyväskyläläinen pianisti ja tutkija Nina Loimusalo sekä turkulainen kansanmusiikkiyhtye Ånsemble, jossa soittavat Ossian Helmi (viulu, Risto Luukkonen (kitara), projektin tutkija Marjaana Puurtinen (viulu) sekä Karen Soinila (viulu). Konsertissa tutkijat pistävät itsensä omien tutkimustensa osallistujien asemaan: koska osallistujia on pyydetty soittamaan prima vista tai esiintymään lyhyellä valmistautumisajalla, on vain oikeus ja kohtuus että tutkijat testaavat miten sellainen heiltä itseltään sujuu!

Ohjelmistoon sisältyy kappaleita Palmgrenista polskaan, eli sellaista suomalaista taide- ja kansanmusiikkia, jota Turun seudulla on saatettu kuulla pääkirjaston valmistumisen alkuaikoina 1900-luvun alussa. Musiikkinumeroiden välissä tutkimusryhmän jäsenet kertovat lyhyesti katseenseurantamenetelmästä, sen käytöstä nuotinlukututkimuksessa ja tutkimustuloksistaan.

Marjaana Puurtinen
Opettajankoulutuslaitos ja psykologian oppiaine, Turun yliopisto

Nina Loimusalo
Musiikkitieteen oppiaine, Jyväskylän yliopisto

Blogikirjoitus pohjautuu Nuotinluku-tutkimushankkeen tutkijoiden julkaistuihin ja työn alla oleviin osahankkeisiin.

ReadingMusic – Katse musiikkiin! on Aboagora-symposiumin (22.-24.8.2018) pre-event. Lue lisää: http://aboagora.fi/

Nuotinluku-tiimi:

Erkki Anto (Turun yliopisto)

Natalia Chitalkina (Turun yliopisto)

Hans Gruber (hankkeen johtaja; Turun yliopisto & University of Regensburg)

Erkki Huovinen (hankkeen johtaja; Jyväskylän yliopisto & Kungliga Musikhögskolan i Stockholm)

Tarja-Riitta Hurme (Turun yliopisto)

Nina Loimusalo (Jyväskylän yliopisto)

Antti Mäkelä (Turun yliopisto)

Marjaana Puurtinen (Turun yliopisto)

Hanna Turta (Turun yliopisto)

Anna-Kaisa Ylitalo (Jyväskylän yliopisto)

http://www.utu.fi/readmusic
https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/mutku/oppiaineet/musiikkitiede
http://www.utu.fi/turkueyelabs

Katso video: Psykologian oppiaineen erikoistutkija ja opettajankoulutuslaitoksen tutkijatohtori Marjaana Puurtinen kertoo uusista avauksista katseenseurantalaitteiden saralla. Puurtinen koordinoi Turku EyeLabsia, joka on Turun yliopiston katseenseurantamenetelmän soveltajien yhteisö. Turku EyeLabsin tehtävänä on alan osaamisen jakaminen ja menetelmän käytön edistäminen Turun yliopistossa.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Stage, Taidemusiikki, Tapahtumat

Moody Blues – Early days

Radio-, televisio- ja verkkojournalisti David Mawby luennoi Turun pääkirjaston musiikkiosastolla 22.3. klo  18 Moody Blues –yhtyeen varhaistuotannosta ja palauttaa ihmisten mieleen kuinka lahjakkaita muusikoita yhtyeessä soittaakaan. Tapahtumassa kuunnellaan myös näytteitä bändin tuotannosta.

Luento on englanniksi, mutta kysymyksiä voi esittää ja keskustella suomeksi.

The Moody Blues were Britain’s masters of both dreamy lyrics and  mellotronic vibes in the days of early psychedelia. They took their fans on musical astral journeys with a series of concept albums in the late sixties and early seventies.

Although initially coming to fame with a soul classic Go Now, the Moodies reformed in 1967 and subsequently teamed up with the London Festival Orchestra to conceive their first masterpiece Days of Future Passed. Following this they went to even greater musical heights with art and progressive rock. Lyrically the Moodies reflected the  weekend hippie näivity of the times.

David Mawby looks back at the early days of the Moody Blues and reminds listeners of a band that included these greatly under-rated talents of  Justin Haywood, Mike Pinder, Ray Thomas, John Lodge, Graeme Edge and others.

Welcome to a search for the Moodies’ lost chord on March, 22nd.2018 at the music department of Turku City Library.

Jätä kommentti

Kategoria(t): luennot, Musasto suosittelee, Tapahtumat

Suomalaisen taidemusiikin 100 vuotta

Tämä luentosarja alkaa huomenna torstaina Turun pääkirjaston Studiossa:

Studia generalia -luentosarja pääkirjaston Studiossa torstaisin klo 18-20. Aiheeseen liittyvä näyttely pystytetty musiikkiosastolle.

9.11. Musiikki osana itsenäisyystaistelua
16.11. Kiihkeältä 1920-luvulta eteenpäin
23.11. Sotavuosien vaikutus musiikkiin ja uusimman eurooppalaisen radikalismin tulo Suomeen
30.11.Suomi eri tyylisuuntien tyyssijana ja oopperoiden kasvualustana
7.12. Suomalaisten nuorten säveltäjien murtautuminen laajalla rintamalla globaaliin tietoisuuteen

Jätä kommentti

Kategoria(t): luennot, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku, Taidemusiikki, Tapahtumat

Robert Storm esittelee: Hector Berlioz, Franz Liszt ja J. Brahms

Robert Storm vierailee Turun musiikkiosastolla jälleen lokakuussa. Storm luennoi ja soittaa musiikkinäytteitä pääkirjaston musiikkiosastolla kello 18. Teemana uudistusmielisten ja konservatiivien välinen kilpailu romantiikan ajan musiikissa. Sarjassa esitellään seuraavat säveltäjät:

ma 16.10. Hector Berlioz
ma 23.10. Franz Liszt
ma 30.10. Johannes Brahms

Jätä kommentti

Kategoria(t): luennot, Musasto suosittelee, Stage, Taidemusiikki, Tapahtumat

Kekkonen ja Rock

Maamme. Itsenäisen Suomen kulttuurihistoria -yleisöluennot pääkirjaston Studiossa 10.-13.10. kertovat tuoreesta näkökulmasta, millaista elämä itsenäisessä Suomessa on ollut. Tapahtuma on osa Kaupunginosaviikkojen ohjelmaa.

Satumaa vai Ryysyranta? Toivo vai katkeruus? Tango vai rock? Pakkoruotsi ja petoeläimet? Kulttuurihistorian seuran järjestämät, kaikille kiinnostuneille avoimet Maamme. Itsenäisen Suomen kulttuurihistoria -kirjaan (2016) perustuvat yleisöluennot kertovat tuoreesta näkökulmasta, millaista elämä itsenäisessä Suomessa on ollut.

Maamme. Itsenäisen Suomen kulttuurihistoria -yleisöluennot:

Ti 10.10. klo 17–19 Moderni elämä ja kuolema

  • Anu Salmela: Itsemurha lääketieteen historiassa
  • Maarit Leskelä-Kärki: Rakkaus ja seksuaalisuus
  • Hanne Koivisto: Elämänmuotoja 20- ja 30-luvuilla

Ke 11.10. klo 17–19 Kekkonen ja Rock

  • Kari Kallioniemi, Kimi Kärki ja Rami Mähkä

To 12.10. klo 17–19 Tunteet ja media

  • Paavo Oinonen: Radio itsenäistyneen Suomen tulkkina
  • Maiju Kannisto: Suurien yleisöjen ja suurien tunteiden televisio

Pe 13.10. klo 10–12 Keille Suomi kuuluu?

  • Juhana Saarelainen: Puhuuko Suomi suomea?
  • Niina Siivikko: Saamelaisuus 1900-luvun Suomessa
  • Heta Lähdesmäki: Susirajalla ja metsäkiistoissa

Linkit:
Kulttuurihistorian seura
Kaupunginosaviikot
Maamme-teos herättää Suomen kulttuurihistorian henkiin
Kaupunginkirjaston tapahtumaesite, syyskausi 2017

Tapahtumajärjestäjä:
Turun kaupunginkirjasto ja Kulttuurihistorian seura
(02) 262 0624

Jätä kommentti

Kategoria(t): luennot, Musasto suosittelee

Heikki Poroilan säveltäjäesittelyssä Šostakovitš – uusi säveltäjähylly Turkuun

Šostakovitš!

 

Dmitri Šostakovitš (1906–1975).

Dmitri Šostakovitš (1906–1975).

Dmitri Šostakovitš on saanut oman paikan Turun musiikkikirjaston säveltäjähyllyyn. Yksi 1900-luvun venäläisen taidemusiikin mestareista on esillä aiempaa edustavammin. Dmitri Dmitrijevitš Šostakovitš (1906–1975) on viidestoista säveltäjähyllyn saanut taidemusiikin edustaja Turun musiikkikirjastossa. Löydät Šostakovitšin säveltäjähyllyn Turun pääkirjastosta, Vanhan kirjastotalon toisesta kerroksesta.

Säveltäjähyllyn myötä Šostakovitšin  levytykset on helppo löytää saman hyllyn vierekkäisiltä paikoilta, musiikinlajista riippumatta. Yhteen on tuotu yhtä lailla laulumusiikki, oopperat ja elokuva- ja kamarimusiikki kuin sinfoniatkin. Kysy lisää musiikin neuvonnasta. puh. 02 2620 658.

Kokoelma uudistuu yhteistyössä

kolme neuvostoliittolaista saveltajaaValikoimaa on työstetty yhdessä Robert Stormin kanssa. Torstai-iltana 29. lokakuuta Stormin luentosarjan Kolme neuvostoliittolaista säveltäjää aiheena oli Dmitri Šostakovitšin elämä ja musiikki. Musiikin Stagella pidetyn luennon ääreen kokoontui parisenkymmentä taidemusiikin ystävää.

Kokoelmaa on uudistettu esimerkiksi 15 sinfoniaa kattavilla kokonaislevytyksillä, johtajinaan Valeri Gergijev, Mstislav Rostropovitš ja Kirill Kondrašin. Uutta on myös Borodin Quartetin 6CD-boksi Šostakovitšin jousikvartetoista.

Šostakovitš-valikoimaa Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Šostakovitš-hylly avattiin torstaina 29.10.2015.

Šostakovitš-valikoimaa Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Šostakovitš-hylly avattiin torstaina 29.10.2015.

Šostakovitš on ajankohtainen myös Kansallisoopperassa. Zürichin oopperan tuotanto Nenä esitetään Helsingin oopperassa marras-joulukuussa 2015.

* * *

Musiikkikirjastonhoitaja Heikki Poroila pohtii Šostakovitšin ydintä.

Rillipäinen arvoitus

Minulla on ollut oma kiihkeä Šostakovitš-vaiheeni, mutta siitä on jo vuosikymmeniä. Se oli aikaa, jolloin hänen musiikkiaan ei ollut saatavana niin kattavasti kuin nykyään, eikä tietenkään CD-muodossa (pitkien sinfonioiden kohdalla asialla on muutakin kuin äänenlaadullista väliä). Olen kuunnellut kaikki 15 sinfoniaa ja 15 jousikvartettoa vinyylilevyiltä. Yritin kuunnella myös vokaalimusiikkia, mutta se ei koskaan kolahtanut soitinmusiikin lailla, eikä kolahda vieläkään.

Ihastuin Šostakovitšin viidennen sinfonian maailmaan, joka tuntui minun makuuni riittävän abstraktilta ja samalla ”klassiselta” sanan yleisluontoisessa mielessä. Säveltäjä eli tuolloin yhteiskunnallisesti ahdistavassa tilanteessa, kun Stalinin kulttuuripeukalo oli kääntynyt alaspäin, eikä maailma muutenkaan ollut luovan rauhan tilassa. Sinfonia osoittautui onnistuneeksi, sillä erilaiset kuulijat löysivät siitä vastauksia täysin vastakkaisiin odotuksiin.

Šostakovitšin sinfoniat ovat kuitenkin ”julkista” musiikkia, joka ei mielestäni heijasta säveltäjän monimutkaista persoonaa erityisen monipuolisesti. Se sisin löytyy – jos on ylipäätään löytyäkseen – Šostakovitšin jousikvartetoista ja muutamista muista kamarimusiikkiteoksista (pianokvintetto op. 57 vuodelta 1940 ja alttoviulusonaatti op. 147 vuodelta 1975). Šostakovitš tarttui jousikvartettoon sävellyslajina varsin myöhään (ensimmäinen syntyi vasta 1938 eli viidennen sinfonian jälkeen), mutta ehti luoda sinfonioiden tapaan 15 teoksen syklin ennen kuolemaansa.

En oikeastaan osaa nimetä varsinaista suosikkia kvartettojen joukosta, koska niiden sävelkieli tai musiikillinen viesti on 36 vuoden aikajänteestä huolimatta jollain tavalla samanlainen. Musiikin ja politiikan tutkijat ovat tunnetusti pyrkineet löytämään Šostakovitšin teoksista loputtomasti Staliniin ja muihin politiikan tason ilmiöihin liittyvää symboliikkaa. En itse halua sanoa, ettei sitäkin voisi olla, mutta itseäni nämä kvartetot ja niiden usein äärimmäisen pelkistetty kieli puhuttelevat juuri siksi, että ne ovat intiimiä, yleisinhimillistä kommunikaatiota tuntemuksille, joihin puhekieli ei riitä.

Šostakovitš oli tietenkin oppinut viestimään rivien välistä, mutta kvartetoissa on mielestäni kysymys syvällisemmästä henkilökohtaisuudesta, johon kulttuuripoliisin käsi ei olisi koskaan

voinutkaan ylettyä. Myös pianoteoksissa Šostakovitš onnistui mielestäni luomaan ajatonta musiikkia. 1950-luvun alussa syntyneet 24 preludia ja fuugaa, op. 87 ovat hieno kokonaisuus, jonka kommunikointi Bachin Das wohltemperierte Klavierin kanssa tarjoaa musiikin historiallisuudesta kiinnostuneille loputtomasti keksittävää. Šostakovitš sävelsi opuksensa aivan tietty solisti eli tuolloin 26-vuotias Tatjana Nikolajeva mielessään. Nikolajeva levytti opuksen 87 tiettävästi kolmeen kertaan. Jokin näistä kannattaa mielestäni valita, kun teokseen tarttuu ensimmäisen kerran.

Šostakovitšin sävellystuotanto on erittäin laaja ja kattaa kaikki länsimaisen taidemusiikin tavanomaiset teoslajit (yhtään sävellystä uruille ei tosin tunneta). Aiemmin lähes tuntematon alue eli elokuvamusiikki on erityisesti 1990-luvulta alkaen avautunut myös kaikille kiinnostuneille. Laajaan tuotantoon mahtuu tietysti paljon vähemmän onnistunutta, eikä Šostakovitšiakaan voi pitää täysin syyttömänä melko yhdentekevän musiikin suoltamiseen, jos joku sellaista tarvitsi. Mutta niitä hienoja löytöjä on toisaalta tarjolla niin paljon, että Šostakovitšin mainitseminen 1900-luvun keskeisten eurooppalaisten säveltäjien joukossa on hyvin perusteltua.

* * *

Joku ehkä ihmettelee tämän pienen kirjoitelman otsikkoa. En kuitenkaan voi mitään sille, että Dmitri Šostakovitš näyttäytyy minulle edelleen arvoituksellisena hahmona, joka tuimana tuijottaa paksusankaisten lasiensa takaa (Googlen kuvahaussa on erikseen ryhmä ”smiling Shostakovich”, johon ei montaa kuvaa ole löytynyt). Minusta hänen musiikkinsa ei anna selkeitä vastauksia, ellei ole varustautunut voimakkailla ennakkoasenteilla (ääri-ilmiöinä Šostakovitšin näkeminen sosialistisen yhteiskunnan tulkkina tai stalinistisen sortopolitiikan nöyryytettynä uhrina). Mikään määrä kuuntelemista ei tunnu avaavan tuota sankasilmälasien pistävää tuijotusta.

Ehkä siinä onkin Šostakovitšin kansainvälisen suosion selitys. Vaikka aatteellisen kiihkoilun harrastajat ovat kieputelleet säveltäjää moniin eri asentoihin, säveltäjän lopullinen lokerointi ei ole onnistunut, vaan hänestä riittää tiristettävää, harrasti sitten jykeviä sinfonioita, intiimiä kamarimusiikkia tai ahdistuksesta kumpuavaa tai makaaberilla huumorilla kauhuun vastaavaa laulumusiikkia. Šostakovitšilta löytyy tätä kaikkea ja vielä paljon muuta. Пожалуйста!

Heikki Poroila

Tuomas Pelttari, toim.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Boksit, Musasto suosittelee, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki, Uutiset

Robert Storm Musaston haastattelussa – esittely Puccinista Turun musiikkikirjastossa torstaina 20.3.

Stormia vie ooppera ja musiikkikirjasto

Robert Storm luennoi jälleen torstaina 20.3. klo 18 alkaen Turun musiikkikirjaston Stagella. Suosittu taidemusiikin esittelysarja päättyy luentoon säveltäjä Giacomo Puccinista. Musaston haastattelussa Storm kertoo töistään ja musiikin merkityksestä.

Robert Storm musiikkikirjaston Stagella huhtikuussa 2013.

Robert Storm musiikkikirjaston Stagella huhtikuussa 2013.

Storm (s. 1975) on luennoinut Stagella aiemminkin. Keväällä 2013 hän esitelmöi Richard Wagnerin ja Giuseppe Verdin 150-vuotisjuhlan johdosta. Tänä vuonna esittelysarja sai jatkoa. Puccinia ennen kevään aiheina ovat olleet Claude Debussy ja Richard Strauss.

Kirjasto on Stormille aivan erityinen. – Musiikkikirjasto on ollut minulle tärkeä paikka lapsesta asti, hän kertoo.

***

Miten päädyit luennoimaan Turun musiikkikirjastoon?

– Toimitan Suomen Wagner-seuran julkaisua Wagneriaani ja toimin Wagner-seuran hallituksessa. Kun viime vuonna tuli kuluneeksi 200 vuotta Wagnerin ja toisen suuren oopperasäveltäjän, Giuseppe Verdin syntymästä, ehdotin musiikkikirjastoon luentoja näistä säveltäjistä. Näiden luentojen jälkeen oli puhetta, että voisin tulla luennoimaan taas seuraavana keväänä. Ehdotin aiheeksi Richard Straussia, koska hänen syntymästään tulee tänä vuonna 150 vuotta. Minulta pyydettiin lisäksi luennot kahdesta muusta säveltäjästä. Valitsin kaksi Straussin sukupolven ehkä kuuluisinta säveltäjää, Puccinin ja Debussyn.

Miten luentosi rakentuvat?

– Yritän aina tehdä luennoistani sekä asiapitoisia että viihdyttäviä. Musiikkikirjastossa pitämissäni luennoissa olen kertonut kronologisesti säveltäjien elämästä ja teoksista. Välillä soitan levyltä musiikkia. Muualla olen pitänyt myös luentoja, joihin tällainen kronologinen järjestys ei sovi. Silloin rakenne on riippunut aiheesta. Musiikkia minulla on ollut mukana lähes aina.

Millaisia musiikkinäytteitä käytät esityksissäsi?

– Musiikkikirjaston luennoissa olen soittanut pääasiassa tunnetuimpia otteita näiden säveltäjien teoksista. Käytän mielelläni levytyksiä, joissa on mukana menneiden aikojen suuria oopperalaulajia. Esimerkiksi huomiseen Puccini-luentooni olen ottanut mukaan Maria Callaksen, Jussi Björlingin ja Luciano Pavarottin. Nyt luentoa viimeistellessäni mietin, mihin väliin saisin vielä tungettua suuren baritonin Tito Gobbin.
– Muualla pitämissäni luentotilaisuuksissa olen joskus myös laulanut itse, jos se on sopinut aiheeseen. Erityisen mieleenpainuva kokemus oli, kun luennoin Helsingissä Richard Wagnerin oopperoiden todellisista henkilöistä. Wagnerin oopperoiden henkilöhahmoista esimerkiksi minnelaulaja Tannhäuser ja mestarilaulaja Hans Sachs ovat todellisia historiallisia henkilöitä, jotka ovat eläneet keskiajalla ja uuden ajan alussa. Luentoni yhteydessä lauloin todellisten Tannhäuserin, Hans Sachsin ja muutaman muun tekemiä lauluja.

***

Teetkö itse musiikkia?

– Laulan klassista musiikkia. Lisäksi teen industrial-tyyppistä konemusiikkia nimellä Cold Space. Käytännössä Cold Space olen minä itse (laulajana ja ”metelimestarina”). Keikoilla on lisäksi mukana koneenkäyttäjä ja joskus toinen laulaja. Cold Spacen demoja ja live-äänitteitä on osoitteessa https://soundcloud.com/coldspace.

Millainen musiikkitausta ja -koulutus sinulla on?

– Musiikintuntemukseni perustuu pääasiassa yksityiseen kuuntelemiseen ja tutkimiseen. Suomen Wagner-seuralla on ollut minulle tärkeä merkitys. Olen tehnyt seuran lehteä Wagneriaania kymmenen vuoden ajan ja kirjoittanut siihen monia artikkeleja ja arvosteluja. Olen myös pitänyt Wagner-seuran tilaisuuksissa useita luentoja. Yksinlaulua olen opiskellut vuosien ajan.

Kuinka paljon sinulla on esiintymisiä?

– Vaihtelevasti. Minulla ei ole sovittuna loppukeväälle muita luentoja ellei lasketa pieniä teosesittelyjä, joita käyn silloin tällöin pitämässä Finnkinon Metropolitan-oopperanäytöksissä. Muunlaisia esiintymisiä sen sijaan on tulossa. Juuri nyt suunnittelen sopraano Johanna Koirasen ja pianisti Pasi Helinin kanssa konserttia, jossa esitämme duettoja ja aarioita Mozartin oopperoista.

Millaisesta musiikista nautit itse eniten?

– Ooppera oli musiikillinen ensirakkauteni. Lempisäveltäjiäni ovat Wagner, Puccini ja Musorgski. Lempioopperani taas ovat Tannhäuser, Il Trittico ja Boris Godunov. Kuuntelen intohimoisesti myös paljon muuta musiikkia kuin oopperaa ja klassista: mm. rockia, industrialia ja ambientia. Suurimpia suosikkejani ovat Queen, The Beach Boys, Laibach, Nico, Jim Steinman, Serge Gainsbourg, Valensia, Brian Eno ja Keuhkot. Etsin jatkuvasti kaikenlaista uutta, mitä en ole ennen kuullut. Musiikkikirjasto on ollut minulle näissä etsinnöissä tärkeä paikka lapsesta asti.

Teksti ja kuva: Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, Säveltäjähyllyt, Stage, Taidemusiikki, Tapahtumat