
Kuva: Jari Heino
1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.
Olen Niilo Sevänen, freelancer-muusikko, säveltäjä ja sanoittaja. Tällä hetkellä leipätyönäni huudan ja soitan bassoa metalliyhtye Insomniumissa. Kahden vuosikymmenen kuluessa on käynyt niin, että lukiolaispoikien kevätkonserttiin kasaamasta bändiprojektista on vaivihkaa kasvanutkin ammatti.
Olen syntynyt Turussa, mutta viettänyt suurimman osan nuoruudestani Joensuussa, missä myös Insomnium perustettiin 1997. Kahden demon jälkeen meidät kiinnitti brittiläinen Candlelight Records, jonka kanssa teimme neljän levyn sopimuksen 2001. Tässä vaiheessa miehet olivat muuttaneet jo opiskelemaan eri puolille Suomea, mutta Turku ja Joensuu säilyivät jonkinlaisina tukikohtina. Itse opiskelin maisteriksi kulttuurihistoriasta, Turun yliopistosta.
Insomniumin kansainvälinen ura lähti kunnolla käyntiin vuonna 2006 julkaistun Above the Weeping World –levyn tiimoilta, jonka jälkeen alkoi aktiivinen kiertäminen ulkomailla. Eurooppa ja Pohjois-Amerikka on tutkittu nyt jo moneen otteeseen, mutta keikkoja on ollut myös eksoottisimmissa paikoissa, kuten Japanissa, Kiinassa, Australiassa tai Karibianmeren loistoristeilijällä.
Vuonna 2010 alan suurimpiin yhtiöihin kuuluva saksalainen Century Media kiinnitti meidät talliinsa. Tämän jälkeen bändin ura on edennyt varsin nousujohteisesti. Viimeisin levymme Winter’s Gate oli Suomen albumilistan ykkösenä, sekä Saksassakin top 20 -listalla. Tällä hetkellä olemme studiossa tekemässä kahdeksatta Insomnium-albumia.
Asun nykyisin Kotkassa. Työskentelin vielä 2015 kaupungin kulttuurijohtajana, mutta olen ollut nyt muutaman vuoden täysipäiväinen muusikko.
2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?
Kirjastot ovat minulle monella tavalla rakkaita paikkoja. Äitini oli töissä Joensuun yliopiston kirjastossa, missä minä itse asiassa suoritin myös siviilipalvelukseni 1998-99. Myöhemmin olin opiskelujen ohella monta vuotta töissä Turun yliopiston kirjastossa. Valmistumisen jälkeen suoritin vielä erikseen kirjastoalan opinnot Tampereen yliopiston kautta, ja ensimmäiset kokopäiväiset työpaikkani olivat Miehikkälän ja Kouvolan kirjastoissa.
Tällä hetkellä asun kätevästi aivan Kotkan kaupunginkirjaston vieressä. Kirjastossa tulee käytyä joka viikko.
3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?
Vaikuttavimmat musiikkielämykset liittyvät nuoruuteen. Ensimmäisen kerran Ilosaarirockissa 1995, 17-vuotiaana livahtaminen Sentencedin keikalle Joensuun Kellariin, Metallica ja Aerosmith Ruisrockissa 90-luvun lopulla, In Flames ja Dark Tranquillity Lepakossa 1999…
Nykyään soitan vuodessa keskimäärin ehkä noin 80-90 keikkaa, joten vapaa-ajalla harvoin tulee lähdettyä enää konsertteihin. Nyt olisi tarkoitus mennä ranskalaisen synthwave-artisti Perturbatorin keikalle muutaman viikon päästä Helsingin Circukseen.
4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?
Kotkaa on pitkään vaivannut sopivan kokoisen keikkapaikan puute. Tietyntyyppiset artistit käyvät vetämässä Amarillon yökerhossa, mutta muuten on ollut todella hiljaista. Nyt Kotkan ja Haminan puolivälissä sijaitseva Hotelli Leikari on aktivoitunut keikkarintamalla oikein kunnolla, ja itsekin olin siellä syksyllä tarkastamassa Stam1nan kunnon. Toivottavasti väki löytää Leikarin keikoille ja hommat jatkuu.
Klassisen musiikin ja jazzin puolella Kotka on käsittääkseni melko aktiivinen kaupunki. Siltä sektorilta kävin viimeksi katsomassa kun Kymi Sinfonietta soitti musiikit Chaplinin Kultakuumeen päälle. Hieno konsepti moinen.
5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.
No, suosittelen kolmea levyä, joiden pitäisi löytyä kirjaston kokoelmista. Spotifysta ainakin löytyy jos ei muuten.
Kilar, Wojciech: The Ninth Gate soundtrack. Puolalainen klassisen musiikin säveltäjä. Tunnetaan kansainvälisesti nimenomaan elokuvamusiikistaan. Varsinkin nämä kauhuelokuviin tehdyt sävellykset ovat iskeneet omaan tajuntaani.
Riverside: Wasteland. Puolalaisen progebändin moderni mestariteos viime vuodelta. Päätyi käytännössä kaikille metalli/rock-lehdistön vuoden parhaat –listoille. Kaunis, herkkä ja koskettava albumi.
Mgla: Exercises in Futility. Mennään puolalaisella musiikilla nyt loppuun saakka, heh. Tämä bändi on melko pienten piirien underground-suosikki, mutta alan miehet ja naiset arvostavat suuresti. Hyvin kylmää ja tunnelmallista äärimetallia.
Toim. Petri Kipinä