Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2015

Viikon levy: Zara Larsson – 1

Onko tässä tuleva Ruotsin popsuuruus?


zara

17-vuotias Zara Larsson kiinnitti huomioni ensimmäisen kerran erittäin tarttuvalla Rooftop-kappaleellaan. Kappaleen lyriikat eivät ole uraauurtavia, mutta unenomaisen soundimaailman ja tanssittavan biitin kiinnostava kombinaatio korvaa puutteet.

Larsson nousi suuren yleisön tietoisuuteen Ruotsissa vuonna 2008 voitettuaan Talent-kilpailun vain 10-vuotiaana.Vuonna 2014 julkaistu debyyttialbumi 1 on lupaava avaus nuorelta laulajalta. Larsson on herättänyt kiinnostusta myös  Pohjoismaiden ulkopuolella ja levytyssopimus yhdysvaltalaisen Epic Recordsin kanssa on jo solmittu.

Suosittelen kuuntelemaan ainakin Rihanna-mielikuvat aikaan saavan Carry you home-kappaleen sekä Uncover-hitin.

– Saimi Kallio

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uutuudet, Viikon levy

Nigerialaista musiikkia Turun kaupunginkirjastossa

20150724_135643

Turun kaupunginkirjaston Studiossa järjestetään nigerialaisen perinnemusiikin tapahtuma, jossa 14-18 Turun Nigeria-yhdistys tarjoilee kirjaston Studiossa maistiaisia nigerialaisesta ruuasta ja musiikista.
Luvassa on kiihkeän musisoinnin lisäksi perinteisten soitinten ja asujen esittelyä.

Tämän lisäksi musiikkiosastolla on esillä nigerialaista musiikkia, mm. Fela Kutia ja Highlifea.

Tervetuloa kuuntelemaan ja lainailemaan!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Tuleva klassikko; Sammal – Myrskyvaroitus

sammal myrs2

Sammal: Myrskyvaroitus

Janu Kiviniemen ja Jura Salmen kipparoima Sammal laventaa toisella albumillaan 70-luvun Suomi-progen soundien uusiokäyttöä yhä rehevämmällä jamittelulla sekä psykedeelisen rockin arvaamattomuudella. Myrskyvaroitus-nimisellä kokonaisuudella on enemmän instrumentaalitunnelmointia kuin parin vuoden takaisella, aivan mainiolla debyyttilevyllä. Instrumentaalinen jamittelu vaatii avautuakseeen kuuntelukertoja. Materiaali ei ole yhtä suoraviivaisesti Love Recordsin laarista poimitun oloista kuin debyyttilevyllä.

Alkuun heitetään tarinaa vielä ruotsin puheella, siitäkin huolimatta levyn nimiibiisi on eittämättä yksi kiekon kirkkaimmista timanteista. Järjen ohimarssi on repivän reipasta – Tasavallan Presidenttiä. Samaan aikaan hyväilee muhkealla urkusoundilla ja kertosäe on silkkaa kesäistä auringonpaistetta. Kohtaus yön vyöllä on tyylikkään särisevän pörisevä instrumentaali  – omiaan antamaan alkupotkua levyn ehkä parhaalle progetuokiolle, uneomaisen viekottelevalle Muurahaisen päiväuni -teokselle. Unenomaisuus karisee viisun puolen välin merkkipaalulla biisin ottaessa jalat alleen. Kappaleessa on aistivinaan tribuuttia mainiolle Kalevala-orkesterille.

Levyn päättävä Herätkää on jo uusiutunutta Sammalta.Tukeva ripaus krautrockia, Amon Düül II:sta sekä psykedeelista folk progea. Myös Aika on alkamassa louhii yllättävänkin hapokkailta metsästysmailta – särisevä skeba raastaa kylmiä väreitä. Sulle haavan tein on outolintu kyseisten teosten välissä, sillä kiekon pehmeäreunaisin Love Records -tunnelmointi on kaunis kuin kesäinen aamunnousu ja seesteinen kuin tuulettoman aamun järven selkä.

Sammal hallitsee 70-luvun ja lämpimän vintage-soundin. Autenttista ja aitoa mutta ei tylsää kopiointia. Monipuolisuus on myös selkeä vahvuus. Albumin vinyyliversiota on myös helppo kehua. Levyn yleissoundi on kuin tehty kuunneltavaksi vinyylikiekolta. Sammal tuottaa musiikkia aikakaudelta, jolloin cd-levyn kokoinen kiekko oli single-levy. Erityishehkutus albumin kansitaiteesta. Taidetta koteihin.

J.Kaunisto

(Arvio julkaistu alunperin Mesta.net -sivustolla)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Viikon levy: Imagine Dragons – Smoke + Mirrors

Imagine Dragons

Julkaisupäivä: 11. helmikuuta 2015

Imagine Dragons on amerikkalainen rokkibändi, joka aloitti toimintansa vuonna 2008. Smoke + Mirrors on bändin toinen ilmestynyt albumi. Ensimmäisen julkaisun tavoin myös tämä albumi nauttii suuresta suosiosta. Imagine Dragons on vuosien aikana kasvattanut suosiotaan ja bändin musiikki sopii niin nuorille kuin vanhemmallekin sukupolvelle. Kohderyhmä on joka tapauksessa nuoriso.

Imagine Drangonsin musiikki on monipuolista vaikka yleisesti puhutaankin rockista. Smoke + Mirrors sisältää materiaalia hitaista ja rauhallisista kappaleista aina nopeatempoisiin sekä ”raskaampiin”. Albumin kappaleista hiteiksi ovat nousseet mm. Shots, I bet my life, Gold sekä Warriors. Muutamat kappaleet ovat myös ottaneet vaikutteita eri kulttuureista. Esimerkiksi Friction, josta kuulee hyvin itämaisille kappaleille tyypillisiä piirteitä.

Albumin musiikki on nykypoprockia, kallistuen kuitenkin hieman enemmän rockin puolelle. Lisäksi kappaleissa on käytetty hyvin myös nykyaikaisia elektronisia vivahteita. Nämä lisäykset yhdessä etnisten vaikutteiden kanssa erottavat bändiä edukseen muiden samanlaisten poprockbändien suhteellisen suuresta joukkiosta. Uutuusalbumi sisältää myös vanhempia kappaleita, jotka olet saattanut kuulla elokuvissa (kuten Battle cry elokuvasta: Transformers: Age of Extinction).

Kappaleiden sanoitukset ovat symbolisia ja herättävät ajatuksia. Ne ovat niin sanotusti ”mind blowing” materiaalia. Suosikkikappaleekseni erottuu Friction sillä sitä on mielenkiintoista kuunnella. Mielenkiintoiseksi sen tekee ns. sävyjen muuntelu kappaleen aikana ja myös se, että kappaleessa on käytetty paljon erillaisia efektejä. Kappale sopii hyvin juoksuun, sillä se sisältää taisteluhimoa.

Toinen suosikkini on Battle Cry joka on ensimmäinen kuulemani kappale Smoke + Mirrors -albumilta. Sen ”synkkyys” on kiehtova ja kertosäe imartelee kappaleen nimeä sillä laulaja saa sen kuulostamaan valitukselta (itkulta). Kappale etenee itsevarmasti ja lopussa ns. hyväksytään kohtalo. Kappale tempaa mukaansa ja sen ”ilmapiiri” on hetki jossa haluaa pysyä. Tästä johtuen sitä haluaa kuunnella aina vain uudestaan ja uudestaan. Sen kuunneltuaan tulee myös tyhjä olo joka pysäyttää ja jähmettää. -Katariina

Smoke + mirrors, albumin nimikkoraita, kuuluu levyn rauhallisempaan kastiin. Kappale alkaa rauhallisesti kitaralla ja kehittyy hitaasti kohti kertsiä syntikan, basson ja tietysti laulun liityttyä mukaan. Kertosäe alkaa yllättäen rumpujen voimakkaalla säestyksellä. Itse kertsi on pääosin rauhallinen, mutta laulultaan monipuolinen, liikkuen falsetin ja rankemman laulun välillä. Smoke + mirrors on hyvin mukaansatempaava ja mielestäni onnistunut. Kappaleen sanoitukset ovat toiveikkaat. -Simeoni.

Imagine Dragons nauttii Suomessakin suurta suosiota jonka johdosta bändi tulee vetämään keikan myös Helsingin Hartwall- Areenalle tammikuussa 2016.

Viikon levyn ääressä kesäapulaiset Katariina Kankaanpää (oik.) ja Simeoni Yli-Urpo.

Viikon levyn ääressä kesäapulaiset Katariina Kankaanpää (oik.) ja Simeoni Yli-Urpo.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Kesäkuunneltavaa

Kesä on lopultakin koittanut, sen kunniaksi ohessa listaus kesäisiä, kesätunnelmaisia tai muuten vain kesään hyvin soveltuvia kappaleita. Myös kesää ja sen kuumuutta vierastaville.

Jotenkin kummasti kesä on taas kaupungissa, kuten Freedom Fry sen hyvin ilmaisee.

Kesämusiikin klassikkohan on totta kai Mungo Jerryn kepeä In the Summertime, kappale on toki lähes puhkisoitettu, mutta kyllähän se kesällä kuunnella kuuluu. Kappale julkaistiin alunperin singlenä mutta toki löytyy Mungo Jerryn kokoelmalevyltä.

Kevyttä ja kesäistä on myös Best Coastin musiikki, jossa kuuluu myös helteinen raukeus. Only Place -levyn nimikappale kertoo yhtyeen kotiosavaltiosta Kaliforniasta ylistävään sävyyn.

Ja mitäs Kaliforniassa kuuluu tehdä? No tietysti surffata! Kuten Drums -yhtye kehottaa tekemään.

Tai toisaalta, voihan sitä vain palvoa aurinkoa. https://vaski.finna.fi/Record/vaski.2884034

Kesään, etenkin loppukesään liittyy tietty kaihoisuus, Don Henleyn klassinen Boys of Summer -kappaleessa haikaillaan kadotettujen nuoruuden päivien ja kesien perään.

Ainahan kesä ei mene ihan nappiin, epäonnistuneesta lomasta kertoo Grandaddy-yhtyeen Under the western freeway -levyltä löytyvä laulu Summer here kids.

Mikäli kesä ei taas ole oma suosikkivuodenaika, niin pianhan se tapaa olla ohi.
Kesän loppumisesta laulaa mm. Raveonettes.

Ja Doors kesäisesti nimetyltä Waiting for the sun levyllä.

Jos sitten taas hilpeä tai keveä musiikki ei ole lähellä sydäntä ylipäänsä, niin Danzigin kolmannen soololevyn How the gods killiltä löytyvä Dirty black summer on tietysti oikea valinta.

Tai miksei goottirockin varhaisen edustajan Bauhausin myöhäistuotannon herkkupala levyltä Go away white.

Hyvää kesää!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Miltä se Kesä kuulostaa – no romanttisen synkältä!

kesaa

Kesä – Kesä (Svart Records)

Svart Recordsin “mustahuulikiinnitys” Kesä on Helsingin seudulta ponnistava post-punkin ja uuden aallon tuulia haisteleva ryhmä. Bändistä saa osuvan kuvan, kun samaan nippuun laitetaan kotimaisen mustahuulisynkistelyn kingiryhmä Musta Paraati ja takavuosien rock/popryhmä Berlin. Tottahan Shadowplay on myös mainittava. Kiekon alku ei peittele selkeitä polkuja Mustan Paraatin treenikämpälle mutta jatkossa Kesä innostuu kaunosieluisempaan ja osittain popimpaan maalailuun. Juuret ovat post-punkissa ja uudessa aallossa mutta kertosäkeisiin löydetään kaihoisaa kauneutta. Uusromantiikkaa mutta sopivassa määrin myös angstia.

Nuoruusmuistoista ammentava tekstitys antaa kaikkien kukkien kasvaa. Rikkaruohoja on haitaksi asti. Tekotaiteellinen sanailu tavoittaa oikeaa tunnelmaa mutta raja viileyden ja tahattoman koomisuuden välillä on häilyvä. Kesä astuu useamman kerran rajan väärälle puolelle. Onneksi Noitalinna Huraa -tyyliset sanailut jäävät vain viitteiksi. Tekstien raakilemaisuus on harmi sillä musiikin ja soundien osalta Kesä on maanisen kireässä kuosissa. Musta Paraati -hekumointi Se ei sanonut mitään, Über-viileä Tuuli kääntyy ja vimmainen Vahdinvaihto ovat aivan mainiota ajan kuvaa –  genrelokeronsa kirkkaita timantteja. Säde löytää muistumia jo moneen suuntaan ja popimpi silaus on kuin syntikkapopiksi sovitettua Donkkarit tai Neljä Ruusua -materiaalia. Sotilaan mieli kuuluu albumin maaniseen synkkyyden palvontaan kun taas Harju seurailee tunteellisempaa uutta aaltoa Ratsian hyväksi osoittamilla linjoilla.

Kesä on musiikillisesti vahvaa mustahuuliretroa mutta lyriikat jättävät paljon hampaan koloon. Kesä-orkesteria voi osittain verrata mainioon Verhot-ryhmään mutta Kesä on vimmaisempi ja angstisempi tapaus. Tosin Kesän levittämässä angstissa on sydämellinen pohjavire.

J.Kaunisto

(Teksi julkaistu aikaisemmin Mesta.net -sivustolla)

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Viikon levy