Die Antwoord on afrikaansia ja tarkoittaa vastausta. Tätä kirjoitettaessa pumpun uusin levy ei ole vielä ilmestynyt, mutta pian saamme uuden vastauksen kysymykseen “Miten ne tällä kertaa shokeeraa?”. Sitä odotellessa laitetaan uudelleen kuunteluun edellinen levy, Ten$ion (2012).
Die Antwoord on ollut jo joitakin vuosia yksi Etelä-Afrikan tunnetuimpia rap-ryhmiä. Ryhmä on tunnettu aggressiivisista ja räjähtävän energisistä biiseistään, kieron taiteellisista videoistaan ja häijyistä lavapersoonistaan. Päävokalisti Ninja on häpeämättömän rivo, seksistinen ja väkivaltainen, kakkosääni Yo-Landi Vi$$er taas söpö ja vihainen white trash -seksipommi, ja taustalla mikserinsä ja mikkinsä kanssa heiluva DJ Hi-Tek mystinen huppupää. Ryhmä on tuonut esiin yhteenkuuluvuutensa zef-liikeen kanssa. Zef on etelä-afrikkalainen alakulttuuriliike, joka tarkoittaa löyhästi määriteltynä (valkoisen) alemman keskiluokan tarvetta tuoda esiin varallisuuttaan hienoilla autoilla ja ylipäätään kaikenlaisella blingillä.
Ten$ion on Die Antwoordin toinen albumi, ja keräsi ilmestyessään varsin ristiriitaisia reaktioita. Toisten mielestä bändin jo aiemmin syvälle piilotettu itseironia oli mennyt liiallisuuksiin, niin ettei kaiken törkeyden alta enää löytynyt todellista huumoria. Toiset eivät jääneet ylianalysoimaan, vaan tyytyivät nauttimaan rave-rap -biiteistä sinisilmäisellä “eihän ne oo tosissaan” -otteella. Itse sijoituin johonkin näiden kahden ääripään välimuotoon. Toisaalta kykenen ihan rehellisesti nauttimaan musiikista tanssimusiikkina, jossa on jokin koukku (tässä tapauksessa tietysti likaisuus ja röyhkeys) mutta toisaalta en voi olla tuntematta inhon värähdystä kuunnellessani kaikkein seksistisimpiä ja homofobisimpia lyriikoita. Olenkin albumia kuunnellessani ottanut tavaksi skipata ainakin Hey Sexyn ja DJ Hi-Tek Rulezin. Toisaalta myös U make Ninja wanna fuck kuuluu samaan kastiin, mutta sen läpi kuultaa kaikkein selvimmin Antwoordin aiempi tyypillinen provosointi ja huumori, joten se on saanut armahduksen ainakin minun kirjoissani.
Albumin aloittava Never Le Nkemise ei kuulu kokonaisuuden vahvimpiin biiseihin, mutta toimii introna varsin hyvin. Kuorotyyppinen aloitus ei kuulu Die Antwoordin peruskuvioihin, mutta toimii yllättävän hyvin. Sinkkulohkaisu I fink U freekyllä Yo-Landin liioitellusta nasaaliäänestä otetaan kaikki irti ja biisi on albumin parhaimmistoa ainakin tanssilattialla. Toinen sinkku Fatty Boom Boom toimii parhaiten videolla höystettynä, sillä kyseisen biisin musavideo on (uuden albumin Cookie Thumperin videon lisäksi) ehdottomasti Die Antwoordin parhaimmistoa.
Levyn edetessä eteen osuu kuitenkin vielä kaksi parasta. So what? kertoo zef-räppärien arjesta ja elämästä, lastakin odotellaan ja vaippoja pitäisi ostaa, levy ei tuota tarpeeksi rahaa. “I’m here to make money, not to make friends”. Onko tämä nyt rehellistä kerrontaa vai tarinointia, ota siitä selvää, mutta biisi rullaa niin vaivattomasti ja tyylikkäästi etten voi olla pitämättä siitä. Härön ja hauskan Uncle Jimmy -skitin jälkeen seuraa oma suosikkibiisini Ten$ionilta, Baby’s on fire. Tämäkin biisi juhlii alemman keskiluokan symboliikalla ja Yo-Landin kieroutuneella, törkyisellä seksikkyydellä. Taustabiitti on koukuttava ja yksinkertainen. Tämänkin lohkaisun video on loistava, mutta vaikka sitä ei olisikaan nähnyt, biisi on melkein visuaalinen jo itsessään, jos se on mahdollista.
Vaikka Fok Julle Naaiersin jälkeen saadaan kuulla vielä aiemmin mainitsemani häiritsevä DJ Hi-Tek Rulez ja outro, mielestäni levy loppuu oikeastaan jo tähän biisiin. “Fok Julle Naaiers” kääntyy suomeksi suunnilleen “Haistakaa kaikki paska” ja siten se toimisi hyvänä lopetuksena. Biisi on hyvä, hivenen karmiva ja pahaenteinen, mutta loppujen lopuksi siitä tulee mieleen teinikapina sekä dissaajille haistattelu. Tämänkin voi ottaa niin ironisena rap-parodiana tai sitten ihan oikeana kiukutteluna. Mielestäni Die Antwoordin viehätys on osittain juuri tätä: Koskaan ei voi olla ihan varma, missä mennään, mutta musiikki toimii tolkuttoman hyvin.
Vaikka levyllä on sekä loistavia biisejä (periaatteessa kaikki singlet) että auttamattomia huteja, levy on pyörinyt omassa soittimessani melko säännöllisin väliajoin ilmestymisestään lähtien. En varmaan koskaan tule kuuntelemaan Die Antwoordia täysin puhtaalla omallatunnolla, mutta se saa silti pysyä houkuttelevana syntinäni niin kauan kuin posse jaksaa härskejä biittejään suoltaa.
Alotreiv
Musasto 