Avainsana-arkisto: Ry Cooder

Vinyylimania: Gordon Lightfoot – If You Could Read My Mind

Vinyylimania hehkuttaa mielenkiintoisia vinyylilevylöytöjä periaatteella “tarttui mukaan levydivarista”.

 

Gordon Lightfoot / If You Could Read My Mind

Kanadalainen folkmuusikko, laulaja-lauluntekijä Gordon Lightfoot (s. 1938) nauttii Pohjois-Amerikassa suurta arvostusta ja suosiota, mutta meillä hänen tuotantonsa on jäänyt varsin tuntemattomaksi. Parhaiten Lightfootin lauluista täällä tunnetaan Early Morning Rain, jonka Rauli ”Badding” Somerjoki tulkitsi suomeksi nimellä Aamuöiseen sateeseen. Lightfootin esikoisalbumilla Lightfoot! (1966) ollut Early Morning Rain tuli maailmalla tunnetuksi ennen muuta Peter, Paul & Maryn laulamana.

Tähän päivään jatkunut Gordon Lightfootin ura oli luomisvoimaisimmillaan 1970-luvulla, jolloin hän nousi tunnetuimmilla lauluillaan Sundown (1974) ja The Wreck of the Edmund Fitzgerald (1976) Yhdysvaltain singlelistan kärkeen. Samaan saavutukseen ylsi albumilistalla Lightfootin Sundown-LP (1974).

Kenties parhaimmillaan Lightfoot oli kuitenkin vuonna 1970 ilmestyneellä If You Could Read My Mind –albumillaan, joka julkaistiin alun perin nimellä Sit Down Young Stranger. Levyn nimen vaihtaminen johtui If You Could Read My Mind  –singlen menestyksestä, sillä se oli parhaimmillaan viidentenä Billboardin Hot 100 –listalla.

Tällä levyllään Lightfoot muun muassa teki ensimmäisenä tunnetuksi Kris Kristoffersonin hienon laulun Me and Bobby McGee. Joe Wissertin ja Lenny Waronkerin tuottamalla If You Could Read My Mind –albumilla Lightfootia säestivät kitaristi Red Shea ja basisti Rick Haynes. Oman panoksensa tämän klassikkolevyn syntyyn antoivat myös Randy Newman, Ry Cooder, John Sebastian, Van Dyke Parks ja Nick DeCaro. Tämä vinyylihelmi löytyi turkulaisen 8raidan Amerikan tuomisista.

Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Vinyylimania

Randy Newman 70 vuotta

Yhdysvaltalainen laulaja/lauluntekijä ja pianisti Randy Newman tuli ensi alkuun tunnetuksi ennen muuta lahjakkaana lauluntekijänä, jonka sävellykset tulivat muiden esittäminä tunnetuiksi. Esimerkiksi Alan Price nousi listoille vuonna 1967 silloin vielä tuntemattoman Randy Newmanin sävellyksellä Simon Smith And The Amazing Dancing Bear. Newmanin muusikkopiireissä nauttimasta arvostuksesta kertoo paljon, että vuonna 1970 Harry Nilsson julkaisi kokonaisen LP-levyn pelkästään Newmanin säveltämiä lauluja nimellä Nilsson sings Newman.

Vähitellen lauluntekijä  Newmanista tuli myös laulaja, jonka levyistä herätti ensimmäisenä  laajempaa huomiota vuonna 1972 ilmestynyt Sail Away. Tällä klassikkoalbumillaan Newman laulaa omalla persoonallisella äänellään monia muiden aiemmin tunnetuiksi tekemiä sävellyksiään. Kiehtovaa tällä kuten myös Newmanin muilla levyillä on, miten hän ammentaa vaikutteita monista amerikkalaisen musiikin tyylilajeista. Tähän perinnetietoisuuteen on varmasti osaltaan ollut vaikuttamassa hänen setänsä Alfred Newman, joka oli Hollywoodin kuuluisimpia elokuvasäveltäjiä. Sail Away -albumilla kuten monilla muillakin Newmanin levyillä on ollut mukana myös toinen amerikkalaisen musiikkiperinteen tuntija ja vaalija, Newmanin hengenheimolainen kitaristi Ry Cooder.

Oma lukunsa ovat Randy Newmanin sanoitukset. Hänet tunnetaan amerikkalaisen elämänmuodon kuvaajana, jonka tyylikeinoja ovat ironia ja satiiri. Tämänkaltainen huumori on vaikea laji, josta toiset pitävät ja toiset pahoittavat mielensä. Tästä on hyvä esimerkki Newmanin singlenäkin Yhdysvalloissa menestynyt laulu Short People. Se löytyy hänen vuonna 1977 ilmestyneeltä Little Criminals -levyltä. Toinen kaupallisesti menestynyt albumi Newmanin uralla oli vuonna 1979 ilmestynyt Born Again. 1980-luvulla Randy Newman alkoi yhä enemmän keskittyä elokuvamusiikin säveltämiseen. Äskettäin 70 vuotta täyttänyt Randy Newman on oman tiensä kulkija, jonka musiikki on ollut vapaata valtavirtojen kahleista.

Altti Koivisto

Little Criminals

Little Criminals

Good Old Boys

Good Old Boys

Sail Away

Sail Away

12 Songs

12 Songs

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Vinyylimania: Maria Muldaur – Maria Muldaur

Vinyylimania hehkuttaa mielenkiintoisia vinyylilevylöytöjä periaatteella “tarttui mukaan levydivarista”.

Maria Muldaur / Maria Muldaur (1973)

Yhdysvaltalainen Maria Muldaur (s. 1943) oli ennen ensimmäisen oman levynsä ilmestymistä tehnyt jo kymmenen vuotta töitä musiikin parissa, joten folklaulajana uransa aloittanut Muldaur ei noussut hetkessä pinnalle. Tämä kokemuksen mukanaan tuoma valmius on leimaa antava koko albumille, jolla Maria Muldaur tulkitsee suvereenilla tyylitajulla niin kantria, bluesia kuin jazziakin. Erilaisista musiikillisista tunnelmista huolimatta Muldaurin esikoisalbumi on loistava kokonaisuus, josta ei löydy heikkoja hetkiä. Onnistuneeseen lopputulokseen olivat osaltaan vaikuttamassa huippuluokan taustamuusikot. Mukana olivat muun muassa Jim Keltner, Chris Ethridge, Ry Cooder, Klaus Voorman, Andrew Gold ja Mac Rebennack. Niin ikään levyn tuottaneet Joe Boyd ja Lenny Waronker osasivat antaa tilaa Maria Muldaurin lahjakkuudelle ja persoonallisuudelle.

 Levy sai ilmestyessään ylistävät arvostelut ja oli suuri myyntimenestys. Singlenäkin ilmestyneestä  albumin tunnetuimmasta laulusta Midnight At The Oasis tuli top-10 hitti. Samanlaiseen kaupalliseen menestykseen Maria Muldaur ei ole enää kertaakaan yltänyt myöhemmässä tuotannossaan. Nykyään hänet tunnetaan eritoten bluesmusiikin tulkitsijana. Suomessa Maria Muldaur ei ole koskaan ollut mikään suuri nimi. Näin ollen hänen levyjään liikkuu sangen vähän levydivareissa. Sitä suurempi oli riemuni löytäessäni tämän loistavan albumin Levyliike Kaakosta 8 euron hintaan.

Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Vinyylimania

Slash Recordsin parhaita Turun musiikkikirjaston levynkansinäyttelyssä

Viiltoja 80-luvun Amerikasta

Slash Records

Slash Records on vuonna 1978 perustettu amerikkalainen, Los Angelesista lähtöisin oleva pienlevy-yhtiö, joka aloitti toimintansa julkaisemalla lähinnä paikallisten new wave-, punk- ja rockyhtyeiden levyjä. Taidemaalari Bob Biggs perusti Slash Recordsin Los Angelesissa, ja toimitti 1970–luvun lopulla myös Slash–nimistä punkrockfanzinea.

Biggs siirtyi levy-yhtiötoimintaan vuonna 1978, julkaisi The Germs –yhtyeen seitsemäntuumaisen singlen ja vuotta myöhemmin bändin ainoaksi jääneen albumin GI. Sitä seurasi vuonna 1980 ilmestynyt X –yhtyeen klassikkolevy Los Angeles. Levy-yhtiö jatkoi toimintaansa vielä kauan fanzinen lakkauttamisen jälkeenkin.

Viisi levynkantta näytteillä, tornissa lainattavana CD-levyjä

Turun musiikkikirjaston 29.11.2012 avatussa levynkansinäyttelyssä on esillä viisi Slash Records–levy-yhtiön julkaisemaa albumia vuosilta 1982–1987. Levyt ovat Sami Tammiojan kokoelmasta.

Näyttelyssä on esillä klassikot:

° Rank And File: Sundown 1982

° The Del Fuegos: The Longest Day 1984

° Music From The Motion Picture Alamo Bay 1985

° BoDeans: Outside Looking In 1987

° Los Lobos: By The Light Of The Moon 1987

Musiikin neuvonnassa on lainattavana Slash Recordsin julkaisemia CD-levyjä.

Uraauurtavaa yhteistyötä

Vuoteen 1981 asti Slash Recordsin levyt olivat, monen muun pienlevy-yhtiön tavoin, riippumattoman JEM Recordsin jakelussa. Kun JEM meni konkurssiin, Slash teki vuonna 1981 jakelusopimuksen Warner Brothersin kanssa. Tämä sopimus oli yksi ensimmäisistä pienen, riippumattoman ns. indie-levymerkin ja suuren, valtavirran yhtiön välillä solmituista yhteistyösopimuksista.

Yhteistyö Warnerin kanssa jatkuikin aina vuoteen 1996 asti. Tuona aikana Slashin julkaisutoiminta kukoisti. Vuonna 1986 Slash ja sen alamerkki Ruby Records myytiin London Recordsille. Yhtiön toiminta jatkui kuitenkin aina vuoteen 2000 asti, jolloin se lakkautettiin silloisen omistajansa Universalin toimesta.  Vuonna 2003 Slash Recordsin nimi ja oikeudet palautuivat Biggsille, joka käynnisti sen toiminnan uudestaan.

”Small enough to know the score…”

Slash Records aloitti julkaisemalla ensisijaisesti eteläisen Kalifornian punk- ja rockyhtyeiden levyjä. Yhtiö laajensi toimintaansa huomattavasti 1980–luvun puoleenväliin mennessä  ottamalla listoilleen mm. englantilaisen laulaja-lauluntekijän Robyn Hitchcockin sekä jamaikalaisen reggaeyhtye Burning Spearin.  Slash Records säilytti kuitenkin loppuun asti alkuaikoinaan punkpiireiltä omaksumansa itsenäisen, kapinallisen asenteensa. Tuota asennetta kuvaa mainiosti yhtiön slogan ”Small enough to know the score, big enough to settle it!”.

Kansainvälisesti tunnetuimmat ja kaupallisesti menestyneimmät Slashille levyttäneet artistit lienevät Los Lobos ja Faith No More. Muita keskeisiä Slashille levyttäneitä yhtyeitä olivat punkbändit Fear ja L7 sekä kauhurokin pioneereihin lukeutuva Misfits.  Yhtiön maanläheisempää tuotantoa, aikanaan cowpunkiksikin (nyk. americana) kutsuttua tyylisuuntaa edustivat mm. rokkia, kantria ja punkasennetta vapaasti musiikissaan yhdistelleet The Blasters, The Gun Club, The Del Fuegos, Green On Red, BoDeans, Dream Syndicate, Rank & File, Violent Femmes ja Grant Lee Buffalo. Slash on myös julkaissut saksalaisen Rammsteinin musiikkia Yhdysvalloissa.

Maanläheisyyttä, kapinallisuutta ja amerikkalaisia arvoja

Levynkansinäyttelyssä olevat viisi albumia kuvaavat hyvin Slash Recordsin toiminnalle ominaista kapinahengen ja periamerikkalaisten arvojen sekoitusta.

Rank And File oli Kinmanin veljesten Chipin ja Tonyn perustama roots rock –yhtye ja vuonna 1982 ilmestynyt Sundown heidän debyyttialbuminsa. Veljekset olivat aiemmin pyörittäneet lähinnä hardcorepunkkia soittanutta The Dils –yhtyettä, mutta päätyivät Rank And Filen kanssa esiintymään  mm. erilaisissa kantrimusiikkitapahtumissa ja TV-ohjelmissa. Bändin omintakeisessa soundissa ja musiikissa yhdistyvät hienolla tavalla amerikkalainen perinnemusiikki ja veljesten lähihistoriasta muistuttava kapinallinen asenne. Tuo asenne heijastuu myös Sundown levyn hienossa kannessa, jossa tähytään (henkilökohtaista) vapautta rajoittavien piikkilanka-aitojen tuolla puolella avautuvalle iltataivaalle. Yhtyeessä vaikutti myös myöhemmin komeaa soolouraa tehnyt kitaristi Alejandro Escovedo.

Myös Bostonilaisen The Del Fuegosin  ytimen muodostivat veljekset, laulaja-kitaristi Dan sekä kitaristi Warren Zanes. Yhtyeen ensimmäinen levy The Longest Day (1984) on tuottajaguru Mitchell Froomin (mm. Richard Thompson, Suzanne Vega, Los Lobos jne.) tuottama kokoelma hienoja garagerock/popkappaleita. The Del Fuegos saavutti myöhemmin urallaan hieman kyseenalaistakin kuuluisuutta, kun heidän musiikkiaan käytettiin olutmainoksessa. Yhtyeen kolmannen Slash-levyn (Stand Up, 1987) flopattua kaupallisesti Warren jätti bändin veljelleen. Nykyään Dan Zanes tekee pääasiassa lastenmusiikkia ja on saanut työstään mm. Grammy-palkinnon (2007, Best Musical Album For Children).

Ry Cooderin tuottama Music From The Motion Picture Alamo Bay –levy on vuonna 1985 ilmestyneen elokuvan Alamo Bay soundtrack. Louis Mallen ohjaamassa elokuvassa tarkastellaan Vietnamin sodan veteraanin (jota esittää näyttelijä Ed Harris) ja hänen pieneen (kuvitteelliseen) kotikaupunkiinsa tulleiden vietnamilaisten maahanmuuttajien välisiä jännitteitä. Levyn musiikki on komea sekoitus instrumentaalimusiikkia ja laulettuja kappaleita ja sillä esiintyy useita Slashin artisteja (mm. Los Lobosin jäseniä) sekä suuri joukko muita amerikkalaisen juurimusiikin taitajia. Levyn kannessa toistuu Rank And Filen levyltä tuttu ”aita ja illankoitto” –teema.

Los Lobosin kolmas Slash –julkaisu By The Light Of The Moon (1987) sisältää aiempaa vähemmän meksikolaisia kansanmusiikkivaikutteita, ja on kaupallisin yhtyeen siihenastisista levyistä. Albumilta löytyy myös yksi bändin tunnetuimmista omista kappaleista, Shakin´Shakin´Shakes. Vain vähän myöhemmin Los Lobos saavutti huomattavaa maailmanlaajuista suosiota versiollaan Ritchie Valensin kappaleesta La Bamba, jonka bändi levytti (muutaman muun Valens –kappaleen ohella) samannimisen hittielokuvan soundtrackille.  Sittemmin yhtye on tehnyt paljon kokeilevampaakin musiikkia mm. Mitchell Froomin tuottamana.

Kurt Neumannin ja Sammy Llanasin luotsaama BoDeans valittiin Rolling Stone-lehden äänestyksessä vuoden 1987 parhaaksi uudeksi yhtyeeksi. Samana vuonna julkaistiin bändin toinen levy, Talking Heads –yhtyeen rumpalin Jerry Harrisin tuottama Outside Looking In. Levy on yhtyeen kokeellisin mutta samalla myös kaupallisin tuotos, ja menestyi bändin julkaisuista kaikkein parhaiten. Myöhemmin BoDeans on tehnyt yhteistyötä mm. U2:n ja The Band –yhtyeestä tutun Robbie Robertsonin kanssa.

Sami Tammioja

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Raision musiikkiosaston kuukauden artisti – Ry Cooder

 

Ry Cooder – suuri amerikkalainen muusikko

Ry Cooder - Chicken Skin Music

(Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla syyskuussa 2011 vitriininäyttely Ry Cooderin tuotannosta ja kuukauden klassikkolevynä Ry Cooderin  Chicken Skin Music).

Ry Cooder on tehnyt jo vuosikymmeniä poikkeuksellisen mielenkiintoisia levyjä. Vuonna 1947 Los Angelesissa, Kaliforniassa syntynyt Cooder nousi ensimmäisen kerran laajemman yleisön tietoisuuteen liityttyään Taj Mahalin Rising Sons –yhtyeeseen 1960-luvun puolivälissä. Seuraava vaihe nuoren lahjakkaan kitaristin uralla oli Captain Beefheartin Safe as Milk –LP:n levytyssessiot vuonna 1967 Ry Cooderin vastatessa levyn slide-kitaroinnista. Cooderin taidot alkoivat herättää yhä suurempaa huomiota, ja muun muassa Rolling Stonesit kiinnostuivat hänestä. Cooder olikin mukana Stonesien klassikkolevyillä Let It Bleed (1969) ja Sticky Fingers (1971) soittaen slide-kitaraa ja mandoliinia. Ry Cooderin tulevaa soolouraa ajatellen oli merkittävää tutustuminen Randy Newmaniin, joka Cooderin tapaan oli kiinnostunut amerikkalaisesta musiikkiperinteestä. Ry Cooder olikinsittemmin soittamassa sukulaissielunsa Newmanin tulevilla levyillä. Yhteistä heille oli myös tuottaja Lenny Waronker, joka tuotti paitsi Randy Newmanin esikoislevyn myös Ry Cooderin neljä ensimmäistä LP:tä.                                                                                                                                          

 Kaikki nämä albumit Ry Cooder (1970), Into the Purple Valley (1972),  Boomer´s Story (1972) ja Paradise and Lunch (1974) ansaitsisivat mestariteoksina tarkemman esittelyn, mutta oma suosikkini on vuonna 1976 ilmestynyt Chicken Skin Music. Se on ensimmäinen Cooderin levyistä, minkä hän on myös tuottanut itse. Blues oli jälleen musiikin perusaines, jota on maustettu herkullisesti Tex-Mex ja havaijilaisvaikutteilla. Levyllä soittavat muun muassa Tex-Mex –musiikin mestari, hanuristi Flaco Jimenez sekä havaijilaiset taiturit steel-kitaristi Gabby Pahinui  ja slack key –kitaristi Atta Isaacs. Lopputulos on uskomattoman kiehtova kokonaisuus. Levyn nimi Chicken Skin Music on havaijilaisten antama kunniamaininta musiikille, joka saa ihon kananlihalle pelkästä mielihyvästä. Vielä tässä vaiheessa uraansa Cooder ei itse juurikaan säveltänyt musiikkia, mutta hänellä oli ja on edelleen ainutlaatuinen taito antaa vanhoihin, usein levytettyihin lauluihin oma persoonallinen panoksensa. Ry Cooderin levyt antavatkin kuulijoilleen erinomaisen läpileikkauksen amerikkalaisesta musiikkitraditiosta eri tyylisuuntineen nykypäivän keinoin toteutettuna. Ry Cooderin muusta 1970-luvun tuotannosta on muistettava erityisesti vuonna 1979 ilmestynyt Bob Till You Drop, joka oli maailman ensimmäinen digitaalisesti äänitetty rocklevy.

 Seuraavalla vuosikymmenellä Cooder alkoi keskittyä elokuvamusiikin säveltämiseen. Näistä töistä mainittakoon The Long Riders (1980), Paris, Texas (1985), Alamo Bay (1985) ja Crossroads (1986). Toki omia studioalbumejakin valmistui kuten Borderline (1980), The Slide Area (1982) ja Get Rhythm (1987).

 Ry Cooderin 1990-luvun projekteista mainittakoon malilaisen Ali Farka Touren kanssa vuonna 1994 tehty Talking Timbuktu –levy sekä ennen kaikkea valtavaan kaupalliseen menestykseen yltänyt vanhojen kuubalaisten muusikoiden kanssa tehty albumi Buena Vista Social Club (1997). Cooder myös tuotti molemmat edellä mainitut levyt.

 2000-luvulla Cooder on levyttänyt Kalifornia-aiheisen levytrilogian Chaves Ravine (2005), My Name is Buddy (2007) ja I, Flathead (2008). Tämän suuren amerikkalaisen muusikon tuotannosta antaa oivallisen läpileikkauksen vuonna 2008 ilmestynyt 2 cd:n kokoelma-albumi The UFO Has Landed.  

 Altti Koivisto

 

Ry Cooder - Ry Cooder

Ry Cooder - Into The Purple Valley

Ry Cooder - Boomer's Story

Ry Coorer - Paradise and Lunch

Ry Cooder - Bop Till You Drop

1 kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio