Avainsana-arkisto: Wigwam

Musasto suosittelee: 10 valittua muusikoiden elämäkertaa

 

Springsteen: Born to run  (2016)

Bruce Springsteen kuvaa omaelämäkerrassaan kasvamistaan New Jerseyn Freeholdissa, missä hänen mielikuvitustaan ruokkivat ”runous, vaarat ja synkkyys”. Hän kuvailee elävästi periksiantamatonta tietään muusikoksi, varhaisia aikojaan baarien bändikuninkaana Asbury Parkissa ja E Street Bandin nousua maineeseen. Aseistariisuvalla avoimuudella Springsteen kertoo myös ensimmäistä kertaa henkilökohtaisista kriiseistään, jotka inspiroivat häntä luomaan parhaat kappaleensa.

Johnny Cash: Cash omin sanoin  (2003)

Johnny Cash kertoo muistelmissaan matkastaan Arkansasin puuvillapelloilta countryn kuuluisimmaksi kapinalliseksi ja amerikkalaisen juurimusiikin patriarkaksi. Memphisin legendaarisella Sun Recordsilla uransa aloittanut Cash saarnaa musiikista, uskosta, historiasta, maasta sekä rakkaudesta vaimoonsa June Carter Cashiin. Hän kertoo autojen romuttamisista, amfetamiinista, alkoholista, epätoivosta ja lentomatkastaan sairaalan sängyssä. Herra Cash kertoo myös kuinka Carl Perkinsin Rock ‘n’ roll , Run-D.M.C.- ja Red Hot Chili Peppers -tuottaja Rick Rubin auttoi häntä luomaan viime vuosien kiitetyt American Recordings -levytykset.

 

 

Pete Townshend: Kuka olen (2013)

Kitaristipioneerin muistelmat ovat unelmien ja painajaisten avioliitto. Pete Townshendin muistelmateos porautuu syvälle viime vuosikymmenien rockskeneen ja tekijänsä psyykeen. Hypnoottisen vetävästi kirjoittava kitaralegenda kartoittaa siinä paitsi uransa virstanpylväitä myös niitä unelmia ja pelkoja, jotka ovat hänen elämäänsä muokanneet. Hän päästää lukijan vaeltamaan kanssaan niin voittoisilla estradeilla kuin alitajuntansa ahdistavimmissa kammioissakin.

 

 

John Densmore: Riders on the Storm. Elämäni Jim Morrisonin ja Doorsin kanssa (1992)

Tässä on kirja, josta Rollin Stone- lehti kirjoitti arvion: ”Ensimmäinen biografia Doorsista, joka tuntuu siltä kuin se olisi kirjoitettu oikeista syistä, ja on informatiivisin tilitys Doorsin lyhyestä, mutta loisteliaasta ajasta yhtyeenä.”.

Doorsin rumpali John Densmore arvioi tässä muistelmateoksessaan  nietzscheläisen nihilismin tappaneen yhtyeen laulajan Jim Morrisonin. Ehkä myös yletön sankaripalvonta johti Morrisonin ennenaikaisesti Père Lachaisen hautausmaalle Pariisiin. Hänen varsinainen lyyrikon työnsä jäi  kahteen jälkeenjääneiden runojen valikoimaan ja loisteliaaseen runorocklevyyn An American Prayer (1978).

 

Jean-Michele Dupont: Love in vain. Piirtäjä Mezzo (2015)

Sarjakuvaromaani Robert Johnsonin elämästä

Etelän puuvillapelloilla syntynyt Robert Leroy Johnson (1911-1938) on edelleen yksi kaikkien aikojen maineikkaimpia kitaristeja. Legendan mukaan Johnson myi tienristeyksessä sielunsa paholaiselle oppiakseen soittamaan. Naistenmiehenä tunnettu Johnson vietti rankkaa elämää ja menehtyi sen seurauksena jo 27-vuotiaana. Lyhyen uransa aikana hän levytti vain 30 kappaletta. Tämä upea sarjakuvaromaani esittelee uniikin näkemyksen Johnsonin elämästä. Upea mustavalkokuvitus huokuu kohtalokasta tunnelmaa bluesin alkuaikojen tarinaan sopivalla tavalla.

 

Lemmy Kilmister: Lemmy (2003)

Maailman kovaäänisimmän rockbändin nokkamiehen ja hevimetallin ikonin kirjoittama omaelämäkerta. Karismaattinen, huumorintajuinen ja ehdottomuudessaankin suurisydäminen rokkijäärä kertoo, miten Ian Kilmisteristä tuli Lemmy, aikamme kompromissittomin rockikoni. Lemmyn muistelmat ovat  viihdyttävä ja  omaperäinen reissu rockbisneksen varjoisalle puolelle. Ne ovat myös verbaalinen täsmäisku teeskentelyä, terveysintoilua, moralismia, poliittisen korrektiuden nimissä harjoitettua tekopyhyyttä ja kaikenlaista kohtuullisuutta vastaan.

 

Patti Smith: Ihan kakaroina (2010)

Ihan kakaroita on kertomus Patti Smithistä ja valokuvaaja Robert Mapplethorpesta, kahdesta sunnuntailapsesta, jotka hylkäävät turvatun elämänsä seuratessaan unelmiaan ja etsiessään taiteellista vapautta. 1960-luvun lopulla, uransa läpimurtojen kynnyksellä, nämä sielunsisaret vannovat, etteivät kovimmissakaan koettelemuksissa hylkää toisiaan. Smithin intiimi omaelämäkerta New Yorkin villeiltä vuosilta on paitsi seikkailuromaani myös koskettava surulaulu rakkaalle ystävälle – vuonna 1989 AIDS:iin menehtyneelle Mapplethorpelle.

 

Mikko Meriläinen: Wigwam (2006)

 

Wigwam on kaikkien aikojen tärkeimpiä suomalaisia rockyhtyeitä. Wigwam pääsi ensimmäisenä täkäläisenä yrittäjänä kolkuttelemaan kansainvälisen menestyksen portteja – neljännesvuosisata ennen HIM:iä, Nightwishiä tai Bomfunk MC’siä. Vaikka läpimurto maailman hittilistoille jäi saavuttamatta, omaleimainen musiikki on taannut Wigwamille kestävän kulttisuosion niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Wigwam on ollut aina arvoituksellinen ryhmä. Kirja kertoo yhtyeen monivaiheisen tarinan jäsenten yhtyettä edeltävistä hankkeista aina 2000-luvun jälleenyhdistymisiin asti. Kertomukseen tiivistyy piirteitä kokonaisen rocksukupolven kokemuksista.

 

Jukka Lindfors: Tuomari Nurmio: Dumari (2010)

Tuomari Nurmion 30-vuotinen ura on ollut vankkaa nousuvoittoista alamäkeä: ensimmäinen levy myi parhaiten ja on menestynyt parhaiten myös kriitikkoäänestyksissä.  Jokaisella levyllä on omat diggarinsa, ja aina uudet sukupolvet löytävät jotain kiintoisaa tuolta tunteiden kaatopaikalta. Tuntematon on aina kiehtonut Nurmiota enemmän kuin jo nähty. Hän sekoittaa tyylilajeja suruttomasti, virtuaalinen matka kulkee Kalevalan laulumailta Afrikan ja Amerikan kautta Saharan autiomaahan ja Mesopotamiaan, mutta lopputulos kuulostaa aina itsestään selvästi suomalaiselta. Ura Tuomarina on ollut taistelua ja leikkiä, kyseenalaistamista, etsimistä ja onneksi myös löytämistä. Jokin synteesi tuntuu löytyvän kaiken takaa.Dumari on tämän prosessin moniääninen ajankuva, jossa puheenvuoron saavat niin tekijät kuin kokijat, kollegat, ystävät, kulttuuripersoonat, kriitikot ja tutkijat. Näkökulma on stadilainen, kuten Nurmio itsekin, mutta opus on samalla universaali kertomus lauluntekijän ja soittoniekan tiestä, joka jatkuu samalla väsymättömällä libidoenergialla kuin 30 vuotta sitten.

Arianna Stassinopoulos: Maria Callas (1981)

Suuren tähden traaginen elämä

 Hänestä tuli Caruson ohella viime vuosisadan suuri oopperalaulaja. Hänet tunnettiin jumalaisena Äänenä kautta maailman. Kuitenkin hänen elämänsä oli kuin kreikkalainen tragedia, sillä häneen iski kuuluisuuden kirous.  Laulajattaren loistokas ura ja monet myrskyisät vaiheet näkyivät lehtien palstoilla. Millainen oli Maria Callas naisena ja yksilönä? Oliko hän ruma ankanpoikanen, joka uskomattoman tahdonvoimansa ansiosta kehittyi kaunottareksi ja lumosi olemuksellaan ja äänellään kenet halusi? Mitä todella oli kohutun Onassis-Callas romanssin taustalla? Mistä löytyi avain taiteellisten voittojen huipulle? Mitä liittyi lopulliseen fiaskoon? Millaiset olivat suuren diivan uskomattomat ja hätkähdyttävät vaiheet oopperalavalla ja elämän näyttämöllä? Näihin kysymyksiin vastaa Arianna Stassinopoulos kirjoittamassaan Maria Callaksen elämäkerrassa  Maria Callas  (1981).

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee

Svart Records julkaisee uudelleen Pekka Pohjolan neljä ensimmäistä soololevyä

svart valk-logo

Turkulainen Svart Records julkaisee heinäkuun lopulla uudelleen vinyyliformaatissa Pekka Pohjolan neljä ensimmäistä soololevyä. Pohjolan sooloalbumit ovat progressiivisen rockin ja fuusiojazzin kotimaisia merkkiteoksia.

Wigwamin basistina maineeseen noussut Pohjola saavutti soololevyillään myös merkittävää kansainvälistä huomiota. Vuonna 1974 ilmestynyt Harakka Bialoipokku julkaistiin Britanniassa nimellä B the Magpie ja Ruotsissa nimeltään Skatan. Yleisradio valitsi aikoinaan albumin vuoden parhaaksi.

Myös vuonna 1977 ilmestynyt Keesojen Lehto julkaistiin Britannian ja Ruotsin lisäksi ainakin Japanissa, Italiassa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa. Keesojen Lehto on Pekka Pohjolan myydyin albumi. Levy valittiin myös Musa-lehden vuoden albumiksi.

Visitation ilmestyi vuonna 1979. Pohjola oli tuolloin kiertänyt brittitähti Mike Oldfieldin kiertuekokoonpanon mukana ja Visitation on ensimmäinen Pohjolan albumi, jonka kappaleiden nimet olivat jo alkujaan englanninkielisiä. Visitation-levyllä kuultiin mm. Helsingin kaupunginorkesteria.

Myös Pohjolan ensimmäinen soololevy Pihkasilmä kaarnakorva (1972) julkaistaan uudelleen Svart Recordsin toimesta.

Levyjen piti ilmestyä  jo heinäkuussa mutta tämänhetkisten tietojen mukaan Pohjolan vinyylijulkaisuja voi kysyä kaupoista 28.8.

Pekka Pohjola Harakka Bialoipokku

 

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uncategorized, Uutiset

Mikko Meriläinen: Wigwam kestää aikaa

Meriläinen ja Wigwam Raisiossa

Raision kirjaston kolmannet Vinyyli-iltamat saivat vieraakseen Mikko Meriläisen. Wigwam-aiheista luentoa tuli kuulemaan useita kymmeniä progressiivisen rockin ystäviä.

Raision kirjaston kolmannet Vinyyli-iltamat saivat vieraakseen Mikko Meriläisen. Wigwam-aiheista luentoa tuli kuulemaan useita kymmeniä progressiivisen rockin ystäviä.

Joensuulainen Mikko Meriläinen tunnetaan kulttuurityöstään suomalaisen progeyhtye Wigwamin parissa. Meriläinen perusti bändille nettisivut vuonna 1998. Pari vuotta myöhemmin hän oli mukana toimittamassa Wigwam-harvinaisuuksien kokoelmalevyä.

Historiantutkija päätyi vähitellen mittavan kirjoitusprojektin ääreen. Meriläisen 500-sivuinen bändihistoriikki Wigwam (Nemo, 2006) on yksi suomalaisen rock-kirjallisuuden perusteoksista. Kirja on ollut loppuunmyyty jo vuosia, mutta sitä on saatavana musiikkikirjastoissa ympäri Suomen.

Wigwam perustettiin 1968. Rockbändin merkittävimmiksi levytyksiksi nousivat Being (1974) ja kultaa myynyt Nuclear Nightclub (1975). Yhtyeen uusin albumi Some Several Moons julkaistiin 2005.

 

* * *

Meriläinen vieraili Raision kirjaston Vinyyli-iltamissa maaliskuussa 2015. Luento oli kirjailijalle ensimmäinen laatuaan. Meriläinen kertoi kirjastaan ja musiikista Musastolle.

Musiikkikirjastokasvatti

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuskirjastossa työskentelevä Meriläinen kertoo olevansa musiikkikirjastokasvatti:

– Musiikillinen yleissivistykseni kumpuaa Sotkamon kirjastosta. Pienessä kunnassa oli loistavat valikoimat. Vinyylejä ainakin 10 000. Johtui kait siitä, että Heikki Poroila oli ollut siellä kirjastonhoitajana. Sotkamon kirjastoon oli matkaa 60 kilometriä. Kävin siellä yhä useammin kun olin saanut ajokortin.

Kokoelmalevy Fresh Garbage

– Tutustuin Wigwamin musiikkiin 80-luvulla, kun bändi oli tauolla. Näin Wigwamin livenä ensimmäistä kertaa 90-luvun alussa. Kiinnostuin myös nettisivujen teosta, joten yhdistin kaksi asiaa. Perustin Wigwam-nettisivut vuonna 1998. Nuclear Netclubin rakenteelle oli yksi selkeä esikuva: The Band -yhtyeen fanisivut. Nuclear Netclub poiki pian kontakteja ja tietoja. Pari vuotta myöhemmin pääsin toimittamaan yhtyeen harvinaisuuskokoelmaa Fresh Garbage – Rarities 1969–1977. Se oli juhlaa. Hauskempaa hommaa ei olisi voinut saada eteensä.

Kokoelma Fresh Garbage julkaistiin kesän 2000 paluukeikkojen vanavedessä. CD:n vihkossa on kiinnostavaa kuvitusta sekä Mikko Meriäisen ja Suonna Konosen ansiokas Wigwam-artikkeli.

Kokoelma Fresh Garbage julkaistiin kesän 2000 paluukeikkojen vanavedessä. CD:n vihkossa on kiinnostavaa kuvitusta sekä Mikko Meriäisen ja Suonna Konosen ansiokas Wigwam-artikkeli.

– Pertti Hakala oli tehnyt Love Proge 2CD-kokoelmat Siboneylle jo 90-luvulla. Hakalan oli määrä toimittaa myös Wigwam-harvinaisuuksien kooste. Kiireiden vuoksi Hakala ehdotti työhön minua sekä toimittaja Suonna Konosta. Teimme kokoelmalevyä kahdestaan. Saimme käyttöömme Ylen arkistonauhoja, Siboneyn ja Tapio Korjuksen arkistoja, joista valitsimme biisejä. Kuuntelimme matskua jota ei kukaan ollut kuullut neljännesvuosisataan.

– Fresh Garbagelta jäi pois paljon materiaalia. Korjuksen livenauhoissa on aineistoja, jotka kannattaisi julkaista. Lontoon Hyde Parkin keikkaa 30.8.1975 ei ole vieläkään julkaistu, vaikka siitä oli aikoinaan puhetta. Huhujen mukaan jotain ennenjulkaisematonta saattaa ilmaantua.

* * *

Mikko Meriläinen signeeraa Wigwam-historiikkia Raisio-huoneessa 2.3.2015.

Mikko Meriläinen signeeraa Wigwam-historiikkia Raisio-huoneessa 2.3.2015.

– Kokoelmalevyn jälkeen syntyi myös idea Wigwam-kirjasta. Vaikutti siltä, että kukaan ei ole kirjaa tekemässä – vaikka rock-kirjoja julkaistiin paljon tuohon aikaan. Päätin sitten kokeilla itse.

Barney Hoskynsin tekemä kirja The Bandistä oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Myös radio-ohjelma ja kirja Jee jee jee vaikuttivat. Jee jee jee antoi paljon uutta tietoa ja analyysia siitä, miten suomalainen rock oli kehittynyt.

– Askel nettisivusta Wigwam-historiikkiin oli suuri. Aloittamisen aikaan minulle ei vielä ollut selvää, mitä alan isona tehdä. Olin ollut työssä myös kirjastossa. Mietin, voisiko kirjoittamista tehdä ammatikseen. Koin kirjanteon jonkinlaiseksi meriitiiksi ja saavutukseksi. Halusin nähdä miten kirjaprojekti toteutetaan.

– Wigwamin jäsenet olivat kiinnostuneita. Ennen haastattelujen aloittamista olin jo käynyt läpi monenlaista muuta aineistoa: lehtijuttuja ja muuta. Muutama kustantaja oli kiinnostunut, yhden kanssa tein sopimuksen.

– Tein kirjaa pikkuhiljaa lomilla ja virkavapailla. Työ eteni nopeammin kun sain apurahan. Sen turvin pystyin panostamaan kirjaan usean kuukauden ajan. Kustannustoimittajan kanssa tehtiin monta kierrosta, hiottiin kirjaa ennen kuin se saatiin lopulta julki.

– Wigwam ei ollut kovin huima myyntimenestys vaikka kaksi painosta otettiin. Seison kyllä edelleen kirjan takana, en tosin ole

Meriläisen kirjoittama Wigwam-historiikki julkaistiin vuonna 2006. Kysy teosta omasta kirjastostasi!

Meriläisen kirjoittama Wigwam-historiikki julkaistiin vuonna 2006. Kysy teosta omasta kirjastostasi!

palannut sen pariin moneen vuoteen. Tulin mielelläni Raisioon, sillä Vinyyli-iltamiin pyydetty esitelmä taitaa olla ensimmäinen. Edes silloin tuoreeltaan ei tullut tällaisia pyyntöjä!

* * *

– Joitakin vuosia sitten esillä oli muitakin kirjaprojekteja. Yksi oli aiheista oli Tasavallan Presidentti. Kirja Pressasta olisi ollut luonteva, samoin Jim Pembroken elämäkerta. Wigwam-kirjassa kun ei mennä kovin syvälle bändin jäsenten elämään.

– Jotkut musiikkialan toimijat kysyivät, josko minua kiinnostaisi kirjoittaa heistä kirja. Koin, että minulla on varaa sanoa ei, koska olin niin voipunut Wigwam-projektista. Ehkä uusiin tilaisuuksiin olisi pitänyt tarttua. Kirjat olisivat kuitenkin olleet tilaustöitä. Wigwamin kanssa en laskenut työtunteja. Olen toimittanut pari muun alan juttua, mutten “oikeita kunnon kirjoja”.

– Salolaiset Mikko Vienonen ja Timo Lähteenmäki tekivät aivan loistavan kirjan Koit ny rauhoittu! (Teos, 2009). Yhtään ei haittaa vaikka kirjassa ei ole mukana kovin merkittäviä bändejä. Tuon tyyppistä lähestymistapaa voisi tulevaisuudessa harkita.

Classic rock

– Wigwam on kestänyt aikaa. Siitä ollaan edelleen kiinnostuneita vaikka jo 30 vuotta sitten jotkut saattoivat tuhahdella bändin musiikin vanhentuneen. Jotain ajattomuutta siinä on, arvoja jotka kestävät. Suomalaista classic rockia.

– Luultavasti se tärkein Wigwam-elementti minulle on Jim Pembroke, hänen popmainen tyylinsä. Pembroke on ollut bändissä alusta lähtien. Hän vetää vertoja kansainvälisille nimille, kuten The Beatles, Rolling Stones, Pink Floyd ja David Bowie. Pembroke on minusta erinomainen lauluntekijä. Hän voisi olla huomattavasti arvostetumpikin. Myös tekstimaailmassa olisi paljon avattavaa.  Ammennettavaa riittäisi kyllä. Tuotannon kokonaiskaarta ei ole analysoitu kunnolla.

– Pidän myös Jukka Gustavsonin ja Pekka Pohjolan ajan progemmasta Wigwamista. Muistan, että Being oli ensikuulemalla pelottava. Kaikki Wigwam-levyt kolahtivat jossain vaiheessa. Monet klassikot kun vaativat riittävän määrän kuuntelukertoja, esimerkiksi  Love-yhtyeen Forever Changes.

Tuomas Pelttari, kuvat ja teksti.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, Uutta ja retroa

Kuvia ja tunnelmia Raision kirjaston Vinyyli-iltamista

Musiikista ja vinyylilevyistä innostuneiden pienimuotoinen kokoontuminen Vinyyli-iltamat järjestettiin jo kolmannen kerran maanantaina 2.3. Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla. Vinyylilevylöytöjen lisäksi illan aikana kuultiin Mikko Meriläisen asiantunteva luento Wigwamista ja etenkin mielenkiintoista taustatietoa Wigwam-historiikin syntyvaiheista. Luento keräsi ”tuvan täyteen” eli paikalla oli noin 50 kuulijaa.

Ohessa kuvia ja tunnelmia Vinyyli-iltamista. Tuomas Pelttarin toteuttama Mikko Meriläisen haastattelu tulossa Musaston sivuille myöhemmin.

Vinyyli-iltamat jälleen vuoden kuluttua!

vinyyli eka

Vasemmalla myyntipöytien takana Kari Prusila ja Iki-Popin Joska Laine, oikealla ylhäällä 8Raidan Fredrik Johansson

vinyyli

iltamat kuva1

iltamat kuva2

vinyyli luento1

Mikko Meriläinen ja Wigwam

vinyyli luento meri

 

vinyyli luento2

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Tapahtumat

Raision kirjaston Vinyyli-iltamat maanantaina – esillä Wigwam-harvinaisuuden paras levynkansi?

Vinyyli-iltamat 3

Raision musiikki-ja taideosaton Vinyyli-iltamat järjestetään maanantaina 2.3 ( bit.ly/1zamYne). Kello 16 alkavan levymyynnin lisäksi luvassa Mikko Meriläisen esitelmä Wigwamista (n. kello 18).

Raision kaupunginkirjaston musiikkiosastolla esillä myös todellinen Wigwam-harvinaisuus – bändin debyyttilevyn Hard N’ Hornyn ensimmäisen painoksen levynkansi, jotka yhtyeen jäsenet aikoinaan piirsivät omin käsin (bit.ly/1G1WZmA). 400 kappaleen painoksen jokainen kansi on erilainen. Mikko Meriläisen ylläpitämältä Wigwam-sivustolta voit katsoa muutamia muita Hard N’ Hornyn kansia ja tehdä maanantaina vertailuilua, mikä on kansista paras! Raisiossa esillä olevan levynkannen omistaja Olli Valtosen mukaan kyseisen yksilön kansikuva on Hard N’ Hornyn kansista paras, jonka hän on nähnyt.

Vinyyli-iltamiin on vapaa pääsy. Tervetuloa!

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio, Tapahtumat

Wigwam-harvinaisuus esillä Raision kirjaston Vinyyli-iltamissa

Vinyyli-iltamat 3

Raision kaupunginkirjaston musiikkiosaston Vinyyli-iltamat järjestetään jo kolmatta kertaa maanantaina 2.3. klo 16–19.

Tapahtumaan vieraaksi saapuu Joensuusta ”Wigwam-asiantuntija” Mikko Meriläinen, joka on kirjoittanut paljon kiitosta saaneen kirjan Suomi-rockin ylpeydestä, Wigwamista (2006). Meriläinen on ylläpitänyt myös yhtyeestä kertovaa nettisivustoa.

Musiikki-ja taideosastolla on esillä myös Wigwamin klassikkolevyjä levynkansinäyttelyn muodossa. Vinyyli-iltamia ajatellen esille on saatu myös todellinen harvinaisuus – Wigwamin vuonna 1969 ilmestyneen esikoisalbumi Hard N’ Hornyn ensimmäisen painoksen edustava yksilö!

Hard N´Horny ensimmäisestä 400 kappaleen painoksesta on tullut todellinen keräilyharvinaisuus. Näiden levyjen kannet tehtiin käsityönä kahdesta yhteen niitatusta pahvinpalasta, joihin yhtyeen jäsenet, etenkin Jim Pembroke ja Mats Hulden, piirsivät ja kirjoittivat tussilla. Jokaisesta kannesta tuli näin ainutkertainen. Alkuperäisen painoksen liitteenä oli lisäksi kahdeksansivuinen kuvitettu sanavihko. Kun kukaan ei enää jaksanut piirtää kansia, Love Records painatti Jorma Auersalon suunnitteleman kannen.

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla esillä oleva kansi on saatu lainaan Olli´s Vinyl Storen Olli Valtosen kokoelmasta. (Levy on esillä 18.2.-2.3. välisen ajan)

hard n'

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio, Tapahtumat

Raision kirjaston Vinyyli-Iltamat nostaa esille Suomi-rockin ylpeyden Wigwamin

Vinyyli-iltamat 3

Raision kaupunginkirjaston musiikkiosaston Vinyyli-iltamista on tullut perinne: levyjenkeräilyn jaloimpaan muotoon keskittyvä tapahtuma järjestetään jo kolmatta kertaa maanantaina 2.3. klo 16–19. Tapahtumaan kuuluu luonnollisesti levymyynti, joten Iki-Popin Joska Laine, 8raidan Fredrik Johansson ja kiertävä levykauppias Kari Prusila ovat jälleen paikalla myyntitiskeineen.

Tapahtumaan vieraaksi saapuu Joensuusta Mikko Meriläinen, joka on kirjoittanut paljon kiitosta saaneen kirjan Suomi-rockin ylpeydestä, Wigwamista (2006). Meriläinen on pitkän linjan Wigwam-asiantuntija: hän on ylläpitänyt yhtyeestä kertovaa nettisivustoa ja ollut mukana toimittamassa Fresh Garbage -kokoelmalevyä (2000). Leipätyönään Meriläinen toimii Itä-Suomen yliopiston kirjaston kirjahankinnoista vastaavana henkilönä.

Mikko Meriläisen Wigwam-esitelmä alkaa noin klo 18.

Myös musiikkiosaston seiniltä löytyy Wigwamia levynkansinäyttelyn muodossa.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy, tervetuloa!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Tapahtumat

Raision kirjaston levynkansinäyttelyn aiheena Wigwam

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosaston helmikuun levynkansinäyttelyn aiheeksi on nostettu Wigwam. Näyttely ennakoi samalla 2.3. Raision musiikki-ja taideosastolla järjestettävää Vinyyli-iltamat -tapahtumaa. Wigwam-kirjan kirjoittaja Mikko Meriläinen saapuu Raisioon kertomaan Wigwamin kunniakkaasta historiasta tuoreita kuulumisia unohtamatta.

wigwjuliste Pieni

Wigwamin kolme kautta

Wigwam on kenties kautta aikain merkittävin suomalainen rockyhtye, jonka historia voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Yhtyeen progressiivinen vaihe kesti vuodet 1968–74, jolloin erityisesti Jukka Gustavson ja Pekka Pohjolan panos Jim Pembroken sävellysten rinnalla korostui huipentuen Being-levyyn (1974).

Wigwam ykkösen hajottua Jim Pembroke ja Ronnie Österberg kokosivat Wigwam kakkosen (1974–78), johon heidän lisäkseen liittyivät Pekka ”Rekku” Rechardt ja Måns Groundstroem. Yhtyeen tyyli muuttui pophenkisemmäksi. Kauden kohokohta oli mestarillinen Nuclear Nightclub -albumi (1975), jolla Wigwam kolkutteli ensimmäisenä suomalaisena rockyhtyeenä kansainvälisen läpimurron oven.

Wigwam kakkosen hajottua 1978 seurasi hiljaiselon aika, joka päättyi 1990-luvun alussa alkaneeseen kolmanteen luomisvaiheeseen. Se huipentui Some Several Moons -albumiin (2005). Wigwam kolmosessa yhtyeen voimakaksikko Pembroke-Rechardt jatkoi siitä, mistä he edellisessä vaiheessa jäivät.

Tänä päivänä Wigwam nauttii kultti suosiota, sillä yhtyeen omaleimaisella musiikilla on yhä uskollinen kannattajajoukkonsa niin meillä Suomessa kuin ulkomaillakin. Wigwamin ajankohtaisuutta lisäävät yhtyeen entisten jäsenten tuoreet soololevyt: Jim Pembroken viime vuonna ilmestynyt loistava If The Rain Comes -soololevy samoin kuin Jukka Gustavsonin & Hoedownin loistavat arvostelut saanut Mountain Information -albumi ovat upeaa jatkoa Wigwamin tuotannolle.

 

Teksti Altti Koivisto

 

wigw1

wigvam2

Hard n' Horny

Hard n’ Horny

Tombstone Valentine

Tombstone Valentine

Fairyport

Fairyport

wigwam being

Being

 

Live Music From The Twilight Zone

Live Music From The Twilight Zone

Nuclear Nightclub

Nuclear Nightclub

 Lucky Golden Stripes and Starpose

Lucky Golden Stripes and Starpose

Dark Album

Dark Album

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Wigwam-klassikko jälleen vinyylimuodossa: Wigwam – Being

wigwam_1407_55c

Wigwam – Being

Vuonna 1974 kotimaisella rock/proge/fuusioyhtye Wigwamilla oli takanaan kolme studioalbumia, jolla mainetta oli kasvatettu jo korkealle. Being oli albumi, joka nosti bändin arvostuksen huippuunsa. Being on Wigwamin “The Wall” tai “Thick as a Brick” – massiivinen kivitaulu, johon kaiverrettiin tärkeimmät teesit. Vaikka seuraavana vuonna julkaistu Nuclear Nightclub nostetaan yleensä bändin parhaaksi levyksi, Being oli varmasti kunnianhimoisin.

Fuusiojazzin ja taiderockin parissa piehtaroinut Being etsi tekstien osalta innoitusta ihmisyyden raadollisuudesta, itsekeskeisyydestä, puutteellisuudesta. Jukka Gustavson työsti albumin libreton eli tekstin ja “juonen”. Gustavson myös sävelsi suurimman osan paketin materiaalista ja miehen soittamat urku/syntikka/moog-osuudet ovat levyn kantavana voimana. Being on musiikin osalta koukeroisen maalailevaa ja vapaasti hengittävää taide/fuusiopyöritystä. Svart Recordsin julkaiseman vinyylimuotoisen uudelleenjulkaisun saatesanoissa Gustavson kertoo saaneen vaikutteita Frank Zappalta mutta viitteitä huomaa lukuisiin aikansa taiderock/fuusiojazz-ryhmiin. Kokonaisuuden toisen merkittävän puolen muodostavat lyriikat, joissa ruoskitaan virheitä tekevää ihmiskuntaa katkeralla ja kyynisellä otteella. Paikoin teksti etenee enemmänkin tajunnanvirtana.

Tyypillisenä konseptialbumina Being ei tuota yksittäisiä radiohittejä. Normaalit neljän minuutin rock-siivut loistavat poissaolollaan. Kertosäevetoisen rockin vastapainona Wigwam saattoi maailmaan ylevän kokonaisuuden, jonka kuunteleminen kertaistumalta on vaikeaa, vaativaa. Allekirjoittaneen kohdalla paketti on turhan raskas mutta yksittäisinä paloina materiaalin mestariteoksen leima selkiytyy. Haastavan koukeroinen ja moni-ilmeinen Pedagogue on suorastaan maaginen ilmestys. Genesis-henkinen Prophet eksyy sfääreihin mutta tajunnan laajeneminen tapahtuu huomaamatta, luontevasti. Planetist on ylevä, kaunis ja sopivalla tavalla mahtaileva.

Svart Recordsin vinyylimuotoisen uudelleenjulkaisun osalle ei voi jakaa kuin ylitsevuotavaa kiitosten virtaa. Paketista löytyy niin alkuperäinen kuin vuonna 2001 remasteroitu versio. Molempi parempi. Levyjen tasapainoinen ja tarkka ulosanti tekee oikeutta jokaiselle yksittäiselle soittimelle. Vinyyliltä kuunneltuna materiaali tuntuu nousevan vastustamattomasti siivilleen, mikä imu ja voima. Vertailuna CD-versioon, laserkiekon ulosannissa on havaitsevinaan tietynlaista kulmikkuutta, töksähtelevyyttä. Lisäksi vinyylimuotoinen julkaisu herättää kuvat henkiin – Gustavsonin ideoima kansitaide on tyrmäävä kokonaisuus. Paketti on näyttävä ja mahtipontinen niin ulkoasun kuin sisällön osalta. Being on mahtiklassikko johon ei yksinkertaisesti voi kyllästyä.

Juha Kaunisto

(Teksti julkaistu aikaisemmin Mesta.net -sivustolla)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Uudelleenjulkaistu klassikko: Maaritin ensimmäinen soololevy

maarit

Maarit/Maarit

Parikymppinen Maarit Äijö, myöhemmin Hurmerinta, julkaisi debyyttialbuminsa Love Recordsin kautta vuonna 1973. Klassisen musiikin kautta “herätyksen” saanut sekä The Beatlesin ja Procol Harumin huumaamana rockin valinnut Maarit bongattiin treenikämpältä Love Recordsin Atte Blomin suosikiksi. Ensimmäisen sinkun jälkeen (Aamun tulo -sävellys Jim Pembroke, teksti Maarit, B-puolella Nyt olen tullut mä maailmaan, Carole Kingin Home again) Maarit keikkaili bändinsä Afrikan Tähden kanssa, jossa soittivat mm. Upi Sorvali, Heikki Pekkinen, Ilkka Hanski, Teemu ja Simo Salminen. Keväällä 1973 Maarit osallistui myös Euroviisukarsintoihin.

Joulukuussa 1973 ilmestyi Otto Donnerin, Måsse Groundstroemin ja Atte Blomin tuottama kokopitkä albumi Maarit, johon Love Recordsin toimesta saatiin (jälkikäteen ajateltuna) käsittämättömän kova taustatiimi. Käytännössä Maaritin taustalla soitti Albert Järvisellä ja Sakari Kukolla vahvistettu Wigwam. Lainabiisien (Carole King, Rolling Stones, Stevie Wonder) lisäksi levyn sävellyksistä vastasivat Dave Lindholm, Jim Pembroke ja Otto Donner.

Svart Recordsin vinyylimuodossa tapahtuva uudelleenjulkaisu osoittaa albumin ajattoman soundin, ajan hammas ei ole nakertanut levyn parhaita puolia. Maaritin äänessä on nuoruuden moninaisia sävyjä mutta tarvittaessa vakuuttavaa voimaa (Jumpin’ Jack Flash -coveri Synnyin saatanan merkit käsissäin) ja erityisesti iholle käyvää herkkyyttä (Lainaa vain). Otto Donnerin suureelliset jousisovitukset tuovat kokonaisuuteen arvokkuutta (Laulu kuolleesta rakastetusta) mutta kieltämättä albumin materiaalia ei voi kehua yhtenäiseksi. Sielukas ja jazz-henkinen Stevie Wonder -coveri Sua ehkä liikaa pomputin ja räkäinen rock’n’roll -kaahaus Anna tukan valuu vaan ovat aivan eri ääripäistä mutta Maarit onnistuu molemmissa siivuissa aivan mainiosti. Sovitus-ja soittopuoli on nautinnollista kautta linjan. Laadukas on ehkä liiankin vähättelevä määre.

Uudelleenjulkaisun mukana seuraava vihkonen (liitteen tekstin on laatinut Turun oma musiikkikirjastovaikuttaja Tuomas Pelttari) kertaa tärkeimmät askelmerkit ja lisäksi mukana on fotoja, jotka ovat selvästi eri maata kuin kansikuvaksi päätynyt otos. Jokainen voi itse tehdä vertailua, kauniit kasvot vai Atte Blomin päättämä “katu-uskottavampi” kuvaotos. Vuonna 1973 Maaritin esikoisalbumi toimi esitaistelijana kotimaiselle naisäänellä esitetylle rockille. Samalla nauhalle tarttui klassikko, joka ei häpeile olemassaoloaan millään osa-alueella vielä 40 elinvuoden jälkeen.

J.Kaunisto

(Teksti julkaistu aikaisemmin Mesta.net -sivustolla)

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee