Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2013

Ressu ja Johnny yhtyeestä Bogart Co. haastateltavina Turun musiikkikirjastossa näyttelyn avajaisissa

Bogart Co. 1988.

Bogart Co. 1988.

Musiikkikirjaston Stagella vietetään Bogart Co. –näyttelyn avajaisia

keskiviikkona 3.4. klo 18-19

Haastateltavina ovat solisti Ressu ja rumpali Johnny yhtyeestä Bogart Co. Stagen vieraat kertovat yhtyeen värikkäistä vaiheista ja tapahtumista. Tervetuloa kirjastoon!

Bogart Co. jätti pysyvän jäljen 1980-luvun suomalaiseen popmusiikkiin. All The Best Girls, Princess ja C’mon Babe olivat suositun keikkabändin suurhittejä. Albumit Dance Station, Only Lonely ja New Games myivät kultaa.

Vitriininäyttelyssä on esillä turkulaisen bändin levytyksiä, julisteita, fan clubin lehtiä jne. Voit ihailla myös yhtyeen kultalevyjä. Näyttely on yhdeksäs osa sarjaa Musiikkiaarteita maakunnasta. Bogart Co. on esillä 3.4.–30.4.2013. Turun kaupunginkirjasto, pääkirjasto, musiikkiosasto, Linnankatu 2.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Näyttelyt Turku, Tapahtumat

Musaston haastattelussa TFO:n intendentti Emilie Gardberg

Uusi Musiikkitalo tulisi tarpeeseen

Emilie Gardberg. Kuva: Seilo Ristimäki.

Emilie Gardberg. Kuva: Seilo Ristimäki.

Musasto esittelee paikallisia musiikin toimijoita ja erilaisia ammattilaisia. Turun filharmonisen orkesterin intendentti Emilie Gardberg kertoo uudesta työstään taidemusiikin ytimessä.

Aloitit Turun filharmonisen orkesterin intendenttinä elokuussa 2012. Miltä uusi työ tuntuu?

– Toistaiseksi olen viihtynyt todella hyvin. Orkesteri on entuudestaan tuttu, niin henkilöt kuin talo, ja minut on otettu vastaan hyvin. Pidän erityisesti siitä, että talossa on osaava ja intohimoinen henkilökunta, joka haastaa myös hallinnon toimimaan mahdollisimman hyvin.

Missä olet ollut työssä aiemmin?

– Edellinen työni oli Turun musiikkijuhlien toiminnanjohtajana, jossa toimin 2008–2012. Ennen sitä vietin kaksi vuotta New Yorkissa, jossa opiskelin ja tein töitä. Sitä ennen olen toiminut mm. Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian ja Turun konservatorion intendenttinä, eli vastasin mm. opiskelijaorkestereista, opiskelijaoopperaprojekteista ja musikaaleista sekä esiintymismatkoista.

***

TFO ja Turun konserttitalo ovat aina olleet sinulle läheisiä.

– Isäni oli töissä talossa 25 vuotta orkesterin 1-viulistina. Kävin nuorena aina perjantaisarjan konserteissa yhdessä muun perheen kanssa. Kaikissa opiskelun vaiheissa ja aikaisemmissa töissä on ollut jonkunlainen yhteistyö myös orkesterin kanssa.

Mitä työhösi kuuluu? Millainen tiimi TFO:n toimistossa on?

– TFO:n toimisto ei ole kovin iso, toimimme yhteistyössä Vapaa-ajan eri ryhmittymien kanssa, joten moni myyntiin ja markkinointiin liittyvä asia hoidetaan osittain keskitetysti. Toimistossamme on apulaisintendentti, joka vastaa pitkälti henkilöstöasioista, tiedottaja, tuottaja ja kanslisti. Talossa on muusikoiden lisäksi myös konserttijärjestäjät, käyttöpäällikkö, valo- ja äänimestari sekä muutamia siviilipalvelusmiehiä ja harjoittelijoita.

– Intendentin töihin kuuluu toiminnan kokonaisvaltainen suunnittelu ja johtaminen. Taiteellista suunnittelua intendentti tekee yhdessä ylikapellimestarin ja taiteellisen toimikunnan kanssa. Taloussuunnittelua tehdään kaupungin suuntaviivoja noudattaen.

Millaista yhteistyö orkesterin ja ylikapellimestari Leif Segerstamin kanssa on?

– Leif Segerstamin myötä orkesteri on saanut kunnon piristysruiskeen ja innostuksen toimintaan. Leif on myös tuonut orkesterille lisää mainetta kansainvälisesti sekä uusia solisti- ja kapellimestarituttavuuksia.

***

Miten kuvailisit Turun musiikkikulttuuria tällä hetkellä?

– Musiikkikulttuuri on virkeätä ja uudistuvaa. Lukuisat opiskelijat, niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakoulussa ja konservatoriossa pitävät nuoremman polven aktiivisesti mukana konserttielämässä, niin soittajina kuin yleisönä. Konserttitarjontaa on yllin kyllin ja vaikka joskus onkin valinnan vaikeus en halua valittaa. Ylitarjontaa ei kuitenkaan mielestäni ole – ja jos joskus on se on positiivinen ongelma!

Miten haluat kehittää filharmonista orkesteria?

– Päätavoitteekseni asetin paikkaa hakiessa kolme asiaa: kansainvälisyys, yleisötyö ja työhyvinvointi. Näihin, hyvin laajoihin kokonaisuuksiin olemme nyt perehtyneet ja työstäminen on alkanut. Työhyvinvointi on laaja asia, se sisältää myös tila-asiat, jotka tällä hetkellä ovat orkesterilla ala-arvoisen huonot. Konserttitalo on ahdas, huonosti ilmastoitu, akustisesti haastava ja työtiloiltaan epämoderni.

– Kansainvälisyyttä kehitetään suunnittelemalla erilaisia vierailuita ja myös tuomalla kansainvälisesti tunnettuja solisteja ja kapellimestareita Turkuun. Tähän on nyt ainutlaatuiset mahdollisuudet vetovoimaisen ylikapellimestarin Leif Segerstamin myötä. Yleisötyöhön kuuluu lippukaupan uusi tuleminen konserttitaloon lahjakaupan mukana, aulapalvelujen kehittäminen, yleisötempauksien ja kausikorttilaisten eritysohjelmat. Kaikkein tärkeimpänä kehitysasiana pidän kuitenkin orkesterin taiteellisen tason ylläpitämistä ja parantamista. Soittajavakanssien lisääminen antaisi tähän aiempaa paremmat edellytykset.

Millainen tilaus Turun Musiikkitalolla on?

– Konserttitalo on huonossa kunnossa, joten uusi tai perusteellisesti remontoitu tila on välttämättömyys. Uusi tila elävöittäisi kaupungin matkailua, turkulaista yleisöä ja edesauttaisi suomalaisten ja kansainvälisten huippunimien saamista orkesterin vierailijoiksi.

***

Miten TFO houkuttelee lapsia ja nuoria yleisöön?

– Tätä kirjoittaessa vietetään perinteisiä Lasten musiikkijuhlia. Konserttiviikon seitsemän Disney-konserttia olivat loppuunmyytyjä – tilausta on lasten- ja nuorten sekä koko perheen tapahtumille. TFO yrittää omalta osaltaan kasvattaa nuorta polvea sinfoniamusiikin harrastajiksi. Lisäksi orkesterin yhteydessä toimii Junioriklubi, joka esittelee lapsille orkesterin soittajia, vierailijoita ja lavantakaisen elämän. Orkesterissa käy lisäksi lähes viikoittain eri vierailijaryhmiä, koululaisia ja alle kouluikäisiä tutustumassa mm. kenraaliharjoituksiin, muusikoihin tai soittimiin.

Miten kausikortit menevät kaupaksi?

– Orkesterilla on noin 600 uskollista kausikorttiasiakasta, jotka käyvät säännöllisesti konserteissa. Nämä kanta-asiakkaat ovat arvokas osa orkesterin toimintaa.

Tuleeko lipunmyynti takaisin konserttitalolle?

– Tulee! Avaamme lähiaikoina uuden kulttuurikaupan, jossa tulee olemaan myös lipunmyyntitoimintaa. Toivotamme siis asiakkaat takaisin talolle myös päiväsaikaan.

***

Soitatko itse musiikkia? Lempisäveltäjäsi?

– Oma musisointi on nykyään enää kotiseinien kuultavana. Opiskelin aikaisemmin pianoa, hiukan laulua ja harpunsoittoa. Soitonopiskelusta on hyötyä nykyisessä työssäni, mutta ei itse soittamisen takia vaan alan ja työtehtävien ymmärtämisen takia. Soittajana lempisäveltäjinäni olivat Bach ja Debussy, kuuntelijana eniten vetävät puolensa suuret venäläiset sekä Wagner, vaikka täytyy myöntää että lempisäveltäjä vaihtuu yhtä usein kuin orkesterilla on huippuosuma konsertissa!

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Taidemusiikki

Kuukauden löytö: Kohu-63 – Lisää Verta Historiaan (uudelleenjulkaisu, vinyyli)

Turkulainen Svart Records on julkaissut uudelleen vinyylinä aikoinaan Pokon kautta ilmestyneitä punk/uuden aallon albumikokonaisuuksia. Kunniakkaaseen joukkoon kuuluu myös ”Suomen ensimmäiseksi hardcore-bändiksi” haukutun Kohu-63:n über-klassikko Lisää Verta Historiaan.

Kohu -63 kuuluu jo osaltaan Suomi-punkin toiseen aaltoon, sillä bändin vuonna 1982 julkaistulla Lisää Verta Historiaan -kokopitkällä bassoa kuritti Sensuurista tuttu Jaska Oinonen. Tosin tamperelainen Kohu -63 otti osoittelevasti poliittisessa kantaaottavuudessaan musiikillisesti pesäeroa punkin ulosantiin ja samalla historia sai todistaa kotimaisen hardcoren esiinmarssia. Vaikka Rattus on rautaa allekirjoittaneen muistikuvissa, Lisää Verta Historiaan on jäätävän jykevä kokonaisuus. Armottoman asenteellinen metelipaketti kuulostaa täysin erektiovalmiilta vielä vuosikymmenten jälkeen. Joskus miettii, kunpa saisi kettuuntuneen olon säilöttyä pulloon…ei tarvitse miettiä sillä Rattus ja Kohu- 63 ovat sen jo tehneet. Vinyylille painettua vit***sta. kohu-63-lisaa-verta-historiaan-lp-7

Albumin tähtihetkiä on turha listata sillä meno on laadukasta alusta loppuun. Punkimpi materiaali jää hieman jalkoihin rajummin potkivan hc-paahdon rinnalla – esimerkkinä vaikkapa albumin nimibiisi, joka kaipaisi reilummin tulta persiille. Mainio ”kytät on natsisikoja” -tematiikkaa pyörittävä Poliisit on verisii persereikii on levyllä törkeästi kuohittuna versiona – onneksi mukana seuraa 7-tuumainen, jolta löytyvät sensuroimattomat versiot kyseisestä huudatuksesta sekä Me ollaan jumalia -sohaisusta.

On myös hauska huomata albumin b-puolen kolmen ensimmäisen biisin vahvan ulostulon. Kohu-63:n kohdalla b-puoli ei ole se vähemmän houkutteleva perspuoli vaan melkeinpä parempi kierros. Allekirjoittaneen ehdoton suosikki Poliisit-siivun lisäksi on pitelemättömän ronski Punakaartilaisten marssi…näitä levyjä ei enää tehdä!

Alkuperäistä kansitaidetta seuraava uusiojulkaisu sisältää tekstivihkosen ja 7-tuumaisen pikkuletun lisäksi ”pahennusta” herättävän spraymaalaus-sapluunan (!) … Alkuperäisistä masternauhoista säädetty uusiovinyyli on silkkaa kapinan hurmosta.

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Musasto suosittelee: Mette Juul

Tunnelmajazzin taitaja Mette Juul

Äskettäin Turku Jazz –tapahtumassa yleisönsä täydellisesti valloittaneen tanskalaisen Mette Juulin konsertti oli mette2täysosuma. Tallinnassa vuonna 2007 voittamansa Nuorten artistien jazzkilpailun jälkeen Mette Juulin ura on ollut ansaitsemassaan myötätuulessa ja hän on tullut tunnetuksi esiintymisillään Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa. Suomalaista yleisöä hän on ihastuttanut aikaisemmin Turku Jazz –tapahtuman lisäksi Porin jazzfestivaaleilla ja Saariselän Kaamosjazzeilla. Tällä kertaa Mette Juul saapui Turkuun uuden yhtyeensä kera, jossa soittivat tanskalaiset huippumuusikot pianisti Peter Rosendahl, basisti Jesper Lundgaard, rumpali Janus Templeton ja trumpetisti Gerard Presencer.

Mette Juul on toistaiseksi julkaissut kaksi albumia Coming In From The Dark (2010) ja Moon On My Shoulder (2012), jotka ovat todellisia herkkupaloja tunnelmajazzista pitäville. Mette Juul on paitsi taitava tulkitsija myös lahjakas lauluntekijä. Omien laulujensa lisäksi hän tulkitsee lämpimällä ja kauniilla äänellään muun muassa Thelonius Monkin, Cole Porterin ja Joni Mitchellin tuotantoa. Erityisesti viimeksi mainitun jazzkauden levyjen vaikutus on ollut ilmeinen Mette Juulin laulajan uralle. Jos hänen debyyttialbuminsa oli vielä aavistuksen hajanainen yleistunnelmaltaan, on tuore levy ennen muuta ehjempi kokonaisuus tyylikeinonsa yhä paremmin hallitsevalta laulajalta. Mette Juul on ihastuttava löytö, jonka persoonallisen musiikin toivoisi löytävän tiensä mahdollisimman laajalle.

Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Uncategorized

Analogiset syntetisaattorit ja sähköinen musiikki – sarja huhtikuussa Turun musassa

syna

Analogiset syntetisaattorit ja sähköinen musiikki -sarja alkaa torstaina 4.4. 2013 Turun musiikkikirjastossa. Sarja pidetään huhtikuussa  joka torstai klo 18-19 musiikkikirjaston Stagella.  Sarja on osa Turun kaupunginkirjaston 150-vuotta tapahtumasarjaa ja toteutetaan yhteistyössä Turun syntetisaattoriseuran kanssa. Tervetuloa kuuntelemaan asiasta todella innostuneita asiantuntijoita ja kokeilemaan myös analogisia syntetisaattoreita.

4.4. Sähköä, tyhjiöputkia ja magneettinauhaa – Sähköisen musiikin pioneerivuodet 1870–1960
Luennolla tutustutaan elektronisen musiikin ensimmäiseen vuosisataan, aikaan ennen nykyaikaisia syntetisaattoreita. Mitkä keksinnöt mahdollistivat sähköisen äänisynteesin, millaisia olivat ensimmäiset sähkösoittimet ja ketkä tekivät niillä musiikkia.
Luennoitsija: Pertti Grönholm on Turun yliopiston tutkija ja dosentti, joka tutkinut mm. saksalaisen konemusiikkiyhtyeen Kraftwerkin estetiikkaa ja historiaa sekä luennoinut elektronisen musiikin kulttuurihistoriasta.
Lue loppuun

2 kommenttia

Kategoria(t): Tapahtumat

Viikon levy on Electric Wizardin kolmas albumi Dopethrone

Electric Wizard: Dopethrone (2000)

Raskainta doomia

Englantilainen Electric Wizard on yksi tunnetuimmista doom metal-yhtyeistä. Bändi perustettiin vuonna 1993. Ensimmäinen albumi Electric Wizard (1995) oli vielä lähes perinteistä doom metallia. Kuitenkin jo toisella levyllään, Come My Fanatics… (1997), bändi loi nykyisen, sludge ja stoner metallista vaikutteita saaneen saundinsa.

Electric Wizard: Dopethrone.Laulajakitaristi Jus Obornen laulutyyli muuttui lähes puhtaasta, melko rauhallisesta laulannasta säröiseksi, vihaa ja epätoivoa purskuvaksi huudoksi. Kitaran ja basson särövalli muuttui epätasaisemmaksi, räkäisemmäksi surinaksi. Kappaleet pidentyivät ja muuttuivat rakenteeltaan yksinkertaisemmiksi. Näin yhtye loi hypnoottisen ja hieman junnaavan saundinsa, josta se tänä päivänä tunnetaan.

Wizardin kolmas levy Dopethrone on bändin selkeästi tunnetuin albumi. Terrorizer-lehti nimesi sen vuosikymmenen albumiksi, ja sitä kehuttiin englantilaisen doom genren parhaaksi tuotokseksi tähän mennessä. Electric Wizard vie edellisellä levyllä kehitetyn saundin vielä raskaampaan ja aggressiivisempaan suuntaan. Kaikki levyssä huokuu vihaa ja epätoivoa. Albumin tunnelma tiivistyy hyvin 2. kappaleen, Funeralopoliksen, sanoituksissa:

I don’t care, this world means nothing
Life has no meaning, my feelings are numb
Faceless masses filed like gravestones
Sacrificed for the glory of one
Funerary cities, flesh press factories
Corporate maggots feed on the carrion
Funeralopolis, grey morgue apocalypse
Black clouds form to block out the sun

 

Yleisesti sanoitukset eivät kuitenkaan ole mielestäni tärkeässä asemassa. Laulua on käytetty enemmänkin instrumenttina kuin viestin tuojana. Sitä paitsi se on sen verran säröistä, ettei sanoista useimmiten saa edes selvää.

Lisää syvyyttä levyyn tuo se, että aggressiivisuuden vierelle on luotu myös hyvin psykedeelisiä elementtejä. Useassa kappaleessa on leikitelty minuuttitolkulla erilaisilla efekteillä ja kaiutuksilla. Lisäksi miksauksessa on selkeästi haettu syvälle uppoavaa äänimaailmaa. Basson ja tomtom rumpujen bassotaajuuksia on tuotu esille niin paljon, että ne tärisyttävät kuulijaa luita ja ytimiä myöten.

Pitkät, melko tasapaksut kappaleet hypnotisoivat ja hukuttavat kuuntelijan syvälle synkkään maailmaansa. Levy onnistuu pitämään otteessaan viimeiseen kappaleeseen asti ja jopa sen jälkeen. Eipä tule mieleen sellaista albumia, joka heti tämän ryöpytyksen jälkeen kuulostaisi hyvältä.

Kaikessa räkäisyydessään, raivokkuudessaan ja psykedeelisyydessään levy on doom genren, ellei koko metallimaailman, raskain tähän mennessä julkaistu levy.

Tuomas Varila

Teksti on esillä myös Turun musiikkikirjaston loungessa.

Teksti on esillä myös Turun musakirjaston Loungessa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

David Bowie: The Next Day

Maestron komea paluu

Kun olen 66

The Next Day.David Bowien uusi albumi? Totta se on. Rockikonin ensimmäinen studiolevy liki kymmeneen vuoteen nousi ansaitusti sekä Suomen että Britannian listakärkeen. Mutta millainen The Next Day on? Tuottaja Tony Visconti on tehnyt Bowien kanssa erinomaista jälkeä.

”Heroes”

Kansitaide on tehty 1977 ilmestyneen albumin “Heroes” päälle. Ikoninen Sukitan valokuva jää piiloon. Statement on raju, tyylikäskin. Miten “hyvä idea” Jonathan Barnbrookin tekemä kansi on? En osaa vielä vastata.

Levyn alku on yllättävän kankea, sillä parhaat biisit antavat odottaa. Uusin singleraita The Stars (Are Out Tonight) todella svengaa, samoin esimerkillisen uhkaavaksi nouseva Love Is Lost. Bowien 66-vuotispäivänä julkaistu Where Are We Now? kouraisee syvältä – yksi laulajan upeimmista hiteistä.  On vaikea sanoa, miksi kappaleen tunnelma imaisee mukaansa. Onnistuminen on niin täydellinen.

Osa tavanomaisemmista raidoista (Valentine’s Day, Dirty Boys) jäävät jännittävämpien biisien jalkoihin. Räväkkä I’d Rather Be High on jäädä piiloon, mutta teksti on yksi levyn kovimmista. Leveilevän oloinen Boss Of Me iskee intohimoisesti ja viettelevästi. Näen liveposeerausta takki auki.

Toisin kuin promovideolla The Stars (Are Out Tonight), albumille on yllättävän leimallista taajaan tuntuva epätodellisen tunnelman välttely. Juuri kun huumaava If You Can See Me tuo mieleen muistumia esimerkiksi biiseistä Ricochet ja Beauty And The Beast, niin metodeja vieraannuttavaan irtautumiseen himmataan. Tunnelmien vaihtuminen vaatii aikaa ja useita kuuntelukertoja.

Varsinainen albumi päättyy majesteetilliseen tribuuttiin Scott Walkerille. Heat muistuttaa meitä siitä, että Bowie osaa yhä viedä meidät ulos mukavuusalueeltamme. Painostavaan tunnelmaan mahtuu silti myös rauhaa. CD-levyn lisäraidat So She ja I’ll Take You There ovat melko harmittomia, mutta instrumentaali Plan voisi olla avausraita.

***

David Bowie.Oivallinen Heathen (2002) oli eteerisempi ja moniulotteisempi kokonaisuus kuin The Next Day. Toisaalta uusi levy on raikkaampi kuin kuivakka Reality. Välillä muistan, että Bowien massiivista tuotantoa on hyödytöntä laittaa paremmuusjärjestykseen. Onko Low on kovempi kuin “Heroes”? Diamond Dogs olennaisempi kuin Station To Station? Let’s Dance, klassikko? Entä Tin Machine, Bowien ysärialbumien villiys ja Reeves Gabrels? Kaikki tärkeitä. Tärkeintä on silti muutos ja jatkuvuus – ja se, että uuden albumin aura on kiinnostava.

Konserttiuutisia, anyone?

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

Pop-musiikkia Virosta

piret 2013 005

Tiistaina 19.3. 2013 jatkui kuuntelupiiri, jonka aiheena oli virolainen pop-musiikki. Piret Luukka oli valinnun monipuolisesti virolaista nykymusiikkia eri populaarimusiikin tyylilajeista, kuulimme elektronista, kokeellista, heavy metallia, poppia, rockia ja punkkia. Piret kertoi myös Viron laulavasta vallankumouksesta, josta on myös kirjoitettu kirja  Harri Rinne: Viron laulava vallankumous: Viron rocksukupolven ihme 2007.  Seuraavaksi kaikille avoimessa kuuntelupiirissä ti 23.4. klo 18 Juha Soininen soittaa venäläistä pop-musiikkia Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla. Tervetuloa.

Piretin soittolista

Disko pole oluline, punk on põhiline: Disk 2.  Usun ei usu / Turist

Ringrada / Röövel ööbik: Estrangers

Ma armastan Ameerikat / Vennaskond: Taas punab pihlakaid.

Puhas muld / Kosmikud: Kuidas tuli pimedus mu tuppa

Ebafolklorism / Eriti kurva muusika ansambel: Päev läks käima

Tere tulemast koju! / Smõuk: Kivikuningas

Thou strong, stern death / Põhjast: The Man from the Past

Here comes / The Sun: Hopelessness You

Lenna / Lenna Kuurmaa: Rapunzel

Rockefeller Street / Getter Jaani: Valged ööd

The Magic Gift Box / Iiris: Curaga

Seesamseesam / Imandra Lake: Ilus aeg

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuuntelupiirit, Tapahtumat

Vinyylimania: Alvin Lee & Ten Years Later – Rocket Fuel

Vinyylimania hehkuttaa mielenkiintoisia vinyylilevylöytöjä periaatteella “tarttui mukaan levydivarista”.
 
Alvin Lee & Ten Years Later / Rocket Fuel
 
Jätettyään bluesrock-orkesteri Ten Yers Afterin vuonna 1974, kitaristi Alvin Lee ehti 70-luvun aikana julkaista kuusi sooloalbumia. Vuonna 1978 julkaistu Rocket Fuel sai taustabändikseen Ten Years Later -nimisen kokoonpanon, joka oli mukana myös seuraavana vuonna  julkaistulla Ride On -kiekolla. Mick Hawksworthin, Tom Comptonin, Bernie Clarkin ja Mick Weaverin tukemana Alvin Lee jatkoi tutussa bluesrockin viitekehyksessä.
 
Rocekt Fuel on tyypillinen ”kitarasankari”-levytys. Viisuilla on taipumus venyjä jamitteluksi, biisimateriaalin iskevyys ei välttämättä ole parasta mahdollista A-luokkaa ja luonnollisesti kitarasooloissa on reilusti nauravia nakkeja. Vaikka biisimateriaali jääkin perusväännöksi, kiekkoa ei voi väittää laimeaksi. Innostunut ilmapiiri, taitavat soittajat, liekehtivät jamittelut ja etenkin rennon letkeät kitarasoolot aiheuttavat hyväksyvää pään nyökyttelyä.
 
Skebasooloista kiinnostuneille A-puolen päättävä Somebody Callin’ Me on todellinen namupala – Alvin Lee pudottelee työkalustaan pehmeän juoksevaa rautalankaa unohtamatta kuitenkaan myös ripeämpää nakittelua. Ain’t Nothin’ Shakin’ lienee biisinä levyn kireintä antia yhdessä levyn nimikappaleen kanssa. Tosin Ain’t Nothin’ Shakin’ innostuu viisun puolivälin kohdalla suoranaiseen fuusiojazz-leikittelyyn. Baby Don’t You Cry on selkeästi sinisävyisempi fiilistely.
 
Alvin Leen & Ten Years Laterin Rocket Fuel löytyi Kaakko-levykaupasta (Turku, Yliopistonkatu 38) yhdeksän euron panostuksella.
 
J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Vinyylimania

Slow BLVD:n dream pop soi hyllyjen välissä Raision musiikkiosastolla

Turkulaisen dream pop -yhtye Slow BLVD:n esiintyminen Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla (tiistaina 19.3 kello 18-19)  houkutteli paikalle tukevan kourallisen yleisöä fiilistelemään pehmeän ja pyöreän syntikkapopin parissa. Esiintymistila osoittautui pienimuotoisuudessaan sympaattiseksi ja tavanomaisesta poikkeava äänimaisema houkutteli paikalle kirjaston asiakkaita ympäri kirjastotaloa.

Slow BLVD:n keikka soitettiin osana Hitaasti kirjastossa -tapahtumasarjaa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Tapahtumat