Aihearkisto: 10 valittua

10 valittua joululevyä

A jazz and blues Christmas: Putumayo presents (2008)

Christmas soul special (1987)

Celtic Christmas: Putumayo presents (2011)

 

 

 

Sakari Kukko: Joulu (2003)

 

Christmas at Downton Abbey (2014)

 

 

Aino Venna: Aino Vennan joulu (2016)

 

Merry Axemas: a guitar Christmas (1997)

 

Loreena McKennit:  To drive the cold winter away (1987)

 

 

Bublé; Michael: Christmas (2012)

 

Christmas with the Rat Pack (2002)

 

Ann-Christin Antell

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua

10 valittua rasismin vastaista laulua 2.0

Turussa vietetään rasismin vastaista viikkoa 20.3.-26.3.2017. Tämä näkyy ja kuuluu myös Turun eri kirjastoissa. Musasto kokosi viikon tueksi päivitetyn soittolistan 2.0 jonka avulla voit perehtyä aiheeseen musiikin avulla. Listan lisäksi löytyy vielä toinen vastaava lista Musaston alkuajoilta vuodelta 2012.

Rage Against The Machine: Killing in the name

Kappale heijastelee Yhdysvalloissa esiintyvää rotujen välistä jännitettä. Se ilmestyi vuonna 1992 Los Angelesin mellakoiden jälkeen jotka saivat alkunsa neljän valkoihoisen poliisin pahoinpideltyä mustaihoisen taksikuski Rodney Kingin.

Bob Dylan: Hurricane

Hurricane kertoo nyrkkeilijä Rubin ”Hurricane” Carterin tarinan. Vuonna 1966 Carter tuomittiin vankilaan kolmen valkoihoisen ampumisesta. Poliisi etsi tapauksen tiimoilta kahta mustaa miestä ja pidätti Carterin ja tämän ystävän John Artisin vain koska nämä sattuivat kohdalle. Carter vietti 19 vuotta elämästään vankilassa syytettynä murhasta jota hän ei tehnyt.

Nina Simone: Mississippi goddam

Nina Simonen oma sävellys ja sanoitus on artistin kannanotto Medgar Eversin murhaan sekä 16th Street Baptist Church-kirkkoon Birminghamissa Alabamassa tehtyyn pommi-iskuun. Ku Klux Klanin jäsenet piilottivat kirkon portaiden alle laatikon dynamiittia joka räjähtäessään surmasi neljä afroamerikkalaista tyttöä.

James Brown: Say it loud – I’m black and I’m proud

Tässä kappaleessa James Brown kertoo niistä ennakkoasenteista joita mustia kohtaan maassa vallitsee. Hän myös ottaa kantaa asioiden parantamisen puolesta.  ”We demands a chance to do things for ourself/we’re tired of beating our head against the wall/and workin’ for someone else”.

Public Enemy: Fight the power

Ehkäpä Public Enemyn tunnetuin kappale Fight the power ilmentää vahvasti yhtyeen sanomaa. Mustien tulisi olla ylpeitä juuristaan sekä omasta kulttuuristaan. Tämän hyökkäävän kappaleen tarkoitus oli voimaannuttaa mustien yhteisöä sekä aiheuttaa keskustelua eri osapuolten välillä. Lyriikoissa muutamat valkoihoiset ikonit, kuten Elvis Presley saavat osansa (”Elvis was a hero to most but he never meant s–t to me”).

Neil Young: Southern man

After the gold rush-albumilta löytyvä Southern man arvostelee suorasti Ku Klux Klania sekä Yhdysvaltojen etelävaltioissa esiintyvää rasismia mustia kohtaan. Kappaleessa Young kertoo koko valkoisen etelän tarinan ja sen kuinka orjia kohdellaan siellä huonosti. ”I saw cotton and I saw black, tall white mansions and little shacks. Southern Man, when will you pay them back?

Black Eyed Peas: Where is the love

Kappaleessa käsitellään lukuisia maailmanlaajuisia ongelmia kuten terrorismia, rasismia, seksuaalivähemmistöjen kohtaamaa väkivaltaa, saasteita jne. 9/11 iskut ja Yhdysvaltojen toiminta Irakissa sekä näiden vaikutus ympäröivään maailmaan ovat toimineet lyriikoiden inspiraation lähteenä.

Rise Against: Prayer of the refugee

Tämä kappale kertoo pakolaisen/maahanmuuttajan arjesta, siitä kuinka hän yrittää saada rahansa riittämään uudessa kotimaassaan Yhdysvalloissa. Päivittäin hän kokee toistuvasti syrjintää ihmisten ja valtion taholta. Kappale on myös vuoropuhelu isän ja pojan välillä, siitä mitä oli ennen ja kuinka asiat nykyisin voisivat olla paremmin.

System Of A Down: P.L.U.C.K.

Vuonna 1915 Turkin armeija syyllistyi armenialaisten kansanmurhaan mistä tämä kappale kertoo. P.L.U.C.K. on lyhennys sanoista ”Politically Lying Unholy Cowardly Killers.” Serj Tankian kantaa päävastuun laulusta. Daron Malakian huutaa ennen kertosäettä ”watch them all fall down” sekä laulaa kappaleen keskellä ja lopussa ”Never wanna see you around.”

Mos Def: Mr Nigga

Lukuisat hip hop-kappaleet ovat aikojen saatossa ammentaneet aiheensa rasismista. Mos Defin Mr Nigga kertoo kappaleessa esiintyvän henkilön jatkuvasta taistelusta stereotyyppista ajattelua ja kaltoin kohtelua vastaan. “Late night, I’m on a first class flight/ The only brother in sight the flight attendant catch fright… An hour later here she comes by walking past/ ‘I hate to be a pest but my son would love your autograph.’”

Petri Kipinä

1 kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee

LGBT – soittolista : 10 valittua

Suomessa astui voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki keskiviikkona 1.3.2017. Tämän historiallisen tapahtuman johdosta Musasto kokosi soittolistan jossa joko kappaleen esittäjä kuuluu seksuaalivähemmistöön tai itse kappale käsittelee vähemmistöjen arkea tai ongelmia. Kaikki laulut löytyvät luonnollisesti Vaski -verkkokirjastosta.

PMMP: San Francisco

Antony & The Johnsons: For today I am a boy

Peaches: I u she

Macklemore & Ryan Lewis: Same love feat. Mary Lambert

Sylvester: You make me feel (mighty real)

Jay Brannan: Housewife

Judas Priest: Before the dawn

Beth Ditto: I wrote the book

Rufus Wainwright: The art teacher

Jukka Takalo: Jokainen on vähän homo

Petri Kipinä

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee

Kasarikakaran varjolista

take-me-to-the-girlSen piti olla jo ohi. Päättynyt. Kokonaan loppu. Förbi. Kuollut kuin papukaija.

Olin paikalla, kun 80-luvun loppumista juhlittiin. Samalla päättyi populaarimusiikissa ajanjakso, jota osa meistä tuolloin teini-ikäisistä muistelee kaiholla, osa kauhulla.

Viime vuodet ovat osoittaneet, että 80-luku on kaikkea muuta kuin ohi. Aikakauden parhaat bändit tekevät uusia levyjä ja kiertueita. Osa on huilinut tässä välillä, osa ei koskaan lopettanutkaan.

Itselleni on musiikin suurkuluttajana ollut ihmeellistä huomata, että oman nuoruutensa voi kuin voikin elää uudelleen. YouTube, Spotify, Discogs, sosiaalinen media ja internet ylipäätään ovat ehtymätön aarreaitta taannoin oman tutkan ulkopuolelle jääneen musiikin penkomiseen.

Kasarikakaran varjolista sisältää löytöjä, jotka olen tehnyt vasta nyt kypsässä keski-iässä, mutta jotka olisivat kolahtaneet jo viisitoistavuotiaana. Tämä kymmenikkö on vain pieni otos listahittien varjoon jääneestä musiikista.

Brian Enosta voisi kirjoittaa oman blogikirjoituksensa tai useammankin. Hänen suomalaiseen korvaan hassu sukunimensä häälyi tietoisuuteni rajoilla jo 80-luvulla, mutta vasta myöhemmin olen ymmärtänyt tämän elektronisen musiikin enon ja kummisedän merkityksen. Brian Peter George St. Jean le Baptiste de la Salle Enon (s. 1948) tuotanto on vähintään yhtä hengästyttävä kuin hänen nimensä, etenkin kun mukaan lasketaan hänen tuottamansa levyt.

Brian Eno & David Byrne – Mea Culpa

Yhteiskunnallisesti virittynyt englantilainen post-punk -yhtye Gang Of Four lainasi nimensä Kiinan kommunistisen puolueen johtajanelikolta. Bändi on toiminut vuosikymmenten varrella eri kokoonpanoissa, puristaen kokoon alle kymmenen studiolevyä. Alkuperäisistä jäsenistä on jäljellä kitaristi Andy Gill. Gang of Fourin uusin levy What Happens Next ilmestyi viime vuonna. Bändi esiintyy Helsingin Tavastialla keskiviikkona 14.9.

Gang Of Four – I Love A Man In A Uniform

The The on käytännössä yhden miehen, laulaja-lauluntekijä Matt Johnsonin pyrintö. Iso joukko nimekkäitä muusikoita ja artisteja on tehnyt hänen kanssaan yhteistyötä. The The onkin ollut erityisesti kriitikoiden ja musiikkia vähän vakavammin harrastavien suosiossa, Melody Maker valitsi 1983 ilmestyneen albumin Soul Mining vuoden levyksi.

The The –  I’ve Been Waitin’ for Tomorrow (All of My Life)

Melodista ja popahtavaa uutta aaltoa soittaneen XTC:n henkilökohtainen ohitus 80-luvulla on minulle täysi mysteeri. Miksei kukaan kertonut minulle heistä? Bändin tuotanto vaikuttaa ensikuulemalta hilpeältä rallikimaralta, mutta pintaa raaputtamalla paljastuu omaperäinen ja kunnianhimoinen biisinrakennustaito.

XTC – Senses Working Overtime

Francis ”Frank” Tovey (s. 1956) tunnetaan nimellä Fad Gadget. Hänen musiikissaan syntikkasoundeihin yhdistyvät ”found objects” -äänet, joiden kilkutuksesta minulle tulee mieleen Depeche Moden saman aikakauden tuotanto. Industriaalin äänimaailman taustalta löytyykin yhteinen levy-yhtiö Mute. Toveyn omalla nimellään tekemästä musiikista suosittelen vuonna -88 ilmestynyttä levyä Civilian.

Fad Gadget – Collapsing New People

Nimensä puolesta rautalankabändiltä kuulostava The Stranglers on uskoakseni brittiyleisölle hyvinkin tuttu, mutta jäänyt vähemmälle huomiolle muualla. Bändi on tehnyt levyjä tasaiseen tahtiin 70-luvulta tähän päivään, tislaten monet erilaiset musiikilliset vaikutteet omaksi, maistuvaksi sekoituksekseen. The Stranglersin tunnetuimpia hittejä ovat Golden Brown, Peaches ja Always the Sun.

The Stranglers – Midnight Summer Dream

The Psychedelic Furs on muiden listalla olevien bändien tavoin brittiläisen post-punk -skenen tuotos. Bändin elinkaari osuu lähes tismalleen 80-luvulle ulottuen esikoisalbumista The Psychedelic Furs (-80) bändin seitsemänteen ja viimeiseksi jääneeseen studioalbumiin World Outside (-91). Suurimman nosteen uralleen bändi sai vuonna -86, kun ohjaaja John Hughes käytti biisiä Pretty In Pink samannimisessä elokuvassaan.

The Psychedelic Furs – Heartbeat

The Associates on ns. hankittu maku, samaan tapaan kuin homejuusto. Kestää hetken päästä bändin musiikkiin sisälle, mutta sen jälkeen sitä haluaa lisää. Uutta Associatesin musiikkia ei valitettavasti tulla koskaan saamaan bändin keulahahmon Billy Mackenzien kuoltua vuonna -97 vain 39 vuoden ikäisenä.

The Associates – Take Me to the Girl

Bauhaus-yhtyeen vokalisti Peter Murphy (s. 1957) on elossa ja voi hyvin, hän keikkailee lokakuussa ympäri Eurooppaa. Tätä juttua varten tietoja etsiessäni törmäsin Murphyn tekemien cover-versioiden sarjaan vuodelta 2009 – sen otan kuunteluun seuraavaksi! Miehen 80-luvun tuotannosta suosikkini on hänen ensimmäinen soololevynsä Should the World Fail to Fall Apart vuodelta -86.

Peter Murphy – Should the World Fail to Fall Apart

The Creatures on Siouxsie and the Banshees -bändin kahden jäsenen muodostama kokoonpano, jonka musiikinlajiksi nimetään exotica. Vuonna -89 ilmestyneellä levyllä Boomerang laulaja Siouxsie Sioux ja rumpali Budgie yhdistelevät musiikkiinsa aineksia flamencosta, bluesista ja jazzista. Minun korvissani levy enteilee jo vahvasti 90-luvun saundimaailmaa.

The Creatures – Pluto Drive

Nina Huurrevaara

Turun kaupunginkirjaston tiedottaja, DJ Sundae Girl

Jutun musiikkia voit etsiä myös Vaski -verkkokirjastosta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee

Hiljaa yössä – 10 valittua Tangokuninkaallista

Seinäjoella on järjestetty Tangomarkkinoita vuosittain vuodesta 1985 lähtien. Tuolloin aloitteen tapahtuman järjestämisestä teki silloinen Ilmajoen Musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Lasse Lintala. Keväällä perustettiin Tangomusiikin edistämisyhdistys ja saman vuoden kesällä järjestettiin ensimmäinen Tangomarkkinat- tapahtuma. Vuonna 1997 puolestaan perustettiin Seinäjoen Tangomarkkinat Oy joka vastaa tänäkin vuonna tapahtuman järjestämisestä. Tangomarkkinat on yksi Suomen suurimmista kesätapahtumista.

Kahtena ensimmäisenä vuonna valittiin vain Tangokuningas. Vuodesta 1987 aina vuoteen 2008 asti valittiin sekä kuningas että kuningatar. Käytäntö muuttui neljäksi vuodeksi vuosina 2009- 2012 jolloin kruunattiin vain yksi henkilö Tangokuninkaalliseksi. Vuodesta 2013 alkaen on jälleen kruunattu perinteisesti sekä miesten että naisten kilpailun voittaja, kuninkaallinen. Iso osa tangomarkkinoita on myös tangon sävellys- ja sanoituskilpailu jossa etsitään uusia tangokappaleita. Kaksi parasta uuden tangon tekijää palkitaan rahapalkinnolla. Tämä kilpailu on paria poikkeusta lukuun ottamatta järjestetty markkinoiden alusta lähtien.

Musasto esittelee lyhyesti 10 valittua Tangokuninkaallista.

Kauko Simonen on kaikkien aikojen ensimmäinen tangokuningas. Hän osallistui vuonna 1985 Tangomarkkinoiden karsintaan, ensin Saarenkylässä ja myöhemmin Kuivaniemellä, josta kymmenen parasta pääsi Seinäjoelle. Palkinto voitosta oli 5000 markkaa ja MTV:n pöllöä kuvaava mitali. Simonen tunnetaan lempinimellä Napapiirin kuningas.

Mika Pohjonen voitti tangokuninkuuden vuonna 1992 ollessaan vasta 19- vuotias. Hän on äänialaltaan tenori ja siirtyikin muutaman vuoden viihdeuran jälkeen esiintymään Kansallisoopperan kuoroon vuosiksi 1998- 2002. Pohjonen on voittanut myös mm. Kangasniemen laulukilpailun ja sijoittunut kolmanneksi Lappeenrannan laulukilpailussa. Vuonna 2003 Pohjonen kiinnitettiin solistiksi Suomen Kansallisoopperaan. Hän on myös vieraillut useiden eri maiden oopperataloissa. Vuonna 2015 Pohjonen erosi Tangomarkkinoilla myös menestyneestä Heidi Pakarisesta.

Sauli Lehtonen kruunattiin kymmenenneksi tangokuninkaaksi vuonna 1994. Hän oli tunnettu siitä, että lauloi silmät suljettuina. Vuonna 1994 Tangomarkkinat täytti kymmenen vuotta. Tämän kunniaksi voittajille annettiin kultaseppä Jussi Ikolan valmistamat kultaiset kruunut. Voittonsa myötä Sauli Lehtonen sai paljon suosiota sekä esiintymisiä. Lehtosta pidettiin lahjakkaana ja luonnollisena laulajana mutta tämän ura loppui ikävästi kesken vuoden 1995 hirvikolariin. Joulukuussa 1995 perustettiin nuorten laulajien opintoja ja koulutusta tukeva Sauli Lehtosen muistorahasto.

Amadeus Lundberg voitti vuoden 2009 superfinaalissa Kaija Lustilan kahdella pisteellä. Tuolloin hänet tunnettiin vielä taiteilijanimellä Amadeus. Vuonna 2010 Lundberg osallistui Suomen Euroviisu-karsintaan kappaleella Anastacia. Vuodesta 2011 alkaen hän on tehnyt tiivistä yhteistyötä Riku Niemi Orchestran kanssa. Riku Niemi on tuottanut Amadeuksen uusimman albumin Puhu minulle rakkaudesta. Hortto Kaalosta tunnettu Taisto Lundberg on Amadeuksen isä ja Anneli Sari hänen tätinsä.

Kyösti Mäkimattila on vuoden 2013 Tangokuningas. Hänet muistetaan myös Varjokuva-yhtyeen entisenä rumpalina. Nykyisin Varjokuva toimii Mäkimattilan taustayhtyeenä uuden rumpalin kera. Mäkimattila on toiminut myös sanoittajana useille eri artisteille sekä kirjoittanut runoja. Niitä on julkaistu kirjoissa Suuntatähti ja Rakkaani. Osa näistä runoista on sävelletty lauluiksi.

Arja Sipola on kaikkien aikojen ensimmäinen Tangokuningatar. Hän työskenteli ennen valintaansa kymmenen vuotta tanssimuusikkona. Tangomarkkinoille Sipola osallistui puolisonsa Aarnen kannustamana pidettyään sitä ennen yli kolmen vuoden keikkatauon. Sipola sai finaalissa kaikilta tuomareilta täydet pisteet ja kappaleesta Kultaiset korvarenkaat tuli hänen tavaramerkkinsä. Tangomarkkinoiden organisaatio oli tuolloin vielä hioutumaton joten Sipola jäi voitostaan huolimatta ilman levytyssopimusta, etukäteen myytyjä keikkoja sekä omaa orkesteria.

Marita Taavitsainen valittiin vuoden 1995 Tangokuningattareksi. Hänen varsinainen läpimurtonsa tapahtui kuitenkin vuonna 1998 jolloin Taavitsainen voitti Syksyn sävel-kilpailun kappaleella André. Marita on palkittu Vuoden naissolistin Emma-palkinnolla ja hän on ollut ehdolla Iskelmä Finlandian saajaksi. Myös useamman eri teatterin esityksistä Taavitsainen on tuttu. Vuonna 2015 tuli kuluneeksi 20 vuotta hänen valinnastaan Tangokuningattareksi. Tätä laulajatar juhlisti mm. olemalla mukana sen vuoden Tangomarkkinoiden tuomaristossa.

Kirsi Ranto kruunattiin vuonna 1998 Tangokuningattareksi vain 19-vuotiaana. Hänellä oli takanaan pitkä historia musiikin parissa jo ennen tätä. Ranto aloitti yksityiset pianotunnit 8-ja viulutunnit 10-vuotiaana. Hän soitti viulua sinfoniaorkesterissa ja lauloi Nuorisokuorossa, luotsasi tyttöbändiä sekä soitti koskettimia rockbändissä. Kirsi Ranto opiskeli sekä kevyttä että klassista laulua useamman vuoden ja teki paljon keikkoja ennen kruunajaisiaan. Menestyksekäs ja pitkä ura keskeytyi hetkeksi vuonna 2004 loppuunpalamiseen. Tavattuaan Äiti Amman ensimmäisen kerran vuonna 2008 on Kirsi Ranto tämän jälkeen vieraillut säännöllisesti Intiassa.

Taina Kokkonen valittiin Tangokuningattareksi Seinäjoella vuonna 1999. Hän oli jo yltänyt semifinaaliin vuonna 1996 ja vuonna 1998 ensimmäiseksi Tangoprinsessaksi. Vuonna 2002 Kokkonen otti osaa Suomen Euroviisujen esikarsintaan. Saman vuoden joulukuussa hän päätti lopettaa uransa laulajana. Syyksi Kokkonen ilmoitti mielenkiinnon loppumisen. Taina Kokkonen on valmistunut luokanopettajaksi ja toiminut myös radiojuontajana.

Jenna Bågeberg on vuoden 2007 tangokuningatar. Hän kirjoitti saman vuoden keväällä ylioppilaaksi Kontiolahden lukiosta. Myös taiteilijanimeä Jenna käyttävä artisti on osallistunut Suomen Euroviisu-karsintaan vuonna 2008. Bågeberg on valmistunut muusikoksi Jyväskylän ammattiopistosta 2011 ja musiikkipedagogiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta 2015. Laulamisen lisäksi Jenna opiskelee pianonsoittoa.

Tervetuloa lainaamaan aineistoa ja tutustumaan tangon taikaan!

Petri Kipinä

1 kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

10 valittua musikaaleista

Les Misérables on Victor Hugon samannimiseen romaaniin pohjautuva musikaali, joka sai ensi-iltansa Pariisissa vuonna 1980. Musikaalin on säveltänyt Claude-Michel Schönberg ja sanoittanut Alan Boublil, ja se käsittelee yhteiskunnan ja lain epäoikeudenmukaisuutta sekä viattomien kärsimystä 1800-luvun alkupuolen Ranskassa.

 

Jesus Christ Superstar on Sir Andrew Lloyd Webberin vuonna 1970 säveltämä rockmusikaali, joka seuraa Raamatun tapahtumia viimeisenä viikkona ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista.

 

Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi (2008) on Stephen Sondheimin ja Hugh Wheelerin musikaaliin perustuva elokuva. Musiikkipainotteinen trilleri kertoo makaaberin tarinan 1800-luvun Lontoon parturista, ja sen pääosissa nähdään Johnny Depp, Alan Rickman ja Helena Bonham Carter. Elokuvan ikäraja on K-18.

 

Sound of Music -CD:llä kuullaan musiikkia samannimisestä vuonna 1965 ilmestyneestä elokuvasta. Pääosissa ovat Julie Andrews ja Christopher Plummer.

 

Singin’ in the Rain on tunnettu yhdysvaltalainen elokuvamusikaali vuodelta 1952. Sen on ohjannut Gene Kelly ja Stanley Donen, ja pääosissa nähdään Gene Kelly, Donald O’Connor, Debbie Reynolds ja Jean Hagen.

 

Rock of Ages on romanttinen musikaalielokuva vuodelta 2012, joka perustuu samannimiseen Chris D’Arienzon Broadway-musikaaliin vuodelta 2006. Se kertoo pikkukaupungin tytöstä nimeltä Sherrie ja pojasta nimeltä Drew, jotka jahtaavat unelmiaan Hollywoodissa.

 

Musikaalia esitetään Turun kaupunginteatterissa 22.10 – 31.12.2016.

https://teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri/ohjelmisto/rock-ages

 

Into the Woods on musikaalielokuva, jossa usean eri sadun tarinat kietoutuvat toisiinsa. Elokuva perustuu samannimiseen musikaaliin vuodelta 1987. Nuoteissa on elokuvasta tuttuja lauluja.

 

 

into the woods

Jekyll & Hyde on Frank Wildhornin ja Steve Cudenin luoma musikaali, joka perustuu Robert Louis Stevensonin kauhuromanttiseen romaaniin Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde (1886). Nuoteissa on musikaalista tuttuja lauluja.

jecyll

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Musicals: The Complete Illustrated Story of the World’s Most Popular Live Entertainment (1995) on Kurt Gänzlin kirjoittama kirja maailman suosituimmista ja menestyneimmistä musikaaleista 1990-luvulle saakka.

 

David Wilkinsin kirjassa Leonard Bernstein (1995) kerrotaan suuresta ja tuotteliaasta säveltäjästä, jonka käsialaa on mm. huippusuosittu musikaali West Side Story (1957).

bernstein

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua

10 valittua englantilaista synapop-bändiä 1980-luvulta

Ultravox

 

Ultravox_-_Rage_in_Eden

 

Ultravox perustettiin 1974 Lontoossa.  Ultravox oli  synapopin uranuurtajia. Yhtyeen perusti laulaja ja kosketinsoittaja John Foxx. Ehkä selvimmin erottuva elementti yhtyeen musiikissa on kosketinsoittaja/viulisti Billy Currien ainutlaatuinen  ARP-syntetisaattorin soolokäyttö yhdistettynä viuluun sekä pianoon. Nämä elementit on ehkä parhaiten kuultavissa yhtyeen tunnetuimmassa hittikappaleessa, 1980 levytetyn Vienna-albumin nimiraidalla.

Yhtye hajosi 1987, mutta teki paluun 2009  palaten  1980-kokoonpanoonsa ja teki Return to Eden  kiertueen aluksi Englannissa ja lopulta laajemmin Euroopassa. Kiertue sai jatkoa vuoden 2010 puolella (Return to Eden 2), jolloin yhtye konsertoi Helsingissä Tavastialla elokuussa 2010  ja Turun Caribiassa seuraavana päivänä. Yhtyeen tunntuimmat hitit olivat edellä mainittu Vienna ja Dancing with tears in My Eyes.

 

 

 

 

Tears for Fears

Tears for Fears perustettiin  1981 Bathissa. Bändin musiikki oli aluksi uuden aallon synapoppia, mutta myöhemmin  yhtye muutti tyyliään enemmän tavallisen rokin ja popin suuntaan.  Yhtyeen perustivat Roland Orzabal ja Curt Smith. Tears for Fearsin debyyttialbumi The Hurting myi platinaa ja oli ykkösenä Britannian soittolistoilla. Bändin toinen albumi Songs from the Big Chair myi platinaa Britanniassa ja Yhdysvalloissa.  Toisen albumin tunnetuimmat hitit olivat Shout ja Everybody Wants to Rule the World.

Bändin kolmas albumi The seeds of Love (1989) myi myös platinaa. Smithin ja Orzabalin tiet erosivat 1991, vaikka Orzabal esiintyi Tears for Fears-nimellä koko 1990-luvun ajan. Duo teki paluun vuonna 2000 ja teki uuden albumin Everybody Loves a Happy Ending vuonna  2004. Tears for Fears on myynyt yli 25 miljoonaa albumia.

 

 

 

Talk Talk

Talk Talk perustettiin 1981 Lontoossa.  Sen jäseniä olivat laulaja Mark Hollis, basisti Paul Webb ja rumpali Lee Harris sekä kosketinsoittaja Simon Brenner, joka erosi yhtyeestä jo vuonna 1983. Yhtye on nimetty oman kappaleensa Talk Talk mukaan.

 Yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia The Party’s Over ja It’s My Life ovat  tyyliltään synapoppia. Vuonna 1986, kun kolmas albumi The Colour of Spring ilmestyi, Talk Talk luopui syntetisaattoreista, jotka korvattiin muilla soittimilla, mm. pianolla ja uruilla. Vuonna 1988, kun albumi Spirit of Eden ilmestyi, Talk Talk kehitti  omalaatuisen musiikkityylinsä, jota voisi kuvailla progressiivisen rockin ja jazzin sekoitukseksi. Samanlaista tyyliä kuullaan myös vuonna 1991 ilmestyneellä viimeisellä albumilla Laughing Stock. Talk Talk hajosi vuonna 1991.

 

 

 Human League

Human League perustettiin  1977  Sheffieldissä  ja oli ensimmäisiä suuren yleisön suosioon kohonneita synapop-yhtyeitä. Yhtyeen kosketinsoittajat Martyn Ware ja Ian Craig Marsh muodostivat aluksi duon nimeltä Dead Daughters. Nimi Human League otettiin käyttöön, kun laulaja Philip Oakey liittyi mukaan. Yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia eivät olleet suuria kaupallisia menestyksiä, ja sisäisten ristiriitojen ajamina Ware ja Marsh jättivät yhtyeen vuoden 1980 lopulla.

Uusina jäseninä yhtyeeseen liittyivät basisti Ian Burden sekä laulajat Susan Ann Sulley ja Joanne Catherall. Uudella kokoonpanolla Human League sai ensimmäisen UK top-10 hittinsä kappaleella Love Action, joka nousi singlelistalla kolmanneksi.  Albumista Dare tuli yksi synapopin merkittävimpinä pidettyjä julkaisuja: Open Your Heart nousi brittilistalla kuudenneksi, ja kappaleesta Don’t You Want Me tuli yksi vuoden suurimpia hittejä  ja kappale tunnetaan yhtenä 1980-luvulle tyypillisen musiikin arkkityypeistä.

Human Leaguen menestys jatkui 1980-luvun puoleen väliin saakka. Sen jälkeen yhtye on tehnyt vaihtelevasti menestyneitä paluita supistetulla kokoonpanolla. Human Leaguen toistaiseksi viimeinen alkuperäistä materiaalia sisältänyt julkaisu on albumi Credo vuodelta 2011.


 

New Order

New Order perustettiin vuonna 1980 Manchesterissä.  Yhtyeen perustivat  postpunk-yhtyeen Joy Divisionin jäsenet laulajansa Ian Curtisin itsemurhan jälkeen. New Order muunsi pian musiikkityyliään edeltäjänsä postpunkista elektronisen musiikin suuntaan. Yhtyeen alkuperäisjäsenet ovat Bernard Sumner (laulu, kitara ja kosketinsoittimet), Peter Hook (basso) ja Stephen Morris (rummut).  Yhtye on maininnut alkuaikojensa innoittajiksi mm. Kraftwerkin ja Giorgio Moroderin.

Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat vuonna 1983 ilmestynyt tanssimusiikin klassikoksi laskettava  Blue Monday,  vuoden 1987  True Faith ja vuoden 1993 Regret. New Orderin single  World in Motion,  oli Englannin maajoukkueen virallinen kappale vuoden 1990 jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa. New Order oli tauolla vuosina 1993–1998.  Yhtye hajosi 2007, mutta perustajajäsenet kokosivat bändin uudelleen 2011. Vuonna 2015 bändi julkaisi levyn uutta materiaalia nimeltään Music Complete.   New Order on esiintynyt Suomessa kesäkuussa 1982 Seinäjoen Provinssirockissa. 

 

Depeche Mode

Depeche Mode perustettiin vuonna 1980 Basildonissa.  Se aloitti soittamalla kevyttä synapoppia. Myöhemmin yhtye siirtyi monipuolisempaan elektroniseen musiikkiin yhdistäen siihen rockia ja perinteisempiä soittimia. Tekno-pioneerit kuten Derrick May, Kevin Saunderson ja Juan Atkins kertoivat Depeche Moden vaikuttaneen 1980-luvun lopun Detroit-teknosoundiin. Yhtyeen suosituin albumi lienee vuonna 1990 julkaistu Violator, jossa oli hyvin synkkiä teemoja. Yhtyeen tunnetuimpia hittejä ovat Enjoy the Silence ja Personal Jesus.

Depeche Mode oli myynyt yli 100 miljoonaa albumia ja singleä, mikä tekee Depeche Modesta maailman menestyneimmän elektronisen yhtyeen. Depeche Mode on vieraillut Suomessa neljä kertaa, vuosina 1998, 2001, 2006 ja 2010.

 

Bronski Beat

Bronski Beat perustettiin Lontoossa 1983. Sen tunnetuin kokoonpano oli trio, jonka muodostivat laulaja Jimmy Somerville sekä kosketin- ja lyömäsoittajat Steve Bronski (syntyjään Steven Forrest) ja Larry Steinbachek (syntyjään Lawrence Cole). Yhtyeen sanoitukset olivat kantaaottavia ja käsittelivät yleensä avoimesti homoseksuaalisuutta. Vuonna 1984 julkaistiin yhtyeen debyytti ”Smalltown Boy”, joka kertoo homoseksuaalisuutensa vuoksi kotinsa jättämään joutuneesta nuoresta miehestä. Kappaleesta tuli Isossa-Britanniassa listahitti, ja se on edelleen kasarimusiikin klassikko ja yksi homoyhteisön arvostamista lauluista. Laulaja Jimmy Somerville lähti bändistä 1985 ja perusti popduon The Communards.  Bronski Beatin viimeinen albumi, Rainbow Nation, julkaistiin 1995.

 

 

OMD

Orchestral Manoeuvres in the Dark eli OMD perustettiin 1978 Liverpoolissa. Andy McCluskey ja Paul Humphreys muodostivat OMD:n  vuoteen 1989, jolloin yhtyeen ensimmäisillä levyillä soittanut kokoonpano hajosi. McCluskey jatkoi myöhemmin OMD:n nimellä uuden kokoonpanon kanssa. OMD:n suurin hitti on vuodelta 1980 oleva  Enola Gay. Vuonna 2006 Andy McCluskey kokosi OMD:n uudelleen 1980-luvun klassisella OMD-kokoonpanolla McCluskey, Humphreys, Malcom Holmes ja Martin Cooper. Yhtye lähti kiertueelle soittaen materiaalia Architecture & Morality-levyltä sekä muuta ennen 1983 julkaistua tuotantoa.

 

Soft Cell

Soft Cell  perustettiin Leedsissä 1980.  Duon jäsenet olivat laulaja Marc Almond  ja kosketinsoittaja David Ball. Yhtyeen sanoitukset keskittyvät yleensä rakkauteen ja romantiikkaan, mutta myös elämän pimeämpään puoleen, aiheina muun muassa transsukupuolisuus, huumeet ja murha. Yhtye tunnetaan parhaiten vuoden 1981 cover-hitistä  Tainted Love. Yhtye hajosi 1984.

 

 

Yazoo

 

Yazoo (USA:ssa nimellä Yaz) oli englantilainen synapop-duo jonka muodostivat kosketinsoittaja Vince Clarke ja laulaja Alison Moyet. Moyet ja Clarke muodostivat yhtyeen Clarken lähdettyä Depeche Modesta. Yhtye oli kasassa vain lyhyen aikaa, mutta oli varsin menestyksekäs. Duo perustettin 1981 ja lopetti toimintansa vuonna 1983, jonka jälkeen Vince Clarke perusti Erasuren vuonna 1985, ja Alison Moyet jatkoi sooloartistina. Yazoo julkaisi kaksi albumia: Upstairs at Eric’s (1982) ja You and Me Both (1983) sekä hittikokoelman Only Yazoo (1999). Yhtyeen suurimmat hitit olivat Only you ja Don’t go.

 

 

 Lähteet:

 

http://www.allmusic.com/

wikipedia

Ann-Christin Antell

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua