Musiikkia Ruotsista

Lukulampun valossa hankkeeseen kuuluva kuuntelupiiri  Musiikkia eri maista sai jatkoa 26.2.2013, kun Marja Johansson soitti  Turun musiikkiosastolla musiikkia Ruotsista. Marja oli valinnut ruotsalaista psykedeliaa, progressiivista rockia, poppia ja folkia, myös iskelmääkin kuultiin.

Marjan lista

Gunnar Wiklund – Regntunga skyar (Gunnar Wiklund, 1968)

Pärsson Sound – Tio minuter (1967) (Pärson sound, 2001)

Pugh Rogefeldt – Här kommer natten (Ja dä ä dä, 1969)

Bo Hansson – Första vandringen (Sagan om ringen, 1970)

John Holm – Den öde stranden (Sordin, 1972)

Ola Magnell – Lyckan kommer (Nya perspektiv, 1975)

Archimedes Badkar – Kaumba (Badrock för barn i alla åldrar, 1975)

Åke Hodell – Djurgårdsfärjan över floden Styx (1972) (Verbal brainwash and other works, 2000)

Kjell Höglund – Själens dunkla natt (Vägen mot Shangri-La, 1980)

Tant Strul – Första timmarna (Tant strul, 1982)

Torkel Rasmusson – Resan  (Dagar, djur 1983)

Mattias Alkberg – Stockholm (Ditt hjärta är en stjärna, 2006)

Neneh Cherry & The Thing – Dream baby dream, (The Cherry Thing, 2012)

Björn Olsson – Juli (Björn Olsson/Kräftan, 2003)

Nykymusiikkifestivaalin maistiaisia Turun musiikkikirjaston Stagella

What Ever Works! maistiaiset Stagella 27.2.–28.2.

Lanu, Bloch, Rangström

Iida Falck, alttoviulu.

Turun musiikkikirjaston Stagella esitettiin nykymusiikkifestivaalin What Ever Works! maistiaisia. Keskiviikkona 27.2.2013 kuultiin Ture Rangströmin laulumusiikkia sekä Tero Lanun ja Ernest Blochin teoksia alttoviululle. Stagella esiintyivät Iida Falck, Sinikka Päivinen ja Heidi Aalto. Maistiaiset jatkuvat vielä torstaina!

Ture Rangströmia esittivät sopraano Sinikka Päivinen, säestäjänä Heidi Aalto.

What Ever Works! on Turun Taideakatemian sävellyksenopiskelijoiden järjestämä konserttisarja pe–su 1.3.–3.3. Festivaalin ohjelmisto alkaa jäähyväisillä talvelle, ja päättyy opiskelijoiden teoksiin ja kevään toivotuksiin. Konsertit järjestetään Sibelius-museossa, Panimoravintola Koulussa ja Sigyn-salissa. Lisätietoja Taideakatemian kotisivulta.

Vinyyli-iltamat herätti mielenkiintoa Raision kirjastossa

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla maanantaina 25.2 järjestetty vinyylilevyjen keräilyyn keskittynyt  Vinyyli-Iltamat osoittautui menestykseksi.  Illan aikana paikalla vieraili reilu 50 vinyylilevyistä innostunutta henkilöä penkomassa myyntitiskejä ja kuuntelemassa asiantuntijoiden mietteitä vinyylilevyjen maailmasta. Lisäksi lukuisa joukko kiinnostuneita toi omia levyjään ammattilaisten arvioitavaksi.

Tapahtumassa levyjenkeräilystä harrastuksena ja ammattina kertoivat Iki-Popin Joska Laine ja 8raidan Fredrik Johansson.  Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolta Tuomas Pelttari  peilasi vinyylilevyn asemaa kirjaston näkökulmasta ja vinyylilevystä puhuttiin paikallisista lähtökohdista.  Petri Kipinä Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolta kertoi KISS-yhtyeeseen liittyvästä keräilyharrastuksestaan.

Paikalla oli myös Kari Prusila, ”kiertävä levykauppias” Loimaalta.

Tapahtumalle luvataan jatkuvuutta!

 

Turun kaupunginkirjaston Tuomas ja Petri

Tuomas Pelttari, Joska Laine, Fredrik Johansson ja Petri Kipinä

Marillion – progea ja paatosta

Kayleigh!

Marillion nosti progea listoille 1980-luvulla

Turun musiikkikirjastossa on esillä progeyhtye Marillionin tuotantoa. Näytteillä on CD-levyjä, DVD-levyjä sekä Jon Collinsin bändihistoriikki, kauan kaivattu uusintapainos teoksesta  Separated Out. Lainattavissa on sekä EMI-kauden 2CD-painoksia että Madfishin uusintajulkaisuja. Marillion on julkaissut 17 studioalbumia, joista uusin on Sounds That Can’t Be Made.

Marillion sai ansaitusti nimensä rockhistoriaan jo 1980-luvulla. Tuolloin oli poikkeuksellista nähdä progea singlelistoilla, mutta biisit Kayleigh, Lavender ja Incommunicado solahtivat sujuvasti tyypillisemmän listapopin joukkoon. Suosio kävi kuitenkin voimille. Menestysalbumeiden Misplaced Childhood ja Clutching At Straws jälkeen eripura kasvoi, ja karismaattinen laulaja Fish jätti yhtyeen. 

Uusi laulaja löytyi kuitenkin melko nopeasti. Steve Hogarth oli oiva valinta Marillionin suorempaan ilmaisuun, ja viides albumi Season’s End (1989) oli menestys. Kunnianhimoinen Brave (1994) julkaistiin myös albumin mittaisena videona.

Vaikka tiet erkanivat myöhemmin EMI:n kanssa, niin yhtye ei luovuttanut. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Marillion on julkaissut useita albumeita fanien rahoituksen turvin. Listamenestystä on tullut harvemmin, mutta vuonna 2004 single You’re Gone ylsi brittilistan kärkisijoille.

Marillion on vieraillut useasti Helsingin Tavastialla. Bändi nähtiin pitkän odotuksen jälkeen myös Ruisrockissa heinäkuussa 2007. 

Tuomas Pelttari

Viikon levy: Editors – The Back Room

Brittiläinen Editors ponkaisi ensimmäisen levynsä myötä vuonna 2005 suoraan vaihtoehtoisemman rockin kärkijoukkoon. Musiikkinsa melankolisen sävyn perusteella bändi luokiteltiin tietysti heti Interpolin ja kumppaneiden kanssa samaan lokeroon, ja sitä pidettiin osana post-punkin uutta tulemista 2000-luvun alussa. Editorsilla on näihin bändeihin toki yhtäläisyyksiä, mutta myös paljon sellaista, mistä se erottuu omanlaisekseen. Toistaiseksi uusin levy In This Light and on This Evening toi suuren muutoksen Editorsin tyyliin musiikin muuttuessa pääosin elektroniseksi ja syntetisaattoripainotteiseksi. Kuitenkin jo debyytillä bändillä oli paljon omaa ja tunnistettavaa mukana soundissaan.

The Back Room on musiikillisesti lyhyesti sanottuna suoraviivaista, melankolista rockia. Laulaja Tom Smithin matalassa äänessä on hieman yhtäläisyyttä Interpolin Paul Banksin kanssa, mutta Smithin äänessä on enemmän pehmeyttä. Tämä ehkä tekee Editorsin musiikista osaltaan hieman helpommin lähestyttävää. Heti The Back Roomin ensimmäisessä kappaleessa Lights tulevat esille bändin parhaat ominaisuudet: terävät kitarariffit, tummasävyinen tunnelma, hienot melodiat ja vahva laulaja. Tätä seuraavat hittikappaleet Munich ja Blood ovat tarttuvuudessaan paras osoitus yhtyeen sävellysten melodiatajusta. Sanoitukset ovat synkkämielisen toteavia:

People are fragile things, you should know by now
Be careful what you put them through

Melko vauhdikastempoisen alkupuoliskon lisäksi levyltä löytyy hienoa tunnelmointimateriaalia, kuten Fall, jossa kitaralla ja koskettimilla taiteillaan kauniita äänimaisemia synkän balladin edetessä. Loppupuolen helmiä puolestaan ovat kappaleena kasvava ja kertosäkeessä kunnolla potkiva Fingers in the Factories sekä kauniisti ja muuta levyä lempeämmällä lähestymistavalla toteutettu Open Your Arms. Levy päättyy melko surullisen tekstin myötä, mutta toiveikkain sävelin eroballadi Distanceen.

Honey, what got broke here
Won’t go back together again
So I’ll leave this while I can

Itse kuulun siihen joukkoon Editorsin kuuntelijoita, jotka löysivät bändin vasta sen edellisen Suomen vierailun jälkeen. Siksi Ruisrockiin suunnistaminen on pakollista tänä vuonna, koska Editors esiintyy siellä festareiden aloituspäivänä. Klubiolosuhteet sopisivat tietysti yhtyeelle paremmin, mutta eiköhän se festareillakin onnistu tavoittamaan biisiensä hienon tunnelman.

Tuomas Aitonurmi

The Back Room Vaski-kirjastoissa

What ever Works! – Nykymusiikkifestivaali

Taideakatemian sävellyksenopiskelijoiden järjestämä festivaali esittelee tämän päivän merkittävimpiä säveltäjiä sekä opiskelijoiden omia teoksia. Esiintyjinä kuullaan Taideakatemian musiikinopiskelijoita. Musiikkiosastolla on mahdollista kuulla konserttien parhaita paloja ja muuta musiikkia jo ennen festivaalia. Esitysten kesto on noin 15-20min. Vapaa pääsy!

Ohjelma:

MAISTIAISIA JA MUUTA musiikkiosaston Stagella
Keskiviikkona 27.2 klo 18 ja torstaina 28.2 klo 17.30

Ke 27.2 klo 18

Tero Lanu: Water-lilies (2010)
Ernest Bloch: Suite for viola and piano, osa I (1919)
Ture Rangström: Bön till natten, Den enda stunden (1924, 1917)

Yhteensä n. 23 min
Iida Falck, alttoviulu
Sinikka Päivinen, sopraano
Heidi Aalto, piano

To 28.2 klo 17.30

Arvo Pärt: Fratres

Yhteensä n. 11 min
Vadim Grumeza, viulu
Jonne Grans, kitara

Yoko Ono 80 vuotta

Oh Yoko!

Musasto onnittelee lämpimästi 80-vuotiasta artistia ja taiteilijaa Yoko Onoa (s. 1933). Kiistellyn rock- ja kulttuuri-ikonin hätkähdyttävissä levytyksissä yhdistyvät rock, noise, avantgarde ja mitä omaperäisin lauluääni. Aviomies John Lennonin (1940–1980) kanssa 1960-luvun lopulla äänitetyt kokeelliset kollaasialbumit Unfinished Music No. 1, Two Virgins ja No. 2, Life With The Lions sekä Wedding Music yllättävät kuulijan yhä.

Ono julkaisi levyjä aktiivisesti vuoteen 1973 asti, ja palasi usean vuoden levytystauon jälkeen yhdessä John Lennonin kanssa. Double Fantasy (1980) on kenties kuuluisin Ono/Lennon -albumi. Yoko Ono Plastic Ono Bandin levytys Between My Head And The Sky (2009) on yksi viime vuosien kiinnostavimmista Onon produktioista. Mukana yhtyeessä on Yokon ja Johnin poika Sean Lennon.

Onon levytyksiä esillä

Juhlan kunniaksi Turun musiikkikirjastossa on 18.2. alkaen näytteillä Onon levytyksiä eri vuosikymmeniltä. Teokset ovat myös lainattavissa. Tervetuloa kirjastoon!

Viikon levy: William Shatner – Seeking Major Tom (2011)

Seeking Major Tom, Cleopatra Records 2011

William Shatner on enemmän kuin ihminen. Vuosien ja vuosikymmenien saatossa liiterileukaisen kapteeni Kirkin esittäjästä on kehittynyt ilmiö ja käsite, joka ottaa oman itseironiansa hyvin vakavasti. William Shatner on hyvin tosissaan sen suhteen, ettei ole oikeastaan tosissaan, ja lopputuloksena syntyy mies, joka on enemmän kuin myytti.

Shatnerin itseensä kohdistuva vakavamielinen iva kulminoituu konseptialbumilla Seeking Major Tom. Levyn takakansiteksti kertoo albumin pohtivan sitä, mitä avaruusaluksestaan poistunut ja samaa tietä jäljettömiin kadonnut astronautti, Major Tom, näki kuvitteellisella matkallaan halki avaruuden. Tuplalevyn kaikki kappaleet ovat saaneet aiheensa avaruudesta, lukuun ottamatta yhtä kiinnostavimmista raidoista, coveria Queenin lähes pyhästä Bohemian Rhapsodysta.

Bohemian Rhapsody -tulkinnassa näkyy myös se, miksi on tärkeää, että Shatnerin kaltaiset miehet tekevät tämän levyn kaltaisia albumeita. Rockmusiikki ei voi olla pysähtynyttä ja pyhää, eikä se saa ottaa itseään liian vakavasti. Bohemian Rhapsodyn saa raiskata, sillä siten siitä voi löytää jotain uutta. Seeking Major Tom tekee kaikille kappaleilleen lempeää väkivaltaa, ja parhaimmillaan osoittaa alkuperäisen musiikin olevan niin vahvaa, että sen taika säilyy Shatnerin ”laulusta” huolimatta. Bohemian Rhapsodyn lisäksi erityisesti David Bowien Space Oddity ja Black Sabbathin Iron Man vain nostavat arvoaan tämän levyn myötä.

Levy nauraa itselleen, mutta samalla se on tehty huolella ja täydestä sydämestä, jokaista yksityiskohtaa miettien. Kokonaisuus on puuduttavan pitkä, vaikka vierailevien muusikoiden suuri määrä ja keskinäiset erot helpottavat monotonisuuden keskellä. Toisaalta puuduttava pituus liittyy levyn tarinaan: avaruudessa on pitkä matka joka paikkaan, ja etäällä välkkyvistä tähdistä huolimatta enimmäkseen yhtä ja samaa. William Shatnerista voi sanoa koko lailla samaa. Etsiessään Major Tomia Shatner etsii myös itseään.

Onko Seeking Major Tom pilkantekoa? Luultavasti. Mutta mitä se pilkkaa, se on jo monimutkaisempi kysymys. Vastaus ei selviä välttämättä millään, mutta levyn kuunteleminen on hyvä alku.

Varaa Seeking Major Tom Vaski-kirjastoista.

Laura Ahlstedt

Uutuustornissa kuultavana

Turun kaupunginkirjaston musiikkiosaston Uutuustornissa kuunneltavana kahden viikon ajan seuraavia levyjä:

Ty Segall: Twins

Varaa levy Vaskista

Moneybrother: This is where life is

Varaa levy Vaskista
Mark Eitzel: Don’t be a stranger

Varaa levy Vaskista

Lucie Niemelä: Doses

Varaa levy Vaskista

Tussle: Tempest

Varaa levy Vaskista

Inspiroivia sävellyksiä, inspiroitunutta kitarointia

Vinyylimaniaa – Steve Vai: Passion And Warfare

Se on Vain musiikkia

Kun kitaristi ja säveltäjä Steve Vain sooloura lähti toden teolla käyntiin albumin Passion And Warfare (1990) myötä, hän oli ollut alalla jo kauan. Steve Vai (s. 1960) oli Frank Zappan haastavien sävellysten transkriboija jo teini-ikäisenä, ja jo parikymppisenä Zappan bändissä. Virtuoosi nousi maailmankuuluksi viimeistään David Lee Rothin kitaristina. Vai oli olennainen muusikko Rothin klassikkoalbumeilla Eat ‘Em And Smile ja Skyscraper.

Miten tehdä kiinnostava instrumentaalialbumi, joka rokkaa? Voi olla vaikeaa, mutta Passion And Warfare on täynnä hyviä biisejä, fiilistä ja suurta seikkailua. Vuonna 1990 Vain musiikki oli hallitumpaa ja soundi suurempi kuin ensimmäisellä soololevyllä Flex-Able (1984). Ja miten vaivattomalta Passion And Warfare yhä kuulostaa!

Liberty ja Erotic Nightmares aloittavat mahtavan ja mahtipontisenkin matkan, jolle on helppo heittäytyä mukaan. A-puolen päättää Vain kenties kuuluisin biisi For The Love Of God. I Would Love To olisi täydellinen biisi David Lee Rothille, mutta ei tähän laulua tarvita. Suosikkini on eteerisesti funkkaava The Riddle. Kaikki on niin hallussa, että unohdat kuuntelevasi yhtä maailman kovimmista kitaravirtuooseista. Ja David Coverdalen cameorooli on hauska bonus.

Kaikki tämä vinyylinä levykauppa Kaakosta vain muutamalla eurolla. Eikä kansikaan ole hullumpi.

Tuomas Pelttari

Vinyylimania hehkuttaa mielenkiintoisia vinyylilevylöytöjä periaatteella “tarttui mukaan levydivarista”.