Avainsana-arkisto: Turku

Hopeakellojen helinää – ukrainalainen jouluklassikko Yhdysvalloista

Carol of the Bells on erityisesti angloamerikkalaisessa maailmassa suosittu joululaulu. Yksin kotona -elokuva vuodelta 1990 (onko siitä tosiaan jo 31 vuotta) on tuskin ainoa joulunaikaan sijoittuva Hollywood-filmi, jonka taustalla sävelmä soi John Williamsin sovittamana.

Carol of the Bells ei kuitenkaan ole varsinaisesti amerikkalainen sävelmä. Tai, no ehkä sen muotoutumistarina kuvastaakin amerikkalaisuutta tyypillisimmillään. Sitä, miten vanhat perinteet ja uudet vaikutteet vanhasta maailmasta saivat omanlaisensa asun tuossa nk. kansojen sulatusuunissa.

Carol of the Bells ei alunperin ole kellojen laulu…eikä edes joululaulu! Syvennytään siis hetkeksi tämän klassikon asemaan nousseen joululaulun historiaan.

Pääskyt, yltäkylläisuus ja hopeiset tiu’ut

Laulun pohjana on ukrainalaiseen kansansävelmään perustuva Mykola Leontovytšin säveltämä kuoroteos Štšedryk (engl. Bountiful evening, suom. Yltäkylläinen ilta), jonka ensiesitys oli vuonna 1916 Kiovassa. 

Leontovytšin alkuperäisen kuoroteos sijoittuu vuodenkierrossa uudenvuoden aikaan, ei jouluun ollenkaan. Se onkin ns. shchedrivka eli uudenvuoden laulu.

Leontovytšin laulun englanninkielinen nimi on The Little Swallow eli Pieni pääskynen. Se kertoo tarinan sisälle taloon lennähtäneestä pääskysestä, joka sirkutuksellaan kertoo kaikesta siitä onnesta ja yltäkylläisyydestä, joka talonväkeä kohtaa tulevana keväänä. Laulun englanninkielinen käännös pikku pääskysestä onkin aiheeltaan lähempänä joululaulua ns. kolyadka.

Kyllähän tuo laulun toistuva melodinen aines kieltämättä kuulostaa siltä, miltä pääskysten riehakkaan syöksähtelevä lento näyttää poutaisella kesätaivaalla. Mutta kuulostaa se toisaalta myös hopeisilta kelloilta, jotka toivottavat valonsäteinä iloa maailmaan.

Carol of the Bells -laulun sanoitti ja sovitti Leontovytšin melodian pohjalta Yhdysvalloissa asunut ukrainalaissukuinen Peter J. Wilhousky vuonna 1936. Hänen kirjoittamansa ovat nuo tutuimmat englanninkieliset lyriikat, jotka kertovat joulukelloista.

Sinisellä pohjalla piirrettynä kaksi hopeakelloa ja pääskynen.

Ukrainalaisesta perinteestä viihde- ja kuoromusiikin klassikoksi

Mutta mitä on Leonvytšin laulun takana? Sieltä löytyy perinteinen kansalaulu, jonka alkuperäisen tekstin ajateltiin omaavan maagisia voimia. Ennen kristinuskon tuloa Ukrainassa laulua laulettiin huhtikuussa, jolloin juhlittiin uuden vuoden alkua. Kristinuskon saavuttua laulu vakiintui laulettavaksi loppiaisena.

Leontovytsin Shchedryck on itseasiassa tilausteos. Ukrainan tasavallan kuoron (engl. Ukrainian Republic Choir) johtaja Oleksander Koshyts (myös Alexander Koshetz) pyysi Lentovytšiä kirjoittamaan perinteisiin ukrainalaisiin lauluihin pohjautuvan teoksen. Lauluteos perustuukin yhden tällaisen laulun neljään sävelmään, jotka Leontovytš oli löytänyt kokoelmasta kansansävelmiä.

Ukrainan tasavallan kuoron esittämänä Wilhousky kuuli laulun vuonna 1921, varmaankin fiilisteli 15 vuotta ja sovitti myös orkesterille, julkaisi tekstinsä 1936 – ja loppu onkin sitten historiaa, kuten sanoa tavataan. 

Lopuksi linkkinä pienen ketjun verran erilaisia versioita Carol of the Bells -laulusta Musaston Youtube-kanavan kirjastosta. 

Sieltä löytyvät järjestyksessä:

  • ensimmäinen äänitys Shchedryk-laulusta vuodelta 1922
  • englanninkielinen käännös Shchedrykistä ukrainalaisen laulajan Eileenin esittämänä vuodelta 2020
  • Shchedryk vilnalaisen Bel Canto -kuoron konserttitaltiointina vuodelta 2011
  • Carol of the Bells Libera-poikakuoron 2019 julkaisemana Robert Prizemanin uutena kuoro- ja orkesterisovituksena 
  • Carol of the Bells piano-instrumentaaliversiona vuodelta 2018 piano-tubettaja Rousseaun esittämänä
  • Carol of the Bells sekä Monique Daniellen (2004) että Wynton Marsaliksen (1989) esittäminä versioina.
  • Carol of the Bells (for 12 cellos) esittäjänä The Piano Guys (2011)
  • Viimeisimpänä uutuus edellisvuodelta 2020 eli norjalaisten laulaja/lauluntekijä Thom Hellin ja jazzpianisti Andreas Ulvon tulkintana Carol of the Bells.

toim. Hanna Kaikko

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, joulu, kuunteluvinkit, musiikin syvä jälki, musiikinhistoria, Uncategorized

Pimeä ilta, tuikkiva yö – KONSERTTI SIIRTYNYT TAMMIKUULLE

Joulukuulla järjestettäväksi aiottu Musasto LIVE -konsertti Turun Musiikkiosastolta siirtyy alkuvuoteen.

TORSTAINA 6.1. klo 14 Turun pääkirjaston Musiikkiosaston Stagella virittäydytään talvisiin tunnelmiin kun osaston vieraaksi saapuu konsertoimaan keväällä 2021 perustettu Trio Kolmidraama.

Kokoonpanon muodostavat kolme nuorta musiikin ammattilaista ja opiskelijaa. Mezzosopraano Emilia Juvonen on juuri valmistunut Haagin kuninkaallisesta konservatoriosta, ja klarinetisti Nora Akselin ja pianisti Tanja Niiranen tekevät maisteriopintojaan Sibelius-Akatemiassa.

Trion on tuonut yhteen ystävyys ja kiinnostus esittää kamarimusiikkia tällä harvinaisemmalla, mutta sointuvalla kokoonpanolla. Heidän konserteissaan kuullaankin niin uusia sovituksia tunnetuista kappaleista kuin kiinnostavia ja yllättäviä löytöjä.

Konsertissaan trio esittää ohjelman klassista musiikkia Samuel Barberista perinteisiin joululauluihin, lauluja talviöistä ja lumisista metsistä, valvovasta äidistä ja tähdistä.

Yleisöpaikkoja on 25.
Tapahtumassa on maskiedellytys ja yleisöltä tarkistetaan koronapassi.
Trio Kolmidraaman jäsenet seisovat rinnakkaisissa kuvissa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): joulu, konsertit, Tapahtumat

Duo Pizza Fritta Turun Musiikkiosastolla LA 4.12.

LAUANTAINA 4.12. klo 15 Turun pääkirjaston Musiikkiosaston Stagella konsertoi Turun konservatoriosta peräisin oleva kitaraduo, joka on musisoinut jo vuodesta 2018.

Duo Pizza Frittan jäsenet Frida Tollander ja Lotta Moisio ovat lukiolaisnuoria. Lauantainen konsertti on heidän lopputyönsä, mutta myös Lotta Moision Musiikkidiplomi. Duon nimi on rakennettu muusikkojen etunimistä, mutta se on myös napolilainen erikoisuus eli friteerattu pizza.

Moisio ja Tollander pitävät yhteismusisoinnista, koska siinä saa toisilta tukea ja hauskuus moninkertaistuu. Konsertti tarjoaa kattauksen monipuolista musiikkia mukaan lukien poppia, valssia ja tangoa, eli konsertti sopii kaikenlaisesta musiikista tykkääville. Konsertin kesto on noin 40 minuuttia ja sinne on vapaa pääsy.

Tapahtumassa on voimassa maskisuositus ja tilaisuuteen osallistuvilta tarkistetaan koronapassi. Yleisöä mahtuu tapahtumaan 25 henkeä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Tapahtumat, Uutiset

Kaamos 12.11.2021: Pimeyden 876 sävyä

Kaamosaika hellii melankolista mielenlaatua ja pimeyden keskellä Turun pääkirjaston Musiikkiosastolla tutustutaan ambientin äänimaisemiin.

Kaamosillan aluksi klo 17 Pertti Grönholmin esitelmä Mielen varjokuvia ja kosmista pimeyttä: Askeleita Dark ambientin maailmoihin johdattaa meidät tämän surumieliseen ja minimalistiseen musiikinlajiin. Grönholm on yleisen historian dosentti (Turun Yliopisto) ja tutkii mm. populaarikulttuurin ja tekniikan historiaa.

Kosmista valoa korville tarjoilee turkulainen E-Musikgruppe Lux Ohr kello 19. Tämä vuodesta 2008 toiminut yhtye vie yleisönsä 1970- ja 1980-lukujen saksalaisen kosmisen musiikin, krautrockin, avaruusrockin sekä ambientin ja progressiivisen rockin sävyttämälle matkalle. Yhtyeen jäsenet ovat Pertti Grönholm (syntetisoijat, sekvensserit ja sampleri), Kimi Kärki (sähkökitara, e-bow ja efektit) sekä Ismo Virta (Memotron, sähkökitara ja efektit) Yhtyeen tuorein julkaisu on vuonna 2020 ilmestynyt tupla-albumi Non plus ultra (Svart Records).

Muun ajan osastolla on koettavissa klo 16 alkaen äänitaiteilija Atte Häkkisen teos Extinction Music. Ilman esiintyjää toteutuva teoksen äänimateriaali ja pimeyden laskeutuessa siihen liittyvät visuaaliset elementit muuttuvat jatkuvasti ja luovat mielikuvia maailmasta, jossa joku muu entiteetti kuin ihminen on ottanut vallan. Teoksessa SuperCollider-ohjelmointikielellä tehty koodi soittaa ambientia Raspberry Pi -tietokoneen kautta.

PIMEYDEN 876 SÄVYÄ – KAAMOS MUSIIKKIOSASTOLLA 12.11.2021 KLO 16-22

klo 17 Mielen varjokuvia ja kosmista pimeyttä: Askeleita Dark ambientin maailmoihin, luennoijana dos. Pertti Grönholm

klo 19 Musasto LIVE: E-Musikgruppe Lux Ohr – kosmista valoa korville

klo 16 – 22 Extinction music -ääniteos

TIETOA TEKIJÖISTÄ:

Pertti Grönholm on yleisen historian dosentti (Turun Yliopisto) ja tutkii mm. populaarikulttuurin ja tekniikan historiaa.

Atte Häkkinen on äänitaitelija, ohjelmoija ja muusikko. Äänitaiteessaan Häkkinen käsittelee teknologian ja ympäristön suhdetta nk. pimeän ekoglofin käsitteen kautta. Siinä ymmärretään ihmisen luoma ympäristö ja luonto erottamattomina, näin myös lika ja roska ovat osa luontoa. Taiteessaan Häkkinen käyttää kierrätettyjä materiaaleja, itse kirjoitettua tietokonekoodia ja kenttänauhoitteita. Häkkisen äänitaidetta on ollut esillä mm. Kotka Art tapahtumassa.

BandCamp: https://attehakkinen.bandcamp.com/

YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCmkEsHz_riJg__AUY4Jafag

Facebook: https://www.facebook.com/Atte-H%C3%A4kkinen-701207626613648/

E-Musikgruppe on yhtä kuin Kimi Kärki, Pertti Grönholm ja Ismo Virta. Kaikkiaan yhtye on julkaissut kolme studioalbumia, kolme konserttialbumia sekä minialbumin ja yhteisalbumin. Julkaisuja on ilmestynyt niin Suomessa kuin Saksassakin. Turun kaupunginkirjaston Musaston Kaamos-illassa E-Musikgruppe Lux Ohr soittaa kosmista ambient-musiikkia.

E-Musikgruppe Lux Ohr @

Facebook: https://www.facebook.com/EMGLuxOhr

Svart Records: http://www.svartrecords.com/bands/e-musikgruppe-lux-ohr

BandCamp: http://e-musikgruppeluxohr.bandcamp.com/

SoundCloud: http://soundcloud.com/e-musikgruppe-lux-ohr

Discogs: http://www.discogs.com/artist/3214621-E-Musikgruppe-Lux-Ohr

2 kommenttia

Kategoria(t): konsertit, luennot, Musasto suosittelee, Stage

Musaston irtomakeiset -soittolista nyt YouTubessa

Onko hyvä keskiviikko? Maanantai keskellä viikkoa vai jatkuuko sunnuntai yhä? Onko vain se fiilis, että kaipaisit lempeää musaa. Jotain musaa!

No, tässä sitä on Turun Musiikkikirjaston kuratoimana.

Upota siis kourasi Musaston karkkipussiin! Niin kuin aikoinaan R-kioskin sekalaispussit, tämä soittolista saattaa sisältää mitä vain. Kahdellakymmenellä pennillä tota, sitten noita ja viidelläkymmenellä pennillä numero kolmosta.

Musaston irtomakeiset -soittolista alkaa tästä. Arpan Hauesta…


Ja jos Musaston tyypit saadaan innostumaan, saadaan ehkäpä aikaiseksi enemmänkin tällaisia soittolistoja.

Ps. Samalla voit kurkata Musaston Youtube-kanavan sisältöä…kyllä siellä jotain pientä on!

teksti. Hanna Kaikko

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musaston irtomakeiset

Tiesitkö, että ensimmäinen suomalainen reggaeyhtye vaikutti 70-luvulla Pansiossa – Makeat Varpaankynnet näyttelyn muodossa

Tiesitkö, että ensimmäinen suomalainen reggaeyhtye vaikutti 70-luvulla Pansiossa.

Jamaikalaisrytmejä Pansiosta – Makeat Varpaankynnet kesänäyttelyssä Raision kaupunginkirjaston 2. kerroksessa 23.6. – 13.8.

Esillä on nostalginen kokonaisuus pansiolaisesta Makeat Varpaankynnet -yhtyeestä, joka soitti reggaerytmejä ensimmäisenä Suomessa.

Jalavan veljekset Olli, Jukka ja Seppo perustivat Makeat Varpaankynnet vuonna 1971. He soittivat ensimmäiset vuodet Beatlesiä, Spencer Davis Groupia, Trafficiä ja Procol Harumia, kunnes Olli kuuli vuonna 1976 Bob Marleyn & The Wailersien livelevyn.

Vanhemman veljen oikeudella Olli johdatti nuoremmat veljensä reggaen maailmaan ja alkoi ankara harjoittelu. Seuraavana vuonna yhtyeen koko keikkaohjelmisto oli jo reggaeta. Suomen ensimmäinen reggaeyhtye oli syntynyt.

1980-luku kulki vahvasti reggaen tahdissa huippuhetkinä Ruisrock-esiintymiset vuosina 1980 ja 1984 sivulavalla ja vuonna 1988 vihdoin päälavalla. Pansiolaiset muistetaan myös monista esiintymisistään TVO:lla. Yhtye julkaisi vuosikymmenen varrella neljä omakustannesingleä, joista ensimmäinen oli vuonna 1982 ilmestynyt Don´t Look Just Back. Yhtyeen kokoonpanoksi vakiintui Olli (rummut), Jukka (kosketinsoittimet, kitara ja laulu), Seppo (basso) ja Kari Nyyssölä (kitara).

Royal Flush

Seuraavalla vuosikymmenellä yhtyeen tarina jatkui pelkästään Jalavan veljeksistä koostuneessa Royal Flush -kokoonpanossa. Yhtye esiintyi vuonna 1993 jälleen Ruisrockissa sivulavalla ja julkaisi omakustanteina singlen (1992) ja CD:n (1996). Royal Flush keikkaili vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jonka jälkeen yhtye on viettänyt hiljaiseloa.

Jalavan veljeksistä Judo (Jukka) on sittemmin kunnostautunut monien turkulaisbändien kosketinsoittajana ja laulajana reggaen vaihduttua bluesiin.

Ohessa kuvia Raision kirjastotalon näyttelystä:

(teksti Altti Koivisto ja Eeva Kiviniemi))

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Nostalgisia Ruisrock-muistoja Raision kirjastotalon näyttelyssä

Ainutlaatuisia ja nostalgisia Ruisrock-muistoja Raision kirjastotalon näyttelyssä.

Jouni Saariston näyttävä Ruisrock 1974-83 -kokonaisuus on esillä Raision kaupunginkirjaston Aulagalleriassa 1.-27. maaliskuuta.

Saaristo oli innokas Ruisrockissa kävijä jo festivaalin alkuvuosina. 1974 musiikkiharrastuksen rinnalle tullut järjestelmäkamera innosti häntä kuvaamaan festivaalin käänteitä.

”Kuvasin alkuun ihan omaksi ilokseni. Mieli teki kuitenkin päästä myös lehdistöalueelle ja niinpä sain Rainer Koskelta pressikortin, sillä ehdolla, että toimitan muutamat kuvat organisaatiolle. Näin mentiin useita vuosia.”

Saaristo ei koskaan aikonut laittaa näitä kuvia julki, mutta useiden vuosien ja käänteiden jälkeen hän on koonnut kuvista kokonaisen näyttelyn. Näyttelystä löytyy siis kuvia, joita ei ole ennen voinut nähdä julkisesti.

Jouni Saaristosta tuli ammattivalokuvaaja 1976. Hän työskenteli aluksi Turun telakalla valokuvaajana, mutta perusti oman yrityksen vuonna 1990, jonka jälkeen hän on tehnyt kuvaustöitä laidasta laitaan.

Jouni Saariston näyttely Ruisrock 1974-83 on nähtävissä Aulagalleriassa 1.–27. maaliskuuta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden näyttely, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio, Tapahtumat

Charlie Parkerin syntymästä 100 vuotta

Charlie Parkerin CD-levyjä ja kirja ikkunalaudalla.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta legendaarisen alttosaksofonisti Charlie Parkerin (1920-1955) syntymästä. Parker eli vain 35-vuotiaaksi mutta häntä pidetään sekä yhtenä jazzin merkittävimmistä uudistajista että kaikkien aikojen suurimmista jazzmuusikoista. ”Bird” oli trumpetisti Dizzy Gillespien ohella tärkein bebop-tyylin kehittäjä 1940-luvulla.

Parker tuli tunnetuksi virtuoosimaisena soittajana ja nerokkaana improvisoijana. Hänen improvisaatoitaan opiskellaan edelleen ahkerasti jazzin opinahjoissa kautta maailman. Itsetuhoinen elämäntyyli, johon kuuluivat vahvasti alkoholi sekä huumeet, oli omiaan kasvattamaan hänen legendaansa. Kuolemaansa asti Parker johti omia yhtyeitään ja hänen soittokumppaneihinsa kuului mm. trumpetisti Miles Davis.

Charlie Parkerin CD-levy ja kirja ikkunalaudalla.

1940-luvulla Charlie Parkerista tuli ensimmäinen jazzmuusikko, joka pääsi levyttämään vanhoja amerikkalaisia musikaalisävelmiä kamariorkesterisovituksina yhdessä laajemman orkesterin kanssa. Näitä levytyksiä Parker piti parhaimpinaan. Charlie Parkerin syntymän juhlavuotta on juhlistettu Turussa kahdella Perko plays Parker– konsertilla. Niissä hyvin arvostettu suomalainen saksofonisti Jukka ”Little Bird” Perko esitti yhdessä TFO: n kanssa juuri näitä sävelmiä.

Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on nostettu esille juhlavuoden kunniaksi Charlie Parkerin levyjä, nuotteja ja elämäkertoja. Esillä on myös Jukka Perkon tuotoantoa.

Tervetuloa tutustumaan ja lainaamaan aineistoa!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Klassista ja lenkkeilymusiikkia – Karita Mattilan suosikit

Kuva: Johanna Manu / Yle

Monet teistä ovat varmaan lukeneet, että oopperalaulaja, sopraano Karita Mattila viettää korona-ajan karanteeniaikaa Turussa. Päivät kuluvat kuntoillen, ruokaa laittaen ja saunoen. Aprillipäivänä turkulaisen kerrostalon seinälle ilmestynyt viesti sai monen varmasti epäilemään, että kyseessä oli aprillipila. Mutta ei, Suomen ehkä kuuluisin heippalappu piti paikkansa. Näin ollen turkulaisen taloyhtiön rappukäytävässä kaikuvat nyt päivittäin yhä korkeammalle nousevat skaalat. Sibeliusta ja Ebolin aaria oopperasta Don Carlos. Klassisen musiikin lisäksi oopperadiiva tykkää revitellä ja pitää hauskaa suomalaisilla, erityisesti kaihoisilla ja surullisilla kansanlauluilla.

Aariat ja kansanmusiikki unohtuvat Mattilan lähtiessä lenkille. Tuolloin korvissa soivat mm. Bruce Springsteen ja Cyndi Lauper. Korona-aikana Mattila suosittelee, että ihmiset kuuntelisivat mielimusiikkiaan, ainakin alkuun. Myöhemmin voi sitten halutessaan haastaa itsensä ja kuunnella jotain uutta, jopa vaikeaa. Itse hän kuuntelee Sibeliuksen koko tuotannon lisäksi Dvořákin yhdeksättä sinfoniaa Uudesta Maailmasta, Brahmsin neljättä ja toista sinfoniaa, Pointer Sistersiä, Roy Orbisonia ja Tina Turneria.

Linkkien kautta pääset tutustumaan Vaski-kirjastojen tarjontaan sekä YLE:n toimittamiin juttuihin. Kirjastoista löytyy runsaasti Karita Mattilan suosikkien aineistoa eri formaateissa.

Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

Lailasta Almaan – naiset suomalaisen populaarimusiikin kentällä

“2020-luku on naisten. Se on vuosikymmen, jolloin asiat muuttuvat. Naisten määrä populaarimusiikin tekijöinä ja esittäjinä on kasvanut ja toimenkuvat monipuolistuneet. Sukupuolesta puhutaan enenevissä määrin, naisten taiteellista työtä nostetaan yhä enemmän keskiöön, ja taiteellisten alojen epätasa-arvoisia käytäntöjä tuodaan päivänvaloon. Tämän vuoksi on korkea aika kirjoittaa myös kirjoja naisista populaarimusiikissa.”

Ote Lailasta Almaan -projektin tiedotteesta.

IMG_2389

Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

 

TÄHTIÄ JA TYÖMUURAHAISIA

Suomalaisen populaarimusiikin tutkimuskentällä on meneillään projekti, jossa kenttää tarkastellaan naistekijöiden näkökulmasta 1950-luvulta alkaen aina tähän päivään asti. Lailasta Almaan -kirjaprojektissaan musiikintutkijat ja tietokirjoittajat Tiina Käpylä ja Anna-Elena Pääkkölä nostavat naiset suomalaisen populaarimusiikin keskiöön

Idea tietokirjaprojektiin on syntynyt käytännön työn kautta. Tiina Käpylä tuotti syksyllä 2019 avautuneelle Musiikkimuseo FAME:lle näyttelyn Kovaa työtä! Naiset populaarimusiikissa. Kyseinen näyttely käsitteli naisten roolien monipuolistumista populaarimusiikin esiintyjinä ja tekijöinä viimeisen parin vuosikymmenen kuluessa. Näyttely päättyi tämän vuoden helmikuussa, mutta työskentely aiheen parissa jatkuu.

– Näyttelyn aineiston ja sisällön tuottamisen aikana huomasimme, miten paljon aineistoa jää käyttämättä ja kuinka paljon kiinnostavia ihmisiä vääjäämättä jää sen ulkopuolelle. Ryhdyimme suunnittelemaan kirjaa, jossa voisimme käsitellä aihepiiriä laajemmin, kertovat Käpylä ja Pääkkölä.

Kirjallisuuden ja muun aiemman kirjoitetun materiaalin lisäksi tutkimusaineistona ovat haastattelut. Käpylä ja Pääkkölä lähestyivät aluksi tekijöitä ottamalla suoraan yhteyttä heihin tai heidän edustajiinsa. Kiinnostuksen myötä ja sanan kiirittyä, artistien edustajat ja muusikot ovat itsekin olleet suoraan yhteydessä tietokirjoittajiin. Laaja yhteistyöverkosto on toiminut hyvin ja esim. Muusikoiden liiton jakama tiedote toi runsaasti yhteydenottoja.

Projektin nimikkoartistit ovat Laila Kinnunen ja Alma Miettinen. He sijoittuvat kirjan aikajanan eri puolille. Laila syntyi 1939 ja aloitti laulajanuransa 1950-luvun lopulla. Hänen verrattain lyhyt uransa oli kuitenkin uraauurtava. Alma Miettinen on 2010-luvun uusia artisteja. Hän on tehnyt poikkeuksellisen näkyvää uraa myös kansainvälisesti. Kummaltakin aikakaudelta on muitakin ehdokkaita, mutta valinta perustuu näiden artistien uraauurtavaan työhön.

Kirjan näkökulma painottuu tekijyyteen ja toimijuuteen, joten tutkijat ovatkin keskustelleet artistien on nimenomaan musiikin tekemisestä ja esittämisestä. Heidät yllätti haastateltavien halu puhua suoraan talousasioista ja toimeentulosta.

– Tämä oli kyllä yksi teema haastatteluissa, mutta monet nostivat aiheen avoimesti itse esiin. He kokivat siitä puhumisen tärkeänä naisten musiikkiurien avaamisen kannalta. Artistit ovat yrittäjiä, jotka maksavat lipputuloilla tai esiintymispalkkioilla palkat kokoonpanossaan soittaville muusikoille. Siksi tämän kevään poikkeuksellinen tilanne onkin niin rankka heille. Tulot tippuvat livekeikkojen peruuntumisen myötä artisteilta, mutta myös heidän palkkaamiltaan muusikoilta. Tätä taloudellista puolta ei tuoda esille kovin usein musiikkijournalismissa, täsmentävät Käpylä ja Pääkkölä.

Tutkijoiden mukaan projekti johtaisi ihannetilanteessa yhtä kirjaa isompaankin kokonaisuuteen. Käpylä ja Pääkkölä haluaisivat tutkia artistien lisäksi säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia, tuottajia sekä muita musiikkiteollisuuden parissa työskenteleviä naisia, ehkäpä myös populaarimusiikkia tutkineiden naisten historiaa Suomessa. Tutkijat harkitsevat tulevaisuudessa myös suomalaisen queer-kentän kartoittamista eli suomalaisten seksuaalivähemmistöjen ja sukupuolivähemmistöjen musiikin tutkimusta. Suomessakin riittää siis tutkimattomia alueita, sillä musiikkiteollisuuden tekijöiden historiaa ei ole kirjoitettu lainkaan naisten työn näkökulmasta.

– Tämänhetkinen musiikkiteollisuuden kartoitus on jo nyt paljastanut muutamia uria, jotka ovat olleet hyvin tärkeitä tämän kulttuurin rakentamisessa. Esimerkiksi Annikki Tähti teki töitä Muusikoiden Liitossa ja taisteli parempia työoloja ja perusturvaa artisteille. Brita Koivusen tekemä musiikkimateriaaliin liittyvä työ Scandia levy-yhtiössä oli A&R-tuottajan töitä, vaikkei niitä sellaisiksi vielä kutsuttu. Ragni Malmsténia työllistivät Solo RY, televisiotyöt ja Georg Malmstén-säätiö. Levy-yhtiöiden puolella uranuurtaja Maija Kuusi perusti BMG Finland OY:n ja istuskeli kuulemma herraseurassa monta vuotta ennen kuin muita naisia alkoi suurissa kokouksissa näkyä. Nykyään tämäkin sukupuolitettu tila alkaa neutralisoitua: yhä enemmän on naisia, jotka tekevät huomattavaa uraa musiikkiteollisuudessa, kertovat Käpylä ja Pääkkölä havainnoistaan.

Sessiomuusikoiden työkentällä muutos tapahtuu kovin hitaasti ja esimerkiksi televisiossa bändeissä ei näy kuin muutama nainen: Katja Lappi (mm. Putous) sekä Suvimarja Halmetoja (mm. Älä jäädy). Tuottajina naiset ovat kysyttyjäkin, mutta miksaajina ja äänittäjinä heitä on edelleen kovin vähän. Heitä kyllä opiskelee ja valmistuu ääniteknikoiksi, mutta eri syistä heitä ei päädy alan työhön tai näy kentällä.

– Tänä keväänä Ylen A-studiossa esiteltiin nykyinen tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen myös basistina. Muusikkous nähtiin merkittävänä taide- ja kulttuurikentän taloudellista ahdinkoa käsittelevän keskustelun yhteydessä. Jos tutkimuksemme auttaa selvittämään mistä tämä johtuu, ja miten naisia saadaan näkymään monipuolisemmin musiikin ammattilaisina myös televisioissa, yksi tavoitteistamme täyttyy, selittävät Käpylä ja Pääkkölä.

Siirtyminen elektronisiin instrumentteihin ja läppärin käyttöön on sekin muuttanut naisten asemaa populaarimusiikin kentällä. Musiikkikenttä vaikuttaa tutkijoiden mukaan muutenkin tasavertaistuneen, ei vain naisten, vaan myös vähemmistöjen, seksuaalivähemmistöjen ja kaikenlaisten toimijoiden hyväksi. Tietokoneella voi tehdä hyvätasoisia kotiäänityksiä ja niitä voidaan julkaista internetissä ilman raskasta julkaisukoneistoa. Tämä tasapäistää koko kenttää. Tutkijat näkevätkin nimenomaan 2010-luvun naistoimijoiden toisena kulta-aikana. Tuolloin esiin nousi paljon uusia artisteja, jotka ottivat itselleen tilaa erityisesti kitarabändeiltä, jotka perinteisesti ovat olleet miesten omaksuma tila ja musiikkilaji.

AINEISTONKERUU ON MYÖS ETÄTYÖTÄ

Projektista ovat olleet kiinnostuneita eri tahot. Tutkimustyötä ja tietokirjaprojektia ovat rahoittaneet Tieteellisten seurain valtuuskunta, Suomen tietokirjailijat ry sekä Musiikin edistämissäätiö (MES). Muita yhteistyökumppaneita ovat Musiikkimuseo FAME ja Kansallismuseo, Teosto, LiveFIN, Music Finland, Muusikkojen liitto, Solina Records, Universal Music Finland, Kaiku Entertainment, Luova Records ja Warner Music Finland.

IMG_2386

Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

Kenttätyö eli aineistonkeruu on hyvässä vauhdissa, mutta tutkijat toivovat lisää yhteydenottoja muusikoilta ja artisteilta. Yhteyttä voivat ottaa tietysti kaikki populaarimusiikin parissa toimivat ja toimineet naiset sekä heidän edustajansa, mutta myös kaikki, joiden kokoonpanoissa soittaa naisia! Teoksen Kuka on kukin -osiossa kirjoittajat pyrkivät listaamaan muitakin tekijöitä kuin vain täysin ammattilaisina toimivia. Yhteyttä voivat siis ottaa myös osa-aikaisesti tai harrastusmuotoisesti toimivat artistit, bändit ja muut kokoonpanot. Kaikki sellaiset, jotka kuitenkin jossain välissä ovat esiintyneet tai julkaisseet musiikkiaan.

Hakemisto on hyvin kattava, sillä tiedossa on jo tuhatkunta nimeä. Mukaan voi toki myös ilmoittaa ihmisiä, joita haluaisi kirjaan mukaan, mutta kaikki vähänkään tunnetuimmat nimet alkavat listalta jo löytyäkin.

Tekijät kertovat kaipailevansa vielä punkin ja hardcoren saralla toimineiden sekä tietysti yhä toimivien naisten nimiä ja bänditietoja. Näiden musiikkityylien parissa toimineita naisia on heidän mukaansa dokumentoitu huonosti. Tietojen keräämistä vaikeuttaa se, että monet muusikoista ovat toimineet lempinimien turvin.

Tänä keväänä elämme poikkeuksellista aikaa, mutta haastatteluja jatketaan myös etänä kevään ja kesän kuluessa.

– Tällä hetkellä teemme haastattelut sähköpostitse, skypellä ja puhelimella. Kyselemme esimerkiksi bändien kokoonpanotietoja kirjan hakemisto-osioita varten muun muassa sosiaalisessa mediassa. Aineistonkeruu on siis käynnissä sähköisesti, joten yhteyttä meihin saa ottaa! Sähköpostiosoitteemme on lailastaalmaan@gmail.com, vinkkaavat Käpylä ja Pääkkölä.

Työn etenemistä voi seurata projektin kotisivuilla lailastaalmaan.wordpress.com (muut sosiaalisen median linkit jutun lopussa). Samalla voi tutustua tutkijan ja tietokirjoittajan työn haasteisiin ja ihanuuteen. Viimeisimmässä blogitekstissään  Kirjaprojekti ja koronakriisi (5.4.2020) tutkijat ovat pohdiskelleet tämän kevään poikkeustilannetta kenttätyön näkökulmasta.

TIETOA TEKIJÖISTÄ

IMG_2383

Kuvassa musiikintutkijat Tiina Käpylä (vas.) ja Anna-Elena Pääkkölä (vas.). Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

Tiina Käpylä on Turun yliopiston musiikkitieteen oppiainetta edustava tutkija, joka toimii tällä hetkellä tietokirjoittajana. Käpylä on kiinnostunut erityisesti naisten toimijuudesta, tekijyydestä ja niiden reunaehdoista populaarimusiikin parissa sekä nuorten musakuvioista ja paikallisista elävänmusiikin kulttuureista. Genreistä puhuttaessa Käpylän tietämys liittyy erityisesti bändimusaan, metalliin, punkkiin ja indiemusaan. Elämän ääniraitana Käpylällä soi tällä hetkellä nostalgisesti lapsuuden radioiskelmät Lea Lavenista ja Hanna Ekolasta aina Bonnie Tyleriin. Soitossa ovat myös suomalaisten naisten tekemä räp-musiikki (mm. Mercedes Bentso, Mariska), hardcore (mm. The Matricides, Kovaa Rasvaa) sekä indiemusiikki (mm. Raibowlicker).

Anna-Elena Pääkkölä on post doc-tutkija Åbo Akademissa. Hän tutkii tällä hetkellä suomalaisuuden uusia kuvauksia 2000-luvun populaarimusiikissa. Kiinnostuksen piiriin kuuluvat myös elokuvamusiikki, globaali populaarimusiikki popista rockiin ja indieen, musiikkivideot, musikaalit ja ooppera. Pääkkölä on pesunkestävä iskelmäfriikki, tango-osaaja, nykypopfani ja indiemusiikin tarkka seuraaja. Hän tekee musiikkia taiteilijanimellä ALANA. Pääkkölällä on lempimusiikkia monesta genrestä. Tällä hetkellä kulutuksessa ovat Vesala, Antti Tuisku, Sigur Rós, Nick Cave, David Bowie, norjalainen AURORA, Viitasen Piia ja Billie Eilish.

LAILASTA ALMAAN -TUTKIJOIDEN LUKU- JA KATSELUVINKIT

Tiinan lukuvinkit

IMG_2384

Kuva: Tiina Käpylä

Heini Strandin Hyvä verse, suomiräpin naiset on kirja, jonka aloittaa ja ennen kuin tajuaakaan, tulee takakansi vastaan. Loistava kuvaus räpin parissa toimivista naisista, heidän tekemisestään ja asenteestaan. Siinä on myös realistisia kuvauksia ongelmista, joita heillä on ollut vastassa – ja siitä, kuinka ongelmat on selätetty!

Toinen hyvän mielen kirja, jota ei voi jättää kesken, on Laura Haaralan, Hanna Kauppisen ja Aiju Salmisen Bändin käsikirja. Lämmin suositus! Kirjassa on todella paljon myös erilaisten muusikoiden kommentteja ja kokemuksia bänditoiminnasta. Vaikka et olisikaan perustamassa bändiä niin lue silti!

Pertti Grönholmin ja Kimi Kärjen toimittama Toisen soinnut etsijät, turkulaisen populaarimusiikin villit vuodet 1970-2017 on kiinnostava katsaus omasta kaupungistamme. Olen kirjoittanut kirjaan itsekin, mutta kirjassa on paljon kiinnostavaa luettavaa monilta eri kirjoittajilta. Sen pariin tulee palattua aina vain uudestaan.

Tiinan katseluvinkit

  1. Yle Areenassa on katsottavissa Docstopin dokumentti Pappi. Punkkari. Anarkisti. Se kertoo hardcoremusiikkia tekevästä Nuusa Niskalasta, joka toimii pappina. https://areena.yle.fi/1-4315110
  2. Toisena katseluvinkkinä Jonna Tervomaan Tilassa: Timanttinen keikka myös Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-4454914

Anna-Elenan lukuvinkit

Kenttää tutkiessa on käynyt esille, kuinka vähän aiheesta on olemassa spesifiä materiaalia. Moni suomalaisen populaarimusiikin historiasta kertova kirja kertoo naisista artisteina, muttei tekijöinä tai innovaattoreina. Poikkeuksen tekee Arja Ahon ja Anne Taskisen Rockin korkeat korot, jota pidämmekin vähän kummitätiprojektina omalle projektillemme. Ulkomaisista artisteista Sheila Whiteleyn Women and Popular Music: Sexuality, Identity, and Subjectivity on myös silmiä avaava lukukokemus. Kolmanneksi voisin mainita vaikkapa Lasse Erolan Rakkauden sävel, jossa käydään läpi 1950-luvun artisteja.

Anna-Elenan katseluvinkit

  1. Youtuben aarreaitasta löytyy vaikka mitä, muun muassa Leidit Lavalla-estradikeikan taltiointeja. Tästä kymmenen minuutin hittiputki: https://www.youtube.com/watch?v=B-fdbl_YmIo
  2. Ylen Elävä Arkisto on ohittamaton paikka, kun haluaa tutkia populaarimusiikin lähihistoriaa tai lähteä nostalgiatripille. Tämä 28-osainen Suomen Suosikit-sarja varmasti vie muutaman päivän katsoa läpi, ja tuo muistoja mieleen: https://areena.yle.fi/1-4305022?autoplay=true
  3. Suosittelen myös Ylen tuottamaa Minun musiikkini -sarjaa: https://areena.yle.fi/1-50095311

Yhteystiedot ja somekanavat:

lailastaalmaan.worpress.com

Sähköposti: lailastaalmaan@gmail.com

Facebook: www.facebook.com/lailastaalmaan/

Twitter: @lailastaA

Instagram: lailasta_almaan

Toim. Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

1 kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, kuunteluvinkit, lukuvinkit, Uutiset