Avainsana-arkisto: Turku

Klassista ja lenkkeilymusiikkia – Karita Mattilan suosikit

Kuva: Johanna Manu / Yle

Monet teistä ovat varmaan lukeneet, että oopperalaulaja, sopraano Karita Mattila viettää korona-ajan karanteeniaikaa Turussa. Päivät kuluvat kuntoillen, ruokaa laittaen ja saunoen. Aprillipäivänä turkulaisen kerrostalon seinälle ilmestynyt viesti sai monen varmasti epäilemään, että kyseessä oli aprillipila. Mutta ei, Suomen ehkä kuuluisin heippalappu piti paikkansa. Näin ollen turkulaisen taloyhtiön rappukäytävässä kaikuvat nyt päivittäin yhä korkeammalle nousevat skaalat. Sibeliusta ja Ebolin aaria oopperasta Don Carlos. Klassisen musiikin lisäksi oopperadiiva tykkää revitellä ja pitää hauskaa suomalaisilla, erityisesti kaihoisilla ja surullisilla kansanlauluilla.

Aariat ja kansanmusiikki unohtuvat Mattilan lähtiessä lenkille. Tuolloin korvissa soivat mm. Bruce Springsteen ja Cyndi Lauper. Korona-aikana Mattila suosittelee, että ihmiset kuuntelisivat mielimusiikkiaan, ainakin alkuun. Myöhemmin voi sitten halutessaan haastaa itsensä ja kuunnella jotain uutta, jopa vaikeaa. Itse hän kuuntelee Sibeliuksen koko tuotannon lisäksi Dvořákin yhdeksättä sinfoniaa Uudesta Maailmasta, Brahmsin neljättä ja toista sinfoniaa, Pointer Sistersiä, Roy Orbisonia ja Tina Turneria.

Linkkien kautta pääset tutustumaan Vaski-kirjastojen tarjontaan sekä YLE:n toimittamiin juttuihin. Kirjastoista löytyy runsaasti Karita Mattilan suosikkien aineistoa eri formaateissa.

Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

Lailasta Almaan – naiset suomalaisen populaarimusiikin kentällä

“2020-luku on naisten. Se on vuosikymmen, jolloin asiat muuttuvat. Naisten määrä populaarimusiikin tekijöinä ja esittäjinä on kasvanut ja toimenkuvat monipuolistuneet. Sukupuolesta puhutaan enenevissä määrin, naisten taiteellista työtä nostetaan yhä enemmän keskiöön, ja taiteellisten alojen epätasa-arvoisia käytäntöjä tuodaan päivänvaloon. Tämän vuoksi on korkea aika kirjoittaa myös kirjoja naisista populaarimusiikissa.”

Ote Lailasta Almaan -projektin tiedotteesta.

IMG_2389

Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

 

TÄHTIÄ JA TYÖMUURAHAISIA

Suomalaisen populaarimusiikin tutkimuskentällä on meneillään projekti, jossa kenttää tarkastellaan naistekijöiden näkökulmasta 1950-luvulta alkaen aina tähän päivään asti. Lailasta Almaan -kirjaprojektissaan musiikintutkijat ja tietokirjoittajat Tiina Käpylä ja Anna-Elena Pääkkölä nostavat naiset suomalaisen populaarimusiikin keskiöön

Idea tietokirjaprojektiin on syntynyt käytännön työn kautta. Tiina Käpylä tuotti syksyllä 2019 avautuneelle Musiikkimuseo FAME:lle näyttelyn Kovaa työtä! Naiset populaarimusiikissa. Kyseinen näyttely käsitteli naisten roolien monipuolistumista populaarimusiikin esiintyjinä ja tekijöinä viimeisen parin vuosikymmenen kuluessa. Näyttely päättyi tämän vuoden helmikuussa, mutta työskentely aiheen parissa jatkuu.

– Näyttelyn aineiston ja sisällön tuottamisen aikana huomasimme, miten paljon aineistoa jää käyttämättä ja kuinka paljon kiinnostavia ihmisiä vääjäämättä jää sen ulkopuolelle. Ryhdyimme suunnittelemaan kirjaa, jossa voisimme käsitellä aihepiiriä laajemmin, kertovat Käpylä ja Pääkkölä.

Kirjallisuuden ja muun aiemman kirjoitetun materiaalin lisäksi tutkimusaineistona ovat haastattelut. Käpylä ja Pääkkölä lähestyivät aluksi tekijöitä ottamalla suoraan yhteyttä heihin tai heidän edustajiinsa. Kiinnostuksen myötä ja sanan kiirittyä, artistien edustajat ja muusikot ovat itsekin olleet suoraan yhteydessä tietokirjoittajiin. Laaja yhteistyöverkosto on toiminut hyvin ja esim. Muusikoiden liiton jakama tiedote toi runsaasti yhteydenottoja.

Projektin nimikkoartistit ovat Laila Kinnunen ja Alma Miettinen. He sijoittuvat kirjan aikajanan eri puolille. Laila syntyi 1939 ja aloitti laulajanuransa 1950-luvun lopulla. Hänen verrattain lyhyt uransa oli kuitenkin uraauurtava. Alma Miettinen on 2010-luvun uusia artisteja. Hän on tehnyt poikkeuksellisen näkyvää uraa myös kansainvälisesti. Kummaltakin aikakaudelta on muitakin ehdokkaita, mutta valinta perustuu näiden artistien uraauurtavaan työhön.

Kirjan näkökulma painottuu tekijyyteen ja toimijuuteen, joten tutkijat ovatkin keskustelleet artistien on nimenomaan musiikin tekemisestä ja esittämisestä. Heidät yllätti haastateltavien halu puhua suoraan talousasioista ja toimeentulosta.

– Tämä oli kyllä yksi teema haastatteluissa, mutta monet nostivat aiheen avoimesti itse esiin. He kokivat siitä puhumisen tärkeänä naisten musiikkiurien avaamisen kannalta. Artistit ovat yrittäjiä, jotka maksavat lipputuloilla tai esiintymispalkkioilla palkat kokoonpanossaan soittaville muusikoille. Siksi tämän kevään poikkeuksellinen tilanne onkin niin rankka heille. Tulot tippuvat livekeikkojen peruuntumisen myötä artisteilta, mutta myös heidän palkkaamiltaan muusikoilta. Tätä taloudellista puolta ei tuoda esille kovin usein musiikkijournalismissa, täsmentävät Käpylä ja Pääkkölä.

Tutkijoiden mukaan projekti johtaisi ihannetilanteessa yhtä kirjaa isompaankin kokonaisuuteen. Käpylä ja Pääkkölä haluaisivat tutkia artistien lisäksi säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia, tuottajia sekä muita musiikkiteollisuuden parissa työskenteleviä naisia, ehkäpä myös populaarimusiikkia tutkineiden naisten historiaa Suomessa. Tutkijat harkitsevat tulevaisuudessa myös suomalaisen queer-kentän kartoittamista eli suomalaisten seksuaalivähemmistöjen ja sukupuolivähemmistöjen musiikin tutkimusta. Suomessakin riittää siis tutkimattomia alueita, sillä musiikkiteollisuuden tekijöiden historiaa ei ole kirjoitettu lainkaan naisten työn näkökulmasta.

– Tämänhetkinen musiikkiteollisuuden kartoitus on jo nyt paljastanut muutamia uria, jotka ovat olleet hyvin tärkeitä tämän kulttuurin rakentamisessa. Esimerkiksi Annikki Tähti teki töitä Muusikoiden Liitossa ja taisteli parempia työoloja ja perusturvaa artisteille. Brita Koivusen tekemä musiikkimateriaaliin liittyvä työ Scandia levy-yhtiössä oli A&R-tuottajan töitä, vaikkei niitä sellaisiksi vielä kutsuttu. Ragni Malmsténia työllistivät Solo RY, televisiotyöt ja Georg Malmstén-säätiö. Levy-yhtiöiden puolella uranuurtaja Maija Kuusi perusti BMG Finland OY:n ja istuskeli kuulemma herraseurassa monta vuotta ennen kuin muita naisia alkoi suurissa kokouksissa näkyä. Nykyään tämäkin sukupuolitettu tila alkaa neutralisoitua: yhä enemmän on naisia, jotka tekevät huomattavaa uraa musiikkiteollisuudessa, kertovat Käpylä ja Pääkkölä havainnoistaan.

Sessiomuusikoiden työkentällä muutos tapahtuu kovin hitaasti ja esimerkiksi televisiossa bändeissä ei näy kuin muutama nainen: Katja Lappi (mm. Putous) sekä Suvimarja Halmetoja (mm. Älä jäädy). Tuottajina naiset ovat kysyttyjäkin, mutta miksaajina ja äänittäjinä heitä on edelleen kovin vähän. Heitä kyllä opiskelee ja valmistuu ääniteknikoiksi, mutta eri syistä heitä ei päädy alan työhön tai näy kentällä.

– Tänä keväänä Ylen A-studiossa esiteltiin nykyinen tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen myös basistina. Muusikkous nähtiin merkittävänä taide- ja kulttuurikentän taloudellista ahdinkoa käsittelevän keskustelun yhteydessä. Jos tutkimuksemme auttaa selvittämään mistä tämä johtuu, ja miten naisia saadaan näkymään monipuolisemmin musiikin ammattilaisina myös televisioissa, yksi tavoitteistamme täyttyy, selittävät Käpylä ja Pääkkölä.

Siirtyminen elektronisiin instrumentteihin ja läppärin käyttöön on sekin muuttanut naisten asemaa populaarimusiikin kentällä. Musiikkikenttä vaikuttaa tutkijoiden mukaan muutenkin tasavertaistuneen, ei vain naisten, vaan myös vähemmistöjen, seksuaalivähemmistöjen ja kaikenlaisten toimijoiden hyväksi. Tietokoneella voi tehdä hyvätasoisia kotiäänityksiä ja niitä voidaan julkaista internetissä ilman raskasta julkaisukoneistoa. Tämä tasapäistää koko kenttää. Tutkijat näkevätkin nimenomaan 2010-luvun naistoimijoiden toisena kulta-aikana. Tuolloin esiin nousi paljon uusia artisteja, jotka ottivat itselleen tilaa erityisesti kitarabändeiltä, jotka perinteisesti ovat olleet miesten omaksuma tila ja musiikkilaji.

AINEISTONKERUU ON MYÖS ETÄTYÖTÄ

Projektista ovat olleet kiinnostuneita eri tahot. Tutkimustyötä ja tietokirjaprojektia ovat rahoittaneet Tieteellisten seurain valtuuskunta, Suomen tietokirjailijat ry sekä Musiikin edistämissäätiö (MES). Muita yhteistyökumppaneita ovat Musiikkimuseo FAME ja Kansallismuseo, Teosto, LiveFIN, Music Finland, Muusikkojen liitto, Solina Records, Universal Music Finland, Kaiku Entertainment, Luova Records ja Warner Music Finland.

IMG_2386

Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

Kenttätyö eli aineistonkeruu on hyvässä vauhdissa, mutta tutkijat toivovat lisää yhteydenottoja muusikoilta ja artisteilta. Yhteyttä voivat ottaa tietysti kaikki populaarimusiikin parissa toimivat ja toimineet naiset sekä heidän edustajansa, mutta myös kaikki, joiden kokoonpanoissa soittaa naisia! Teoksen Kuka on kukin -osiossa kirjoittajat pyrkivät listaamaan muitakin tekijöitä kuin vain täysin ammattilaisina toimivia. Yhteyttä voivat siis ottaa myös osa-aikaisesti tai harrastusmuotoisesti toimivat artistit, bändit ja muut kokoonpanot. Kaikki sellaiset, jotka kuitenkin jossain välissä ovat esiintyneet tai julkaisseet musiikkiaan.

Hakemisto on hyvin kattava, sillä tiedossa on jo tuhatkunta nimeä. Mukaan voi toki myös ilmoittaa ihmisiä, joita haluaisi kirjaan mukaan, mutta kaikki vähänkään tunnetuimmat nimet alkavat listalta jo löytyäkin.

Tekijät kertovat kaipailevansa vielä punkin ja hardcoren saralla toimineiden sekä tietysti yhä toimivien naisten nimiä ja bänditietoja. Näiden musiikkityylien parissa toimineita naisia on heidän mukaansa dokumentoitu huonosti. Tietojen keräämistä vaikeuttaa se, että monet muusikoista ovat toimineet lempinimien turvin.

Tänä keväänä elämme poikkeuksellista aikaa, mutta haastatteluja jatketaan myös etänä kevään ja kesän kuluessa.

– Tällä hetkellä teemme haastattelut sähköpostitse, skypellä ja puhelimella. Kyselemme esimerkiksi bändien kokoonpanotietoja kirjan hakemisto-osioita varten muun muassa sosiaalisessa mediassa. Aineistonkeruu on siis käynnissä sähköisesti, joten yhteyttä meihin saa ottaa! Sähköpostiosoitteemme on lailastaalmaan@gmail.com, vinkkaavat Käpylä ja Pääkkölä.

Työn etenemistä voi seurata projektin kotisivuilla lailastaalmaan.wordpress.com (muut sosiaalisen median linkit jutun lopussa). Samalla voi tutustua tutkijan ja tietokirjoittajan työn haasteisiin ja ihanuuteen. Viimeisimmässä blogitekstissään  Kirjaprojekti ja koronakriisi (5.4.2020) tutkijat ovat pohdiskelleet tämän kevään poikkeustilannetta kenttätyön näkökulmasta.

TIETOA TEKIJÖISTÄ

IMG_2383

Kuvassa musiikintutkijat Tiina Käpylä (vas.) ja Anna-Elena Pääkkölä (vas.). Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

Tiina Käpylä on Turun yliopiston musiikkitieteen oppiainetta edustava tutkija, joka toimii tällä hetkellä tietokirjoittajana. Käpylä on kiinnostunut erityisesti naisten toimijuudesta, tekijyydestä ja niiden reunaehdoista populaarimusiikin parissa sekä nuorten musakuvioista ja paikallisista elävänmusiikin kulttuureista. Genreistä puhuttaessa Käpylän tietämys liittyy erityisesti bändimusaan, metalliin, punkkiin ja indiemusaan. Elämän ääniraitana Käpylällä soi tällä hetkellä nostalgisesti lapsuuden radioiskelmät Lea Lavenista ja Hanna Ekolasta aina Bonnie Tyleriin. Soitossa ovat myös suomalaisten naisten tekemä räp-musiikki (mm. Mercedes Bentso, Mariska), hardcore (mm. The Matricides, Kovaa Rasvaa) sekä indiemusiikki (mm. Raibowlicker).

Anna-Elena Pääkkölä on post doc-tutkija Åbo Akademissa. Hän tutkii tällä hetkellä suomalaisuuden uusia kuvauksia 2000-luvun populaarimusiikissa. Kiinnostuksen piiriin kuuluvat myös elokuvamusiikki, globaali populaarimusiikki popista rockiin ja indieen, musiikkivideot, musikaalit ja ooppera. Pääkkölä on pesunkestävä iskelmäfriikki, tango-osaaja, nykypopfani ja indiemusiikin tarkka seuraaja. Hän tekee musiikkia taiteilijanimellä ALANA. Pääkkölällä on lempimusiikkia monesta genrestä. Tällä hetkellä kulutuksessa ovat Vesala, Antti Tuisku, Sigur Rós, Nick Cave, David Bowie, norjalainen AURORA, Viitasen Piia ja Billie Eilish.

LAILASTA ALMAAN -TUTKIJOIDEN LUKU- JA KATSELUVINKIT

Tiinan lukuvinkit

IMG_2384

Kuva: Tiina Käpylä

Heini Strandin Hyvä verse, suomiräpin naiset on kirja, jonka aloittaa ja ennen kuin tajuaakaan, tulee takakansi vastaan. Loistava kuvaus räpin parissa toimivista naisista, heidän tekemisestään ja asenteestaan. Siinä on myös realistisia kuvauksia ongelmista, joita heillä on ollut vastassa – ja siitä, kuinka ongelmat on selätetty!

Toinen hyvän mielen kirja, jota ei voi jättää kesken, on Laura Haaralan, Hanna Kauppisen ja Aiju Salmisen Bändin käsikirja. Lämmin suositus! Kirjassa on todella paljon myös erilaisten muusikoiden kommentteja ja kokemuksia bänditoiminnasta. Vaikka et olisikaan perustamassa bändiä niin lue silti!

Pertti Grönholmin ja Kimi Kärjen toimittama Toisen soinnut etsijät, turkulaisen populaarimusiikin villit vuodet 1970-2017 on kiinnostava katsaus omasta kaupungistamme. Olen kirjoittanut kirjaan itsekin, mutta kirjassa on paljon kiinnostavaa luettavaa monilta eri kirjoittajilta. Sen pariin tulee palattua aina vain uudestaan.

Tiinan katseluvinkit

  1. Yle Areenassa on katsottavissa Docstopin dokumentti Pappi. Punkkari. Anarkisti. Se kertoo hardcoremusiikkia tekevästä Nuusa Niskalasta, joka toimii pappina. https://areena.yle.fi/1-4315110
  2. Toisena katseluvinkkinä Jonna Tervomaan Tilassa: Timanttinen keikka myös Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-4454914

Anna-Elenan lukuvinkit

Kenttää tutkiessa on käynyt esille, kuinka vähän aiheesta on olemassa spesifiä materiaalia. Moni suomalaisen populaarimusiikin historiasta kertova kirja kertoo naisista artisteina, muttei tekijöinä tai innovaattoreina. Poikkeuksen tekee Arja Ahon ja Anne Taskisen Rockin korkeat korot, jota pidämmekin vähän kummitätiprojektina omalle projektillemme. Ulkomaisista artisteista Sheila Whiteleyn Women and Popular Music: Sexuality, Identity, and Subjectivity on myös silmiä avaava lukukokemus. Kolmanneksi voisin mainita vaikkapa Lasse Erolan Rakkauden sävel, jossa käydään läpi 1950-luvun artisteja.

Anna-Elenan katseluvinkit

  1. Youtuben aarreaitasta löytyy vaikka mitä, muun muassa Leidit Lavalla-estradikeikan taltiointeja. Tästä kymmenen minuutin hittiputki: https://www.youtube.com/watch?v=B-fdbl_YmIo
  2. Ylen Elävä Arkisto on ohittamaton paikka, kun haluaa tutkia populaarimusiikin lähihistoriaa tai lähteä nostalgiatripille. Tämä 28-osainen Suomen Suosikit-sarja varmasti vie muutaman päivän katsoa läpi, ja tuo muistoja mieleen: https://areena.yle.fi/1-4305022?autoplay=true
  3. Suosittelen myös Ylen tuottamaa Minun musiikkini -sarjaa: https://areena.yle.fi/1-50095311

Yhteystiedot ja somekanavat:

lailastaalmaan.worpress.com

Sähköposti: lailastaalmaan@gmail.com

Facebook: www.facebook.com/lailastaalmaan/

Twitter: @lailastaA

Instagram: lailasta_almaan

 

toim. Hanna Kaikko

1 kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, kuunteluvinkit, lukuvinkit, Uutiset

Mies ja ääni – Marko Haavisto 50 vuotta

Sunnuntaina 22.3. täytti 50 vuotta yksi suomalaisen populaarimusiikin tunnetuimmista äänistä. Marko Haavisto syntyi vuonna 1970 Lapinjärvellä. Pitkän uransa aikana Haavisto on levyttänyt yhden sooloalbumin sekä parisenkymmentä levyä eri yhtyeidensä kanssa. Oma ensikosketukseni Haaviston musiikkiin tapahtui kuullessani kenties yhtyeen tunnetuimman kappaleen Paha vaanii Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä (2002). Tämä ja elokuvassa myös kuultu Stay löytyvät Marko Haavisto & Poutahaukat– yhtyeen albumilta Lamppu palaa (2002).

Haavistosta puhuttaessa itselleni tulee mieleen ensimmäisenä ääni. Hänet on helppo laittaa samaan nippuun Baddingin, Topi Sorsakosken ja Jorma Kääriäisen kanssa. Lauluääni, joka todella koskettaa syvältä, yhdistää yhdessä Agentsin kanssa näitä miehiä. Vaikka Haavisto ei Agentsissa olekaan soittanut, on hän urallaan ollut bändin keulakuvana pitkään nähdyn Sorsakosken taustabändissä basistina. Rauli Badding Somerjoesta tuli nuoren Haaviston esikuva hänen nähdessään tämän esiintyvän televisiossa. Pari vuotta myöhemmin Haavisto tapasi idolinsa. Hyvin alkaneen yhteistyön keskeytti kuitenkin Somerjoen yllättävä kuolema vuonna 1987.

Turun pääkirjaston musiikkiosaston hyllyistä löytyy runsaasti Marko Haaviston aineistoa.

Marko Haavisto oli 16-vuotias kun Badding Rockersin ensimmäinen single julkaistiin. Tämä tapahtui Somerjoen kuoleman jälkeen. Single sai kovasti huomiota ja Baddning Rockersin levyt ovat kiinnostaneet ihmisiä myöhemminkin ja tänä keväänä ne julkaistaan uudelleen, Haaviston merkkipäivän kunniaksi. Levyt on tilattu luonnollisesti myös kirjastoon ja voit varata ne Vaski-verkkokirjastosta. Omien yhtyeidensä lisäksi Haavisto on tehnyt kappaleita myös muille artisteille ja levyttänyt mm. Kaarle Viikatteen ja Dave Lindholmin (Kynä ja Kumppanit) kanssa.

Heinäkuussa 2013 Marko Haavisto vastaili Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti– sarjan kysymyksiin.

Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, juurimusiikkia, Musasto suosittelee

PERUUTETTU 12.4. asti: Soittotunti kirjastossa – Tule tutustumaan!

Turun konservatoriossa ja musiikkiopistossa voit opiskella musiikkia omaan tahtiin tavoitteellisesti tasolta toiselle edeten. Tule tutustumaan tarjontaamme!

9.3. Mia Pertola vaskisoittimet
”Tuttuja teemoja torvilla”. Turun konservatorion ja musiikkiopiston nuoret vaskisoittajat esiintyvät.
Esityksessä kuulemme, trumpetin, pasuunan, käyrätorven ja tuuban soittoa. Konsertin juontaa Mia Pertola.

16.3. Oleg Sytianko puupuhaltimet
Vaaleanpunaisen pantterin johdolla tutustutaan puupuhaltimien kiehtovaan maailmaan!

30.3. Virve Niemeläinen viulu
Ota viulu kaveriksi!

6.4. Tarmo Riutta sähköviulu
Sähkö energisoi efekteillään myös viulun!

20.4. Jussi Karhujoki musiikkiteknologia
Vain bitti rajana!

27.4. Hanna Kourula kitara
Kuule ja kokeile kitaraa. Turun konservatorion ja musiikkiopiston pienet kitaraoppilaat esiintyvät.

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Stage

PERUUTETTU: Kuuntelusarja jazzin naislaulajista – Billie Holidaysta Matana Robertsiin

Esittelemässä Yle Radio 1:n musiikkitoimittaja Topias Tiheäsalo.

1. kerta: Varhaiset blueslaulajat. Käydään läpi jazzin varhaisvaiheita ja alkuajan blueslaulajia. Ma Rainey, Bessie Smith, Memphis Minnie. Näistä matka varhaisiin jazzlaulajiin ja ensimmäisiin Billie Holidayn levytyksiin.

2. kerta: Billie Holiday ja jazzlaulun kultainen kausi. Lisää Billie Holidaysta. Käydään läpi hänen uraansa, otetaan mukaan ”kulta-ajan” muita suuria laulajia Ella Fitzgeraldista Sarah Vaughaniin.

3. kerta: Moderni ja free jazz. Käydään läpi Billie Holidayn viimeisen vaiheen levytykset ja siirrytään kohti uudempaa jazzia. Käytännössä 1960-luvusta eteenpäin. Mukana mm. Jeanne Lee, Leena Conquest, Matana Roberts.

Jätä kommentti

Kategoria(t): luennot, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat

Ääniä maan alta: Trivial Zero

Turun Musiikkikirjaston Ääniä maan alta -musiikkipiirissä lauantaina 22.2. vieraileva Trivial Zero lupaa tulevassa esityksessään yleisölle yllätyksiä. Luvassa on tekijöiden mukaan äänellinen puro tai mutavyöry.  Trivial Zero nimen takana ovat Jenny Mild ja Jack Balance, joiden tausta on videotaiteessa. Taiteilijat tunnetaan myös työstään Videokaffe-mediataideryhmässä.

DIY, värkkäys ja marginaali

Mildille ja Balancelle DIY eli tee-se-itse -kulttuurin yhteisöllisyys ja avoimuus ovat tärkeitä. Samaten värkkääminen eli soittimien ja laitteiden tekeminen itse sekä valmiiden soitinten ominaisuuksien muuntaminen. Tekijät itse kokevat olevansa marginaalin marginaalissa:

– Soitamme itse tehtyjä soittimia ja käyttämämme tehtaalta tulleet soittimetkin ovat sellaisia, että ne ovat harvoilla käytössä, kertoo Jenny Mild.

Musiikkikirjaston keikalla Stagella soivat kettingit ja flyygelin kieli, granuaalisampleri ja syntetisaattori. Granulaarisamplerilla livenä tehty ääni voidaan pilkkoa osiin ja soittaa muokattuna.

Esitysten ainutkertaisuus

Laitteet asettavat tiettyjä rajoja esitykselle, mutta ne luovat myös yllättäviä elementtejä.

Kuva: Juho Liukkonen

– Äänestä 99% on tilassa tuotettua. Laitteemme ovat hyvin arvaamattomia, joten emme aina tiedä minne ne vievät, kertoo Jack Balance.

– Se on improvisaatiota, se on prosessi ja se on myös tarina, kertoo Jenny Mild.

Esitysten pohjalla on rakenne, joka löyhimmillään kulkee suunnitellusta aloituspisteestä kohti jotain suuntaa. Soiva aines riippuu myös soittajan senhetkisestä mielentilasta.

–  Esiintyessä on symbioosissa sen soittimen kanssa. Se soitin kyllä tietää, jos fiilis ei ole siinä hetkessä, kuvailee Mild.

– Vaikka äänet ovat välillä hyvin rujoja tai karkeita, se aines elää koko ajan sormenpäissä. Se on jatkuvaa muutosta. Koko ajan kädet käy ja pikkusen säädetään sitä tilaa, jatkaa Balance.

Improvisaation, ääntä käsittelevien laitteiden sekä esiintymistilojen tuomien elementtien takia jokainen keikka on erilainen vaikka käytettävät instrumentit olisivatkin samat.  Vielä siis on arvoitus, millaisen äänivirran kuulemme Stagella lauantaina 22.2. klo 14.  Ärjymmän noisen varalta neuvonnassa on korvatulppia.

Keväällä 2020 Turun Musiikkikirjastossa kurkistetaan suomalaisen kokeellisen musiikin undergroundiin Hanna Kaikon johdolla.  Ääniä maan alta -musiikkipiirissä käydään läpi kokeellisuuden käsitettä ja sen ilmenemistä kuunnellen ja keskustellen. Tarjolla on puhetta ug:stä, DIY:stä ja kokeellisesta musiikista. Luvassa on tietysti myös livemusaa!

Vieraina la 22.2. klo 14 Trivial Zero ja la 25.4. klo 14 Jaakko Tolvi (PERUTTU KORONAN VUOKSI)

 

toim. Hanna Kaikko

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ääniä maan alta, Haastattelut, konsertit, Kuuntelupiirit, luennot, musiikkipiiri, Stage, Tapahtumat

Tiedotus digitoijille Turun pääkirjaston Musiikkiosastolta!

Valitettavasti äänikorttimme on rikki, joten musiikin digitoiminen ei onnistu (LP:t ja C-kasetit). Vielä emme osaa arvioida milloin saamme uuden laitteen ja digitointi onnistuu jälleen.

Huone ja sen laitteet ovat käytettävissä valokuvien (+ diat, negatiivit, positiivit) skannaamiseen sekä VHS-nauhojen digitoimiseen DVD:lle.

Ilmoitamme kun äänitteiden digitoiminen on taas mahdollista!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Digitointi, Musasto suosittelee, Uutiset