Viikon levy: Lauluyhtye Gello – 8 vokaalia

LAULUYHTYE GELLON ensilevy ”8 vokaalia” on iloinen tuttavuus, joka vakuuttaa taidoillaan ja musikaalisuudellaan. Levy ilmestyi keväällä 2010 ja sen julkistamistilaisuus oli Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastossa  2.7.2010. Laulajat ovat noin parikymppisiä hurmaavia naisia, jotka ovat kuitenkin ehtineet laulaa yhdessä yli 5 vuotta. Heidän ohjelmistonsa koostuu akustisesta viihdemusiikista, joka taipuu tyttöjen suussa moneen genreen notkeasti ja tarkasti.

GELLO laulaa a cappella-tyyliin, joka tarkoittaa soitinsäestyksetöntä laulumusiikkia. Laulajat kertovat esikuvikseen mm. Agit Propin, Ultra Bran, Rajattoman ja The Real Groupin. He suhtautuvat laulamiseensa kunnianhimoisesti ja monet vivahteikkaat ja jopa haastavat yksityiskohdat vahvistavat sen. Pidin erityisesti alussa olevasta poppisikermästä, jossa  korkealta laulava sopraano teki suorastaan uskomattomia taustakuvioita!  Perinteinen irlantilaiskappale ”Will ye go, Lassie, go” sopii  erinomaisesti tyttöjen ohjelmistoon. Sen rauhalliset melodiakulut tekevät oikeutta kauniille äänille  ja mahdollistavat hienot, nautinnolliset harmoniat.

Levyn kolmas laulu on tanskalaisen rock-yhtye Mewin ”Symmetry”, joka on vuodelta 2003 ilmestyneeltä levyltä ”Frengers”.  GELLOn sovitus siitä on hieno ja oivaltava. Sen sijaan GELLOn laulajat tulkitsevat turhan varovasti kappaleen ”Chili con carne”, jonka sovituksen on tehnyt maailmankuulu lauluyhtye The Real Group. Siinä missä esikuvat laulavat kokeneesti ja rohkeasti GELLO pyrkii liikaa puhtauteen tulkinnan kustannuksella. Olen varma, että live-keikoilla yhtye tavoittaa ”Chili con carnessa” tarkoittamansa tyylin elävästi, niin hyvin se svengaa jo levylläkin.

GELLON laulajat ovat Tytti Arola, Tuulikki Blom, Nella Kasurinen, Ella Mikkola, Aino Rautakorpi, Sonja Sorvola, Anna Tuominen ja Josefiina Vannesluoma. He ovat  hyviä ystäviä, jotka halusivat tehdä keskenään omankuuloista musiikkia. Suurimman osan kappaleista he ovat sovittaneet  itse ja se on hatunnoston arvoinen teko. Onnittelen myös Nawras Oddaa, joka rohkeni lähteä tuottajan vaativaan tehtävään, mutta toisaalta hänen ’tuotettaan’ on helppo myydä, niin hyvä ja musikaalinen se on. Tytöillä onkin ollut vuosien mittaan runsaasti vientiä pääkaupunkiseutua myöten. Levyn kansi on persoonallinen, mutta olisin toivonut siihen hieman enemmän tietoa yhtyeestä. GELLOn vaatimattomuus näkyy siinäkin, että kannen valokuvissa tytöt näkyvät vain varjomaisina hahmoina. Oletan, että laulajat ja levyn syntyyn vaikuttaneet henkilöt luottavat vahvasti itse musiikkiin eivätkä siksi halua tuoda valokuvin itseään julki. Joka tapauksessa GELLO on kannuksensa ansainnut ja tehnyt itsestään hienon käyntikortin. Lämpimästi onnitellen

Lauluyhtye Gellon CD-levyn saatavuus Vaski-kirjastoissa

Arja T.

The Godfathers Suomeen ja Turkuun

Brittiläinen The Godfathers saapuu Suomeen kolmen keikan kiertueelle. Kiertue käynnistyy tiistaina 2. marraskuuta Tampereen Klubilta, jatkuu seuraavana iltana Helsingin Tavastialle ja päätyy torstaina marraskuun 4. päivä Turun Klubille. Liput konsertteihin tulevat myyntiin Tiketissä maanantaina 30. elokuuta.

Veljespari Peter Coyne ja Chris Coyne perustivat The Godfathersin vuonna 1985. Ennen vuonna 2001 tapahtunutta hajoamistaan yhtye ehti julkaista seitsemän albumia. The Godfathers aktivoitui uudelleen pari vuotta sitten, ja uuden albumin on suunniteltu ilmestyvän vielä tämän vuoden aikana.

The Godfathersissa vaikuttavat tätä nykyä laulaja Peter Coyne, basisti Chris Coyne, kitaristi Del Bartle ja perkussionisti Grant Nicholas.

The Godfathers
Ti 2.11.2010 Klubi, Tampere
Ke 3.11.2010 Tavastia, Helsinki
To 4.11.2010 Klubi, Turku

Liput:
Tampere: 22 euroa + mahd. toimituskulut
Helsinki: 27 euroa + mahd. toimituskulut
Turku: 22 euroa + mahd. toimituskulut
Myyntiin ma 30.8.2010 klo 9 Tiketin myyntipisteissä, puhelinpalvelussa 0600-1-1616 (1,50 euroa/min + pvm) ja netissä http://www.tiketti.fi.

Syd Barrett niputetaan kokoelmalevylle

EMI/Harvest julkaisee 6. lokakuuta Syd Barrettilta uuden kokoelmalevyn An Introduction To Syd Barrett. Kokoelma on ensimmäinen, joka sisältää Barrettin oman materiaalin ohella myös Pink Floyd –kappaleita.
 
Albumin vastaava tuottaja on David Gilmour, joka toimi tuottajana myös Barrettin kahdella sooloalbumilla The Madcap Laughs ja Barrett. Albumi sisältää viisi uutta 2010 remixiä kappaleista ‘Octopus’, ‘She Took A Long Cool Look’, ‘Dominoes’, ‘Here I Go’ ja ‘Matilda Mother’ (Pink Floyd). An Introduction To Syd Barrett levyn tuoreesta kansitaiteesta ja 20-sivuisen vihkosen suunnittelusta vastaa Pink Floyd kansien ”Grand old man” Storm Thorgerson.
 
Cambridgessa syntynyt Roger Keith ’Syd’ Barrett (1946–2006) oli yhdessä Nick Masonin, Roger Watersin ja Richard Wrightin kanssa yksi Pink Floydin perustajajäsenistä, sekä pääasiallinen lauluntekijä, kitaristi ja laulaja. Barrettin käsialaa olivat mm. alkuaikojen klassikot Arnold Layne, See Emily Play, Apples And Oranges, Matilda Mother ja Bike. David Gilmour korvasi mielenterveysongelmista kärsineen Barrettin Pink Floydissa tämän jätettyä yhtyeen 1968.
 
Barrett julkaisi molemmat kulttiaseman saavuttaneet sooloalbuminsa vuonna 1970, jonka jälkeen hän vetäytyi julkisuudesta , eikä levyttänyt musiikkia enää koskaan.
 
Pink Floydin klassikkoalbumi Wish You Were Here, ja varsinkin avainraita Shine On You Crazy Diamond on kirjoitettu kirjoitettu Barrettin innoittamana ja kunnianosoituksena hänelle.

An Introduction To Syd Barrett sisältää myös ennenjulkaisemattoman 20 minuuttia pitkän instrumentaalikappaleen Rhamaddan. Kappale on cd:n extrana ladattavissa  netistä, sekä mukana albumin iTunes-versiolla.

Viikon levy: Värttinä – Iki

Albumeilla Oi dai (1991) ja Seleniko (1992) laajempaan julkisuuteen ponnahtanut Värttinä on vuosien varrella kokenut useita isompia ja pienempiä uudelleensyntymisiä kokoonpanossaan muuttuessaan pikkuhiljaa 21-päisestä orkesterista nykyiseen muotoonsa; kolme laulajaa ja kolmihenkinen bändi. Järjestyksessä kymmenes albumi Iki (2003) on toteutettu yhdeksän hengen voimin, alkuperäisestä kokoonpanosta jäljellä enää laulaja Mari Kaasinen, toinen Värttinän perustaneista Kaasisen sisaruksista, sekä instrumentaalirivissä seisova Janne Lappalainen.

Vanha kansanmusiikki yhdistyy Värttinän käsissä levy levyltä jouhevammin nykymusiikkiin samalla kun oma tyyli löytää uusia uria ja muokkautuu hitaassa muutoksessa, mutta valtaisien kokoonpanomuutoksien vuoksi tämän kyseisen albumin soundillinen ero verrattuna Värttinän alkupään tuotantoon on huima. Hyvin edustettuna ovat edelleen kalevalainen perinne etenkin sanoituksissa, sekä yhtyeen alkuperäinen tavaramerkki, laulu korkealta ja kovaa. Molemmat ovat kuitenkin kokeneet rajun imagomuutoksen, ja levyn äänimaailma on kaikkea muuta kuin raaka.

Henkilökohtaisesti ajattelen, että Ikin vahvuudet ovat laaja tyylikenttä, persoonallinen soundi sekä vaihteleva mutta yhtenäinen tunnelma. Ajoittain mukanaan vie vetoava rytmiikka, ajoittain taas herkkyys tai hauskat lyriikat. Kuten sanottu, Ikiltä voi bongata laajan kirjon eri tyylejä. Alkupäästä löytyvä Tuulen tunto sekä myöhemmin kuultavat Hopeat ja Tumma ovat balladimaisia ja traditionaalisuudestaan huolimatta melko lailla populaarimusiikkiin verrattavissa. Vanhempaa Värttinän tyyliä levyllä on edustamassa mm. nopeatempoisemmat Tauti ja Nahkaruoska, instrumentaalinen Vihi, sekä jossain määrin myös bulgarialaisvaikutteinen a cappella Potran korean.

Iki on ollut yksi omista lempilevyistäni ensimmäisestä kuuntelukerrastani lähtien. Tyylikirjon vuoksi muodostui toisista kappaleista ensin suosikkeja, mutta vuosien kuuntelun jälkeen kaikista on tullut yhtä lailla tärkeitä, joten on vaikea enää erotella asioita, joihin alun perin ihastuin. Pyysin veljeltäni kommenttia Ikin ensivaikutelmasta, ja hän vastasi: ”Kiva kuulla musaa joka on kaunista ja hauskaa samalla.”

…iki – the primal, eternal breath

KT

Viikon levy: Kent – Tillbaka Till Samtiden

Kent on monen suomalaisen kestosuosikki. Allekirjoittaneen papereissa Kentin albumi Hagnesta Hill on kaikkien aikojen henkilökohtaisessa top-viitosessa. Bändin vuoden 2007  albumi Tillbaka Till Samtiden teki selvää pesäeroa edelliseen, suorastaan painostavan synkkään Du & Jag Döden -levyyn.  Tillbaka Till Samtiden unohti kitarat pienempään rooliin. Melankoliasta bändi ei pääse (toivottavasti) koskaan eroon, mutta kyseisellä albumilla Kentin maailma on valoisampi. Syntikka on suuressa roolissa. Dance-tempuilla ja menneiden päivien syntikkapioneerien eväillä Kent kuulostaa ilmavalta ja rennommalta. Toisen kitaristin Harri Männyn menetys kuuluu, mutta skeba ei unohdu täysin rumpukoneiden ja elektronisen ulosannin jalkoihin.

”Ensi kuulemalta muutos vaikuttaa rohkealta, tarkempi kuuntelu osoittaa tuttujen Kent-ainesten olevan paikalla. Levyllä on vahva side muutaman vuoden takaiseen Vapen & Ammunition-albumiin. Tuore levy on ehkä vahvempi kokonaisuus mutta Vapen-levyn nuolenkärjet olivat terävämpiä. Viisujen syntikkakuoren ja dancerytmien takaa löytyy kuitenkin kestäviä Kent-hetkiä. Elefanter alkaa rauhallisesti mutta kasvaa ja kohoaa taivaalle. Reipas viisu saa hyvää taustatukea Berlin-viisusta, joka etenee vahvan syntikkaosaston tukemana hittikertoimiin. Ingenting lainaa biisin puoleen väliin Madonnan parin vuoden takaisesta hitistä tukevat rytmit, Kentin vetävä discobiisi. Vy Från Ett Luftslott jalostaa elektro-ja syntikkatemppuja uudelle tasolle. Generation Ex on kiekon paras siivu. Aikojen alun Depeche Modelta ja OMD:lta lainataan toimiva syntikkafiilis, joka valjastetaan tehokertosäkeen vetämäksi Kent-helmeksi” (lainaus allekirjoittaneen levyarviosta vuodelta 2007).

Kent ei kadottanut itseään elektrotemppujen maailmaan. Samalla levy tuli kuitenkin osoittaneeksi jatkuvamman linjanmuutoksen – bändin tuorein levy (En Plats i Solen vuodelta 2010) on paikoin melkeinpä aurinkoinen. Tillbaka Till Samtiden on vahva ja ehjä kokonaisuus, jonka soundimaailma on miellyttävästi menneiden päivien säädöissä. ”Yleissoundi on rikas ja paikoin yllättävä, tuttua Kent-soundia ei onnistuta kuitenkaan peittämään. Synkkyydessä rypeminen on korvattu lievällä valon kajolla. Kent-maailmaan ei kaivata pelkkää auringonpaistetta, kaiho ja haikeus on bändin jatkuva voimavara”.

J.Kaunisto

Levyä löytyy useita kappaleita Vaski-kirjastoista

Apple Records julkaisee aarteita

The Beatles-yhtyeen levyjen julkaisijana tunnettu Apple Records tekee julkaisuillaan tuplahistoriaa. Come and Get It: The Best Of Apple Records on yhtiön kautta aikojen ensimmäinen kokoelmalevy ja nyt uudelleenjulkaistavien levyjen ohella Applen ensimmäinen digitaalijulkaisu.

Come and Get It: The Best Of Apple Records ja 17 uudelleenjulkaistavaa ja uudelleen masteroitua albumia osoittavat, kuinka laaja-alainen Applen katalogi noihin aikoihin (1968–1973) musiikillisesti oli. Mukaan mahtui niin James Taylorin folk, Badfingerin energinen rock, Modern Jazz Quartetin bebop-jazz, kuin klassisen musiikin puolelta tutumpi John Tavernerkin. Kaikki Applen artistit olivat The Beatlesin jäsenten levy-yhtiölle kiinnittämiä artisteja.

Come and Get It: The Best Of Apple Records sisältää 21 klassikkokappaletta, mm. Those Were the Days (Mary Hopkin), Carolina in My Mind (James Taylor) ja My Sweet Lord (Billy Preston).

Kaikki Abbey Roadin studioilla remasteroidut uudelleenjulkaisut sisältävät runsaasti bonusmateriaalia ja ennenjulkaisemattomia kappaleita.

Albumit digitaalisesti 27. lokakuuta.

COME AND GET IT: THE BEST OF APPLE RECORDS:

1 Those Were The Days / Mary Hopkin
2 Carolina In My Mind / James Taylor
3 Maybe Tomorrow / The Iveys
4 Thingumybob / The Black Dyke Mills Band
5 King Of Fuh / Brute Force
6 Sour Milk Sea / Jackie Lomax
7 Goodbye / Mary Hopkin
8 That’s The Way God Planned It / Billy Preston
9 New Day / Jackie Lomax
10 Golden Slumbers-Carry That Weight / Trash
11 Give Peace A Chance / Hot Chocolate Band
12 Come And Get It / Badfinger
13 Ain’t That Cute / Doris Troy
14 My Sweet Lord / Billy Preston
15 Try Some Buy Some / Ronnie Spector
16 Govinda / Radha Krishna Temple
17 We’re On Our Way / Chris Hodge
18 Saturday Nite Special / The Sundown Playboys
19 God Save Us / Bill Elliot & The Elastic Oz Band
20 Sweet Music / Lon & Derrek van Eaton
21 Day After Day / Badfinger

Remasteroidut uudelleenjulkaisut:

James Taylor (1968)/ James Taylor
Magic Christian music (1970)/ Badfinger
No Dice(1970)/ Badfinger
Straight Up (1972)/ Badfinger
Ass (1974)/ Badfinger
Post Card (1968)/ Mary Hopkin
Earth Song / Ocean Song (1971)/ Mary Hopkin
That’s The Way God Planned It (1969)/ Billy Preston
Encouraging Words (1970)/ Billy Preston
Doris Troy (1970)/ Doris Troy
Is This What You Want? (1968)/ Jackie Lomax
Under the Jasmin Tree (1968) & Space (1969)/ Modern Jazz Quartet
The Whale (1970) & Celtic Requim (1971)/ John Tavener
Radha Krishna Temple (1971)/ Radha Krishna Temple (London

Viikon levy: Kryptic Minds – One Of Us

One Of Us

Lontoolainen säveltäjä/tuottaja duo Kryptic Minds nousi tietoisuuteen ja niitti mainetta viime vuosikymmenen jälkimäisellä puoliskolla drum’n’bass genren saralla. Uusimmalla julkaisullaan One Of Us (2009) duo on tempoa hidastamalla ja tarkkaan rajatun maalailevan äänimaiseman omaksumalla tehnyt paljon ylistystä keränneen siirtymisen dubstep genren pariin.

Dubstepin juuret löytyvät drum’n’bass, grime, UK garage ja dub genreistä. Näistä tyylilajeista vaikutteita ammentava dubstep kehittyi 2000-luvun alun Lontoossa. Dubstepiä voi kuvailla tummasävyiseksi, verrattain hidastempoiseksi, elektroniseksi tanssimusiikiksi jolle tunnusomaista ovat kolmimuunteiset rytmit, voimakkaasti läsnä olevat ja matalataajuiset bassolinjat, kaikuisat rumpukuviot sekä samplejen käyttö. Dubstep musiikin tempo pysyttelee yleensä 70:n tai 140:n bpm:n (iskua minuutissa) paikkeilla, kun se esimerkiksi drum‘n‘bass musiikissa on yleensä 160-190 bpm. Yleensä dubstep on instrumentaalista.

One Of Us levyn musiikin voi sanoa vastaavan yleispiirteiltään tätä genrekuvausta. Levyn ilmapiiri on synkän tunnelmallinen. Kappaleiden eteenpäin vievänä voimana toimivat  hypnoottiset rytmit jotka eivät levyn aikana juurikaan hellitä otettaan kuuntelijasta. Säästeliäitä mutta iskeviä rumpukuvioita on tukemassa syvyyttä tuova raskas ja värisevä bassolinja. Tempo on kiireetön ja pysyy läpi levyn paljolti muuttumattomana. Taustalle huolellisesti viljellyt tilan täyttävät ääniefektit ja samplet luovat levylle rehevän äänimaiseman joka vie kuuntelijan vuoroin apeisiin, vainoaviin, aavemaisiin ja haikeisiin tunnetiloihin. Välistä vaivutaan yllätyksellisesti jopa ambientmaisiin tunnelmiin. One Of Us levyn musiikki onkin mielestäni enemmän tunnelmallista fiilistely- kuin tanssimusiikkia.

Koska dubstep genren tuntemukseni ei ole toistaiseksi kovinkaan kattava löytyvät One Of Us levyn vertailukohteeni genre puritanistien mahdolliseksi ärtymykseksi tyylilajin ulkopuolelta. Tunnelmaltaan ja osittain soundimaalimaltaan levy tuo vahvasti mieleeni Ulverin loistavan Perdition Cityn, joka toki kokonaisuudessa on huomattavasti melodisempi.

Kokonaisuutena One Of Us saattaa olla aavistuksen verran itseään toistava, mutta yksittäisissä kappaleissa levyn peruselementeistä muodostuu säväyttäviä kokonaisuuksia. Omia suosikki kappaleitani ovat nimikkoraita one of us, stepping stone ja secure lost. Kaiken kaikkeaan levyyn tutustuminen oli itselleni elävöittävä kokemus. Tosin tämähän on makuasia. Veljeni risti levyn tympääntyneesti crack kuja/luola musiikiksi.

T.T.