Avainsana-arkisto: laulumusiikki

Viikon levynä Gramophone-lehden vuoden voittaja – sopraano Véronique Gensin Néère

neere-gens-manoff-alpha-classics-cd

Néère – Hahn, Duparc, Chausson

 

Gramophone –lehti on tänä vuonna valinnut Véronique Gensin Néère –levyn soololaulumusiikin sarjan voittajalevyksi. Gramophone –palkinnot ovat klassisen musiikin levyteollisuuden oscareita ja niitä pidetään Grammyjen ohella äänitealan arvostetuimpina palkintoina. Véronique Gens on sopraano, joka on aiemmin esittänyt ja levyttänyt paljon barokkimusiikkia. Tällä levyllä hän esittää ranskalaista laulumusiikkia ja häntä säestää pianisti Susan Manoff, jonka fantastista pianismia voi kuula myös esimerkiksi Patricia Petibonin levyllä La Belle Excentrique puhumattakaan hienosta konserttitaltioinnista e.m. sopraanon kanssa. Häkellyttävää suvereniteettia! Molemmat levyt löytyvät Vaski-kirjastojen kokoelmasta.

Viikon levyllä on kolmen ranskalaisen säveltäjän lauluja. Henri Duparcin, Ernest Chaussonin ja Reynaldo Hahnin sävellystuotanto ajoittuu ranskalaisen laulutaiteen kultakaudelle 1800-luvun kolmelle viimeiselle vuosikymmenelle. Säveltäjien elämät kytkeytyvät löyhästi toisiinsa, vaikka he eivät suoranaisesti ikätovereita olleetkaan.  Tälle levylle näiden kolmen säveltäjän tuotannosta on valittu mm. Théophile Gautierin, Leconte de Lislen, Paul Verlainen ja Charles Baudelairen teksteihin sävellettyjä lauluja.

Henri Duparcin maine perustuu erityisesti hänen lauluihinsa, joista monet ovat oikeastaan sinfonisia runoja lauluäänelle. Duparcilla on tärkeä rooli nimenomaan ranskalaisen ”liedin”, mélodien, kehittäjänä.  Esimerkiksi Leconte de Lislen tekstiin sävelletty laulu Phydilé on kaunis unenomainen mestariteos, jonka säveltäjä on omistanut kollegalleen Chaussonille. Laulu on sävyltään melankolinen, kuten Duparcin laulut monesti ovat.

Ernest Chausson oli puolestaan sangen tuottelias säveltäjä, joka tunnetaan laulujensa ohella myös orkesteri- ja näyttämömusiikistaan. Poème de l’amour et de la mer, hänen tunnettu laulusarjansa sopraanolle ja orkesterille, jatkaa tai pikemminkin uudistaa Duparcin orkesterilauluissaan käyttämää lauluperinnettä. Chaussonin laulusarja on kohteliaasti ja vastavuoroisesti omistettu Duparcille. Tälle levylle ei kuitenkaan ole valittu lauluja e.m. laulusarjasta, vaan laulusarjan Sept Mélodies laulut.

Reynaldo Hahn oli oman aikansa monipuolinen kulttuuripersoona. Hän oli säveltäjä, kapellimestari, musiikkikriitikko ja teatterinjohtaja. Hän oli vakituinen vieras tuon ajan pariisilaisissa salongeissa, joissa kokoontui Pariisin kerma ja pienenä kuriositeettina mainittakoon hänen läheinen ystävyytensä kirjailija Marcel Proustin kanssa. Myös Hahn tunnetaan erityisesti lauluistaan. Siinä missä Duparcin laulut ovat melankolisia ja Chaussonin kaihoisia, Hahnin laulut lumoavat kauneudellaan ja eleettömällä tyylikkäällä melodisuudellaan. Hieman haikean kuuloisia ovat tosin monet niistäkin.

Olen aiemminkin lumoutunut Hahnin lauluista ja luultavasti osittain tästä syystä levy sai paikan myös kotihyllystämme. Suosikkini Théophile de Viaun tekstiin sävelletty itkettävän ihana À Chloris, laulu rakastetulle, on myös tällä levyllä.  Laulu on eleetön ja tyylikäs ja, ah, niin kaunis! Le Printemps (Kevät) on puolestaan täynnä iloa: ”Te voilà, rire du Printemps!”,~ oi naurava kevät, olet vihdoinkin täällä! Säestys solisee laulun rinnalla kuin kirkas pieni puro. Lydé, Pholoé, Tyrandis ja levyn nimikappale Néère ovat sävyltään surumielisiä pieniä kappaleita, eleettömiä ja hienoja.

En ihmettele lainkaan levyn saamaa Gramophone –tunnustusta:  Véronique Gens ja Susan Manoff tulkitsevat lauluja tyylikkäästi ja kauniisti. Kyllä, levyn perustunnelma on pääosin haikea ja melankolinen ja monet lauluista ovat hyvinkin pelkistettyjä ja eleettömiä. Levyn tunnelma tarjoaakin rauhoittavan vastapainon tämän päivän isoille näyttäville konserttispektaakkeleille ja kiireiselle elämänmenolle.

Heli Pohjola

Varaa levy Vaski-kirjastoista

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Taidemusiikki, Viikon levy

Viikon levy: Lauluyhtye Gello – 8 vokaalia

LAULUYHTYE GELLON ensilevy ”8 vokaalia” on iloinen tuttavuus, joka vakuuttaa taidoillaan ja musikaalisuudellaan. Levy ilmestyi keväällä 2010 ja sen julkistamistilaisuus oli Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastossa  2.7.2010. Laulajat ovat noin parikymppisiä hurmaavia naisia, jotka ovat kuitenkin ehtineet laulaa yhdessä yli 5 vuotta. Heidän ohjelmistonsa koostuu akustisesta viihdemusiikista, joka taipuu tyttöjen suussa moneen genreen notkeasti ja tarkasti.

GELLO laulaa a cappella-tyyliin, joka tarkoittaa soitinsäestyksetöntä laulumusiikkia. Laulajat kertovat esikuvikseen mm. Agit Propin, Ultra Bran, Rajattoman ja The Real Groupin. He suhtautuvat laulamiseensa kunnianhimoisesti ja monet vivahteikkaat ja jopa haastavat yksityiskohdat vahvistavat sen. Pidin erityisesti alussa olevasta poppisikermästä, jossa  korkealta laulava sopraano teki suorastaan uskomattomia taustakuvioita!  Perinteinen irlantilaiskappale ”Will ye go, Lassie, go” sopii  erinomaisesti tyttöjen ohjelmistoon. Sen rauhalliset melodiakulut tekevät oikeutta kauniille äänille  ja mahdollistavat hienot, nautinnolliset harmoniat.

Levyn kolmas laulu on tanskalaisen rock-yhtye Mewin ”Symmetry”, joka on vuodelta 2003 ilmestyneeltä levyltä ”Frengers”.  GELLOn sovitus siitä on hieno ja oivaltava. Sen sijaan GELLOn laulajat tulkitsevat turhan varovasti kappaleen ”Chili con carne”, jonka sovituksen on tehnyt maailmankuulu lauluyhtye The Real Group. Siinä missä esikuvat laulavat kokeneesti ja rohkeasti GELLO pyrkii liikaa puhtauteen tulkinnan kustannuksella. Olen varma, että live-keikoilla yhtye tavoittaa ”Chili con carnessa” tarkoittamansa tyylin elävästi, niin hyvin se svengaa jo levylläkin.

GELLON laulajat ovat Tytti Arola, Tuulikki Blom, Nella Kasurinen, Ella Mikkola, Aino Rautakorpi, Sonja Sorvola, Anna Tuominen ja Josefiina Vannesluoma. He ovat  hyviä ystäviä, jotka halusivat tehdä keskenään omankuuloista musiikkia. Suurimman osan kappaleista he ovat sovittaneet  itse ja se on hatunnoston arvoinen teko. Onnittelen myös Nawras Oddaa, joka rohkeni lähteä tuottajan vaativaan tehtävään, mutta toisaalta hänen ’tuotettaan’ on helppo myydä, niin hyvä ja musikaalinen se on. Tytöillä onkin ollut vuosien mittaan runsaasti vientiä pääkaupunkiseutua myöten. Levyn kansi on persoonallinen, mutta olisin toivonut siihen hieman enemmän tietoa yhtyeestä. GELLOn vaatimattomuus näkyy siinäkin, että kannen valokuvissa tytöt näkyvät vain varjomaisina hahmoina. Oletan, että laulajat ja levyn syntyyn vaikuttaneet henkilöt luottavat vahvasti itse musiikkiin eivätkä siksi halua tuoda valokuvin itseään julki. Joka tapauksessa GELLO on kannuksensa ansainnut ja tehnyt itsestään hienon käyntikortin. Lämpimästi onnitellen

Lauluyhtye Gellon CD-levyn saatavuus Vaski-kirjastoissa

Arja T.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy