50-vuotisjuhliaan viettävä kansanmusiikkifestivaali myös kirjastossa
Kaupunginkirjaston musiikkiosastolla kuullaan elävää kansanmusiikkia kahden päivän aikana.
pe 17.3.2023:
klo 17-17.45 Ämmät äänessä
klo 18-18.45 Port Arthur Bluegrass Band
klo 19-19.30 Nytky
la 18.3.2023:
Klo 11-12 Perhekonsertti: Maestro & Fiktio (Lastenosasto Saaga)
klo 12-13 ÄIMÄ – juhlakeikka!
klo 13.15-14 Marin Skraidu Smuidut
klo 14.15-15 Spelarit
klo 15.15-15.45 Konepajanpuisto-orkesteri
klo 16-16.30 Kootut Teokset
Kategoria(t): Festivaalit, konsertit, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat
Musiikkiosaston Stagella Turun pääkirjastossa keväällä on luvassa kiinnostava tapahtumakevät luentoineen.
Tammikuun Musasto LUENTO
PE 20.1. klo 17-18.3 musiikintutkija Anna-Elena Pääkkölä luennoi Wolfgang Amadeus Mozartin säveltämästä kasinäytöksisestä Taikahuilu-oopperasta. Miten on teos kestänyt aikaa? Onko se woke vai ei? Tästä näkökulmasta tarjoaa Pääkkölä meille uutta pureskeltavaa.
Anna-Elena Pääkkölä on Suomen Akatemian tutkijatohtori Åbo Akademilla, musiikkitieteen oppiaineessa. Hän on julkaissut laajasti tutkimusta elokuvamusiikista ja -äänestä, kansainvälisestä ja kotimaisesta populaarimusiikista, musiikkivideoista, musikaaleista ja oopperoista. Hänen nykyiset tutkimusprojektinsa koskettavat suomalaista ja pohjoismaista populaarimusiikkia, naisten musiikin historiaa, musiikkivideoita ja identiteettien esittämistä (kuten vaikkapa seksuaalisuuden, kehon koon tai värin politiikkaa), ekofeminististä taidetta, äärioikeistolaista propagandaa sekä musiikkiteollisuuden tutkimusta.
Helmikuun Musasto LUENTO
TO 16.2. klo 17-18 historijoitsija ja tietokirjailija Jari P. Havia luennoi merseybeat-yhtyeiden kulta-ajasta. Miten merseybeat seurasi rautalankaa ja letkajenkkaa, ja millainen on noiden brittibändien vaikutus suomalaisen populaarimusiikin saralla?
Luento perustuu Havian vasta julkaisemaan tietokirjaan ’Liverpoolista kajahtaa merseybeat! Beatlesin aikalaiset. Liverpoolilaisyhtyeiden tarinat ja menestys Suomessa’.
Maaliskuun Musasto LUENTO
TO 20.4. klo 17-18.30 historiantutkija ja tietokirjailija Marko Tikka luennoi suomalaisen iskelmän varhaisista vuosista (1925-1955).
Luento perustuu Tikan uutuuskirjaan ”Iskusäveliä” (Atena 2022), joka kertoo. Se kertoo ensimmäisistä levy-yhtiöistämme, turkulaisesta Soinnusta ja helsinkiläisestä Rytmistä. Kirjassa kerrotaan, kuinka iskelmän tekemisestä tuli ammatti ja mitä uusia iskelmiä Yleisradio ei lähetyksissään soittanut.
Suomen historian dosentti, FT Marko Tikka on historiantutkija Tampereen yliopistossa. Hän on kirjoittanut teokset harmonikkataiteilija Viljo Vesterisestä ja Dallapé-orkesterista. Yhdessä Seija-Leena Nevalan kanssa kirjoitettu teos Kielletyt leikit – Tanssin kieltämisen historia Suomessa sai Tieto-Finlandia -palkinnon 2020.
Kategoria(t): luennot, Musasto LUENTO, Tapahtumat, Uncategorized
Turun pääkirjaston Studiossa laskeudutaan joulun odotukseen MeriTuuli-yhtyeen musiikin siivittämänä.
Konsertissa kuullaan jouluisten laulujen lisäksi Eino Leinon ja L. Onervan runoihin sävellettyä musiikkia yhtyeen tulevalta albumilta. Tervetuloa virittäytymään joulutunnelmaan!
Tietoa esiintyjistä:
Merituuli on kahden kitaristilaulajan bändi, joka soittaa sielukasta ja samalla voimakkaan tarttuvaa folkpoppia. Bändin ytimessä on kaksoissisarukset Meri ja Tuuli Wallenius, jotka kirjoittavat kappaleensa itse. Yhtye on julkaissut 2 albumia (2015, 2017), yhden EP:n (2019), ja julkaisee uuden RUNOT -albuminsa tammikuussa 2023.
Merituulin musiikki tavoittelee tunnelmien ja tunteiden ääripäitä. Musiikki leijailee maalailevan folkin, taiteellisen poprockin ja Merituulin ihan oman tyylin maailmoissa. Yhtyeen kokoonpano laajenee levyillä ja keikoilla duosta, jousia, puhaltimia ja taustalaulajia sisältäväksi orkesteriksi.
Facebook: https://www.facebook.com/merituuliyhtye
Instagram: https://www.instagram.com/merituuliyhtye
Spotify: https://open.spotify.com/artist/0mio76O9LECeXio361FbdO……
Kategoria(t): Uncategorized
Osana TalviÄänipäivät-festivaalia Turun pääkirjaston Musiikkiosaston Stagella esiintyvä Hevonen on Timo Viialaisen (elektroakustinen altto hurdy gurdy) ja Jean-Michel Kamparan (12-kielinen kitara) ääniduo.
TalviÄänipäivät levittäytyvät Turkuun mm. Sibelius-museoon ja koko tapahtuman ohjelmaan voit tutustua osoitteessa https://aanipaivat.com/
Festivaalin FB-tapahtuman löydät linkistä:
https://fb.me/e/3KguKqYP4
There is an invisible figure in between us. Sometimes it grows and reaches out to fill the whole sky.
Sometimes it is just barely the size of a spark, fading away with smoke, an event before thought. In the finnish language the word horse has an automatic ending-nen which makes it diminutive by nature. Like starlet, or birdie it is something beloved to us. A horsey is Hevonen.
Hevonen is a sonic duo formed in the summer 2021 by Timo Viialainen (electroacoustic alto hurdy gurdy) and Jean-Michel Kampara (12-string guitar). Hevonen sound is based on hurdy gurdys minimalistic droney folk impressions and on the rich tonal world of 12-string guitar. Improvisation and experimentality play a fundamental part in Hevonen’s music.
Kategoria(t): Ääniä maan alta, Festivaalit, konsertit, Musasto suosittelee, Tapahtumat
Kirjaston perinteinen Kaamos järjestetään jälleen pääkirjastossa 11.11. Tänä vuonna ohjelman on innoittanut Turun linnassa marraskuussa avautuva näyttely Prinsessan matka.
Tänä vuonna Musiikkiosaston järjestämä ohjelmaa ohjelmaa on sekä osaston Stagella, että uudispuolen Studiossa.
MUSIIKKIOSASTON KAAMOS-OHJELMA 2022
STUDIO klo 16-17.30 ELOKUVAMUSIIKKILUENTO:
Sanna Qvick: Laulavat prinsessat taianomaisessa satumaailmassa. Esitelmässä käydään läpi klassisten satujen animoituja prinsessoja ja heidän laulamiaan lauluja. Mitä sävelmillä halutaan tuoda esille? Onko sanoissa salaisia viestejä? Millaiseksi musiikki kuvaa nämä laulavat prinsessat?
STAGE klo 17-18 Musasto LIVE & LUENTO klo 17–18
Harpisti Helka Ermala
STAGE Musasto LIVE klo 19–20
Ophelia Duo: Nemo nisi mors (Sanna Kola ja Tuomas Kourula)
Tervetuloa!
Muuhun Turun kaupunginkirjaston Pääkirjaston Kaamos 2022 -ohjelmaan pääset tutustumaan tästä:
https://www.turku.fi/tapahtuma/pe-11112022-1600-kaamos-turun-paakirjastossa
Kategoria(t): Kaamos, konsertit, luennot, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat
Halloween-tietovisa (sarjamurhaajia ja muuta mukavaa) ja live-musiikkia murhaballadien muodossa Puiset Heilat- yhtyeeltä.
Turun pääkirjaston musiikkiosaston Stagella luvassa klo 17 alkaen karmiva kauhuaiheinen tietovisa, ei herkille!!! Ilta jatkuu klo 18.30 Puiset Heilat- yhtyeen esittäessä murhaballadeja ja dark countrya. Olet kutsuttu!
Kategoria(t): Halloween, konsertit, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat
Turun kaupunginkirjaston Musiikkiosaston kokoelmiin viime vuoden aikana kuin varkain tullut uutuuksina aineistoa, jossa tarkastellaan mm. alkuperäiskansojen vaikutusta populaarimusiikkiin ja heidän musiikkiperinteitään historiankäänteissä ja muutoksen tuulissa.
Tässä artikkelissa vinkkaan muutaman kokoelmistamme löytyvän kirjan, joiden tekijöistä ilokseni löytyy mm. Dena’ina ja Navajo-kansan jäseniä. Löytyipä mukaan myös suoranainen arkistojen helmi, jonka esittelen viimeiseksi.
Indiginous pop (2016) on teos, jossa tarkastellaan Yhdysvaltojen alkuperäisväestön vaikutusta jazzista hip hoppiin. Indeginous pop käsittelee mm. jazzia, bluesia, country-westerniä, rock and rollia, reggaeta, punkia ja hip hoppia. Mukana vilisee tuttuja nimiä mm. protestilaulujen sekä Red Power -liikkeen ajoilta, mutta myös tekijöitä, jotka ovat uusia tuttavuuksia, kuten punk-yhtye Blackfire tai Casper Lomayeswa.
Teos on kiinnostava tietokirja, joka syventää esim. Rumble – The Indians Who Rocked the World (2017) -dokumentin valottamaa kuvaa. Kyseinen dokumentti oli katsottavissa Yle Areenassa parisen vuotta sitten ja toi uudenlaisen näkökulman populaarimusiikin historiaan. Kiiteltyä dokumenttia on moitittu lähinnä siitä, että se on liian lyhyt ja loppuu kesken. Ainakin ennen kuin siinä päästään käsittelemään mm. Jim Pepperiä ja Don Cherryä, jotka ovat edelläkävijöitä kokeellisen jazzin ja nk. maailmanmusan kentillä.Valitettavasti sitä ei saada tekijänoikeudellisista syistä hankittua kirjaston kokoelmiin, mutta se putkahtelee tasaisin väliajoin erilaisiin suoratoistopalveluihin. Ehkäpä juuri sinulla on omat kätevät konstisi kaivaa se esiin bittivirrasta?
Tässä dokumenttielokuvan traileri siitä kiinnostuneille.
Rez Metal (2020) -teoksessa tarkastellaan 2000-luvun alun nuorisokulttuuria metallimusiikin nyt jo ylisukupolvisen jäljen kautta. Hevimetalli on kirjoittajien mukaan osunut ”erityisesti Arizonan Navajo reservaatin kollektiiviseen hermoon” jopa niin, että monet yhteisön kulttuurillisista johtajista ovat huomanneet sen inspiroivan voiman. Hevimetallin kautta puretaan yhteisön kohtaamia vastoinkäymisiä ja arjen haasteita, ja kurkotetaanpa yhteistyön merkeissä skandinaviaan.
Musiikkiperinteeseen Alaskassa on tarttunut Jessica Perea Bisset teoksessaan Sound relations (2021). Teoksessaan Bisset, joka itse kuuluu Dena’ina kansaan, tarkastelee alaskan inuiittien musisointiperinteitä ja niiden merkitystä alkuperäiskansojen oikeuksia ajavassa liikehdinnässä.
Kirjaa lukevalle jää käsiin kattava kuva siitä, miten laajasti näitä perinteitä on kuultavissa eri musiikin genreissä aina kristillisistä virsistä populaarimusiikkiin. Lukukokemus johdattaakin uudelleen arvioimaan musiikin, alkuperäiskulttuurien ja kolonialismin risteyskohtia Amerikan mantereilla.
Viimeisenä nostan esiin perinteisempää etnomusikologista tutkimusta edustavan teoksen yli 100 vuoden takaa. Tämä kokoelmamme helmi ei sentään kuitenkaan ole alkuperäispainos vaan painos vuodelta 1992. Sinällään jo toki iäkäs sekin yleisen kirjaston kokoelmaan kuuluvaksi.
Teton Sioux & Culture (1918) on kiinnostava kurkistus antropologiseen otteeseen musiikintutkimuksessa. Se ansaitsee sanasen erityisesti tekijästään, jota nykyisin etnomusikologsikin varmaan tituleerattaisiin.
Teoksen kirjoittaja Frances Densmore (1867 – 1957) kasvoi kuunnellen dakota-kansan musiikkia, opiskeli musiikkia, työskenteli musiikinopettajana reservaateissa ja tallensi vuodesta 1907 alkaen musiikkiperinteitä Smithsonian Instituutille (Smithsonian Instution’s Bureau of American Ethnology). Osa näistä äänitteistä on nykyisin Library of Congressin säilytettävänä.
Mikäli aihe kiinnostaa enemmän, seuraavan linkin kautta pääset Vaskiin koottuun suosikkilistaukseen: https://vaski.finna.fi/MyResearch/MyList/1229275
Toim. Hanna Kaikko
Ps. Artikkelin kansikuvassahan komeilee tietysti Jesse Davis.
Torstaina 25.8. klo 17 Turun kaupunginkirjaston Muusiikkiosastolle saapuu tietokirjailijavieraaksi Timo Kalevi Forss (s. 1967) helsinkiläinen tietokirjailija, muusikko ja toimittaja. Hän on kiinnostava monitaituri populaarikulttuurin kentällä.
Musiikin tietokirjallisuuden saralla häneltä on julkaistu teoksia liittyen pop&rockista ja punkista aina iskelmään:
Leevi and the Leavings: Hittitehtaan tarina (2022)
Helismaa: Sanoittajamestarin värikäs ja traaginen elämä (2021)
Gösta Sundqvist: Leevi and the Leavingsin dynamo (2017)
Tähden meren yllä – suomalaisen tangon tarina (2019
Toverit herätkää: poliittinen laululiike Suomessa (2015)
sekä yhteistyössä Aiju Salmisen kanssa teos Mitä on punk? (2018)
Toimittajana Forss kirjoittaa mm. Voimaan ja on tehnyt ohjelmia myös Radio Helsinkiin. Muusikkona Timo Kalevi Forss toimii muun muassa yhtyeissä Atomic Blast ja Amurin Tiikerit. Forss on lauluntekijä, erityisesti sanoittaja. Hänen tekstejään esittäneet muun muassa Vibrakööri, Danny, Freud, Marx, Engels & Jung, Muska, Tumppi Varonen, Sinikka Sokka, Maria Hänninen, Viktor Klimenko ja Veli-Matti Järvenpää.
Haaastattelu nähtävissä myös FB-Live-lähetyksenä ja nauhoitteena 2 viikon ajan jälkeenpäin.
Syksyllä 2022 Turun pääkirjaston Musiikkiosaston Stagella on esillä peräkkäin kaksi ääni-installaatiota. Tähän aihepiiriin voi heittäytyä tutustumalla ÄÄNI + TAIDE + INSTALLAATIO -aineistonäyttelyyn Musiikkiosaston aulassa elo-syyskuun ajan. Näyttelyssä on esillä myös itserakennettuja laitteita äänitaiteilija ja muusikko Atte Häkkisen kokoelmasta.
Äänitaide, mediataide, ääni-installaatio ja kokeellinen musiikki. Kuten nykytaiteen kentällä usein on, ovat näidenkin esitystaiteen muotojen väliset rajat häilyvät. Niitä määrittelevä huomaakin pian kävelevänsä sumuverhossa. Kuka on on äänitaiteilija, mikä edes on kokeellista ja kuka saakaan kutsua itseään taiteilijaksi?
Olemme aineistonäyttelyssämme jättäneet nämä vaikeimmat kysymykset sivuun, sillä pitäähän taiteentutkijoillekin jättää oman sarkansa! Jos mitä, niin toivomme aineistonäyttelymmme herättävän ajatuksia, kysymyksiä ja vastalauseitakin pohdittavaksi äänen äärellä.
Äänitaiteen lähtökohtana pidetään futuristi Luigi Russolon (1885-1947) teoksia. Vuosina 1913-1930 hän rakensi äänikoneita, joissa kuuluivat uuden aikakauden äänet: teollisuuden ja sodankäynnin kalke ja jytinä.
Varhaisiksi äänitaiteen edelläkävijöiksi mainitaan myös futuristit Filippo Tommaso Marinetti (1874-1944) sekä Tristan Tzara (1896-1963).
Mediataide on lähellä äänitaidetta, mutta termit painottavat kuitenkin eri aisteja. Mediataiteella tarkoitetaan yleensä visuaalista, katsottavaksi tarkoitettua taidetta. Sillä onkin viitattu esimerkiksi videoteoksiin. Terminä äänitaide painottaa teoksen kuunneltavuutta.
Taidemaailmassa em. termejä käytetään usein ristiin riippuen siitä painottuuko teoksessa visuaalinen vai äänellinen aspekti. Nykytaide on kuitenkin usein monimediaista ja moniaistista, joten rajanteko ei ole aina helppoa! Uusin muoto äänitaiteen saralla on verkkotaide, joka luetaan monitaiteisen mediataiteen muodoksi – ääni on olemassa vain verkossa.
LUKUVINKKEJÄ:
Tiekso, Tanja (2013): Todellista musiikkia – Kokeellisuuden idea musiikin avantgardemanifesteissa
Russolo, Luigi (1916/2018): Hälyjen taide (suom. Tanja Tiekso)
KUUNTELUVINKKEJÄ:
Futurism & dada reviewed. 1912-1959 – a collection of original words, music and tone poems (2000).
Äänitaiteessa keskeisellä sijalla ovat ääneen, kuulemiseen ja kuuntelemiseen liittyvät kysymykset. Näissä pohdinnoissa ovat lähtökohtina ääniympäristöt, äänen luokittelu (musiikkia vai hälyä), akustiikka ja psykoakustiikka. Äänitaide on monitaiteista ja monimediaista, mutta teokset voivat olla myös puhtaasti ääniteoksia. Teokset voivat olla myös installaatioita tai veistoksia.
Äänitaiteen kentällä vedetään yleisesti rajaa sekä kokeelliseen musiikkiin että radiotaiteeseen. Näistä radiotaide erotetaan yleensä omaksi äänitaiteen kategoriaksi, mutta ero kokeellisen musiikin traditioon ei ole näin selvä. Monet kokeellisen musiikin säveltäjät ovat toimineet ainakin esikuvina äänitaiteilijoille.
Rajanvedon hankaluuden huomaan viimeistään täällä kotikirjaston käytävillä: aineisto on luokiteltu joko pääkirjastomme Kirjallisuus & Taiteet -osastolle tai Musiikkiosastolle.
Uuden vuosituhannen puolella kriitikot ovat myös haastaneet tätä aistikokemusta syleilevää taiteenlajia tuomaan selvemmin esiin nykykulttuurin rumat pinnat ja teräväreunaiset raot.
Aivan kuten futuristit 100-vuotta aikaisemmin.
LUKUVINKKEJÄ: Kim-Cohen, Seth (2013): Against Ambience and Other Essays
KUUNTELUVINKKEJÄ: Kari, Olli (2017): Sounds from Art (neljän eri Fiskarsilaisen taiteilijan työpajojen äänimaisemaa yhdistettynä orkesterisoittimille sävellettyihin kappaleisiin)
Ääni-installaatio koostuvat ääntä tuottavista esineistä. Teokset saattavat olla paikkaan sidottuja ja siihen suunniteltuja, tai liikuteltavissa erilaisiin esitystiloihin.
Usein ääni-installaatiot toteutetaan elektronisin laittein, mutta ne saattavat sitältää konkreettista äänimateriaalia ja toisaalta keskustella ympäristön äänimaiseman kanssa.
Installaatiot ovat erityisen kokemuksellisia silloin, kun ne reagoivat kuulijan läsnäoloon tai hän voi toiminnallaan vaikuttaa siihen. Usein teos toimii myös riippumatta kuulijoiden läsnäolosta. Nykyinen äänitaiteen kenttä on lähes ääretön, ja ääni-installaatiot ovat osa tätä kenttää.
Installaatiotaitelijat ovat edelläkävijöitä uuden teknologian haltuunotossa ja tietokone on monelle taiteilijalle välttämätön apuväline.
LUKUVINKKEJÄ:
Bishop, Claire: Installation Art – A Critical History (2005)
Hopkin, Bart: Gravikords, Whirlies & Pyrophones – Experimental Musical Instruments (1996)
LaBelle, Brandon: Background Noise: Perspectives of Sound Art (2010)
Ekologiset kysymykset ovat 2000-luvulla yksi äänitaiteen keskeisimmistä tarkastelukohteista. Mikä on suhteemme luontoon ja mitä luonto edes on?
Vanhat käsitykset haastetaan myös taiteessa ja kaikupohjaa ympäristöön liittyvien kysymyksiin haetaan uusilta ajattelijoilta. Tällainen on esimerkiksi filosofi Timothy Morton, joka pyrkii määrittelemään luontokäsitteen uudelleen: hänen mukaansa olemme liiaksi jumittuneet kuvittelemaan jotain alkuperäistä luonnonolotilaa. Hän uskoo, pääsemme eteenpäin luontosuhteessamme ja ympäristökatastrofien käsittelyssä kun hyväksymme osaksi luontoa myös sen osan ympäristöstämme, jota omalla toiminnallamme olemme muovanneet.
Kokeellisen soitinrakennuksen, joka Suomestakin kurottaa yli kansainvälisten rajojen, voi nähdä varhaisten futuristien perintönä. Russolon jalanjäljissä nykytaiteen katveessa ja undergroundissa värisee romun estetiikka.
LUKUVINKKEJÄ:
Häkkinen, Atte (2019): Romun kolinaa ja piirien värinää, Musiikki-lehti, nro 2-3, s. 32-48.
Parviainen, Pessi (2020): When Nothing is Called Music – Towards Ecological Composition.
KUUNTELUVINKKEJÄ:
Hongisto, Ilari (2020): Luonnos
Äänitaiteen kentällä on lukuisia toimijoita ja tapahtumia, tässä lopuksi mainittuna niistä vain muutama:
Akusmata (tukholmankatu 7k, 00270 Helsinki) on Suomen ensimmäinen äänitaiteen galleria, joka esittelee uutta ja ajankohtaista äänitaidetta. Sen on perustanut äänitaiteilija ja säveltäjä Petri Kuljuntausta.
Äänen Lumo on helsinkiläinen 1995 perustetty yhdistys, jonka tehtävänä on tukea äänitaidetta Suomess erilaisin tapahtumin.
Äänitaiteen pankki on MUU ry:n ylläpitämä suomalainen verkkotietokanta, joka kerää ja arkistoi ammattimaisesti tuotettua äänitaidetta.
Kiilan Äänipäivät ovat taiteilija Antti Tolvin järjestämä festivaali Kemiön saaressa
Aboagora on Turussa pidettävä kansainvälinen symposium, joka tuo yhteen taiteen ja tieteen tekijöitä esittävän taiteen äärellä.
Linkki syksyn ensimmäisen installaation esittelyyn: Pöytä kahdelle -installaatio. Aineiston vinkkilistaamme pääset tutustumaan myös tästä https://vaski.finna.fi/List/1182764.
Teksti ja kuvitus: Hanna Kaikko
Turun pääkirjaston Musiikkiosaston nostossa on mahdollisuus tutustua musiikin ja filosofian yhteiseen rihmastoon.
Elämme musiikin keskellä. Melodiat, harmoniat, rytmit ja sanat ovat päivittäin läsnä olemisessamme ja tekemisessämme, jonka suuntaamme kohti maailmaa. Kuitenkin usein tuon meitä lähellä olevan ja meitä alati muokkaavan musiikin ajatteleminen tuntuu unohtuvan.
Mitä musiikki sitten oikein on ja kuinka sitä oikein tulisi ajatella? Musiikki voidaan määritellä hyvin monella eri tavalla. Voidaan esimerkiksi sanoa, että musiikkia on kaikki se ääni minkä äänen tuottaja on musiikiksi tarkoittanut ja minkä sen kuulija on musiikiksi mieltänyt. Tällöin puhutaan musiikin intentionaalisuudesta, eli siitä miten teoksen tekijän musiikillinen tarkoitus antaa teokselle tietyt perustavat tulkinnan rajat. Edellä mainittu määritelmä tarvitsee äänen tuottajan intentionaalisuuden lisäksi myös kuulijan, joka ymmärtää äänen tuottajan tarkoitteen musiikiksi. Kuulijan on kyllä mahdollista ymmärtää musiikiksi myös sellaiset äänet ja rytmit, joilla ei alunperin ollut musiikillista intentiota (kahvikupin särkyminen, naulan vasaroiminen, askellus ja niin edelleen). Mutta olisiko muusikon mahdollista soittaa musiikin ulkopuolella?
Musiikin ja filosofian yhteinen historia on pitkä. Musiikin filosofisia ulotuuvuksia ovat käsitelleet teoksissaan ainakin Platon, Aristoteles, Friedrich Nietzsche, Joseph Margolis,Thedor W. Adorno, Lydia Goehr, Luigi Russolo, Eero Tarasti, V. Kofi Agawu ja Susanna Välimäki. Myös kielifilosofina paremmin tunnettu Ludwig Wittgenstein on kirjoittanut musiikista teoksessaan Yleisiä huomautuksia.
Sen sijaan että pelkästään ottaisimme annettuna musiikin ja passiivisen suhtautumisen siihen, on meidän huomioitava se seikka, että musiikki on ennen kaikkea, heideggerilaisittain ilmaistuna: maailmassa olemisen tapa. Musiikin kautta toteutamme itseämme ja opimme hahmottamaan todellisuutta. Koko elämismaailmamme silloin tällöin tulvii täyteen musiikillisen keksimisen intoa ja uutuutta. Sitä tapahtuu silloin kun löydämme uutta kuunneltavaa, keksimme oudon äänen ja myös silloin kun saamme vaikean sointukuvion soimaan.
Musiikin kielellä voimme kommunikoida ilomme ja surumme joskus paremmin kuin sanoilla. Musiikki ylittää kansalliset rajat ja ymmärtää erilaisuuden eikä pyri vaientamaan sitä. Musiikki on jokaiselle vapaa alue löytöjen tekemiseen ja uutta luovaan ajatteluun.
Musiikin avulla kenties myös ymmärrämme paremmin ihmisen aidon mahdollisuuden suuntautua kohti jotain hyvää, rakentavaa ja yhteistä tässä jaetussa maailmassa, joka liian usein vaipuu tietämättömyyden, laukausten ja vaikenemisen vyörytyksen alle.
Kirjoittaja suosittelee
Muusikon kumousliikkeet
– Laura Wahlfors (78.1)
Musical encounters with Deleuze and Guattari (78.11)
Authenticities – Peter Kivy (78.11)
Musiikin todellisuudet
– Eero Tarasti (78.04)
Musiikin mimeettisyydestä: jäljittelevän musiiikin lyhyt historia
– Elina Packalén (78.19)
Aistit, uni, rakkaus: kaksitoista katsetta Kaija Saariahoon – Pekka Hako (toim.) (78)
Teksti: Santeri Skofelt
Musasto 