Avainsana-arkisto: musiikkikirjasto

Ensimmäisestä kuukävelystä 50 vuotta – Kuu-aiheista musiikkia esillä Turussa

”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta jättiläisharppaus ihmiskunnalle.”

Neil Armstrong 20.7.1969

Lauantaina 20.7.2019 tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä kun amerikkalainen astronautti Neil Armstrong lausui nämä historialliset sanat. Ihminen oli laskeutunut kuuhun. Kuu, tuo Maata ellipsin muotoisella radalla kiertävä taivaankappale, on inspiroinut myös monia lauluntekijöitä. Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on nostettu esille Kuu-aiheista musiikkia vinyylien sekä CD-levyjen muodossa. Tervetuloa lainailemaan musiikkia vaikkapa juustokestien taustalle. Onhan Kuu pyöreä, keltainen ja täynnä kuoppia eli Kuu on siis juustoa. Väittäähän vertaus yli tuhannen vuoden takaa näin.

Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Lautapelikerhon juhlapelikerta lähestyy

”Lautapelit – tilastollisesti vähiten urheiluvammoja”

-Mikko Raunio-

Turun pääkirjaston musiikkiosaston Stagella joka tiistai klo 16 kokoontuvalla Lautapelikerholla on juhlan paikka. Tiistaina 25.6 on Lautapelikerhon 600. pelikerta. Juhlan kunniaksi Musasto päätti haastatella kahta Lautapelikerhon pitkäaikaista pelaajaa. Lue alta Mikon ja Matin haastattelut ja saavu halutessasi tulevina tiistai-iltoina pelaamaan lautapelejä kaikille avoimen Lautapelikerhon kanssa. Mikäli sinulla ei ole omaa lautapeliä mukaan otettavaksi, ja haluat ehdottaa pelattavaa peliä, voit lainata haluamasi lautapelin musiikkiosastolta mukaan.

Mikko Raunio

Henkilöesittely: kuka olet? Miksi pelaat lautapelejä?

Olen Mikko Raunio, 39-vuotias toiminnan alusta asti mukana ollut lautapeliharrastaja. Pelaan lautapelejä, koska pidän peleistä ja ajanvietosta pelikavereiden kanssa. Lautapelien sosiaalinen puoli ja toisten fyysinen läsnäolo ovat todella mukavia ominaisuuksia. Lautapeleillä on hyvä toteuttaa kilpailuviettiä ja ne tarjoavat runsaasti erilaisia tilanteita ja ongelmia ratkottavaksi.

Lyhyt esittely pelikerhosta ja sen toimintaperiaatteista.

Pelikerho järjestetään yhteistyössä kirjaston ja Suomen lautapeliseuran kanssa. Toimintaperiaatteena on luoda mahdollisuuksia pelata lautapelejä, esitellä harrastusta ja lautapelikulttuuria sekä tuoda yhteen lautapelaajia.

Saako kuka tahansa osallistua Lautapelikerhon tapaamiseen?

Kyllä. Ihan kuka tahansa saa osallistua, mutta henkilöiden, jotka vaativat kaitsemista toivotaan osallistuvan kaitsijansa keralla. Pelattavista peleistä sovitaan aina yhdessä, joten pelien suhteen kannattaa pitää mieli avoimena.

Mikä on Lautapelikerhossa parasta?

Se että pääsee pelaamaan ja vieläpä mukavien ihmisten kanssa. Pelejä on mukana yleensä paljon ja pääsee helposti kokeilemaan erilaisia pelejä.

Millainen vaihtuvuus Lautapelikerhon aktiivissa pelaajissa on?

Vaihtuvuus on yllättävän pieni. Arvioisin että keskimäärin yksi aktiivi jää vuosittain pois. Jotkut meistä ovat olleet mukana alusta (vuodesta 2007) saakka ja matkan varrella on tullut paljon uusia aktiivisia pelaajia.

Mitä mieltä ovat siitä, että lautapelejä voi vihdoin lainata Turun kaupunginkirjastosta?

Hienoa! Hyvä, Hyvä, Hyvä! Lainausmahdollisuus madaltaa kynnystä tutustua peleihin ja laajentaa harrastusta. Se tarkoittaa myös sitä, että pelikerholaiset voivat lainata pelejä, eikä kaikkea tarvitse enää kantaa mukana pelikerhoon.

Kaksi lautapelisuositusta kokoelmista.

Olipa vaikea valinta. Suositeltujen pelien lista on pitkä, mutta valitaan niistä nyt kaksi aloittelevalle pelaajalle oivallista ja toisitaan täysin erilaista tärppiä:

Dixit – Seurapelien ja partypelien ehdotonta aatelia. Sopii aloittelijoille ja harrastajatkin nauttivat pelistä vielä vuosien jälkeen. Säännöt ovat todella helpot ja luovuus, mielikuvitus sekä sosiaaliset taidot ovat tarpeen.

Power grid – Kuka olisi uskonut että sähkönsiirtoverkkojen rakentelu ja sähköntuotanto on näin jännää? Timanttinen huutokauppa ja verkostonrakentelupeli, jossa jokainen päätös on merkityksellinen. Tässäkin pelissä on selkeät ja aika yksinkertaiset säännöt. Menestyminen vaatii tilanteen hahmotamisen, strategian ja taktikoinnin lisäksi vähän laskemista.

Matti Malinen

Henkilöesittely: kuka olet? Miksi pelaat lautapelejä?

Olen Matti Malinen, pitkän linjan lautapeliharrastaja. Pelaan lautapelejä koska se on kivaa. Se on sopivan henkisesti haastavaa ja aktivoivaa, sekä sosiaalisesti mukavaa puuhaa. Se tyydyttää tarpeeni ongelmanratkaisuun sekä pelaamiseen kaverien seurassa.

Lyhyt esittely pelikerhosta ja sen toimintaperiaatteista.

Pelikerho on kaikille avoin tilaisuus. Kokoonnumme kirjaston musiikkiosastolla tiistaisin aina klo 16.00 alkaen. Käytännössä tämä tarkoittaa vapaata pelaamista. Kukin tuo omia pelejään paikalle, ja sitten porukka oman makunsa mukaan jakautuu pelaamaan niitä.

Saako kuka tahansa osallistua Lautapelikerhon tapaamiseen?

Kuka tahansa voi liittyä mukaan. Uusilta pelaajilta toivotaan vain ennakkoluulotonta ja joustavaa mieltä uusien pelien oppimiseen, sekä hyvää pelihenkeä.

Mikä on Lautapelikerhossa parasta?

Lautapelikerhossa parasta on ihmiset sekä tietysti pelaaminen. On hienoa että kirjasto tukee erilaisia harrastemuotoja ja on aktiivinen ihmisten kohtaamispaikka.

Millainen vaihtuvuus Lautapelikerhon aktiivissa pelaajissa on?

Vaihtuvuus aktiiveissa ei ole kovin suurta. Tietysti elämäntilanteet muuttuvat ja kerhon kokoontumisaika ei ole aina kaikille optimaalinen. Mutta tietyt samat ihmiset jotka tätö harrastavat vähän kovemmin tuolla paljon pyörivät. Mikä on tietenkin hyvä asia. 🙂

Mitä mieltä ovat siitä, että lautapelejä voi vihdoin lainata Turun kaupunginkirjastosta?

On upeaa että Turun kirjastoista saa nykyään lainata lautapelejä. Lautapelit ovat olleet nouseva trendi jo pitkään ja pelit ovat kehittyneet paljon viimeisen 20-vuoden aikana. Satunnaisuus ja tuuri ovat jäänet taka-alalle, ja ne ovat korvanneet mielekäs päätöksenteko sekä optimointi. Tämän vuoksi niin aikuiset kuin lapsetkin saavat nykyisistä lautapeleistä paljon enemmän haastetta ja iloa kuin ennen. Enää pelit eivät ole loputtoman pituisia nopparalleja jotka rikkovat perhesiteitä, kuten monopoly joskus pahimmillaan oli. Hienoa että Turku on lähtenyt samaan kehitykseen mukaan mitä muuallakin suomessa kirjastot ovat jo tehneet.

Kaksi lautapelisuositusta kokoelmista.

Kaksi peliä jotka nostaisin esiin kirjaston kokoelmasta ovat hyvin aloittelija ystävällisiä, mutta sellaisia joita myös harrastajakin jaksaa pelata vielä kymmenienkin pelikertojen jälkeen. Molemmat pelit sopivat hyvin niin nuoremmille kuin aikuisille pelaajille, eivätkä sisällä kielimuuria. Jos lautapelaaminen kiinnostaa mutta ei tiedä mistä aloittaa, niin nämä kaksi ovat hyviä nimikkeitä aloittaa. Molemmat ovat voittaneet useita alan palkintoja ja nauttivat laajaa arvostusta maailmanlaajuisesti.

Azul:
https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3908962

Menolippu:
https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3909724

”Pelataan kun tavataan!” on Suomen Lautapeliseuran tunnuslause.

https://lautapeliseura.fi/

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Lautapelit, Musasto suosittelee, Stage, Uutiset

Musasto LIVE: Vilja-kvartetti KE 3.7. klo 18-19 Turun musiikin Stagella

Musasto LIVE: Vilja Quartet

WED 3rd July at 6-7 PM

Music Library’s Stage

 

Musasto LIVE: Vilja-kvartett

ONS 3.7. kl. 18-19

Musikbibliotekets Stage

Ohjelma:

A. Mozart: Divertimento F-duuri KV 138
Schubert: Jousikvartetto nro 14 d-molli D 810 ”Tyttö ja kuolema”

Vilja-kvartetti/

Martin Granström, viulu

Sofia Schäfer, viulu

Matilda Berghäll, alttoviulu

Oskari Pirttimaa, sello

Vilja-kvartetti on vuonna 2018 perustettu jousikvartetti, jonka soittajat ovat
Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Vilja-kvartetti on opiskellut
kamarimusiikkia Harri Sippelin ja Erkki Lahesmaan johdolla sekä osallistunut
Robert Kwiatkowskin ja Dimas Morenon mestarikursseille. Kesällä kvartetti
esiintyy Nauvon kamarimusiikkipäivillä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Stage, Taidemusiikki, Tapahtumat

Vinyylikerho kokoontuu jälleen

Laadukkaista vinyylijulkaisuistaan tunnettu turkulainen levy-yhtiö Svart Records täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla vierailevat 22. toukokuuta yhtiön voimamiehet Juha Nikulainen ja Jarkko Pietarinen. Vinyylikerhon isäntä Tuomas Pelttari keskustelee heidän kanssaan musiikin syvästä jäljestä kirjaston kokoelman äärellä.

Tapahtumaan on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, musiikin syvä jälki, Stage, Tapahtumat, Vinyylikerho

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Niilo Sevänen

Kuva: Jari Heino

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Olen Niilo Sevänen, freelancer-muusikko, säveltäjä ja sanoittaja. Tällä hetkellä leipätyönäni huudan ja soitan bassoa metalliyhtye Insomniumissa. Kahden vuosikymmenen kuluessa on käynyt niin, että lukiolaispoikien kevätkonserttiin kasaamasta bändiprojektista on vaivihkaa kasvanutkin ammatti.

Olen syntynyt Turussa, mutta viettänyt suurimman osan nuoruudestani Joensuussa, missä myös Insomnium perustettiin 1997. Kahden demon jälkeen meidät kiinnitti brittiläinen Candlelight Records, jonka kanssa teimme neljän levyn sopimuksen 2001. Tässä vaiheessa miehet olivat muuttaneet jo opiskelemaan eri puolille Suomea, mutta Turku ja Joensuu säilyivät jonkinlaisina tukikohtina. Itse opiskelin maisteriksi kulttuurihistoriasta, Turun yliopistosta.

Insomniumin kansainvälinen ura lähti kunnolla käyntiin vuonna 2006 julkaistun Above the Weeping World –levyn tiimoilta, jonka jälkeen alkoi aktiivinen kiertäminen ulkomailla. Eurooppa ja Pohjois-Amerikka on tutkittu nyt jo moneen otteeseen, mutta keikkoja on ollut myös eksoottisimmissa paikoissa, kuten Japanissa, Kiinassa, Australiassa tai Karibianmeren loistoristeilijällä.

Vuonna 2010 alan suurimpiin yhtiöihin kuuluva saksalainen Century Media kiinnitti meidät talliinsa. Tämän jälkeen bändin ura on edennyt varsin nousujohteisesti. Viimeisin levymme Winter’s Gate oli Suomen albumilistan ykkösenä, sekä Saksassakin top 20 -listalla. Tällä hetkellä olemme studiossa tekemässä kahdeksatta Insomnium-albumia.

Asun nykyisin Kotkassa. Työskentelin vielä 2015 kaupungin kulttuurijohtajana, mutta olen ollut nyt muutaman vuoden täysipäiväinen muusikko.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Kirjastot ovat minulle monella tavalla rakkaita paikkoja. Äitini oli töissä Joensuun yliopiston kirjastossa, missä minä itse asiassa suoritin myös siviilipalvelukseni 1998-99. Myöhemmin olin opiskelujen ohella monta vuotta töissä Turun yliopiston kirjastossa. Valmistumisen jälkeen suoritin vielä erikseen kirjastoalan opinnot Tampereen yliopiston kautta, ja ensimmäiset kokopäiväiset työpaikkani olivat Miehikkälän ja Kouvolan kirjastoissa.

Tällä hetkellä asun kätevästi aivan Kotkan kaupunginkirjaston vieressä. Kirjastossa tulee käytyä joka viikko.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Vaikuttavimmat musiikkielämykset liittyvät nuoruuteen. Ensimmäisen kerran Ilosaarirockissa 1995, 17-vuotiaana livahtaminen Sentencedin keikalle Joensuun Kellariin, Metallica ja Aerosmith Ruisrockissa 90-luvun lopulla, In Flames ja Dark Tranquillity Lepakossa 1999…

Nykyään soitan vuodessa keskimäärin ehkä noin 80-90 keikkaa, joten vapaa-ajalla harvoin tulee lähdettyä enää konsertteihin. Nyt olisi tarkoitus mennä ranskalaisen synthwave-artisti Perturbatorin keikalle muutaman viikon päästä Helsingin Circukseen.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Kotkaa on pitkään vaivannut sopivan kokoisen keikkapaikan puute. Tietyntyyppiset artistit käyvät vetämässä Amarillon yökerhossa, mutta muuten on ollut todella hiljaista. Nyt Kotkan ja Haminan puolivälissä sijaitseva Hotelli Leikari on aktivoitunut keikkarintamalla oikein kunnolla, ja itsekin olin siellä syksyllä tarkastamassa Stam1nan kunnon. Toivottavasti väki löytää Leikarin keikoille ja hommat jatkuu.

Klassisen musiikin ja jazzin puolella Kotka on käsittääkseni melko aktiivinen kaupunki. Siltä sektorilta kävin viimeksi katsomassa kun Kymi Sinfonietta soitti musiikit Chaplinin Kultakuumeen päälle. Hieno konsepti moinen.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

No, suosittelen kolmea levyä, joiden pitäisi löytyä kirjaston kokoelmista. Spotifysta ainakin löytyy jos ei muuten.

Kilar, Wojciech: The Ninth Gate soundtrack. Puolalainen klassisen musiikin säveltäjä. Tunnetaan kansainvälisesti nimenomaan elokuvamusiikistaan. Varsinkin nämä kauhuelokuviin tehdyt sävellykset ovat iskeneet omaan tajuntaani.

Riverside: Wasteland. Puolalaisen progebändin moderni mestariteos viime vuodelta. Päätyi käytännössä kaikille metalli/rock-lehdistön vuoden parhaat –listoille. Kaunis, herkkä ja koskettava albumi.

Mgla: Exercises in Futility. Mennään puolalaisella musiikilla nyt loppuun saakka, heh. Tämä bändi on melko pienten piirien underground-suosikki, mutta alan miehet ja naiset arvostavat suuresti. Hyvin kylmää ja tunnelmallista äärimetallia.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Paula Ehrmanin taidetta esillä musiikkiosastolla

Kuin silloin ennen … nykypäivänä

Paula Ehrman on raisiolainen harrastajamaalari joka on maalannut öljyväreillä 36 vuotta. Turun musiikkiosastolla on esillä maalauksia käsityöläismuseon pihoilta ja sisätiloista sekä turnajaismaalauksia Turun Linnan puistosta.

Tämä on Ehrmanin toinen näyttely pääkirjaston musiikkiosastolla. Aiemmin esillä oli näyttely Michael Monroe -tauluista.

Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden näyttely, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku, Tapahtumat

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Santeri Seessalo

Kuva: Oona Pelander

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Moi, nimeni on Santeri Seessalo. Olen turkulainen trubaduuri, kirjoittaja ja piirtäjä. Olen ollut pöytälaatikkotaiteilija lapsesta asti, mutta viimevuosina ruvennut tekemään asioita julkisemmin. Tähän on auttanut alentunut itsekritiikki.  Sähellän kaikenlaista, mutta tällä hetkellä musiikkihommat rullaavat parhaiten. Ennen kun ryhdyin sooloartistiksi vaikutin mm. Lemmen Kätyrit pop-yhtyeessä, ja kirjoitin kirjaa. Nyt olen keikkaillut soolona Turussa aika paljon ja julkaissut kaksi akustista sooloalbumia. Kolmas levy on ”Ihmeiden aika” on pian valmis, ja siinä on paljon muitakin soittimia kuin kitara.

Olen tällä hetkellä hyvin innostunut biisien tekemisestä ja tykkään olla tuottelias, joten suunnittelen jo neljättä levyä, vaikka kolmas on vielä kesken. Samaan aikaan on muitakin projekteja – esimerkiksi viime vuoden lopussa oli Turun kirjakahvilassa pari kuukautta naivistinen ja spontaanisti tehty taidenäyttely ”Salaisuuksien ihmemaa”. Syksyllä sain myös julkaistuksi ensimmäisen romaanini ”Nollasta Sataan” kuopiolaisen Torni-kustannuksen kautta. Kirjoitin sen jo 3 vuotta sitten, mutta julkaisijan saaminen kesti aikansa. Suunnittelen toista kirjaa ja piirrustusprojekteja, mutta musiikkitouhut sujuvat silti parhaiten.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Aikoinaan kävin kirjastossa joka viikko, ja lainasin valtavia määriä. Teini-ikäisenä saattoi olla yli 20:nen levyn pino, jonka raahasi kotiin ja kuunteli intensiivisesti.  Vanhempana taas lainasin etenkin sarjakuvia ja elokuvia, sillä olin saanut musiikista väliaikaisesti tarpeekseni.

Sivarin kävin Turun kirjaston Uutistorilla, ja se oli hyvin vaikuttavaa aikaa elämässäni. Niihin aikoihin luin myös pakkomielteisesti romaanikirjallisuutta, eli lainasin jatkuvasti paksuja kirjoja. Jossain vaiheessa tuli isot mätkyt, mikä vähän katkaisi kiinteän suhteeni kirjastoon, mutta olen onneksi jo maksanut ne pois. Olen myös huomannut, että jos kirjastoon menee niin sieltä on välillä vaikea lähteä pois. Tarjontaa on niin valtavasti, klassikoita klassikon perään.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Nuorempana kävin keikoilla harvoin. Kuuntelin vaan himassa levyjä. Mieleenpainuvimmat ovat usein sellaisia yllättäviä ja pienimuotoisia kokemuksia. Suuret stadion-keikat taas eivät puhuttele samalla tavalla. Mieleenpainuvat ovat myös sellaisia, jotka ovat herättäneet jonkun ahaa-elämyksen. Esimerkiksi Kuolleet Intiaanit Porin nuorisotalo Anniksella oli aikoinaan mahtava kokemus, mikä johtuu varmaan myös siitä, että olin 13-vuotias. Siinä oli jotain luovaa ja kotikutoista hurmaa ja se oli yksi ensimmäisiä ”oikeita” keikkakokemuksia.

Vaikuttavia ovat olleet myös ne ensimmäiset hyvät trubaduurikeikat mitä olen nähnyt.  Näin esimerkiksi Sur-Rur-yhtyeen Ville Vuorenmaan akustisena Turun Kirjakahvilassa ja silloin sain idean, että voisin myös itse esiintyä yksin kitaran kanssa. Kari Peitsamon keikka Pikku-Torressa samana vuonna sinetöi tämän ajatuksen. Nämä näkemäni keikat eivät ole olleet mitenkään täydellisiä, mutta ehkä juuri siksi ne ovat inspiroineet paljon.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Hyväähän se on, nykyään. Jossain vaiheessa oli kuivemmat ajat mutta nykyään on monia paikkoja mihin on mahdollista päästä. Hyvää musaa kohtaa, kun jaksaa ulkona pyöriä ja pitää mielensä avoimena. Itseäni kiehtovat nykyään enemmän pienet kuin suuret artistit. Ruisrock ei voisi vähempää kiinnostaa tällä hetkellä, mutta onneksi monia muita kiinnostaa. Pienemmät ja kauempana valtavirrasta olevat tapahtumat ovat enemmän minua varten.

Olen myös itse järjestänyt minibudjetilla ”Trubabaari”-nimistä tapahtumaa Turun Baarissa. Siellä on esiintynyt enimmäkseen trubaduureja ja duo-artisteja. Ne ovat olleet mahtavia iltoja ja olen saanut tutustua hienoihin artisteihin. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan sovittu uusia aikoja, koska on paljon muuta tekemistä.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Suosittelen vaikkapa kolmea levyjä joita tällä hetkellä on vaikeaa löytää muualta kuin kirjastosta. Esimerkiksi Kari Peitsamon varhaistuotannon helmi Gulliverin retket on tällainen. Samoin Kumikamelin ehkä paras levy Marsin sankarit-lp löytyy Turun kirjastosta vaikka sen kunnosta en tiedä. Ja mainitaan vaikkapa kolmanneksi 22-Pistepirkkojen Piano, rumpu ja kukka josta ollaan vähän tuottaja Joonas Holmenin kanssa otettu vaikutteita. Kaikki nämä levyt olen lainannut joskus teiltä. Ne ovat kaukana täydellisistä mestariteoksista mutta hyvin mielenkiintoisia ja omaperäisiä. Se on mielestäni musiikissa tärkeintä. Kummallisuus, omaperäisyys, ristiriitaisuus… se inspiroi.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee