Avainsana-arkisto: musiikkikirjasto

Musaston irtomakeiset -soittolista nyt YouTubessa

Onko hyvä keskiviikko? Maanantai keskellä viikkoa vai jatkuuko sunnuntai yhä? Onko vain se fiilis, että kaipaisit lempeää musaa. Jotain musaa!

No, tässä sitä on Turun Musiikkikirjaston kuratoimana.

Upota siis kourasi Musaston karkkipussiin! Niin kuin aikoinaan R-kioskin sekalaispussit, tämä soittolista saattaa sisältää mitä vain. Kahdellakymmenellä pennillä tota, sitten noita ja viidelläkymmenellä pennillä numero kolmosta.

Musaston irtomakeiset -soittolista alkaa tästä. Arpan Hauesta…


Ja jos Musaston tyypit saadaan innostumaan, saadaan ehkäpä aikaiseksi enemmänkin tällaisia soittolistoja.

Ps. Samalla voit kurkata Musaston Youtube-kanavan sisältöä…kyllä siellä jotain pientä on!

teksti. Hanna Kaikko

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musaston irtomakeiset

”Ludwig van Beethoven soittaa radiossa” – Musaston lukuvinkkejä

Beethoven oli kuuro.
Sillä oli maalauksissa tuulen pörröttämä tukka.
”Hänen tempperamenttinsa oli välimerellistä laatua”, luki jossain lapsille tarkoitetussa kirjassa 1990-luvullta. Ai niin, ja se koira oli nimetty sen mukaan!

Kohta 251 vuotta Beethovenia

Miten hyvin mahtaakaan Ludwig van Beethoven levätä haudassaan? Tuskin kenenkään muun säveltäjän tuotantoa on niin lahjakkaasti maailmanlaajuisesti valjastettu eri käyttötarpeisiin. Onko kehitteillä uusi ideologia? Mites ois taustamusaksi Beethoven? Ai, lanseerasit uuden närästyslääkkeen? Mitens sois toi fyyr elise! Eikä ku se onki jo käytetty.

Valitettavasti minulla ei ole tarjota uutta suomenkielistä tietokirjallisuutta Beethovenista. Ei, vaikka viime vuonna juhlistettiin hänen syntymänsä 250-vuotisjuhlaa. Tällä hetkellä takuuvarmana ja asiallisena elämäkertana voin suositella Denis Matthewsin Beethoven–elämäkertaa (suom. Riitta Kauko, 1991 Otava). Mutta siinä se sitten oikeastaan taidemusiikin elämänkertaluokassa eli 78.991 Vaskin kokoelmissa onkin. Onneksi näitä kuitenkin löytyy kirjastokimpasta monta kappaletta.

Matthewsin kirjan jälkeen on kuitenkin paljon virrannut vettä Aurajoessa ja tutkimustyö on tuonut uusia näkökulmia Beethoveniin säveltäjänä. Se on valaissut myös uudella tavalla kulttia hänen ympärillään. Onkin siis sääli, etteivät suomalaiset kustantajat ole tarttuneet viimeisten vuosien aikana julkaistuihin elämäkertateoksiin. Ainakaan korviini ei ole tällaista viestiä kuulunut.

Olemme kuitenkin hankkineet Turun kaupunginkirjaston kokoelmiin kaksi kiinnostavaa tuoretta Beethoven -elämäkertateosta. Tällä kertaa hellimme kielitaitoisia ja musiikin kulttuurisista kytköksistä kiinnostuneita. Molemmat teokset lähestyvät säveltäjän elämää eri näkökulmista eikä näkökulma tosiaankaan ole ”vain” kuulon menettämisessä, rahahuolissa tai rakkausasioissa.

Teokset ovat englanniksi ja ruotsiksi, mutta hei! Ainahan voi toivoa, että jompikumpi näistä suomennettaisiin!

Musiikin jättiläinen

Ruotsinkielinen Beethoven – Den andvändbare titanen (2021) tarkastelee Beethovenin elämän lisäksi hänen ”kuoleman jälkeistä elämäänsä”. Näkökulma on valtapolitiikassa ja ideologioissa, sillä kuten Åke Holmquist kirjoittaa, Beethovenin musiikki ja persoona ovat monien toisilleen vastakkaisten ideologioiden hyväksikäyttämiä.

Holmquist paneutuukin kiinnostavasti prosesseihin, joissa säveltäjä ja hänen teoksensa toimivat esikuvina Bismarckille, Leninille, Hitlerille, Zhou Enlaille sekä demokratian valtaapitäville sodan ja rauhan aikana. Entä miten Beethovenin musiikista tulee symboli Euroopan Unionille? Sitäkin kirjassa käydään läpi

Beethoven – Den andvändbare titanen
(Åke Holmquist, 2021)


Beethoven är en ikon världen över. Han har också fram till vår tid fått spela rollen som politisk inspiratör. Alla tänkbara ideologier från höger till vänster ockuperade honom och använde homon för sina syften. Åke Holmquist skriver om denna process.

Johanna Paulson (Dagens Nyheter) läste boken och spekulerade frågan: ”Kan man göra Beethoven till klimataktivist?”. Kunde man? Kanske, för att Beethoven älskade det lantliga och hyllade i naturen i Pastoralsymphonin. Åke Holmquist har forskat och skirivit om Beethoven i decennier och 2011 utkom hans Beethoven: Biografin.

Sirpaleinen elämä

Englanninkielinen Beethoven – A Life in Nine Pieces (2020) tutkailee säveltäjän elämää hänen teostensa kautta. Laura Turnbridge kirjoittaa soljuvasti ja lähes viihdyttävästi asiaproosaa. Tiesittekös esimerkiksi sitä, että Beethoven kirjoitti usein teoksilleen vaihtoehtoisia loppuja, jotka vakiintuivat vastaanotosta riippuen?

Turnbridge lähestyy luvuittain eri teoksia, mutta pitää niiden muodon virkistävästi vaihtelevana. Välillä hän aloittaa kevyellä teosanalyysillä, mutta siirtyy nopeasti kuvaamaan aikaa, ympäristöä ja säveltäjän elämää. Suosittelemme lämpimästi! Tämä teos löytyy myös e-kirjana OverDrive –palvelusta.

Beethoven – A Life in Nine Pieces
(Laura Turnbridge, 2020 )


Laura Turnbridge takes on a task that you would think would already been done. Many times. Over and over again. And perhaps it has been done, but not like this it hasn’t – not with this subject anyway. In each chapter Turnbridge focusses on a period of Beethoven’s life, a piece of music and a revealing theme, from family to friends…This makes A Life in Nine Pieces a thorough yet light read indeed.

Lisäluettavaa kokoelmista

Perinteisempiä elämänkertoja löytyy kuunneltavaksi Naxos Spoken Word –palvelusta.

Viihdettä kaipaaville englannin kielen taitoisille suosittelemme kirjailijana ja toimittajana tunnetun John Suchet’n kirjoittamaa fiktiivistä elämäkertatrilogiaa The Last Master. Sen paikka ei kai varsinaisesti olisi musaosastolla, mutta täältä se on ainakin vielä toistaiseksi lainattavissa ja luettavissa. Elämäkertana se on enemmän lähellä viime vuosisadan alkupuolen säveltäjäelämäkertoja, joissa puolet sisällöstä saattoi olla lähes fiktiivistä dialogia. Osat ovat nimeltään osa 1. Passion & Anger (1997), osa 2. Passion & Pain (1998) sekä osa 3. Passion & Glory (1999). Intohimoisia tuulahduksia siis kerrakseen!

Suchet on kirjoittanut myös The Man Revealed -sarjan taidemusiikin kolossaalisista kanonisoiduista säveltäjistä. Sarjan kirjoista ainakin Beethoven-osa löytyy Vaskin kokoelmista.

Niin, ja jos nimi tuntuu tutulta, olet oikeassa. Tämä Suchet on juuri sen Poirotin esittäjän eli Sir David Suchet’n veli. Isoveli, itseasiassa.

Kuunteluvinkki asian vierestä


Lopuksi suosittelemme kuuntelemaan Rasiolaisen SIG-yhtyeen mukaansa tempaavan Ludwig van Beethoven -biisin vuodelta 1984. Lyriikoissa kaikuvat sukupolvien ja luokattomaksi mielletyn suomalaisen yhteiskunnan luokkien väliset kuilut. Minä luulen, että Beethoven olisi tykännyt SIGin menosta – ainakin haluan ajatella niin!

Pitäis jo mennä kauppaan
ennen kuin sekin suljetaan
Jääkaappi on aivan tyhjä
ja vatsalleni ei riitä 

Orkesteri soittaa radiossa
Kaikki tuntee nuotit,
kaikilla on puku
Yleisökin tietää
miten käyttäydytään 

(Matti Inkinen, SIG: Unelmia, 1984)


Teksti: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): e-aineistot, Elämäkerrat englanniksi, Elämäkerrat suomeksi, lukuvinkit, Musasto suosittelee, musiikin syvä jälki, musiikinhistoria, Naxos Music Library, Naxos Video Library, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki, Uncategorized

Kurkistus musiikin tietokirjallisuuteen: Laulunopetuksesta musiikkikasvatukseen

Hiihtolomat häämöttävät ja siitä löyhänä aasinsiltana voimme hypätä koulumaailmaan ja nimenomaan musiikinopetukseen. Turun musiikkiosaston hyllyistä löytyy koulun opetuskirjallisuutta aina 1920-luvulta lähtien. Niistä on nyt koottu pieni aineistonosto musiikin tietokirjallisuuden lukusaliin odottamaan kirjaston paluuta normaaliin.

Kansakoulun laulukirjallisuutta löytyy kokoelmista sekä avovarastosta, että varsinaisesta varastosta. Muutama viikko sitten näitä kirjoja seulottiin usean ihmisen voimin hartaudella läpi kun etsinnässä oli vastaus ”Kysy kirjastonhoitajalta” -palvelussa esitettyyn kysymykseen. Valitettavasti tuolloin emme löytäneet vastausta ja kysytty laulu pysyi arvoituksena.

Millainen on koulun musiikkikasvatuksen historia? Opinnäytteessään Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen linjalla Tuomas Sidoroff kirjoittaa auki sen historiaa jopa Turun Katedraalikoulun ajoilta. Tutkielma on luettavissa tämän linkin takaa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/234969

1950-1960-luvuilla suomalainen musiikkikasvatus kouluissa oli murroksessa. Opetuksen tarve oli keskittynyt laulamisen tekniseen opetukseen, nuotinlukutaitoon ja musiikinteoriaan. Käytännössä vain harva opettaja kykeni opetusta antamaan.

Vanhoja koulun musiikinopetuskirjoja.

Saksalaisen Carl Orffin (1895 – 1982) ja unkarilaisen Zoltán Kodályn 1882 – 1967) ajatuksiin perustuvat uudet opetusmenetelmät, koulusoittimet ja äänilevyjen yleistyminen monipuolistivat monissa kouluissa musiikinopetusta merkittävästi 1960-luvun kuluessa. Orffin pedagogiikka seurasi hmisen kehityksen vaiheita: ensin rytmi kasvaa puheesta, sitten syntyy melodia ja näiden pohjalta harmonia. Kodályn filosofiassa korostuu oman äänen käyttäminen ja kuuntelukyvyn kehittyminen. Tässä säveltapailun lisäksi on tärkeänä vuorovaikutus muiden kanssa.

Valtaosassa kouluista oppiaineen nimi muuttui laulusta musiikiksi vasta peruskoulu-uudistuksen myötä 1972. Käytännössä jo tapahtuneet muutokset kirjattiin siis valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan vasta jälkikäteen. Tuolloin Kuuntelukasvatus nostettiin yhdeksi oppiainetta läpäiseväksi aiheeksi.

Musiikkipedagogiikka läpäisee esimerkillisesti kirjaston kokoelmat. Koulun musiikinoppikirjoja löytyy Musiikkiosaston kokoelmista ylemmiltä luokilta, mutta sitä varhaisempien luokka-asteiden aineisto on Saagan kätköissä. Kasvattajille kirjallisuutta löytyy Tieto-osastolta.

Teksti ja kuvat: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): kurkistus musiikin tietokirjallisuuteen, lukuvinkit, Mitä minä luen, musiikin syvä jälki, musiikinhistoria, Uncategorized

Charlie Parkerin syntymästä 100 vuotta

Charlie Parkerin CD-levyjä ja kirja ikkunalaudalla.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta legendaarisen alttosaksofonisti Charlie Parkerin (1920-1955) syntymästä. Parker eli vain 35-vuotiaaksi mutta häntä pidetään sekä yhtenä jazzin merkittävimmistä uudistajista että kaikkien aikojen suurimmista jazzmuusikoista. ”Bird” oli trumpetisti Dizzy Gillespien ohella tärkein bebop-tyylin kehittäjä 1940-luvulla.

Parker tuli tunnetuksi virtuoosimaisena soittajana ja nerokkaana improvisoijana. Hänen improvisaatoitaan opiskellaan edelleen ahkerasti jazzin opinahjoissa kautta maailman. Itsetuhoinen elämäntyyli, johon kuuluivat vahvasti alkoholi sekä huumeet, oli omiaan kasvattamaan hänen legendaansa. Kuolemaansa asti Parker johti omia yhtyeitään ja hänen soittokumppaneihinsa kuului mm. trumpetisti Miles Davis.

Charlie Parkerin CD-levy ja kirja ikkunalaudalla.

1940-luvulla Charlie Parkerista tuli ensimmäinen jazzmuusikko, joka pääsi levyttämään vanhoja amerikkalaisia musikaalisävelmiä kamariorkesterisovituksina yhdessä laajemman orkesterin kanssa. Näitä levytyksiä Parker piti parhaimpinaan. Charlie Parkerin syntymän juhlavuotta on juhlistettu Turussa kahdella Perko plays Parker– konsertilla. Niissä hyvin arvostettu suomalainen saksofonisti Jukka ”Little Bird” Perko esitti yhdessä TFO: n kanssa juuri näitä sävelmiä.

Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on nostettu esille juhlavuoden kunniaksi Charlie Parkerin levyjä, nuotteja ja elämäkertoja. Esillä on myös Jukka Perkon tuotoantoa.

Tervetuloa tutustumaan ja lainaamaan aineistoa!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Klassista ja lenkkeilymusiikkia – Karita Mattilan suosikit

Kuva: Johanna Manu / Yle

Monet teistä ovat varmaan lukeneet, että oopperalaulaja, sopraano Karita Mattila viettää korona-ajan karanteeniaikaa Turussa. Päivät kuluvat kuntoillen, ruokaa laittaen ja saunoen. Aprillipäivänä turkulaisen kerrostalon seinälle ilmestynyt viesti sai monen varmasti epäilemään, että kyseessä oli aprillipila. Mutta ei, Suomen ehkä kuuluisin heippalappu piti paikkansa. Näin ollen turkulaisen taloyhtiön rappukäytävässä kaikuvat nyt päivittäin yhä korkeammalle nousevat skaalat. Sibeliusta ja Ebolin aaria oopperasta Don Carlos. Klassisen musiikin lisäksi oopperadiiva tykkää revitellä ja pitää hauskaa suomalaisilla, erityisesti kaihoisilla ja surullisilla kansanlauluilla.

Aariat ja kansanmusiikki unohtuvat Mattilan lähtiessä lenkille. Tuolloin korvissa soivat mm. Bruce Springsteen ja Cyndi Lauper. Korona-aikana Mattila suosittelee, että ihmiset kuuntelisivat mielimusiikkiaan, ainakin alkuun. Myöhemmin voi sitten halutessaan haastaa itsensä ja kuunnella jotain uutta, jopa vaikeaa. Itse hän kuuntelee Sibeliuksen koko tuotannon lisäksi Dvořákin yhdeksättä sinfoniaa Uudesta Maailmasta, Brahmsin neljättä ja toista sinfoniaa, Pointer Sistersiä, Roy Orbisonia ja Tina Turneria.

Linkkien kautta pääset tutustumaan Vaski-kirjastojen tarjontaan sekä YLE:n toimittamiin juttuihin. Kirjastoista löytyy runsaasti Karita Mattilan suosikkien aineistoa eri formaateissa.

Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

PERUUTETTU 12.4. asti: Soittotunti kirjastossa – Tule tutustumaan!

Turun konservatoriossa ja musiikkiopistossa voit opiskella musiikkia omaan tahtiin tavoitteellisesti tasolta toiselle edeten. Tule tutustumaan tarjontaamme!

9.3. Mia Pertola vaskisoittimet
”Tuttuja teemoja torvilla”. Turun konservatorion ja musiikkiopiston nuoret vaskisoittajat esiintyvät.
Esityksessä kuulemme, trumpetin, pasuunan, käyrätorven ja tuuban soittoa. Konsertin juontaa Mia Pertola.

16.3. Oleg Sytianko puupuhaltimet
Vaaleanpunaisen pantterin johdolla tutustutaan puupuhaltimien kiehtovaan maailmaan!

30.3. Virve Niemeläinen viulu
Ota viulu kaveriksi!

6.4. Tarmo Riutta sähköviulu
Sähkö energisoi efekteillään myös viulun!

20.4. Jussi Karhujoki musiikkiteknologia
Vain bitti rajana!

27.4. Hanna Kourula kitara
Kuule ja kokeile kitaraa. Turun konservatorion ja musiikkiopiston pienet kitaraoppilaat esiintyvät.

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Stage

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Merita Berg

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Merita Berg, laulaja-lauluntekijä, koirahullu. Musiikin pariin tulin entisen yhtyeeni Hullu Ruusun kautta ja nykyisin jatkan musiikintekoa taiteilijanimellä Rosita Luu.

Musiikkia päädyin tekemään sattuman kautta kesällä 2016. Taustani on oikeastaan lavarunouden ja valokuvauksen kanssa vietetyt vuodet, joita seurasi sitten hyppäys musiikkiin. Ennen musiikintekoa, tuotin ja juonsin lavarunouteen keskittyvää klubia Runöklubi kirjastoa vastapäätä sijaitsevassa kapakassa Bar Ö:ssä. Tarkoitus oli tarjota matalan kynnyksen leikkikenttä kaikille tekstistä kiinnostuneille.

Esiintymisiä oli laidasta laitaan, moni muusikkokin buukattiin keikalle: itseä on aina kiinnostanut lauluntekijöiden tekstit. Jossain välissä kohtasin muusikoita, jotka kannustivat ja houkuttelivat minua tekemään musiikkia kuultuaan runojani. Ns. tulppa aukesi heti ja biisejä syntyi. Teen kappaleeni aina tiiviissä yhteistyössä sovittajien ja soittajien kanssa.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

En tällä hetkellä, rehellisesti sanottuna en ole uskaltanut kurkistaa kuinka suuret myöhästymismaksut itseäni on vastassa, summa heiluu varmaan satasen ja risat tienoilla. Asun nykyään Helsingissä. On oltava hieman perverssi tyyppi antaakseen tapahtua näin suuret myöhästymismaksut…

Turussa on ihana kaupunginkirjasto ja hemmetin hyvällä paikkaa. Turussa asuessani suoritin yleensä tämän tyyppistä trianglea: ensiksi kirjaston runopuolen sohville rauhoittamaan hieman ajatuksiaan, sieltä Cafe Artiin ja sen terassille ihmettelemään lintuja sekä elämää ja vielä kotimatkalla kulku kirjaston kautta, yleensä ”herätelainoja” lainaillen. Enkä ajautunut velkaloukkuun!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Mitä äkkiseltään tulee mieleen, viimeaikaisista tamperelainen yhtye Maria ja Marsialaiset löivät kyllä kuin kelohalolla päin kuonoon. Yhtyeen laulaja-rumpalilla Marialla on mieleenpainuva, jylhä ja primitiivistä vaaraa uhkuva ääni. Ja mikä karisma tällä jengillä! Kun vedetään rokkia, siinä on oltava tyypeillä särmää ja tyyliä. Heillä on sitä! Heillä on SE!

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Täällä tapahtuu paljon ja jatkuvasti! Tilanne on Helsingissä hyvä. Ei tässä perässä pysy. Käyn silloin tällöin kuuntelemassa keikkoja.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Mummin Kullat: Kulta 

Turussa perustettu mahdottoman ihana Mummin Kullat julkaisi 2017 mainion debyyttialbuminsa. Kulta on kasa jännittäviä yhdistelmiä folkimmasta kamasta aina elektronisempaan, melkeinpä virtaviivaisen tanssittavaan kamaan. Sanoitukset vasta onkin herkkua, paikka paikoin tosi tarkkanäköisiä, esim. albumilla kuultava Maailman paskin nalle on viiltävää yhteiskuntakritiikkiä rempova kappale. Tärkeää ja ilahduttavaa, että teiltä löytyy tämä levy kokoelmistanne!

Itä-Hollola Installaatio: Elävien aalloilla

Tässäkin vahva debyyttialbumi. Tämä on intensiivinen, vimmainen kokonaisuus: yhdistelmä herkkää sekä roiman vahvaa. Laulaja-lauluntekijä Robertin ääni on todella omintakeinen. Suosittelen tätä etenkin kaikille säröisen kitararockin ystäville.

Rickie Lee Jones: Pirates

Novellinomaisesti vyöryävät tarinat ja sävelet. Rakastan tätä albumia. Se on täynnä hienoa ja omalaatuista tarinankerrontaa, tosi taitavaa soitantaa ja no, ylipäätänsä Rickien äänenkäyttö on hämmästyttävän kiintoisaa. Albumilla esiintyy paljon myös aika ”juustoisia” elementtejä, jotka assosioituvat omassa päässäni musikaaliin tms. piirrettyihin viittaaviksi. Ne on sellaisia suureellisen melodisia koukkuja, joista nousee hassut höpsöt sävärit ja voisi sännätä tanssimaan kaduille tai pussailemaan.

Toim. Petri Kipinä

Merita Berg (Rosita Luu) Turun Sanomien haastattelussa 27.2. ja keikalla Cafe Victorissa la 7.3. klo 20

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

PERUUTETTU: Kuuntelusarja jazzin naislaulajista – Billie Holidaysta Matana Robertsiin

Esittelemässä Yle Radio 1:n musiikkitoimittaja Topias Tiheäsalo.

1. kerta: Varhaiset blueslaulajat. Käydään läpi jazzin varhaisvaiheita ja alkuajan blueslaulajia. Ma Rainey, Bessie Smith, Memphis Minnie. Näistä matka varhaisiin jazzlaulajiin ja ensimmäisiin Billie Holidayn levytyksiin.

2. kerta: Billie Holiday ja jazzlaulun kultainen kausi. Lisää Billie Holidaysta. Käydään läpi hänen uraansa, otetaan mukaan ”kulta-ajan” muita suuria laulajia Ella Fitzgeraldista Sarah Vaughaniin.

3. kerta: Moderni ja free jazz. Käydään läpi Billie Holidayn viimeisen vaiheen levytykset ja siirrytään kohti uudempaa jazzia. Käytännössä 1960-luvusta eteenpäin. Mukana mm. Jeanne Lee, Leena Conquest, Matana Roberts.

Jätä kommentti

Kategoria(t): luennot, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat

Tiedotus digitoijille Turun pääkirjaston Musiikkiosastolta!

Valitettavasti äänikorttimme on rikki, joten musiikin digitoiminen ei onnistu (LP:t ja C-kasetit). Vielä emme osaa arvioida milloin saamme uuden laitteen ja digitointi onnistuu jälleen.

Huone ja sen laitteet ovat käytettävissä valokuvien (+ diat, negatiivit, positiivit) skannaamiseen sekä VHS-nauhojen digitoimiseen DVD:lle.

Ilmoitamme kun äänitteiden digitoiminen on taas mahdollista!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Digitointi, Musasto suosittelee, Uutiset

Sotaa apatiaa vastaan – kantaaottavaa musiikkia

IMG_1155

Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on esittelyssä kantaaottavaa musiikkia ja siihen liittyvää kirjallisuutta. Tämän hetkisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä käydään paljon keskustelua siitä, kuka uskaltaa ja saa ottaa kantaa, ja millä tavalla. Onneksemme musiikki on täynnä kantaaottavia sanoituksia ja artisteja.

 

Kantaaottavuus on mahdollista määritellä monin eri tavoin; voidaan kysyä onko musiikki kantaaottavaa automaattisesti, mikäli artisti itsenään on jollain tavoin kantaaottava tai ristiriitaisia tunteita herättävä? Toisaalta monien artistien kantaaottavuus usein sivuutetaan jos heidän tuotantoaan pidetään yleisesti kepeänä. Hyvänä esimerkkinä voisi toimia Christina Aguileran sukupuolirooleja käsittelevä kappale ”Can’t hold us down”, joka tunnutaan usein unohtuvan puhuttaessa Aguileran tuotannosta.

 

Kantaaottavuudesta puhuttaessa on myös pohdittava sitä, mitkä aiheet ovat kantaaottavia. Yhteiskunnalliset aiheet ovat toki itsestäänselviä, mutta kantaaottavana voidaan pitää myös pintapuolisesti yksityisten ihmisten elämäkertoja käsittelevää musiikkia, tästä hyvänä esimerkkinä Leevi and the Leavingsin Pimeä tie, mukavaa matkaa.

Toki on hyväksyttävä, että kantaaottavuutta voidaan käyttää myös huomionhakukeinona. Moni meistä muistaa Lady Gagan otsikoihin nousseen lihamekon, jonka tarkoituksena oli todennäköisesti sekä olla kommentti lihatuotantoon että pitää Gagaa esillä lehdistössä. Myös shokkirokin kuningasta, Marilyn Mansonia, on syytetty shokeeraavuudesta shokeerauksen vuoksi. Kuitenkin on muistettava, että kantaaottavuus ei lakkaa olemasta ainoastaan sen vuoksi, että sillä on sanomansa lisäksi myös toinen tarkoitus, vaikka tämä tarkoitus olisikin laskelmoidusti lisätä artistin myyntipotentiaalia.

Kantaaottavasta musiikista puhuttaessa ei voida unohtaa anarkista, poliittissävytteistä punk-musiikkia. The Sex Pistols lauloi anarkiasta britanniassa ja suomalainen Punaiset messiaat julisti murskajaisia fasismille. Punkin energinen tee-se-itse -henki tuo kaikelle genreen kuuluvalle musiikille kantaaottavan leiman; ei ole niin väliä kuinka hyvä on, kunhan soitto on kovaa ja mennään vaikka harmaan kiven läpi.

 

Kantaaottavaa ja kyseenalaistavaa musiikkia kaivataan aina lisää. Musiikilla on kyky tavoittaa ja yhdistää valtava määrä ihmisiä ja saada heidät pohtimaan asioita uusilta kanteilta. Vaikka vahvan henkilökohtaisille, artistin omasta elämästä ammentaville sanoituksille on tilaa, on aina innostavaa kuunnella kappaleita, jotka koskettavat kaikkia meitä, ihan vain sen takia että olemme osa yhteiskuntaa.

 

Jutta / Musiikkiosasto.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku