Kuukausittainen arkisto:syyskuu 2010

Viikon levy on Milky Disco vol. 3 (2010)

Musaston viikon levynä ei tällä kertaa kuulla tulevaa merkkiteosta popmusiikin saralla, eikä edes kovin koherenttia albumikokonaisuutta. Sen sijaan esittelyssä on kokoelmalllisen verran tuoretta elektronista diskoa.

Milky Disco -kokoelmasarjan kolmannella osalla To the stars kuultava musiikki tulee eri puolilta maailmaa. Mukana on artisteja Yhdysvaltain ja Britannian lisäksi Ranskasta, Italiasta, Japanista, Sloveniasta ja Israelista. Testamenttina nykyajalle tätä tietoa voi kuitenkin pitää täysin triviaalina. Kaikki levyn biisit kuulostavat keskenään hyvin samankaltaisilta. Muotokieleen ja äänimaailmaan on otettu vaikutteita 70-luvun saksalaisilta kokeilijoilta, italialaisesta vanhan liiton kosmisesta diskosta sekä brittiläisestä synapopista. Ja jos vastaava kokoelma olisi kasattu vuonna 1978, se olisi kuulostanut huomattavasti heterogeenisemmältä.

Levyn musiikki on niin kasvotonta, että se jää pieninä annoksina helposti etäiseksi, mutta alkaa kiehtoa enemmän kun sitä kuuntelee pidemmissä jaksoissa. Ja tuo lausahdushan pätee suureen osaan parhaasta tanssimusiikista. Milky Discon tanssimusa on myös sen verran väljää ja tunnelmallista, että siitä on helppo nauttia myös kotikuuntelussa, ilman tanssilattiaa. Melodiat ovat niukkoja, kuulas synamatto hallitsee äänikuvaa ja vähäeleisesti sykkivä biitti puksuttaa takuuvarmasti eteenpäin. Näin ikään:

Klubeilla, miksauksissa, dj-makseilla ja nykyään yhä enemmän myös pelkästään digitaalisessa muodossa elävä elektroninen tanssimusiikki on aina ollut kirjastokokoelman kannalta hieman vaikea musiikin osa-alue. Koska se ei useinkaan taivu luontevasti perinteiseen keräiltävään albumiformaattiin, ja se elää, kuolee ja muuntuu taas joksikin uudeksi salamannopeasti, on sitä hankala, ellei mahdoton, vangita koko olemuksessaan kirjaston fyysiseen kokoelmaan.

Siksi tällaiset hyvin tehdyt kokoelmalevyt ovat tärkeitä. Milky Disco Vol. 3 ei esittele genrensä ”merkkiteoksia” tai tunnetuimpia kappaleita, vaan se tarjoaa nopean ja kursailemattoman poikkileikkauksen siihen mitä monet sanoivat ”uudeksi diskoksi” vuonna 2010.

Milky Discon kolmososa varattavissa Vaski-verkkokirjastosta

Disko-Ripa

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Kolmas Nainen kaiken kattavaan myyntipakettiin

30 vuotta, tuhat keikkaa, puoli miljoonaa myytyä levyä. Kolmas Nainen on kulkenut pitkän ja vaiherikkaan tien ja nyt on aika tehdä välitilinpäätös. Universal Music julkaisee marraskuun 3. päivä Tienhaarat 1986-2010 -nimisen boxin, joka sisältää Kolmannen Naisen koko tuotannon ja paljon muuta.

Boxi sisältää bändin kaikki kahdeksan studiolevyä, joista kukin sisältää bonusbiisejä kyseisen levyn aikakaudelta. Mukana ovat siis levyt Kolmas Nainen (+ kuusi bonusbiisiä), Paha minut iski (+ viisi bonusbiisiä), Hikiset siivut (+ viisi bonusbiisiä), Hyvää ja kaunista (+ kaksi bonusbiisiä), Elämän tarkoitus (+ viisi bonusbiisiä), Tiheän sisään (+ neljä bonusbiisiä), Onnen oikotiellä (+ kaksi bonusbiisiä) ja Sydänääniä (+ kaksi bonusbiisiä). Yhdeksäntenä levynä boxilla on aiemmin tänä vuonna äänitetty livelevy. Boxi sisältää myös Santtu Luodon kirjoittaman historiikin tuoreine haastatteluineen ja ennen näkemättömiä fanikuvia bändistä.

Tienhaarat 1986-2010 – boxia edeltää 20.10. julkaistava yhden levyn kokoelma Tienhaarat – 20 hittiä, joka nimensä mukaisesti sisältää bändin 20 suurinta hittiä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uutiset

Viikon levy: Rush in Rio- livekonsertti

Rush in Rio DVD on kanadalaisen Rushin livekonsertti Brasilian Rio de Janeirosta, joka julkaistiin 2003. Konsertti on saatavana myös kolmen CD:n boxina.  DVD voitti 2004 palkinnon ”Vuoden musiikki-DVD”.

Rush on legendaarinen bändi monessa suhteessa. Bändin perustivat Geddy Lee ja Alex Lifeson jo koulupoikina 1968.  Rumpali Neil Peart tuli mukaan 1974.  Bändin levyjä on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta. Rushin alkuvuosien tyyli oli hardrockia, mutta aika pian bändi alkoi siirtyä progressiiviseen rockiin.

Tämä livekonsertti on uskomaton. Nämä miehet ovat soittaneet ja keikkailleet yhdessä yli 30 vuotta ja se kyllä näkyy kaikessa.  Bändi on huipputaitava, myös livenä ja erityisesti livenä. Kavereiden soittotaitoa on ilo katsoa ja kuunnella. Geddy Lee tunnetaan korkeasta lauluäänestään, mutta parhaiten bassonsoitostaan, joka on inspiroinut lukuisia kuuluisia basisteja.  Hänet on valittu Guitar Player Magazinen parhaaksi rock-basisti kuudesti. Geddy Leen ääni on vuosien myötä mataloitunut (onneksi).  En pysty ymmärtämään, miten voi soittaa sellaisia kuvioita bassolla ja laulaa samalla ihan eri rytmissä, niinkuin Geddy tekee.

Rushin kappaleet eivät ehkä ole helpoimmasta päästä soittaa eivätkä ne ole sitä myöskään kuulijoille. Mutta siinä ehkä onkin bändin taika. Kappaleet kestävät hyvin aikaa. Rush esittää konsertissa kappaleita useilta eri aikakausilta, jotka kaikki kuulostavat tuoreilta. Esityksen jälkeen on vaikea esim. uskoa, että ”Working man” on tehty jo 1974.

Tässä konsertissa on mahtava tunnelma. Rion 40 000 päinen fanijoukko elää täysillä mukana, huutaa ja pomppii ja taputtaa. Kosertin huippuhetkiä on, kun koko katsomo laulaa mukana YYZ:a, joka on instrumentaalibiisi. YYZ on yksi bändin tunnetuimmista kappaleista, joka on saanut nimensä Toronton lentokentän morsetuskoodin mukaan. Kappale alkaa sillä, kun koko bändi soittaa YYZ morsetuksen -.–   -.– –..  Yleisö osaa kaikki Rushin biisit ulkoa. Erityisen suosion sai kuitenkin konsertin aloituskappale ”Tom Sawyer”, joka on ollut Brasiliassa TV-sarja Ihmemies MacGyverin tunnarina. DVD:llä on yleisö miksattu erityisen hyvin kuuluviin, joka on minusta hyvä asia. Melkein voisi kuvitella olevansa mukana hihkumassa.

Konsertin keskivaiheilla on tietysti Neil Peartin rumpusoolo, jonka Neil soittaa 360 asteen rumpupatterillaan. Peart on yksi parhaimpina pidetyistä rockrumpaleista. Peart on muun muassa voittanut Modern Drummer -lehden parhaan rumpalin palkinnon yhdeksän kertaa ja parhaan lyömäsoitinartistin palkinnon vuonna 1982.

Tässä keikassa on ehkä sykähdyttävintä se, että vaatimattomat, tavalliset viiskymppiset äijät saavat musiikillaan ja soittotaidoillaan valtavat massat liikkeelle. Rush esitti Riossa kolme keikkaa, jotka kaikki olivat loppuunmyytyjä. Ekalla keikalla oli 60 000 katsojaa. Kahdessa muussa 40 000. Tämä bändi ei ole koskaan elvistellyt. Ei niiden tartte.

Soittolista
1. ”Tom Sawyer” – 5:04
2. ”Distant Early Warning” – 4:50
3. ”New World Man” – 4:04
4. ”Roll the Bones” – 6:15
5. ”Earthshine” – 5:44
6. ”YYZ” – 4:56
7. ”The Pass” – 4:52
8. ”Bravado” – 6:18
9. ”The Big Money” – 6:03
10. ”The Trees” – 5:12
11. ”Freewill” – 5:48
12. ”Closer to the Heart” – 3:04
13. ”Natural Science” – 8:34
14. ”One Little Victory” – 5:32
15. ”Driven” – 5:22
16. ”Ghost Rider” – 5:36
17. ”Secret Touch” – 7:00
18. ”Dreamline” – 5:10
19. ”Red Sector A” – 5:16
20. ”Leave That Thing Alone” – 4:59
21. ”O Baterista” – 8:54
22. ”Resist” – 4:23
23. ”2112” – 6:52
24. ”Limelight” – 4:29
25. ”La Villa Strangiato” – 10:05
26. ”The Spirit of Radio” – 5:28
27. ”By-Tor and the Snow Dog” – 4:34
28. ”Cygnus X-1” – 3:12
29. ”Working Man” – 5:48

Hevifossiili

Rush live DVD:t Vaskikirjastoissa

Jos kiinnostuit Rushin musiikista, seuraavaksi suosittelen tutustumaan bändeihin Yes ja Asia. Tykkäät varmasti.

2 kommenttia

Kategoria(t): Viikon levy

Uusi Killing Joke -albumi markkinoille, vihdoinkin

Spinefarm Records julkaisee Killing Joken Absolute Dissent- levyn ensi viikon keskiviikkona eli 29.9. Kyseessä on legendaarisen industrial/postpunk -bändi Killing Joken uusi studioalbumi, jolla soittaa alkuperäismiehistö Jaz Coleman, Geordie, Youth ja Paul Ferguson. Bändi esiintyy Helsingin Nosturissa 11.10.
 
Albumista julkaistaan 29.9. myös Absolute Dissent Limited Edition – painos, jolla on mukana Killing Joke-tribuuttilevy.
 
Tribuuttilevyllä esiintyvät mm. Metallica, Fear Factory, Foo Fighters ja Kotiteollisuus, ja sen biisilista näyttää tältä:
 
1 Metallica: The Wait – explicit version
2.Amen: Europe –BBC Live version
3.Helmet: Primitive
4.Econoline Crush: Pssyche
5.Dead By April: Love Like Blood
6.Killing Joke: Democracy – Nine Inch Nails remix
7.Mad Capsule Markets: Wardance
8.Nouvelle Vague: Pssyche
9.Fear Factory: Millenium
10.Foo Fighters: Requiem – BBC Live version
11.Kotiteollisuus: Pandemonium
 
Tribuuttilevyn voi myös ostaa ilman Killing Joke-levyä, sillä se tulee myyntiin erikseen lokakuun 27. päivä nimellä Absolute Respect – A Tribute to Killing Joke.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uutiset

Dokumentti klubielämästä Helsingissä – Timanttikoirien vuosi 1984

Tiistaina 21.9. saa ensi-iltansa Pete Europan ohjaama dokumentti Timanttikoirien vuosi 1984. Dokkari kertoo 1980-luvun alun rockklubien murroksesta Helsingissä. Musiikillisina vaikuttimina olivat näkyvästi mustanpuhuva goottikulttuuri, futupop ja uuden aallon rock.

Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalin kotisivu:

”Dokumenttielokuva 1980-luvun alun suuresta kulttuurisesta murroksesta Helsingissä. Timanttikoirien vuosi 1984 kertoo alakulttuureiden murtautumisesta ulos klubeilta, taidegallerioista ja esiintymislavoilta suuren yleisön tietoisuuteen. Uuden sukupolven edustajat avasivat taiteen, uuden itseilmaisun ja yksilöllisyyden keinoin suomalaisen yhteiskunnan kohti nykyisin tuntemaamme kansainvälistä, avointa, yksilöllistä ja tyyliltään viileää ilmapiiriä. Nämä ihmiset tekivät omasta elämästään yksilön taidetta, osa vain olemalla, osa taiteen kautta. Oma elämäntapa ja murtautuminen ulos jäykän suomalaisuuden puristuksesta maksoi monelle paljon, joillekin jopa heidän henkensä.”

Teemu Luukka 19.9. (HS):

Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalilla saa ensi tiistaina ensi-iltansa elokuva, jossa dokumentoidaan ensimmäistä kertaa laajasti 1980-luvun alkupuoliskon ahdistuksesta noussutta mustahenkistä ja yksilöä korostanutta klubikulttuuria. Timanttikoirien vuosi 1984 -dokumentti kertoo nuorista, jotka olivat kyllästyneet Kekkosslovakia-Suomen tasapäistävään ja vaatimattomuutta korostavaan ilmapiiriin ja päättivät nostaa yksilön omaksi taideteoksekseen.

Kokoontumispaikkoina olivat muun muassa Einstein À Go-Go ja Bela Lugosi -klubit, joiden pitkissä illoissa koki niin rajuja performansseja, kauhufilmejä kuin synkkähenkistä musiikkiakin. Ryhmää kutsuttiin muun muassa futuristeiksi, gooteiksi ja mustahuuliksi. Uuden klubikulttuurin keskeisiä hahmoja olivat dokumentin ohjannut Pete Europa ja DJ General Njassa.”

Musiikkia aiheesta: CD Eilisen jälkeen Vaski-verkkokirjastossa

CD Jeanne D’Arc – Johanna palaa

Oheislukemista: Nupit kaakkoon – Elmu kymmenen vuotta

Timanttikoirien vuosi 1984 Facebookissa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musiikkielokuvat, Uutiset

Alma Mahler ja vuosisadan vaihteen Wien

”Alma Mahler ja vuosisadan vaihteen Wien”

Vitriininäyttely Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla (elo-syyskuu 2010).

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Näyttelyt Raisio

Debyyttilevyään 6,5 miljoonaa kappaletta myynyt Duffy julkaisee uutta

Debyyttilevyllään Rockferry huikeaan suosioon ja maailmanmaineeseen noussut Duffy on työstänyt uutta albumia kuluneen vuoden aikana New Yorkissa ja Lontoossa yhdessä säveltäjä Albert Hammondin kanssa.

Albumin ensimmäinen single on nimeltään Well, Well, Well ja se lähtee radiosoittoon lokakuun 7. päivä. Kokonainen albumi julkaistaan 1.12.

Duffyn debyyttialbumi Rockferry julkaistiin keväällä 2008 ja se on tähän mennessä myynyt maailmanlaajuisesti yli 6,5 miljonaa kappaletta. Suomessa albumi on myynyt platinaa ja se pysyi viikkoja Suomen albumilistan viiden kärjessä.

Rockferry toi Duffylle kolmen BRIT Aawards-palkinnon lisäksi Grammyn. Iso-Britanniassa albumi nousi suoraan listaykköseksi ja oli vuoden 2008 ostetuin albumi.

Walesista kotoisin oleva Duffy on Rockferryn myötä keikkaillut niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin ja vuonna 2009 hän esiintyi myös Suomessa, Pori Jazz-festivaaleilla.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uutiset