Kuukausittainen arkisto:maaliskuu 2016

Ohjelmatoimisto Pommilaukan historiaa esillä Turun musiikkikirjastossa

Ohjelmatoimisto Pommilaukka perustettiin keväällä 2005 mielenkiintoisen musiikin kodiksi. Pommilaukka on yhtä kuin Petteri Eeva. Alta voit lukea miehen mietteitä menneestä ja ajatuksia tulevasta. Tervetuloa tutustumaan myös mielenkiintoiseen näyttelyyn Pommilaukan historiasta Turun musiikkikirjastoon. Näyttely on esillä huhtikuun ajan.

Kuva: Petteri Eeva

Kuva: Petteri Eeva

1. Pommilaukka perustettiin vuonna 2005. Mistä aikoinaan lähti idea ohjelmatoimiston perustamiselle?

Taustalla on ikuinen puuhailu musiikin parissa. Soitin Catalepsy-ja Limonadi Elohopea –yhtyeissä 1987-2004. Olin hoitanut käytännön asioita kummassakin yhtyeessä. Limppareiden lopetettua ystäväni Jarmo Lundgren Multimediakonsultit-yhtyeestä ehdotti minulle keikkajärkkäripestiä.

Samaan aikaan Limonadi Elohopea -bändikaverini Raine Hynnisen Puny etsi keikkamyyjää. Aluksi nämä bändit hommasivat puhelimen ja liittymän minulle. Nopeasti toiminta piti jo virallistaa, koska rahoja ei saanut pimeänä keikkapaikoilta ulos.

2. Joku muukin varmasti miettii mikä on Pommilaukka. Avaisitko hieman nimen taustoja?

Heh. Olen saanut Pommilaukku-postia ja olen varmaan Supon listoilla. Kysymykseesi löytyy vastaus kirjaston näyttelystä.

3. Pommilaukan tallissa majailee tällä hetkellä kaksitoista orkesteria joista iso osa on turkulaisia. Onko kotikenttä teille yhä tärkeä?

Turku on Pommilaukalle rakas ja tärkeä markkina-alue. Toki toimintaa pitää olla muuallakin. Yhtyeiden turkulaisuusaste on nyt taas aika suuri. Kaverisuhteet vaikuttavat tässä toki myös.

4. Järjestätte myös mm. Mambo Nordico- kiertueita sekä Pommilaukka- klubeja. Lisäksi repertuaariin kuuluu viisi DJ:tä. Mitä haluaisit kertoa tästä toiminnasta ja onko jotain uutta luvassa?

Kaikenlaista on tullut ja tulee koko ajan puuhattua. Mambo vitonen on suunnitelman asteella. Sans Parade saa syksyllä arvoisensa miljöön museokeikalla. Levyjä tulee soiteltua n. kerran kuussa. Gongissa ajattelin järkätä muutaman klubin vuodessa. Ensimmäinenhän on siis nyt näyttelyn avajaispäivänä 1.4. Paikalla ovat Salaliitto, Kauko Röyhkä –duo ja Kuningas Yrjö. Tervetuloa sinne!

5. 10 vuotta toimintaa takana. Vieläkö energiaa riittää vuosiksi eteenpäin?

Aika kuluu käsittämätöntä ravia! Energiatasot vaihtelevat. Pommilaukka on kuitenkin päivätyön ohella tehtävää toimintaa, joten ihan hulluna tässä ei kannata itseään repiä. Totuuden nimessä myönnettäköön myös, että olen pudonnut pahasti kelkasta nuorison musiikkimeningeissä. YleX:n edm-musaa en ymmärrä yhtään nykyään.

Olen kehittänyt sellaisen teorian, että n. joka 30 nähty keikka pitäisi olla erinomainen. Viime aikoina sellaisia on ollut Salaliiton, Sans Paraden ja muiden Pommilaukka-artistien esiintymisien lisäksi esimerkiksi Jukka Nousiaisen, Panssarijunan, Riston ja Lown keikat.

6. Kuulut kirjaston vakiokäyttäjiin. Mitä ajatuksia Pommilaukan ja kirjaston tiivistynyt yhteistyö sinussa herättää?

Kirjasto on parasta toimintaa ja on kunnia saada olla mukana tuottamassa ohjelmaa teille.

7. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmasta

Hmm. Vaikkapa Plain Riden kolme ekaa levyä. Bombinon Agadez on nyt lainassa ja hyvä. Lisäksi suosittelen Ville Pirisen Yhesti yhes paikas –sarjakuvia.

Toim. Petri Kipinä

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Viikon levy – Iggy Pop : Post Pop Depression

post_pop_depression_28front_cover29
Iggy Pop, oikealta nimeltään James Newell Osterberg, Jr., s. (21. huhtikuuta 1947) on yksi rockmusiikin suurista nimistä. Ja samalla kuitenkin kaiken aikaan hän on ollut hieman pinnan alla. Toki hänet tiedetään, mutta kuitenkin Stooges ym. ei ole niinkään mainstream-mielessä isoa. Iggy Pop onkin aina ollut hieman liian outo, liian räväkkä saavuttaakseen suurmenestystä. Toki hänellä on maineensa Punkin kummisetänä ja esikuvana, raivokkaana stagedaivaajana, lasinsiruissa kierijänä, itsensä viiltelijänä, huumesekoilijana hän on kirjoittanut ison osan rockin (välillä ikävääkin) historiaa. Mutta varsinainen massojen suosio on aina jäänyt puuttumaan.

Hänen onkin kiittäminen suurimmista menestyksistään ystäväänsä David Bowieta, joka ensin nosti hänet jaloilleen fyysisestä ja psyykkisestä aallonpohjasta Stoogesin hajottua seitsemänkymmentäluvulla. Iggy Popin ehkä tunnetuimmat kappaleetkin, kuten Passenger tai China girl ovat näiltä yhteistyön ajoilta.

Toki Pop on ollut tunnettu aiemminkin, mutta pitkälti hänen Stoogeskautensa löytäminen on tapahtunut myöhemmin. Iggy painuu aina välillä hieman unohduksiin kunnes sitten taas nousee huipulle, milloin suositun elokuvan alkumusiikin tuoman näkyvyyden, Bowien avustuksella. Suomalaisittain tietysti muistetaan hyvin myös 80-luvun lopun Iggy Pop, jolloin Andy McCoy toimi hetkellisesti hänen kiertuekitaristinaan. https://vaski.finna.fi/Record/vaski.387261 .

Post Pop Depression tuntuu jälleen ja voisi sanoa pitkästä aikaa vedenjakajalevyltä Iggy Popin uralla. Levy sai alkunsa Iggyn otettua yhteyttä Hommeen, pidettyään Queens of The Stone Agen … Like Clockwork-levystä.  Kaksikko vaihtoi ideoita ja levytti levyn kahdessa  viikossa Hommen ranchilla. Avustajinaan QUOTSA-kitaristi Dean Fertita ja Arctic Monkeysin Matt  Helders. Levy on kiitettävän verevä kokonaisuus, vaikka onkin selvästi Bowien tuottamien Lust for Lifen ja Idiotin innottama. Pop on löytänyt pitkästä aikaa hyvän kirittäjän itselleen; Homme on tuonut oman kykynsä tehdä musiikkia, joka on yhtäaikaa retroa ja nykyaikaista. Mukana on koukkuja ja  tarttumapintaa, levy ollessa rento ja menevä, rokkaava mutta ei kuitenkaan väkinäisesti – kuten ikävän usein on asianlaita vanhemmilla rockartisteilla.

Sen sijaan levy on varsin verevä, vaikkakin Hommea sinänsä käy selvästi kiittäminen, Pop ei valitettavasti ole saanut itsestään irti sitä vaikuttavinta ja raainta itseään. Levyllä toistuu turhan usein Iggylle tyypillinen kliseinen altyylisyys ja jonkun verran toivoisi että hän kykenisi hieman enemmän käymään läpi kuolevaisuuttaan ja vanhenemistaan kuten teki tuotannostaan selkeästi poikkeavalla Avenue B:llä ja Post Pop Depressionin American Valhalla-kappaleella:

I’ve shot my gun
I’ve used my knife
This hasn’t been
An easy life

Where is American Valhalla
Death is the pill that’s tough to swallow

Antti Impivaara

Varaa levy kirjastosta: https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3454514

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uncategorized, Uutuudet, Viikon levy

Viikon levynä pääsiäisen aikaan sijoittuva ooppera Cavalleria Rusticana

cavaleria

Pietro Mascagni: Cavalleria rusticana

Laulajat: Julia Varady (Santuzza), Luciano Pavarotti (Turiddu), Piero Cappuccilli (Alfio), Ida Bormida (Lucia, Turiddun äiti), Carmen Gonzales (Lola), National Philharmonic Orchestra & London Opera Chorus, joht. Gianandrea Gavazzeni.

Decca, p1978. Esitys on tallennettu Lontoossa vuonna 1976.

Pääsiäisviikon levynä on levytys italialaisen Pietro Mascagnin (1863 – 1945) hienosta yksinäytöksisestä oopperasta, melodrammasta, Cavalleria rusticana. Kyseessä ei ole ns. perinteistä pääsiaisajan musiikkia sisältävä levy, vaikka esittely hiljaiselle viikolle osuukin. Levy liittyy kuitenkin pääsiäiseen oopperan tapahtumien ajankohdan vuoksi: tapahtumapaikkana ja -aikana on sisilialainen kylä pääsiäisen aikaan noin vuonna 1880. Kestoltaan ooppera on lyhyt, noin tunti ja vartti, ja tapahtumien voi ajatella etenevän ns. reaaliajassa. Cavalleria rusticana on veristinen ooppera. Verismi on oopperataiteessa 1900-luvun molemmin puolin suosittu tyylisuunta, jossa aiheet ja henkilöhahmot ovat peräisin arkielämästä antiikin taruston ja sankarillisten jumalhahmojen sijasta.

Sisilialaisen kylän väki on menossa pääsiäisaamun jumalanpalvelukseen. Kiihtynyt nuori maalaistyttö Santuzza etsii murheen murtamana kihlattuaan Turiddua, nuorta maalaispoikaa. Turiddu on pettänyt häntä entisen rakastettunsa Lolan kanssa, joka puolestaan on mennyt naimisiin Alfion, paikallisen hevosmiehen, kanssa. Pääsiäisaamuna Santuzza tuntee, ettei voi syntiä tehneenä mennä kirkkoon, ja itkee murhettaan Turiddun äidille: ”Kunniani on viety; Lola ja Turiddu rakastavat toisiaan, minä itken, io piango!”. Santuzza yrittää epätoivoisesti saada Turiddun takaisin itselleen ja vetoaa tähän, mutta turhaan: Turiddu astuu kirkon pääsiäisjumalanpalvelukseen yhdessä Lolan kanssa. Epätoivoinen Santuzza toivottaa Turiddulle onnetonta pääsiäistä, ”mala Pasqua!” ja kertoo tuskissaan kielletystä suhteesta Lolan aviomiehelle, kiivaalle Alfiolle. Tämä on kohtalokas paljastus: sisilialainen kunniantunto vaatii tilanteen selvittämiseksi kaksintaistelua ja ooppera päättyy yhden kyläläisen vertahyytävään huutoon: ”Turiddu on tapettu!, Hanno ammazzato compar Turiddu!”.

Cavalleria rusticanan tarina on hyvin dramaattinen ja käsiteltävät tunteet hurjia, mutta musiikki on paikoin ylimaallisen kaunista. Alkusoitossa orkesteri ja kuoro maalaavat kuulijalle ihastuttavan keväisen maalaisidyllin, ”Appelsiinit tuoksuvat vehmailla pientareilla, leivoset laulavat myrttien kukkiessa”. Alkusoittoon yhtyy oopperan kulisseista laulettu tenoriaaria, Turiddun Siciliana, lempeä pastoraalinen lemmenlaulu Lolalle. Tarinan edetessä myöhemmät dramaattiset tapahtumat katkaistaan hetkeksi viivyttelevän kauniilla välisoitolla, Intermezzolla, joka on yksi oopperamusiikin helmiä. Radiossa sitä kuulee soitettavan usein. Näin pääsiäisviikolla esille pitää nostaa myös kuoron ja sopraanon pääsiäishymni ”Regina coeli – Inneggiamo, il Signor; Kiittäkäämme laulaen, Kristus ei ole kuollut ….”. Regina coeli on Maria-laulu, jota lauletaan pääsiäisaikaan katolisessa kirkossa. Oopperan lauluosuudet sen sijaan eivät ole kevyttä, eivätkä aina edes pelkästään kaunista laulettavaa, eivät aiheensa eivätkä musiikkinsa puolesta: niissä tarvitaan voimakkaita ja dramaattisia ääniä

Viikon levyksi valittu Julia Varadyn ja Luciano Pavarottin tähdittämä levytys on kelpo tallenne Cavalleria rusticanasta. Julia Varady’lla on kaunis sopraanoääni, josta löytyy myös Santuzzan roolin vaatimia dramaattisia sävyjä. Näitä sävyjä tarvitaan, sillä Santuzza laulaa pääosin murhettaan ja ahdistustaan. Esimerkiksi onnettoman pääsiäisen toivotus ”mala Pasqua!” Turiddulle kuulostaa hyvinkin uskottavalta ja katkeran suolaiselta. Luciano Pavarotti on yksi kaikkien aikojen parhaista tenoreista, sitä ei käy kiistäminen. Varsinkin Turiddun jäähyväiset äidilleen (”Mamma, quel vino è generoso) on hieno ja tunteellinen kohtaus. Pavarottin äänessä on voimaa, kauneutta, valoa ja suvereniteettia. Valoa ja aurinkoa on erityisesti Turiddun juomalaulussa ”Viva il vino spumeggiante – Eläköön helmeilevä viini!”. Alun hienoon lemmenlauluun oma korvani tosin kaipaisi hivenen enemmän hellyyttä ja tunteellisuutta. Sen sijaan Santuzzan ja Turiddun yhteisessä kohtauksessa, jossa Santuzza anelee Turiddua jäämään luokseen, tunnetta on kauneudessaan ja kauheudessaan aina itkettävyyteen asti. Piero Cappuccillin Alfio kuulostaa mielestäni juuri sellaiselta kuin mitä oopperan libretosta käy ilmi: rempseä miehinen mies, hevosajuri, jota muut kylän miehet ihailevat. ”Hevonen kuopii maata, kulkuset kilisevät … puhaltakoon hyinen tuuli, ryöpytköön vettä ja lunta, mitä se minua liikuttaa!”.

Cavalleria rusticana on hieno ooppera, yksi omista suosikeistani, ja se nostaa kerta kerran jälkeen ihokarvat pystyyn heti kun oopperan kaunis alkusoitto alkaa soida. Oopperan hienous on mielestäni juuri musiikin ylimaallisessa kauneudessa ja itkettävän dramaattisessa tunnekuohussa, jolta ei voi välttyä kun oopperan vietäväksi heittäytyy.

Vaski-kirjastojen kokoelmissa on myös muita levytyksiä oopperasta:
Zinka Milanov, Jussi Björling, Robert Merrill & RCA Victor Orchestra, joht. Renato Cellini (Naxos, taltioitu vuonna 1953)

Maria Callas, Giuseppe di Stefano, Rolando Panerai & Coro e Orchestra del Teatro alla Scala, joht. Tullio Serafin (EMI, taltioitu vuonna 1953 ja 1954)

Montserrat Caballe, José Carreras, Matteo Manuguerra & Philharmonia Orchestra, joht. Riccardo Muti (EMI, taltioitu vuonna 1979)

Kokoelmassa on myös yksi DVD-tallenne (tallenteella myös Ruggero Leoncavallon ooppera Pagliacci (Pajatso):
Paoletta Marrocu, José Cura, Cheyne Davidson & Orchestra and Chorus of the Zurich Opera House, joht. Stefano Ranzani (Arthaus Musik, taltioitu vuonna 2009)

(Heli Pohjola)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Taidemusiikki, Viikon levy

Lasten kulttuuritempaus lauantaina Turun konserttitalolla – luvassa koko perheen Ritmo Animale -konsertti

ritmo_animale

Turun konserttitalolla vietetään lauantaina 19.3. (klo 12.00-14.00) Lasten kulttuuritempausta, jossa alueen lastenkulttuuritoimijat esittelevät toimintaansa. Mukana tapahtumassa ovat Turun filharmoninen orkesteri, Turun Kuvataidekoulu, Turun Kaupunginteatteri, Seikkailupuisto ja kaupungin vapaa-aikatoimialan toimijat. Tempauksessa pääsee mm. sovittamaan teatteripuvustusta, osallistumaan sirkustyöpajaan ja kurkistamaan Konserttitalon takatiloihin.

Turun filharmonisen orkesterin koko perheen Ritmo Animale -konsertti alkaa kello 14.00 kulttuuritempauksen päätteeksi. Lasten musiikkijuhlien konserteissa kuullaan mm. Leningrad Cowboysista tutun Mauri Suménin kaksi valloittavaa ja hauskaa laulusarjaa kuorolle ja orkesterille. Teoksissa esiintyvät ihastuttavat eläinhahmot kuten Kettu Gennadi, vanha vesirotta ja Kameli Kemeli. Teosten tekstit perustuvat mm. Kirsi Kunnaksen ja Hilja Haahdin eläinrunoihin. Tunteellisen Siilin ja svengaavan Ritmo Animalen mukana iloinen tunnelma on taattu!

Konsertin kesto on n. 60 minuuttia. Konsertti soveltuu kaikenikäisille, mutta suositeltu ikäryhmä on 1.–4 lk. oppilaat ja päiväkoti- ja esikouluikäiset lapset.

(Kapellimestarina toimii Erkki Lasonpalo. Turun filharmoninen orkesterin lisäki konsertissa esiintyy Puolalan koulun musiikkiluokkien lapsikuorot Cantitare ja Piccolo)

Liput 13/9 euroa

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Taidemusiikki, Uutiset

Down By The Laituri muuttaa paikkaa – DBTL positiivisen muutoksen kierteessä

dbtl

Turun perinteikäs Down By The Laituri -festivaali uudistuu. Heinäkuun lopussa järjestettävän festivaalin uusi sijainti on Paavo Nurmen puiston Yläkenttä. Samalla DBTL saa uuden ilmeen ja lippuluokkia on päivitetty aikaisemmista vuosista monipuolisempaan suuntaan. Kaiken lisäksi DBTL tuo festivaalien ajaksi Turkuun maailmalla suositun Dinner in the Sky -formaatin, Champagne in the Sky muodossa. Kyseessä on puolituntinen elämys ja ikimuistoinen kokemus -erikoisvalmisteinen illallispöytä nousee 60 metrin korkeuteen.

– Tiesimme jo viime kesänä, että teatteriaukion hämähäkkitontti on kesällä 2016 teatteriremontin takia työmaana ja aloimme etsiä uutta tilaa festarien pääpaikaksi. Erilaisten selvitysten jälkeen paikaksi valittiin Paavo Nurmen puiston yläkenttä, jossa itsekään en ollut koskaan käynyt. Olen varma, että suurelle osaa festivaalikansaa paikka on neitseellinen ja tuntematon, vaikka onkin aivan kaupungin keskustassa. ( DBTL-festivaalien järjestäjä Henri Kulmala)

Festivaalien avajaispäivä on aikaisempiin vuosiin verrattuna poikkeuksellinen – keskiviikkona 27. heinäkuuta festivaalitunnelma rakennetaan kaupungille ja DBTL laskeutuu ravintoloihin ja yökerhoihin. Torstaina avataan Paavo Nurmen puiston Yläkentän portit ja estradilla illan aikana rokkaavat Sanni, Kaija Koo, Popeda ja Eppu Normaali. Perjantaina yleisön eteen nousevat Roope Salminen & Koirat, Matti & Teppo, Menneisyyden Vangit, Ressu & Jussi ja Yö. Festivaalien päätöspäivänä lauantaina DBTL:ssä nähdään Neljänsuora, Paula Koivuniemi, Juha Tapio ja Jari Sillanpää.

Tänä vuonna DBTL esittelee yleisölle maksuttoman ja ikärajattoman alueen, jossa festivaalitunnelmaan pääsee ilman pääsylippua. Maksullisen alueen lippuluokkia on neljä – normaalilipusta aina mm. laadukkaan ruokailun ja yöruokailun sisältävään VIP-pakettiin asti.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Tapahtumat, Uutiset

Viikon levy: Lightman – Natural notes (2011)

lightman

 

Lightman (oikealta nimeltään Timi Valo) on ”legenda-statuksella” varustettu rullalautailija ja muusikko. Hänet tunnetaan mm. Melodica- nimisestä skeittifirmasta, Dog- elokuvista ja instrumentaalireggaesta, jota myös Natural notes edustaa.

Ihan mistään tavallisista reggaerytmeistä ei nyt ole kyse, vaan soundi on huomattavasti pohjolalaisempaa. Levyn äänimaisema on utuinen, hypnoottinen ja hengittävä. Ahkera melodikan käyttö ja perkussiot ovat ehkä suurimpana syynä tähän. Rummuista taas löytyy takapotkua ja ne ovatkin ehkä muutenkin traditionaalisimmat ainekset levyllä, mutta sekin on kaikkea muuta kuin huono asia.

Levyn pituus on 13 kappaletta ja se on juuri sopiva ja biiseissä on mukavasti vaihtelua, vaikka soundi pysyykin aika samana. Esimerkiksi Samettivarjot on erittäin hiipivä ja salamyhkäinen, kun taas Hjalmars fiske songen aurinkoinen ja kotoisa kappale.

Lightman ja Natural notes kuuluuvat Suomi-reggaen kovimpiin ja samalla myös omaan ”kotisoundtrackiin”.  Vahva suositus.

 

 

Levy on lainattavissa Turun musiikkikirjastosta.

 

Eero Kostiainen

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Angelika Klas

Angelika Klas

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Nimeni on Angelika Klas, olen ammatiltani diplomi-laulaja, Sibelius-Akatemiasta valmistunut musiikin maisteri. Opintoni ja urani aloitin Turussa, Turun Konservatoriossa. Ensimmäiset työpaikkani laulajana olivat Turun Kaupunginteatteri ja Åbo Svenska Teatern.

Työskentelen laulajana hyvin monipuolisesti. Ohjelmistoni ja työtehtäväni vaihtelevat kamarimusiikista barokkikonsertteihin, operetteihin ja tangoon, josta varsinkin Astor Piazzollan musiikista on tullut minulle eräänlainen erikoisgenre. Esitän myös ikivihreitä, jazzia ja musikaalia joita minulta usein toivotaankin esiintymisissäni.

Olen esiintynyt useimpien suomalaisten kaupunginorkesterien solistina sekä Suomen Kansallisoopperassa ja Savonlinnan Oopperajuhlilla. Myös moni kesäfestivaali on tullut tutuksi, kuten esimerkiksi Kuhmon Kamarimusiikki ja Korsholman musiikkijuhlat. Tänä kesänä debytoin Naantalin Musiikkijuhlilla ja Turun Musiikkijuhlilla.

Kauden 2015- 2016 esiinnyn pääroolissa Tamara Lundina Turun Kaupunginteatterin tuottamassa musiikkinäytelmässä hänen elämästään.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Kyllä käytän. Varsinkin 9-vuotiaan poikani kanssa käymme kirjastossa. Hän pitää lukemisesta ja kirjastossa käymisestä. Turun Kaupunginkirjasto on viihtyisä keskus keskellä kaupunkia.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Yksi mieleenpainuvimmista on ollut Amsterdamissa, Concertgebouw- konserttisalissa. Siellä kävin mezzosopraano Cecilia Bartolin konsertissa. Upeaa ja inspiroivaa. Myös Savonlinnan Oopperajuhlilla on monta kertaa tullut nähtyä uskomattoman upeita esityksiä. Erityisesti mieleen ovat jääneet Aida ja Turandot.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Olen juuri muuttanut 20 vuoden jälkeen takaisin Turkuun. Täällä on niin paljon kaikkea, että joka puolelle ei kerta kaikkiaan ehdi! Se on todella ilahduttavaa! Yritän käydä niin paljon konserteissa kuin omilta töiltäni pystyn. Pidän sekä klassisesta musiikista että jazzista ja kevyemmästäkin.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Cecilia Bartolin kaikki levyt!

Melody Gardot: My one and only thrill (tästä deluxe edition)

Igor Stravinsky: Tulilintu

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee