Avainsana-arkisto: Suomi

LGBT – soittolista : 10 valittua

Suomessa astui voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki keskiviikkona 1.3.2017. Tämän historiallisen tapahtuman johdosta Musasto kokosi soittolistan jossa joko kappaleen esittäjä kuuluu seksuaalivähemmistöön tai itse kappale käsittelee vähemmistöjen arkea tai ongelmia. Kaikki laulut löytyvät luonnollisesti Vaski -verkkokirjastosta.

PMMP: San Francisco

Antony & The Johnsons: For today I am a boy

Peaches: I u she

Macklemore & Ryan Lewis: Same love feat. Mary Lambert

Sylvester: You make me feel (mighty real)

Jay Brannan: Housewife

Judas Priest: Before the dawn

Beth Ditto: I wrote the book

Rufus Wainwright: The art teacher

Jukka Takalo: Jokainen on vähän homo

Petri Kipinä

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee

Viikon levy: Eini – Draamaa (2016)

eini

Saanko esitellä diskon kuningattaren, joka vain paranee vanhetessaan! Nuorekas laulaja Eini Hannele Pajumäki (s.29.9.1960, Pello) tuli tunnetuksi ensimmäisellä laulullaan Yes Sir Alkaa Polttaa. Muihin tunnettuihin levytyksiin kuuluu esimerkiksi Kesä ja Yö, Haloo Hela Finland, Kiitävän Hetken Hurma sekä Olen Neitsyt. Hän on saanut kultalevyn ja platinaa albumista Hitit. 2005 hän oli Iskelmä Finlandia ehdokkaana. Tämä nainen syntyi maanviljelijäperheessä ja 14-vuotiaana pääsi koelaulutilaisuuteen Taiskan biisillä Moi moi vain ja oli laulusolistina pikkuveljensä bändissä Sailons. Levytyssopimus oli jo plakkarissa Katri Helenan biisin Lintu ja Lapsi ansiosta. Pian Eini sai unohtaa hammashoitajan harjoittelupaikkansa ja muuttaa Helsinkiin 17-vuotiaana ja ensimmäinen single Yes Sir Alkaa Polttaa oli todellinen läpimurto.

 

1980-luvulla ilmestyi albumi Aika Pakkaus. Hän myös pääsi näyttelemään itseään elokuvaan Uuno Turhapuron Leivissä. Einin valttikortit ovat energisyys ja eroottisuus olleet alusta lähtien, mutta sitten hän siirtyi perinteisten iskelmien, kuten Tapio Rautavaaran, Topi Sorsakosken ja muiden ikivihreiden puolelle ja teki uusintasovituksia niistä.

 

1990-luvulla ilmestyi kolme levyä ja Eini vaihtoi myös levy-yhtiötä. Mm. Nukutko Sä Kulta Jo, Yön Jälkeen, ja Aina Sun Luonas olivat Sydän Onnea Soi-levyllä.

 

2000-luvulla Eini valloitti Diskoiskelmän uudelleen. V. 2002 Hitit myi kultaa 2 kuukauden aikana. Mä Jään –biisi meni radiolistojen kärkeen, ja DNA:n mainoksen säkeestä Sulle Tuli Faksi tehtiin kokonainen kappale. Eini osallistui v. 2016 Uuden musiikin kilpailuun kappaleella Draamaa. Hän sijoittui finaalissa seitsemänneksi.

 

Draamaa-albumi on täynnä coverihittejä eri vuosilta. Eräs biisi Etsit Muijaa Seuraavaa toi lapsuusmuistoja mieleen, kun kuuntelin silloin kovasti Gimmeliä. Intro-alku lupasi jo hyvin paljon, ja jäin odottamaan lisää. Draamaa-kappale sai minut vakuuttuneeksi. Vaikka kyseessä on diskoiskelmää, niin tykkäsin todella paljon musiikista itsestään. Biisin c-osassa oli mukava Dubstep-lisä, joka sai minut innostumaan lisää.  Toinen biisi On Niin Helppoo Olla Onnellinen oli ihanan kesäinen, ainakin biisin intro antoi ymmärtää niin. Koko levy itsessään on tanssittava, sait minutkin teknoihmisenä (ja iskelmävihaajana) tanssimaan huoneessani keskellä yötä. Eini, sinä yllätit minut positiivisesti täysin! ❤

 

Intro

Draamaa

On Niin Helppoo Olla Onnellinen

Nettiin

Etsit Muijaa Seuraavaa

Me Ei Olla Enää Me

Kriisit

Rusketusraidat

Mikä Kesä

Lupaan Olla

 

Tarkista levyn saatavuus Vaski-kirjastoista tästä:  https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3441347

Meri – harjoittelija

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy: Ina Forsman (2016)

 

InaForsman

 

Tuoretta bluesia! Ja nuoren naisen voimalla ja intohimolla.

 
Idolsistakin tuttu nuori nainen on saanut oppinsa ja ohjauksen huuliharpisti Helge Tallqvistilta. Helge johdatti Inan bluesin maailmaan. Jo vuonna 2013 ilmestyi Ina Forsman with Helge Tallqvist -levy, joka valittiin Ylen Paras blueslevy -kuuntelijaäänestyksessä sijalle 2. Bändi edusti Suomea European Blues Challenge -kilpailussa ja sijoittui neljänneksi. Tämä menestys johdatti Inan Euroopan esiintymislavoille.

 
Ina Forsman -levy koostuu kymmenestä Inan ja Tomi Leinon kirjoittamasta kappaleesta. Yhdestoista kappale on Nina Simonen I want a little sugar in my bowl. Helgen yksi neuvo tuoreelle muusikolle oli: musiikin täytyy olla persoonallista. Ja tällä omalla esikoislevyllään Ina on mielestäni ottanut neuvon haltuun. Jo Inan ääni itsessään on mieleen jäävä ja sävellykset ovat tarttuvia ja monipuolisia.

 
Ina on kertonut, että haki inspiraatiota musiikkiin laajalti. Pääasiassa hän kuunteli vanhaa soulia ja bluesia. Levy kehittyikin bluesista myös soulin suuntaan. Ehkä tästä johtuen Inan amerikkalainen bändi on laajempi kuin bluesissa normaalisti. Mukana on myös saksofoni, trumpetti, huilu ja piano.

Omiksi suosikeiksi nousivat iloisen kepeä Bubbly kisses sekä piinaavan kaunis Don’t hurt me now.

 
Inaa on povattu yhdeksi vuoden 2016 mielenkiintoisimmista artisteista. Levy on ollut ainakin melkoisen kysytty Vaski-kirjastoissa!

 

Lisää tietoa Inan nettisivuilta

 

Saatavuus Vaski-kirjastoissa

 

No room for love

 

Hanging loose harjoituksissa

 

 

 

Päivi, Kaarinan kirjasto

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy: Lightman – Natural notes (2011)

lightman

 

Lightman (oikealta nimeltään Timi Valo) on ”legenda-statuksella” varustettu rullalautailija ja muusikko. Hänet tunnetaan mm. Melodica- nimisestä skeittifirmasta, Dog- elokuvista ja instrumentaalireggaesta, jota myös Natural notes edustaa.

Ihan mistään tavallisista reggaerytmeistä ei nyt ole kyse, vaan soundi on huomattavasti pohjolalaisempaa. Levyn äänimaisema on utuinen, hypnoottinen ja hengittävä. Ahkera melodikan käyttö ja perkussiot ovat ehkä suurimpana syynä tähän. Rummuista taas löytyy takapotkua ja ne ovatkin ehkä muutenkin traditionaalisimmat ainekset levyllä, mutta sekin on kaikkea muuta kuin huono asia.

Levyn pituus on 13 kappaletta ja se on juuri sopiva ja biiseissä on mukavasti vaihtelua, vaikka soundi pysyykin aika samana. Esimerkiksi Samettivarjot on erittäin hiipivä ja salamyhkäinen, kun taas Hjalmars fiske songen aurinkoinen ja kotoisa kappale.

Lightman ja Natural notes kuuluuvat Suomi-reggaen kovimpiin ja samalla myös omaan ”kotisoundtrackiin”.  Vahva suositus.

 

 

Levy on lainattavissa Turun musiikkikirjastosta.

 

Eero Kostiainen

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levynä Maj Karman Peltisydän

maj-karma-peltisydan

Maj Karman aktivoituminen ei ole varsinainen paluu, sillä tyypithän olivat vain vetämässä henkeä. Kasvamassa korkoa. Herra Ylppö pääsi purkamaan post punk -fetissejään Ihmisten kanssa. Hyvä niin sillä nyt pöytä on niiltä osin puhtaampi. Ihmisten reality rock antoi Ylpölle mahdollisuuden kierrättää ihmissuhteensa sanoiksi ja laulujen aiheiksi. Maj Karman kanssa voidaan tarttua maailmaa niskasta.

Vaikka osa Peltisydän-albumin materiaalista voisi olla peräisin Ihmisten levyltä, Maj Karma kuulostaa erityisesti itseltään. Levy on henkisesti ja energiansa puolesta jatkoa mainiolle Sodankylä-albumille. Suurin ero löytyy teksteistä. Ylppö sai purkaa henkilökohtaisen taakkansa Ihmisten levyille, joten Peltisydän tuo lapsuusmuistojen lisäksi tapetille jopa kantaaottavaa Ylppöä. Katse nostetaan ylös omasta navasta. Kuten Maj Karman kanssa on tapana, riffi on kuningas. Ylpön tekstit tukevat mainiosti niin tylyissä kohdissa kuin tunnelman luontia vaativissa tehtävissä. Mukana on myös muutama kryptisempi teksti eivätkä kaikki viisutkaan ole helpoimmasta päästä. Maj Karma ei ole lähtenyt tekemään vaikeaa levyä mutta ei myöskään radiosoittosoundiin rähmällään olevaa ’tykkää musta’ -tekelettä. Raskas on raskasta kun niin vaaditaan ja levyltä löytyy myös radiosoittoon kelpaavia kertosäkeitä.

Kiekon aloitus on todella vahva ulostulo. Sotaa ei tule on kaikessa raskaudessaan ja rujoudessaan väkevä näyttö Maj Karman päivän kunnosta. Levyn nimibiisi Peltisydän on timantti ja kruununjalokivi. Sydän hakkaa miljoonaa on lähempänä Ihmiset-tuotoksia mutta Maj Karman työkalupakista löytyvä dramaattinen tummuus viiltää syvemmältä kuin Musta Paraati (?) Puumiekka oli ’turvallinen’ sinkkubiisi, ehkä turhankin laskelmoitu mutta toimii levykokonaisuudessakin kiitettävästi. Väkevän kantaaottava Pelastakaa lapset aloittaa levyn vaihtoehtoisemman kolmanneksen. Kukaan ei huomaa minua on kuin Ihmiset-coveri mutta hyvä sellainen. Telekineesi – raastavan alaston ja kolisevan kulmikas mutta ah niin valmista Maj Karmaa. Laulu vapaudelle runttaa kapinallisen raivolla ja Pikku sisar hämyilee rajujen takautumien säväyttämänä.

2016 luottaa emotionaaliseen muistoissa trippailuun kun taas Onnellinen loppu on erilainen, sähköinen mutta kuitenkin kevyempi Maj Karma -tuotos. Kokonaisuus ilmentää vahvaa yhteishenkeä, tekemisen paloa ja vaivattomuutta. Tasapainoinen paketti pysyy tiukasti kasassa antaen kuitenkin jäsenilleen tilaa käyttää omia vahvuuksiaan. Peltisydän henkii aikuistuvan hahmon kapinaa, ilman pikkumaista varjonyrkkeilyä tai sarvia ja hampaita. Jos ’aikuistunut’ on väärä sana, Maj Karman voi todeta osaavan käsitellä energiaansa harkitummassa muodossa. Poukkoileva säätäminen jää vähemmälle.

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Viikon levy: Viitasen Piia – Uni onnesta (2014)

Viitasen_Piia

 

Viitasen Piian toinen levy Uni onnesta sai osakseen suitsutusta kerrakseen ilmestyessään vuonna 2014. Levyä kehuttiin kauniiksi, herkäksi, melankoliseksi, henkeväksi ja vuoden parhaaksi levyksi. Eivätkä arvostelijat yhtään liioitelleet. Tämä folk-/poplevy on todellakin tutustumisen arvoinen, jos et ole levyyn jo törmännyt!

 
Viitasen Piia koostuu laulaja-lauluntekijä Piia Viitasesta, kitaristi Mikko Malmivaarasta, rumpali Jarkko Ikosesta ja basisti-pianisti Juho Niemelästä. Kappaleet ovat Piia Viitasen käsialaa muutamaa lukuun ottamatta. Ja koska kyseessä on kaunis levy, niin mukana on tietysti myös jousisoittimia, harmooni ja puhaltimia. Levyn selkäranka on kuitenkin kitara ja laulu.

 
Tuntemattomalle Ainolle –kappale on saanut sekä kuulijat että kriitikot liikuttumaan. Teksti pohjautuu Piian papan kirjoittamaan kirjeeseen rintamalta. Kaunis melodia ja tunteisiin vetoava teksti saavat kyllä kyyneleen vierähtämään poskelle. Miten kauniisti pappa onkaan osannut pukea varmasti monen sotilaan ajatukset sanoiksi. Juuri tämä kappale sai minut tutustumaan koko levyyn.

 


Vahvana jäivät mieleen myös kappaleet Nuku, oi nuku ja Keinu. Näissä kappaleissa kuvataan hienosti elettyä elämää ja luopumisen tuskaa. Nuku, oi nuku on säveleltään voimakas kun taas Keinu puolestaan herkän kaunis. Levyn aloittava Ukkoslaulu on kunnon voimalaulu.

 
Löytyypä levyltä myös jouluun sopiva kappale: Eilen luvattiin lunta (Hoosianna). Tämänkin kappaleen kuulijat ottivat omakseen ja se oli Jouluradion toiseksi soitetuin kappale 2013. Piiloraitana levyltä löytyy Anni (Talvi-illan tähtilöitä) eli Immi Hellénin runo Annin usko. Sävel tähän kappaleeseen on Piian mummolta peritty kansansävelmä.

 

Musiikki tutkitusti mm. rauhoittaa, lohduttaa ja vie takaisin muistoihin. Työssään vanhusten parissa Piia on varmasti nähnyt musiikin voiman ja se välittyy hänen kappaleissaan. Laulu ja tulkinta ovat korutonta ja kaunista. Sanoituksista välittyy kokemukset iäkkäiden ihmisten parissa. Piialla on taito pukea elämänkokemuksia sanoiksi. Lisäksi sovitukset tukevat kappaleita todella hyvin.

 

Tutustu Viitasen Piiaan

Viitasen Piian haastattelu Yle musiikissa

Saatavuus Vaskissa

 

Päivi, Kaarinan kirjasto

1 kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levynä Pistepirkkojen ajattomuutta vuodelta 2011

 22-Pistepirkko_Lime+Green

22-Pistepirkko: Lime Green Delorean

22-Pistepirkon 2010-luku on ollut hiljainen. Lime Green Delorean julkaistiin vuonna 2011. Parhaillaan bändi on tauolla.

Ikävä on kova. Siksi on hieno huomata Lime Green Delorean -albumin olevan yhtä ajankohtainen tai ajaton kuin vuonna 2011. Pistepirkkojen psykoboogie venyy moneen suuntaan. Mukana on Mumford & Sons -henkistä folk-hekumointia eli siis listakamaa! Pirkot kertaavat matkan varrella hyväksi havaittuja temppujaan – folkahtavan avaruusrockin ja suobluesin kautta akustiseen hymistelyyn ja onhan bändin pakko veivata pakollinen autotallirymistely (Stupid).

Albumilta aistii kuitenkin vapautuneen ja omaehtoisen tekemisen meiningin – bändi vaikuttaa aidosti innostuneelta. Alkuun päästään heti melkoisella herkkupalalla, avaruuden kaikujen ja elektronisten temppujen takaa löytyy hämmentävän herkkää uusiofolk – utuisesti leijuva urkuballadi kantaa nimeä Lights Up The Highway. Dream 1987 kulkee paksussa sumussa, psykedeelinen matka toimii mutta peruskouluenglannilla hoettu teksti ärsyttää. Ufo Girl on ehdoton täysosuma, akustisen riisuttu rallattelu toimii mainiosti. Blueshölkkä So Much Snow kuulostaa autenttiselta – kunnes vokaalit astuvat kuvioihin. J.Karjalainen onnistui muuntumaan Lännen-Jukkana kähiseväksi perinneveivaajaksi mutta Pirkoilta temppu taittuu kankeammin. Kaikesta huolimatta viisu on kolisevan suobluesin elinvoimainen ilmestys.

Albumi osoittaa melkeinpä parhaat hetkensä vähemmän sähköisissä merkeissä. Sunny Days on konstailematon mutta kaikessa vähäeleisyydessään sykähdyttävä pala. Myös Sweet Rodeo Heart onnistuu tulemaan iholle, PK:n ääni on vahvimmillaan korviin kuiskaavissa fiilistelytuokioissa. Albumin nimibiisi lähestyy indie-ja taiderockin sudenkuoppia mutta leimallisesti Pistepirkoilta kuulostava tekele kasvaa albumin kantavien voimien joukkoon.

22-Pistepirkko osoittaa värkeistä yhä irtoavan vapaasti hengittävää genrerajoista piittaamatonta tajunnanlaajentajaa. Albumille on tavoitettu rentoutta ja tekemisen iloa. Luonnollisesti Pirkot ovat asemassa, jossa tyypeillä on vapaus tehdä täysin omanlaista musiikkia. Kuulijan kannalta Lime Green Delorean haastaa riittävästi mutta antaa myös helposti sulavia kertosäkeitä.

J.Kaunisto

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy