Avainsana-arkisto: Suomi

Lailasta Almaan – naiset suomalaisen populaarimusiikin kentällä

“2020-luku on naisten. Se on vuosikymmen, jolloin asiat muuttuvat. Naisten määrä populaarimusiikin tekijöinä ja esittäjinä on kasvanut ja toimenkuvat monipuolistuneet. Sukupuolesta puhutaan enenevissä määrin, naisten taiteellista työtä nostetaan yhä enemmän keskiöön, ja taiteellisten alojen epätasa-arvoisia käytäntöjä tuodaan päivänvaloon. Tämän vuoksi on korkea aika kirjoittaa myös kirjoja naisista populaarimusiikissa.”

Ote Lailasta Almaan -projektin tiedotteesta.

IMG_2389

Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

 

TÄHTIÄ JA TYÖMUURAHAISIA

Suomalaisen populaarimusiikin tutkimuskentällä on meneillään projekti, jossa kenttää tarkastellaan naistekijöiden näkökulmasta 1950-luvulta alkaen aina tähän päivään asti. Lailasta Almaan -kirjaprojektissaan musiikintutkijat ja tietokirjoittajat Tiina Käpylä ja Anna-Elena Pääkkölä nostavat naiset suomalaisen populaarimusiikin keskiöön

Idea tietokirjaprojektiin on syntynyt käytännön työn kautta. Tiina Käpylä tuotti syksyllä 2019 avautuneelle Musiikkimuseo FAME:lle näyttelyn Kovaa työtä! Naiset populaarimusiikissa. Kyseinen näyttely käsitteli naisten roolien monipuolistumista populaarimusiikin esiintyjinä ja tekijöinä viimeisen parin vuosikymmenen kuluessa. Näyttely päättyi tämän vuoden helmikuussa, mutta työskentely aiheen parissa jatkuu.

– Näyttelyn aineiston ja sisällön tuottamisen aikana huomasimme, miten paljon aineistoa jää käyttämättä ja kuinka paljon kiinnostavia ihmisiä vääjäämättä jää sen ulkopuolelle. Ryhdyimme suunnittelemaan kirjaa, jossa voisimme käsitellä aihepiiriä laajemmin, kertovat Käpylä ja Pääkkölä.

Kirjallisuuden ja muun aiemman kirjoitetun materiaalin lisäksi tutkimusaineistona ovat haastattelut. Käpylä ja Pääkkölä lähestyivät aluksi tekijöitä ottamalla suoraan yhteyttä heihin tai heidän edustajiinsa. Kiinnostuksen myötä ja sanan kiirittyä, artistien edustajat ja muusikot ovat itsekin olleet suoraan yhteydessä tietokirjoittajiin. Laaja yhteistyöverkosto on toiminut hyvin ja esim. Muusikoiden liiton jakama tiedote toi runsaasti yhteydenottoja.

Projektin nimikkoartistit ovat Laila Kinnunen ja Alma Miettinen. He sijoittuvat kirjan aikajanan eri puolille. Laila syntyi 1939 ja aloitti laulajanuransa 1950-luvun lopulla. Hänen verrattain lyhyt uransa oli kuitenkin uraauurtava. Alma Miettinen on 2010-luvun uusia artisteja. Hän on tehnyt poikkeuksellisen näkyvää uraa myös kansainvälisesti. Kummaltakin aikakaudelta on muitakin ehdokkaita, mutta valinta perustuu näiden artistien uraauurtavaan työhön.

Kirjan näkökulma painottuu tekijyyteen ja toimijuuteen, joten tutkijat ovatkin keskustelleet artistien on nimenomaan musiikin tekemisestä ja esittämisestä. Heidät yllätti haastateltavien halu puhua suoraan talousasioista ja toimeentulosta.

– Tämä oli kyllä yksi teema haastatteluissa, mutta monet nostivat aiheen avoimesti itse esiin. He kokivat siitä puhumisen tärkeänä naisten musiikkiurien avaamisen kannalta. Artistit ovat yrittäjiä, jotka maksavat lipputuloilla tai esiintymispalkkioilla palkat kokoonpanossaan soittaville muusikoille. Siksi tämän kevään poikkeuksellinen tilanne onkin niin rankka heille. Tulot tippuvat livekeikkojen peruuntumisen myötä artisteilta, mutta myös heidän palkkaamiltaan muusikoilta. Tätä taloudellista puolta ei tuoda esille kovin usein musiikkijournalismissa, täsmentävät Käpylä ja Pääkkölä.

Tutkijoiden mukaan projekti johtaisi ihannetilanteessa yhtä kirjaa isompaankin kokonaisuuteen. Käpylä ja Pääkkölä haluaisivat tutkia artistien lisäksi säveltäjiä, sanoittajia ja sovittajia, tuottajia sekä muita musiikkiteollisuuden parissa työskenteleviä naisia, ehkäpä myös populaarimusiikkia tutkineiden naisten historiaa Suomessa. Tutkijat harkitsevat tulevaisuudessa myös suomalaisen queer-kentän kartoittamista eli suomalaisten seksuaalivähemmistöjen ja sukupuolivähemmistöjen musiikin tutkimusta. Suomessakin riittää siis tutkimattomia alueita, sillä musiikkiteollisuuden tekijöiden historiaa ei ole kirjoitettu lainkaan naisten työn näkökulmasta.

– Tämänhetkinen musiikkiteollisuuden kartoitus on jo nyt paljastanut muutamia uria, jotka ovat olleet hyvin tärkeitä tämän kulttuurin rakentamisessa. Esimerkiksi Annikki Tähti teki töitä Muusikoiden Liitossa ja taisteli parempia työoloja ja perusturvaa artisteille. Brita Koivusen tekemä musiikkimateriaaliin liittyvä työ Scandia levy-yhtiössä oli A&R-tuottajan töitä, vaikkei niitä sellaisiksi vielä kutsuttu. Ragni Malmsténia työllistivät Solo RY, televisiotyöt ja Georg Malmstén-säätiö. Levy-yhtiöiden puolella uranuurtaja Maija Kuusi perusti BMG Finland OY:n ja istuskeli kuulemma herraseurassa monta vuotta ennen kuin muita naisia alkoi suurissa kokouksissa näkyä. Nykyään tämäkin sukupuolitettu tila alkaa neutralisoitua: yhä enemmän on naisia, jotka tekevät huomattavaa uraa musiikkiteollisuudessa, kertovat Käpylä ja Pääkkölä havainnoistaan.

Sessiomuusikoiden työkentällä muutos tapahtuu kovin hitaasti ja esimerkiksi televisiossa bändeissä ei näy kuin muutama nainen: Katja Lappi (mm. Putous) sekä Suvimarja Halmetoja (mm. Älä jäädy). Tuottajina naiset ovat kysyttyjäkin, mutta miksaajina ja äänittäjinä heitä on edelleen kovin vähän. Heitä kyllä opiskelee ja valmistuu ääniteknikoiksi, mutta eri syistä heitä ei päädy alan työhön tai näy kentällä.

– Tänä keväänä Ylen A-studiossa esiteltiin nykyinen tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen myös basistina. Muusikkous nähtiin merkittävänä taide- ja kulttuurikentän taloudellista ahdinkoa käsittelevän keskustelun yhteydessä. Jos tutkimuksemme auttaa selvittämään mistä tämä johtuu, ja miten naisia saadaan näkymään monipuolisemmin musiikin ammattilaisina myös televisioissa, yksi tavoitteistamme täyttyy, selittävät Käpylä ja Pääkkölä.

Siirtyminen elektronisiin instrumentteihin ja läppärin käyttöön on sekin muuttanut naisten asemaa populaarimusiikin kentällä. Musiikkikenttä vaikuttaa tutkijoiden mukaan muutenkin tasavertaistuneen, ei vain naisten, vaan myös vähemmistöjen, seksuaalivähemmistöjen ja kaikenlaisten toimijoiden hyväksi. Tietokoneella voi tehdä hyvätasoisia kotiäänityksiä ja niitä voidaan julkaista internetissä ilman raskasta julkaisukoneistoa. Tämä tasapäistää koko kenttää. Tutkijat näkevätkin nimenomaan 2010-luvun naistoimijoiden toisena kulta-aikana. Tuolloin esiin nousi paljon uusia artisteja, jotka ottivat itselleen tilaa erityisesti kitarabändeiltä, jotka perinteisesti ovat olleet miesten omaksuma tila ja musiikkilaji.

AINEISTONKERUU ON MYÖS ETÄTYÖTÄ

Projektista ovat olleet kiinnostuneita eri tahot. Tutkimustyötä ja tietokirjaprojektia ovat rahoittaneet Tieteellisten seurain valtuuskunta, Suomen tietokirjailijat ry sekä Musiikin edistämissäätiö (MES). Muita yhteistyökumppaneita ovat Musiikkimuseo FAME ja Kansallismuseo, Teosto, LiveFIN, Music Finland, Muusikkojen liitto, Solina Records, Universal Music Finland, Kaiku Entertainment, Luova Records ja Warner Music Finland.

IMG_2386

Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

Kenttätyö eli aineistonkeruu on hyvässä vauhdissa, mutta tutkijat toivovat lisää yhteydenottoja muusikoilta ja artisteilta. Yhteyttä voivat ottaa tietysti kaikki populaarimusiikin parissa toimivat ja toimineet naiset sekä heidän edustajansa, mutta myös kaikki, joiden kokoonpanoissa soittaa naisia! Teoksen Kuka on kukin -osiossa kirjoittajat pyrkivät listaamaan muitakin tekijöitä kuin vain täysin ammattilaisina toimivia. Yhteyttä voivat siis ottaa myös osa-aikaisesti tai harrastusmuotoisesti toimivat artistit, bändit ja muut kokoonpanot. Kaikki sellaiset, jotka kuitenkin jossain välissä ovat esiintyneet tai julkaisseet musiikkiaan.

Hakemisto on hyvin kattava, sillä tiedossa on jo tuhatkunta nimeä. Mukaan voi toki myös ilmoittaa ihmisiä, joita haluaisi kirjaan mukaan, mutta kaikki vähänkään tunnetuimmat nimet alkavat listalta jo löytyäkin.

Tekijät kertovat kaipailevansa vielä punkin ja hardcoren saralla toimineiden sekä tietysti yhä toimivien naisten nimiä ja bänditietoja. Näiden musiikkityylien parissa toimineita naisia on heidän mukaansa dokumentoitu huonosti. Tietojen keräämistä vaikeuttaa se, että monet muusikoista ovat toimineet lempinimien turvin.

Tänä keväänä elämme poikkeuksellista aikaa, mutta haastatteluja jatketaan myös etänä kevään ja kesän kuluessa.

– Tällä hetkellä teemme haastattelut sähköpostitse, skypellä ja puhelimella. Kyselemme esimerkiksi bändien kokoonpanotietoja kirjan hakemisto-osioita varten muun muassa sosiaalisessa mediassa. Aineistonkeruu on siis käynnissä sähköisesti, joten yhteyttä meihin saa ottaa! Sähköpostiosoitteemme on lailastaalmaan@gmail.com, vinkkaavat Käpylä ja Pääkkölä.

Työn etenemistä voi seurata projektin kotisivuilla lailastaalmaan.wordpress.com (muut sosiaalisen median linkit jutun lopussa). Samalla voi tutustua tutkijan ja tietokirjoittajan työn haasteisiin ja ihanuuteen. Viimeisimmässä blogitekstissään  Kirjaprojekti ja koronakriisi (5.4.2020) tutkijat ovat pohdiskelleet tämän kevään poikkeustilannetta kenttätyön näkökulmasta.

TIETOA TEKIJÖISTÄ

IMG_2383

Kuvassa musiikintutkijat Tiina Käpylä (vas.) ja Anna-Elena Pääkkölä (vas.). Kuva: Anna-Elena Pääkkölä

Tiina Käpylä on Turun yliopiston musiikkitieteen oppiainetta edustava tutkija, joka toimii tällä hetkellä tietokirjoittajana. Käpylä on kiinnostunut erityisesti naisten toimijuudesta, tekijyydestä ja niiden reunaehdoista populaarimusiikin parissa sekä nuorten musakuvioista ja paikallisista elävänmusiikin kulttuureista. Genreistä puhuttaessa Käpylän tietämys liittyy erityisesti bändimusaan, metalliin, punkkiin ja indiemusaan. Elämän ääniraitana Käpylällä soi tällä hetkellä nostalgisesti lapsuuden radioiskelmät Lea Lavenista ja Hanna Ekolasta aina Bonnie Tyleriin. Soitossa ovat myös suomalaisten naisten tekemä räp-musiikki (mm. Mercedes Bentso, Mariska), hardcore (mm. The Matricides, Kovaa Rasvaa) sekä indiemusiikki (mm. Raibowlicker).

Anna-Elena Pääkkölä on post doc-tutkija Åbo Akademissa. Hän tutkii tällä hetkellä suomalaisuuden uusia kuvauksia 2000-luvun populaarimusiikissa. Kiinnostuksen piiriin kuuluvat myös elokuvamusiikki, globaali populaarimusiikki popista rockiin ja indieen, musiikkivideot, musikaalit ja ooppera. Pääkkölä on pesunkestävä iskelmäfriikki, tango-osaaja, nykypopfani ja indiemusiikin tarkka seuraaja. Hän tekee musiikkia taiteilijanimellä ALANA. Pääkkölällä on lempimusiikkia monesta genrestä. Tällä hetkellä kulutuksessa ovat Vesala, Antti Tuisku, Sigur Rós, Nick Cave, David Bowie, norjalainen AURORA, Viitasen Piia ja Billie Eilish.

LAILASTA ALMAAN -TUTKIJOIDEN LUKU- JA KATSELUVINKIT

Tiinan lukuvinkit

IMG_2384

Kuva: Tiina Käpylä

Heini Strandin Hyvä verse, suomiräpin naiset on kirja, jonka aloittaa ja ennen kuin tajuaakaan, tulee takakansi vastaan. Loistava kuvaus räpin parissa toimivista naisista, heidän tekemisestään ja asenteestaan. Siinä on myös realistisia kuvauksia ongelmista, joita heillä on ollut vastassa – ja siitä, kuinka ongelmat on selätetty!

Toinen hyvän mielen kirja, jota ei voi jättää kesken, on Laura Haaralan, Hanna Kauppisen ja Aiju Salmisen Bändin käsikirja. Lämmin suositus! Kirjassa on todella paljon myös erilaisten muusikoiden kommentteja ja kokemuksia bänditoiminnasta. Vaikka et olisikaan perustamassa bändiä niin lue silti!

Pertti Grönholmin ja Kimi Kärjen toimittama Toisen soinnut etsijät, turkulaisen populaarimusiikin villit vuodet 1970-2017 on kiinnostava katsaus omasta kaupungistamme. Olen kirjoittanut kirjaan itsekin, mutta kirjassa on paljon kiinnostavaa luettavaa monilta eri kirjoittajilta. Sen pariin tulee palattua aina vain uudestaan.

Tiinan katseluvinkit

  1. Yle Areenassa on katsottavissa Docstopin dokumentti Pappi. Punkkari. Anarkisti. Se kertoo hardcoremusiikkia tekevästä Nuusa Niskalasta, joka toimii pappina. https://areena.yle.fi/1-4315110
  2. Toisena katseluvinkkinä Jonna Tervomaan Tilassa: Timanttinen keikka myös Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-4454914

Anna-Elenan lukuvinkit

Kenttää tutkiessa on käynyt esille, kuinka vähän aiheesta on olemassa spesifiä materiaalia. Moni suomalaisen populaarimusiikin historiasta kertova kirja kertoo naisista artisteina, muttei tekijöinä tai innovaattoreina. Poikkeuksen tekee Arja Ahon ja Anne Taskisen Rockin korkeat korot, jota pidämmekin vähän kummitätiprojektina omalle projektillemme. Ulkomaisista artisteista Sheila Whiteleyn Women and Popular Music: Sexuality, Identity, and Subjectivity on myös silmiä avaava lukukokemus. Kolmanneksi voisin mainita vaikkapa Lasse Erolan Rakkauden sävel, jossa käydään läpi 1950-luvun artisteja.

Anna-Elenan katseluvinkit

  1. Youtuben aarreaitasta löytyy vaikka mitä, muun muassa Leidit Lavalla-estradikeikan taltiointeja. Tästä kymmenen minuutin hittiputki: https://www.youtube.com/watch?v=B-fdbl_YmIo
  2. Ylen Elävä Arkisto on ohittamaton paikka, kun haluaa tutkia populaarimusiikin lähihistoriaa tai lähteä nostalgiatripille. Tämä 28-osainen Suomen Suosikit-sarja varmasti vie muutaman päivän katsoa läpi, ja tuo muistoja mieleen: https://areena.yle.fi/1-4305022?autoplay=true
  3. Suosittelen myös Ylen tuottamaa Minun musiikkini -sarjaa: https://areena.yle.fi/1-50095311

Yhteystiedot ja somekanavat:

lailastaalmaan.worpress.com

Sähköposti: lailastaalmaan@gmail.com

Facebook: www.facebook.com/lailastaalmaan/

Twitter: @lailastaA

Instagram: lailasta_almaan

 

toim. Hanna Kaikko

1 kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, kuunteluvinkit, lukuvinkit, Uutiset

10 valittua: 2000-luvun suomenkielistä punkkia

ETTEIKÖ ENÄÄ MUKA OTETTAISI KANTAA, HÄH?

Aivolävistys: Leikitäänkö rauhaa (2000)

 

Huora: Normaali? (2017)

 

Nyrkkitappelu: Tekis mieli ryöstää Siwa (2014)

Yleislakko: Tasa-arvo (2012)

Kakka-hätä 77: Elämä on huora (2007)

Pää kii: Kuuden vuoden vitutus (2012)

 

Lapinpolthajat: Espooseen (2015)

 

Sur-Rur: Typerysten aika (2004)

 

Varttisäkki: Hedonismilandia (2014)

 

 

 

Lähtevät kaukojunat: Noin vaan (2014)

 

 

Levyt löytyvät myös Vaski-kirjastojen kokoelmista. Klikkaa biisin nimeä ja saatavuustiedot tulevat esiin.

 

Ann-Christin Antell

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee

LGBT – soittolista : 10 valittua

Suomessa astui voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki keskiviikkona 1.3.2017. Tämän historiallisen tapahtuman johdosta Musasto kokosi soittolistan jossa joko kappaleen esittäjä kuuluu seksuaalivähemmistöön tai itse kappale käsittelee vähemmistöjen arkea tai ongelmia. Kaikki laulut löytyvät luonnollisesti Vaski -verkkokirjastosta.

PMMP: San Francisco

Antony & The Johnsons: For today I am a boy

Peaches: I u she

Macklemore & Ryan Lewis: Same love feat. Mary Lambert

Sylvester: You make me feel (mighty real)

Jay Brannan: Housewife

Judas Priest: Before the dawn

Beth Ditto: I wrote the book

Rufus Wainwright: The art teacher

Jukka Takalo: Jokainen on vähän homo

Petri Kipinä

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee

Viikon levy: Eini – Draamaa (2016)

eini

Saanko esitellä diskon kuningattaren, joka vain paranee vanhetessaan! Nuorekas laulaja Eini Hannele Pajumäki (s.29.9.1960, Pello) tuli tunnetuksi ensimmäisellä laulullaan Yes Sir Alkaa Polttaa. Muihin tunnettuihin levytyksiin kuuluu esimerkiksi Kesä ja Yö, Haloo Hela Finland, Kiitävän Hetken Hurma sekä Olen Neitsyt. Hän on saanut kultalevyn ja platinaa albumista Hitit. 2005 hän oli Iskelmä Finlandia ehdokkaana. Tämä nainen syntyi maanviljelijäperheessä ja 14-vuotiaana pääsi koelaulutilaisuuteen Taiskan biisillä Moi moi vain ja oli laulusolistina pikkuveljensä bändissä Sailons. Levytyssopimus oli jo plakkarissa Katri Helenan biisin Lintu ja Lapsi ansiosta. Pian Eini sai unohtaa hammashoitajan harjoittelupaikkansa ja muuttaa Helsinkiin 17-vuotiaana ja ensimmäinen single Yes Sir Alkaa Polttaa oli todellinen läpimurto.

 

1980-luvulla ilmestyi albumi Aika Pakkaus. Hän myös pääsi näyttelemään itseään elokuvaan Uuno Turhapuron Leivissä. Einin valttikortit ovat energisyys ja eroottisuus olleet alusta lähtien, mutta sitten hän siirtyi perinteisten iskelmien, kuten Tapio Rautavaaran, Topi Sorsakosken ja muiden ikivihreiden puolelle ja teki uusintasovituksia niistä.

 

1990-luvulla ilmestyi kolme levyä ja Eini vaihtoi myös levy-yhtiötä. Mm. Nukutko Sä Kulta Jo, Yön Jälkeen, ja Aina Sun Luonas olivat Sydän Onnea Soi-levyllä.

 

2000-luvulla Eini valloitti Diskoiskelmän uudelleen. V. 2002 Hitit myi kultaa 2 kuukauden aikana. Mä Jään –biisi meni radiolistojen kärkeen, ja DNA:n mainoksen säkeestä Sulle Tuli Faksi tehtiin kokonainen kappale. Eini osallistui v. 2016 Uuden musiikin kilpailuun kappaleella Draamaa. Hän sijoittui finaalissa seitsemänneksi.

 

Draamaa-albumi on täynnä coverihittejä eri vuosilta. Eräs biisi Etsit Muijaa Seuraavaa toi lapsuusmuistoja mieleen, kun kuuntelin silloin kovasti Gimmeliä. Intro-alku lupasi jo hyvin paljon, ja jäin odottamaan lisää. Draamaa-kappale sai minut vakuuttuneeksi. Vaikka kyseessä on diskoiskelmää, niin tykkäsin todella paljon musiikista itsestään. Biisin c-osassa oli mukava Dubstep-lisä, joka sai minut innostumaan lisää.  Toinen biisi On Niin Helppoo Olla Onnellinen oli ihanan kesäinen, ainakin biisin intro antoi ymmärtää niin. Koko levy itsessään on tanssittava, sait minutkin teknoihmisenä (ja iskelmävihaajana) tanssimaan huoneessani keskellä yötä. Eini, sinä yllätit minut positiivisesti täysin! ❤

 

Intro

Draamaa

On Niin Helppoo Olla Onnellinen

Nettiin

Etsit Muijaa Seuraavaa

Me Ei Olla Enää Me

Kriisit

Rusketusraidat

Mikä Kesä

Lupaan Olla

 

Tarkista levyn saatavuus Vaski-kirjastoista tästä:  https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3441347

Meri – harjoittelija

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy: Ina Forsman (2016)

 

InaForsman

 

Tuoretta bluesia! Ja nuoren naisen voimalla ja intohimolla.

 
Idolsistakin tuttu nuori nainen on saanut oppinsa ja ohjauksen huuliharpisti Helge Tallqvistilta. Helge johdatti Inan bluesin maailmaan. Jo vuonna 2013 ilmestyi Ina Forsman with Helge Tallqvist -levy, joka valittiin Ylen Paras blueslevy -kuuntelijaäänestyksessä sijalle 2. Bändi edusti Suomea European Blues Challenge -kilpailussa ja sijoittui neljänneksi. Tämä menestys johdatti Inan Euroopan esiintymislavoille.

 
Ina Forsman -levy koostuu kymmenestä Inan ja Tomi Leinon kirjoittamasta kappaleesta. Yhdestoista kappale on Nina Simonen I want a little sugar in my bowl. Helgen yksi neuvo tuoreelle muusikolle oli: musiikin täytyy olla persoonallista. Ja tällä omalla esikoislevyllään Ina on mielestäni ottanut neuvon haltuun. Jo Inan ääni itsessään on mieleen jäävä ja sävellykset ovat tarttuvia ja monipuolisia.

 
Ina on kertonut, että haki inspiraatiota musiikkiin laajalti. Pääasiassa hän kuunteli vanhaa soulia ja bluesia. Levy kehittyikin bluesista myös soulin suuntaan. Ehkä tästä johtuen Inan amerikkalainen bändi on laajempi kuin bluesissa normaalisti. Mukana on myös saksofoni, trumpetti, huilu ja piano.

Omiksi suosikeiksi nousivat iloisen kepeä Bubbly kisses sekä piinaavan kaunis Don’t hurt me now.

 
Inaa on povattu yhdeksi vuoden 2016 mielenkiintoisimmista artisteista. Levy on ollut ainakin melkoisen kysytty Vaski-kirjastoissa!

 

Lisää tietoa Inan nettisivuilta

 

Saatavuus Vaski-kirjastoissa

 

No room for love

 

Hanging loose harjoituksissa

 

 

 

Päivi, Kaarinan kirjasto

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy: Lightman – Natural notes (2011)

lightman

 

Lightman (oikealta nimeltään Timi Valo) on ”legenda-statuksella” varustettu rullalautailija ja muusikko. Hänet tunnetaan mm. Melodica- nimisestä skeittifirmasta, Dog- elokuvista ja instrumentaalireggaesta, jota myös Natural notes edustaa.

Ihan mistään tavallisista reggaerytmeistä ei nyt ole kyse, vaan soundi on huomattavasti pohjolalaisempaa. Levyn äänimaisema on utuinen, hypnoottinen ja hengittävä. Ahkera melodikan käyttö ja perkussiot ovat ehkä suurimpana syynä tähän. Rummuista taas löytyy takapotkua ja ne ovatkin ehkä muutenkin traditionaalisimmat ainekset levyllä, mutta sekin on kaikkea muuta kuin huono asia.

Levyn pituus on 13 kappaletta ja se on juuri sopiva ja biiseissä on mukavasti vaihtelua, vaikka soundi pysyykin aika samana. Esimerkiksi Samettivarjot on erittäin hiipivä ja salamyhkäinen, kun taas Hjalmars fiske songen aurinkoinen ja kotoisa kappale.

Lightman ja Natural notes kuuluuvat Suomi-reggaen kovimpiin ja samalla myös omaan ”kotisoundtrackiin”.  Vahva suositus.

 

 

Levy on lainattavissa Turun musiikkikirjastosta.

 

Eero Kostiainen

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levynä Maj Karman Peltisydän

maj-karma-peltisydan

Maj Karman aktivoituminen ei ole varsinainen paluu, sillä tyypithän olivat vain vetämässä henkeä. Kasvamassa korkoa. Herra Ylppö pääsi purkamaan post punk -fetissejään Ihmisten kanssa. Hyvä niin sillä nyt pöytä on niiltä osin puhtaampi. Ihmisten reality rock antoi Ylpölle mahdollisuuden kierrättää ihmissuhteensa sanoiksi ja laulujen aiheiksi. Maj Karman kanssa voidaan tarttua maailmaa niskasta.

Vaikka osa Peltisydän-albumin materiaalista voisi olla peräisin Ihmisten levyltä, Maj Karma kuulostaa erityisesti itseltään. Levy on henkisesti ja energiansa puolesta jatkoa mainiolle Sodankylä-albumille. Suurin ero löytyy teksteistä. Ylppö sai purkaa henkilökohtaisen taakkansa Ihmisten levyille, joten Peltisydän tuo lapsuusmuistojen lisäksi tapetille jopa kantaaottavaa Ylppöä. Katse nostetaan ylös omasta navasta. Kuten Maj Karman kanssa on tapana, riffi on kuningas. Ylpön tekstit tukevat mainiosti niin tylyissä kohdissa kuin tunnelman luontia vaativissa tehtävissä. Mukana on myös muutama kryptisempi teksti eivätkä kaikki viisutkaan ole helpoimmasta päästä. Maj Karma ei ole lähtenyt tekemään vaikeaa levyä mutta ei myöskään radiosoittosoundiin rähmällään olevaa ’tykkää musta’ -tekelettä. Raskas on raskasta kun niin vaaditaan ja levyltä löytyy myös radiosoittoon kelpaavia kertosäkeitä.

Kiekon aloitus on todella vahva ulostulo. Sotaa ei tule on kaikessa raskaudessaan ja rujoudessaan väkevä näyttö Maj Karman päivän kunnosta. Levyn nimibiisi Peltisydän on timantti ja kruununjalokivi. Sydän hakkaa miljoonaa on lähempänä Ihmiset-tuotoksia mutta Maj Karman työkalupakista löytyvä dramaattinen tummuus viiltää syvemmältä kuin Musta Paraati (?) Puumiekka oli ’turvallinen’ sinkkubiisi, ehkä turhankin laskelmoitu mutta toimii levykokonaisuudessakin kiitettävästi. Väkevän kantaaottava Pelastakaa lapset aloittaa levyn vaihtoehtoisemman kolmanneksen. Kukaan ei huomaa minua on kuin Ihmiset-coveri mutta hyvä sellainen. Telekineesi – raastavan alaston ja kolisevan kulmikas mutta ah niin valmista Maj Karmaa. Laulu vapaudelle runttaa kapinallisen raivolla ja Pikku sisar hämyilee rajujen takautumien säväyttämänä.

2016 luottaa emotionaaliseen muistoissa trippailuun kun taas Onnellinen loppu on erilainen, sähköinen mutta kuitenkin kevyempi Maj Karma -tuotos. Kokonaisuus ilmentää vahvaa yhteishenkeä, tekemisen paloa ja vaivattomuutta. Tasapainoinen paketti pysyy tiukasti kasassa antaen kuitenkin jäsenilleen tilaa käyttää omia vahvuuksiaan. Peltisydän henkii aikuistuvan hahmon kapinaa, ilman pikkumaista varjonyrkkeilyä tai sarvia ja hampaita. Jos ’aikuistunut’ on väärä sana, Maj Karman voi todeta osaavan käsitellä energiaansa harkitummassa muodossa. Poukkoileva säätäminen jää vähemmälle.

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Viikon levy: Viitasen Piia – Uni onnesta (2014)

Viitasen_Piia

 

Viitasen Piian toinen levy Uni onnesta sai osakseen suitsutusta kerrakseen ilmestyessään vuonna 2014. Levyä kehuttiin kauniiksi, herkäksi, melankoliseksi, henkeväksi ja vuoden parhaaksi levyksi. Eivätkä arvostelijat yhtään liioitelleet. Tämä folk-/poplevy on todellakin tutustumisen arvoinen, jos et ole levyyn jo törmännyt!

 
Viitasen Piia koostuu laulaja-lauluntekijä Piia Viitasesta, kitaristi Mikko Malmivaarasta, rumpali Jarkko Ikosesta ja basisti-pianisti Juho Niemelästä. Kappaleet ovat Piia Viitasen käsialaa muutamaa lukuun ottamatta. Ja koska kyseessä on kaunis levy, niin mukana on tietysti myös jousisoittimia, harmooni ja puhaltimia. Levyn selkäranka on kuitenkin kitara ja laulu.

 
Tuntemattomalle Ainolle –kappale on saanut sekä kuulijat että kriitikot liikuttumaan. Teksti pohjautuu Piian papan kirjoittamaan kirjeeseen rintamalta. Kaunis melodia ja tunteisiin vetoava teksti saavat kyllä kyyneleen vierähtämään poskelle. Miten kauniisti pappa onkaan osannut pukea varmasti monen sotilaan ajatukset sanoiksi. Juuri tämä kappale sai minut tutustumaan koko levyyn.

 


Vahvana jäivät mieleen myös kappaleet Nuku, oi nuku ja Keinu. Näissä kappaleissa kuvataan hienosti elettyä elämää ja luopumisen tuskaa. Nuku, oi nuku on säveleltään voimakas kun taas Keinu puolestaan herkän kaunis. Levyn aloittava Ukkoslaulu on kunnon voimalaulu.

 
Löytyypä levyltä myös jouluun sopiva kappale: Eilen luvattiin lunta (Hoosianna). Tämänkin kappaleen kuulijat ottivat omakseen ja se oli Jouluradion toiseksi soitetuin kappale 2013. Piiloraitana levyltä löytyy Anni (Talvi-illan tähtilöitä) eli Immi Hellénin runo Annin usko. Sävel tähän kappaleeseen on Piian mummolta peritty kansansävelmä.

 

Musiikki tutkitusti mm. rauhoittaa, lohduttaa ja vie takaisin muistoihin. Työssään vanhusten parissa Piia on varmasti nähnyt musiikin voiman ja se välittyy hänen kappaleissaan. Laulu ja tulkinta ovat korutonta ja kaunista. Sanoituksista välittyy kokemukset iäkkäiden ihmisten parissa. Piialla on taito pukea elämänkokemuksia sanoiksi. Lisäksi sovitukset tukevat kappaleita todella hyvin.

 

Tutustu Viitasen Piiaan

Viitasen Piian haastattelu Yle musiikissa

Saatavuus Vaskissa

 

Päivi, Kaarinan kirjasto

1 kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levynä Pistepirkkojen ajattomuutta vuodelta 2011

 22-Pistepirkko_Lime+Green

22-Pistepirkko: Lime Green Delorean

22-Pistepirkon 2010-luku on ollut hiljainen. Lime Green Delorean julkaistiin vuonna 2011. Parhaillaan bändi on tauolla.

Ikävä on kova. Siksi on hieno huomata Lime Green Delorean -albumin olevan yhtä ajankohtainen tai ajaton kuin vuonna 2011. Pistepirkkojen psykoboogie venyy moneen suuntaan. Mukana on Mumford & Sons -henkistä folk-hekumointia eli siis listakamaa! Pirkot kertaavat matkan varrella hyväksi havaittuja temppujaan – folkahtavan avaruusrockin ja suobluesin kautta akustiseen hymistelyyn ja onhan bändin pakko veivata pakollinen autotallirymistely (Stupid).

Albumilta aistii kuitenkin vapautuneen ja omaehtoisen tekemisen meiningin – bändi vaikuttaa aidosti innostuneelta. Alkuun päästään heti melkoisella herkkupalalla, avaruuden kaikujen ja elektronisten temppujen takaa löytyy hämmentävän herkkää uusiofolk – utuisesti leijuva urkuballadi kantaa nimeä Lights Up The Highway. Dream 1987 kulkee paksussa sumussa, psykedeelinen matka toimii mutta peruskouluenglannilla hoettu teksti ärsyttää. Ufo Girl on ehdoton täysosuma, akustisen riisuttu rallattelu toimii mainiosti. Blueshölkkä So Much Snow kuulostaa autenttiselta – kunnes vokaalit astuvat kuvioihin. J.Karjalainen onnistui muuntumaan Lännen-Jukkana kähiseväksi perinneveivaajaksi mutta Pirkoilta temppu taittuu kankeammin. Kaikesta huolimatta viisu on kolisevan suobluesin elinvoimainen ilmestys.

Albumi osoittaa melkeinpä parhaat hetkensä vähemmän sähköisissä merkeissä. Sunny Days on konstailematon mutta kaikessa vähäeleisyydessään sykähdyttävä pala. Myös Sweet Rodeo Heart onnistuu tulemaan iholle, PK:n ääni on vahvimmillaan korviin kuiskaavissa fiilistelytuokioissa. Albumin nimibiisi lähestyy indie-ja taiderockin sudenkuoppia mutta leimallisesti Pistepirkoilta kuulostava tekele kasvaa albumin kantavien voimien joukkoon.

22-Pistepirkko osoittaa värkeistä yhä irtoavan vapaasti hengittävää genrerajoista piittaamatonta tajunnanlaajentajaa. Albumille on tavoitettu rentoutta ja tekemisen iloa. Luonnollisesti Pirkot ovat asemassa, jossa tyypeillä on vapaus tehdä täysin omanlaista musiikkia. Kuulijan kannalta Lime Green Delorean haastaa riittävästi mutta antaa myös helposti sulavia kertosäkeitä.

J.Kaunisto

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Svart Records kunnioittaa Eero Koivistoisen juhlavuotta lukuisilla uudelleenjulkaisuilla

svart valk-logo

Eero Koivistoisen juhlavuosi tuo runsaasti Svart Recordsin uudelleenjulkaisuja.

Kotimaisen jazzin sekä laajemminkin sävellystaiteen merkkimies Eero Koivistoinen täytti 13.1. 2016 70 vuotta.

Svart Records kunnioittaa ”Koipan” juhlavuotta uudelleen julkaisemalla merkittävän määrän artistin tuotannosta kuluvan vuoden aikana. Koivistoinen-projekti alkaa 5.2. arvostettujen Valtakunta– ja For Children-albumeiden vinyylipainoksina. Helmikuun lopussa ilmestyvää Odysseus-levyä seuraa huhtikuussa Esko Linnavalli Sextetin kanssa vuonna 1975 nauhoitettu Day Is Over.

Tämän jälkeen kevään ja kesän aikana ilmestyvät lastenlaululevy Muusa ja Ruusa, Eero Koivistoinen & CO:n 3rd Version sekä Eero Koivistoinen Music Societyn Wahoo!. Syksyllä on vielä luvassa 1970-luvun loppupuolen julkaisuista The Front Is Breaking, Labyrinth ja At Belmont Jazz Club.

Myös Koivistoisen kvartetilta on tulossa uutta materiaalia viime vuoden Hati Hati -menestyslevyn jälkeen.

eero-koivistoinen-valtakunta-lp

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset