Avainsana-arkisto: kuukauden artisti

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: LNA (Liina Turtonen)

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Liina Turtonen (artistinimi LNA), musiikkituottaja, muusikko, yliopiston opettaja ja YouTuberi. Olen asunut seitsemän vuotta Iso-Britanniassa, johon päädyin reppureissulla ja josta nyt olen saanut kaksi tutkintoa, sekä aviomiehen.

Alunperin olen kotoisin Naantalista ja kävin Turussa Puolalanmäen musiikkiluokat, sekä Turun konservatoriossa viulutunnit. Musiikista ei ikinä kylläkään pitänyt tulla ammattiani sillä Naantalin Teatterissa vietetty lapsuus inspiroi näyttelijän ammattiin. 21-vuotiaana löysin tieni Glasgown työväenkaupunkiin ja siellä ajauduin löytämään uuden intohimoni: musiikkituottamisen.

Tällä hetkellä työni on koostuu monesta eri osa-alueesta. Musiikkituottajana nauhoitan, miksaan ja luon kappaleita niin bändien, kuin soolo-artistien kanssa. Sävellän myös omaa musiikkia englanniksi ja suomeksi. Musiikkini on elektroakustista poppia, jossa keskityn akustisten ja synteettisten äänien yhteyteen. Tämän lisäksi opetan Leeds College of Music- yliopistossa musiikkituottamista ja pyöritän YouTube- kanavaa LNA Does Audio Stuff. Kanavallani haluan edistää naisten näkyvyyttä audio-alalla ja inspiroida lisää naisia ja tyttöjä musiikkituottamiseen.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Olen onnekas työskennellässäni yliopistossa, jossa meillä on upea kirjasto. Audio-alalla internetistä saa nykyään paljon informaatiota, mutta edistyneempiä tekniikoita ja tiedettä ei muualta saa kuin kirjoista. Itseäni koitan tästä jatkuavasti muistuttaa, jotta voin kehittää taitojani, mutta myös löytää kirjallisuutta oppilailleni.

Tykkään siitä miten kirjastoista on nykyään tullut interaktiivisempia tiloja, joista löytyy mahdollisuus musiikin kuuntelemiseen ja myös tekemiseen. Tämä on upeaa, koska se mahdollistaa uuden harrastuksen aloittamisen taloudellisesta tilanteesta huolimatta.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Pari vuotta sitten menimme katsomaan Bruce Springsteenin keikkaa Glasgowssa. Oli upeaa todistaa tämän legendaarisen artistin omistautumista musiikilleen ja nähdä miten maailmanluokan konkari vetää kolmen ja puolen tunnin keikan täydellä energialla. Klassikko, jota on vaikea ylittää.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Asun Yorkissa, joka on viikinkiaikainen kaupunki. Täällä turisteja viihdyttää monta sataa pubia (yksi jokaiselle vuodenpäivälle), joten brittiläiseen tapaan täällä soi kansanmusiikki joka ilta. Valitettavasti keskustan arjessa ei näy se, että kaupungissa on myös kaksi isoa yliopistoa joissa molemmissa on hienot musiikkikurssit. Oppilaiden keikat järjestetään kaupungin ulkopuolella olevissa kampuksissa, jonne ei aina ole helppoa lähteä.

York on osa Yorkshiren maakuntaa, joka on tunnettu sen musiikista. Täältä ovat kotoisin mm. The Arctic Monkeys, Pulp ja The Cribs. Tunnin päästä Yorkista on kaupunki nimeltä Sheffield jonka musiikkikulttuurista pidän enemmän kuin Yorkin tarjonnasta. Sheffield on kahden ensimmäisen edellämainitun bändin kotikaupunki ja nykyään sen on täynnä elektornista musiikkia ja salaisia klubi-iltoja.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Air – Premiers symptomes

Elektronisen musiikin pioneereja, jotka osaavat tuoda luoda tumman tunnelman, mutta pitävät soundit aina keveinä ja jatkuvasti uusiutuvana.

Bon Iver – 22, a million

Tätä albumia on tullut kuunneltua toistolla samalla, kun opiskelin maisterin tutkintoani. Heidän tapansa tuottaa ja luoda musiikkia akustisista äänistä/materiaalista ja kääntää se synteettiseksi on upea. Albumi kertoo tarinan alusta loppuun ja jaksaa yllättää.

Ultra Bra – Kalifornia

Mitäpä tätä klassikkoa kommentoimaan. Piristää aina.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Lau Nau (Laura Naukkarinen)

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Laura Naukkarinen, ja teen musiikkia useimmiten nimellä Lau Nau. Olen tehnyt musiikkia jo reilut parikymmentä vuotta bändeissä ja soolona. Ensimmäiset julkaisut, joilla olin mukana soittamassa, julkaistiin 1999. Vaikka enimmäkseen nykyään soitan soolona Lau Nau -nimellä, esiinnyn myös Seitsemäs Taivas -bändini kanssa, jossa soittaa Topias Tiheäsalo ja Hermanni Yli-Tepsa. Muita vakisoittokavereita on Pekko Käppi, Matti Bye ja perustamani Poseidon-kuoro. Soitan edelleen bändeissäkin ja uudelta Kiri Ra! -bändiltäni tulee ulos debyyttilevy tänä vuonna. Keikkailen ympäri maailmaa ja tänä vuonna julkaistaan seitsemäs kokopitkä Lau Nau -levy.

Teen musiikkia elokuviin, teatteriin ja tanssiin sekä soitan mykkäelokuvasäestyksiä ympäri maailmaa. Olen alkanut tehdä monikanavaisia ääni-installaatioita ja niiden tekemisestä olen innoissani. Pääinstrumenttini on tällä hetkellä modulaarisyntetisaattori, oma ääneni, piano ja erilaiset kenttänauhoitukset joita keräilen jatkuvasti. Soitan kyllä auttavasti kaikenlaisia soittimia, mutta virtuoosi en ole missään. Tykkään opetella musiikin teknologiaa osana sävellystyöni ohessa. Olen täyspäiväinen säveltäjä, muusikko ja tuottaja nykyään. Työskentelin aika pitkään kirjastonhoitajana musiikin tekemisen ohessa, mutta se työ jäi pois muutama vuosi sitten.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Käytän ahkerasti! Olin tosiaan ennen kotikuntani eli Kemiönsaaren kirjastojen kirjastonhoitaja, ja siitä on jäänyt jäljelle halu pysyä ajan tasalla uutuuskirjojen suhteen, varaan aika paljon kirjoja ja luen sitä mukaa kun varaukset saapuvat. On myös ihanaa vain kävellä hyllyjen välissä ja herätelainata kirjoja. Ehdin käydä naapurikunnan kirjastossa viime viikolle päivää ennen kuin kirjastot sulkivat korona-epidemian takia, ja lainasin useita kirjailijoiden itse itsestään kirjoittamia elämäkertoja ja muistelmia.

Arvostan kirjastojen tekemää työtä demokratian eteen. Kansalaisten oikeus tietoon ja lähdekritiikin opetus ovat edelleen ajankohtaisia juttuja joihin täytyy panostaa. Kirjastojen henkilökunnalla voi olla suuri rooli digiyhteiskunnassa tekemällä tiedonlähteitä läpinäkyviksi ja opettamalla mediataitoja kaikenikäisille. Puhumattakaan kulttuurin ja taiteen saavutettavuudesta!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Konsertit ylipäänsä ovat olleet aina käänteentekeviä kokemuksia – se että kokee jotain yhdessä ihmisjoukon kanssa, tietyssä paikassa ja ajassa, ja että näkee musiikin syntymisen jännitteen, vaaran ja ihmeen. Välillä erikoinen keikkapaikka tai joku keikan aikana tapahtunut juttu tekee siitä unohtumattoman, välillä esiintyjän ja yleisön välinen jännite tai joku muu yllättävä asia.

Vaikeaa valita edes muutama tehden oikeutta kaikille ihan mielettömille keikkakokemuksille, joissa oon saanut olla mukana, mutta yritetään: Pauline Oliveros Le Guess Who?-festareilla viikkoa ennen kuolemaansa. Mykistyn vieläkin kun ajattelen sitä keikkaa. Punkbändit Rauhanasemalla 90-luvun lopussa. Tony Conrad Kraak-festareilla. Ahti & Ahti Cafe Otossa Lontoossa loihtimassa koko paikan johonkin toiseen ulottuvuuteen. Kiertueella muiden bändien keikat samoissa tapahtumissa joissa itse soittaa – vitsit mikä lohtu jakaa kiertueiltoja mahtavien tyyppien kanssa. Sellaiset hetket kun näkee keikalla jonkun tähden, jota on fanittanut tai fanittaa, ja ihokarvat nousee pystyyn ja kyyneleet silmiin jo heti ensimmäisen tahdin aikana. Oma bändi ja kavereiden bändien keikat – mikä rakkaudentäyteinen fiilis valtaa mielen kun vain ajatteleekin niitä.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Kemiönsaarella tapahtuu kaikenlaista pientä kiinnostavaa musiikkirintamalla, niin uusia juttuja (Festival Norpas, meidän omat Kiilan Äänipäivät, MörkÖ-festari) kuin sitten joitain mielenkiintoisia perinteisiäkin ilmiöitä (kuorot, haitari- ja tanssibändimusiikki, Kemiönsaaren Musiikkijuhlat jne). Mutta odotan innolla, että musiikkielämä täällä myös monipuolistuisi entisestään.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Suosituksista tuli melko historiallispainotteisia kun en löytänyt valikoimista tuoreita marginaalimusiikin suosikkejani. Mutta nämä ovat yhtä lailla mahtavia levyjä: 

Eliane Radigue: Triptych

Hienovaraista, minimalistista äänen soinnin ja pulssien tutkailua.

Hurley, Michael: Armchair Boogie

Lohtulevy.

Laurie Spiegel: The Expanding Universe

Elektronisen musiikin pioneerin huikea albumi.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Mies ja ääni – Marko Haavisto 50 vuotta

Sunnuntaina 22.3. täytti 50 vuotta yksi suomalaisen populaarimusiikin tunnetuimmista äänistä. Marko Haavisto syntyi vuonna 1970 Lapinjärvellä. Pitkän uransa aikana Haavisto on levyttänyt yhden sooloalbumin sekä parisenkymmentä levyä eri yhtyeidensä kanssa. Oma ensikosketukseni Haaviston musiikkiin tapahtui kuullessani kenties yhtyeen tunnetuimman kappaleen Paha vaanii Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä (2002). Tämä ja elokuvassa myös kuultu Stay löytyvät Marko Haavisto & Poutahaukat– yhtyeen albumilta Lamppu palaa (2002).

Haavistosta puhuttaessa itselleni tulee mieleen ensimmäisenä ääni. Hänet on helppo laittaa samaan nippuun Baddingin, Topi Sorsakosken ja Jorma Kääriäisen kanssa. Lauluääni, joka todella koskettaa syvältä, yhdistää yhdessä Agentsin kanssa näitä miehiä. Vaikka Haavisto ei Agentsissa olekaan soittanut, on hän urallaan ollut bändin keulakuvana pitkään nähdyn Sorsakosken taustabändissä basistina. Rauli Badding Somerjoesta tuli nuoren Haaviston esikuva hänen nähdessään tämän esiintyvän televisiossa. Pari vuotta myöhemmin Haavisto tapasi idolinsa. Hyvin alkaneen yhteistyön keskeytti kuitenkin Somerjoen yllättävä kuolema vuonna 1987.

Turun pääkirjaston musiikkiosaston hyllyistä löytyy runsaasti Marko Haaviston aineistoa.

Marko Haavisto oli 16-vuotias kun Badding Rockersin ensimmäinen single julkaistiin. Tämä tapahtui Somerjoen kuoleman jälkeen. Single sai kovasti huomiota ja Baddning Rockersin levyt ovat kiinnostaneet ihmisiä myöhemminkin ja tänä keväänä ne julkaistaan uudelleen, Haaviston merkkipäivän kunniaksi. Levyt on tilattu luonnollisesti myös kirjastoon ja voit varata ne Vaski-verkkokirjastosta. Omien yhtyeidensä lisäksi Haavisto on tehnyt kappaleita myös muille artisteille ja levyttänyt mm. Kaarle Viikatteen ja Dave Lindholmin (Kynä ja Kumppanit) kanssa.

Heinäkuussa 2013 Marko Haavisto vastaili Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti– sarjan kysymyksiin.

Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, juurimusiikkia, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Merita Berg

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Merita Berg, laulaja-lauluntekijä, koirahullu. Musiikin pariin tulin entisen yhtyeeni Hullu Ruusun kautta ja nykyisin jatkan musiikintekoa taiteilijanimellä Rosita Luu.

Musiikkia päädyin tekemään sattuman kautta kesällä 2016. Taustani on oikeastaan lavarunouden ja valokuvauksen kanssa vietetyt vuodet, joita seurasi sitten hyppäys musiikkiin. Ennen musiikintekoa, tuotin ja juonsin lavarunouteen keskittyvää klubia Runöklubi kirjastoa vastapäätä sijaitsevassa kapakassa Bar Ö:ssä. Tarkoitus oli tarjota matalan kynnyksen leikkikenttä kaikille tekstistä kiinnostuneille.

Esiintymisiä oli laidasta laitaan, moni muusikkokin buukattiin keikalle: itseä on aina kiinnostanut lauluntekijöiden tekstit. Jossain välissä kohtasin muusikoita, jotka kannustivat ja houkuttelivat minua tekemään musiikkia kuultuaan runojani. Ns. tulppa aukesi heti ja biisejä syntyi. Teen kappaleeni aina tiiviissä yhteistyössä sovittajien ja soittajien kanssa.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

En tällä hetkellä, rehellisesti sanottuna en ole uskaltanut kurkistaa kuinka suuret myöhästymismaksut itseäni on vastassa, summa heiluu varmaan satasen ja risat tienoilla. Asun nykyään Helsingissä. On oltava hieman perverssi tyyppi antaakseen tapahtua näin suuret myöhästymismaksut…

Turussa on ihana kaupunginkirjasto ja hemmetin hyvällä paikkaa. Turussa asuessani suoritin yleensä tämän tyyppistä trianglea: ensiksi kirjaston runopuolen sohville rauhoittamaan hieman ajatuksiaan, sieltä Cafe Artiin ja sen terassille ihmettelemään lintuja sekä elämää ja vielä kotimatkalla kulku kirjaston kautta, yleensä ”herätelainoja” lainaillen. Enkä ajautunut velkaloukkuun!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Mitä äkkiseltään tulee mieleen, viimeaikaisista tamperelainen yhtye Maria ja Marsialaiset löivät kyllä kuin kelohalolla päin kuonoon. Yhtyeen laulaja-rumpalilla Marialla on mieleenpainuva, jylhä ja primitiivistä vaaraa uhkuva ääni. Ja mikä karisma tällä jengillä! Kun vedetään rokkia, siinä on oltava tyypeillä särmää ja tyyliä. Heillä on sitä! Heillä on SE!

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Täällä tapahtuu paljon ja jatkuvasti! Tilanne on Helsingissä hyvä. Ei tässä perässä pysy. Käyn silloin tällöin kuuntelemassa keikkoja.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Mummin Kullat: Kulta 

Turussa perustettu mahdottoman ihana Mummin Kullat julkaisi 2017 mainion debyyttialbuminsa. Kulta on kasa jännittäviä yhdistelmiä folkimmasta kamasta aina elektronisempaan, melkeinpä virtaviivaisen tanssittavaan kamaan. Sanoitukset vasta onkin herkkua, paikka paikoin tosi tarkkanäköisiä, esim. albumilla kuultava Maailman paskin nalle on viiltävää yhteiskuntakritiikkiä rempova kappale. Tärkeää ja ilahduttavaa, että teiltä löytyy tämä levy kokoelmistanne!

Itä-Hollola Installaatio: Elävien aalloilla

Tässäkin vahva debyyttialbumi. Tämä on intensiivinen, vimmainen kokonaisuus: yhdistelmä herkkää sekä roiman vahvaa. Laulaja-lauluntekijä Robertin ääni on todella omintakeinen. Suosittelen tätä etenkin kaikille säröisen kitararockin ystäville.

Rickie Lee Jones: Pirates

Novellinomaisesti vyöryävät tarinat ja sävelet. Rakastan tätä albumia. Se on täynnä hienoa ja omalaatuista tarinankerrontaa, tosi taitavaa soitantaa ja no, ylipäätänsä Rickien äänenkäyttö on hämmästyttävän kiintoisaa. Albumilla esiintyy paljon myös aika ”juustoisia” elementtejä, jotka assosioituvat omassa päässäni musikaaliin tms. piirrettyihin viittaaviksi. Ne on sellaisia suureellisen melodisia koukkuja, joista nousee hassut höpsöt sävärit ja voisi sännätä tanssimaan kaduille tai pussailemaan.

Toim. Petri Kipinä

Merita Berg (Rosita Luu) Turun Sanomien haastattelussa 27.2. ja keikalla Cafe Victorissa la 7.3. klo 20

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jaakko Penttinen

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Jaakko Penttinen ja viettänyt lähes koko ikäni tavalla tai toisella musiikin äärellä. Viime vuosina olen toiminut Turun syntetisaattoriseurassa,  kuratoinut Kokeellisen musiikin klubia Turun kirjakahvilassa, tehnyt ja esittänyt soolomusiikkia sekä muissa kokoonpanoissa, kuten E-Musikgruppe Lux Ohr, Wellenform, Orne ja Galactic Travellers jne. Koen olevani musiikin suhteen melko utelias etsijä.

Nuoruuteni vietin 80-90 -luvun vaihteessa metallin, punkin ja hardcore -musiikin parissa. Läpi 90-luvun soitin bassoa mm. Selfish ja Força Macabra -nimisissä yhtyeissä. Viime vuonna palasin pitkän tauon jälkeen Força Macabraan, jonka kanssa olemme tehneet viime aikoina uusia nauhoituksia ja parin viikon Brasilian kiertueen viime marraskuussa. Kävimme jo 90- luvulla jonkin verran ulkomailla kiertelemässä.

90-luvun lopulla jotenkin kyllästyin punkiin ja hardcore-musiikkiin ja innostuin aiempaa enemmän industrial-musiikista, joka eli silloin uutta nousukautta alakulttuurissa mm. neofolkin, dark ambientin ja japanilaisen noisen muodossa. Samoihin aikoihin aloitimme myös parin kaverin kanssa järjestämään tuollaisia konsertteja Turussa Kuolleen musiikin yhdistys -nimen alla.

2000 -luvun alussa kiinnostuin enemmän varhaisemmasta kokeellisesta ja elektronisesta musiikista. Vuosikymmenen lopulla perustimme 70 -luvun saksalaiselle krautrockille ja kosmiselle musiikille kumartavan yhtyeen E-Musikgruppe Lux Ohr, jonka kanssa olemme tehneet muutaman pitkäsoiton, pari kasettialbumia ja monipuolisesti erilaisia keikkoja. Lux Ohrissa soitin syntetisaattoreita ja sekvensserejä. Lux Ohrin seuraava albumi on valmis ja se tullaan julkaisemaan lähikuukausina.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Olen ollut kirjaston suurkuluttaja teini-ikäisestä saakka. Nuorempana lainasin ahkerasti mm. beat-kirjallisuutta ja musiikkikirjastosta erityisesti elektroakustisen hyllyn äänitteitä. Tuon hyllyn kautta löysin paljon uutta musiikkia aina Magmasta Bachir Attariin, mihin en olisi ehkä muuten törmännyt.

Nykyään taidan lainata äänitteiden sijasta enemmänkin musiikki- ja taideaiheista kirjallisuutta. Ja jos saa esittää toiveen, niin näkisin mielelläni, että kirjastossa olisi erillinen huone elektronisen musiikin tekemiseen. Silloin käyttäisin kirjaston palveluja entistäkin enemmän!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Tämä on vaikea kysymys, koska aika paljon kaikenlaisia konsertteja on tullut nähtyä aina 80 -luvun lopulta alkaen, jolloin aloitin aktiivisen keikoilla käymisen. Vaikka olen matkustellut konserttien perässä kohtuullisesti Suomen rajojen ulkopuolellakin, niin yksi hienoimmista konserteista on varmaankin ollut täällä Turussa. Panasonicin uran alkuvaiheen ulkoilmakonsertti Samppalinnan maauimalassa oli tuohon aikaan jotain todella uutta ja erikoista. Yhtye avasi itselleni kokonaan uuden musiikillisen maailman sekoittamalla industrialia, teknoa ja kokeellista elektronista musiikkia.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Turussa on monin tavoin rikas musiikkielämä ja piirit ovat mielestäni sopivan pienet, jotta ne sekoittuvat keskenään. Marginaalimman elävän musiikin tarjontaa tosin haittaa toistuva esiintymispaikkojen puute, puhumattakaan kokeelliselle musiikille sopivista tiloista. Vireän musiikkielämän ja -tarjonnan mahdollistajana Turun kaupungilla olisi kyllä tässä kohtaa petrattavaa.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Terry Riley: Persian Surgery Dervishes

Levyllä oleva Terry Rileyn konserttitaltiointi vuoden 1972 Pariisin keikalta on kestosuosikkini, jota kuuntelen lähes viikoittain. Rileyn soittamat muutaman nuotin toisiinsa limittyvät sävelkuviot hypnotisoivat ja saavat ajan tajun katoamaan. Tämä on tyhjentymätön minimalismin klassikko.

The Future Sound of London: Lifeforms (ei kirjastoissa toim. huom.)

Tämä on vähän erilainen levy. Kuulin FSOL:n Lifeforminsin heti sen ilmestyttyä ja siitä saakka tämän eri tyylilajeja toisiinsa sulauttavan levyn äänimaisema on lumonnut kokonaisvaltaisuudellaan. Levyn luoma äänimaailma kuulostaa siltä kuin olisi samanaikaisesti suurkaupungissa ja sademetsässä. Voisin asua tämän levyn äänimaailmassa.

Philus: Tetra

Tämä on ehkäpä yksi eniten kuuntelemani Mika Vainion levytys, jonka äärelle palaan toistuvasti. Tutustuin tähän Pan Sonicin ja Ø:n ensimmäisten levyjen jälkeen. Tetran vähäeleinen ja millintarkka äänimaailma on vertaansa vailla erottuen myös Vainion muusta tuotannosta. Todellinen suunnannäyttäjä ja innoittaja.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jesse Essel

Kuva: Mickael Vis

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Jesse Essel ja olen kai jonkinlainen muusikko. Jotenkin hassua kutsua itteäni muusikoks mut ainakin muusikoksi tähdätään. Olen ghanalainen, syntynyt ja kasvanut suurimmaksi osaksi Turussa, mutta perheemme muutti Manchesteriin, Englantiin 2009, kun olin täyttänyt 11 vuotta. Muutin takaisin Turkuun vuoden 2015 loppupuolella sillä koulussa alkoi mennä vähän huonommin ja olin hämmentynyt. Ikävöin ensimmäisiä ystäviäni, rauhaa ja turvallisuutta.

Koin myös, että lähiössämme ei ollut jengiä ketkä diggas samasta musasta kuin mä lukuun ottamatta muutamaa vanhaa O.G punkkaria ja kaverin faija ketä tunsi Lemmyn.  Räppijengii oli kyllä, mut useemmat kuunteli skeidaa räppiä. Kuitenkin, Manchester on toinen kotini ja tärkeä osa elämääni ja käyn siellä usein kun safkat loppuu. Äiti kokkaa. Viime vuonna muutin Helsinkiin.

Aloitin kitaransoiton musaopistossa varmaan vuosi ennen kuin muutettiin Englantiin ja siitä lähtien oon opetellut soittamaan ite. Mun vanhemmat laitto mun kaksi vanhempaa siskoa musiikkiopistoon ja orkesteriin soittamaan viulua  ja pianoa kun he olivat viisivuotiaita. Joten musiikki ja tanssiminen on ollut hyvin läsnä perheessämme siitä asti kun muistan.

Sanoisin, että virallisesti musiikinurani on lähtenyt viime vuonna käyntiin. Päätin tehä musiikkia tosissani ja tutustuin muutamiin hyvin intohimoisiin musiikintekijöihin. Toki ensimmäisen keikan soitin jo viidennellä luokalla pari kuukautta ennen Englantiin muuttoa, Puolalan ylä-asteen vanhempain illassa ja bändikatselmuksessa siskoni bändin kanssa.

Grande Mahogany on ensimmäinen aito projektini ja pääjuttuni, joka syntyi vuonna 2017 eri nimellä. Julkaisin ensimmäisen musavideosinkun 23.8.2019 nimeltä T’ween Our Way joka kertoo ihastuksista. Sen lisäksi on pari muuta projektia luvassa, rokkia ja muuta. Päivä kerrallaan, eiks vaa?

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Kun asuin Turussa kävin tosi usein kirjastossa, just lähinnä musaosastolla lainaamassa elämäkertoja. Ala-asteella tuli lainattua paljon CD-levyjä. Turun kirjasto on sikahyvä. Nykyään en käy kirjastossa lainkaan, ainakaan tääl Stadis, ku asioit ei löydy yhestä paikkaa vaan pitää tsiigaa useemmist kirjastoist jotain tiettyä kirjaa. Muutenkin mun mielestä  on vähän pienemmät valikoimat musaosastoilla täällä. En ehtiny käymään Kirjasto Kympissä koskaan, se oli varmaan kova.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Välillä on tosi vaikeeta muistaa missä konserteissa on edes ollut, mutta viimeaikasimmat keikat mitkä on jääny kyl todella hyvin mieleen ovat vuoden 2019 Flow Festivaalissa : Khruangbin, Solange ja Pharoah Sanders quartet.

Khruangbinin keikal tuli vaan löysästi kylmii värei ja olin ihan “flabbergasted”.

Solange, etenkin visuaalisesti, oli erittäin herättävä ja inspiroiva. En oo sillain koskaan kokenu tosi koreografisia performansseja ja se oli super, ultra, mega ,cool.

Pharoah Sanders oli ihana, ja se mitä se jakso skulaa,  nii se skulas kyl homman silti pussiin vanhasta iästään huolimatta. Se katto mua hetken syvään silmiin, mitäköhän sil oli mieles?

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?
En oikeen oo seurannu Turun musiikkiskeneä niin hirveesti. En oikeen oo ehkä kunnolla perillä siitä mitä siellä tapahtuu, muuta kuin jotain omien frendien bändejä ja räppijuttui. Mun mielestä Turun musiikkielämä vois voida paremmin, mut onhan siellä paljon hyviäki juttuja ja tapahtumia, varsinki kesällä. Tosiaan vakaat keikkapaikat vaan katoaa ja se ärsyttää.

Mut underground elää, etenkin elektronises musas, räpis ja varmaan hevissäkin aika hyvin. Turussa kuplii varmasti, oottakaa vaan. Mut paljon kivoja taide- ja musiikki tapahtumia on tullut viimeaikoina Turkuun. Kulttuuri elää konkursseista huolimatta.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Tää on paha, on liikaa kaikkea ja paljon mitä teillä ei oo.

Mahogany Rush – Child Of Novelty (1974) ainakin löytyy.

Se on ollu yks mun isoimpia vaikuttajia ja Frank Marino on mulle sankari. Jos joku kysyy miltä psykedeelirokin pitäis kuulostaa, niin se on Child of Novelty -levy.

Skepta- Konnichiwa (2015)

Tää levy on mulle melkeen yhtä iso grime -genressä kuin joku Jimi Hendrixin Electric ladyland rock -genressä. Mikään toinen rap-/hip hop -levy tai grime -levy ei oo sytyttäny mua yhtä paljon kun tää. Viimeksi ollu yhtä innoissani kun kuulin N.W.A.:ta tai Snoop Doggin –Doggystylen ala-asteella.

Shuggie Otis- Inspiration Information (1974)

Tätä levyä teilt ei löydy. Miksi?!

No kuitenkin, tää on mulle kans tosi tärkee levy ja lempiartisteja.

Ravyn Lenae – Crush (2018)

Sori, ei pystyny valitsemaan vaan kolmea ja tätäkään teillä ei oo. Tää on ihana nainen ja mahtava ääni.

Peace!

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Helka Ermala

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Helka Ermala, 25-vuotias turkulainen muusikko. Pääsoittimena minulla on harppu, mutta soittelen mielelläni paljon muutakin, enimmäkseen kieli- ja kosketinsoittimia. Harppu on ollut mukanani harrastuksena jo 19 vuotta, ja vuosien varrella keikoista on tullut minulle myös tervetullut tulonlähde.

Sydäntäni lähinnä ovat ne musiikin lajit, joissa sekä kappaleella että soittajalla on liikkumavaraa, ja joissa eläytyminen on lähtöisin soittajasta, ei nuotista. Klassisen musiikin oppimisessa vaikeinta onkin ollut nuottikeskeisyys: aloitin soittotunnit konservatoriolla kuusivuotiaana enkä vieläkään muista koskaan katsoa nuottiin merkittyjä voimakkuudenvaihteluita.

Lapsuudenkodissani kansanmusiikki oli vahvasti läsnä, joten tämä vapaudenkaipuu lienee luonnollinen seuraus siitä. Opettelenkin kappaleet mieluimmin korvakuulolta, ja pidän sovitukseni ja sävellykseni joustavina, jättäen tilaa impovisaatiolle ja hetkessä elämiselle. 

Myös soittamani musiikki painottuu kansanmusiikkiin, vaikka mukaan mahtuu myös runsaasti soittotunneilta saatua klassista ohjelmistoa, covereita populaari-, elokuva- ja videopelimusiikista, sekä omia sävellyksiä ja improvisaatiota. Vapaan improvisaation käytön soitossani aloitin joskus teini-iässä, ja se on pysynyt mukana siitä lähtien, joskus toisille esitettynä, joskus tietynlaisena henkilökohtaisena meditaationa, ja joskus sävellystyön ensiaskeleena.

Teini-ikäisenä löysin tieni myös Turun harrastajateattereihin, joissa olen siitä asti melko aktiivisesti pyörinyt tekemässä milloin mitäkin. Eniten olen kuitenkin keskittynyt sielläkin musiikkiin, tehden niin muusikon, kuin äänisuunnittelijan ja säveltäjänkin pestejä. Pääosaa elannostani en luovalla musiikkityöllä kuitenkaan tällä hetkellä saa, vaan teen keikkoja ja omia projekteja pääkirjaston musiikkiosastolla tekemäni päivätyön ohessa.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Käytän! Etenkin nyt kun työn puolesta se on niin kovin helppoa. Aikaisemmin kävin myös paljon kirjastossa opiskelemassa, mutta lainaaminen jäi silloin vähemmälle. Nykyään minulla on keittiön pöydällä vino pino levyjä joita olen hyllyistä napsinut laajentaakseni ymmärrystäni eri genreistä, ja löytääkseni itselleni mieluisia bändejä joihin ei muuten tulisi törmättyä.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Se taitaa olla viime kesältä… Oli hirveän kuuma elokuu, ja Yakuzi Pato esiintyi Bar Ö:ssä. Baari oli tupaten täynnä jengiä, bändi oli aivan huikea, ja läkähdyttävästä kuumuudesta huolimatta yleisö tanssi kuin noiduttuna. Keikan jälkeen väki purkautui saunamaisesta baaritilasta öiselle kadulle vilvoittelemaan. Siinä yössä oli jotenkin taianomainen meininki.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Turussa on minun kokemukseni mukaan todella rikas ja monipuolinen kulttuuritarjonta. Pienemmille ja tuntemattomammille tekijöillekin tuntuu löytyvän melko hyvin esiintymispaikkoja; ainakin itse näen jatkuvasti uusien ja uusien itselleni tuntemattomien bändien keikkajulisteita ja facebooktapahtumia. Baari-baarin loppu toki vei Turun bändiskeneltä yhden hyvän keikkapaikan, mutta toivottavasti sen tilalle tulee joku joka tarjoaa vastaavaa tilaa musiikki- ja kulttuuritoiminnalle.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

16 Horsepower: Hoarse
Tämä levy iski jotenkin tosi kovaa. Raskas poljento, melankolinen haitari, rosoinen lauluääni. Erinomainen ja ehjä kokonaisuus.

Kate Bush: Never for Ever
Never for Ever on mielestäni erinomainen esimerkki levystä joka kannattaa kuunnella alusta loppuun, fiilistellen. (Toinen hyvä tämmöinen on Jethro Tullin Heavy Horses -albumi, vink vink.) Tämä levy on ollut mulla jo useamman vuoden kiinteänä osana jouluun valmistautumista. Alunperin sain sen joululahjaksi, ja vaikkei itse levyssä mitään kovin jouluista olekaan, on joulu minulle olennainen osa sitä viitekehystä jonka sisällä koin tämän levyn ensi kertaa. Vahva suositus, vaikka itselläni tähän liittyykin hitunen nostalgiaa.

Tapani Karsikas ja Lempijät
Hirmu hyvä bändi, hirmu hyvä levy, itsekin vierailin yhden kappaleen taustalla harppuineni! Menkää ja lainatkaa!

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee