Avainsana-arkisto: kuukauden artisti

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jaakko Penttinen

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Jaakko Penttinen ja viettänyt lähes koko ikäni tavalla tai toisella musiikin äärellä. Viime vuosina olen toiminut Turun syntetisaattoriseurassa,  kuratoinut Kokeellisen musiikin klubia Turun kirjakahvilassa, tehnyt ja esittänyt soolomusiikkia sekä muissa kokoonpanoissa, kuten E-Musikgruppe Lux Ohr, Wellenform, Orne ja Galactic Travellers jne. Koen olevani musiikin suhteen melko utelias etsijä.

Nuoruuteni vietin 80-90 -luvun vaihteessa metallin, punkin ja hardcore -musiikin parissa. Läpi 90-luvun soitin bassoa mm. Selfish ja Força Macabra -nimisissä yhtyeissä. Viime vuonna palasin pitkän tauon jälkeen Força Macabraan, jonka kanssa olemme tehneet viime aikoina uusia nauhoituksia ja parin viikon Brasilian kiertueen viime marraskuussa. Kävimme jo 90- luvulla jonkin verran ulkomailla kiertelemässä.

90-luvun lopulla jotenkin kyllästyin punkiin ja hardcore-musiikkiin ja innostuin aiempaa enemmän industrial-musiikista, joka eli silloin uutta nousukautta alakulttuurissa mm. neofolkin, dark ambientin ja japanilaisen noisen muodossa. Samoihin aikoihin aloitimme myös parin kaverin kanssa järjestämään tuollaisia konsertteja Turussa Kuolleen musiikin yhdistys -nimen alla.

2000 -luvun alussa kiinnostuin enemmän varhaisemmasta kokeellisesta ja elektronisesta musiikista. Vuosikymmenen lopulla perustimme 70 -luvun saksalaiselle krautrockille ja kosmiselle musiikille kumartavan yhtyeen E-Musikgruppe Lux Ohr, jonka kanssa olemme tehneet muutaman pitkäsoiton, pari kasettialbumia ja monipuolisesti erilaisia keikkoja. Lux Ohrissa soitin syntetisaattoreita ja sekvensserejä. Lux Ohrin seuraava albumi on valmis ja se tullaan julkaisemaan lähikuukausina.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Olen ollut kirjaston suurkuluttaja teini-ikäisestä saakka. Nuorempana lainasin ahkerasti mm. beat-kirjallisuutta ja musiikkikirjastosta erityisesti elektroakustisen hyllyn äänitteitä. Tuon hyllyn kautta löysin paljon uutta musiikkia aina Magmasta Bachir Attariin, mihin en olisi ehkä muuten törmännyt.

Nykyään taidan lainata äänitteiden sijasta enemmänkin musiikki- ja taideaiheista kirjallisuutta. Ja jos saa esittää toiveen, niin näkisin mielelläni, että kirjastossa olisi erillinen huone elektronisen musiikin tekemiseen. Silloin käyttäisin kirjaston palveluja entistäkin enemmän!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Tämä on vaikea kysymys, koska aika paljon kaikenlaisia konsertteja on tullut nähtyä aina 80 -luvun lopulta alkaen, jolloin aloitin aktiivisen keikoilla käymisen. Vaikka olen matkustellut konserttien perässä kohtuullisesti Suomen rajojen ulkopuolellakin, niin yksi hienoimmista konserteista on varmaankin ollut täällä Turussa. Panasonicin uran alkuvaiheen ulkoilmakonsertti Samppalinnan maauimalassa oli tuohon aikaan jotain todella uutta ja erikoista. Yhtye avasi itselleni kokonaan uuden musiikillisen maailman sekoittamalla industrialia, teknoa ja kokeellista elektronista musiikkia.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Turussa on monin tavoin rikas musiikkielämä ja piirit ovat mielestäni sopivan pienet, jotta ne sekoittuvat keskenään. Marginaalimman elävän musiikin tarjontaa tosin haittaa toistuva esiintymispaikkojen puute, puhumattakaan kokeelliselle musiikille sopivista tiloista. Vireän musiikkielämän ja -tarjonnan mahdollistajana Turun kaupungilla olisi kyllä tässä kohtaa petrattavaa.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Terry Riley: Persian Surgery Dervishes

Levyllä oleva Terry Rileyn konserttitaltiointi vuoden 1972 Pariisin keikalta on kestosuosikkini, jota kuuntelen lähes viikoittain. Rileyn soittamat muutaman nuotin toisiinsa limittyvät sävelkuviot hypnotisoivat ja saavat ajan tajun katoamaan. Tämä on tyhjentymätön minimalismin klassikko.

The Future Sound of London: Lifeforms (ei kirjastoissa toim. huom.)

Tämä on vähän erilainen levy. Kuulin FSOL:n Lifeforminsin heti sen ilmestyttyä ja siitä saakka tämän eri tyylilajeja toisiinsa sulauttavan levyn äänimaisema on lumonnut kokonaisvaltaisuudellaan. Levyn luoma äänimaailma kuulostaa siltä kuin olisi samanaikaisesti suurkaupungissa ja sademetsässä. Voisin asua tämän levyn äänimaailmassa.

Philus: Tetra

Tämä on ehkäpä yksi eniten kuuntelemani Mika Vainion levytys, jonka äärelle palaan toistuvasti. Tutustuin tähän Pan Sonicin ja Ø:n ensimmäisten levyjen jälkeen. Tetran vähäeleinen ja millintarkka äänimaailma on vertaansa vailla erottuen myös Vainion muusta tuotannosta. Todellinen suunnannäyttäjä ja innoittaja.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jesse Essel

Kuva: Mickael Vis

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Jesse Essel ja olen kai jonkinlainen muusikko. Jotenkin hassua kutsua itteäni muusikoks mut ainakin muusikoksi tähdätään. Olen ghanalainen, syntynyt ja kasvanut suurimmaksi osaksi Turussa, mutta perheemme muutti Manchesteriin, Englantiin 2009, kun olin täyttänyt 11 vuotta. Muutin takaisin Turkuun vuoden 2015 loppupuolella sillä koulussa alkoi mennä vähän huonommin ja olin hämmentynyt. Ikävöin ensimmäisiä ystäviäni, rauhaa ja turvallisuutta.

Koin myös, että lähiössämme ei ollut jengiä ketkä diggas samasta musasta kuin mä lukuun ottamatta muutamaa vanhaa O.G punkkaria ja kaverin faija ketä tunsi Lemmyn.  Räppijengii oli kyllä, mut useemmat kuunteli skeidaa räppiä. Kuitenkin, Manchester on toinen kotini ja tärkeä osa elämääni ja käyn siellä usein kun safkat loppuu. Äiti kokkaa. Viime vuonna muutin Helsinkiin.

Aloitin kitaransoiton musaopistossa varmaan vuosi ennen kuin muutettiin Englantiin ja siitä lähtien oon opetellut soittamaan ite. Mun vanhemmat laitto mun kaksi vanhempaa siskoa musiikkiopistoon ja orkesteriin soittamaan viulua  ja pianoa kun he olivat viisivuotiaita. Joten musiikki ja tanssiminen on ollut hyvin läsnä perheessämme siitä asti kun muistan.

Sanoisin, että virallisesti musiikinurani on lähtenyt viime vuonna käyntiin. Päätin tehä musiikkia tosissani ja tutustuin muutamiin hyvin intohimoisiin musiikintekijöihin. Toki ensimmäisen keikan soitin jo viidennellä luokalla pari kuukautta ennen Englantiin muuttoa, Puolalan ylä-asteen vanhempain illassa ja bändikatselmuksessa siskoni bändin kanssa.

Grande Mahogany on ensimmäinen aito projektini ja pääjuttuni, joka syntyi vuonna 2017 eri nimellä. Julkaisin ensimmäisen musavideosinkun 23.8.2019 nimeltä T’ween Our Way joka kertoo ihastuksista. Sen lisäksi on pari muuta projektia luvassa, rokkia ja muuta. Päivä kerrallaan, eiks vaa?

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Kun asuin Turussa kävin tosi usein kirjastossa, just lähinnä musaosastolla lainaamassa elämäkertoja. Ala-asteella tuli lainattua paljon CD-levyjä. Turun kirjasto on sikahyvä. Nykyään en käy kirjastossa lainkaan, ainakaan tääl Stadis, ku asioit ei löydy yhestä paikkaa vaan pitää tsiigaa useemmist kirjastoist jotain tiettyä kirjaa. Muutenkin mun mielestä  on vähän pienemmät valikoimat musaosastoilla täällä. En ehtiny käymään Kirjasto Kympissä koskaan, se oli varmaan kova.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Välillä on tosi vaikeeta muistaa missä konserteissa on edes ollut, mutta viimeaikasimmat keikat mitkä on jääny kyl todella hyvin mieleen ovat vuoden 2019 Flow Festivaalissa : Khruangbin, Solange ja Pharoah Sanders quartet.

Khruangbinin keikal tuli vaan löysästi kylmii värei ja olin ihan “flabbergasted”.

Solange, etenkin visuaalisesti, oli erittäin herättävä ja inspiroiva. En oo sillain koskaan kokenu tosi koreografisia performansseja ja se oli super, ultra, mega ,cool.

Pharoah Sanders oli ihana, ja se mitä se jakso skulaa,  nii se skulas kyl homman silti pussiin vanhasta iästään huolimatta. Se katto mua hetken syvään silmiin, mitäköhän sil oli mieles?

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?
En oikeen oo seurannu Turun musiikkiskeneä niin hirveesti. En oikeen oo ehkä kunnolla perillä siitä mitä siellä tapahtuu, muuta kuin jotain omien frendien bändejä ja räppijuttui. Mun mielestä Turun musiikkielämä vois voida paremmin, mut onhan siellä paljon hyviäki juttuja ja tapahtumia, varsinki kesällä. Tosiaan vakaat keikkapaikat vaan katoaa ja se ärsyttää.

Mut underground elää, etenkin elektronises musas, räpis ja varmaan hevissäkin aika hyvin. Turussa kuplii varmasti, oottakaa vaan. Mut paljon kivoja taide- ja musiikki tapahtumia on tullut viimeaikoina Turkuun. Kulttuuri elää konkursseista huolimatta.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Tää on paha, on liikaa kaikkea ja paljon mitä teillä ei oo.

Mahogany Rush – Child Of Novelty (1974) ainakin löytyy.

Se on ollu yks mun isoimpia vaikuttajia ja Frank Marino on mulle sankari. Jos joku kysyy miltä psykedeelirokin pitäis kuulostaa, niin se on Child of Novelty -levy.

Skepta- Konnichiwa (2015)

Tää levy on mulle melkeen yhtä iso grime -genressä kuin joku Jimi Hendrixin Electric ladyland rock -genressä. Mikään toinen rap-/hip hop -levy tai grime -levy ei oo sytyttäny mua yhtä paljon kun tää. Viimeksi ollu yhtä innoissani kun kuulin N.W.A.:ta tai Snoop Doggin –Doggystylen ala-asteella.

Shuggie Otis- Inspiration Information (1974)

Tätä levyä teilt ei löydy. Miksi?!

No kuitenkin, tää on mulle kans tosi tärkee levy ja lempiartisteja.

Ravyn Lenae – Crush (2018)

Sori, ei pystyny valitsemaan vaan kolmea ja tätäkään teillä ei oo. Tää on ihana nainen ja mahtava ääni.

Peace!

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Helka Ermala

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Helka Ermala, 25-vuotias turkulainen muusikko. Pääsoittimena minulla on harppu, mutta soittelen mielelläni paljon muutakin, enimmäkseen kieli- ja kosketinsoittimia. Harppu on ollut mukanani harrastuksena jo 19 vuotta, ja vuosien varrella keikoista on tullut minulle myös tervetullut tulonlähde.

Sydäntäni lähinnä ovat ne musiikin lajit, joissa sekä kappaleella että soittajalla on liikkumavaraa, ja joissa eläytyminen on lähtöisin soittajasta, ei nuotista. Klassisen musiikin oppimisessa vaikeinta onkin ollut nuottikeskeisyys: aloitin soittotunnit konservatoriolla kuusivuotiaana enkä vieläkään muista koskaan katsoa nuottiin merkittyjä voimakkuudenvaihteluita.

Lapsuudenkodissani kansanmusiikki oli vahvasti läsnä, joten tämä vapaudenkaipuu lienee luonnollinen seuraus siitä. Opettelenkin kappaleet mieluimmin korvakuulolta, ja pidän sovitukseni ja sävellykseni joustavina, jättäen tilaa impovisaatiolle ja hetkessä elämiselle. 

Myös soittamani musiikki painottuu kansanmusiikkiin, vaikka mukaan mahtuu myös runsaasti soittotunneilta saatua klassista ohjelmistoa, covereita populaari-, elokuva- ja videopelimusiikista, sekä omia sävellyksiä ja improvisaatiota. Vapaan improvisaation käytön soitossani aloitin joskus teini-iässä, ja se on pysynyt mukana siitä lähtien, joskus toisille esitettynä, joskus tietynlaisena henkilökohtaisena meditaationa, ja joskus sävellystyön ensiaskeleena.

Teini-ikäisenä löysin tieni myös Turun harrastajateattereihin, joissa olen siitä asti melko aktiivisesti pyörinyt tekemässä milloin mitäkin. Eniten olen kuitenkin keskittynyt sielläkin musiikkiin, tehden niin muusikon, kuin äänisuunnittelijan ja säveltäjänkin pestejä. Pääosaa elannostani en luovalla musiikkityöllä kuitenkaan tällä hetkellä saa, vaan teen keikkoja ja omia projekteja pääkirjaston musiikkiosastolla tekemäni päivätyön ohessa.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Käytän! Etenkin nyt kun työn puolesta se on niin kovin helppoa. Aikaisemmin kävin myös paljon kirjastossa opiskelemassa, mutta lainaaminen jäi silloin vähemmälle. Nykyään minulla on keittiön pöydällä vino pino levyjä joita olen hyllyistä napsinut laajentaakseni ymmärrystäni eri genreistä, ja löytääkseni itselleni mieluisia bändejä joihin ei muuten tulisi törmättyä.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Se taitaa olla viime kesältä… Oli hirveän kuuma elokuu, ja Yakuzi Pato esiintyi Bar Ö:ssä. Baari oli tupaten täynnä jengiä, bändi oli aivan huikea, ja läkähdyttävästä kuumuudesta huolimatta yleisö tanssi kuin noiduttuna. Keikan jälkeen väki purkautui saunamaisesta baaritilasta öiselle kadulle vilvoittelemaan. Siinä yössä oli jotenkin taianomainen meininki.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Turussa on minun kokemukseni mukaan todella rikas ja monipuolinen kulttuuritarjonta. Pienemmille ja tuntemattomammille tekijöillekin tuntuu löytyvän melko hyvin esiintymispaikkoja; ainakin itse näen jatkuvasti uusien ja uusien itselleni tuntemattomien bändien keikkajulisteita ja facebooktapahtumia. Baari-baarin loppu toki vei Turun bändiskeneltä yhden hyvän keikkapaikan, mutta toivottavasti sen tilalle tulee joku joka tarjoaa vastaavaa tilaa musiikki- ja kulttuuritoiminnalle.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

16 Horsepower: Hoarse
Tämä levy iski jotenkin tosi kovaa. Raskas poljento, melankolinen haitari, rosoinen lauluääni. Erinomainen ja ehjä kokonaisuus.

Kate Bush: Never for Ever
Never for Ever on mielestäni erinomainen esimerkki levystä joka kannattaa kuunnella alusta loppuun, fiilistellen. (Toinen hyvä tämmöinen on Jethro Tullin Heavy Horses -albumi, vink vink.) Tämä levy on ollut mulla jo useamman vuoden kiinteänä osana jouluun valmistautumista. Alunperin sain sen joululahjaksi, ja vaikkei itse levyssä mitään kovin jouluista olekaan, on joulu minulle olennainen osa sitä viitekehystä jonka sisällä koin tämän levyn ensi kertaa. Vahva suositus, vaikka itselläni tähän liittyykin hitunen nostalgiaa.

Tapani Karsikas ja Lempijät
Hirmu hyvä bändi, hirmu hyvä levy, itsekin vierailin yhden kappaleen taustalla harppuineni! Menkää ja lainatkaa!

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Niilo Sevänen

Kuva: Jari Heino

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Olen Niilo Sevänen, freelancer-muusikko, säveltäjä ja sanoittaja. Tällä hetkellä leipätyönäni huudan ja soitan bassoa metalliyhtye Insomniumissa. Kahden vuosikymmenen kuluessa on käynyt niin, että lukiolaispoikien kevätkonserttiin kasaamasta bändiprojektista on vaivihkaa kasvanutkin ammatti.

Olen syntynyt Turussa, mutta viettänyt suurimman osan nuoruudestani Joensuussa, missä myös Insomnium perustettiin 1997. Kahden demon jälkeen meidät kiinnitti brittiläinen Candlelight Records, jonka kanssa teimme neljän levyn sopimuksen 2001. Tässä vaiheessa miehet olivat muuttaneet jo opiskelemaan eri puolille Suomea, mutta Turku ja Joensuu säilyivät jonkinlaisina tukikohtina. Itse opiskelin maisteriksi kulttuurihistoriasta, Turun yliopistosta.

Insomniumin kansainvälinen ura lähti kunnolla käyntiin vuonna 2006 julkaistun Above the Weeping World –levyn tiimoilta, jonka jälkeen alkoi aktiivinen kiertäminen ulkomailla. Eurooppa ja Pohjois-Amerikka on tutkittu nyt jo moneen otteeseen, mutta keikkoja on ollut myös eksoottisimmissa paikoissa, kuten Japanissa, Kiinassa, Australiassa tai Karibianmeren loistoristeilijällä.

Vuonna 2010 alan suurimpiin yhtiöihin kuuluva saksalainen Century Media kiinnitti meidät talliinsa. Tämän jälkeen bändin ura on edennyt varsin nousujohteisesti. Viimeisin levymme Winter’s Gate oli Suomen albumilistan ykkösenä, sekä Saksassakin top 20 -listalla. Tällä hetkellä olemme studiossa tekemässä kahdeksatta Insomnium-albumia.

Asun nykyisin Kotkassa. Työskentelin vielä 2015 kaupungin kulttuurijohtajana, mutta olen ollut nyt muutaman vuoden täysipäiväinen muusikko.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Kirjastot ovat minulle monella tavalla rakkaita paikkoja. Äitini oli töissä Joensuun yliopiston kirjastossa, missä minä itse asiassa suoritin myös siviilipalvelukseni 1998-99. Myöhemmin olin opiskelujen ohella monta vuotta töissä Turun yliopiston kirjastossa. Valmistumisen jälkeen suoritin vielä erikseen kirjastoalan opinnot Tampereen yliopiston kautta, ja ensimmäiset kokopäiväiset työpaikkani olivat Miehikkälän ja Kouvolan kirjastoissa.

Tällä hetkellä asun kätevästi aivan Kotkan kaupunginkirjaston vieressä. Kirjastossa tulee käytyä joka viikko.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Vaikuttavimmat musiikkielämykset liittyvät nuoruuteen. Ensimmäisen kerran Ilosaarirockissa 1995, 17-vuotiaana livahtaminen Sentencedin keikalle Joensuun Kellariin, Metallica ja Aerosmith Ruisrockissa 90-luvun lopulla, In Flames ja Dark Tranquillity Lepakossa 1999…

Nykyään soitan vuodessa keskimäärin ehkä noin 80-90 keikkaa, joten vapaa-ajalla harvoin tulee lähdettyä enää konsertteihin. Nyt olisi tarkoitus mennä ranskalaisen synthwave-artisti Perturbatorin keikalle muutaman viikon päästä Helsingin Circukseen.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Kotkaa on pitkään vaivannut sopivan kokoisen keikkapaikan puute. Tietyntyyppiset artistit käyvät vetämässä Amarillon yökerhossa, mutta muuten on ollut todella hiljaista. Nyt Kotkan ja Haminan puolivälissä sijaitseva Hotelli Leikari on aktivoitunut keikkarintamalla oikein kunnolla, ja itsekin olin siellä syksyllä tarkastamassa Stam1nan kunnon. Toivottavasti väki löytää Leikarin keikoille ja hommat jatkuu.

Klassisen musiikin ja jazzin puolella Kotka on käsittääkseni melko aktiivinen kaupunki. Siltä sektorilta kävin viimeksi katsomassa kun Kymi Sinfonietta soitti musiikit Chaplinin Kultakuumeen päälle. Hieno konsepti moinen.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

No, suosittelen kolmea levyä, joiden pitäisi löytyä kirjaston kokoelmista. Spotifysta ainakin löytyy jos ei muuten.

Kilar, Wojciech: The Ninth Gate soundtrack. Puolalainen klassisen musiikin säveltäjä. Tunnetaan kansainvälisesti nimenomaan elokuvamusiikistaan. Varsinkin nämä kauhuelokuviin tehdyt sävellykset ovat iskeneet omaan tajuntaani.

Riverside: Wasteland. Puolalaisen progebändin moderni mestariteos viime vuodelta. Päätyi käytännössä kaikille metalli/rock-lehdistön vuoden parhaat –listoille. Kaunis, herkkä ja koskettava albumi.

Mgla: Exercises in Futility. Mennään puolalaisella musiikilla nyt loppuun saakka, heh. Tämä bändi on melko pienten piirien underground-suosikki, mutta alan miehet ja naiset arvostavat suuresti. Hyvin kylmää ja tunnelmallista äärimetallia.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Santeri Seessalo

Kuva: Oona Pelander

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Moi, nimeni on Santeri Seessalo. Olen turkulainen trubaduuri, kirjoittaja ja piirtäjä. Olen ollut pöytälaatikkotaiteilija lapsesta asti, mutta viimevuosina ruvennut tekemään asioita julkisemmin. Tähän on auttanut alentunut itsekritiikki.  Sähellän kaikenlaista, mutta tällä hetkellä musiikkihommat rullaavat parhaiten. Ennen kun ryhdyin sooloartistiksi vaikutin mm. Lemmen Kätyrit pop-yhtyeessä, ja kirjoitin kirjaa. Nyt olen keikkaillut soolona Turussa aika paljon ja julkaissut kaksi akustista sooloalbumia. Kolmas levy on ”Ihmeiden aika” on pian valmis, ja siinä on paljon muitakin soittimia kuin kitara.

Olen tällä hetkellä hyvin innostunut biisien tekemisestä ja tykkään olla tuottelias, joten suunnittelen jo neljättä levyä, vaikka kolmas on vielä kesken. Samaan aikaan on muitakin projekteja – esimerkiksi viime vuoden lopussa oli Turun kirjakahvilassa pari kuukautta naivistinen ja spontaanisti tehty taidenäyttely ”Salaisuuksien ihmemaa”. Syksyllä sain myös julkaistuksi ensimmäisen romaanini ”Nollasta Sataan” kuopiolaisen Torni-kustannuksen kautta. Kirjoitin sen jo 3 vuotta sitten, mutta julkaisijan saaminen kesti aikansa. Suunnittelen toista kirjaa ja piirrustusprojekteja, mutta musiikkitouhut sujuvat silti parhaiten.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Aikoinaan kävin kirjastossa joka viikko, ja lainasin valtavia määriä. Teini-ikäisenä saattoi olla yli 20:nen levyn pino, jonka raahasi kotiin ja kuunteli intensiivisesti.  Vanhempana taas lainasin etenkin sarjakuvia ja elokuvia, sillä olin saanut musiikista väliaikaisesti tarpeekseni.

Sivarin kävin Turun kirjaston Uutistorilla, ja se oli hyvin vaikuttavaa aikaa elämässäni. Niihin aikoihin luin myös pakkomielteisesti romaanikirjallisuutta, eli lainasin jatkuvasti paksuja kirjoja. Jossain vaiheessa tuli isot mätkyt, mikä vähän katkaisi kiinteän suhteeni kirjastoon, mutta olen onneksi jo maksanut ne pois. Olen myös huomannut, että jos kirjastoon menee niin sieltä on välillä vaikea lähteä pois. Tarjontaa on niin valtavasti, klassikoita klassikon perään.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Nuorempana kävin keikoilla harvoin. Kuuntelin vaan himassa levyjä. Mieleenpainuvimmat ovat usein sellaisia yllättäviä ja pienimuotoisia kokemuksia. Suuret stadion-keikat taas eivät puhuttele samalla tavalla. Mieleenpainuvat ovat myös sellaisia, jotka ovat herättäneet jonkun ahaa-elämyksen. Esimerkiksi Kuolleet Intiaanit Porin nuorisotalo Anniksella oli aikoinaan mahtava kokemus, mikä johtuu varmaan myös siitä, että olin 13-vuotias. Siinä oli jotain luovaa ja kotikutoista hurmaa ja se oli yksi ensimmäisiä ”oikeita” keikkakokemuksia.

Vaikuttavia ovat olleet myös ne ensimmäiset hyvät trubaduurikeikat mitä olen nähnyt.  Näin esimerkiksi Sur-Rur-yhtyeen Ville Vuorenmaan akustisena Turun Kirjakahvilassa ja silloin sain idean, että voisin myös itse esiintyä yksin kitaran kanssa. Kari Peitsamon keikka Pikku-Torressa samana vuonna sinetöi tämän ajatuksen. Nämä näkemäni keikat eivät ole olleet mitenkään täydellisiä, mutta ehkä juuri siksi ne ovat inspiroineet paljon.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Hyväähän se on, nykyään. Jossain vaiheessa oli kuivemmat ajat mutta nykyään on monia paikkoja mihin on mahdollista päästä. Hyvää musaa kohtaa, kun jaksaa ulkona pyöriä ja pitää mielensä avoimena. Itseäni kiehtovat nykyään enemmän pienet kuin suuret artistit. Ruisrock ei voisi vähempää kiinnostaa tällä hetkellä, mutta onneksi monia muita kiinnostaa. Pienemmät ja kauempana valtavirrasta olevat tapahtumat ovat enemmän minua varten.

Olen myös itse järjestänyt minibudjetilla ”Trubabaari”-nimistä tapahtumaa Turun Baarissa. Siellä on esiintynyt enimmäkseen trubaduureja ja duo-artisteja. Ne ovat olleet mahtavia iltoja ja olen saanut tutustua hienoihin artisteihin. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan sovittu uusia aikoja, koska on paljon muuta tekemistä.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Suosittelen vaikkapa kolmea levyjä joita tällä hetkellä on vaikeaa löytää muualta kuin kirjastosta. Esimerkiksi Kari Peitsamon varhaistuotannon helmi Gulliverin retket on tällainen. Samoin Kumikamelin ehkä paras levy Marsin sankarit-lp löytyy Turun kirjastosta vaikka sen kunnosta en tiedä. Ja mainitaan vaikkapa kolmanneksi 22-Pistepirkkojen Piano, rumpu ja kukka josta ollaan vähän tuottaja Joonas Holmenin kanssa otettu vaikutteita. Kaikki nämä levyt olen lainannut joskus teiltä. Ne ovat kaukana täydellisistä mestariteoksista mutta hyvin mielenkiintoisia ja omaperäisiä. Se on mielestäni musiikissa tärkeintä. Kummallisuus, omaperäisyys, ristiriitaisuus… se inspiroi.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jukka Nousiainen

Kuva: Sini Mäenpää

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Jukka Nousiainen, musiikintekijä, soittaja ja levynjulkaisija. Synnyin vuonna 1981 Nastolassa ja tällä hetkellä asun Sastamalassa. Olen aina tuntenut viehtymystä musiikin pariin ja 2010-luvulla siitä on tullut minulle ammatti. Jo 90-luvun alkupuolella varhaisteininä soitin kadulla ja tein kotona tupladekillä kasetille päällekkäisäänityksiä: rummut, basson, kitaran, pianon ja laulut.

Löysin oman ääneni lauluntekijänä vasta kolmekymppisenä ja tällä tiellä jatkan: teen kappaleita siitä mikä minusta tuntuu tärkeältä ja siten miten tuntuu luontevalta tehdä. Soitan myös yhtyeissä Räjäyttäjät, Rambling Boys ja onpa minut nyt pestattu jopa Tyrnävän garagerock-legendan Jolly Jumpersin riveihin. Tulevaisuus tuntuu olevan täynnä mielenkiintoisia haasteita.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Olen hyvä lainaamaan mutta huono palauttamaan. En minä niitä teoksia halua omia, olen vaan hidas ja lainausajat venyvät liiaksi, sakoille menee. Käytännössä siis lainaaminen jää vähiin ja se hävettää. Käyn kyllä kirjastossa aina kun mahdollista. Kirjastoon on ihana uppoutua, ilman sen kummempaa tehtävää voi tutkia hyllyjä miten sattuu – tai myös ajatuksella, etsien jotain tiettyä. Joskus voi vaan lukea mitä sattuu lehtiä tai kuunnella jotain levyä. Parasta mahdollista ajanvietettä kaupungissa! Eikä maksa mitään!

Nykyään asun kaukana taajamasta ja odotankin jo syksyä ja kirjastoauton pysähdyspäiviä. Tutustuin vähän kirjastoauton ukkoon pääkirjastolla kun olin pystyttämässä näyttelyä ja hän lupasi ottaa humppalevyjä mukaan sitten kun kierrokset alkaa!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Vagtazo Halottkemek Budapestissa 2010. Legendaarisen unkarilaisen shamaanirockbändin keikka oman kotilähiönsä kulttuuritalolla oli latingiltaan jotain ihan mieletöntä. En ole koskaan kokenut moista intensiteettiä. Circle-yhtyeen ja Radiopuhelimien keikat menevät kylläkin samoille tasoille.

Toisaalta myös Marko Haavisto & Poutahaukat on eri tavalla leuan lattiaan lyövä kokemus. Olemme onnekkaita kun Suomessa on niin paljon niin hyviä keikkabändejä. Varsinkin undergroundpuolella. Joka viikko voi kokea maailmanluokan meininkiä kuppiloissa joka puolella Suomea.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Sastamalassa voisi kyllä olla enemmänkin keikkoja. Tosin tällaista sanoessaan voi aina katsoa peiliin. Jos mitään ei tapahdu, on laitettava tapahtumaan! Pitääkin buukata joku keikka jonnekin Sastamalaan ja pyytää kavereita mukaan esiintymään.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Native North America : Vol. 1, Aboriginal folk, rock and country 1966-1985

Eniten kuuntelemani äänite viime vuonna. Pohjoisamerikan alkuperäisväestön folkrockia. Hurjan inspiroiva aarreaitta jonka pariin minut ohjasi Turkulaisen levykauppa 8-Raidan Fredde. Jatko-osa on kuulemma tulossa pian ja sitä odottelen ns. vesi ns. kielellä.

The Shaggs: Philosophy of the world

Tajunnan räjäyttävä pamaus sydämeen käyvää musiikkia! Täysin omanlaisensa meininki, rytmi ja sävelmaailma, aseistariisuvalla suoruudella ja rehellisyydellä ilmoille saatettuna. Tätä on hyvä kuunnella välillä ja miettiä miten musiikkia pitää tehdä: niin että TEKEE VAAN!

Dead Moon: Echoes of the past

Hyvä johdatus maailman ihanimman rockbändin maailmaan. Dead Moonin Fred ja Toody Cole ovat TEE-SE-ITSE meiningissään ne esikuvat joita kohti kurkotan kaikessa mitä teen.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Laineen Kasperi

Kuva: Iiro Kuosmanen

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti muusikon urastasi.

Olen Kasperi Laine, artisti, säveltäjä, äänisuunnittelija ja isä. Aloitin musiikkihommat 12-vuotiaana ja sillä reissulla olen edelleen. Valmistuin Teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2007. Osan vuodesta työskentelen keikkaillen ja osan vietän erilaisten esitysten ja teosten äänisuunnittelun parissa.

2. Käytätkö säännöllisesti Turun tai muiden kaupunkien kirjastopalveluja?

Käytän Koillis-Helsingin kirjastopalveluita lähinnä lasteni kanssa. Olen harras antikvariaattien penkoja ja pahoin pelkäänkin, että joku päivä minulla on oma kirjasto.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Yksi mieleenpainuvimmista keikoista on The Goat, Flow-festivaaleilla, olisiko ollut vuonna 2014? Keikan ja biisien progressiivinen rakenne yhdistettynä bändin ritualistiseen henkeen ja shamanistiseen svengiin vei tajuntani todella uusiin ylisiin ja alisiin.

4. Mitä mieltä olet Turun ja sen lähialueiden musiikkielämästä?

Kävin ensimmäisen kerran Turussa keikalla vuonna 2003 ja seuraavaksi tulen 11.5.2018. Turun paikallinen musiikkielämä on nähdäkseni melko rikasta kaikkine mielenkiintoisine marginaali-ilmiöineen ja levykauppoineen. Paikalliset indie-festivaalit ovat olleet viime vuosien kohokohtia kesäkiertueillamme.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Mahdotonta nimetä vain kolmea artistia saati levyä tästä musiikin täyttämästä maailmasta! Sanotaan vaikka että kaikki musiikki 70-luvulta. Sen ehtisi ehkä juuri ja juuri kuunnellakin tämän elämän aikana.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee