Avainsana-arkisto: reggae

Tiesitkö, että ensimmäinen suomalainen reggaeyhtye vaikutti 70-luvulla Pansiossa – Makeat Varpaankynnet näyttelyn muodossa

Tiesitkö, että ensimmäinen suomalainen reggaeyhtye vaikutti 70-luvulla Pansiossa.

Jamaikalaisrytmejä Pansiosta – Makeat Varpaankynnet kesänäyttelyssä Raision kaupunginkirjaston 2. kerroksessa 23.6. – 13.8.

Esillä on nostalginen kokonaisuus pansiolaisesta Makeat Varpaankynnet -yhtyeestä, joka soitti reggaerytmejä ensimmäisenä Suomessa.

Jalavan veljekset Olli, Jukka ja Seppo perustivat Makeat Varpaankynnet vuonna 1971. He soittivat ensimmäiset vuodet Beatlesiä, Spencer Davis Groupia, Trafficiä ja Procol Harumia, kunnes Olli kuuli vuonna 1976 Bob Marleyn & The Wailersien livelevyn.

Vanhemman veljen oikeudella Olli johdatti nuoremmat veljensä reggaen maailmaan ja alkoi ankara harjoittelu. Seuraavana vuonna yhtyeen koko keikkaohjelmisto oli jo reggaeta. Suomen ensimmäinen reggaeyhtye oli syntynyt.

1980-luku kulki vahvasti reggaen tahdissa huippuhetkinä Ruisrock-esiintymiset vuosina 1980 ja 1984 sivulavalla ja vuonna 1988 vihdoin päälavalla. Pansiolaiset muistetaan myös monista esiintymisistään TVO:lla. Yhtye julkaisi vuosikymmenen varrella neljä omakustannesingleä, joista ensimmäinen oli vuonna 1982 ilmestynyt Don´t Look Just Back. Yhtyeen kokoonpanoksi vakiintui Olli (rummut), Jukka (kosketinsoittimet, kitara ja laulu), Seppo (basso) ja Kari Nyyssölä (kitara).

Royal Flush

Seuraavalla vuosikymmenellä yhtyeen tarina jatkui pelkästään Jalavan veljeksistä koostuneessa Royal Flush -kokoonpanossa. Yhtye esiintyi vuonna 1993 jälleen Ruisrockissa sivulavalla ja julkaisi omakustanteina singlen (1992) ja CD:n (1996). Royal Flush keikkaili vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jonka jälkeen yhtye on viettänyt hiljaiseloa.

Jalavan veljeksistä Judo (Jukka) on sittemmin kunnostautunut monien turkulaisbändien kosketinsoittajana ja laulajana reggaen vaihduttua bluesiin.

Ohessa kuvia Raision kirjastotalon näyttelystä:

(teksti Altti Koivisto ja Eeva Kiviniemi))

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

10 valittua levyä kesään

Millaista on hyvä kesämusiikki? No, sen pitää olla hyväntuulista, letkeää, rytmikästä, siitä pitää tulla mieleen aurinko, lämpö ja hymyilevät ihmiset. Sen vuoksi valitsin tähän listaan intialaista bhangraa, portugalilaista fadoa, brasilialaista bossa novaa, jamaikalaista reggaeta, argentiinalaista tangoa, ruotsalaista popjazzia, balkan diskoa ja afrokuubalaista mamboa ja Reino Helismaan lauluja ruotsiksi.  Let the sun shine in!

 

Perinteistä argentiinalaista tangoa, jossa on dub-vaikutteita, elektroa ja ambient-sävyjä:

Gotan Project: Lunatico

Sielukasta fadoa Portugalista:

Ana Moura: Leva-Me Aos Fados

 

Bossa nova on brasilialaisen musiikin lajityyppi. Se kehittyi 1950-luvulla afro-amerikkalaisesta jazzista ja klassisesta musiikista:

Brazil! The Birth of Bossa Nova

Goran Bregović  on Balkanin alueen tunnetuimpia muusikoita. Bregović yhdistelee musiikissaan eteläslaavilaista- ja romanimusiikkia:

Goran Bregovic: Welcome to Goran Bregovic

 

Bo Kaspers Orkester on ruotsalainen hyväntuulista pop-jazzia soittava orkesteri:

Bo Kaspers Orkester: Redo att gå sönder

 

Bhangra on huippusuosittua intialaista maailmanmusiikkia, jossa monenlaiset instrumentit ja vaikutteet eri musiikkityyleistä, kuten diskosta, reggaesta ja housesta, fuusioituvat värikkääksi keitokseksi:

The Rough Guide to Bhangra

 

Manu Chao  on ranskalais-espanjalainen laulaja.  Manu Chaon musiikki tunnetaan useiden eri tyylien, kuten rockin, salsan, reggaen, cumbian, chansonin ja skan yhdistämisestä:

Manu Chao: Proxima estacion esperanza

 

Proxima_Estacion_Esperanza

Reggae on afrikkalais-karibialainen musiikkityyli, joka syntyi Jamaikan saarella.  Reggaen juuret ovat perinteisessä afrikkalais-karibialaisessa musiikissa sekä rhythm and bluesissa:

Bob Marley: Songs of Freedom

 

Tito Puenten musiikissa on vaikutteita monista karibialaisista ja afrokuubalaisista tyyleistä, kuten mambosta, sonista ja cha-cha-chasta:

Tito Puente: El rey

Cornelis Vreeswijk oli hollantilaissyntyinen ruotsalainen laulelmantekijä ja laulaja. Hän kävi esiintymässä Helsingissä useaan otteeseen ja tutustui kapakoissa Tapio Rautavaaran lauluihin. Cornelis  käännätti niitä ruotsiksi  ja levytti kokonaisen LP-levyn. Corneliksen tulkinta ei jätä kylmäksi:

Cornelis Vreeswijk: En spjutkastarens visor

 

Ann-Christin Antell

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua

Viikon levy: Lightman – Natural notes (2011)

lightman

 

Lightman (oikealta nimeltään Timi Valo) on ”legenda-statuksella” varustettu rullalautailija ja muusikko. Hänet tunnetaan mm. Melodica- nimisestä skeittifirmasta, Dog- elokuvista ja instrumentaalireggaesta, jota myös Natural notes edustaa.

Ihan mistään tavallisista reggaerytmeistä ei nyt ole kyse, vaan soundi on huomattavasti pohjolalaisempaa. Levyn äänimaisema on utuinen, hypnoottinen ja hengittävä. Ahkera melodikan käyttö ja perkussiot ovat ehkä suurimpana syynä tähän. Rummuista taas löytyy takapotkua ja ne ovatkin ehkä muutenkin traditionaalisimmat ainekset levyllä, mutta sekin on kaikkea muuta kuin huono asia.

Levyn pituus on 13 kappaletta ja se on juuri sopiva ja biiseissä on mukavasti vaihtelua, vaikka soundi pysyykin aika samana. Esimerkiksi Samettivarjot on erittäin hiipivä ja salamyhkäinen, kun taas Hjalmars fiske songen aurinkoinen ja kotoisa kappale.

Lightman ja Natural notes kuuluuvat Suomi-reggaen kovimpiin ja samalla myös omaan ”kotisoundtrackiin”.  Vahva suositus.

 

 

Levy on lainattavissa Turun musiikkikirjastosta.

 

Eero Kostiainen

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Raision kirjaston levynkansinäyttelyssä reggae-klassikoita

Raision kaupunginkirjaston musiikki ja taideosaston kesäisessä levynkansinäyttelyssä esillä muutamia reggae-klassikoita.

Burning Spears - People of the world

Burning Spears – People of the world

 

Culture - Lion rock

Culture – Lion rock

 

The Gladiators - Back to roots

The Gladiators – Back to roots

 

Freddie McGregor - Love at  first sight

Freddie McGregor – Love at first sight

 

Toots & The Maytals - Funky Kingston

Toots & The Maytals – Funky Kingston

 

The Wailers - Burnin'

The Wailers – Burnin’

 

reggae

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Tuomas Varilan katsaus reggaen historiaan – Turun musiikkikirjastossa näytteillä vanhaa reggaeta

Reggae – muutakin kuin Marley

Reggaelevytyksiä.

Reggaelevytyksiä.

Turun musiikkikirjastossa on esillä vanhaa reggaeta 1970-luvulta. Kaikki näyttelyn LP:t, CD-levyt ja elämäkerrat ovat lainattavissa. Tuomas Varila kertoo Musastossa reggaen kehityksestä 60-luvulta eteenpäin.

Aluksi reggaen rytmistä

Reggaen tärkeimmät soittimet ovat rummut, basso ja säestävä soitin eli kitara, piano tai urut. Nykyään useista bändeistä löytyvät kaikki kolme edellä mainittua säestävää soitinta ja bändeissä voikin olla kolmesta soittajasta oikeastaan niin moneen kuin vain lavalle mahtuu.

Reggaen tahtilaji on aina 4/4 ja perusrytmi perustuu rumpujen one drop-komppiin ja bassolinjaan. One drop-kompissa bassorumpu lyö vain joka tahdin kolmannella iskulla, 2. ja 4. iskulla on joko virvelin tai hai-hatin iskuja ja tahdin 1. isku on usein lähes tyhjä. Komppia tietenkin muutellaan ja sovelletaan paljon, mutta jokin sen osa on aina käytössä. Säestävä soitin puolestaan lyö soinnut lyhyinä vain 2. ja 4. iskulle: Tätä sointujen rytmitystä kutsutaan skankiksi ja siitäkin on toki variaatioita. Basso, varsinkin dub-reggaessa, on erittäin korostetussa asemassa ja luo rumpujen kanssa kappaleiden perustan. Muut soittimet voivat kappaleessa tehdä oikeastaan mitä vain, mutta korostettu basso, one drop-komppi ja skank tekevät siitä reggaeta.

Alkuhistoria

Reggae kehittyi 1960-luvun lopulla Jamaikalla. Se syntyi, kun nopeampiin ska- ja rock steady-tyyleihin alettiin ottaa vaikutteita amerikkalaisesta R&B:stä ja soulista. Syntyi selkeästi hitaampi ja mollivoittoisampi tyyli, jonka sanoitukset keskittyivät mustien oikeuksiin, Rastafari-uskontoon ja köyhyyteen.

Ensimmäinen äänitetty esimerkki uudesta tyylistä on The Pioneersien ”Long Shot (Bus’ Me Bet)” vuodelta 1968. Tyyli levisi nopeasti Amerikkaan, jossa jo samana vuonna Johnny Nash toi reggaen listoille hitillään ”Hold Me Tight”. Reggae-vaikutteita alkoi näkyä popissa ja rockissa yhä enemmän, esimerkiksi The Beatlesin kappaleessa ”Ob-La-Di, Ob-La-Da” (1968). Kuitenkin vasta Eric Claptonin vuonna 1974 levyttämä versio Bob Marleyn ”I Shot The Sheriff”-kappaleesta toi reggaen oleelliseksi osaksi 1970-luvun rock-kulttuuria. Bob Marley and The Wailers nousi pysyvästi maailmanmaineeseen.

Roots- ja dub-reggae

Ennen maailmanlaajuista tunnustusta oli Jamaikalla kuitenkin ehditty äänittää jo vuosikymmen reggaeta. The Wailers-yhtyekin on perustettu jo vuonna 1963. Se kävi läpi koko kehityksen skasta rock steadyn kautta reggaeseen, eikä se tosiaankaan ollut ainoa. Esimerkiksi The Soul Vendors, The Gladiators, ja The Abyssinians äänittivät 1960- ja 1970-luvuilla paljon reggaeta, tarkemmin roots-reggaeta.

Se on yleensä hyvin pienellä bändillä soitettua, todella pelkistettyä reggaeta. Monissa kappaleissa on vain koskettimet ja/tai kitara, rummut, basso ja laulu tai sen tilalla jokin puhallinsoitin. Sointukulku on useimmiten hyvin yksinkertainen ja tärkeimmässä osassa on rytmi. Artistit saattoivat myös äänittää saman pohjan päälle monta kertaa, eri sanoituksilla tai erilaisilla soolo-osuuksilla.

The Upsetters: Super Ape (1976).

The Upsetters: Super Ape (1976).

Rootsista puhuttaessa on pakko mainita ”Jamaikan Motown” eli Studio One levy-yhtiö, joka oli todella tiiviisti mukana kehittämässä reggaeta sen alkuvaiheissa. Sen studioissa on äänitetty valtaosa ensimmäisistä (ja parhaista) roots-levyistä mitä löytyy. Monet myöhäisemmät bändit ovat yrittäneet päästä Studio One-levyjen upeaan tunnelmaan vaihtelevalla menestyksellä, mutta 1960–70-luvulla muutamalla mikillä, melkoisen köyhissä oloissa äänitettyä saundia on vaikea imitoida.

Näiden studioiden ääniteknikot tulivat samalla kehittäneeksi instrumentaalisen dubin. Se on olemassa olevista äänitteistä kokoamalla ja miksaamalla tehtävää reggaeta. Usein raitoihin lisätään erilaisia efektejä, varsinkin kaikuja. Alun perin myös reggaeta, josta oli jätetty vain lauluraita pois, kutsuttiin dubiksi. Tämän alan vanhoja konkareita ovat esimerkiksi Lee ”Scratch” Perry ja Scientist. Myöhemmin tästä alatyylistä on kehittynyt täysin koneellinen dubstep.

1970-luvulta nykypäivään

Kun reggae 70-luvun puolessa välissä nousi pinnalle, alkoivat isommatkin levy-yhtiöt kiinnostua siitä. Bändit pääsivät parempiin studioihin ja saundi muuttui enemmän pop- ja rock-bändien kaltaiseksi. Isosta-Britanniasta alkoi ilmestyä kaupallisemman ja pehmeämmän kuuloisia lovers rock-bändejä ja toisaalta monet punk-bändit ottivat reggae-vaikutteita levyilleen. Jamaikalla alettiin 1970-luvun lopulla soittaa dancehall-reggaeta, joka on hieman nopeampaa ja yökerhoihin sopivampaa. Reggaelle on 1980-luvulta eteenpäin syntynyt yhä uusia alatyylejä ja sitä on yhdistelty kaikkiin mahdollisiin genreihin. Perinteisen reggaen soittamista ovat muutamat bändit jatkaneet, mutta enemmän reggae-rytmejä kuulee nykyään räppäreitten taustalla tai dubstepissa.

Tuomas Varila

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Viikon levy: Ojos de Brujo: Aocaná (2009)

Ojos de Brujo (suom. Velhon silmä) on Espanjan Barcelonasta kotoisin oleva yhtye, joka itse kuvaa tyyliään ”flamencovaikutteiseksi hip hopiksi”.

Barcelonan Ravalin kaupunginosan kellareissa järjestetään jammailuiltoja, joissa eteläeurooppalaiset, pohjoisafrikkalaiset ja latinalaisen Amerikan muusikot kohtaavat. Näissä sessioissa on saanut alkunsa moni bändi, kuten myös Ojos de Brujo vuonna 1996.

Ojos de Brujon musiikki on sekoitus flamencoa, katalonialaista rumbaa, intialaisesta, romani- ja afro-kuubalaisesta musiikista aina ska’han, reggaeen ja hiphoppiin. Vanhoillisille flamenco-faneille tämä rajoja rikkova musiikkifuusio ja yhtyeen anarkistinen live-esiintyminen ovat olleet kauhistus, mutta levyjä ostava ja keikoilla käyvä yleisö on ollut innoissaan.  Ojos De Brujon sanoma kertoo vapaudesta rikkoa rajoja, vapaudesta ajatella ja ennen kaikkea vapaudesta unelmoida.

Ojos de Brujo kokoonpano on:  Marina: laulu, Ramón: kitara, Paco: kitara,  Sergio: lyömäsoittimet, Max: lyömäsoittimet, Panko: levysoittimet ja koskettimet, Xavi: lyömäsoittimet.

Aocaná on Ojos de Brujon neljäs levy. Pidän erityisesti bändin akustisesta soundista, lattarirytmeistä, lattaritorvista, akustisista kitaroista ja espanjan kielestä. Tekstiliitteessä on kappaleet käännettynä myös englannin kielellä. Sanoitukset tekee laulaja Marina. Kappaleiden sovitukset ovat mielenkiintoisia ja soittimia on paljon.

Bändin keikoilla on mukana kahdeksasta kymmeneen  soittajaa ja Ojos de Brujon on sanottu olevan erityisen hyvä livenä. Ojos De Brujo on saavuttanut kaiken mahdollisen mitä maailmanmusiikkia esittävä orkesteri voi saavuttaa. Loppuunmyytyjä konserttisaleja, keikkoja kuudella mantereella, palkintoja, listaykkösiä ja kultalevyjä. Yhtye on voittanut BBC Radio 3:n maailmanmusiikkipalkinnon vuonna 2004. Valitettavasti yhtye on kertonut lopettavansa tämän vuoden kiertueen jälkeen. Tänä kesänä (2011) Ojos de Brujo esiintyy Suomessa Porin jazzeilla 15.7.  ja Ilosaari-rockissa 16.7.

Ojos de Brujo: Aocaná (2009)

Hevifossiili

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy on Liljan Loisto: Takaisin Karjalan maille

Liljan Loisto on soullaulaja Yona Louhivuoren ja mm: Laulurastas-yhtyeen vokalistina ja Jätkäjätkistä tunnetun Puppa J:n yhteinen bändi ja heidän tausta joukkoina toimii Punky Reggae Band. Virallisesti Liljan Loisto materialisoitui Sörnäisissä sijaitsevan Risulan hippikommuunin tanssipeijaisissa nelisen vuotta sitten.

Liljan Loisto soittaa Karjala-aiheisia vapauslauluja reggaen tahdittamana. Yhtyeen musiikissa kuuluu jamaikalaisen reggaemusiikin olennainen elementti: paluumuuttofiilistely Etiopiaan. Tähän on lisätty Suomen vanhemman sukupolven kaihoa Karjalaan. Evakossa eläminen on Pupalle ja Yonalle myös henkilökohtainen aihe.

Ikuinen kaipuu siis yhdistää levyllä reggaerytmit ja -taustat vanhoihin karjalaisviisuihin ja melodioihin. Yhtye ei ole kuitenkaan vaatimassa Karjalaa takaisin tai ainakaan niitä aikoinaan menetettyjä maa-alueita elikkä levyä ei ole tehty kannanotoksi ihastuttamaan tai ärsyttämään. Levy on loistava ja nostalginen reggae/iskelmälevy. Esimerkiksi Yonan laulama versio Annikki Tähden kappaleesta Muistatko Monrepos’n on uusi dynaaminen reggae.

Liljan Loiston albumi on varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

Lassi Myllykangas

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy on Rotfront: Emigrantski raggamuffin

Rotfront on perustettu Berliinissä vuonna 2003. Yhtyeen perustivat kaksi maahanmuuttajaa, Yuriy Gurzhy sekä unkarilainen Simon Wahorn. Heidän lisäkseen yhtyeeseen kuuluu vielä toinen unkarilainen sekä amerikkalainen, australialainen ja viisi saksalaista muusikkoa. Livetilanteessa, keikasta riippuen, lavalla saatetaan nähdä seitsemän, kaksitoista tai jopa viisitoista muusikkoa. Tämän kollektiivin kokoonpano ei siis ole kiveen hakattu. Lavalla on siis toisinaan jopa ruuhkaa mutta eipä yhtyeen keikoilla tarvitse yleisönkään yksin viihtyä. Tanssilattialla riittää nimittäin tungosta Rotfrontin sekoitellessa kappaleissaan balkan discon soundeja reggaeen, rappiin sekä skahan Bändin keikat ovat takuuvarmat bileet!

Venäjän-, unkarin-, saksan- ja englanninkielisissä lyriikoissaan Rotfront keskittyy hauskanpitoon sekä kertomaan kotikaupungistaan Berliinistä ja maahanmuuttajan elämästä siellä. Viime kesän Flow Festivaaleilla vierailleesta yhtyeestä on helppo uskoa suomalaisyleisön pitävän. Onhan esimerkiksi samanhenkinen Gogol Bordello maassamme huippusuosittu. Lisäksi Sovietoblasterin vodkan ja oluen juonnista kertovat lyriikat jäävät soimaan päähän ja uppoavat takuuvarmasti suomalaisiin. Eikä haittaa liene siitäkään, että Red Mercedesissä lainataan härskisti meilläkin hyvin suositun venäläisen iskelmän Oi niitä aikoja– melodiaa.

Rotfront oli aikoinaan myös Saksan kommunistisen puolueen puolisotilaallinen järjestö. Yhtye Rotfront ei laula politiikasta eikä jaottele ihmisiä kulttuurin, etnisen taustan tai kansallisuuden perusteella. Se yhdistelee musiikissaan ennakkoluulottomasti eri maiden rytmejä ja sanoituksia ilman turhia rajoja. Tärkeintä on hauskanpito. Yhtye levittää omalla letkeällä tavallaan lisää suvaitsevaisuutta maailmaan.

Rotfrontin levy varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy