Tervetuloa kuuntelemaan kirjailija/muusikko Pauli Saarisen haastattelua hänen uudesta kirjastaan Matti Pellonpää-Musiikin parissa.
Kaupunginkirjaston Stage sijaitsee musiikkiosastolla, vanhan kirjastorakennuksen toisessa kerroksessa. Haastattelijana toimii Aku-Tuomas Mattila.
Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat
Hiihtolomat häämöttävät ja siitä löyhänä aasinsiltana voimme hypätä koulumaailmaan ja nimenomaan musiikinopetukseen. Turun musiikkiosaston hyllyistä löytyy koulun opetuskirjallisuutta aina 1920-luvulta lähtien. Niistä on nyt koottu pieni aineistonosto musiikin tietokirjallisuuden lukusaliin odottamaan kirjaston paluuta normaaliin.
Kansakoulun laulukirjallisuutta löytyy kokoelmista sekä avovarastosta, että varsinaisesta varastosta. Muutama viikko sitten näitä kirjoja seulottiin usean ihmisen voimin hartaudella läpi kun etsinnässä oli vastaus ”Kysy kirjastonhoitajalta” -palvelussa esitettyyn kysymykseen. Valitettavasti tuolloin emme löytäneet vastausta ja kysytty laulu pysyi arvoituksena.
Millainen on koulun musiikkikasvatuksen historia? Opinnäytteessään Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen linjalla Tuomas Sidoroff kirjoittaa auki sen historiaa jopa Turun Katedraalikoulun ajoilta. Tutkielma on luettavissa tämän linkin takaa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/234969
1950-1960-luvuilla suomalainen musiikkikasvatus kouluissa oli murroksessa. Opetuksen tarve oli keskittynyt laulamisen tekniseen opetukseen, nuotinlukutaitoon ja musiikinteoriaan. Käytännössä vain harva opettaja kykeni opetusta antamaan.
Saksalaisen Carl Orffin (1895 – 1982) ja unkarilaisen Zoltán Kodályn 1882 – 1967) ajatuksiin perustuvat uudet opetusmenetelmät, koulusoittimet ja äänilevyjen yleistyminen monipuolistivat monissa kouluissa musiikinopetusta merkittävästi 1960-luvun kuluessa. Orffin pedagogiikka seurasi hmisen kehityksen vaiheita: ensin rytmi kasvaa puheesta, sitten syntyy melodia ja näiden pohjalta harmonia. Kodályn filosofiassa korostuu oman äänen käyttäminen ja kuuntelukyvyn kehittyminen. Tässä säveltapailun lisäksi on tärkeänä vuorovaikutus muiden kanssa.
Valtaosassa kouluista oppiaineen nimi muuttui laulusta musiikiksi vasta peruskoulu-uudistuksen myötä 1972. Käytännössä jo tapahtuneet muutokset kirjattiin siis valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan vasta jälkikäteen. Tuolloin Kuuntelukasvatus nostettiin yhdeksi oppiainetta läpäiseväksi aiheeksi.
Musiikkipedagogiikka läpäisee esimerkillisesti kirjaston kokoelmat. Koulun musiikinoppikirjoja löytyy Musiikkiosaston kokoelmista ylemmiltä luokilta, mutta sitä varhaisempien luokka-asteiden aineisto on Saagan kätköissä. Kasvattajille kirjallisuutta löytyy Tieto-osastolta.
Teksti ja kuvat: Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta legendaarisen alttosaksofonisti Charlie Parkerin (1920-1955) syntymästä. Parker eli vain 35-vuotiaaksi mutta häntä pidetään sekä yhtenä jazzin merkittävimmistä uudistajista että kaikkien aikojen suurimmista jazzmuusikoista. ”Bird” oli trumpetisti Dizzy Gillespien ohella tärkein bebop-tyylin kehittäjä 1940-luvulla.
Parker tuli tunnetuksi virtuoosimaisena soittajana ja nerokkaana improvisoijana. Hänen improvisaatoitaan opiskellaan edelleen ahkerasti jazzin opinahjoissa kautta maailman. Itsetuhoinen elämäntyyli, johon kuuluivat vahvasti alkoholi sekä huumeet, oli omiaan kasvattamaan hänen legendaansa. Kuolemaansa asti Parker johti omia yhtyeitään ja hänen soittokumppaneihinsa kuului mm. trumpetisti Miles Davis.
1940-luvulla Charlie Parkerista tuli ensimmäinen jazzmuusikko, joka pääsi levyttämään vanhoja amerikkalaisia musikaalisävelmiä kamariorkesterisovituksina yhdessä laajemman orkesterin kanssa. Näitä levytyksiä Parker piti parhaimpinaan. Charlie Parkerin syntymän juhlavuotta on juhlistettu Turussa kahdella Perko plays Parker– konsertilla. Niissä hyvin arvostettu suomalainen saksofonisti Jukka ”Little Bird” Perko esitti yhdessä TFO: n kanssa juuri näitä sävelmiä.
Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on nostettu esille juhlavuoden kunniaksi Charlie Parkerin levyjä, nuotteja ja elämäkertoja. Esillä on myös Jukka Perkon tuotoantoa.
Tervetuloa tutustumaan ja lainaamaan aineistoa!
Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku
Sunnuntaina 22.3. täytti 50 vuotta yksi suomalaisen populaarimusiikin tunnetuimmista äänistä. Marko Haavisto syntyi vuonna 1970 Lapinjärvellä. Pitkän uransa aikana Haavisto on levyttänyt yhden sooloalbumin sekä parisenkymmentä levyä eri yhtyeidensä kanssa. Oma ensikosketukseni Haaviston musiikkiin tapahtui kuullessani kenties yhtyeen tunnetuimman kappaleen Paha vaanii Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä (2002). Tämä ja elokuvassa myös kuultu Stay löytyvät Marko Haavisto & Poutahaukat– yhtyeen albumilta Lamppu palaa (2002).
Haavistosta puhuttaessa itselleni tulee mieleen ensimmäisenä ääni. Hänet on helppo laittaa samaan nippuun Baddingin, Topi Sorsakosken ja Jorma Kääriäisen kanssa. Lauluääni, joka todella koskettaa syvältä, yhdistää yhdessä Agentsin kanssa näitä miehiä. Vaikka Haavisto ei Agentsissa olekaan soittanut, on hän urallaan ollut bändin keulakuvana pitkään nähdyn Sorsakosken taustabändissä basistina. Rauli Badding Somerjoesta tuli nuoren Haaviston esikuva hänen nähdessään tämän esiintyvän televisiossa. Pari vuotta myöhemmin Haavisto tapasi idolinsa. Hyvin alkaneen yhteistyön keskeytti kuitenkin Somerjoen yllättävä kuolema vuonna 1987.
Turun pääkirjaston musiikkiosaston hyllyistä löytyy runsaasti Marko Haaviston aineistoa.
Marko Haavisto oli 16-vuotias kun Badding Rockersin ensimmäinen single julkaistiin. Tämä tapahtui Somerjoen kuoleman jälkeen. Single sai kovasti huomiota ja Baddning Rockersin levyt ovat kiinnostaneet ihmisiä myöhemminkin ja tänä keväänä ne julkaistaan uudelleen, Haaviston merkkipäivän kunniaksi. Levyt on tilattu luonnollisesti myös kirjastoon ja voit varata ne Vaski-verkkokirjastosta. Omien yhtyeidensä lisäksi Haavisto on tehnyt kappaleita myös muille artisteille ja levyttänyt mm. Kaarle Viikatteen ja Dave Lindholmin (Kynä ja Kumppanit) kanssa.
Heinäkuussa 2013 Marko Haavisto vastaili Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti– sarjan kysymyksiin.
Petri Kipinä
Kategoria(t): Haastattelut, juurimusiikkia, Musasto suosittelee
Turun konservatoriossa ja musiikkiopistossa voit opiskella musiikkia omaan tahtiin tavoitteellisesti tasolta toiselle edeten. Tule tutustumaan tarjontaamme!
9.3. Mia Pertola vaskisoittimet
”Tuttuja teemoja torvilla”. Turun konservatorion ja musiikkiopiston nuoret vaskisoittajat esiintyvät.
Esityksessä kuulemme, trumpetin, pasuunan, käyrätorven ja tuuban soittoa. Konsertin juontaa Mia Pertola.
16.3. Oleg Sytianko puupuhaltimet
Vaaleanpunaisen pantterin johdolla tutustutaan puupuhaltimien kiehtovaan maailmaan!
30.3. Virve Niemeläinen viulu
Ota viulu kaveriksi!
6.4. Tarmo Riutta sähköviulu
Sähkö energisoi efekteillään myös viulun!
20.4. Jussi Karhujoki musiikkiteknologia
Vain bitti rajana!
27.4. Hanna Kourula kitara
Kuule ja kokeile kitaraa. Turun konservatorion ja musiikkiopiston pienet kitaraoppilaat esiintyvät.
Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Stage
1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi
Olen Merita Berg, laulaja-lauluntekijä, koirahullu. Musiikin pariin tulin entisen yhtyeeni Hullu Ruusun kautta ja nykyisin jatkan musiikintekoa taiteilijanimellä Rosita Luu.
Musiikkia päädyin tekemään sattuman kautta kesällä 2016. Taustani on oikeastaan lavarunouden ja valokuvauksen kanssa vietetyt vuodet, joita seurasi sitten hyppäys musiikkiin. Ennen musiikintekoa, tuotin ja juonsin lavarunouteen keskittyvää klubia Runöklubi kirjastoa vastapäätä sijaitsevassa kapakassa Bar Ö:ssä. Tarkoitus oli tarjota matalan kynnyksen leikkikenttä kaikille tekstistä kiinnostuneille.
Esiintymisiä oli laidasta laitaan, moni muusikkokin buukattiin keikalle: itseä on aina kiinnostanut lauluntekijöiden tekstit. Jossain välissä kohtasin muusikoita, jotka kannustivat ja houkuttelivat minua tekemään musiikkia kuultuaan runojani. Ns. tulppa aukesi heti ja biisejä syntyi. Teen kappaleeni aina tiiviissä yhteistyössä sovittajien ja soittajien kanssa.
2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?
En tällä hetkellä, rehellisesti sanottuna en ole uskaltanut kurkistaa kuinka suuret myöhästymismaksut itseäni on vastassa, summa heiluu varmaan satasen ja risat tienoilla. Asun nykyään Helsingissä. On oltava hieman perverssi tyyppi antaakseen tapahtua näin suuret myöhästymismaksut…
Turussa on ihana kaupunginkirjasto ja hemmetin hyvällä paikkaa. Turussa asuessani suoritin yleensä tämän tyyppistä trianglea: ensiksi kirjaston runopuolen sohville rauhoittamaan hieman ajatuksiaan, sieltä Cafe Artiin ja sen terassille ihmettelemään lintuja sekä elämää ja vielä kotimatkalla kulku kirjaston kautta, yleensä ”herätelainoja” lainaillen. Enkä ajautunut velkaloukkuun!
3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?
Mitä äkkiseltään tulee mieleen, viimeaikaisista tamperelainen yhtye Maria ja Marsialaiset löivät kyllä kuin kelohalolla päin kuonoon. Yhtyeen laulaja-rumpalilla Marialla on mieleenpainuva, jylhä ja primitiivistä vaaraa uhkuva ääni. Ja mikä karisma tällä jengillä! Kun vedetään rokkia, siinä on oltava tyypeillä särmää ja tyyliä. Heillä on sitä! Heillä on SE!
4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?
Täällä tapahtuu paljon ja jatkuvasti! Tilanne on Helsingissä hyvä. Ei tässä perässä pysy. Käyn silloin tällöin kuuntelemassa keikkoja.
5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.
Turussa perustettu mahdottoman ihana Mummin Kullat julkaisi 2017 mainion debyyttialbuminsa. Kulta on kasa jännittäviä yhdistelmiä folkimmasta kamasta aina elektronisempaan, melkeinpä virtaviivaisen tanssittavaan kamaan. Sanoitukset vasta onkin herkkua, paikka paikoin tosi tarkkanäköisiä, esim. albumilla kuultava Maailman paskin nalle on viiltävää yhteiskuntakritiikkiä rempova kappale. Tärkeää ja ilahduttavaa, että teiltä löytyy tämä levy kokoelmistanne!
Itä-Hollola Installaatio: Elävien aalloilla
Tässäkin vahva debyyttialbumi. Tämä on intensiivinen, vimmainen kokonaisuus: yhdistelmä herkkää sekä roiman vahvaa. Laulaja-lauluntekijä Robertin ääni on todella omintakeinen. Suosittelen tätä etenkin kaikille säröisen kitararockin ystäville.
Novellinomaisesti vyöryävät tarinat ja sävelet. Rakastan tätä albumia. Se on täynnä hienoa ja omalaatuista tarinankerrontaa, tosi taitavaa soitantaa ja no, ylipäätänsä Rickien äänenkäyttö on hämmästyttävän kiintoisaa. Albumilla esiintyy paljon myös aika ”juustoisia” elementtejä, jotka assosioituvat omassa päässäni musikaaliin tms. piirrettyihin viittaaviksi. Ne on sellaisia suureellisen melodisia koukkuja, joista nousee hassut höpsöt sävärit ja voisi sännätä tanssimaan kaduille tai pussailemaan.
Toim. Petri Kipinä
Merita Berg (Rosita Luu) Turun Sanomien haastattelussa 27.2. ja keikalla Cafe Victorissa la 7.3. klo 20
Esittelemässä Yle Radio 1:n musiikkitoimittaja Topias Tiheäsalo.
1. kerta: Varhaiset blueslaulajat. Käydään läpi jazzin varhaisvaiheita ja alkuajan blueslaulajia. Ma Rainey, Bessie Smith, Memphis Minnie. Näistä matka varhaisiin jazzlaulajiin ja ensimmäisiin Billie Holidayn levytyksiin.
2. kerta: Billie Holiday ja jazzlaulun kultainen kausi. Lisää Billie Holidaysta. Käydään läpi hänen uraansa, otetaan mukaan ”kulta-ajan” muita suuria laulajia Ella Fitzgeraldista Sarah Vaughaniin.
3. kerta: Moderni ja free jazz. Käydään läpi Billie Holidayn viimeisen vaiheen levytykset ja siirrytään kohti uudempaa jazzia. Käytännössä 1960-luvusta eteenpäin. Mukana mm. Jeanne Lee, Leena Conquest, Matana Roberts.
Kategoria(t): luennot, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat
Turun Musiikkikirjaston Ääniä maan alta -musiikkipiirissä lauantaina 22.2. vieraileva Trivial Zero lupaa tulevassa esityksessään yleisölle yllätyksiä. Luvassa on tekijöiden mukaan äänellinen puro tai mutavyöry. Trivial Zero nimen takana ovat Jenny Mild ja Jack Balance, joiden tausta on videotaiteessa. Taiteilijat tunnetaan myös työstään Videokaffe-mediataideryhmässä.
Mildille ja Balancelle DIY eli tee-se-itse -kulttuurin yhteisöllisyys ja avoimuus ovat tärkeitä. Samaten värkkääminen eli soittimien ja laitteiden tekeminen itse sekä valmiiden soitinten ominaisuuksien muuntaminen. Tekijät itse kokevat olevansa marginaalin marginaalissa:
– Soitamme itse tehtyjä soittimia ja käyttämämme tehtaalta tulleet soittimetkin ovat sellaisia, että ne ovat harvoilla käytössä, kertoo Jenny Mild.
Musiikkikirjaston keikalla Stagella soivat kettingit ja flyygelin kieli, granuaalisampleri ja syntetisaattori. Granulaarisamplerilla livenä tehty ääni voidaan pilkkoa osiin ja soittaa muokattuna.
Laitteet asettavat tiettyjä rajoja esitykselle, mutta ne luovat myös yllättäviä elementtejä.
Kuva: Juho Liukkonen
– Äänestä 99% on tilassa tuotettua. Laitteemme ovat hyvin arvaamattomia, joten emme aina tiedä minne ne vievät, kertoo Jack Balance.
– Se on improvisaatiota, se on prosessi ja se on myös tarina, kertoo Jenny Mild.
Esitysten pohjalla on rakenne, joka löyhimmillään kulkee suunnitellusta aloituspisteestä kohti jotain suuntaa. Soiva aines riippuu myös soittajan senhetkisestä mielentilasta.
– Esiintyessä on symbioosissa sen soittimen kanssa. Se soitin kyllä tietää, jos fiilis ei ole siinä hetkessä, kuvailee Mild.
– Vaikka äänet ovat välillä hyvin rujoja tai karkeita, se aines elää koko ajan sormenpäissä. Se on jatkuvaa muutosta. Koko ajan kädet käy ja pikkusen säädetään sitä tilaa, jatkaa Balance.
Improvisaation, ääntä käsittelevien laitteiden sekä esiintymistilojen tuomien elementtien takia jokainen keikka on erilainen vaikka käytettävät instrumentit olisivatkin samat. Vielä siis on arvoitus, millaisen äänivirran kuulemme Stagella lauantaina 22.2. klo 14. Ärjymmän noisen varalta neuvonnassa on korvatulppia.
Keväällä 2020 Turun Musiikkikirjastossa kurkistetaan suomalaisen kokeellisen musiikin undergroundiin Hanna Kaikon johdolla. Ääniä maan alta -musiikkipiirissä käydään läpi kokeellisuuden käsitettä ja sen ilmenemistä kuunnellen ja keskustellen. Tarjolla on puhetta ug:stä, DIY:stä ja kokeellisesta musiikista. Luvassa on tietysti myös livemusaa!
Vieraina la 22.2. klo 14 Trivial Zero ja la 25.4. klo 14 Jaakko Tolvi (PERUTTU KORONAN VUOKSI)
Toim. Hanna Kaikko, Turun Musiikkikirjasto
Kategoria(t): Ääniä maan alta, Haastattelut, konsertit, Kuuntelupiirit, luennot, musiikkipiiri, Stage, Tapahtumat
Valitettavasti äänikorttimme on rikki, joten musiikin digitoiminen ei onnistu (LP:t ja C-kasetit). Vielä emme osaa arvioida milloin saamme uuden laitteen ja digitointi onnistuu jälleen.
Huone ja sen laitteet ovat käytettävissä valokuvien (+ diat, negatiivit, positiivit) skannaamiseen sekä VHS-nauhojen digitoimiseen DVD:lle.
Ilmoitamme kun äänitteiden digitoiminen on taas mahdollista!
Kategoria(t): Digitointi, Musasto suosittelee, Uutiset
Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on esittelyssä kantaaottavaa musiikkia ja siihen liittyvää kirjallisuutta. Tämän hetkisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä käydään paljon keskustelua siitä, kuka uskaltaa ja saa ottaa kantaa, ja millä tavalla. Onneksemme musiikki on täynnä kantaaottavia sanoituksia ja artisteja.
Kantaaottavuus on mahdollista määritellä monin eri tavoin; voidaan kysyä onko musiikki kantaaottavaa automaattisesti, mikäli artisti itsenään on jollain tavoin kantaaottava tai ristiriitaisia tunteita herättävä? Toisaalta monien artistien kantaaottavuus usein sivuutetaan jos heidän tuotantoaan pidetään yleisesti kepeänä. Hyvänä esimerkkinä voisi toimia Christina Aguileran sukupuolirooleja käsittelevä kappale ”Can’t hold us down”, joka tunnutaan usein unohtuvan puhuttaessa Aguileran tuotannosta.
Kantaaottavuudesta puhuttaessa on myös pohdittava sitä, mitkä aiheet ovat kantaaottavia. Yhteiskunnalliset aiheet ovat toki itsestäänselviä, mutta kantaaottavana voidaan pitää myös pintapuolisesti yksityisten ihmisten elämäkertoja käsittelevää musiikkia, tästä hyvänä esimerkkinä Leevi and the Leavingsin Pimeä tie, mukavaa matkaa.
Toki on hyväksyttävä, että kantaaottavuutta voidaan käyttää myös huomionhakukeinona. Moni meistä muistaa Lady Gagan otsikoihin nousseen lihamekon, jonka tarkoituksena oli todennäköisesti sekä olla kommentti lihatuotantoon että pitää Gagaa esillä lehdistössä. Myös shokkirokin kuningasta, Marilyn Mansonia, on syytetty shokeeraavuudesta shokeerauksen vuoksi. Kuitenkin on muistettava, että kantaaottavuus ei lakkaa olemasta ainoastaan sen vuoksi, että sillä on sanomansa lisäksi myös toinen tarkoitus, vaikka tämä tarkoitus olisikin laskelmoidusti lisätä artistin myyntipotentiaalia.
Kantaaottavasta musiikista puhuttaessa ei voida unohtaa anarkista, poliittissävytteistä punk-musiikkia. The Sex Pistols lauloi anarkiasta britanniassa ja suomalainen Punaiset messiaat julisti murskajaisia fasismille. Punkin energinen tee-se-itse -henki tuo kaikelle genreen kuuluvalle musiikille kantaaottavan leiman; ei ole niin väliä kuinka hyvä on, kunhan soitto on kovaa ja mennään vaikka harmaan kiven läpi.
Kantaaottavaa ja kyseenalaistavaa musiikkia kaivataan aina lisää. Musiikilla on kyky tavoittaa ja yhdistää valtava määrä ihmisiä ja saada heidät pohtimaan asioita uusilta kanteilta. Vaikka vahvan henkilökohtaisille, artistin omasta elämästä ammentaville sanoituksille on tilaa, on aina innostavaa kuunnella kappaleita, jotka koskettavat kaikkia meitä, ihan vain sen takia että olemme osa yhteiskuntaa.
Jutta / Musiikkiosasto.
Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku
Musasto 