Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2019

Kirjastokinon musiikkitärpit!

Vaski-kirjastojen asiakkaiden käytössä on nyt uusi valtakunnallinen palvelu, josta löytyy maksutta kaikenlaista katseltavaa. Tämä Kirjastokino on testikäytössä 1.10.2019-31.3.2020, ja se palvelee monia käyttäjäryhmiä.

Vaskin etusivulta Kirjastokino-palveluun pääsee klikkaamalla iloisenpunaista mainoskuvaketta. Palveluun kirjaudutaan valitsemalla pudotusvalikosta se ikioma kirjastokimppa. Sitten vain näppäillään kirjastokortin tunnus sekä se salaisistakin salaisin nelinumeroinen pin-koodi. (Jos et muista pin-koodiasi, voit henkilöllisyytesi todistamalla tarkistaa sen minkä tahansa Vaski-kirjaston neuvonnasta.)

kirjastokino_uutinen

Mutta mitäs kiinnostavaa se Kirjastokino sitten tarjoaa näin musiikkiosaston näkövinkkelistä? Kävimme läpi palvelun valikoimaa ja poimimme joukosta muutamia vinkkejä: musiikkidokumentteja, livetaltiointeja ja musiikkipitoisia elokuvia.

MUSIIKKIDOKUMENTTEJA

Danny (2016) kertoo Ilkka Lipsasen tähän asti tarkoin varjellusta elämästä, kun kotiarkistojen filmeissä kurkistetaan kulissien taakse.

Disko ja ydinsota (2009) kertoo Suomen televisiolähetysten seuraamisesta Pohjois-Virossa 1960-1980-luvuilla.

Laulu (2014) kertoo Suomen viimeiseksi runolaulajaksi nimetyn Jussi Huovisen oppilaasta, kuvataitelija Hanneriina Moisseista.

Loputon Gehennan liekki (2011) porautuu suomalaisen black metal -musiikkikentän kalmanhajuisen undergroundin syövereihin.

Monsterimies (2014) on dokumenttielokuva pojasta, joka halusi olla hirviö. Se on tarina Lordista ja bändin maailman luoneesta Tomi Putaansuusta.

Peräkylän Elvis (2017) on henkilökuva musiikkiaan omakustanteisesti julkaisevasta Jouni ”Big Jay” Viitalasta.

Talvinen matka (2007) kertoo laulamisesta, ja Kalle Koiso-Kanttilasta, joka etsii itseään ja omaa ääntään.

Tuiskuntuojat (2007) kertoo vimpeliläisen Hannan urakasta järjestää kotipaikkakunnalleen suuren suosikkinsa Antti Tuiskun konsertti.

Kenen joukoissa seisot (2006) on kokoillan musiikkielokuva 1970-luvun laululiikkeestä, joka häälyy dokumentin ja fiktion rajoilla.

Knucklebonehead (2013) on mustan huumorin täyttämä Rock’n’ Roll -henkinen draamakomedia Oskarista ja hänen bändinsä selviämistaistelusta läpi Shanghain houkutusten ja sisäisten ristiriitojen. Elokuvan keskiössä on todellinen henkilö ja elämä – ihmiset näyttelevät itseään!

LIVETALTIOINTEJA

ANC-konsertti-taltiointi vuodelta 1987 – Raakamateriaalia raakaa sortoa vastaan

Tomas Ledin – Just Då (2003) on livetaltiointi Göteborgista 4. elokuuta 2001.

MUSIIKKIPITOISIA ELOKUVIA

Bugsy Malone (1976) lapsinäyttelijöillä tähditetty koko perheen gansterimusikaali.

Loistavat Bakerin Pojat (1989) menestyksestä, tappiosta, rakkaudesta ja veljeydestä musiikin maailmassa. Baker veljekset soittelevat lähes tyhjille saleille ravintoissa.

Suuri sävelparaati (1959) on herkkua suomalaisen iskelmämusiikin kulta-aikaa kaipaaville.

Livetaltiointeja, musiikkidokumentteja, musikaaleja ja elokuvien ääniraitoja löytyy myös musiikkiosaston hyllyistä!

1 kommentti

Kategoria(t): elokuvamusiikki, Musasto suosittelee, Uncategorized

Jazztrio Herd vieraili Raisiossa – ohessa kuvia ja tunnelmia

Jazztrio Herd vieraili 17.10 Raision kirjastotalon Martinsalissa 10-vuotista taivaltaan juhlistavan kiertueen merkeissä.

Martinsalissa kaikkiaan noin 50 hengen yleisö pääsi nauttimaan sävyrikkaista ja hienovaraisista jazz-tulkinnoista.

Triossa soittavat Panu Savolainen (vibrafoni), Mikko Pellinen, (ukulelebasso) ja Tuomas Timonen (rummut).

Raision keikka ja itse kiertue toteutui Suomen Jazzliiton avulla.

Ohessa kuvia tapahtumasta (kuvat Arto Korhonen)

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Tapahtumat

Sotaa apatiaa vastaan – kantaaottavaa musiikkia

IMG_1155

Turun pääkirjaston musiikkiosastolla on esittelyssä kantaaottavaa musiikkia ja siihen liittyvää kirjallisuutta. Tämän hetkisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä käydään paljon keskustelua siitä, kuka uskaltaa ja saa ottaa kantaa, ja millä tavalla. Onneksemme musiikki on täynnä kantaaottavia sanoituksia ja artisteja.

 

Kantaaottavuus on mahdollista määritellä monin eri tavoin; voidaan kysyä onko musiikki kantaaottavaa automaattisesti, mikäli artisti itsenään on jollain tavoin kantaaottava tai ristiriitaisia tunteita herättävä? Toisaalta monien artistien kantaaottavuus usein sivuutetaan jos heidän tuotantoaan pidetään yleisesti kepeänä. Hyvänä esimerkkinä voisi toimia Christina Aguileran sukupuolirooleja käsittelevä kappale ”Can’t hold us down”, joka tunnutaan usein unohtuvan puhuttaessa Aguileran tuotannosta.

 

Kantaaottavuudesta puhuttaessa on myös pohdittava sitä, mitkä aiheet ovat kantaaottavia. Yhteiskunnalliset aiheet ovat toki itsestäänselviä, mutta kantaaottavana voidaan pitää myös pintapuolisesti yksityisten ihmisten elämäkertoja käsittelevää musiikkia, tästä hyvänä esimerkkinä Leevi and the Leavingsin Pimeä tie, mukavaa matkaa.

Toki on hyväksyttävä, että kantaaottavuutta voidaan käyttää myös huomionhakukeinona. Moni meistä muistaa Lady Gagan otsikoihin nousseen lihamekon, jonka tarkoituksena oli todennäköisesti sekä olla kommentti lihatuotantoon että pitää Gagaa esillä lehdistössä. Myös shokkirokin kuningasta, Marilyn Mansonia, on syytetty shokeeraavuudesta shokeerauksen vuoksi. Kuitenkin on muistettava, että kantaaottavuus ei lakkaa olemasta ainoastaan sen vuoksi, että sillä on sanomansa lisäksi myös toinen tarkoitus, vaikka tämä tarkoitus olisikin laskelmoidusti lisätä artistin myyntipotentiaalia.

Kantaaottavasta musiikista puhuttaessa ei voida unohtaa anarkista, poliittissävytteistä punk-musiikkia. The Sex Pistols lauloi anarkiasta britanniassa ja suomalainen Punaiset messiaat julisti murskajaisia fasismille. Punkin energinen tee-se-itse -henki tuo kaikelle genreen kuuluvalle musiikille kantaaottavan leiman; ei ole niin väliä kuinka hyvä on, kunhan soitto on kovaa ja mennään vaikka harmaan kiven läpi.

 

Kantaaottavaa ja kyseenalaistavaa musiikkia kaivataan aina lisää. Musiikilla on kyky tavoittaa ja yhdistää valtava määrä ihmisiä ja saada heidät pohtimaan asioita uusilta kanteilta. Vaikka vahvan henkilökohtaisille, artistin omasta elämästä ammentaville sanoituksille on tilaa, on aina innostavaa kuunnella kappaleita, jotka koskettavat kaikkia meitä, ihan vain sen takia että olemme osa yhteiskuntaa.

 

Jutta / Musiikkiosasto.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Matti Rag Paananen 80 vuotta 9.11.2019

Matti Rag Paanasen haastattelu lokakuussa 2019

Olen säveltäjä sekä jazzpianisti Matti Rag Paananen ja synnyin Turussa 9.11.1939.  Olen säveltänyt marginaalimusiikkia pitkinä sarjoina.

Vuoden päivät (soiva kalenteri 366 osaa) on mainittu Guinnessin Suuressa Ennätyskirjassa maailman pisimpänä yhtenäisenä sävelteoksena.

Tuhannen ja yhden yön lauluja sävelsin 16 vuotta ja se sisältää tuhat ja yksi kappaletta.

Venyvä käsite sisältää 200 teosta ja sarja Varjojen loisteessa on edennyt lauluun numero 152 (joka on Uuno Kailaan lähes sata vuotta kadoksissa ollut runo: Me olemme silmiä vaihtaneet.)

Sinfonioita on seitsemän ja television dokumenttielokuviin sävellettyä musiikkia (Aleksis Kivi, Elias Lönrot, Pentti Haanpää jne.) suuri määrä. Sinfonioista ovat kaikki (vain) kantaesitettyjä, paitsi kuudes sinfoniani Rag´s Blues Symphony.

Täysimittaisia LP- ja CD- levyjä on parisenkymmentä sekä nuottivihkoja yhdeksän, mm. Federico Garsía Lorca, joka sisältää kaikki Lorcan runot sävellettyinä. Nuottivihko Tangot taas sisältää 20 teosta joissa on myös allekirjoittaneen sanoitus. Levyistä mainitsisin WWF:lle sävelletty LP- ja CD- levy Amazon, jota myytiin Amazonian sademetsien hyväksi, ja jonka sävelsin Perun Amazonian viidakossa, noin 500 kilometrin päässä lähimmästä kaupungista Iquitosista.

Konserteista mainitsisin huumeiden vastaiset Prinsessan testamentti – konsertit, joita pidimme eri puolilla Suomea noin 250 kertaa. Myös säveltämäni Isä meidän – rukous Turun tuomiokirkossa muutama vuosi sitten on jäänyt mieleeni, kuten myös säveltämäni Jobin kirja Turun Mikaelinkirkossa vuonna 2010.

Vuodet Afrikassa

Toinen levy jonka tein WWF:lle oli The Sounds of Wild, jonka sävelsin Afrikan Masaimaassa ja jonka tuotolla suojeltiin Afrikan villieläimiä. Asuimme Afrikassa kolmena vuonna, joten sävelsin siellä myös seitsemännen sinfoniani The White Maasai´s Jazz Symphonyn, joka kantaesitettiin 10 vuotta sitten 70-vuotis -juhlakonsertissani. Afrikassa sain oman puun (kuten myös täällä Turussa) ja minut vihittiin vaimoni kanssa Masaiden heimoon kuuluviksi. Arvonimekseni tuli Oloiboni, joka on päälliköstä seuraava alaspäin ja tarkoittaa, että olen Tietäjä (Prophet) joka tietää kaiken.

Parhaat haukkumiset

Parhaat haukkumiset tulivat TV-ohjelmasta ja levystä The Symphony of Robinson Crusoe, jonka sävelsin Karibianmerellä, Antiqualla, samalla autiolla rannalla jonne Robinson Crusoe olisi Daniel Defoen kirjan mukaan haaksirikkoutunut. Helsingin Sanomien arvostelijan mukaan säveltäjän täytyy olla hullu.

Taidegalleria Ragala

Maalaan myös tauluja ja kirjoitan kirjoja. Kotonani Hirvensalossa, Toijaistentie 16, minulla on taidegalleria Ragala (lausutaan hienosti englanniksi Räkälä), jossa on kymmenen huonetta ja satoja maalauksiani seinillä. Avointen ovien päivää vietämme joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina kello 12 – 16, tervetuloa! Taulujen lisäksi galleriassa on myynnissä levyjäni (a´ 15 €, mutta jos haluaa nimmarin saa kympillä), sekä kirjojani. Esimerkiksi kymmenosaista teosta Taide ja nerous (yhteensä 3000 sivua) saa vain minulta, sekä suuren menestyksen saavuttanutta Mietelmäkuvia -teosta on vielä muutama jäljellä.

Musiikkiosaston merkitys

Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla kävin aikoinani ahkerasti. Tämä oli sitä aikaa, kun opiskelin sinfonioiden tekemistä. Lainasin levyjä sekä niihin kuuluvia pieniä partituurikirjoja. Kuuntelin kotonani Vesku Loirilta saamistani hyvistä kaiuttimista valtavan määrän sinfonioita ja seurasin soittoa partituurista. Oli hienoa, että tällainen palvelu oli mahdollinen, sillä ilman sitä ja ilman varsinaista opettajaa en olisi sinfonioiden maailmaan milloinkaan yltänyt.

Toki kävin myös haastattelemassa kaikkia ”soittimia” Turun kaupunginorkesterin takahuoneessa. Parhaiten jäi mieleeni käyrätorvensoittajan varoitus: ”Äläkä sitten sävellä suurta tuskaa! – Beethoven on kuollut, Mozart on kuollut, minuakin väsyttää.”

Rag

 

1 kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden säveltäjä, Musasto suosittelee, Taidemusiikki