Uutuuksia maailmanmusiikkihyllyssä

Katso levyn saatavuus Vaskista

Katso levyn saatavuus Vaskista

Katso levyn saatavuus Vaskista

Katso levyn saatavuus Vaskista

Viikon levy on Kim Wilden debyyttialbumi Kim Wilde

Kim Wilde: Kim Wilde

Tänä vuonna 50 vuotta täyttävän brittilaulajan Kim Wilden (os. Smith) esikoisalbumi julkaistiin vuonna 1981 new wave -vaikutteisen hittisinglen Kids in America’n menestyksen siivittämänä. Albumi nousi Britannian listalla sijalle 3. Albumin taustajoukoista löytyvät Kimin isä, 1950-luvun brittipoppari Marty Wilde, sekä veli Ricky Wilde. Perhetiimi vastasi  kappaleiden sävellyksistä ja sanoituksista. Levyn äänimaailma on tyypillisen 1980-lukulaista Blondielta vaikutteita ottanutta syntetisaattoripohjaista poprockia. Levyn helmiä ovat 1980-luvun klassikon Kids in American lisäksi singleinäkin julkaistut rockvetoiset Water on Glass ja Chequered Love.

Albumin suurin hitti ja Wilden ehkä tunnetuin kappale oli Britannian singlelistan toiseksi yltänyt Kids in America. Yhdysvalloissa single pärjäsi muuta maailmaa heikommin, nousten sijalle 25. Albumilta julkaistiin lisäksi kaksi singleä: brittien kärkikymmenikköön noussut Chequered Love ja Water on Glass. Vuonna 2009 brittiläinen 1980-luvulla julkaistujen levyjen uusintaversioihin keskittynyt Cherry Pop Records aloitti Kim Wilden remasteroitujen albumien julkaisun. Esikoisalbumin täydennyksenä on sinkkujen b-puolia ja singleversio kappaleesta Water on Glass.

Esikoisalbumin jälkeen Wilde julkaisi kolme elektronissävytteistä, kylmien syntetisaattorisoundien kyllästämää albumia, jotka eivät menestyneet listoilla hittisingleistä huolimatta. Wilden tähän asti kaupallisesti menestynein albumi on vuonna 1988 julkaistu Close. 1990-luvulla Wilde keskittyi perhe-elämään ja  loi uraa puutarha-alalla, mm. televisio-ohjelmien ja  kirjojen muodossa. 2000-luvun alussa Wilde palasi musiikkimaailmaan, lähinnä kokoelmalevyillä ja vanhojen biisien remix-versioilla.  Wilde keikkailee satunnaisesti vieläkin.

Kim Wilden LP on varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

Jandek

Legendaarinen outsidermuusikko Jandek esiintyy tänä iltana Turun Dynamossa. Kyllä! Vuodesta 1978 alkaen Jandek, josta ei kukaan 36 vuoteen tiennyt juurikaan mitään, on julkaissut 61 albumia omalla levy-yhtiöllään Corwood Industries Houstonissa. Hän ei ikinä esiintynyt livenä ja vältteli kaikki huomiota vuoteen 2004  asti, kunnes hän yllättäen alkoi kiertää Amerikassa ja Euroopassa käyttäen erilaisia taustamuusikkoryhmiä live-esityksissään. Jandek soittaa täysin omalaatuista musiikkia, usein atonaalinen synteesi bluesin ja folkin vaikutteista, yleensä säestetty epäsovinnaisella kitaravirityksellä.

Salaperäinen mies soittaa tänä iltana, tiistai 20.7, Turun Dynamossa Heta Bilaletdinin, Ari Salosen ja Anton Nikkilän kanssa, ja huomenna Helsingin Semifinaalissa. Jos musiikki miellyttää, Vaski-kirjastojen kokoelmissa löytyy kuusi levyä Jandekin 80-luvun tuotannosta:

Katso levyjen saatavuus Vaskista

/M.

Viikon levy on Talk Talkin kolmosalbumi The Colour Of Spring

Musasto kertoo yhtyeestä Talk Talk, joka teki viisi albumia vuosina 1982–1991. Vajaassa kymmenessä vuodessa yhtyeen musiikki muuttui kuulaasta synapopista mantramaiseen popfuusioon. Muutos oli radikaali ja suht täydellinen.

1980-luvulla Talk Talkin eteeristä popmusiikkia oli toisinaan listoillakin. Pieniä hittejä oli mukana myös kolmannella albumilla The Colour Of Spring, joka ilmestyi vuonna 1986. Talk Talkin vakijäsenet olivat Mark Hollis (laulu, piano jne.), Lee Harris (rummut) ja Paul Webb (basso). Tyylitaju ja Mark Hollisin kaunis ja kaihoisa tenori erotti bändin helposti muista.

Talk Talk ja erityisesti yhtyeen laulaja Mark Hollis kammoksuivat ensimmäistä levyään The Party’s Over (1982). Colin Thurstonin tuottama kompressoitu futupop oli levy-yhtiö EMI:n mieleen, mutta nosti Mark Hollisin karvat pystyyn. Hämmentävät promovideot ja kiertue Duran Duranin kanssa haluttiin unohtaa saman tien.

Toinen albumi It’s My Life (1984) oli ensimmäinen iso askel eteenpäin. Muotipop jäi kauas taakse kun singlet Dum Dum Girl, Such A Shame ja It’s My Life soivat radiossa ja MTV:llä. Uusi tuottaja Tim Friese-Green ymmärsi yhtyeen musiikilliset tarpeet sekä studiossa sekä sävellys- ja sovitustyössä. Hedelmällinen yhteistyö jatkui vuosia. Friese-Green oli lopulta kuin yksi yhtyeen jäsenistä.

Mark Hollis vei yhtyettä edelleen eteenpäin, kohti kolmatta albumia. Vuonna 1986 ilmestynyt The Colour Of Spring tuo esiin rennon ja akustisen yhtyeen. Synat ja rumpukoneloopit ovat poissa. Levyn yleissoundi on vakuuttava: yhtä aikaa syvä, hauras ja massiivinen. Useimmat instrumentaatiot rakentuvat hallitsevan pianosovituksen ympärille. Pianon varaan rakennettiin myös singlet Life’s what you make it ja Living in another world. Nämä pikkuhitit olivat raikkaita tuulahduksia mainsteampopin ulkopuolelta vuonna 1986. Mark Hollisin intensiivinen ääni oli kehittynyt niin voimakkaaksi, että levyn tarkkaavainen läpikuuntelu hengästyttää. Hollisin ääni on yksi popmusiikin kauneimmista. Ajan livedokumentit näyttävät jotain Hollisin täydellisestä paneutumisesta. Aina vedettiin täysillä.

The Colour Of Spring sisältää kahdeksan Hollisin ja Friese-Greenen säveltämää sävykästä biisiä, joihin antoi voimaa nimekäs joukko vierailevia muusikoita. Erityisesti Steve Winwood (urut) ja Robbie McIntosh (kitara) tuovat valtavasti lisää nyansseja levylle. Omat suosikkini ovat tällä hetkellä avausraita Happiness Is Easy ja päätösraita Time It’s Time. Ensimmäisen raidan hypnoottinen rauha on kuolematonta, Time It’s Time taas hämmästyttää elähdyttävällä outrolla. Kauneus on pakahduttavaa.

The Colour Of Springin jälkeen ilmestynyt Spirit Of Eden (1988) nivahtaa improvisaation maailmaan. Viimeinen albumi Laughing Stock (1991) on paikoitellen jopa avantgardistinen kokonaisuus jazzmantraa ja yhä haastavampaa popmusiikkia. Talk Talk-levyt myös näyttävät hyvältä. Kaikki albumit on koristeltu James Marshin taideteoksilla.

Levyn saatavuus Vaski-verkkokirjastossa.

Tuomas Pelttari

Uutuushyllyssä: Sprigs Of Time – 78s From The EMI archive

Vuonna 1898, äänitystekniikan lapsuudessa, Berliner Gramophone Company työllisti ääniteknikkoa Frederick Gaisberg matkustamaan äänitysvarastuksensa kanssa ja toimittamaan laajan arkiston äänityksia yhtiölle. Gainsberg, joka pian ryhtyi nauhoittamaan äänet maailman jokaisesta nurkasta, kirjoitti: ”Another and totally strange world of music and people was opened up to me. I was like a drug addict now, ever longing hungrily for newer and stranger fields of travel.” Kun Berliner Gramophone Company myöhemmin yhdistiin UK Colombian kanssa EMI:ksi, Gaisbergin kasvaava arkisto sijaitsi Hayesiin, Middlesex, missä se edelleen on.  Honest Jon’s Records on valinnut 30 kappaletta lumoavan outoa musiikkia arkistosta. Äänitykset ovat vuosista 1903-1957 ja tulevat muun muuassa Tokion hovista, Konstantinopolista, Bagdadista, New Yorkista, Ugandasta, Marokosta ja Brittien saareista. Levyltä löytyy esimerkiksi naurun äänet Madrasista vuodesta 1906, gamelankappale Balista vuodesta 1926, äänitys Hong Kongin 50-luvun oopperasta, amerikkalainen ukuleletrubaduuri, katulaulaja Lontoossa vuodesta 1908, ja pari kappaletta Kuubasta.

Katso aineison saatavuus Vaskista

/M.

Legendaarinen Bryan Ferry julkaisee uutta

Bryan Ferryn uusi studioalbumi julkaistaan 25. lokakuuta. Bryan Ferry on onnistunut kokoamaan Olympia-albumilleen varsin legendaarisen tekijäjoukon. Phil Manzanera, Andy Mackay, Brian Eno ja Ferry ovat yhdistäneet voimansa studiossa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1973 Roxy Music-julkaisun For Your Pleasure. Avustajien joukko on muutenkin varsin nimekäs, panoksensa albumille ovat antaneet mm. Nile Rodgers (Chic), David Gilmour (Pink Floyd), Groove Armada, Scissor Sisters, Marcus Miller, Flea (RHCP) ja Johnny Greenwood (Radiohead).

Albumilla on kahdeksan uutta levytystä, sekä kaksi lainakappaletta Song To The Siren (Tim Buckley) ja No Face, No Name, No Number (Traffic) Ensimmäinen single ja Wilton’s Music Hallissa kuvattu video You Can Dance julkaistaan 9. elokuuta.

 Bryan Ferryn edellinen ja menestyksekäs albumi Dylanesque julkaistiin vuonna 2007.

Kappalelista: 1. You Can Dance 2. Alphaville 3. Heartache By Numbers 4. Me Oh My 5. Shameless 6. Song To The Siren 7. No Face, No Name, No Number 8. Bf Bass (Ode To Olympia ) 9. Reason Or Rhyme 10. Tender Is The Night

Ruisrock 9.-11.7.2010

Slash esiintyi Ruisrockissa sunnuntaina.

Musasto uhmasi luonnonvoimia ja uskaltautui helteiseen Ruissaloon kaikkina kolmena päivänä tarkistamaan kuinka sujui juhlinta 40-vuotisjuhliaan viettävältä Ruisrockilta. Suomen vanhin ja Euroopan toiseksi vanhin rockfestivaali keräsi kolmen päivän aikana kansanpuistoon yhteensä 71 000 vierasta. Yleisömäärä on koko 2000-luvun toiseksi suurin festivaalin historiassa. Eniten ihmisiä keräsi lauantai ja sunnuntaina osa valitsi todennäköisesti vilvoittavan rantaelämän pölyisen ja tukahduttavan kuuman Ruissalon sijaan.

Kolmen päivän aikana Ruisrockin viidellä lavalla nähtiin niin eläviä legendoja kuin lukuisia kotimaisia kestosuosikkejakin. Suurimmat yleisömäärät keräsivät perjantain pääesiintyjä Ozzy Osbourne, The Baseballs, lauantain viimeisenä villinnyt ruotsalainen The Sounds, PMMP sekä festivaaleilla vain Ruisrockissa ja Ankkarockissa soittava Don Huonot. Sunnuntain pääesiintyjä Slash joutui kilpailemaan yleisöstä samaan aikaan pelatun jalkapallon MM-finaalin kanssa. Lopulta taisi käydä niin, että Musasto oli tyytyväinen molempien tapahtumien lopputulokseen.

Slash yhtyeineen palkitsi yleisönsä lukuisilla Guns N’ Roses– klassikoilla sekä valikoiduilla maistiaisilla uuden studiolevynsä materiaalista. Ennen keikkaa arvuuteltu laulaja paljastui erittäin päteväksi Myles Kennedyksi, jonka ääni muistutti erehdyttävästi Axl Rosea. Se ei sinänsä ollut huono asia. Gunnareiden materiaalista varsinkin peräperää soitetut Civil war ja Sweet child o mine sykähdyttivät Musaston lisäksi myös muuta yleisöä. Slashin uudempi materiaali toimi livenä erinomaisesti. Keskitempoiset kappaleet soivat jykevästi ja hyvillä saundeilla. Lopullisesti yleisön villitsi encoren aikana Michael Monroe, joka lauloi CCR– laina Up around the bendin lisäksi Slashin uudelta levyltä kappaleen We’re all gonna die.

Festivaali sujui tänäkin vuonna ilman sen suurempia järjestyshäiriöitä. Juhlavuoden erikoisuus oli ilmainen sisäänpääsy avajaispäivänä kaikille yli 70-vuotiaille. Slashin lisäksi Musaston mieleen viikonloppuna jäivät ainakin Kotiteollisuuden stripteaseshow, paikoittain aikamoiseksi yhteislauluksi yltynyt Don Huonojen paluukeikka, Ozzy Osbournen klassikoiden täyteinen setti sekä Vesa-Matti Loirin tunteikas ja koskettava, teltan täyttänyt keikka.

Viikon levy: Ikuinen Vaiva – Charmi

Tällä viikolla julkaistava Charmi on Ikuisen Vaivan toinen albumi. Levy on jatkoa vuonna 2007 ilmestyneelle yhtyeen debyyttialbumille Kuolleista. Sisällöllisesti levy tarjoilee jämäkän kattauksen edelleen erittäin suosittua, raskasta suomenkielistä rokkia hyvällä otteella. Moniin albumin kappaleista yhtye on onnistunut loihtimaan tarttuvia riffejä ja parhaimmillaan kappaleet kulkevat eteenpäin vastustamattomalla groovella. Kaikesta kuulee, että bändi on Kotiteollisuutensa sekä muut hengenheimolaisensa kuunnellut.

Kitaristi/laulaja Mikko Nissisen äänessä on paljon samaa Jouni Hynysen kanssa. Hynysmäiset huudot ja karjaisut toki loistavat poissaolollaan mutta samaa kärinää on Nissisenkin äänessä kuultavissa. Kaiken kaikkiaan yhtye soittaa tosi tiukasti eikä saundeista löydy hirveästi moittimisen sijaa. Levyn avaava Satunnaiset ihmiset näyttää heti mistä on kysymys. Kappaleesta voi povata varmaa setin avaajaa ja keikkahittiä. Albumin sanoituksissa liikutaan elämän varjopuolen asioissa kuten tämäntyyppisessä musiikissa yleensäkin.

Avausraidan lisäksi mieleeni jäivät erityisesti Manifestin rattaat, vaivattomasti kulkeva Sykloni sekä rauhallisempi albumin päätösraita Itkumuurari. Charmi on mukavan pituinen levy jota ei ole turhaan venytetty liikaa. Se on helppo laittaa soimaan ja sen parissa viihtyy. Ennen tätä arviota ja levyn kuuntelua oli tämä yhtye itselleni täysin vieras. Onkin aina yhtä palkitsevaa löytää uusia kiinnostavia yhtyeitä. Mitään uutta Ikuinen vaiva ei sinänsä ole keksinyt mutta se on tehnyt toimivan levyn omilla vahvuuksillaan.

Ikuinen Vaiva on parhaillaan koko loppuvuoden jatkuvalla Charmi 2010- kiertueella promotoimassa uutta albumiaan.

Petri Kipinä

David Bowien klassikkoalbumi Station To Station erikoispainoksina

David Bowien Station To Station julkaistaan erikoispainoksina 22.9. Luvassa on Special- (3CD), Deluxe- (5CD/DVD) ja vinyyliversio (3 LP).

Alkuperäisen Station To Station-albumin lisäksi kaikki julkaistavat versiot sisältävät ennenjulkaisemattoman Live Nassau Coliseum ’76 livetaltioinnin. Deluxe-versio sisältää ennenjulkaisemattoman version Station To Station kappaleesta, sekä aikaisemmin cd:llä julkaisematttoman kappaleen Word On A Wing. Molemmat cd-versiot sisältävät kirjaset ja runsaasti oheismateriaalia. Tarkat infot pakkausten sisällöistä

Teosto julkisti viime vuoden soitetuimmat biisit

Teosto on jälleen julkistanut tietoja viime vuoden suosituimmista radiobiiseistä.

Valtakunnallisen radion musiikista 37 prosenttia ja kaupallisten radioiden musiikista 35 prosenttia oli kotimaista.

Kaupallisten radioiden soitetuin kappale oli vuonna 2009 Kings of Leonin esittämä Sex on Fire, jonka ovat säveltäneet ja sanoittaneet Matthew, Ivan, Jared ja Anthony Followill. Se soi Suomen kaupallisissa radioissa yhteensä 4 800 kertaa.  Kakkospaikalle ylsi PMMP:n Lautturi. 

Kaupallisten radioiden 10 kärjessä -listalla oli vuonna 2009 mukana neljä kotimaista teosta edellisvuoden tapaan.