Viikon levy: Red Hot Chili Peppers – The Getaway

Tämä jo ikääntynyt, mutta edelleen vahvasti elossa oleva ja yhä eloisa kalifornialainen yhtye perustettiin 1983 ja  on tämän hetken yksi suosituimmista rockyhtyeistä. 10 studioalbumia julkaissut yhtye soittaa rockmusiikkia, pop rockia, hiphopvaikutteista rockia, punkia sekä funk rockia. Ystävykset Anthony Kiedis ja Flea tapasivat ensimmäistä kertaa koulun pihalla. Kimppaan liittyivät myös Hillel Slovak sekä Jack Irons.

Vuosien saatossa huumeongelmat ottivat osansa ja koituivat jopa yhden jäsenen, Hillel Slovakin, kohtaloksi, joten yhtyeen tie on ollut pitkä ja kivinen. Yhtyeen tarina on niin pitkä, että tiivistän sen tähän lyhyesti: sitä voisi kenties kuvailla vuoristoradaksi. Alaspäin mentäessä huumeongelmat ottivat vallan, kun taas raitistumisen myötä tuli aina uusi levy ja yhtye oli huipulla. Samalla jäseniä tuli ja meni mutta kaksi ihmistä on yhä pysynyt uskollisena yhtyeessä: Anthony Kiedis (laulaja) sekä Flea (basisti). Nykyään mukana ovat myös pitkään mukana ollut rumpali Chad Smith sekä John Frusciantea seuraamaan tullut kitaristi Josh Klinghoffer.

Uusin levy, The Getaway, tuli ulos 17.6.2016 eli viime viikolla. Tämä levy oli juuri niin hyvä yllätys kuin sen sinkku, Dark Necessities antoi olettaakin. Omia suosikkejani ovat mm. nimikappale joka antaa vauhdikkaan alun albumille; Encore taas on miellyttävän harmoninen, rauhallinen kappale jota voi kuunnella kun haluaa rentoua. Kolmas biisi mikä kolahti on Goodbye Angels, jossa nouseva tunnelma antaa hyviä kiksejä. Balladeja mahtuu levyyn myös mukaan kuten aina – esimerkkinä voidaan pitää The Hunteria. Go robot tuo tyypillisen RHCP:n funkpuolen esiin ja se on ”chillaileva” mutta särmikäs kappale.

The getaway- albumi on hiukan rauhallisempi, synkempi ja rankempi levy kuin I´m with you. Viimeksi mainitsemassani oli enemmän menoa mukana, mutta ensimmäinen mainittu on kehittyneempi.

Jään innolla odottamaan syyskuussa tulevaa keikkaa, jossa RHCP esiintyy Hartwall Areenalla 13. päivä. Se tulee olemaan ensimmäinen kerta kun näen yhtyeen livenä. Kuka muu lähtee keikalle? Minä!!!

– Meri, harjoittelija

Levy Vaski-tietokannassa

10 valittua musikaaleista

Les Misérables on Victor Hugon samannimiseen romaaniin pohjautuva musikaali, joka sai ensi-iltansa Pariisissa vuonna 1980. Musikaalin on säveltänyt Claude-Michel Schönberg ja sanoittanut Alan Boublil, ja se käsittelee yhteiskunnan ja lain epäoikeudenmukaisuutta sekä viattomien kärsimystä 1800-luvun alkupuolen Ranskassa.

 

Jesus Christ Superstar on Sir Andrew Lloyd Webberin vuonna 1970 säveltämä rockmusikaali, joka seuraa Raamatun tapahtumia viimeisenä viikkona ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista.

 

Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi (2008) on Stephen Sondheimin ja Hugh Wheelerin musikaaliin perustuva elokuva. Musiikkipainotteinen trilleri kertoo makaaberin tarinan 1800-luvun Lontoon parturista, ja sen pääosissa nähdään Johnny Depp, Alan Rickman ja Helena Bonham Carter. Elokuvan ikäraja on K-18.

 

Sound of Music -CD:llä kuullaan musiikkia samannimisestä vuonna 1965 ilmestyneestä elokuvasta. Pääosissa ovat Julie Andrews ja Christopher Plummer.

 

Singin’ in the Rain on tunnettu yhdysvaltalainen elokuvamusikaali vuodelta 1952. Sen on ohjannut Gene Kelly ja Stanley Donen, ja pääosissa nähdään Gene Kelly, Donald O’Connor, Debbie Reynolds ja Jean Hagen.

 

Rock of Ages on romanttinen musikaalielokuva vuodelta 2012, joka perustuu samannimiseen Chris D’Arienzon Broadway-musikaaliin vuodelta 2006. Se kertoo pikkukaupungin tytöstä nimeltä Sherrie ja pojasta nimeltä Drew, jotka jahtaavat unelmiaan Hollywoodissa.

 

Musikaalia esitetään Turun kaupunginteatterissa 22.10 – 31.12.2016.

https://teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri/ohjelmisto/rock-ages

 

Into the Woods on musikaalielokuva, jossa usean eri sadun tarinat kietoutuvat toisiinsa. Elokuva perustuu samannimiseen musikaaliin vuodelta 1987. Nuoteissa on elokuvasta tuttuja lauluja.

 

 

Jekyll & Hyde on Frank Wildhornin ja Steve Cudenin luoma musikaali, joka perustuu Robert Louis Stevensonin kauhuromanttiseen romaaniin Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde (1886). Nuoteissa on musikaalista tuttuja lauluja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Musicals: The Complete Illustrated Story of the World’s Most Popular Live Entertainment (1995) on Kurt Gänzlin kirjoittama kirja maailman suosituimmista ja menestyneimmistä musikaaleista 1990-luvulle saakka.

 

David Wilkinsin kirjassa Leonard Bernstein (1995) kerrotaan suuresta ja tuotteliaasta säveltäjästä, jonka käsialaa on mm. huippusuosittu musikaali West Side Story (1957).

Viikon levy: Qntal – Qntal VI: Translucida

Musiikkiosastolla kannattaa joskus käydä hyllyjä läpi ihan umpimähkään. Siinä voi yllättyä – ja samalla löytää jotain sellaista musiikkia, mitä ei koskaan tietoisesti lähtisi kuuntelemaan, mutta mikä osoittautuukin itse asiassa aika hyvän kuuloiseksi. Oletko esimerkiksi koskaan miettinyt, miltä keskiaikaisen ja elektronisen musiikin yhdistelmä mahtaisi kuulostaa? Siihen löydät vastauksen tämän viikon levystä Qntal VI: Translucida (2008).

 

Qntal on saksalainen yhtye, jonka Michael Popp ja Ernst Horn perustivat vuonna 1991, ja jonka vokalistina toimii Syrah (Sigrid Hausen). Yhtye on yhä toiminnassa, ja se on tähän mennessä julkaissut seitsemän studioalbumia. Näistä viimeisin on vuodelta 2014. Kokoonpano tunnetaan parhaiten siitä, että se laittaa vanhoja, lähinnä keskiajalta peräisin olevia lauluja ja runoja uuteen uskoon, yhdistellen lukuisia eri musiikin tyylilajeja. Esimerkkejä Qntaliin linkitetyistä genreistä ovat mm. industrial, kokeellinen/elektroninen musiikki, goottirock, neofolk ja meditatiivinen musiikki. Saattaapa suomalaiselle kuulijalle tulla mieleen Nightwishin Tarja Turunenkin, kun huomion keskittää sopraano-lauluosuuksiin.

 

Translucida on varsin monikielinen levy – siinä lauletaan englanniksi, saksaksi, ranskaksi, latinaksi ja italiaksi. Syrahille täytyykin heti ensi töiksi antaa plussaa vakuuttavasta ääntämisestä, sillä kaikki kielet taittuvat häneltä yhtä ansiokkaasti.

 

 

Departir on tuntemattoman kirjoittama ranskalainen laulu noin 1200-luvulta, joka käsittelee kuoleman pelkoa etenkin siitä näkökulmasta, että joutuu eroamaan rakkaastaan.

 

 

Glacies on myös peräisin 1200-luvulta, mutta siinä lauletaan latinaksi. Laulu kertoo talvesta, jäästä ja pakkasesta, ja yleensäkin vuodenajoista ja niiden vaikutuksista ympäristöömme. Qntalin keskiaikaiset lyriikat ovatkin tuore tuulahdus (parempaa sanavalintaa etsiessä) valtavirran lauluteksteihin verrattuna, jotka usein jämähtävät paikalleen käsittelemään vain rakkautta ja sydänsärkyä. Levyllä kuullaan toki myös palavasta rakkaudesta (La Froidor, Slahte Wille), mutta muuten laulun sanat vaihtelevat aina kuolemasta ja tuskasta (Translucida,Obscure) valoon ja kauniisiin luontokuvauksiin (Words of Light, Sumer). Hirveän valoisaksi musiikki ei tosin missään vaiheessa muutu; Qntalin sointikuvalle on tyypillistä juuri melankolinen mutta samalla mystinen tunnelma.

 

Translucida on ehdoton suositus sekä populaari- että taidemusiikin ystäville ja etenkin heille, jotka kaipaavat hieman toisenlaista kuuntelukokemusta.

 

R.T.

Levy Vaski-tietokannassa

Viikon levy: Flegmaatikot – Läheltä ja kaukaa

TAMPERE!

Se on ensimmäinen asia mikä tästä levystä tulee mieleen ja se kantaakin kaikkia manseräpin tuntomerkkejä peräjälkeen tulevista tuplariimeistä, läpitunkemattoman paksuun murteeseen ja yleiseen sikailuun. Eikä se sinänsä yllätä sillä onhan flegmaatikot näiden tyylien takana ja muutenkin tärkeä osa Tampereen ja osittain koko Suomen ”räp skenelle”. Tämä kyseinen levy on myös yhtyeen ensimmäinen kokonaan suomenkielinen julkaisu joten mistään turhasta ei ole kyse.

Ja koko äänite onkin sitä itseään. Tiedemiehen biitit ovat pomppivia ja niistä kuuluu 2000- luvun alkupuoli erittäin vahvasti, mutta toimivat ne ainakin omaan korvaan hyvin vielä nykyajankin standardeilla. Spesialistin, leijonamielen ja muutaman vierailijan riimit käsittelevät syväluotaavasti mm. Holtitonta kaljan juomista, kivenkovia räppiskilssejä ja täyspäiväistä päälliköintiä. Biiseissä on painavista aiheista huolimatta paljon huumoria ja löytyy levyltä kappale mikä kertoo mutsin luona asumisesta (Hitti menneisyydestä)

Jos tätä ei ole vielä kuullut niin nyt viimeistään kannattaa ottaa haltuun.

Eero Kostiainen

Levy Vaski-tietokannassa

Viikon kirja: Record Stores, Jonkmanns B (2015)

 

 

Tämä kirja kertoo intohimosta levykauppoja kohtaan ja ihmisistä, jotka rakastavat levyjä. Bernd Jonkmanns on hampurilainen valokuvaaja ja levyjen keräilijä. Hän kiersi ympäri maailman 33:ssa eri kaupungissa ja otti valokuvia erilaisista levykaupoista. Hän aloitti projektin 2009 ja matkusti viiteen eri maanosaan dokumentoidakseen levykauppakulttuuria eri puolilta maailmaa. Kirjan liitevihkossa ”Warner Music Selected Vinyl Classics” esitellään monikansallisen Warner Music- levy-yhtiön henkilökunnan suosikkialbumeita. Upea kuvakirja!

Katso  kirjan saatavuus Vaski-kirjastoista tästä.

 

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

 

12 tuumaa : tarinoita suomalaisista levykaupoista

Gehlen, Jesse, Mononen, Anssi Multiwheels.  2015 

Toisin kuin monesti kuvitellaan, levykaupat eivät ole katoamassa. Vaikka internet on imaissut suuren osan musiikin välityksestä, ei tunnelmaa, jutustelua ja päämäärätöntä selailua saa verkosta. Monen levykaupan ja -divarin tiskin takana istuu vannoutunut musadiggari, jolle ammatti on elämäntapa.

12 tuumaa kertoo tarinoita levykaupoista ja ihmisistä niiden takana. Kirjaa varten on tehty lähes 50 haastattelua, otettu uusia valokuvia ja kaivettu arkistomateriaalia. Moni pitkäänkin toiminut levykauppa dokumentoidaan nyt ensimmäistä kertaa. Ääneen pääsee niin aktiivisia kuin lopettaneita levykauppiaita yhdeksästä kaupungista eri puolilta Suomea.

Kirjan takana on parinkymmenen hengen työryhmä musiikkiharrastajia ja elämänsä levykaupoissa pyörineitä kavereita. Tekoprosessin aikana porukka on viettänyt lukemattomia tunteja merkittävinä pitämissään levykaupoissa haastatellen, valokuvaten ja levyaarteita selaillen.

Katso kirjan saatavuus Vaski-kirjastoista tästä.

Ann-Christin Antell

Raision musiikkiosaston kesän klassikkobändi – The Kinks

The Kinks

Hittisinglejä ja klassikkoalbumeja – vuodet 1964-70

Elokuussa 1964 Englannin singlelistan kärkeen nousi Lontoosta kotoisin olleiden laulaja-lauluntekijä Ray Daviesin (s. 1944) ja hänen veljensä kitaristi Dave Daviesin (s. 1947) perustaman Kinks-yhtyeen You Really Got Me. Bändin muut jäsenet olivat basisti Pete Quaife (s. 1943) ja rumpali Mick Avory (s. 1944). Vuosina 1964-66 Kinksien julkaisemat singlet pääsivät lähes poikkeuksetta kotimaassaan TOP 10-listalle. Ykköshittejä olivat  You Really Got Me -singlen  jälkeen vuoden 1965 Tired of Waiting ja seuraavana vuonna ilmestynyt täydellinen kesälaulu Sunny Afternoon. Vuosikymmenen puolivälissä Kinks oli noussut Englannin kolmanneksi suosituimmaksi yhtyeeksi Beatlesien ja Rolling Stonesien jälkeen.

Alkuaikojen rokkaava Kinks-tyyli muuttui vuonna 1966, jolloin Ray Davies alkoi ammentaa vaikutteita vanhasta englantilaisesta music hall -perinteestä ja hänen tekstinsä muuttuivat piikikkään humoristisiksi ajan kuviksi. Uudistuneella tyylillä toteutettuja hittisinglejä olivat A Well Respected Man ja Dedicated Follower of Fashion.

Hittimenestyksistään tunnetuksi tullut Kinks alkoi vuonna 1966 kiinnittää myös entistä enemmän huomiota LP-levyihinsä, ja bändin neljännen albumin ’Face To Face’ tekoon käytettiin jo huomattavasti enemmän aikaa. Levy muodostaakin yhtenäisemmän kokonaisuuden muistettavimpana laulunaan edellä mainittu Sunny Afternoon.

Keväällä 1967 ilmestynyt Waterloo Sunset on monien mielestä kaikkien aikojen upein Kinks-laulu, jolla Ray Daviesin lahjakkuus oli huipussaan. Englannin singlelistan kakkostilaan yltänyt Daviesin edellä mainittu kunnianosoitus kotikaupungilleen Lontoolle sisältyy Kinksien parhaisiin lukeutuvalle, kesäkuussa 1967 ilmestyneelle, LP:lle ’Something Else by The Kinks’.

1960-luvun lopulla Ray Davies halusi suunnata luomisvoimansa ennen muuta LP-kokonaisuuksiin yksittäisten singlemenestysten sijasta. Siitä oli loistava esimerkki vuonna 1968 ilmestynyt ’The Kinks Are The Village Green Preservation Society’. Levy oli Daviesin rakkaudentunnustus menneelle maailmalle, vanhan ajan Englannille. Inspiraatiota tälle loistokkaalle levylle hän haki myös nuoruutensa kullatuista muistoista. Levy sai loistavat arvostelut, mutta sitä myytiin häpeällisen vähän. Levyn heikko myynti johtui paljolti Kinksien levy-yhtiön Pyen haluttomuudesta markkinoida tätä ainutlaatuisen hienoa levyä. Pye nimittäin odotti heiltä vain hittisinglejä.

Kinksien hienojen LP-levyjen sarjaa jatkoi vuonna 1969 ilmestynyt ”rock-ooppera”  ’Arthur – Or The Decline And Fall Of The British Empire’. Kinksien uran tähtihetkiin lukeutuva  Arthur  jäi epäonnekseen Who-yhtyeen samoihin aikoihin ilmestyneen  ’Tommy’ ”rock-oopperan” varjoon.

Uuden vuosikymmenen alkajaisiksi Kinks palasi omalle paikalleen singlelistojen kärkeen, kun Lola ilmestyi kesällä 1970. Laulu löytyi Kinksien seuraavalta marraskuussa ilmestyneeltä mestariteokselta  ’Lola Versus Powerman and the Moneyground’. Kyseessä oli jälleen teemalevy, jonka aiheena oli rock-bisneksen varjopuolet. Vuoteen 1970 päättyi myös Kinksien ja Pye levy-yhtiön yhteinen taival, ja Kinksien uudeksi levy-yhtiöksi tuli RCA.

1960-luku oli Kinksien kulta-aikaa, vaikka yhtyeen tarina jatkui halki 1970- ja 80-lukujen aina 1990-luvun puoliväliin saakka.

Altti Koivisto

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla esillä koko kesän ajan The Kinksin tuotantoa levynkansinäyttelyn muodossa.

Kinks

Kinda Kings

 

Kontroversy

Face To Face

Live At Kelvin Hall

Something Else by the Kinks

The Kinks Are the Village Green Preservation Society

Arthur (Or the Decline and Fall of the British Empire)

Lola Versus Powerman and the Moneygoround, Part One

Vesa Hannukselan ”Tasavallan Pressa, yksinäinen cowboy ja lännenmies” Raision musiikkiosaston kesänäyttelynä

 

Valokuvaaja Vesa Hannukselan perinteinen kesänäyttely on esillä Raision kirjaston musiikki- ja taideosastolla 1.6.-31.8.

Tällä kertaa kuvissa on 1970-luvun Ruisrock-muistoja otsikolla ”Tasavallan Pressa, yksinäinen cowboy ja lännenmies”. Tasavallan Presidentti –yhtyeen lisäksi (basisti Måns Groundstroem kuvattuna ensimmäisessä Ruisrockissa vuonna 1970)  seitsemän kuvan joukossa nähdään ”yksinäinen cowboy” eli Turun oma Tommie Mansfield sekä ”lännenmies” Chuck Berry.

Näyttelyn kuvat olivat keväällä esillä Helsingissä Bluesin sielunmaisemaa -näyttelyssä.