Avainsana-arkisto: klassinen musiikki

Viikon levynä Gramophone-lehden vuoden voittaja – sopraano Véronique Gensin Néère

neere-gens-manoff-alpha-classics-cd

Néère – Hahn, Duparc, Chausson

 

Gramophone –lehti on tänä vuonna valinnut Véronique Gensin Néère –levyn soololaulumusiikin sarjan voittajalevyksi. Gramophone –palkinnot ovat klassisen musiikin levyteollisuuden oscareita ja niitä pidetään Grammyjen ohella äänitealan arvostetuimpina palkintoina. Véronique Gens on sopraano, joka on aiemmin esittänyt ja levyttänyt paljon barokkimusiikkia. Tällä levyllä hän esittää ranskalaista laulumusiikkia ja häntä säestää pianisti Susan Manoff, jonka fantastista pianismia voi kuula myös esimerkiksi Patricia Petibonin levyllä La Belle Excentrique puhumattakaan hienosta konserttitaltioinnista e.m. sopraanon kanssa. Häkellyttävää suvereniteettia! Molemmat levyt löytyvät Vaski-kirjastojen kokoelmasta.

Viikon levyllä on kolmen ranskalaisen säveltäjän lauluja. Henri Duparcin, Ernest Chaussonin ja Reynaldo Hahnin sävellystuotanto ajoittuu ranskalaisen laulutaiteen kultakaudelle 1800-luvun kolmelle viimeiselle vuosikymmenelle. Säveltäjien elämät kytkeytyvät löyhästi toisiinsa, vaikka he eivät suoranaisesti ikätovereita olleetkaan.  Tälle levylle näiden kolmen säveltäjän tuotannosta on valittu mm. Théophile Gautierin, Leconte de Lislen, Paul Verlainen ja Charles Baudelairen teksteihin sävellettyjä lauluja.

Henri Duparcin maine perustuu erityisesti hänen lauluihinsa, joista monet ovat oikeastaan sinfonisia runoja lauluäänelle. Duparcilla on tärkeä rooli nimenomaan ranskalaisen ”liedin”, mélodien, kehittäjänä.  Esimerkiksi Leconte de Lislen tekstiin sävelletty laulu Phydilé on kaunis unenomainen mestariteos, jonka säveltäjä on omistanut kollegalleen Chaussonille. Laulu on sävyltään melankolinen, kuten Duparcin laulut monesti ovat.

Ernest Chausson oli puolestaan sangen tuottelias säveltäjä, joka tunnetaan laulujensa ohella myös orkesteri- ja näyttämömusiikistaan. Poème de l’amour et de la mer, hänen tunnettu laulusarjansa sopraanolle ja orkesterille, jatkaa tai pikemminkin uudistaa Duparcin orkesterilauluissaan käyttämää lauluperinnettä. Chaussonin laulusarja on kohteliaasti ja vastavuoroisesti omistettu Duparcille. Tälle levylle ei kuitenkaan ole valittu lauluja e.m. laulusarjasta, vaan laulusarjan Sept Mélodies laulut.

Reynaldo Hahn oli oman aikansa monipuolinen kulttuuripersoona. Hän oli säveltäjä, kapellimestari, musiikkikriitikko ja teatterinjohtaja. Hän oli vakituinen vieras tuon ajan pariisilaisissa salongeissa, joissa kokoontui Pariisin kerma ja pienenä kuriositeettina mainittakoon hänen läheinen ystävyytensä kirjailija Marcel Proustin kanssa. Myös Hahn tunnetaan erityisesti lauluistaan. Siinä missä Duparcin laulut ovat melankolisia ja Chaussonin kaihoisia, Hahnin laulut lumoavat kauneudellaan ja eleettömällä tyylikkäällä melodisuudellaan. Hieman haikean kuuloisia ovat tosin monet niistäkin.

Olen aiemminkin lumoutunut Hahnin lauluista ja luultavasti osittain tästä syystä levy sai paikan myös kotihyllystämme. Suosikkini Théophile de Viaun tekstiin sävelletty itkettävän ihana À Chloris, laulu rakastetulle, on myös tällä levyllä.  Laulu on eleetön ja tyylikäs ja, ah, niin kaunis! Le Printemps (Kevät) on puolestaan täynnä iloa: ”Te voilà, rire du Printemps!”,~ oi naurava kevät, olet vihdoinkin täällä! Säestys solisee laulun rinnalla kuin kirkas pieni puro. Lydé, Pholoé, Tyrandis ja levyn nimikappale Néère ovat sävyltään surumielisiä pieniä kappaleita, eleettömiä ja hienoja.

En ihmettele lainkaan levyn saamaa Gramophone –tunnustusta:  Véronique Gens ja Susan Manoff tulkitsevat lauluja tyylikkäästi ja kauniisti. Kyllä, levyn perustunnelma on pääosin haikea ja melankolinen ja monet lauluista ovat hyvinkin pelkistettyjä ja eleettömiä. Levyn tunnelma tarjoaakin rauhoittavan vastapainon tämän päivän isoille näyttäville konserttispektaakkeleille ja kiireiselle elämänmenolle.

Heli Pohjola

Varaa levy Vaski-kirjastoista

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Taidemusiikki, Viikon levy

Heikki Poroilan säveltäjäesittelyssä Šostakovitš – uusi säveltäjähylly Turkuun

Šostakovitš!

 

Dmitri Šostakovitš (1906–1975).

Dmitri Šostakovitš (1906–1975).

Dmitri Šostakovitš on saanut oman paikan Turun musiikkikirjaston säveltäjähyllyyn. Yksi 1900-luvun venäläisen taidemusiikin mestareista on esillä aiempaa edustavammin. Dmitri Dmitrijevitš Šostakovitš (1906–1975) on viidestoista säveltäjähyllyn saanut taidemusiikin edustaja Turun musiikkikirjastossa. Löydät Šostakovitšin säveltäjähyllyn Turun pääkirjastosta, Vanhan kirjastotalon toisesta kerroksesta.

Säveltäjähyllyn myötä Šostakovitšin  levytykset on helppo löytää saman hyllyn vierekkäisiltä paikoilta, musiikinlajista riippumatta. Yhteen on tuotu yhtä lailla laulumusiikki, oopperat ja elokuva- ja kamarimusiikki kuin sinfoniatkin. Kysy lisää musiikin neuvonnasta. puh. 02 2620 658.

Kokoelma uudistuu yhteistyössä

kolme neuvostoliittolaista saveltajaaValikoimaa on työstetty yhdessä Robert Stormin kanssa. Torstai-iltana 29. lokakuuta Stormin luentosarjan Kolme neuvostoliittolaista säveltäjää aiheena oli Dmitri Šostakovitšin elämä ja musiikki. Musiikin Stagella pidetyn luennon ääreen kokoontui parisenkymmentä taidemusiikin ystävää.

Kokoelmaa on uudistettu esimerkiksi 15 sinfoniaa kattavilla kokonaislevytyksillä, johtajinaan Valeri Gergijev, Mstislav Rostropovitš ja Kirill Kondrašin. Uutta on myös Borodin Quartetin 6CD-boksi Šostakovitšin jousikvartetoista.

Šostakovitš-valikoimaa Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Šostakovitš-hylly avattiin torstaina 29.10.2015.

Šostakovitš-valikoimaa Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Šostakovitš-hylly avattiin torstaina 29.10.2015.

Šostakovitš on ajankohtainen myös Kansallisoopperassa. Zürichin oopperan tuotanto Nenä esitetään Helsingin oopperassa marras-joulukuussa 2015.

* * *

Musiikkikirjastonhoitaja Heikki Poroila pohtii Šostakovitšin ydintä.

Rillipäinen arvoitus

Minulla on ollut oma kiihkeä Šostakovitš-vaiheeni, mutta siitä on jo vuosikymmeniä. Se oli aikaa, jolloin hänen musiikkiaan ei ollut saatavana niin kattavasti kuin nykyään, eikä tietenkään CD-muodossa (pitkien sinfonioiden kohdalla asialla on muutakin kuin äänenlaadullista väliä). Olen kuunnellut kaikki 15 sinfoniaa ja 15 jousikvartettoa vinyylilevyiltä. Yritin kuunnella myös vokaalimusiikkia, mutta se ei koskaan kolahtanut soitinmusiikin lailla, eikä kolahda vieläkään.

Ihastuin Šostakovitšin viidennen sinfonian maailmaan, joka tuntui minun makuuni riittävän abstraktilta ja samalla ”klassiselta” sanan yleisluontoisessa mielessä. Säveltäjä eli tuolloin yhteiskunnallisesti ahdistavassa tilanteessa, kun Stalinin kulttuuripeukalo oli kääntynyt alaspäin, eikä maailma muutenkaan ollut luovan rauhan tilassa. Sinfonia osoittautui onnistuneeksi, sillä erilaiset kuulijat löysivät siitä vastauksia täysin vastakkaisiin odotuksiin.

Šostakovitšin sinfoniat ovat kuitenkin ”julkista” musiikkia, joka ei mielestäni heijasta säveltäjän monimutkaista persoonaa erityisen monipuolisesti. Se sisin löytyy – jos on ylipäätään löytyäkseen – Šostakovitšin jousikvartetoista ja muutamista muista kamarimusiikkiteoksista (pianokvintetto op. 57 vuodelta 1940 ja alttoviulusonaatti op. 147 vuodelta 1975). Šostakovitš tarttui jousikvartettoon sävellyslajina varsin myöhään (ensimmäinen syntyi vasta 1938 eli viidennen sinfonian jälkeen), mutta ehti luoda sinfonioiden tapaan 15 teoksen syklin ennen kuolemaansa.

En oikeastaan osaa nimetä varsinaista suosikkia kvartettojen joukosta, koska niiden sävelkieli tai musiikillinen viesti on 36 vuoden aikajänteestä huolimatta jollain tavalla samanlainen. Musiikin ja politiikan tutkijat ovat tunnetusti pyrkineet löytämään Šostakovitšin teoksista loputtomasti Staliniin ja muihin politiikan tason ilmiöihin liittyvää symboliikkaa. En itse halua sanoa, ettei sitäkin voisi olla, mutta itseäni nämä kvartetot ja niiden usein äärimmäisen pelkistetty kieli puhuttelevat juuri siksi, että ne ovat intiimiä, yleisinhimillistä kommunikaatiota tuntemuksille, joihin puhekieli ei riitä.

Šostakovitš oli tietenkin oppinut viestimään rivien välistä, mutta kvartetoissa on mielestäni kysymys syvällisemmästä henkilökohtaisuudesta, johon kulttuuripoliisin käsi ei olisi koskaan

voinutkaan ylettyä. Myös pianoteoksissa Šostakovitš onnistui mielestäni luomaan ajatonta musiikkia. 1950-luvun alussa syntyneet 24 preludia ja fuugaa, op. 87 ovat hieno kokonaisuus, jonka kommunikointi Bachin Das wohltemperierte Klavierin kanssa tarjoaa musiikin historiallisuudesta kiinnostuneille loputtomasti keksittävää. Šostakovitš sävelsi opuksensa aivan tietty solisti eli tuolloin 26-vuotias Tatjana Nikolajeva mielessään. Nikolajeva levytti opuksen 87 tiettävästi kolmeen kertaan. Jokin näistä kannattaa mielestäni valita, kun teokseen tarttuu ensimmäisen kerran.

Šostakovitšin sävellystuotanto on erittäin laaja ja kattaa kaikki länsimaisen taidemusiikin tavanomaiset teoslajit (yhtään sävellystä uruille ei tosin tunneta). Aiemmin lähes tuntematon alue eli elokuvamusiikki on erityisesti 1990-luvulta alkaen avautunut myös kaikille kiinnostuneille. Laajaan tuotantoon mahtuu tietysti paljon vähemmän onnistunutta, eikä Šostakovitšiakaan voi pitää täysin syyttömänä melko yhdentekevän musiikin suoltamiseen, jos joku sellaista tarvitsi. Mutta niitä hienoja löytöjä on toisaalta tarjolla niin paljon, että Šostakovitšin mainitseminen 1900-luvun keskeisten eurooppalaisten säveltäjien joukossa on hyvin perusteltua.

* * *

Joku ehkä ihmettelee tämän pienen kirjoitelman otsikkoa. En kuitenkaan voi mitään sille, että Dmitri Šostakovitš näyttäytyy minulle edelleen arvoituksellisena hahmona, joka tuimana tuijottaa paksusankaisten lasiensa takaa (Googlen kuvahaussa on erikseen ryhmä ”smiling Shostakovich”, johon ei montaa kuvaa ole löytynyt). Minusta hänen musiikkinsa ei anna selkeitä vastauksia, ellei ole varustautunut voimakkailla ennakkoasenteilla (ääri-ilmiöinä Šostakovitšin näkeminen sosialistisen yhteiskunnan tulkkina tai stalinistisen sortopolitiikan nöyryytettynä uhrina). Mikään määrä kuuntelemista ei tunnu avaavan tuota sankasilmälasien pistävää tuijotusta.

Ehkä siinä onkin Šostakovitšin kansainvälisen suosion selitys. Vaikka aatteellisen kiihkoilun harrastajat ovat kieputelleet säveltäjää moniin eri asentoihin, säveltäjän lopullinen lokerointi ei ole onnistunut, vaan hänestä riittää tiristettävää, harrasti sitten jykeviä sinfonioita, intiimiä kamarimusiikkia tai ahdistuksesta kumpuavaa tai makaaberilla huumorilla kauhuun vastaavaa laulumusiikkia. Šostakovitšilta löytyy tätä kaikkea ja vielä paljon muuta. Пожалуйста!

Heikki Poroila

Tuomas Pelttari, toim.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Boksit, Musasto suosittelee, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki, Uutiset

Janne Mertaselta Sibeliuksen pianoteosten kokonaislevytys

mertanen sibbe

Pianisti Janne Mertanen julkaisee Jean Sibeliuksen pianoteosten kokonaislevytyksen 27.11.

Mittava viiden CD-levyn kokoinen julkaisu kantaa nimeä Janne Mertanen – Sibelius Piano Works. Levy sisältää kaikki Sibeliuksen opusnumeroidut pianoteokset. Albumi julkaistaan Sony Musicin klassisella Sony Classical -levymerkillä.

Mertanen tunnetaan erityisesti Chopinin, mutta myös romanttisten ja klassisten pianoteosten tulkkina. Lisäksi hän on levyttänyt mm. Nino Rotan ja Joonas Kokkosen pianoteoksia. Hän kertookin löytäneensä Sibeliuksen musiikin vasta myöhemmässä vaiheessa valitessaan pohjoismaisen säveltäjän teoksen voittamaansa Nyborgin pianokilpailuun Tanskassa vuonna 1992.

Olikin ehkä hiukan yllättävää, kuinka moni-ilmeistä, karakteereiltään vaihtelevaa, värikästä, sekä toisinaan myös hyvin pianistista musiikkia näistä opusnumeroiduista pianoteoksista löysin. Valtaosa teoksista on miniatyyrejä, sivun tai muutaman mittaisia karakteerikappaleita. Säveltäjän kehityslinjaa voi tämän levysarjan kautta seurata aina varhaisista Impromptuista Op.5, viimeisiin vasta säveltäjän kuoleman jälkeen v. 1972 julkaistuun Viiteen luonnokseen Op.114 saakka”.

Janne Mertanen voitti kansainvälisen Chopin-kilpailun Darmstadtissa vuonna 1992. Kaksi hänen Chopin-levyään on saanut arvostetun ’Grand Prix du Disque Frédéric Chopin’ -palkinnon.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Soiva Metsä – Sibelius-levytykselle kultalevy

soiva_metsa kansi

Sellisti Jussi Makkonen ja pianisti Nazig Azezian ovat kiertäneet ympäri Suomen kouluja puhumassa ja esittämässä Jean Sibeliuksen tuotanota. Ohjelmassaan he kertovat sävellysten lomassa tarinaa Sibeliusten häämatkasta Lieksaan sekä runonlaulun, Kalevalan ja Karjalan vaikutuksesta säveltäjämestarin musiikkiin. Konserttikeskuksen järjestämien Sibelius-koulukonserttien kokonaismäärä tulee olemaan kuluvana vuonna lähes 500.

Koulukonserttien pohjalta syntyi Soiva Metsä -kirja (Lasten keskus ),  jonka on kirjoittanut ja kuvittanut Katri Kirkkopelto. Osana kirjaa on Jussi Makkosen ja Nazig Azezianin Soiva metsä -levy, jossa kuullaan Sibeliuksen tunnetuimpia teoksia.  Kirjaa + levyä on myyty kultalevyrajaan oikeuttava 10 000 kappalettta. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen klassisen musiikin sello-piano-levy, joka on myynyt kultaa.

Jussi ja Nazig lanseeraavat uuden Soiva metsä -aiheisen multimediakonsertin Savoy-teatterissa 4.10.2015. Konsertin maailmanensi-ilta on New Orleansissa 27.9.2015. Savoy-teatterin konsertti on samalla kultalevykonsertti.

Multimediakonsertin videot on kuvattu Sibeliuksen kotona Ainolassa sekä Pohjois-Karjalassa ja Pielisellä niissä paikoissa, joista Sibelius haki inspiraatiota sävellyksiinsä.

Sellisti Jussi Makkonen on parhaillaan Yhdysvaltain kiertueella yhdessä pianisti Ruusamari Tepon kanssa. Kaksikko soittaa kaikkiaan 12 Sibelius-aiheisessa konsertissa eri puolilla Yhdysvaltoja.

soivaa metsaa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Kari Pohjola sai Musasto-palkinnon 2015

Musasto palkitsi Pohjolan

Kari Pohjola (vas.) sai Musasto-palkinnon 2015. Paimion kirjastossa oli paikalla Musasto-kollegoita Kaarinasta, Raisiosta ja Turusta. Palkinnon luovutti Tuomas Pelttari. Kuva: Juha Kaunisto. Vuoden 2015 Musasto-palkinto on myönnetty 24.6. Paimion kirjaston johtaja Kari Pohjolalle. Palkinto myönnetään Pohjolan ansiokkaasta ja laajasta kirjoitustyöstä taidemusiikin saralla. Pohjola on avannut Musastossa monien suurten klassisen musiikin säveltäjien teoksia ja historiaa jo vuodesta 2013 lähtien. Aktiivisuus näkyi kenties konkreettisimmillaan Pohjolan 11-osaisessa suursarjassa Gustav Mahlerin sinfonioista syys-marraskuussa 2014. Kahden kuukauden mittainen Mahler-jatkumo on viisivuotiaan Musaston suurimpia kulttuuritekoja. Kari Pohjola aloitti työn Musastossa jo huhtikuussa 2013, ensimmäisinä aiheinaan 200-vuotisjuhliaan viettäneet Giuseppe Verdi ja Richard Wagner. Kirjoitustyö taidemusiikin parissa jatkui, ja Pohjolan näkemyksellisyydestä tuli olennainen osa Musaston profiilia. Taidemusiikista kirjoitetaan suomalaisessa blogikulttuurissa pienemmällä liekillä kuin populaarimusiikista. Pohjola osoittaa Musastossa sen, että taidemusiikin tuli on voimakas ja sen tulee päästä esiin. Tähän tarkoitukseen Pohjolan inspiroitunut ja helppolukuinen tarinointi sopii erinomaisesti. Pohjolan intohimo musiikkiin välittyy.

Paimion kirjasto tuli mukaan Musasto-työhön 2013

Pohjolan aktiivisuuden myötä Paimion kirjasto lunasti paikkansa neljäntejä Musasto-toimijana, yhdessä Kaarinan, Raision ja Turun kanssa. Paimio liittyi Musastoon marraskuussa 2013. Kari Pohjola: ”Huolimatta kaupungin pienestä koosta (n. 10 500 asukasta) toimii Paimiossa useampi aktiivinen kuoro ja soittoporukka, musiikkiopisto ja tietysti elävän musiikin yhdistys. Jo tämänkin vuoksi pitää Paimion kirjaston olla mukana kirjastojen kokoelmia erinomaisella tavalla avaavassa Musastossa. Ja ehkä oman klassisen musiikin harrastuksenkin kautta voi kantaa pienen kortensa kasvavaan kekoon…” kari po1 kari po2

* * *

Musasto-palkinto jaettiin Paimion kirjastossa 24.6.2015 viidettä kertaa. Musasto-palkinto on tunnustus, joka myönnetään epäsäännöllisin väliajoin henkilölle tai taholle, joka on edistänyt Musaston Vaski-alueen kuntarajat ylittävää toimintaa ja yhteistyötä. Palkinnon myöntää Vaski-kirjastojen musiikkikirjastoblogi Musaston toimituskunta. Tuomas Pelttari, toim. Kuvat: Juha Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Taidemusiikki, Toimitukselta, Uutiset

Kuunteluryhmä WaGaWa wants you!!!

wagawa

 

 

Kiinnostaako keskustella vakavasta musiikista vakavasti? Sitten tämä ei taida olla paras paikka…

Uusi klassisen musiikin kuunteluryhmä, Kuunteluryhmä WaGaWa, aloittaa Facebookissa torstaina 23. huhtikuuta.

Miten käy rokkarilta klassinen? Entä miksi kappale jäi pöytälaatikkoon, vaikka säveltäjä kirjoitti nuottiin, että ”bien”? Miksi säveltäjä pyyhkäisi pois 15 minuuttia jo julkaistusta teoksestaan? Mm. näihin kysymyksiin törmätään.

Yhdeksän viikon aikana kuunnellaan verkossa Naxos Music Librarary -verkkopalvelun kautta sävellys viikossa. Kappaleet esittelee Turun pääkirjaston musiikkiosastolla keikkaileva Toni, joka osallistuu myös keskusteluun. Mikäli intoa löytyy, osallistujat voivat ehdottaa kappaleita. Ehdotonta ajallista takarajaa ei siis ole.

Kappaleet kuunnellaan kappaleina, vertaamatta niitä ”suurimpiin teoksiin”. Jaamme fiiliksiä ja kokemuksia, joten musiikintuntemusta ei tarvita.

Kuunteluryhmään voi osallistua kuka tahansa, jolla on Facebook-tili ja kirjastokortti. Jos on itse rekisteröitynyt Naxos Music Libraryyn, korttia ei tarvita. Kuunteluryhmään voi liittyä Musaston Facebookin kautta. Lähetä liittymispyyntösi tästä linkistä  mahdollisimman pian, niin poimimme sinut kyytiin.

Kuulemme mm. Mohammed Fairouzin neljännen sinfonian, ’In the Shadow of No Towers’, joka pohjautuu Art Spiegelmanin samannimiseen sarjakuvakirjaan. Aiheena on 9/11.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

Uuden musiikin säveltäjälegenda Pierre Boulez 90 vuotta

Boulez, 90

Boulez

Musiikin on muututtava maailman mukana

Ranskalainen säveltäjä ja kapellimestari Pierre Boulez täyttää 90 vuotta torstaina 26.3.2015. Boulez’n levytyksiä Säveltäjänä Boulez’n tyyli on kaukana perinteisestä duuri-molli -tonaliteettiin perustuvasta musiikista: hänen teoksensa sijoitetetaan suurimmaksi osaksi sarjallisen musiikin otsakkeen alle.

Boulez’n teoksia ei esitetä kovin usein. Kapellimestari Esa-Pekka Salonen arvioi yhden syyn tähän olevan sen, että suurin osa Boulez’n tuotannosta on sävelletty erikokoisille ensembleille, joissa elektroniikkaa on usein mukana ja soittajat on levitetty eri puolille salia. Tämä tekee esityksistä normaalissa sinfoniakontekstissa hankalia ja kalliita.

Boulez’n mukaan musiikki ei ole kuulijalle keino vastaanottaa säveltäjän ajatuksia vaan keino havannoida maailmaa: musiikin tulisi olla kiinteä erottamaton osa olemassaoloa, ei vain ohimenevä esteettinen nautinto.

Boulez’n ensimmäiset sävellykset syntyivät jo 1940-luvulla. 50-luvulla Boulez perusti Ranskassa Domaine Musical –nimisen konserttisarjan ”luodakseen kontaktin oman aikamme säveltäjien ja sellaisen yleisön välille, joka on kiinnostunut oman aikamme kehityksestä”. 60-luvun lopulta lähtien Boulez on keskittynyt kapellimestarinuraansa ja hän on toiminut mm. BBC:n sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Hän on ollut myös monien arvostettujen produktioiden kapellimestarina: hän johti mm. Wagnerin Ringin vuosina 1976–1980 kuuluisassa maanmiehensä Patric Chéreau’n ohjaamassa produktiossa.

Pierre Boulez’n nimi myös yhdistetään orkesteriin Ensemble InterContemporain. Kyse on Boulez’n vuonna 1976 perustamasta kamariorkesterista, joka järjestää konserttien ohella myös luovia työpajoja opiskelijoille ja esimerkiksi harjoitusohjelmia tuleville esiintyjille, orkesterinjohtajille ja säveltäjille. Arvostettua orkesteria on johtanut myös mm. suomalainen kapellimestari Susanna Mälkki. Nykyinen johtaja Matthias Pintscher konsertoi Helsingissä Musiikkitalossa tällä viikolla.

Heli Pohjola

Tuomas Pelttari, toim.

* * *

Vaski-kirjastojen musiikkitarjontaa – Boulez johtaa

Song of the night Boulez johtaa Wienin filharmonikkoja, bonuslevyllä Boulez’n haastattelu. DG 2010.

Das klagende Lied Mahlerin Das klagende Lied. Boulez johtaa Wienin filharmonikkoja. DG, Unitel 2011.

Pelleas and Melisande Schönbergin Pelleas und Melisande ja alkusoitto Wagnerin ooperasta Tristan und Isolde. Boulez johtaa Gustav Mahler Jugendorcheshteria. DG 2012.

Des Knaben Wunderhorn Mahlerin Des Knaben Wunderhorne. Boulez johtaa Clevelandin orkesteria. DG 2010.

Boulez’n sävellyksiä

Boulez Conducts Boulez – Notations, Stuctures pour deux pianos – livre II & …explosante-fixe… Pierre-Laurent Aimard, Florent Boffard & Ensemble InterContemporain, DG 1995.

Mémoriale – Dérive 1 – Dérive 2 Ensemble Orchestral Contemporain & Daniel Kawka, joht. Naïve, 2011.

Pli selon pli (Portrait de Mallarmé) Christine Schäfer (S), Ensemble Intercontemporain & Pierre Boulez, joht. DG, 2002.

Repons Ensemble Intercontemporain & Pierre Boulez, joht. DG 1998.

Sur Incises – Messagesquisse – Anthèmes 2 Ensemble InterContemporain & Pierre Boulez, joht. DG 2000.

Boulez kollaasi

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio, Taidemusiikki