Avainsana-arkisto: muusikot

Musaston haastattelussa Janneh – ambientkonsertti Raisiossa tiistaina 18.3.

Janneh ambientin äärellä

Piikkiöläinen ambientsäveltäjä ja muusikko Janneh (Janne Hanhisuanto, s. 1983) on julkaissut musiikkia vuodesta 2007 alkaen. Artistin diskografia on jo melko

Janneh.

Janneh.

laaja ja profiloitunut. Teos Padmospheres sai Falconiukselta ansaitut kehut: – Vangelis would be jealous. Viimevuotinen Solarization arvioitiin kiittävästi blogissa Synth Caresses. Musiikkia ja lisätietoja artistin kotisivulta.

Janneh esiintyy jo toista kertaa Raision Kirjastotalon Martinsalissa (Eeronkuja 2) tiistaina 18.3. Konsertti Ambienttia Hubblen väreissä 2 alkaa Martinsalissa klo 18. Vapaa pääsy. Tervetuloa!

***

Janneh kertoo Musastolle tuntemuksiaan vuorokautta ennen konserttia Raisiossa.

Miten kauan olet tehnyt ambientmusiikkia?

– Olen työskennellyt tämän tyylilajin parissa noin 15 vuotta. Haluan ajatella asian niin, että en tee musiikkia vaan annan musiikin soittaa minua.

Miten kuvailisit musiikkiasi ja sen inspiraatiota?

– Mielestäni tärkein inspiraationi on tarttua siihen lyhyeen hetkeen, jolloin tuntee jotain kaunista soittaessa. Carpe diem. Ajattelen myös, että musiikki on olemassa omana elementtinään luonnossa.

Instrumentit tyyliin Janneh ja Juha Hanhisuanto juuri ennen konserttia Martinsalissa 2012.

Instrumentit tyyliin Janneh ja Juha Hanhisuanto juuri ennen konserttia Martinsalissa 2012.

Millainen muusikkotausta sinulla on?

– Olen soittanut pääsääntöisesti koskettimia ja pianoa. Viime aikoina enemmän kitaraa ja viulua. Muusikkona olen ns. itseoppinut.

Kerro levytysurastasi.

– Olen julkaissut töitäni internetin välityksellä. Osa töistäni on maksullisia, ja osa on ilmaisjakelussa. Joissain levytyksissäni on tietty teema, jonka ympärillä liikun. Esimerkiksi Icescapes– julkaisussa liikutaan jään ja lumen maisemissa. 

Onko sinulla muusikkoesikuvia?

– Olen kuunnellut kaikenlaista musiikkia, Abbasta Zappaan.
Pidän Vangeliksen töistä, Bachista, Jarresta, Kitarosta… Steve Roach, Robert Rich, Rahmaninov, Rage Against The Machine, Black Sabbath… lista on loputon. :=)

***

Konserteissasi on voimakasta visuaalisuutta. Mistä sait idean liittää Hubblen kuvia konserttiin?

– Pidän avaruushenkisestä musiikista, jonka parissa olin työskennellyt. Ajattelin, että voisin pitää konsertin, jossa yhdistyisi avaruuskuvat, värit sekä livemusiikki. Hubblen kuvat ovat hienoja, mystisiä ja maalauksellisia. Ne innoittavat mielikuvitusta.

Sinulla on uusi konsertti Raision kirjaston Martinsalissa tiistaina 18.3. Millaisessa muutoksessa musiikkisi on ollut sitten syksyn 2012 vierailun?

– Olen työskennellyt mm. englantilaisen saksofonisti/säveltäjä Dave Francisin kanssa. Löysimme sellaisen jatsimman ilmapiirin. Viitaten aikasempaan vastaukseen, uskon että annan musiikin soittaa minua ja tartun siihen hetkeen joka tuntuu sillä hetkellä oikealta. Uskon, että musiikki on jatkuvassa muutoksessa.

Mitä tiistai-iltana on odotettavissa?

– Hienoja kuvia, neljä musiikkiteosta, improvisaatiota tietyissä rajoissa, siinä hetkessä. Ennen näitä taustalla soi viisi Hubblen kuvvien innoittamaa kappaletta, jotka kuuluvat osana esitykseen. Yhteensä kuullaan siis yhdeksän kappaletta.

Voiko levyjäsi ostaa Raision kirjastosta konsertti-iltana?

– Valitettavasti ei voi, mutta osa töistäni on ladattavissa ilmaiseksi internetissä. Linkit löytyvät kotisivultani. Konsertin materiaalista on tarkoitus julkaista albumi myöhemmin keväällä.

Teksti ja toimitus: Tuomas Pelttari

Juliste: Päivi Aalto

Ambienttia Hubblen väreissä 2.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, konsertit, Musasto suosittelee, Tapahtumat, Uutiset

Paula Ehrmanin Michael Monroe -maalaukset viimeistä viikkoa Raisiossa

Paula Ehrmanin Michael Monroe -aiheisia öljyvärimaalauksia vielä kuluvan viikon ajan esilla Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla.

TÄHDET, tähdet – 30 v. Juhlanäyttely Raisiossa  7.10 – 15.11.2013. Myynnissä myös aiheeseen liittyviä postikortteja.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Paula Ehrman tuo Michael Monroen Raision kirjastoon

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla on lokakuussa esillä Paula Ehrmanin öljyvärimaalauksia, joihin on kuvattu hyvinkin tuttu rock-ikoni – Michael Monroe.

TÄHDET, tähdet – 30 v. Juhlanäyttely on esillä Raisiossa 7.10 – 15.11.2013. Taiteilija Paula Ehrman on itse paikalla musiikki-ja taideosastolla (Raision kirjastotalon toinen kerros) maanantaina 7.10 kello 17-19.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio, Uncategorized

David Bowie: The Next Day

Maestron komea paluu

Kun olen 66

The Next Day.David Bowien uusi albumi? Totta se on. Rockikonin ensimmäinen studiolevy liki kymmeneen vuoteen nousi ansaitusti sekä Suomen että Britannian listakärkeen. Mutta millainen The Next Day on? Tuottaja Tony Visconti on tehnyt Bowien kanssa erinomaista jälkeä.

”Heroes”

Kansitaide on tehty 1977 ilmestyneen albumin “Heroes” päälle. Ikoninen Sukitan valokuva jää piiloon. Statement on raju, tyylikäskin. Miten “hyvä idea” Jonathan Barnbrookin tekemä kansi on? En osaa vielä vastata.

Levyn alku on yllättävän kankea, sillä parhaat biisit antavat odottaa. Uusin singleraita The Stars (Are Out Tonight) todella svengaa, samoin esimerkillisen uhkaavaksi nouseva Love Is Lost. Bowien 66-vuotispäivänä julkaistu Where Are We Now? kouraisee syvältä – yksi laulajan upeimmista hiteistä.  On vaikea sanoa, miksi kappaleen tunnelma imaisee mukaansa. Onnistuminen on niin täydellinen.

Osa tavanomaisemmista raidoista (Valentine’s Day, Dirty Boys) jäävät jännittävämpien biisien jalkoihin. Räväkkä I’d Rather Be High on jäädä piiloon, mutta teksti on yksi levyn kovimmista. Leveilevän oloinen Boss Of Me iskee intohimoisesti ja viettelevästi. Näen liveposeerausta takki auki.

Toisin kuin promovideolla The Stars (Are Out Tonight), albumille on yllättävän leimallista taajaan tuntuva epätodellisen tunnelman välttely. Juuri kun huumaava If You Can See Me tuo mieleen muistumia esimerkiksi biiseistä Ricochet ja Beauty And The Beast, niin metodeja vieraannuttavaan irtautumiseen himmataan. Tunnelmien vaihtuminen vaatii aikaa ja useita kuuntelukertoja.

Varsinainen albumi päättyy majesteetilliseen tribuuttiin Scott Walkerille. Heat muistuttaa meitä siitä, että Bowie osaa yhä viedä meidät ulos mukavuusalueeltamme. Painostavaan tunnelmaan mahtuu silti myös rauhaa. CD-levyn lisäraidat So She ja I’ll Take You There ovat melko harmittomia, mutta instrumentaali Plan voisi olla avausraita.

***

David Bowie.Oivallinen Heathen (2002) oli eteerisempi ja moniulotteisempi kokonaisuus kuin The Next Day. Toisaalta uusi levy on raikkaampi kuin kuivakka Reality. Välillä muistan, että Bowien massiivista tuotantoa on hyödytöntä laittaa paremmuusjärjestykseen. Onko Low on kovempi kuin “Heroes”? Diamond Dogs olennaisempi kuin Station To Station? Let’s Dance, klassikko? Entä Tin Machine, Bowien ysärialbumien villiys ja Reeves Gabrels? Kaikki tärkeitä. Tärkeintä on silti muutos ja jatkuvuus – ja se, että uuden albumin aura on kiinnostava.

Konserttiuutisia, anyone?

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

Inspiroivia sävellyksiä, inspiroitunutta kitarointia

Vinyylimaniaa – Steve Vai: Passion And Warfare

Se on Vain musiikkia

Steve Vai: Passion And WarfareKun kitaristi ja säveltäjä Steve Vain sooloura lähti toden teolla käyntiin albumin Passion And Warfare (1990) myötä, hän oli ollut alalla jo kauan. Steve Vai (s. 1960) oli Frank Zappan haastavien sävellysten transkriboija jo teini-ikäisenä, ja jo parikymppisenä Zappan bändissä. Virtuoosi nousi maailmankuuluksi viimeistään David Lee Rothin kitaristina. Vai oli olennainen muusikko Rothin klassikkoalbumeilla Eat ‘Em And Smile ja Skyscraper.

Miten tehdä kiinnostava instrumentaalialbumi, joka rokkaa? Voi olla vaikeaa, mutta Passion And Warfare on täynnä hyviä biisejä, fiilistä ja suurta seikkailua. Vuonna 1990 Vain musiikki oli hallitumpaa ja soundi suurempi kuin ensimmäisellä soololevyllä Flex-Able (1984). Ja miten vaivattomalta Passion And Warfare yhä kuulostaa!

Liberty ja Erotic Nightmares aloittavat mahtavan ja mahtipontisenkin matkan, jolle on helppo heittäytyä mukaan. A-puolen päättää Vain kenties kuuluisin biisi For The Love Of God. I Would Love To olisi täydellinen biisi David Lee Rothille, mutta ei tähän laulua tarvita. Suosikkini on eteerisesti funkkaava The Riddle. Kaikki on niin hallussa, että unohdat kuuntelevasi yhtä maailman kovimmista kitaravirtuooseista. Ja David Coverdalen cameorooli on hauska bonus.

Kaikki tämä vinyylinä levykauppa Kaakosta vain muutamalla eurolla. Eikä kansikaan ole hullumpi.

Tuomas Pelttari

Vinyylimania hehkuttaa mielenkiintoisia vinyylilevylöytöjä periaatteella “tarttui mukaan levydivarista”.

1 kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Vinyylimania

Bert Janschia esillä Turun Musiikkikirjastossa

Bert Jansch 1943–2011

Bert Janschin musiikkia esillä Turun MusiikkikirjastossaMusasto muistaa lämmöllä brittiläistä folkmusiikkoa Bert Janschia. Skotlannissa syntynyt folkin suurmies kuoli 5. lokakuuta. Hän oli 67-vuotias.

Laulaja-lauluntekijä Bert Jansch oli akustisen kitaran mestari. Kuulas teräskielisen soundi oli jäljittelemätön. Kepeä tyylikäs klangi oli sekä herkkä että mystinen, välillä syvä ja jopa pahaenteinen. Kitaraa komisti Bertin maanläheinen laulusoundi.

Jansch perusti Lontoossa maineikkaan Pentangle-folkyhtyeen 1960-luvun puolivälin jälkeen. Pentangle koottiin vanhan tutun kitaravirtuoosi John Renbournin sekä Jacqui McSheenin, Danny Thompsonin ja Terry Coxin kanssa. Yhtyeen kolme ensimmäistä albumia The Pentangle (1968), tupla-albumi Sweet Child (1968) ja Basket Of Light (1969) ovat omalaatuisia folkpopklassikoita. Pentanglea on dokumentoitu kiitettävästi 4 CD-levyn boksille The Time Has Come.

Janschin ensimmäiset kaksi albumia julkaistiin vuonna 1965. Vuoteen 1973 mennessä Bert ehti julkaista kymmenisen sooloalbumia limittäin Pentanglen albumien kanssa. Musiikin taso oli huikea: esimerkkeinä levyt Jack Orion (1966), Nicola (1967), Birthday Blues (1969) ja Rosemary Lane (1971). Myös duolevy Bert And John (1966) John Renbournin kanssa oli erinomainen.

Intohimoinen musiikin palo ei sammunut Janschin viimeisilläkään albumeilla Crimson Moon (2000) ja The Black Swan (2006). Bertiä jäävät kaipaamaan kitaristit, muusikot, ystävät ja fanit ympäri maailman.

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Kauko Röyhkä ja 1990-luku

Kauko Röyhkä ja Riku Mattila yhtyeineen esiintyvät lauantai-iltana Turun Klubilla. Keikkaa kelpaa odottaa, sillä uusin albumi Kaksi lensi tuulen mukaan (Ranka) on taiteellinen ja kaupallinen menestys. Lujaa menee muutenkin: Röyhkän uusi romaani Kreikkalainen salaatti (Like) on juuri ilmestynyt, ja nyt tekeillä on usean CD-levyn boksi. Lauantain keikkaa ja boksia odotellessa Musasto julkaisee toisen osan Röyhkän albumiesittelyjä.

Toim. huom. Kauko Röyhkän melko kattava 6CD boksi Olen messias – valitut palat 1980–2012 julkaistiin viimein lokakuussa 2012.

1990-luvulla Röyhkältä ilmestyi hyvin erilaisia levyjä. Toiset olivat suuria klassikoita, toiset pienempiä. Kyllä, välillä albumien taso laski. Vuosikymmenen puolivälissä ilmestyneet levyt on kuitenkin aivan liian helppoa jättää unholaan vain sen vuoksi, että Kauko Röyhkä & Narttu teki niin monta unohtumatonta levyä. 1990-luvun vähemmän myydyillä albumeilla on monia loistavia biisejä, joita ei löydy Röyhkän lukuisilta kokoelmalevyiltä. Ja mikä parasta: harvinaisemmatkin levyt ovat edelleen lainattavissa kirjastoissa!

* * *

Alla oleva juttu on jatkoa artikkelille Kauko Röyhkä & Narttu, joka julkaistiin Musastossa toukokuussa. Huhtikuussa 2012 julkaistiin sarjan kolmas osa Kauko Röyhkä ja uusi vuosituhat, jonka aiheena on artistin vuosituhannen vaihteen jälkeen julkaistut albumit.

Kaksi koiraa (1990)

Kauko Röyhkä & Narttu oli hajonnut. Vastaisku hienostelevan Nartun ahtaalle tiukkissovittamiselle tuli nopeasti. Röyhkällä oli pian uusi bändi, joka kuulosti aivan muulta. Kitaristi Timo Vikkula (ex Shadowplay) aloitti Röyhkän kanssa, ja vanhasta bändistä jäi mukaan vain Pekka Gröhn. Uutta oli myös musiikki. Kaksi koiraa (Herodes) on äärimmäisen vapautunut ja mukavalla tavalla vastuuttoman demomainen albumi, jonka jännite pitää.

Kaksi koiraa – lyhyt albumi, mutta paljon mistä ammentaa. Rujo viulu ja valittava kitara särmittävät nimikappaletta, joka on kiinnostava tarina koirista ja elämän käänteistä. Rumpukoneluupin täysin vangitseva ote nostaa päätösraitaa Vladivostok. Aavemainen Hardi Tiidus kiehtoo kuin Tintin seikkailu. Väliosassa ääntä laulaa Castafior… siis Pekka Gröhn.

Tyttöjen ystävä (1991)

Tyttöjen ystävä on vaivaton ja rento kokonaisuus, jonka hienovarainen – mutta ei hienosteleva – kahvilarock on nautinto. Ilmavat sovitukset korostavat keveyttä, rosoisuus jäi edelliselle albumille. Vain pitkä ja massiivinen päätösraita Älkää menkö ilman meitä erottuu raskaana. Viettelevä, mantramainen henki kuljettaa uljaan biisin pilviin.

Tyttöjen ystävä aivan vilisee ihastuttavia biisejä. Hän toiselta puolelta on Costi Suhosen ja Röyhkän erikoinen duetto. Tuhat tuhat tuhat vuotta svengaa ilmeikkäästi, tekstin sovitus on tiukka:

-Tääl’ on usein vieraita, jotain ihme jätkiä joilla ilmeisesti ei oo mitään muuta tekemistä…
Olet jumalan lahja, olet Äiti Teresa.
Pidät huolta kaikista, jotka tulee sun huomaan.

Sanoissa on osuuvuutta ja oivallusta. Sun puolella:

-Mä soitan kitaraa.
Mä soitan miten sattuu, mull on aikaa sitten noussut hattuun…

Timo Vikkulan ja Röyhkän sävellys Kevät on klassikkobiisi. Nautiskeleva laulu kantaa hyvin, biisi maistuu makealta. Vikkulan kitaraoutro on huikea. Korkeaa tunnelmaa korostaa onnistunut promovideo.

Jumalan lahja (1993)

Kolmen biisin single 80-luvun absurdismi//Kuuntele mua/Näin on käynyt monta kertaa (Herodes) ilmestyi vuonna 1992. Biisit ovat ok, mutta ne kuulostivat hieman vajailta. Sinkku oli kuin treeniä Jumalan lahjaa varten.

Kovasti odotettu, kauniiseen kanteen pakattu Jumalan lahja (Herodes) oli kokonaisuus, jolla Timo Vikkula, Tero Kling, Ari Vaahtera (ex Bluesounds) ja Röyhkä onnistuivat komeasti. Kvartetti oli jo vakuuttava yhtye: esimerkiksi rajut Lilith ja Katse/Saksalaisten tuho hätkähdyttävät yhä. Noita on Röyhkän kauneimpia kappaleita. Jumalan lahja on klassikkoalbumi, todella kova näyttö tuottaja Ari Vaahteralta.

Mika Taanila ohjasi erinomaisen videon vangitsevaan aloitusraitaan Kultainen aasi. Taanila iskosti maagiseen biisiin aivan erityistä lisäenergiaa.

Jumalan lahja toi esille Röyhkän kiinnostusta pimeämpiin voimiin. Röyhkä oli äkisti vähän isompi julkkis – ja jälleen ilmeni julkisuuden varjopuoli: yli-innostunut media oli kiinnostunut vain lukijoiden ja TV-yleisön kohahduttamisesta, ei Röyhkän teksteistä.

Loppuvuodesta 1993 ilmestyi melko vähän huomiota saanut single Helena//Rauno rokkaa/Nuo keskellä olevat. Nuo biisit löytyvät kokoelmalevyltä Pohjoinen taivas 1993-1995.

* * *

Jumalan lahjan jälkeen ilmestyneet albumit heijastivat lievää hermoilua. Muutaman vuoden ajan tekstit kuulsivat vähemmän mystiikkaa. Suorempi ilmaisu saattoi olla vastareaktio median aiempiin ylilyönteihin. Elokuvamaisen elämän peilaamisen sijaan kerrontaan iskostui suorempi polaroidmainen ote. Helppotajuisemmat tarinat olivat usein myös raadollisempia, oli sitten aiheena naiset tai miehet.

* * *

Kaunis eläin (1994)

Kaunis eläin (Herodes) sisältää aiemmin singlenä julkaistut biisit Pyhä kaupunki/Mies jolla on maine. Ari Vaahtera tuotti levyn edellistä albumia välittömämmäksi, ja muusikoiden ote on paikoitellen irrotteleva. Varsinkin Mun täytyy elää tällaisena on ilahduttavan svengaava. Seesteinen Silvia sopii hienosti viimeiseksi raidaksi.

Akti (1995)

Studiolivenä äänitetty Akti (Herodes) sisältää muutaman uuden biisin. Mun pitää siivota mun akti, Täytyy mennä Viikiin ja Lauantai-ilta vaikuttavat ylijäämäbiiseilta, mutta kaunis Observatorion mäellä toimii hienosti. Koskettava teksti on herkkä.

Uusien biisien lisäksi levyllä kuullaan muutamia hittibiisejä, kuten Mainostaulujen taakse, Kanerva ja Paha maa. Valitettavasti Aktin studiolivetoteutus jää vaillinaiseksi. Se olennainen hurmos ja livesoiton tuntu jää saavuttamatta.

Sinä olet tähti (1997)

Seuraava studiolevy Sinä olet tähti (Ranka) ilmestyi parin vuoden levytystauon jälkeen. Tuotanto ei ole kestänyt aikaa kovin hyvin, eikä Röyhkän bändi kuulosta erityisen yhtenäiseltä. Röyhkä kuulostaa välillä jopa vastentahtoiselta tarinankertojalta (Tulkaa isin luokse, Kyl sä muuten oot jees).

Kuitenkin, albumilta löytyy myös paljon laatua: Virheet on sovitukseltaan riisutumpi. Rauhallisuus ja vaivattomuus pukee biisiä hyvin, ja Kaukon teksti on onnistunut. Myös verkkainen Elefanttimies on kiinnostava, ja Nainen surupuvussa varsin oivallinen. Kokoelmalevyllä Talo meren rannalla aiemmin julkaistu Sinä olet tähti on mukana uutena versiona.

Puiden alle (1998)

Puiden alle (Ranka) sisältää erinomaiset singlet Hipit vanhemmat ja Sinä teit sen taas, Marjaana. Marjaanan ainutlaatuinen tunnelma tulee bandoneonista, jota soittaa Petri Ikkelä. Biisit Puiden alle, Aamun koi sekä itseriittoinen Kaikki rakastaa mua kuin Jeesusta toimivat hyvin. Myös aloitusbiisi Kolme sisarta on kekseliäs ja lupaava. Kokonaisuutena Puiden alle on parempi kuin Sinä olet tähti.

Rock ’n’ roll -klisee (1999)

Ja niin, Röyhkän 1990-luku päättyi äärimmäisen hienosti. Taiteellinen huipputaso saavutettiin uudestaan, samalla kun Riku Mattila palasi pitkän tauon jälkeen Röyhkän tuottajaksi. Pitkästä aikaa myös Mats Huldén (ex Narttu, Wigwam) tuli basistiksi. Klassikkoalbumi Rock ’n’ roll -klisee (Ranka) on musiikillisesti ajattoman ilmava. Iskevä soundi uhkuu syvää henkeä.

Sanoituksissa on jälleen oudon viehkeää kuvauksellisuutta. Rento inhorealismi vakuuttaa, esimerkiksi biisissä Voi, ihmiset lakoninen kertoja on kuin kotonaan:

– Sukulainen soitteli perinnöstä jotain.
Puhui jostain hopeisista haarukoista jotain.
Siell’ on käynnissä nyt Kolmas Maailmansota…
”Ota mun osuudest’ jos sulta puuttuu jotain.”
Voi, ihmiset! Kuin’ te viitsitte?

Moderni swamp blues Oman pääni vankina hypnotisoi täysin, Mari voisi olla Lauralle -albumilta – Mattilan ja Röyhkän perinteet tunnistaa helposti. Rock ‘n’ roll -klisee sisältää myös mainion radiohitin – hersyvä Hammerfest on hauska ja todellinen:

– Perhe lähtee Norjaan ajelulle.
Auto täyteen, ruokaa kylmälaukkuun.
Uutuutena teltta joss’ on sievä, raidallinen katos…
Vasta siellä missä manner päättyy jyrkänteeseen, rauhoittuu hän.
Vasta Hammerfestin viimeisellä jyrkänteellä isä maistaa kermajäätelöä.

Tuomas Pelttari

3 kommenttia

Kategoria(t): Boksit, Musasto suosittelee