Avainsana-arkisto: boksit

Isokynän levynkansia esillä Turun Musakirjastossa

Isokynä Lindholm

Isokynä ja Orfeus: MusiikkiaDave Lindholm täyttää 31. maaliskuuta 60 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Musasto esittelee Love Recordsin julkaisemia Isokynä Lindholmin albumeita vuosilta 1972–1977. Turun Musiikkikirjastossa on esillä viisi Isokynän näyttävää levynkatta:

Isokynä Lindholm 1972

Sirkus 1973

Isokynä ja Orfeus: Musiikkia 1974

Fandjango 1975

Kenen laulu 1977

Isokynä Lindholmin debyyttialbumi ja Sirkus.Levynkansinäyttely on esillä Turun Musiikkikirjaston neuvonnan lähellä 29.2. alkaen. Näyttely on tehty yhteistyössä Raision kaupunginkirjaston musiikki- ja taideosaston kanssa.

Tuomas Pelttari

Altti Koivisto

Musiikki haltuun boksista?

Isokynän musiikkia on koottu varsin perusteellisesti 4CD+DVD boksille Tätä on mun rock’n’roll 1972–1975. Kokoelma esittelee nuoren ja raikkaan suomeksi laulavan artistin, joka teki eikä meinannut. Jo vuonna 1971 ilmestynyt albumi Ferris-yhtyeessä oli alku, mutta Dave pääsi kunnolla vauhtiin hieman myöhemmin. Neljässä vuodessa julkaistiin viisi Isokynä-albumia ja vähän päälle.

Isokynän ensimmäinen albumi toi meille itsevarman artistin. Miehen joka oli valmis tähdeksi. Iso “Kynä” Lindholm (Love Records, 1972) ilmestyi juuri oikeaan aikaan suomalaisen rockin suunnannäyttäjäksi. Hämmästyttävä laulaja-lauluntekijä saapui ja kertoi estottomasti että Minun nimi on nimessun. Lindholm oli rytisten sisällä popkulttuurissamme sekä laulajana että sanoittajana – Isokynä antoi suomirockin kielelle siivet. Lisää vauhtia olivat antamassa tuottajat Måns Groundstroem ja Ronnie Österberg.

Kypsä ja tasapainoinen Sirkus (Love, 1973) on Lindholmin ensimmäinen klassikkoalbumi. Kaikki toimii – Isokynä oli jo ilmiömäinen kitaristi, säveltäjä, sanoittaja, laulaja… Puhtaat laivat, Kaikki menee seinään ja Illan prinsessa ovat unohtumattomia biisejä. Bändi Mats Huldénin ja Ronnie Österbergin kanssa toimii hyvin, ja nuori Lindholm lunasti lupaukset vaivattomasti. Vuonna 1973 tapahtui paljon, kun Hector, Juice ja Lindholm nousivat suomirockin suuruuksiksi. Juuri tätä meillä haluttiin ja tarvittiin.

Isokynän ja Orfeuksen Musiikkia (Love, 1974) on vakava ja harras albumi. Se se on rokkii on kova biisi, mutta Orfeuksen tyylikäs ja seesteisempi soundi hallitsee. Tunnelmaa värittää juhlavasti Heikki Hiekkalan urut ja piano. Meditatiivisempi Musiikkia ei auennut yhtä helposti kuin edelliset, mutta pohdiskelevampi Isokynä on vaivan arvoinen. Vähitellen albumi nousee sfääreihin. Ja voit tutkia upean levynkannen joutsenia samalla kun kuuntelet. Risto Vuorimiehen suunnittelema kansi on upea.

Fandjangon (Love, 1975) biisit ovat irtonaisia folkmaisia tuokioita. Osa kappaleista enteilee jotain, mitä kuultiin vuonna 1979 levyllä Vanha ja uusi romanssi. Fandjangon biiseillä ei ole mukana bändiä. Isokynä soittaa ja laulaa kaiken itse. Nailonkielisen akustisen kitaran soundi toimii hyvin, ja toisinaan kazoo-soolot ovat aivan vallattomia. Fandjangon jälkeen kuullaan bonuksina seksikkäät Rock-kukko ja Tätä on mun rock’n’roll. Molemmat klassikoita.

Studioalbumien lisäksi boksissa on runsaasti singleraitoja ja livematskua, kuten Isokynän ja Orfeuksen heinäkuussa 1974 äänitetty konserttitaltiointi Lillan (Love). Myös boksin neljäs CD sisältää kivaa extraa, kuten Isokynän englanninkielisen biisin Do you know my name, josta tuli suomeksi Minun nimi on nimessun. Ja artistista Great Pen Lee tuli kuin tulikin Isokynä Lindholm!

Eikä siinä vielä kaikki – DVD Kukkuu ja mä en oo ees sekaisin! kruunaa hienon boksin. Suosittelen lämpimästi Seppo Pietikäisen ohjaamaa dokumenttielokuvaa.

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Boksit, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Turun musiikkikirjastossa uusi Sibelius-hylly

Sibelius!

Sibeliusta hyllyssä.BIS Recordsin boksisarja Jean Sibelius-levytyksistä on valmis. Sinikantista Sibelius Edition -sarjaa on julkaistu vuodesta 2007. Nyt kolmastoistakin boksi on varattavissa Vaskista. Paikalla olevia bokseja voi myös lainata suoraan Turun musiikkikirjaston Sibelius-hyllystä.

Jean Sibelius entistä paremmin esillä

Löydät Jean Sibeliuksen (1865–1957) CD-levyt nyt yhdestä paikasta riippumatta musiikin lajista. Sibeliuksen erilaiset kokoelmat, yksinlaulut, kuoro- ja kamarimusiikkilevytykset, orkesteriteokset, sinfoniat ovat kaikki samassa hyllyssä.

Sibeliuksen sinfonioita.Uusi Sibelius-hylly sijaitsee taidemusiikin luokituksen loppupäässä. Saat lisätietoja musiikkikirjaston neuvonnasta.

Tuomas Pelttari

1 kommentti

Kategoria(t): Boksit, Musasto suosittelee, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki

Miksi Pink Floyd?

Pink Floyd
Discovery box

Pink Floyd on taas täällä – Syd Barrett, David Gilmour, Nick Mason, Roger Waters ja Richard Wright ovat jälleen ajankohtaisia. EMI:n juuri alkanut massiivinen uudelleenjulkaisusarja toi meille uudet versiot jokaisesta Pink Floydin 14 studioalbumista, jotka ovat tarjolla myös tyylikkäässä laatikossa Discovery (EMI).

Pink Floyd: Discovery BoxPink Floyd oli progen ja space rockin tunnetuimpia yhtyeitä. Bändillä on monta klassikkoalbumia: The Piper At The Gates Of Dawn, The Dark Side Of The Moon, Wish You Were Here, Animals, The Wall… Uudessa lootassa on myös vähemmän tunnetut soundtrackit More ja Obscured By Clouds, jotka tehtiin Barbet Schroederin elokuviin.

Discovery Box on varattavissa Vaskista.

Niin, miksi Pink Floyd? Koska ehjää ei tarvitse korjata. Sitä tarvitsee vain päivittää.

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Boksit, Uutta ja retroa

Naisen työ Kate Bushin mukaan

Kate Bush

This Woman’s Work – Anthology 1978-1990

Kate Bush: This Woman's Work 8-CD

Uutta Kate Bushin albumia 50 Words For Snow odotellessa Musasto esittelee massiivisen boksin This Woman’s Work. 8 CD-levyn laatikossa on Bushin kuusi ensimmäistä albumia sekä kaksi ultrakiinnostavaa bonuslevyä. Populaarimusiikin kaanonissa Kate Bushin musiikki on korvaamatonta.

***

Kate Bushin ensimmäinen single Wuthering Heights//Kite julkaistiin tammikuussa 1978. Levy-yhtiö EMI epäili seiskan mahdollisuuksia, mutta lopulta Kate oli singlelistan kärjessä. Poikkeuksellisen taidokas ja omaperäinen Wuthering Heights antoi viitteitä ensimmäisestä albumista The Kick Inside. Tuo levy on täynnä valloittavia popseikkailuja, jotka kaikki onnistuvat. Kiehtovaa ja melko helposti omaksuttavaa popmusiikkia, joka haastaa syventymään. Toinen singlejulkaisu The Man With The Child In His Eyes//Moving menestyi myös hyvin listoilla.

Toinen albumi Lionheart äänitettiin nopeasti. Julkaisuaikataulu oli kireä, ja levy julkaistiin vielä ennen vuodenvaihdetta. Lionheart lienee boksin epätasaisin albumi. Parhaita biisejä ovat Fullhouse ja Symphony In Blue. Myös singlebiisit Hammer Horror ja Wow ovat Katen ehdotonta huippua.

Vuonna 1980 julkaistu kolmas albumi Never For Ever esitteli harkitumpaa lauluntekoa, sovittamista ja tuottamista. Kate tuotti levyn yhdessä Jon Kellyn kanssa. Äänimaailma on häikäisevä: aloitusraidasta Babooshka lähtien kuulija hypähtää suurenmoiseen satumaailmaan loputtomine yksityiskohtineen. Esimerkiksi Delius (Song Of Summer) on aivan hillitön kunnianosoitus brittiläiselle säveltäjälle. Katen ääni on voimistunut huomattavasti. Päätösraidalla Breathing Kate on erityisen koskettava. Nick Pricen fantastinen levynkansitaide kruunaa albumin taiteellisen riemuvoiton. Never For Ever oli Katen ensimmäinen listaykkönen albumilistalla.

Albumi The Dreaming (1982) oli monen kriitikon mielestä liian pitkälle ajautunut kokeilu. Jotenkin oli myös muka korrektia epäillä Katen kykyä tuottaa albumi itse. The Dreaming on toki kimurantti ja hieman vaikea, mutta palkitsee keskittymisen. Maagiset ja vähän pelottavat Leave It Open, Get Out Of My House ja The Dreaming ovat vaikuttavia.

Katen magnum opus on vuonna 1985 julkaistu Hounds Of Love. Majesteetillinen kokonaisuus on edelleen Katen tärkein albumi, sekä sävellyksien että tuotannon kannalta. Levyn tekoon meni Katelta kauan – ja kyllä kannatti. Musiikin syvyyttä voi vain ihmetellä. Mukana on myös poikkeuksellisen laadukkaita singlejä, jotka myös menestyivät listoilla: Running Up That Hill, Cloudbusting ja The Big Sky toimivat edelleen hienosti. Albumin jälkimmäinen puolisko The Ninth Wave on kunnianhimoinen ja onnistunut musiikillinen seikkailu, jonka kuunteleminen on aina suuri kokemus. Niin on myös video kappaleeseen Cloudbusting:

The Sensual World (1989) on Katen sliipatuin albumikokonaisuus. Osin ylituotettu levy on aavistuksen liian vesitiivis. Toisaalta albumilla on myös suuria onnistumisia. Boksin nimikappale This Woman’s Work on ehkä riipaisevinta Katea koskaan. The Sensual World ja Walk Straight Down The Middle koskettavat syvältä. Ja Mick Karn soittaa bassoa upeassa biisissä Heads We’re Dancing.

Erilliset harvinaisempia biisejä sisältävät kaksi CD-levyä sisältävät sinkkujen B-puolia, remixejä ja muita harvinaisuuksia vuosilta 1979-1990.  Mukana on esimerkiksi livetaltiointeja Katen ainoalta kiertueelta. Suosittelen lämpimästi.

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Boksit, Musasto suosittelee

Kauko Röyhkä ja 1990-luku

Kauko Röyhkä ja Riku Mattila yhtyeineen esiintyvät lauantai-iltana Turun Klubilla. Keikkaa kelpaa odottaa, sillä uusin albumi Kaksi lensi tuulen mukaan (Ranka) on taiteellinen ja kaupallinen menestys. Lujaa menee muutenkin: Röyhkän uusi romaani Kreikkalainen salaatti (Like) on juuri ilmestynyt, ja nyt tekeillä on usean CD-levyn boksi. Lauantain keikkaa ja boksia odotellessa Musasto julkaisee toisen osan Röyhkän albumiesittelyjä.

Toim. huom. Kauko Röyhkän melko kattava 6CD boksi Olen messias – valitut palat 1980–2012 julkaistiin viimein lokakuussa 2012.

1990-luvulla Röyhkältä ilmestyi hyvin erilaisia levyjä. Toiset olivat suuria klassikoita, toiset pienempiä. Kyllä, välillä albumien taso laski. Vuosikymmenen puolivälissä ilmestyneet levyt on kuitenkin aivan liian helppoa jättää unholaan vain sen vuoksi, että Kauko Röyhkä & Narttu teki niin monta unohtumatonta levyä. 1990-luvun vähemmän myydyillä albumeilla on monia loistavia biisejä, joita ei löydy Röyhkän lukuisilta kokoelmalevyiltä. Ja mikä parasta: harvinaisemmatkin levyt ovat edelleen lainattavissa kirjastoissa!

* * *

Alla oleva juttu on jatkoa artikkelille Kauko Röyhkä & Narttu, joka julkaistiin Musastossa toukokuussa. Huhtikuussa 2012 julkaistiin sarjan kolmas osa Kauko Röyhkä ja uusi vuosituhat, jonka aiheena on artistin vuosituhannen vaihteen jälkeen julkaistut albumit.

Kaksi koiraa (1990)

Kauko Röyhkä & Narttu oli hajonnut. Vastaisku hienostelevan Nartun ahtaalle tiukkissovittamiselle tuli nopeasti. Röyhkällä oli pian uusi bändi, joka kuulosti aivan muulta. Kitaristi Timo Vikkula (ex Shadowplay) aloitti Röyhkän kanssa, ja vanhasta bändistä jäi mukaan vain Pekka Gröhn. Uutta oli myös musiikki. Kaksi koiraa (Herodes) on äärimmäisen vapautunut ja mukavalla tavalla vastuuttoman demomainen albumi, jonka jännite pitää.

Kaksi koiraa – lyhyt albumi, mutta paljon mistä ammentaa. Rujo viulu ja valittava kitara särmittävät nimikappaletta, joka on kiinnostava tarina koirista ja elämän käänteistä. Rumpukoneluupin täysin vangitseva ote nostaa päätösraitaa Vladivostok. Aavemainen Hardi Tiidus kiehtoo kuin Tintin seikkailu. Väliosassa ääntä laulaa Castafior… siis Pekka Gröhn.

Tyttöjen ystävä (1991)

Tyttöjen ystävä on vaivaton ja rento kokonaisuus, jonka hienovarainen – mutta ei hienosteleva – kahvilarock on nautinto. Ilmavat sovitukset korostavat keveyttä, rosoisuus jäi edelliselle albumille. Vain pitkä ja massiivinen päätösraita Älkää menkö ilman meitä erottuu raskaana. Viettelevä, mantramainen henki kuljettaa uljaan biisin pilviin.

Tyttöjen ystävä aivan vilisee ihastuttavia biisejä. Hän toiselta puolelta on Costi Suhosen ja Röyhkän erikoinen duetto. Tuhat tuhat tuhat vuotta svengaa ilmeikkäästi, tekstin sovitus on tiukka:

-Tääl’ on usein vieraita, jotain ihme jätkiä joilla ilmeisesti ei oo mitään muuta tekemistä…
Olet jumalan lahja, olet Äiti Teresa.
Pidät huolta kaikista, jotka tulee sun huomaan.

Sanoissa on osuuvuutta ja oivallusta. Sun puolella:

-Mä soitan kitaraa.
Mä soitan miten sattuu, mull on aikaa sitten noussut hattuun…

Timo Vikkulan ja Röyhkän sävellys Kevät on klassikkobiisi. Nautiskeleva laulu kantaa hyvin, biisi maistuu makealta. Vikkulan kitaraoutro on huikea. Korkeaa tunnelmaa korostaa onnistunut promovideo.

Jumalan lahja (1993)

Kolmen biisin single 80-luvun absurdismi//Kuuntele mua/Näin on käynyt monta kertaa (Herodes) ilmestyi vuonna 1992. Biisit ovat ok, mutta ne kuulostivat hieman vajailta. Sinkku oli kuin treeniä Jumalan lahjaa varten.

Kovasti odotettu, kauniiseen kanteen pakattu Jumalan lahja (Herodes) oli kokonaisuus, jolla Timo Vikkula, Tero Kling, Ari Vaahtera (ex Bluesounds) ja Röyhkä onnistuivat komeasti. Kvartetti oli jo vakuuttava yhtye: esimerkiksi rajut Lilith ja Katse/Saksalaisten tuho hätkähdyttävät yhä. Noita on Röyhkän kauneimpia kappaleita. Jumalan lahja on klassikkoalbumi, todella kova näyttö tuottaja Ari Vaahteralta.

Mika Taanila ohjasi erinomaisen videon vangitsevaan aloitusraitaan Kultainen aasi. Taanila iskosti maagiseen biisiin aivan erityistä lisäenergiaa.

Jumalan lahja toi esille Röyhkän kiinnostusta pimeämpiin voimiin. Röyhkä oli äkisti vähän isompi julkkis – ja jälleen ilmeni julkisuuden varjopuoli: yli-innostunut media oli kiinnostunut vain lukijoiden ja TV-yleisön kohahduttamisesta, ei Röyhkän teksteistä.

Loppuvuodesta 1993 ilmestyi melko vähän huomiota saanut single Helena//Rauno rokkaa/Nuo keskellä olevat. Nuo biisit löytyvät kokoelmalevyltä Pohjoinen taivas 1993-1995.

* * *

Jumalan lahjan jälkeen ilmestyneet albumit heijastivat lievää hermoilua. Muutaman vuoden ajan tekstit kuulsivat vähemmän mystiikkaa. Suorempi ilmaisu saattoi olla vastareaktio median aiempiin ylilyönteihin. Elokuvamaisen elämän peilaamisen sijaan kerrontaan iskostui suorempi polaroidmainen ote. Helppotajuisemmat tarinat olivat usein myös raadollisempia, oli sitten aiheena naiset tai miehet.

* * *

Kaunis eläin (1994)

Kaunis eläin (Herodes) sisältää aiemmin singlenä julkaistut biisit Pyhä kaupunki/Mies jolla on maine. Ari Vaahtera tuotti levyn edellistä albumia välittömämmäksi, ja muusikoiden ote on paikoitellen irrotteleva. Varsinkin Mun täytyy elää tällaisena on ilahduttavan svengaava. Seesteinen Silvia sopii hienosti viimeiseksi raidaksi.

Akti (1995)

Studiolivenä äänitetty Akti (Herodes) sisältää muutaman uuden biisin. Mun pitää siivota mun akti, Täytyy mennä Viikiin ja Lauantai-ilta vaikuttavat ylijäämäbiiseilta, mutta kaunis Observatorion mäellä toimii hienosti. Koskettava teksti on herkkä.

Uusien biisien lisäksi levyllä kuullaan muutamia hittibiisejä, kuten Mainostaulujen taakse, Kanerva ja Paha maa. Valitettavasti Aktin studiolivetoteutus jää vaillinaiseksi. Se olennainen hurmos ja livesoiton tuntu jää saavuttamatta.

Sinä olet tähti (1997)

Seuraava studiolevy Sinä olet tähti (Ranka) ilmestyi parin vuoden levytystauon jälkeen. Tuotanto ei ole kestänyt aikaa kovin hyvin, eikä Röyhkän bändi kuulosta erityisen yhtenäiseltä. Röyhkä kuulostaa välillä jopa vastentahtoiselta tarinankertojalta (Tulkaa isin luokse, Kyl sä muuten oot jees).

Kuitenkin, albumilta löytyy myös paljon laatua: Virheet on sovitukseltaan riisutumpi. Rauhallisuus ja vaivattomuus pukee biisiä hyvin, ja Kaukon teksti on onnistunut. Myös verkkainen Elefanttimies on kiinnostava, ja Nainen surupuvussa varsin oivallinen. Kokoelmalevyllä Talo meren rannalla aiemmin julkaistu Sinä olet tähti on mukana uutena versiona.

Puiden alle (1998)

Puiden alle (Ranka) sisältää erinomaiset singlet Hipit vanhemmat ja Sinä teit sen taas, Marjaana. Marjaanan ainutlaatuinen tunnelma tulee bandoneonista, jota soittaa Petri Ikkelä. Biisit Puiden alle, Aamun koi sekä itseriittoinen Kaikki rakastaa mua kuin Jeesusta toimivat hyvin. Myös aloitusbiisi Kolme sisarta on kekseliäs ja lupaava. Kokonaisuutena Puiden alle on parempi kuin Sinä olet tähti.

Rock ’n’ roll -klisee (1999)

Ja niin, Röyhkän 1990-luku päättyi äärimmäisen hienosti. Taiteellinen huipputaso saavutettiin uudestaan, samalla kun Riku Mattila palasi pitkän tauon jälkeen Röyhkän tuottajaksi. Pitkästä aikaa myös Mats Huldén (ex Narttu, Wigwam) tuli basistiksi. Klassikkoalbumi Rock ’n’ roll -klisee (Ranka) on musiikillisesti ajattoman ilmava. Iskevä soundi uhkuu syvää henkeä.

Sanoituksissa on jälleen oudon viehkeää kuvauksellisuutta. Rento inhorealismi vakuuttaa, esimerkiksi biisissä Voi, ihmiset lakoninen kertoja on kuin kotonaan:

– Sukulainen soitteli perinnöstä jotain.
Puhui jostain hopeisista haarukoista jotain.
Siell’ on käynnissä nyt Kolmas Maailmansota…
”Ota mun osuudest’ jos sulta puuttuu jotain.”
Voi, ihmiset! Kuin’ te viitsitte?

Moderni swamp blues Oman pääni vankina hypnotisoi täysin, Mari voisi olla Lauralle -albumilta – Mattilan ja Röyhkän perinteet tunnistaa helposti. Rock ‘n’ roll -klisee sisältää myös mainion radiohitin – hersyvä Hammerfest on hauska ja todellinen:

– Perhe lähtee Norjaan ajelulle.
Auto täyteen, ruokaa kylmälaukkuun.
Uutuutena teltta joss’ on sievä, raidallinen katos…
Vasta siellä missä manner päättyy jyrkänteeseen, rauhoittuu hän.
Vasta Hammerfestin viimeisellä jyrkänteellä isä maistaa kermajäätelöä.

Tuomas Pelttari

3 kommenttia

Kategoria(t): Boksit, Musasto suosittelee

Kauko Röyhkä & Narttu

Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan uusi albumi Kaksi lensi tuulen mukaan (CD ja LP) julkaistaan toukokuun 18. päivä 2011. Uutuus on jatkoa vuonna 2008 ilmestyneelle menestyslevylle Kauko Röyhkä & Riku Mattila.

Röyhkä ja Mattila ovat tehneet musiikkia jo kauan ennen duolevyjä. 1980-luvulla he tekivät yhteistyötä kuudella albumilla, joista ensimmäinen ilmestyi yli 30 vuotta sitten. Musasto kertoo vaiheittain Turussa asuvan Röyhkän aiemmasta tuotannosta. Aloitetaan ajasta, jolloin bändin nimi oli Kauko Röyhkä & Narttu.

Toimitukselta:
Musasto julkaisi artikkelitrilogian toisen osan Kauko Röyhkä ja 1990-luku syyskuussa 2011.
Kolmas osa Kauko Röyhkä ja uusi vuosituhat julkaistiin huhtikuussa 2012.
Kauko Röyhkän 6CD boksi Olen messias – valitut palat 1980–2012 julkaistiin viimein lokakuussa 2012.

Steppaillen (1980)

Vuonna 1980 saimme täyslaidallisen musiikkia uudelta ja jännittävältä artistilta. Mustavalkoisessa levynkannessa oli seitsemän kuvaa Kauko Röyhkästä (isoimmassa nuori artisti hymyilee hieman kuin Anni Sinnemäki). LP-levyn takakanteen oli painettu laulujen sanoitukset: laulu ja tekstit tulevat lähelle. Samana vuonna Röyhkä nousi esiin myös kirjailijana: esikoisromaani oli Tien laidalla Waterloo (Weilin+Göös).

Röyhkän tyyli ja persoona kiinnostivat heti yleisöä. Hän näkyi televisiossa ja lehdissä. Röyhkä oli sanavalmis ja piristävän ärsyttävä artisti jo debyyttialbumilla Steppaillen (EMI). Musiikki on osin hermostunutta ja epävireistäkin, mutta silti levy toimii. Raimo Mittalan [=Riku Mattila] kuivakka tuotanto onnistui. Albumin parhaita biisejä ovat komea Kotikaupunkini ja kaunis Kauas pois.

Uusia tansseja (1981)

Toisen albumin Uusia tansseja (EMI) tekijänä mainitaan myös Röyhkän bändi Narttu. Uusia tansseja soittavat livebändistä ja debyytiltäkin tutut muusikot Heikki Tikka, Riku Mattila, Kaj Backman ja Jarmo Heikkinen. Uusia tansseja tuntuu harkitummalta ja hiotummalta kuin debyyttialbumi, mutta levy jää silti hieman hajanaiseksi. Suosittu Kanerva toimii loistavasti.

Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet (1982)

Vaikea kolmas albumi Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet (Kerberos) vei yhtyeen omaehtoisuuden pisimmälle. Valitettavasti levy möi vain muutamia satoja kappaleita. Hankalasti hahmottuva musiikki alkoi vaikuttaa negatiivisesti bändiin. Röyhkän ja Nartun oli muututtava, muuten levyfirmat olisivat jättäneet bändin ja yhtye olisi kuollut.

Loistavat singleraidat Herra presidentti//Viiltäjä/Kun olin kuollut kuullaan bonuksina CD-levyn lopussa. Varsinaisen albumin kohokohtia ovat Andien lentäjä ja Sanovat, että olen homo.

Onnenpäivä (1983)

Vuonna 1983 Nartulla oli paineita. Uuden albumin oli myytävä edellistä paremmin, jotta levytysura jatkuisi. Onnenpäivä (Euros) oli kuin uusi alku. Uudet biisit olivat mutkattomia ja häkellyttävän hyväntuulisia. Sovitusten draamaa on vähemmän, tekstit painottuvat enemmän. Bändi on rentoutunut, ja Röyhkän falsettilaulu on vapautunutta.

Röyhkän sanoitusten kertomuksellisuus on jo pitkällä. Tarinoiden henkilöt ja erilaisten tunteiden kirjo nousevat esiin vaivatta.  Nartun kevyempi linja ei syntynyt helposti, mutta lopputulos on helpottuneen oloinen. Onnenpäivä oli lopulta pienoinen menestys. Erityisesti dramaattiset Nivelet, Rakkauden valtakunta ja Kotona taas ovat vakuuttavia.

Lauralle (1984)

Onnenpäivällä oli akustista ja suorempaa ilmaisua, ja samaa on lisää albumilla Lauralle (Euros). Studioalbumien ilme ja dynamiikka nousi uudelle tasolle, koska akustisissa biiseissä oli uutta herkkyyttä. Kitaristi Riku Mattila on huippuvedossa. Kauko Röyhkän ja Nartun ensimmäinen suuri klassikko on albumin nimikappale Lauralle. Yhtäaikaa vakava ja leikkisä sanoitus on oikeasti koskettavaa kerrontaa, ja biisin sovitus on kypsä. Muita albumin kohokohtia ovat Se ihana soul-levy ja Kuollut osa.

Maa on voimaa (1985)

Nartun verevin rock-albumi on Maa on voimaa (Euros). Soundissa on uutta jylhyyttä, ja bändi kuulostaa entistä viettelevämmältä. Yksi albumin huippuhetkistä on vastustamaton  nimikappale:

Halusin takas pohjoiseen, halusin taas poltetun maan valtateillä vaeltaa, savua vetää hengitykseen. – Halusin takas pohjoiseen, halusin maan rakkautta. Halusin sen voiman valavan minuun rohkeutta.

Erinomaisen albumin muita huippuja ovat Keskiyön juna ja Joo joo joo. Kitaristi Riku Mattila jäi pois Nartusta tämän levyn jälkeen. Hänen tilalleen tuli Jarmo Heikkinen.

Pikku enkeli (1986)

Pikku enkeli (Euros), aloitusraita Vihaiset miehet, oivallinen laulusovitus – ja asenne:

– Mikä tahansa bändi tulee paremmin toimeen, niil on kaveripiiri ja naiset. – Niil on kitaralaukuissakin leopardivuori, niil on kamat ja kaikki muu, puuttuu vain älyä.

Pikku enkeli on hengästyttävä runsaudensarvi, lähes täydellinen sekoitus kauneutta ja kovuutta. Laulujen nainen, Zaia, Ruosteinen kuu ja lyhyt tuutulaulu aikuisille Sama vanha juttu ovat ajattomia herkkiä hetkiä. Biisissä Talo meren rannalla on vähintään novellin ainekset. Levyn päättävä Pikku enkeli tuo rauhoittavan hymyn kasvoille.

Mielummin vanha kuin aikuinen (1987)

Måns Groundstoemin tuottama orgaaninen ja tanssiorkesterimainen soundi sopii iskelmällisiin kappaleisiin, kuten Matkustaa ja Ennen olin kokonaan toinen. Mutta albumilla Mielummin vanha kuin aikuinen (Euros) on niin paljon muutakin: eeppiset Huippumies ja albumin nimikappale hiipivät hitaammin ja tekevät syvät jäljet. Myös Mainostaulujen taakse on klassikko: pelottava rock, jossa on yksi maailman parhaista riffeistä.

Paha maa (1987)

Aikailematta ilmestynyt Paha maa (Euros) on hätkähdyttävä. Minialbumin sävellykset ovat taianomaisia. Jo edellisellä levyllä soittanut kitaristi Tommi Vikstén tuo jokaiseen biisiin tiheää intensiteettiä.  Rumpali Heikki Tikka näyttää kykynsä sovittajana, erityisesti Väärässä filmissä on maaginen. Nimikappaleesta Paha maa tuli yksi toivotuimmista keikkabiiseistä, ja Majavalakki oli suosikki Hittimittarissa. Olen messias, tuo astraalitason bossa nova, on ällistyttävä.

Ihmelapsi (1988)

Ihmelapsen viimeiset hetket:

– Kun juna matelee hiljaa rautasiltaa – samea on joki – sä näet aseman puiston, na-na-na… – Se sun vanha keinu puussa heiluu, mikä sitä repii? – Ei, et sinä nähnyt mitään… 

Ihmelapsi (Euros) antaa erilaisen ulottuvuuden Nartun matkaan. Huldénin tuottamassa poplevyssä on uutta syvyyttä. Vaivattoman linjakas matka, joka kuljetaan ylpeänä ja tyylikkäästi. Musiikin draama ja tekstit luovat kappaleisiin arvoituksellisuutta: kuinka monta minää Ihmelapsella on? Mistä Mats Huldén laulaa kappaleessa Valehtelijat, tai kenen matka levyn päättävä 16.3. mahtaa olla?

– Hän on sileänaama poikanen vielä, lunastaa tulleen paketin, jonka sisältö muuttaa kaiken. – Hän viettää viistoista seuraavaa vuottansa matkalla…

Mutta, mutta (1989)

Minialbumin Mutta, mutta (Euros) maailma on arvokkaan vanhahtava. Levy huokuu vuosikymmenten takaista maailmaa, jotain syrjäistä jazzklubia. Teksteissä on optimismia ja bergmanilaista elokuvallisuutta. Biisit ovat laadukkaita. Kryptinen valssi Vanha Eurooppa on Nartun pieni helmi, ja svengaava Huutoa puistosta on aina valloittava.

Joko-tai (1990)

Yhtyeen viimeinen albumi Joko-tai (Euros) on viilattu ja ehkä hieman seestynyt kokonaisuus. Musiikki on raskaamman oloista – aivan kuin Narttu olisi valmistautumassa uneen. Osa luontevimmasta ilmaisusta on kadonnut, ja joitakin biisejä on ylisovitettu. Kauko Röyhkä & Narttu saivat kuitenkin rauhaisan lopun. Albumin komean kannen piirsi Mats Huldén.

Tuomas Pelttari

2 kommenttia

Kategoria(t): Boksit, Musasto suosittelee, Uutta ja retroa

Laatikossa lämmintä laulua ja lauluntekoa

Harry Chapin

Story Of A Life

Harry Chapin

Harry Chapin

Tarvitsetko lämmitystä pakkastunnelmaan? Harry Chapin voi auttaa sinua. Yhdysvaltalaisen Chapinin (1942-1981) boksi Story Of A Life on kolmen CD-levyn retki  laulaja-lauluntekijän maailmaan.

Tuo maailma on melko täydellinen yhdistelmä singer-songwriterismiä, popmusiikkia ja laulelmaa. Chapinin ääni on kuin hieman kärsivä kertojaminä, joka kuvailee elokuvamaisesti juuri sinun tai ystävasi elämää. Chapin tulee lähelle.

1970-luvun kuluessa Harry Chapin levytti Elektralle kymmenisen albumia. Taso oli alusta lähtien korkea. Ehkä parhaiten muistetaan albumit Heads & Tales (1972), Sniper And Other Love Songs (1972) ja Verities And Balderdash (1974). Albumit ovat läpi uran kunnianhimoisesti sävellettyjä ja tuotettuja.

Kappaleissa on toisinaan eeppistäkin mittaa: esimerkiksi Sniper ja A Better Place To Be ottavat vajaat kymmenen minuuttia ajastasi. Chapin ei ollut suuri stara eikä massojen suosikki kuin lyhyen aikaa, mutta hittejäkin oli – Taxi ja Cat’s In The Cradle ovat tuttuja monille.

Chapin tunnettiin myös hyväntekijänä ja taiteen tukijana. Hän kuoli traagisesti auto-onnettomuudessa vuonna 1981.

Chapinin boxi Story Of A Life

Harry Chapin: Story Of A Life

Jos innostut nimistä Nilsson, James Taylor, Nick Drake, Jackson Browne tai Randy Newman, niin Harry Chapin voi olla sinun juttusi.

Tuomas Pelttari

Story Of A Life 3-CD on varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Boksit, Uutta ja retroa