David Bowie: The Next Day

Maestron komea paluu

Kun olen 66

The Next Day.David Bowien uusi albumi? Totta se on. Rockikonin ensimmäinen studiolevy liki kymmeneen vuoteen nousi ansaitusti sekä Suomen että Britannian listakärkeen. Mutta millainen The Next Day on? Tuottaja Tony Visconti on tehnyt Bowien kanssa erinomaista jälkeä.

”Heroes”

Kansitaide on tehty 1977 ilmestyneen albumin “Heroes” päälle. Ikoninen Sukitan valokuva jää piiloon. Statement on raju, tyylikäskin. Miten “hyvä idea” Jonathan Barnbrookin tekemä kansi on? En osaa vielä vastata.

Levyn alku on yllättävän kankea, sillä parhaat biisit antavat odottaa. Uusin singleraita The Stars (Are Out Tonight) todella svengaa, samoin esimerkillisen uhkaavaksi nouseva Love Is Lost. Bowien 66-vuotispäivänä julkaistu Where Are We Now? kouraisee syvältä – yksi laulajan upeimmista hiteistä.  On vaikea sanoa, miksi kappaleen tunnelma imaisee mukaansa. Onnistuminen on niin täydellinen.

Osa tavanomaisemmista raidoista (Valentine’s Day, Dirty Boys) jäävät jännittävämpien biisien jalkoihin. Räväkkä I’d Rather Be High on jäädä piiloon, mutta teksti on yksi levyn kovimmista. Leveilevän oloinen Boss Of Me iskee intohimoisesti ja viettelevästi. Näen liveposeerausta takki auki.

Toisin kuin promovideolla The Stars (Are Out Tonight), albumille on yllättävän leimallista taajaan tuntuva epätodellisen tunnelman välttely. Juuri kun huumaava If You Can See Me tuo mieleen muistumia esimerkiksi biiseistä Ricochet ja Beauty And The Beast, niin metodeja vieraannuttavaan irtautumiseen himmataan. Tunnelmien vaihtuminen vaatii aikaa ja useita kuuntelukertoja.

Varsinainen albumi päättyy majesteetilliseen tribuuttiin Scott Walkerille. Heat muistuttaa meitä siitä, että Bowie osaa yhä viedä meidät ulos mukavuusalueeltamme. Painostavaan tunnelmaan mahtuu silti myös rauhaa. CD-levyn lisäraidat So She ja I’ll Take You There ovat melko harmittomia, mutta instrumentaali Plan voisi olla avausraita.

***

David Bowie.Oivallinen Heathen (2002) oli eteerisempi ja moniulotteisempi kokonaisuus kuin The Next Day. Toisaalta uusi levy on raikkaampi kuin kuivakka Reality. Välillä muistan, että Bowien massiivista tuotantoa on hyödytöntä laittaa paremmuusjärjestykseen. Onko Low on kovempi kuin “Heroes”? Diamond Dogs olennaisempi kuin Station To Station? Let’s Dance, klassikko? Entä Tin Machine, Bowien ysärialbumien villiys ja Reeves Gabrels? Kaikki tärkeitä. Tärkeintä on silti muutos ja jatkuvuus – ja se, että uuden albumin aura on kiinnostava.

Konserttiuutisia, anyone?

Tuomas Pelttari

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s