Avainsana-arkisto: David Bowie

Robert Storm esittelee: Musiikilliset muodonmuuttajat – David Bowie

musiikilliset-muodonmuuttajat

Marraskuussa torstaisin tutustutaan kolmeen hyvin erilaiseen artistiin, jotka ovat uransa aikana muotoutuneet tyylillisesti moneen suuntaan ja kuunneellaan esimerkkejä tuotannosta.

10.11. David Bowie

17.11. Scott Walker

24.11. Serge Gainsbourg

Tervetuloa!

Lisätietoja: antti.impivaara(at)turku.fi 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Musiikilliset muodonmuuttajat, Tapahtumat

David Bowie -uutisen jälkeinen ’kamala maanantai’ – David Bowie esillä Raision kirjastossa

bowie

K A M A L A     M A A N A N T A I

Maanantaina 11.01.2016 olin juuri tullut töihin. Avasin tietokonetta. Puhelin soi. Se oli Altti Raision kirjastosta. David Bowie on kuollut. Kamala maanantai.

David Bowie on vaikuttanut minuun koko sen ajan, kun musiikkia olen kuunnellut. Kaverillani oli stereo- foninen kasettisoitin. Hän oli hankkinut Bowien vuonna 1972 ilmestyneen ns. läpimurtolevyn  The Rise And Fall Of Ziggy Stardust And  The Spiders From Mars C-kasetille tallennettuna. Tämä äänite oli varsin vaikuttava. Me, nuoret miehet kuuntelimme ja kuuntelimme ja kuuntelimme  Bowieta ilta illan jälkeen. Oltiin viisaita ja analysoitiin kappaleiden sanoituksia. Mitä Bowie oikein ajatteli sanoillaan ? Mielenkiintoiseksi kuuntelun teki se, että kaverini kasettisoittimeen tiettyyn kohtaan piti asettaa pieni viila kasettia vasten ja kannen väliin, jotta nauha pyöri oikealla nopeudella. Ei onnistunut muuten kuuntelu.

Bowien vanhemmat levyt olivat tässä vaiheessa vähemmällä huomiolla. Mutta kyllä nekin levyt ovat tutuiksi tulleet. Space Oddity (v.1969) levyn nimikappale on saanut oman sijansa musiikin kuolemattomien kappaleiden joukossa. Levyllä on myös Memory Of A Free Festival -niminen kappale. Nuoret miehet istuivat lauantai-iltana Vehmassalmen tanssipaikalle menevässä linja-autossa laulaen tätä kappaletta. ” Sunmachine is coming down and we’re gonna have a party, sunmachine is coming down and we’re goinna have a party…” kertauksineen.  Todellinen musiikkinautinto muille linja-autossa matkanneille.

Ziggy Stardustin jälkeen Bowie julkaisi levyn nimeltä Aladdin Sane.  Joka myös luettiin ’A Ladd In sane’. Tämän levyn kannessa maalatuin kasvoin on punatukkainen Bowie hiuksin, jotka vaikuttivati monen tuntemani kaverin hiusten kasvatukseen ja leikkaukseen.

Bowien tuotannon kulta-aikaa ovat 70- ja 80 luku olleet.  Tuotanto oli laadukasta ja kulutuksen kestävää, vaikka välillä ns. kriitikoiden arvostelut olivatkin eri mieltä . 90-luku Bowien osalta meni minulta ohitse, kunnes ilmestyi Earthling (v.1997). Tämä levy toi uudistuneen Bowien musiikkimaailmaani  ja palautti uskoni  häneen. Aikaisemmin ilmestyneet levyt alkoivat soimaan levysoittimessani useammin.

Samana vuonna, v. 1997, Bowie esiintyi Ruisrockissa. Olin varmalta taholta kuullut,että Bowie esittää vain uusimpia kappaleitaan. Tietyllä tavalla olin etukäteen pettynyt, sillä halusin kuulla myös vanhempaa Bowien tuotantoa. Pettymykseni mureni kun Bowie tuli lavalle esittäen uusien kappaleiden lisäksi tätä vanhempaa tuotantoa.   Todella hieno esitys.

Bowieta on kutsuttu musiikin kameleontiksi.  Tämä pitää paikkansa, ei pelkästään ulkoisen olemuksen osalta, vaan myös musiikin osalta. Muistan kuinka Bowien kautta kirjailija George Orwell tuli tutuksi. Bowien  Diamond Dogs -levyn teemana on Orwellin kirja nimeltään  1984. Hienoja piisejä tälläkin levyllä.  Bowie seurasi aikaansa ja myös paikkaa, missä oli. Tästä osoituksena on v. 1975 ilmestynyt Young Americans. Tämä levy sisältää Bowien tekemää soul-musiikkia, ikään kuin  kunnian osoituksena soulille, joka on lähtöisin Yhdysvalloista.

Bowien viimeistä levyä, Blackstaria, on kutsuttu hänen testamentikseen. Hieno kappale tältä levyltä, nimeltään Lazarus, kertoo paljon. Mutta on myös sanottu, että Bowie teki koko joukon äänityksiä julkaistavaksi hänen kuolemansa jälkeen. Odotamme mielenkiinnolla.

”Oh no, not me

I never lost control

You’re face to face

With the man who sold the world”

Timo Aali

(Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosaston helmikuun levynkansinäyttelyn aiheena David Bowie. Levynkannet lainassa Timo Aalin kokoelmasta).

bowiee1

bowiee2

bowiee3

Space Oddity

Space Oddity

The Man Who Sold the World

The Man Who Sold the World

Hunky Dory

Hunky Dory

The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars

The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars

Aladin Sane

Aladdin Sane

Pin Ups

Pin Ups

Diamond Dogs

Diamond Dogs

Young Americans

Young Americans

Low

Low

Heroes

Heroes

Lodger

Lodger

Let's Dance

Let’s Dance

Changesonebowie

Changesonebowie

1 kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Albumi, joka jättää pysyvän jäljen – David Bowie: ”★”

blackstar_album_cover

David Bowien viimeinen albumi ”★”, Blackstar, tulee synnyttämään lukuisia tulkintoja ja perusteellisia luotauksia. Varsinkin tekstejä käydään läpi suurennuslasin avulla. Löytyykö salattuja viestejä, merkkejä viimeisten päivien ajatuksista. Albumi äänitettiin jo alkuvuodesta 2015, kolmessa erillisessä sessiossa, mutta Bowie lienee jo tuolloin tiedostanut toteuttavansa viimeistä albumiaan. ”I’ve got nothing left to lose. I’m so high it makes my brain whirl”. Näin Bowie kirjoittaa hypnoottisessa Lazarus-kappaleessa. Viimeistä viedään, tehdään se sitten kunnolla riskeistä välittämättä. Toisaalta, Lazarus on osa Bowien kirjoittamaa teatteriproduktiota. Sanat eivät välttämättä liity millään tavoin artistin omiin hiipuviin elon päiviin.

Blackstar säteilee omalaatuista, kohtalokasta ja jopa röyhkeää energiaa – live-henkistä energiaa.Tunteeseen sekoittuu kiihkoa, uudistumisen paloa, vahvaa emootiota ja pedanttisuutta. Blackstar on kerroksellinen, rajoista piittaamaton ja ajallisia kiinnekohtia välttelevä kokonaisteos – muoto ja kokonaisnäkemys ajavat neljän minuutin radiobiisien ohi. Jazz, hienovarainen electronica ja teatraalisuus saavat modernin mutta loppupeleissä ajattoman ulkoasun. Bowien pikkutarkka toteutus onnistuu parhaimmillaan häivyttämään viitteet ajasta ja paikasta. Kerroksellisuus tuottaa ainutlaatuisia kuunteluelämyksiä. Free jazz iskee luontevasti kättä 2000-luvun tanssisoundien kanssa asettamatta kuitenkaan lopputulokselle raja-aitoja. Kun tarkastellaan albumia kokonaispakettina, Bowie onnistuu sisällyttämään Blackstarille koko musiikillisen historiansa – alkuaikojen rakkauden eli jazzin ohella toisena ääripäänä on nykypäivän elektronisempi soundi. Bowien tekee vaativan aikahypyn ilman alleviivauksia tai reunakirjoituksia. Hybridi on hämmentävä.Intensiteetti on paikoin maanista.

Albumin elävän ja orgaanisen yleisilmeen saavuttamiseksi saksofonisti Donny McCaslinin ryhmä soitti livemäisiä sessioita. Rumpali Marc Guilianan soittotyöskentely on hypnoottista ja korostettua. Basisti Tim Lefebvrella on vahva rooli albumin elektronisen pohjavireen vahvistamisessa. Kosketinsoittaja Jason Lindner vaikuttaa todelliselta Bowien tunnetilojen tulkilta. Jazzryhmästä huolimatta Bowiella ja tuottaja Tony Viscontilla ei ollut aikomustakaan tehdä jazzlevyä. Jazz-kvartetti on vain elementti ja työkalu Bowien luomisvoiman tulkkina, tosin lopputuloksen kannalta elintärkeä. LCD Soundsystemin James Murphy tuo rytmejä pariin biisiin. Bowien halusta tavoittaa nykypäivän soundia kertoo viitteellisenä referenssinä käytetyt Kendrick Lamarin kokeellinen hip hop -electronica -levy ja electronica-duo Boards Of Canada.

Blackstarin voi ajatella jakautuvan kolmeen ’näytökseen’. Levyn nimibiisi ja ’Tis a pity she was a whore edustavat selkeästi jazzhenkisempää lähestymistapaa. Lazarus seisoo itsenäisenä levyn kulminaatiopisteenä. Levyn ’trip hop -henkinen’ biisikaksikko Sue (Or in a season of crime) ja Girl loves me muodostavat oman esille nouseva kokonaisuuden (ei Berliinin sessiot vaan Bristolin sessiot!). Levyn päättävä viisukaksikko Dollar days ja I Can’t give everything away on selkeää kumarrusta Bowien musiikillisen historian suuntaan. Dollar days on myös pysäyttävän kaunis ilmestys.

Levyn aloittava Blackstar on varsinainen sulatusuuni ja hybridi. Kerroksellinen teos kierrättää tutulta kuulostavia Bowie-melodioita vaikuttaen jonkinlaiselta Aladdin sane -inkarnaatiolta. Monivivahteinen teos risteilee utuisen kohtalokkaissa ja fuusiojazzin värittämissä unenomaisissa tunnetiloissa. Bowien läpitunkevan ja meditatiivisen laulusuorituksen taustalla vaikuttaa kevyt electronica-ja drum’n’bass -kerros. Saksofonin vahva läsnäolo luo apokalyptista hämärää. ’Tis a pity she was a whore julkaistiin jo aikaisemmin Sue (Or in a season of crime) -kappaleen b-puolena. Tuolloin kappale vaikutti ’Black Tie White Noisen täytebiisiltä’ mutta tuore versio intoutuu varsinaiseksi free jazz -iloitteluksi. Lyriikan osalta kappale eroaa muusta albumista. ’Tis a pity she was a whore lainaa tunnelmia John Fordin historiallisesta näytelmästä. Kokonaisuudessaan tiheää.

Lazarus lienee albumin SE kappale. Haikea ja latautunut tunnelma on suorastaan maaginen. ’Dead man talking’. Kappaleen videolla Bowie esittää vertauskuvallisesti kuolemaan tuomittua tai kuolleista noussutta. Nick Caven dramaattisuudella Bowie lataa ilmoille tumman energiapurkauksen, jossa särähtävä kitara iskee kuin defibrillaattorin sähköimpulssi. Lazaruksen jälkeen levyn rytmiosaston näytöt lisäävät hämmennystä. Ei pidä pelästyä, kyseessä ei ole Earthling-albumin kaltaista ’Frankenstein-jytkettä’. Elektroniset ainekset ovat tiukasti hallussa. Sue (Or in a season of crime) kokee täydellisen uusiokäsittelyn. Alkuperäinen big band –versio muuttuu häiriintyneen nykiväksi rytmituokioksi. Vaikutelma on kuin DJ tuuttaisi Bowien kappaleen päälle riiteleviä rytmejä. Bowie loihtii kuitenkin kaaoksesta iholle käyvää groovea. Girl loves me on, jos mahdollista, vielä suurempi outolintu. Aaltoilevan rytmin vallassa Bowie sanailee jotain käsittämätöntä (kuulemma kyseessä on Kellopeliappelsiinin ’nadsat’ + ’gay-slangi’ polari). Biisi onnistuu luomaan ympärilleen arvoituksellisen auran ja sähköisen jälkimaun.

Levyn päättävä biisikaksikko päästää kuulijan helpommalla. Bowie palaa perinteiseen biisiformaattiin. Dollar days on hauras puoliballadi, jonka lyriikat ladataan täyteen merkityksiä. Pakahduttavan nostalgista. Viisu on komea kumarrus Bowien 70-luvun tuotannolle. I Can’t give everything away jatkaa samaa lausetta. Teksti paljastaa ja koskettaa. Bowien viimeiset lauseet katoavat levollisten tunnelmien saattelemana.

”Saying more and meaning less / Saying no but meaning yes / This is all I ever meant / This is the message that I sent”.

 Toisaalta, liiallinen analyyttisyys rikkoo kuuntelukokemusta. Allekirjoittaneen kohdalla Blackstar ensin liikutti, sitten koukutti ja jäi lopulta vaivaamaan. Levyn kerrokset aukeavat pala kerrallaan. Blackstarin koukuttavuuden syy lienee erilaisten musiikkityylien saumattomassa synteesissä. ’I’m so high it makes my brain whirl’ – Bowien omistautuminen vetää puoleensa ja aiheuttaa sateenkaaren väreissä välähtävän tunneskaalan. Vaikka lopputulos vaikuttaa modernilta, ajassa leijuvaa Blackstaria ei voi ankkuroida tietylle vuosikymmenelle – seikka, joka estää ajan hampaan kuluttavan kosketuksen.

J.Kaunisto

bowie261115

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Viikon levy

Kaikkiaan 19 David Bowien albumia brittilistan sadan myydyimman joukossa

blackstar_album_coverEdesmenneen David Bowien viimeinen studioalbumi Blackstar on noussut Britannian albumilistan kärkipaikalle. Albumia on myyty Britanniassa lähes 150 000 kappaletta.

Se ei ole yllätys mutta Bowien albumeita on 100 myydyimmän levyn joukossa peräti 19!

Kymmenen myydyimman listalta löytyy Blackstarin ohella Nothing Has Changed: The Very Best of David Bowie.

20 parhaan joukosta löytyvät lisäksi Bowien klassikkoalbumit Hunky Dory, The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders From Mars sekä pari kokoelmakiekkoa.

Aladdin Sane, The Next Day, Low, Diamond Dogs, Let’s Dance ja Heroes löytyvät myös 50 myydyimman joukosta.

Blackstar on Bowien 11. Brittilistan kärkilevy.

Peräti 13 Bowien viisua nousi Britannian myydyimpien sinkkujen Top 100-listalle:
Heroes (12), Life on mars (16), Starman (18), Let’s Dance (23), Space oddity (24), Under pressure (David Bowie & Queen, listapaikka 43), Lazarus (45), Changes (49), Blackstar (61), Ashes to ashes (62), Rebel rebel (65), Ziggy Stardust (76), China girl (97).

Blackstar on myös Billboardin albumilistan ’number one’. Pohjois-Amerikassa levyä myytiin viikossa yli 180 000 kappaletta.  Kokoelma-albumi Best Of Bowie löytyy Billboardin tuoreelta listalta sijalta neljä sekä The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders Fro Mars nousi sijalle 21.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Media ylistää David Bowien viimeistä albumia – ’ainutlaatuinen’

blackstar_album_cover

Syöpään menehtyneen David Bowien viimeinen albumi Blackstar ilmestyi perjantaina 8.1.

Albumi on saanut ylistäviä arvioita.”Extraordinary”, toteaa Telegraph viiden tähden arviossaan. ’Bowie goes jazz’. Rockin vanhin futuristi tarttuu saksofoniin. Lue perusteellinen arvio täältä.

”Urgent, contemporary and elliptical”, hehkuttaa The Guardian.

”A Bowie desperate to break with the past”, todetaan Independentin arviossa.

”Bowie ushers in his 70th year with a restless, intriguing album that sprinkles stardust at every turn”, hehkuttaa NME:n arvio.

”a remarkable return to form”, ylistää The National.

”David Bowie looks far beyond pop on jazz-inspired Blackstar”, toteaa Los Angeles Times.

”Most unconventional album since his dual ’70s masterpieces Low and Heroes, and is a breathtaking and relentlessly fascinating piece of work” (Popmatters.com)

Bowien Blackstar-albumi on kuunneltavissa Spotify-palvelussa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uutiset

Raision musiikkiosastolla Kasvot kansissa

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla esillä ”Kasvot kansissa” -nimikkeen alla artistien ”selfie”-kuvia albuminkansien muodossa.

kasvot kansissa

 

John Lennon - Imagine

John Lennon – Imagine

Melanie - Photograph

Melanie – Photograph

David Bowie - Heores

David Bowie – Heroes

 

 

Bob Dylan - The Times They Are a-Changin'

Bob Dylan – The Times They Are a-Changin’

Emmylou Harris - Luxury Liner

Emmylou Harris – Luxury Liner

Phil Lynott – The Philip Lynott Album

Phil Lynott – The Philip Lynott Album

Van Morrison - Moondance

Van Morrison – Moondance

Sade - Promise

Sade – Promise

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Raision kaupunginkirjaston musiikkiosastolla – paita muistoksi jäi…(David Bowie)

Kiertuepaidat jäävät monille muistoiksi maassamme vierailleista laulajista ja bändeistä. Raision kirjaston musiikkiosastolla nämä  muistot tuodaan näkyville kuukausittain vaihtuvine paitoineen.

Lokakuun paitana esille on ripustettu David Bowien kiertuepaita vuodelta 1987, jolloin Bowie kiersi Glass Spider Tour -kiertueen merkeissä. Paita on hankittu Göteborgin keikalta 27.6.1987.  

                                                        

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

David Bowie: The Next Day

Maestron komea paluu

Kun olen 66

The Next Day.David Bowien uusi albumi? Totta se on. Rockikonin ensimmäinen studiolevy liki kymmeneen vuoteen nousi ansaitusti sekä Suomen että Britannian listakärkeen. Mutta millainen The Next Day on? Tuottaja Tony Visconti on tehnyt Bowien kanssa erinomaista jälkeä.

”Heroes”

Kansitaide on tehty 1977 ilmestyneen albumin “Heroes” päälle. Ikoninen Sukitan valokuva jää piiloon. Statement on raju, tyylikäskin. Miten “hyvä idea” Jonathan Barnbrookin tekemä kansi on? En osaa vielä vastata.

Levyn alku on yllättävän kankea, sillä parhaat biisit antavat odottaa. Uusin singleraita The Stars (Are Out Tonight) todella svengaa, samoin esimerkillisen uhkaavaksi nouseva Love Is Lost. Bowien 66-vuotispäivänä julkaistu Where Are We Now? kouraisee syvältä – yksi laulajan upeimmista hiteistä.  On vaikea sanoa, miksi kappaleen tunnelma imaisee mukaansa. Onnistuminen on niin täydellinen.

Osa tavanomaisemmista raidoista (Valentine’s Day, Dirty Boys) jäävät jännittävämpien biisien jalkoihin. Räväkkä I’d Rather Be High on jäädä piiloon, mutta teksti on yksi levyn kovimmista. Leveilevän oloinen Boss Of Me iskee intohimoisesti ja viettelevästi. Näen liveposeerausta takki auki.

Toisin kuin promovideolla The Stars (Are Out Tonight), albumille on yllättävän leimallista taajaan tuntuva epätodellisen tunnelman välttely. Juuri kun huumaava If You Can See Me tuo mieleen muistumia esimerkiksi biiseistä Ricochet ja Beauty And The Beast, niin metodeja vieraannuttavaan irtautumiseen himmataan. Tunnelmien vaihtuminen vaatii aikaa ja useita kuuntelukertoja.

Varsinainen albumi päättyy majesteetilliseen tribuuttiin Scott Walkerille. Heat muistuttaa meitä siitä, että Bowie osaa yhä viedä meidät ulos mukavuusalueeltamme. Painostavaan tunnelmaan mahtuu silti myös rauhaa. CD-levyn lisäraidat So She ja I’ll Take You There ovat melko harmittomia, mutta instrumentaali Plan voisi olla avausraita.

***

David Bowie.Oivallinen Heathen (2002) oli eteerisempi ja moniulotteisempi kokonaisuus kuin The Next Day. Toisaalta uusi levy on raikkaampi kuin kuivakka Reality. Välillä muistan, että Bowien massiivista tuotantoa on hyödytöntä laittaa paremmuusjärjestykseen. Onko Low on kovempi kuin “Heroes”? Diamond Dogs olennaisempi kuin Station To Station? Let’s Dance, klassikko? Entä Tin Machine, Bowien ysärialbumien villiys ja Reeves Gabrels? Kaikki tärkeitä. Tärkeintä on silti muutos ja jatkuvuus – ja se, että uuden albumin aura on kiinnostava.

Konserttiuutisia, anyone?

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

David Bowien albumeita Turun musiikkikirjaston levynkansinäyttelyssä

Esillä David Bowien tuotantoa Tony Viscontin kanssa

Sound And Vision

Scary Monsters (And Super Creeps).

Scary Monsters (And Super Creeps).

Turun musiikkikirjaston 13.3.2013 avatussa levynkansinäyttelyssä on esillä kuusi studioalbumia David Bowien pitkän uran varrelta. Näyttelyn klassikot ovat Tony Viscontin tuottamia.

° Low 1977

° ”Heroes” 1977

° Lodger 1979

° Scary Monsters (And Super Creeps) 1980

° Heathen 2002

° The Next Day 2013

 

***

 

David Bowien palasi – The Next Day 

Uusi albumi The Next Day (ISO Records) julkaistiin maaliskuussa 2013. David Bowien hiljaiselo katkesi sittenkin – edellisistä studioalbumeista Heathen ja Reality on jo vuosikymmen.

Vuonna 2004 Bowien pitkä konserttikiertue ulottui Seinäjoen Provinssirockiin asti. Kiertäminen keskeytyi dramaattisesti vielä samana kesänä, kun Bowie sai sydänkohtauksen. Vähitellen rockikoni vaipui näkymättömiin. Moni ehti ajatella artistin luopuneen musiikinteosta. Laadukkaat Deluxe-uusintajulkaisut ovat pitäneet faneja hyvänä, mutta meiltä on puuttunut jotain.

Bowien uusi tuleminen oli täydellinen yllätys Twitter/Facebook-aikakautena. Kuin tyhjästä, tammikuussa Bowien 66-vuotissyntymäpäivänä, julkaistiin uusi single Where Are We Now? Koskettavan biisin promovideo on mykistävä, ja mikä parasta: uusi albumi oli ollut tekeillä jo kaksi vuotta. Sitä oli tehty kaikessa hiljaisuudessa New Yorkissa.

Yhteistyö Tony Viscontin kanssa jatkuu

Uuden studioalbumin The Next Day tuotti Tony Visconti, Bowien luotettu vuosikymmenien takaa. Visconti oli tuottajana jo vuonna 1969 ilmestyneellä albumilla David Bowie (julkaistu myös nimellä Space Oddity). Kenties kuuluisin Viscontin Bowie-produktioista on Brian Enon kanssa 1977–1979 tehty ’Berliini-trilogia’ Low”Heroes”Lodger. Scary Monstersin (1980) jälkeen yhteistyö jäi pitkäksi aikaa, mutta jatkui jälleen 2002–2003 albumeilla Heathen ja Reality. Musasto jää odottamaan konserttiuutisia…

Ikoniset levynkannet

Heathen.

Heathen.

Taiteilija Masayoshi Sukitan kuvaama ”Heroes” on yksi komeimmista Bowien levynkansista. Shokeeraavasti Jonathan Barnbrookin suunnittelema The Next Day jättää Sukitan työn taustakuvaksi. Barnbrook teki myös albumien Heathen ja Reality kansitaiteen.

Bowien Berliini-kauden ensimmäinen klassikko Low on kuvitettu still-kuvalla Nicolas Roegin elokuvasta The Man Who Fell To Earth. Hätkähdyttävä Scary Monsters-levynkansi on yhdistelmä Edward Bellin maalausta ja Brian Duffyn valokuvaa. Takakannen flashbackit muistuttavat juuri taakse jääneestä ’Berliini-trilogiasta’.

Tuomas Pelttari

Laura Ahlstedt

Tuomas Varila

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

10 valittua levyä avaruudesta

Turun kansainvälisten kirjamessujen yhteydessä 5.-7.10.  järjestetään myös Turun Tiedemessut, joiden yhtenä tämän vuoden teemana on avaruus.  Sen kunniaksi  10 valittua avaruusmusiikkia sisältävää levyä Vaski-kirjastojen kokoelmista:

Gustav Holst : The Planets (1914-16)

 

Englantilainen Gustav Holst sävelsi välillä 1914–16 orkesterisarjan The Planets, jossa kaikki aurinkokuntamme planeetat saivat oman kappaleensa Maata lukuun ottamatta. Pluto löydettiin myöhemmin, joten emme tiedä, miten Gustav olisi sitä käsitellyt. Vuonna 2000 Colin Matthewsilta tilattiin Pluto sarjaa täydentämään. Vuonna 2006 taas todettiin, että Plutoa ei sovikaan kutsua planeetaksi. Holst oli kiinnostunut astrologiasta, ja hän pyrki vangitsemaan kunkin planeetan astrologisen luonteen.


 

Tangerine Dream: Alpha Centauri (1971)

 Tangerine Dream on saksalainen vuonna 1967 perustettu elektronisen musiikin yhtye, jota pidetään 1970-luvun julkaisujensa ansiosta ambient-musiikin klassikkona ja syntetisaattoreita hyödyntävän populaarimusiikin pioneerina. Albumi Alpha Centauri tehtiin 1971 ja se poikkeaa yhtyeen ensimmäisestä albumista “Electronic Meditation” osittain siksi, että levyllä on käytetty enemmän syntetisaattoreita ja elektronisia soittimia, vaikka ne enimmäkseen pysyvätkin levyllä taka-alalla. Levyllä eniten esillä olevat soittimet ovat urut ja huilu.  Toinen poikkeavuus on, että tama albumi keskittyy tummiin, avaruusmaisiin äänimaailmoihin toisin kuin Elelctronic Meditationin pitkiin jamisessioihin. Albumia myytiin 20 000 kappaletta Saksassa, joka on melkein neljä kertaa enemmän kuin heidän seuraava levynsä “Classic Phaedra”.

 

 

David Bowie: The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars (1972)

David Bowien vuonna 1972 julkaisema konseptialbumi, joka äänitettiin vuosina 1971-1972. Levy oli Britanniassa valtaisa menestys ja muutti merkittävästi pop-musiikin suuntaa. Albumi ja lavashow rakentuivat Bowien alter egon, Ziggy Stardustin ympärille. Ziggy oli kuvitteellinen, ulkoavaruudesta maan pinnalle laskeutunut rocktähti.

Hawkwind: Space Ritual (1972)

 ”Space Ritual” oli yhtyeen suuri kiertue vuosina 1972-1973, jonka ideoi yhtyeen laulaja/runonlausuja Robert Calvert. Ideana oli tarjota yleisölle audiovisuaalinen kokemus avaruudessa ja ajassa matkustamisesta. Lavasteet, teemat ja konserteissa nähdyt avaruus-animaatiofilmit olivat Calvertin ja taiteilija Barney Bubblesin kehittelemiä. Calvert ja yhtyeen lähipiiriin kuulunut tieteiskirjailija Michael Moorcock kirjoittivat albumilla kuultavat runot, jotka Calvert lausui. Klassikoksi muodostunut, Moorcockin kirjoittama ”Sonic Attack”-runo julkaistiin promo-singlenä, joka nykyään on keräilyharvinaisuus.

Albumi nauhoitettiin kahdessa konsertissa 22. joulukuuta 1972 Liverpoolin Stadiumilla ja 30. joulukuuta Brixton Sundownissa, Lontoossa. Ajan myötä albumi on noussut yhdeksi space rock-genren tärkeimmistä albumeista.

Pink Floyd: The Dark Side of the Moon (1973)

The Dark Side of the Moon on englantilaisen rock-yhtyeen Pink Floydin kahdeksas studioalbumi vuodelta 1973. Albumia pidetään yleisesti Pink Floydin merkittävimpänä The Wallin ja Wish You Were Heren ohella. Sitä on myyty arviolta 45 miljoona kappaletta, mikä tekee siitä yhden maailman myydyimmistä. Albumia on monesti sanottu yhdeksi populaarimusiikin historian merkittävimmistä. Albumi sisältää poikkeuksellisen paljon elektronisilla soittimilla tuotettua ääntä, ja siitä tulikin pitkäaikainen esimerkki siitä, kuinka syntetisaattoreita voidaan käyttää populaarimusiikissa.

The Dark Side of the Moonia alettiin levyttää toukokuussa 1972 Abbey Roadin studioilla Lontoossa.  Abbey Roadin silloinen ovimies, irlantilaissyntyisen Gerry lausuu levyn päättävän Eclipsen lopussa:

Oikeastaan ei ole olemassa kuun pimeää puolta… itse asiassa se on kaikki pimeää. (engl. There is no dark side of the Moon really… matter of fact it’s all dark.)

 

 

Eno, Brian: Apollo (1983)

 Vuoden 1983 Apollo – Atmospheres & Soundtracksille päätynyt musiikki syntyi elokuvantekijä Al Reinertin tilauksesta. Kuukävelystä ja Apollo-projektista kertova dokumentti vei Enon musiikin ensi kertaa juuri sinne, minne se oli jo 1970-luvun puolivälistä kurkotellut, eli avaruuteen. Sävelmattoja olivat laatimassa Daniel Lanois sekä velipoika Roger Eno.  Temmoltaan ja äänimaailmaltaan rauhallinen levy, joka sopii hyvin myös meditaatioon.

 

 

Karl-Birger Blomdahl : Aniara-ooppera (1985)

Aniara. Katsaus ihmiseen ajassa ja tilassa on Harry Martinsonin runoelmamuotoinen tieteiskertomus vuodelta 1956. Aniara kertoo kurssistaan pois joutuneesta tulevaisuuden avaruusaluksesta, joka vei ihmisiä ydinsodassa saastuneesta Maasta Marsiin. Matkalla sattuu kuitenkin onnettomuus ja alus syöksyykin ulos Aurinkokunnasta.

Ruotsalainen säveltäjä Karl-Birger Blomdahl on säveltänyt Aniarasta oopperan, johon libreton (tekstin) on tehnyt Erik Lindegren. Ruotsalainen progressiivista metallia musiikkia Seventh Wonder julkaisi vuonna 2010 levyn The Great Escape, jonka 30-minuuttinen nimikappale perustuu Aniara-saagaan.

Song of Earth: NASA space recordings of Earth : Song using earth orbit space sounds as instruments (1991)

 Levyllä on NASAn avaruusluotaimen tallentamaa sähkömagneettista värähtelyä (kesto noin 30 minuuttia). Vaikka avaruudessa ääni ei kulje, avaruudessa on silti elektromagneettista värähtelyä. Maan äänet eli sähkömagneettiset värähtelyt syntyvät, kun aurinkotuulet törmäävät maan magneettikenttään. NASAn suunnittelemilla erityisillä laitteilla sähkömagneettinen värähtely on voitu muuntaa ihmisen kuulotaajuudelle (20-20,000 CPS).  Sopii hyvin esimerkiksi meditaatiomusiikiksi tai ääniefektiksi.

 


Williams, John: The music of Star Wars (2007)

 Seitsemän levyn kokoelma sisältää kokonaan kaikkien Tähtien sota- elokuvien musiikin.  John Williams on yksi tunnetuimmista elokuvasäveltäjistä. Hänen käsialaansa ovat kaikki Tähtien sota -elokuvien soundtrackit.

Transkaakko: Tuorla : music inspired by and made for space (2012)  

Transkaakon viidennelle albumille on koottu parhaat palat Piikkiön Tuorlan planetaarion elokuvaesityksiin tehdystä musiikkikokonaisuudesta. Levyllä on melankolisia sävelmiä, orgaanisia soundeja ja polveilevia rytmejä. Tuorla on monipuolinen mutta samalla yhtenäinen levy, jolla kuullaan  folk-ambientin sävyjä (Avaruus ulkoapäin katsottuna) ja vihjeitä pohjoisesta kansanmusiikista (Maa), vokalisoinnin vetämää yhtyesoittoa (Syvä taivas) ja sähköistä mollivyörytystä (Sfääri).

 

Ann-Christin Antell

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee