Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2010

Keskiajan musiikkia

 

Vox Silentii: Vidate miraculum. 2002.

Vox Silentii on lauluyhtye, joka on erikoistunut varhaiskeskiajan ja keskiajan kristilliseen musiikkiin, rukouslauluun. Yhtye on perustettu Helsingissä 1992 ja yhtyeessä laulavat Hilkka-Liisa Vuori, Johanna Korhonen ja Kirsti Autio.

Vidate miraculum on kokoelma keskiaikaisia birgittalaissisarten lauluja Naantalin luostarista. Levyn laulut ovat sisarten hetkipalveluksista. Laulut on äänitetty sisarten keskiaikaisessa luostarikirkossa. Kirkon kaiku tuo lauluun sävyjä vuosisatojen takaa. Levyn tekstiliitteessä on latinankielinen teksti sekä käännökset englanniksi, ruotsiksi ja suomeksi.

 

Pia Skibdahl: Sacred songs. 1998.

Pyhiä lauluja Hildegard Bingeniläiseltä ja varhaiskeskiajalta. (Sacred songs by Hildegard von Bingen and from Early Middle Ages).

CD sisältää Hildegard Bingeniläisen lauluja sekä muita lauluja varhaiselta keskiajalta. Laulut on laulettu soololauluna ilman säestystä. Laulut ovat latinankielisiä. CD-vihkossa ovat tekstit myös suomeksi ja englanniksi. Laulajana on Pia Skibdahl ja ”säestäjänä” vain Paavalin kirkko Helsingissä.

Levy sai osakseen runsaasti arvostelumenestystä, ja se oli lähes vuoden klassisen musiikin eniten myytyjen levyjen listalla Suomessa. Senkin jälkeen kysyntä on pysynyt vuodesta toiseen niin vakaana, että levyä voi ehkä nimittää Hildegard-äänitteiden klassikoksi.

 

 

Hildegard von Bingen: Vision. 1994. The music of Hildegard von Bingen.

Richard Southerin nykyaikaan sovittamia Hildegard von Bingenin lauluja, mukana syntetisaattoreita ja konetaustoja. Viihdyttävää, mutta ei niin rauhallista kuin alkuperäinen. Hildegard ei ehkä pitäisi tästä. Keskiajalla uskonnollisten laulujen teksti oli tärkeämpää kuin musiikki. Musiikissa ei saanut olla muita elementtejä kuin laulu, ettei huomio mennyt pois laulujen sanomasta.

Acantus: Acantus. 1999.  Pyhiä lauluja keskiajan Italiasta.

Levy on kokoelma etnistä kansanmusiikkia ja gregoriaanista laulua.  Moniääniset laulusovitukset saavat ihon kananlihalle.

 

 

Food, wine and song. Music and feasting in renaissance Europe. 2001.

Tämä levy on mielenkiintoinen kokoelma keskiaikaista maallista musiikkia juhlimisesta, syömisestä ja juomisesta. Oma suosikkini on levyn toinen kappale Chanconette, jossa laulajat pelaavat backgammonia ja kinastelevat Rheininlaakson ja Ranskan viinien paremmuudesta. Toinen suosikkini on 1400-luvun Englannissa sävelletty The boares head, jossa laulajat ylistävät villisianpään herkullisuutta.

Mukana on varhaisten keskiaikaisten säveltäjien  Machaut, Binchois ja  Dufayn lauluja, sekä kansansävelmiä Ranskasta, Englannista, Espanjasta, Saksasta, Italiasta ja Burgundysta.

Levyn tekstiliitteessä on latinan ja englanninkielisten laulujen sanojen lisäksi vallan mainiota keskiaikaisia ruokaohjeita.  Mikäs sen mukavampaa on kuin kuunnella levyä kokatessa keskiaikaisia herkkuja?

 

 

 

 

 

Oliphant: Herz, prich!  2010.  Saksalaista keskiaikaista musiikkia.

Oliphant on suomalainen keskiaikaisen musiikin yhtye, joka on perustettu vuonna 1995. Yhtyeen jäsenet ovat vanhaan musiikkiin erikoistuneita muusikoita. Oliphantin ohjelmistoon kuuluu paljon keskiajan tunnetuimpia sävelmiä, mutta yksi yhtyeen keskeisimmistä pyrkimyksistä on kuitenkin tuoda julki myös lauluja, jotka ovat jääneet unohduksiin. Ajallisesti Oliphantin ohjelmisto ulottuu 1100-luvun monodiasta aina moniääniseen ars novaan asti.

Tällä levyllä on lauluja niityllä juoksevista neitokaisista, rakkauslauluja ja äidin huolta tyttärestään.

 

 

Comissatores Aboenses: Comissatores Aboenses. 2005.

Turkulainen Comissatores Aboenses soittaa keskiaikaista kansanmusiikkia. Yhtye on esiintynyt Turun ja Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla ja erilaisissa juhlatilaisuuksissa mm. Turun linnassa.

Levyllä on italialaisia, ranskalaisia, englantilaisia ja saksalaisia lauluja keskiajalta. Osaan kappaleista yhtye on tehnyt omat suomenkieliset sanat. Mukana on tanssisävelmiä ja juomalauluja.

 

 

 

 

 

 

 

 

Heinavanker: Estonian religious folk chorales: Mass sections by Johannes Ockeghem. 2007.

Tällä levyllä virolaisia kansankoraaleja ja Johannes Ockeghemin messumusiikkia.  Kansankoraalit ja keskiaikainen messumusiikki muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Kyrien, Credon ja Sanctuksen moniääniset lalusovitukset kaikuvat keskiaikaisen kirkon holveissa. Kansankoraalit ovat yksinkertaisia ja koskettavia. Erikoisuutena levyn viimeisenä on maailman luomisesta kertova ikivanha rekilaulu  ”Loomine” 900-luvulta.

Ann-Christin Antell

1 kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

Goottimusiikkia esillä musan stagella 11.11. saakka

Dave Thompsonin perusteos: The dark reign of gothic rock

CD-levyjä esillä stagen läheisyydessä. Voit lainata näytteillä olevia levyjä.

Katso myös 10 valittua: goottimusiikkia.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Näyttelyt Turku

Viikon levy: Pulp – This Is Hardcore

2000-luvun lähestyessä vääjäämättömästi Iso-Britannia heräsi kansalliseen krapulaan. Lähes koko vuosikymmenen kestänyt brittipop-buumi ja kokaiininpöllyiset juhlat alkoivat näyttää rumat jälkensä. Lähinnä Oasiksen ja Blurin vanavedessä koko saarivaltio oli vihdoin päässyt irti jurottavasta kansanluonteestaan ja hetken ajan kuolema näytti väistyneen loputtomien juhlien tieltä. Todellisuudentaju oli kadoksissa siinä määrin, että rokkitähtien ja puoluejohtajien oli hyväksyttyä poseerata yhdessä.

Tämän olotilan Pulp tallensi terävästi ja elävänä vuonna 1998 julkaistulle albumilleen This Is Hardcore. Se oli kiihkeästi odotettu seuraaja vuoden 1995 läpimurtoalbumille Different Classille.  Lapsellisesti kohuttua kansikuvaa myöten levy osoittaa kuinka haluttavilta näyttäneet asiat/esineet/ihmiset paljastuvat lähemmässä tarkastelussa inhottaviksi ja suorastaan vastenmielisiksi. Sanoitukset osuvat poikkeuksetta maaliinsa ja ehkäpä siitä syystä levystä ei koskaan tullut sellaista menestystarinaa kuin edeltäjästään. Se sai toki kriitikoiden suitsutusta osakseen ja nousi hetkeksi Brittien listaykköseksi, mutta tämänkaltaisen levyn nouseminen kansansuosikiksi vaatisi järjestelmällistä väärinymmärtämistä.

Musiikillisesti levyltä välittyy pitkään paikallaan polkeneen uran yhteen hitsaama bändi. Sävellys- ja sovitusvastuu on jakautunut tasaisesti koko bändin kesken, mutta sanat ovat yksin hontelon laulajan, Jarvis Cockerin, käsialaa. Yllämainittujen teemojen lisäksi ne käsittelevät yhtä Cockerin mieluisimmista tutkimuskohteista, vanhan ja rapistuvan miehen himoa ja Valerie Solanasin lanseeraamaa käänteistä Midaan kosketusta. Albumilla ollaan kirjaimellisesti ihmisyyden kovassa ytimessä. Jos levyltä jotain huippukohtia haluaa etsiä, sellaisiksi voisin mainita ainakin kappaleet The Dishes, Sylvia, sekä majesteetillinen This Is Hardcore. Älykkäät ja tarkkanäköiset lyriikat yhdistettynä muotovalioihin popkappaleisiin muodostavat kokonaisuuden, joka on ymmärrettävästi liikaa useimmille.

This Is Hardcore oli liikaa jopa bändille itselleen, levy jonka jälkeen oli mahdotonta jatkaa. Pulp julkaisi vielä viimeisen albumin We Love Lifen vuonna 2001, mutta sillä ei ollut enää samaa annettavaa. Ihmiskunnan suureksi siunaukseksi Jarvis Cocker on sen jälkeen jatkanut soolouralla ja julkaissut kaksi erinomaista albumia.

Jussi Isotalo

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

10 valittua: goottimusiikkia

Klikkaa tästä:  Mitä goottimusiikki on?

Angelica Kult: Trash Gang (2008)

Bauhaus: The Sky’s Gone Out (1982)

The Cure: Pornography (1982)

 

Iconcrash: Enochian Devices (2009)

The Jesus and Mary Chain:  Darklands (1987)

 

Musta paraati: Peilitalossa (1983)

A Life Less Lived: The Gothic Box (2006)

 

The Sisters Of  Mercy:  First and Last and Always (1985)

 

Suruaika: Avointen hautojen päivä (2002)

 

Varjo:  Kuka korvaa poistetun sydämen? (2000)

2 kommenttia

Kategoria(t): 10 valittua

Äänilevyn historia

Vuonna 1877 Thomas Alva Edison (1847-1931) keksi kuinka ääntä voidaan tallentaa. Edison kiinnitti teräslieriöön tinapaperia, sitten hän puhui suppiloon sanat: ”Mary had a little lamb”. Kalvoon kiinnitetty neula kaiversi tinapaperille äänenvärähdyksiä vastaavan uran. Keksinnölle Edison antoi nimen fonografi ja se patentoitiin välittömästi. Keksinnön käyttötarkoituksina Edison mainitsi kuolevaisten viimeiset sanat, sanelukone, soittorasia, lelut, opetustoiminta jne.

Äänen taltioiminen ja sen toistaminen laitteella oli aikamoinen ihme. Laite oli Suomessa nähtävissä ensimmäistä kertaa vuonna 1879 Helsingin yliopistotalolla markan sisäänpääsyä vastaan.

Vuonna 1885 Charlels Summer Tainter ja Chichester Bell patentoivat grafofonin. Siinä Edisonin tinapaperi oli vaihdettu vahalieriöön, jossa ääni saatiin ”pysyvästi” tallennetuksi.

Vuonna 1887 Emil Berliner patentoi gramofonin, perusideana oli litteä levy jossa neula kulki levyssä poikittaissuunnassa. Ideana oli alusta asti tuottaa levyjä teollisesti eikä tehdä yksittäiskappaleita, kuten vahalieriössä. Alussa levyjä puristettiin kumille, kirjelakalle ja lasille. Sitten kuitenkin 1890-luvun lopulla päädyttiin shellakkamassaan.

Vuonna 1888 Edison paranteli vanhaa keksintöään fonografia joka muistutti paljon gramofonia.

Fonografeja myytiin yliopistoille ja varakkaisiin yksityiskoteihin. Sitten joku keksi tallentaa lieriöille musiikkia. Vuonna 1889 ääniteteollisuus oli saanut alkunsa.

1890-luvulla Suomessa oli vahalieriöllä jo tarjolla mm. laulut Herää suomi ja Aamulla varhain. Aino Ackté oli ensimmäisiä suomalaisia levylaulajia. Kaiken kaikkiaan suomalaisia levyjä tehtiin akustisella kaudella noin tuhat kappaletta.

Vanhin säilynyt äänite on Kanadan kuvernöörin puhe 1888 Toronton teollisuusnäyttelyn avajaisissa.

Äänilevyn alkuaikoina levylle kelpasi melkein kuka tahansa, ja yleensä äänitykset olivat erittäin heikkolaatuisia, monet hotellihuoneissa äänitettyjä. Äänen teki huonoksi se, että oli käytössä vain akustinen tapa tallentaa ääntä. Akustisessa tavassa tallentaa ääntä oli monta huonoa seikkaa. Ensinnäkin korkeat ja matalat äänet puuttuivat levyltä kokonaan, joten esimerkiksi pianon tai viulun äänittäminen oli vaikeaa. Soittajan ja laulajan piti olla lähellä suppiloa joka taltioisi äänen, tosin monet soittajat keksivät nerokkaita ideoita vähentääkseen tätä ongelmaa.

Alkuaikoina levyt olivat pääosin puhetta ja oopperaa, myöhemmin tuli sitten orkesteri- ja sinfoniamusiikki mukaan. Vuonna 1917 neworleansilainen yhtye alkoi soittaa uutta musiikkia. Jazzyhtye oli nimeltään Original Dixieland Jass Band. He tekivät ensimmäiset jazzlevyt, soittajat olivat valkoihoisia.

Vuonna 1923 ilmestyi ensimmäinen numero The Gramophone lehdestä. Se on nykyäänkin olemassa ja maailman vanhin äänilevyalan lehti.

Vuosisadan vaihteessa soittimien tekniikka kehittyi ja niihin tuli monta hyvää parannusta, kuten nivelellinen äänivarsi. Neulanpaino ei kohdistunut koko äänivarren matkalta. Se säästi ennen kaikkea levyjä mutta myös paransi äänenlaatua huomattavasti. Käytössä oli myös erilaisia neuloja. Yökuunteluun oli olemassa oma neulansa, mutta myös oli oma ns. hifi-neula joka oli valmistettu bambusta. Kuitenkin äänenlaatu jätti vielä toivomisen varaa.

Vuonna 1924 amerikkalainen Western Electric esitteli mikrofonin, uuden tekniikan tallentaa ääntä sähköisesti. Mikrofoni loi aivan uudenlaisia tapoja tehdä musiikkia, esimerkiksi isotkin kuorot ja sinfoniat saatiin taltioitua kokonaan. Tämä kiihdytti levymyyntiä erityisen paljon.

Vuonna 1929 Suomessa ylitettiin ensi kertaa miljoonan levyn vuosimyynti. Koko ajan tuli markkinoille uusia levymerkkejä, ja yhtiöt perustivat sisaryhtiöitään eri maihin. Samoihin aikoihin myös jazz- ja viihdemusiikki alkoi saada enemmän jalansijaa klassisen musiikin rinnalle. Musiikki alkoi olla suuri osa sen ajan nuorisokulttuuria.

Vuonna 1948 esiteltiin uusi levytyyppi lp (long play). Se pyöri 33 kierrosta minuutissa vanhan 78 kierroksen sijaan. Sen valmistamiseen käytetty vinyyli on huomattavasti parempaa kuin vanha shellakka.

Suurimman osan myyntituotoista vei kolme suurinta levy-yhtiötä jotka alusta asti ovat olleet mukana Decca, RCA Victor ja Columbia. Näiden pahimmat kilpakumppanit olivat Capitol, Mercury ja MGM.

Vuonna 1963 tuli kasettinauhuri markkinoille, nekin olivat aluksi melko kelvottomia ja hyvin kalliita. Myöhemmin niitä on kehitelty ja sovellettu myös autokäyttöön. Kuitenkin tekniikka ja kestävyys ovat huomattavasti heikompaa kuin lp-levyn. Ehkä juuri autokäyttöön kasetti soveltuu parhainten. Kasetit olivat toki hyvin halpoja verrattuna vinyyliin. Näin kylläkin monet artistit saivat enemmän tunnettavuutta, kun kasetteja sai halvalla marketin tai huoltoaseman hyllyltä.

Vuonna 1979 Philips ja Sony esittivät uuden kehitteellä olevan levytyypin cd:n (compact disc). Cd:n maailmanensi-ilta oli Tokiossa vuonna 1982. Euroopassa levy otettiin vastaan vuonna 1983. Cd levy oli kaupallisesti hyvin kannattava, vanhoja loppuun kuluneita äänitteitä saatiin myytyä uudelleen kalliimmalla hinnalla. Klassinen musiikki oli ensimmäisenä joka siirrettiin uuteen digitaaliseen muotoon cd-levylle.

Cd-levy mahdollisti sen että saatiin mahtumaan levylle enemmän materiaalia kuin lp:lle.

Lp on nyt 2000-luvulla taas uudestaan pinnalle noussut formaatti, tässä muuten digitaalisessa ajassa. Keräilijät ostavat vanhoja lp-levyjä ja uusia valmistetaan koko ajan, tosin murto-osa kaikista äänitteistä. Lp:n kansitaide ja äänen leppoisuus ovat ylivoimaisia verrattuna muihin formaatteihin, mielestäni. Tosin parhaan äänenlaadun saavuttamiseen tarvitaan hyvä soitin sekä äänirasia.

Lähde: Pekka Gronow, Äänilevyn historia. 1990.

Aarne.K



3 kommenttia

Kategoria(t): Näyttelyt Turku

John Lennonin syntymästä 70 vuotta

John Lennonin syntymästä 70 vuotta 9.10.2010. – Lennonin soolotuotannon albumien kansia esillä Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla lokakuussa 2010.

Double Fantasy

Rock ’n’ Roll

Mind Games

John Lennon/Plastic Ono Band

Imagine

Jätä kommentti

Kategoria(t): Näyttelyt Raisio

Black Sabbath – heavy metal -musiikin kulmakivi

Black Sabbath – heavy metal -musiikiin kulmakivi. Vitriininäyttely lokakuussa 2010 Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla (materiaali Dzenan Omerbasic).

Jätä kommentti

Kategoria(t): Näyttelyt Raisio

Viikon levy on Liljan Loisto: Takaisin Karjalan maille

Liljan Loisto on soullaulaja Yona Louhivuoren ja mm: Laulurastas-yhtyeen vokalistina ja Jätkäjätkistä tunnetun Puppa J:n yhteinen bändi ja heidän tausta joukkoina toimii Punky Reggae Band. Virallisesti Liljan Loisto materialisoitui Sörnäisissä sijaitsevan Risulan hippikommuunin tanssipeijaisissa nelisen vuotta sitten.

Liljan Loisto soittaa Karjala-aiheisia vapauslauluja reggaen tahdittamana. Yhtyeen musiikissa kuuluu jamaikalaisen reggaemusiikin olennainen elementti: paluumuuttofiilistely Etiopiaan. Tähän on lisätty Suomen vanhemman sukupolven kaihoa Karjalaan. Evakossa eläminen on Pupalle ja Yonalle myös henkilökohtainen aihe.

Ikuinen kaipuu siis yhdistää levyllä reggaerytmit ja -taustat vanhoihin karjalaisviisuihin ja melodioihin. Yhtye ei ole kuitenkaan vaatimassa Karjalaa takaisin tai ainakaan niitä aikoinaan menetettyjä maa-alueita elikkä levyä ei ole tehty kannanotoksi ihastuttamaan tai ärsyttämään. Levy on loistava ja nostalginen reggae/iskelmälevy. Esimerkiksi Yonan laulama versio Annikki Tähden kappaleesta Muistatko Monrepos’n on uusi dynaaminen reggae.

Liljan Loiston albumi on varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

Lassi Myllykangas

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy on Rotfront: Emigrantski raggamuffin

Rotfront on perustettu Berliinissä vuonna 2003. Yhtyeen perustivat kaksi maahanmuuttajaa, Yuriy Gurzhy sekä unkarilainen Simon Wahorn. Heidän lisäkseen yhtyeeseen kuuluu vielä toinen unkarilainen sekä amerikkalainen, australialainen ja viisi saksalaista muusikkoa. Livetilanteessa, keikasta riippuen, lavalla saatetaan nähdä seitsemän, kaksitoista tai jopa viisitoista muusikkoa. Tämän kollektiivin kokoonpano ei siis ole kiveen hakattu. Lavalla on siis toisinaan jopa ruuhkaa mutta eipä yhtyeen keikoilla tarvitse yleisönkään yksin viihtyä. Tanssilattialla riittää nimittäin tungosta Rotfrontin sekoitellessa kappaleissaan balkan discon soundeja reggaeen, rappiin sekä skahan Bändin keikat ovat takuuvarmat bileet!

Venäjän-, unkarin-, saksan- ja englanninkielisissä lyriikoissaan Rotfront keskittyy hauskanpitoon sekä kertomaan kotikaupungistaan Berliinistä ja maahanmuuttajan elämästä siellä. Viime kesän Flow Festivaaleilla vierailleesta yhtyeestä on helppo uskoa suomalaisyleisön pitävän. Onhan esimerkiksi samanhenkinen Gogol Bordello maassamme huippusuosittu. Lisäksi Sovietoblasterin vodkan ja oluen juonnista kertovat lyriikat jäävät soimaan päähän ja uppoavat takuuvarmasti suomalaisiin. Eikä haittaa liene siitäkään, että Red Mercedesissä lainataan härskisti meilläkin hyvin suositun venäläisen iskelmän Oi niitä aikoja– melodiaa.

Rotfront oli aikoinaan myös Saksan kommunistisen puolueen puolisotilaallinen järjestö. Yhtye Rotfront ei laula politiikasta eikä jaottele ihmisiä kulttuurin, etnisen taustan tai kansallisuuden perusteella. Se yhdistelee musiikissaan ennakkoluulottomasti eri maiden rytmejä ja sanoituksia ilman turhia rajoja. Tärkeintä on hauskanpito. Yhtye levittää omalla letkeällä tavallaan lisää suvaitsevaisuutta maailmaan.

Rotfrontin levy varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Pysytkö Kartalla!?

Mitä naapuristasi kuuluu, ihmetyttääkö, kummastuttaako,   kiinnostavatko tutut ja vieraat kulttuurit? Lähde mielikuvitusmatkalle kirjaston kahvilaan!

Ensimmäisessä Kartalla!? -kirjastoklubissa pe 22.10. klo 18-22 on teemana Afrikka. Café Sirius on auki puoleen yöhön saakka ja sieltä voit ostaa afrikkalaisia herkkuja. Kulku kahvilaan tapahtuu kello 20 jälkeen Kirjastopihan kautta (Linnankatu 2). Tapahtuma on ikärajaton ja sinne on vapaa pääsy.

Ohjelmassa mm.:
•DJ Sundae Girl travels Africa
•Hennatatuointipaja (klo 18-20)
•Hustlemusic (Nutcase ft pauli)
www.myspace.com/hustle176
•Turun Tyttöjen Talon tytöt esittäytyvät
•Lisäksi pelejä ja kirjoja Afrikan kulttuurista ja taiteesta.

Afrikka Turussa tänään – tervetuloa!

Kartalla!?-kirjastoklubi on osa Turun kaupunginkirjaston tuottamaa Kulttuurit kuuluviin! -alahanketta. Lisää tietoja kirjaston kulttuuripääkaupunkiohjelmasta löydät netistä kirjaston nettisivuilta sekä www.turku2011.fi/kohtaamisia kirjastossa.

1 kommentti

Kategoria(t): Tapahtumat