Aihearkisto: Haastattelut

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: DXXXA D

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Olen asunut siellä sun täällä elämäni varrella, viimeiset seitsemän vuotta Helsingissä. Teininä harrastin painonnostoa olympialaiset mielessäni. Olin kuitenkin heikko ja hintelä, joten voimailuhommat saivat jäädä ja keskityin kaikkeen kokeelliseen taideshittiin yliopisto-opintojen ohella. En myöskään tuntenut oloani kovin cooliksi tyhmässä urheiluasusteessa.

Teen lyriikkaa, kuvataidetta ja musiikkia. Olen tehnyt eri bändeillä ja soolona toistakymmentä julkaisua. Syksyllä julkaisemme Dxxxa D & Nukkehallituksen MÄÄÄN -nimisen albumin. Hiphopkulttuuri oli minun portti eri taiteisiin. Breikkasin, maalasin graffiteja ja harjoittelin räppiä. Samalla reissulla vieläkin, joskin jazzmusiikki lienee vaikuttanut minuun aikuisiällä räppiä enemmän.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Kyllä vain. Minulla tulee aina kausia jolloin lainaan kirjastosta ahkerasti eri alan kirjallisuutta, painottuen kuitenkin eri tieteitä sivuavaan kirjallisuuteen, kuten matematiikkaan, historiaan, filosofiaan ja fysiikkaan. Sarjakuvia sekä ns. roskakirjallisuutta arvostan myös todella paljon.

Voi olla, että kun niin paljon keskittyy taiteilussa pakostakin omaan sisäiseen maailmaan ja sen havannointiin, niin faktapohjainen lukemisto viehättää. Sielultani olen jonkunlainen totuudenetsijä, myös siksi tieto ja tiede kiinnostaa. Ranskikset ja lihapullat ovat tämän hetken lempiruokaani.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Vaikea sanoa. Ehkä De La Soul Vanhalla Ylioppilastalolla vuonna 1997 tai Sun Ra Orchestra Pori Jazzissa 2000 -luvulla. Hankala kuvata mitä ihmisen sisällä liikkuu kun musiikki vie mukanaan, saatikka muistaa jälkeenpäin. Tai jos muistaakin, sitä ei halua kertoa kovinkaan monelle.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Eipä valittamista tarjonnan suhteen täällä Helsingissä. Liian monessa keikkapaikassa tosin livemusiikki soi liian lujalla tai sitten klubin äänentoiston soundi on järkyttävän paska, tai sitten miksaaja on kuuro. Maakuntien ja periferian individualisteja ja taiteellisia vapaa-ajattelijoita kyllä tosin kaipaisin enemmän tänne pääkaupunkiin, edes keikalle.

En voi sanoa pyöriväni mitenkään ahkerasti ”skenessä” tai konserteissa. Jos minulla on vapaa-aikaa, mieluummin olen työhuoneella kirjoittamassa, maalaamassa tai äänittämässä. Tai sitten vain lueskelen. Laiskottelua ja joutilaisuutta en voi mitenkään liikaa korostaa.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Auts, voisin suositella satoja levyjä. Tässä kolme ekaa mitä tulee mieleen:

Frank Zappa: Grand Wazoo

Ohio Players: Ecstasy (EI Vaski-kirjastojen kokoelmassa, toim. huom.)

Ismo Alanko:Taiteilijaelämää

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Anniina Auf

Kuva: Ulla Kudjoi

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Olen turkulainen muusikko ja valokuvauksen opettaja lukiossa. Olen tehnyt musiikkia 16-vuotiaasta erilaisissa projekteissa ja kokoonpanoissa. Ensimmäinen ehkä paikallisesti tunnetumpi bändini oli muutamassa kirjastossakin keikkaillut Slow BLVD, jonka jälkeen ryhdyin tekemään musiikkia soolona nimellä Anniina Auf. Tulevaisuudessa sooloprojektini Anniina Auf keikkailee bändin kanssa. Olen myös mukana vaikuttamassa lahkorokkiyhtyeessä Mansion.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Aikaisemmin tuli lainattua ahkerammin kirjoja paljon kirjastosta, mutta tällä hetkellä toinen työni on oikokuunnella äänikirjoja, joten helposti muu lukeminen jää. Lainaan opettajantyöhöni valokuvakirjoja, sillä käytän niitä oppitunneilla ja kirjastossa on todella laaja valikoima hyviä valokuvataidekirjoja. Musiikkiakin tuli aikaisemmin lainattua enemmän kirjastosta, täytyykin taas ottaa se tavaksi!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Mieleenpainuvin konsertti, huh aika vaikea kysymys! Musiikki on niin isossa osassa elämääni, että vaikuttavia keikkoja on tullut koettua useita. Mieleenpainuvin iso konsertti oli Bruce Springteenin keikka Helsingissä joitain vuosia sitten, se oli hänen historian pisin konsertti sillä hetkellä. Circlen keikat ovat aina hyvin koskettavia ja vakuuttavia seurata. Viime kesänä nautin hirveästi Dungenin keikasta H2Ö-festareilla.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Seuraan aika aktiivisesti Turun keikkakalenteria ja käyn mielelläni katsomassa kaikki kiinnostavat artistit, uudet ja vanhat. Turun keikkakulttuurissa ei juuri valittamisen aihetta ole, toki sellaista kovin kutsuvaa isompaa keikkapaikkaa ei ihan keskustasta tunnu löytyvän. Harvemmin tulee lähdettyä lähikuntiin keikkoja katsomaan, mutta mielelläni lähden Turun ulkopuolellekin katsomaan hyvää keikkaa.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Cocteau Twins – Heaven or Las Vegas

Paavoharju – Yhä Hämärää

Music from Searching for the wrong-eyed Jesus (Tämä löytyy Kaarinan kirjastosta, wau! Oisko mahiksia hankkia se DVD myös?).

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Aurora

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Olen Aurora, laulaja, säveltäjä ja muusikko. Tein ensimmäiset kappaleeni jo 12-vuotiaana, ja pitkän harrastamisen jälkeen päädyin muusikon opintoihin Pop & Jazz Konservatorioon ja myöhemmin myös artistiksi. Olen kahlannut läpi monia mustan rytmimusiikin tyylejä, mutta pahin hurahdus tapahtui reggaen kohdalla.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Olin vielä muutama vuosi sitten ahkera levyjen lainaaja. Sittemmin levyt ovat vaihtuneet suoratoistopalveluihin ja kaunokirjallisuutta silloin tällöin lainailen.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Toissakesänä olin Ruisrockissa katsomassa Ellie Gouldingia. Mieleen jäi keikan mieletön energia ja upea ääni.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Turussa on ihan omanlaisensa skene. Tätä nykyä reggae-edustus on ainakin hyvällä mallilla! Itse koen olevani vielä vähän ulkopaikkakuntalainen, vaikka olen asunut Turussa vuodesta 2012.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Erykah Badu – Live

Weather Report – Mysterious Traveller

Peter Toshin CD-levyt

Toim. Petri Kipinä

1 kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Stepa

Stepa_2015

Kuva: Monsp

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Minun nimeni on Joni Stenberg, mutta tykkään kun minua kutsutaan Stepaksi. Stepa on ollut pienestä pitäen lempinimeni ja se toimii hyvin myös artistinimenä. Olen tehnyt musiikkia murrosiästä lähtien ja pyrkinyt pitämään musiikin harrastuksena ja puuhasteluna. Se tuntuu menevän oikein, kun elantoni ei ole kiinni ainoastaan musiikista ja arjessani on paljon muitakin asioita kuin musiikki. Urani on mennyt siis mukavasti ja tykkään kuunnella musiikkia sekä löytää uusia biisejä päivittäin.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Kyllä. Nyt olen vain huolissani, kun minun kaukolainapyynnöistä ja varauksista ei ole tullut viestiä, vaikka tarkistin viimeksi, että yhteystiedot ovat kunnossa. Ehkä käyn kirjastossa ja tarkistan ne vielä kertaalleen, jotta Akira Kurosawan DVD-boksi löytää minut.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

De La Soul muutama vuosi sitten oli hieno kokemus, sekä Parliament-Funkadelic. Nuo olivat musiikillisesti hyviä kokemuksia. Mieleenpainuvin keikka on kuitenkin Bonus-nimisen orkesterin keikka viime keväänä. Olin kävelemässä Oulussa ja Abdullah-niminen tyyppi tuli kysymään englanniksi reittiä erääseen pyöräkorjaamoon. Sanoin, että olen menossa samaan suuntaan ja voin näyttää paikan, mutta ennen sitä minun täytyy käydä Bonuksen keikalla Merikulma-nimisessä lähiöbaarissa.

Abdullah lähti messiin ja koko kapakka oli hyvässä maistissa bändistä lähtien. Suomalaiset huusivat ja tanssivat kuten suomalaiset huutavat ja tanssivat. Abdullah katsoi minuun ja minä katsoin Abdullahia ja me molemmat mietimme, että tämä on ihan vitun outoa mutta nautitaan nyt. Katsoimme keikan ja saattelin Abdullahin pyöräkorjaamolle. Se oli mieleenpainuvaa, koska Abdullah ei puhunut Suomea, mutta minusta tuntui, että hän tykkäsi Bonuksen musiikista ja sai pyöräänsä uuden renkaan yhden kokemuksen rikkaampana.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Mahtava. Oulussa ihmiset ovat valveutuneita musiikin suhteen ja mielestäni erityisesti gangstarapin suhteen ihmiset ovat ajan tasalla. Voisin myös lähettää Oulun kaupungille terveisiä, että he tekivät hyvän päätöksen tarjoamalla treenitiloja vanhan viherrakennusvarikon tiloihin. Paikka tunnetaan nyt Tukikohta-nimellä ja omasta puolesta haluan sanoa Oulun kaupungille, että ihmiset täällä tekevät kaikkensa, että Tukikohta on kaupungin luottamuksen arvoinen paikka tehdä musiikkia.

Tietysti kaikki Oulun musiikista innostuneet eivät Tukikohdalle mahdu ja toivon, että ihmiset löytävät hyvän paikan kulttuuritoiminnalleen. Työtä riittää siis vielä, mutta Tukikohta on paikkana sellainen, mitä ei muissa kaupungeissa ole.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Ensimmäiset räppilevyni minä hankin Sodankylän kirjastosta ja kun ne oli koluttu läpi, niin tein kaukolainauspyyntöjä Rovaniemen arkistoista. Kirjasto on täynnä hyvää musiikkia, vaikka viime aikoina en ole musiikkiosastolla vieraillut.

Viime viikkoina minun mankassani on soinut Gregory Porterin Liquid Spirit, Alicia Keysin The Diary of Alicia Keys ja A Tribe Called Questin The Low End Theory. Mikäli edellä mainittuja levyjä ei löydy kirjastosta niin tehkää hankintapyyntö. Ne ovat hyviä kiekkoja, joihin kuluttaa aikaansa.

Huom! Kaikki mainitut levyt löytyvät Vaski-verkkokirjastosta (toim. huom.)

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Mitä minä kuuntelen? Juri Nummelin

Kuva: Daniela Vainio

Kuva: Daniela Vainio

Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on kirjailija Juri Nummelin.

1.Kerro itsestäsi kirjailijana / kirjallisuuden alan toimijana.

Inhoan fraasia “kirjallisuuden sekatyöläinen”, mutta juuri sellainen taidan itse olla: olen kirjoittanut lukuisia tietokirjoja lähinnä kirjallisuuden ja elokuvan alueelta, lisäksi olen toimittanut novelliantologioita erilaisista aiheista sekä joitain artikkelikokoelmia ja hakuteoksia. Muutamia proosateoksia olen myös tehnyt sekä koonnut roskapostista runokokoelman.

2. Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi / työhösi kirjallisuuden parissa?

Musiikki on harvoja harrastuksiani, josta ei ole tullut työtä. Olen kyllä koko ikäni haaveillut musiikin tekemisestä, mutta muutamaa outoa DIY-henkistä viritystä lukuun ottamatta en ole kuitenkaan unelmiani toteuttanut – toistaiseksi! Kuuntelen musiikkia kirjoittaessani ja editoidessani koko ajan, se auttaa keskittymään, varsinkin jos on kuulokkeet. Voi uppoutua rauhassa omaan kuplaansa.

Kirjoittaessa toimii hyvin bebop/hardbop -tyyppinen jazz, joka perustuu improvisointiin – kirjoittaminenhan on improvisointia -, mutta jossa ei kuitenkaan ole hälyääniä. Omalla Spotify-soittolistallani on yli 1600 biisiä, jossa lajityypit vaihtelevat vanhasta swingistä minimalistiseen electronicaan. Vaihtelu pitää virkeänä!

3. Esittele lempilevysi/ -artistisi/- yhtyeesi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)

Olen viime aikoina kavereiden kanssa parhaista levyistä keskusteltaessa nostanut esille Suiciden ekan levyn (1977), jolla ei taida olla varsinaista nimeä. Levyn ekan biisin “Ghost Riderin” kosketinsoitinriffin haluaisin opetella! Suicide teki (Alan Vegan kuolema heinäkuussa oli kova isku) synkkää ja omituista urku- ja syntetisaattorimusaa, jossa on rockabillyn toisteinen rytmi, jonka päälle laulaja Vega mankuu, sihisee, vikisee, ulvoo ja karjuu. Saman levyn pitkä “Frankie Teardrop” on pelottavin kappale koskaan.

4. Käytätkö kirjastoa?

Käytän, sekä kaupunginkirjastoa että yliopiston kirjastoa, jossa on vapaakappaleoikeus, joten siellä on suurin osa kaikesta suomeksi ja Suomessa julkaistusta kirjallisuudesta. Musiikkia en kirjastosta ole vuosiin hakenut, kuuntelen musiikkini suurimmaksi osaksi Spotifysta.

Tiskatessani kuuntelen C-kasetteja, vanhoja Räkärodeo-nauhoituksia ja diskokokoelmia!

5. Jos olisit levy, niin mikä levy olisit?

Olisin varmaankin oma Spotify-soittolistani, pitkä, sekava ja jaaritteleva, mutta aina mainio!

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä kuuntelen?, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Mitä minä kuuntelen? Heli Laaksonen

Kuva: Miikka Lappalainen

Kuva: Miikka Lappalainen

Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on runoilija/kustantaja Heli Laaksonen.

1.Kerro itsestäsi kirjailijana / kirjallisuuden alan toimijana.

Olen runonkirjottaja, sanamaija – ja nykysi myäski pop-up-kustantaja Laaksose Heli. Kirjottanu 17 vuat, kaikkias parisenkymment kirja, tiatokirjat kirjakiälel, kaunokirjat lounaismurttel, lokakuus ilmestys pianoisromaani Sylvia, Tuija ja laulava patja. Äänikirjoi olen pulputtanu 4.

2. Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi / työhösi kirjallisuuden parissa?

En ol missän tapaukses musiikinharrastaja. Mää luule, et jos mailmast häviäis musiikki valla, vois mennä mont viikko ennenko huamaissin. Meil ei koton kuunnelttu musiikki, ei missä olosuhteis. No, joulun vois joku venunu talvilaulukasetti soira, ja Herreyssin veljeksist tykkäsin, mut heijän söpöytes tähre enimmäkses. Annan suure arvo musikintekijöil niinko kaikil taiteilijoil, mut itte kuulustelen ratioist puheohjelmi ja vaihran ussemiten kanavan soiton ajaks. Nii et mun kirjottamisse ei suuri musiikillissi vaikuttei ol päässy uima. Aktiiviste musiikki-ihmiste ansiost muutamei mun tekstei o sentäs sävelletty: Heiniön Mikko tek runoist Pikavuaro Turkku -kuaroteokse ja Atso Almila läpisävels Aapise, kuaromusiikiks senki. Otra-kansanmusiikkiyhtye sävels Lehmän ja koivun ja muitaki.

Yks musiikilaji, mitä luantevast ja välil intomiälel kuulustelen on kumminki olemas: kansanmusiikki. Lähinnä kotomaine, skandinaavine taik balttilaine – kokoonpanoist tule miäle esimerkiks Puhti ja Rymäkkä ja Freija ja virolaine Trad.Attack. Mun pitkäaikkane ystävyys Lauri Tähkän kans sai alkus uurelaisest kansanperintten käsittelyst, mitä hän Elonkerjuuyhtyen kans toteutti. Koko kansanmusiikkikiintymykse alkuperä o mul hämärä. See o mun korvis kummallisen kotost ja ikiaikkaist, niinko omien ihmisten tekemä mul vartvaste. Voik olla geenie muisti?

3. Esittele lempilevysi/ -artistisi/- yhtyeesi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)

Kumma tapaus tammikuus 2015. Mul ol ollu Radio Rockin aamupulinalähetys pääl – Harri Moisio o mun suursuasikkijuantaja – ja se ol poikkeuksellisest unhottunu taustal soima. Olin juur avannu sähköpostin ja saanu ihanan kirjeen Bulgariast, sikäläiselt kustantamolt. Minusse valus hyvä miäl ja sen soundtrackinä sois yhtäkki joku villi, vahva, kirkas hevimusiikki, rummut ko hellal kiahuvas hernekeitos. Siin puhrasäänine miäs laulo vimmatust Lola Montezist ja oikopäät ryntäsin juutuupittama, MITÄ tämmöne o! Volbeat, siäl sanotti. Tanskalaine rock’n’roll-heavy-yhtye, fb:s melkkest 2 miljona fani (ja mää en ol ikän kuullukka!).

En ossa musiikintermei enkä nuattien kuvailemist, mut sen erotan kosk rulla ja kosk laaha. Ja nyy rullas! Volbeat sai rallatta Lolan sata kertta läppärin kaiuttimist niin kaua, et lainasin Laitilan kirjaston ainokaise Volbeat-levyn, ja heti ko uus levy Seal the deal ilmestys, rynnisin Anttila-vainaan Topten-osastolt ostama iha luxus-paketi niinko mikäki hullantunu teini. Nyy mul o liput heijän konsertti Hartwall-areenal lokakuus. Mää en oikken tunne tämmöst Laaksost, kene runoauton cd-soittimes karju soinnukkast Michael Poulsen. Välil leyl lauleta pari säet tanskaks. Mittä en käsitä, mut volume saa olla kympis.

4. Käytätkö kirjastoa?

Ensmäset kirjastoviarailut olen tehny polkupyärän lastenistuimel kuljetettuna – ja sen jälkke ei elämäs ol menny kokonaist kuukauttaka, etten olis jossain kirjastos käyny.

5. Jos olisit levy, niin mikä levy olisit?

Olissin eri ko mitä kannes väitettäis. Ehkä luvattais trad. avainviululaulu, tuliski tanskalaist heavy.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä kuuntelen?, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Mitä minä kuuntelen? Boris Hurtta

Boris_Hurtta

Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on kirjailija Boris Hurtta.

1.Kerro itsestäsi kirjailijana / kirjallisuuden alan toimijana.

Olen kirjoittanut aktiivisesti fiktiivistä tekstiä (ja muutakin) 1980-luvun loppupuolelta alkaen ja julkaissut kolmisenkymmentä kirjan määritelmän täyttävää teosta ja suuren määrän novelleja, artikkeleja, kritiikkejä ja välistä runojakin. Leimallisesti olen kauhukirjailija, mutta moni muukin valtavirran sivussa oleva genre kiinnostaa: fantasia, scifi, seikkailu, veijaritarinat.

Vaihtuvat kakkos- ja kolmosketjun kustantajat ja kirjava rypäs scifiin päin kallellaan olevia pikkulehtiä ovat antaneet minulle oikeuden käyttää titteliä Viimeinen roskakirjailija (vrt. Pulp-fiction), mikä ei välttämättä tarkoita, että tekstit olisivat huonoja. Suomen Kirjailijaliiton jäsen olen ollut vuodesta 1995.

2. Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi / työhösi kirjallisuuden parissa?

Olen musiikinharrastajana sillä lailla passiivinen, että elävän musiikin tapahtumat ovat toissijaisia. Äänilevyjen ja vastaavien äänitteiden keräily sekä radion kuuntelu ovat etusijalla. Tietysti edellinen on saavuttanut megalomaaniset mittasuhteet ja ”säilöttyä musiikkia” riittäisi yötä päivää soitettuna ties vaikka vuodeksi. Varsinkin nuorempana hankin tietoa kynsin hampain esim. tilaamalla musiikkilehtiä ulkomaita myöten.

Ensimmäiset painetut juttuni olivat Blues News -lehdessä 1960-luvun lopulla ilmestyneitä artikkeleja ja levyarvosteluja. Myöhemmin, kun aloitin varsinaisen kirjailijantyön, olen kirjoittanut paljonkin musiikkipitoisia novelleja ja jopa pienoisromaanin Olavi Virrasta. Musiikki on läsnä monissa tarinoissa, vaikkei suinkaan aina pääosassa. Joskus pitää hakea inspiraatiota aiheeseen liittyvistä levyistä, joskus riittää äänitapetti, jolloin instrumentaali-musiikki on parasta.

3. Esittele lempilevysi/ -artistisi/- yhtyeesi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)

Nuorena ihminen on ehdoton, teini-iässä minulle ei tahtonut kelvata juuri muu kuin mustien amerikkalaisartisten Rhythm & Blues ja Soul-musiikki. Tilasin esim. Amerikoista saakka James Brownin ja Ike & Tina Turnerin levyjä silloin kun juuri kukaan ei ollut heistä Suomessa kuullut. Salaa kavereilta ja melkein itseltänikin ostelin Olavi Virran EP- levyjä. Beatles-kuume ei tarttunut.

Nykyisin olen, ellei kaikkiruokainen, niin ainakin moniruokainen, mutta lähinnä tykkään populaarimusiikista ja mieluummin vanhasta kuin uudesta. Afro-amerikkalainen roots-musiikki, suomalainen iskelmä, balkanilainen ja turkkilainen iskelmä, country jne. Olen aina tähyillyt mielelläni taaksepäin ja kirpputoreilta löytyy sellaisia 1950-60-lukujen LP- levyjä, joita en nuorena arvostanut. Yksittäistä suosikkilevyä tai edes tyyliä minun on kaikessa tässä katoavassa paljoudessa mahdoton nimetä. Minulle ”fyysisen” äänilevyn poistumien markkinoilta on musiikin maailmanloppu.

4. Käytätkö kirjastoa?

Olen aika itseriittoinen valtavine kotikirjastoineni. Ostan melkein kaikki lukemani fiktiokirjat, valtaosan niistä antikvariaateista, mutta myös uusien kirjojen kaupoista jne. Kirjastossa käyn puolisäännöllisesti, mutta lainannut en ole mitään aikoihin. Poistokirjat, lehtien luku, uutuuksien ja tietokirjojen selailu ovat minun juttuni. Tilaisuudet kiinnostavat, mutta useinkaan ei tule lähdetyksi. Käyn mielelläni vieraiden paikkakuntien kirjastoissa haistelemassa ilmapiiriä. Kirjastot ovat mukavia paikkoja.

5. Jos olisit levy, niin mikä levy olisit?

Vanhoillinen olen, en kuitenkaan savikiekko. En missään nimessä C-kasetti, en CD- levy, en DVD, en mitään modernia. Enköhän olisi vinyylisingle tai ehkä sittenkin EP- levy, johon mahtuu neljä kappaletta. LP- levyyn mahtuu enemmän, mutta se on liian fiini. Ärsyttääkseni ja järkyttääkseni valitsen rillumarein hengessä Rytmi-merkillä julkaistun EP:n RENTOA MEININKIÄ (RN 4020).

Sisältö:

LÄNNEN LOKARI – Hiski Salomaa

SEVERI SUHOSEN JENKKA – Esa Pakarinen

MOUKAN TUURI – Justeeri

REPPU JA REISSUMIES – Matti Louhivuori

Näin tänään, huomenna kenties toisin.

Boris Hurtta

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä kuuntelen?, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku