Aihearkisto: Haastattelut

Matti Rag Paananen 80 vuotta 9.11.2019

Matti Rag Paanasen haastattelu lokakuussa 2019

Olen säveltäjä sekä jazzpianisti Matti Rag Paananen ja synnyin Turussa 9.11.1939.  Olen säveltänyt marginaalimusiikkia pitkinä sarjoina.

Vuoden päivät (soiva kalenteri 366 osaa) on mainittu Guinnessin Suuressa Ennätyskirjassa maailman pisimpänä yhtenäisenä sävelteoksena.

Tuhannen ja yhden yön lauluja sävelsin 16 vuotta ja se sisältää tuhat ja yksi kappaletta.

Venyvä käsite sisältää 200 teosta ja sarja Varjojen loisteessa on edennyt lauluun numero 152 (joka on Uuno Kailaan lähes sata vuotta kadoksissa ollut runo: Me olemme silmiä vaihtaneet.)

Sinfonioita on seitsemän ja television dokumenttielokuviin sävellettyä musiikkia (Aleksis Kivi, Elias Lönrot, Pentti Haanpää jne.) suuri määrä. Sinfonioista ovat kaikki (vain) kantaesitettyjä, paitsi kuudes sinfoniani Rag´s Blues Symphony.

Täysimittaisia LP- ja CD- levyjä on parisenkymmentä sekä nuottivihkoja yhdeksän, mm. Federico Garsía Lorca, joka sisältää kaikki Lorcan runot sävellettyinä. Nuottivihko Tangot taas sisältää 20 teosta joissa on myös allekirjoittaneen sanoitus. Levyistä mainitsisin WWF:lle sävelletty LP- ja CD- levy Amazon, jota myytiin Amazonian sademetsien hyväksi, ja jonka sävelsin Perun Amazonian viidakossa, noin 500 kilometrin päässä lähimmästä kaupungista Iquitosista.

Konserteista mainitsisin huumeiden vastaiset Prinsessan testamentti – konsertit, joita pidimme eri puolilla Suomea noin 250 kertaa. Myös säveltämäni Isä meidän – rukous Turun tuomiokirkossa muutama vuosi sitten on jäänyt mieleeni, kuten myös säveltämäni Jobin kirja Turun Mikaelinkirkossa vuonna 2010.

Vuodet Afrikassa

Toinen levy jonka tein WWF:lle oli The Sounds of Wild, jonka sävelsin Afrikan Masaimaassa ja jonka tuotolla suojeltiin Afrikan villieläimiä. Asuimme Afrikassa kolmena vuonna, joten sävelsin siellä myös seitsemännen sinfoniani The White Maasai´s Jazz Symphonyn, joka kantaesitettiin 10 vuotta sitten 70-vuotis -juhlakonsertissani. Afrikassa sain oman puun (kuten myös täällä Turussa) ja minut vihittiin vaimoni kanssa Masaiden heimoon kuuluviksi. Arvonimekseni tuli Oloiboni, joka on päälliköstä seuraava alaspäin ja tarkoittaa, että olen Tietäjä (Prophet) joka tietää kaiken.

Parhaat haukkumiset

Parhaat haukkumiset tulivat TV-ohjelmasta ja levystä The Symphony of Robinson Crusoe, jonka sävelsin Karibianmerellä, Antiqualla, samalla autiolla rannalla jonne Robinson Crusoe olisi Daniel Defoen kirjan mukaan haaksirikkoutunut. Helsingin Sanomien arvostelijan mukaan säveltäjän täytyy olla hullu.

Taidegalleria Ragala

Maalaan myös tauluja ja kirjoitan kirjoja. Kotonani Hirvensalossa, Toijaistentie 16, minulla on taidegalleria Ragala (lausutaan hienosti englanniksi Räkälä), jossa on kymmenen huonetta ja satoja maalauksiani seinillä. Avointen ovien päivää vietämme joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina kello 12 – 16, tervetuloa! Taulujen lisäksi galleriassa on myynnissä levyjäni (a´ 15 €, mutta jos haluaa nimmarin saa kympillä), sekä kirjojani. Esimerkiksi kymmenosaista teosta Taide ja nerous (yhteensä 3000 sivua) saa vain minulta, sekä suuren menestyksen saavuttanutta Mietelmäkuvia -teosta on vielä muutama jäljellä.

Musiikkiosaston merkitys

Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla kävin aikoinani ahkerasti. Tämä oli sitä aikaa, kun opiskelin sinfonioiden tekemistä. Lainasin levyjä sekä niihin kuuluvia pieniä partituurikirjoja. Kuuntelin kotonani Vesku Loirilta saamistani hyvistä kaiuttimista valtavan määrän sinfonioita ja seurasin soittoa partituurista. Oli hienoa, että tällainen palvelu oli mahdollinen, sillä ilman sitä ja ilman varsinaista opettajaa en olisi sinfonioiden maailmaan milloinkaan yltänyt.

Toki kävin myös haastattelemassa kaikkia ”soittimia” Turun kaupunginorkesterin takahuoneessa. Parhaiten jäi mieleeni käyrätorvensoittajan varoitus: ”Äläkä sitten sävellä suurta tuskaa! – Beethoven on kuollut, Mozart on kuollut, minuakin väsyttää.”

Rag

 

1 kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden säveltäjä, Musasto suosittelee, Taidemusiikki

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jaakko Penttinen

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Jaakko Penttinen ja viettänyt lähes koko ikäni tavalla tai toisella musiikin äärellä. Viime vuosina olen toiminut Turun syntetisaattoriseurassa,  kuratoinut Kokeellisen musiikin klubia Turun kirjakahvilassa, tehnyt ja esittänyt soolomusiikkia sekä muissa kokoonpanoissa, kuten E-Musikgruppe Lux Ohr, Wellenform, Orne ja Galactic Travellers jne. Koen olevani musiikin suhteen melko utelias etsijä.

Nuoruuteni vietin 80-90 -luvun vaihteessa metallin, punkin ja hardcore -musiikin parissa. Läpi 90-luvun soitin bassoa mm. Selfish ja Força Macabra -nimisissä yhtyeissä. Viime vuonna palasin pitkän tauon jälkeen Força Macabraan, jonka kanssa olemme tehneet viime aikoina uusia nauhoituksia ja parin viikon Brasilian kiertueen viime marraskuussa. Kävimme jo 90- luvulla jonkin verran ulkomailla kiertelemässä.

90-luvun lopulla jotenkin kyllästyin punkiin ja hardcore-musiikkiin ja innostuin aiempaa enemmän industrial-musiikista, joka eli silloin uutta nousukautta alakulttuurissa mm. neofolkin, dark ambientin ja japanilaisen noisen muodossa. Samoihin aikoihin aloitimme myös parin kaverin kanssa järjestämään tuollaisia konsertteja Turussa Kuolleen musiikin yhdistys -nimen alla.

2000 -luvun alussa kiinnostuin enemmän varhaisemmasta kokeellisesta ja elektronisesta musiikista. Vuosikymmenen lopulla perustimme 70 -luvun saksalaiselle krautrockille ja kosmiselle musiikille kumartavan yhtyeen E-Musikgruppe Lux Ohr, jonka kanssa olemme tehneet muutaman pitkäsoiton, pari kasettialbumia ja monipuolisesti erilaisia keikkoja. Lux Ohrissa soitin syntetisaattoreita ja sekvensserejä. Lux Ohrin seuraava albumi on valmis ja se tullaan julkaisemaan lähikuukausina.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Olen ollut kirjaston suurkuluttaja teini-ikäisestä saakka. Nuorempana lainasin ahkerasti mm. beat-kirjallisuutta ja musiikkikirjastosta erityisesti elektroakustisen hyllyn äänitteitä. Tuon hyllyn kautta löysin paljon uutta musiikkia aina Magmasta Bachir Attariin, mihin en olisi ehkä muuten törmännyt.

Nykyään taidan lainata äänitteiden sijasta enemmänkin musiikki- ja taideaiheista kirjallisuutta. Ja jos saa esittää toiveen, niin näkisin mielelläni, että kirjastossa olisi erillinen huone elektronisen musiikin tekemiseen. Silloin käyttäisin kirjaston palveluja entistäkin enemmän!

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Tämä on vaikea kysymys, koska aika paljon kaikenlaisia konsertteja on tullut nähtyä aina 80 -luvun lopulta alkaen, jolloin aloitin aktiivisen keikoilla käymisen. Vaikka olen matkustellut konserttien perässä kohtuullisesti Suomen rajojen ulkopuolellakin, niin yksi hienoimmista konserteista on varmaankin ollut täällä Turussa. Panasonicin uran alkuvaiheen ulkoilmakonsertti Samppalinnan maauimalassa oli tuohon aikaan jotain todella uutta ja erikoista. Yhtye avasi itselleni kokonaan uuden musiikillisen maailman sekoittamalla industrialia, teknoa ja kokeellista elektronista musiikkia.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Turussa on monin tavoin rikas musiikkielämä ja piirit ovat mielestäni sopivan pienet, jotta ne sekoittuvat keskenään. Marginaalimman elävän musiikin tarjontaa tosin haittaa toistuva esiintymispaikkojen puute, puhumattakaan kokeelliselle musiikille sopivista tiloista. Vireän musiikkielämän ja -tarjonnan mahdollistajana Turun kaupungilla olisi kyllä tässä kohtaa petrattavaa.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Terry Riley: Persian Surgery Dervishes

Levyllä oleva Terry Rileyn konserttitaltiointi vuoden 1972 Pariisin keikalta on kestosuosikkini, jota kuuntelen lähes viikoittain. Rileyn soittamat muutaman nuotin toisiinsa limittyvät sävelkuviot hypnotisoivat ja saavat ajan tajun katoamaan. Tämä on tyhjentymätön minimalismin klassikko.

The Future Sound of London: Lifeforms (ei kirjastoissa toim. huom.)

Tämä on vähän erilainen levy. Kuulin FSOL:n Lifeforminsin heti sen ilmestyttyä ja siitä saakka tämän eri tyylilajeja toisiinsa sulauttavan levyn äänimaisema on lumonnut kokonaisvaltaisuudellaan. Levyn luoma äänimaailma kuulostaa siltä kuin olisi samanaikaisesti suurkaupungissa ja sademetsässä. Voisin asua tämän levyn äänimaailmassa.

Philus: Tetra

Tämä on ehkäpä yksi eniten kuuntelemani Mika Vainion levytys, jonka äärelle palaan toistuvasti. Tutustuin tähän Pan Sonicin ja Ø:n ensimmäisten levyjen jälkeen. Tetran vähäeleinen ja millintarkka äänimaailma on vertaansa vailla erottuen myös Vainion muusta tuotannosta. Todellinen suunnannäyttäjä ja innoittaja.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jesse Essel

Kuva: Mickael Vis

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Jesse Essel ja olen kai jonkinlainen muusikko. Jotenkin hassua kutsua itteäni muusikoks mut ainakin muusikoksi tähdätään. Olen ghanalainen, syntynyt ja kasvanut suurimmaksi osaksi Turussa, mutta perheemme muutti Manchesteriin, Englantiin 2009, kun olin täyttänyt 11 vuotta. Muutin takaisin Turkuun vuoden 2015 loppupuolella sillä koulussa alkoi mennä vähän huonommin ja olin hämmentynyt. Ikävöin ensimmäisiä ystäviäni, rauhaa ja turvallisuutta.

Koin myös, että lähiössämme ei ollut jengiä ketkä diggas samasta musasta kuin mä lukuun ottamatta muutamaa vanhaa O.G punkkaria ja kaverin faija ketä tunsi Lemmyn.  Räppijengii oli kyllä, mut useemmat kuunteli skeidaa räppiä. Kuitenkin, Manchester on toinen kotini ja tärkeä osa elämääni ja käyn siellä usein kun safkat loppuu. Äiti kokkaa. Viime vuonna muutin Helsinkiin.

Aloitin kitaransoiton musaopistossa varmaan vuosi ennen kuin muutettiin Englantiin ja siitä lähtien oon opetellut soittamaan ite. Mun vanhemmat laitto mun kaksi vanhempaa siskoa musiikkiopistoon ja orkesteriin soittamaan viulua  ja pianoa kun he olivat viisivuotiaita. Joten musiikki ja tanssiminen on ollut hyvin läsnä perheessämme siitä asti kun muistan.

Sanoisin, että virallisesti musiikinurani on lähtenyt viime vuonna käyntiin. Päätin tehä musiikkia tosissani ja tutustuin muutamiin hyvin intohimoisiin musiikintekijöihin. Toki ensimmäisen keikan soitin jo viidennellä luokalla pari kuukautta ennen Englantiin muuttoa, Puolalan ylä-asteen vanhempain illassa ja bändikatselmuksessa siskoni bändin kanssa.

Grande Mahogany on ensimmäinen aito projektini ja pääjuttuni, joka syntyi vuonna 2017 eri nimellä. Julkaisin ensimmäisen musavideosinkun 23.8.2019 nimeltä T’ween Our Way joka kertoo ihastuksista. Sen lisäksi on pari muuta projektia luvassa, rokkia ja muuta. Päivä kerrallaan, eiks vaa?

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Kun asuin Turussa kävin tosi usein kirjastossa, just lähinnä musaosastolla lainaamassa elämäkertoja. Ala-asteella tuli lainattua paljon CD-levyjä. Turun kirjasto on sikahyvä. Nykyään en käy kirjastossa lainkaan, ainakaan tääl Stadis, ku asioit ei löydy yhestä paikkaa vaan pitää tsiigaa useemmist kirjastoist jotain tiettyä kirjaa. Muutenkin mun mielestä  on vähän pienemmät valikoimat musaosastoilla täällä. En ehtiny käymään Kirjasto Kympissä koskaan, se oli varmaan kova.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Välillä on tosi vaikeeta muistaa missä konserteissa on edes ollut, mutta viimeaikasimmat keikat mitkä on jääny kyl todella hyvin mieleen ovat vuoden 2019 Flow Festivaalissa : Khruangbin, Solange ja Pharoah Sanders quartet.

Khruangbinin keikal tuli vaan löysästi kylmii värei ja olin ihan “flabbergasted”.

Solange, etenkin visuaalisesti, oli erittäin herättävä ja inspiroiva. En oo sillain koskaan kokenu tosi koreografisia performansseja ja se oli super, ultra, mega ,cool.

Pharoah Sanders oli ihana, ja se mitä se jakso skulaa,  nii se skulas kyl homman silti pussiin vanhasta iästään huolimatta. Se katto mua hetken syvään silmiin, mitäköhän sil oli mieles?

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?
En oikeen oo seurannu Turun musiikkiskeneä niin hirveesti. En oikeen oo ehkä kunnolla perillä siitä mitä siellä tapahtuu, muuta kuin jotain omien frendien bändejä ja räppijuttui. Mun mielestä Turun musiikkielämä vois voida paremmin, mut onhan siellä paljon hyviäki juttuja ja tapahtumia, varsinki kesällä. Tosiaan vakaat keikkapaikat vaan katoaa ja se ärsyttää.

Mut underground elää, etenkin elektronises musas, räpis ja varmaan hevissäkin aika hyvin. Turussa kuplii varmasti, oottakaa vaan. Mut paljon kivoja taide- ja musiikki tapahtumia on tullut viimeaikoina Turkuun. Kulttuuri elää konkursseista huolimatta.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Tää on paha, on liikaa kaikkea ja paljon mitä teillä ei oo.

Mahogany Rush – Child Of Novelty (1974) ainakin löytyy.

Se on ollu yks mun isoimpia vaikuttajia ja Frank Marino on mulle sankari. Jos joku kysyy miltä psykedeelirokin pitäis kuulostaa, niin se on Child of Novelty -levy.

Skepta- Konnichiwa (2015)

Tää levy on mulle melkeen yhtä iso grime -genressä kuin joku Jimi Hendrixin Electric ladyland rock -genressä. Mikään toinen rap-/hip hop -levy tai grime -levy ei oo sytyttäny mua yhtä paljon kun tää. Viimeksi ollu yhtä innoissani kun kuulin N.W.A.:ta tai Snoop Doggin –Doggystylen ala-asteella.

Shuggie Otis- Inspiration Information (1974)

Tätä levyä teilt ei löydy. Miksi?!

No kuitenkin, tää on mulle kans tosi tärkee levy ja lempiartisteja.

Ravyn Lenae – Crush (2018)

Sori, ei pystyny valitsemaan vaan kolmea ja tätäkään teillä ei oo. Tää on ihana nainen ja mahtava ääni.

Peace!

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Lautapelikerhon juhlapelikerta lähestyy

”Lautapelit – tilastollisesti vähiten urheiluvammoja”

-Mikko Raunio-

Turun pääkirjaston musiikkiosaston Stagella joka tiistai klo 16 kokoontuvalla Lautapelikerholla on juhlan paikka. Tiistaina 25.6 on Lautapelikerhon 600. pelikerta. Juhlan kunniaksi Musasto päätti haastatella kahta Lautapelikerhon pitkäaikaista pelaajaa. Lue alta Mikon ja Matin haastattelut ja saavu halutessasi tulevina tiistai-iltoina pelaamaan lautapelejä kaikille avoimen Lautapelikerhon kanssa. Mikäli sinulla ei ole omaa lautapeliä mukaan otettavaksi, ja haluat ehdottaa pelattavaa peliä, voit lainata haluamasi lautapelin musiikkiosastolta mukaan.

Mikko Raunio

Henkilöesittely: kuka olet? Miksi pelaat lautapelejä?

Olen Mikko Raunio, 39-vuotias toiminnan alusta asti mukana ollut lautapeliharrastaja. Pelaan lautapelejä, koska pidän peleistä ja ajanvietosta pelikavereiden kanssa. Lautapelien sosiaalinen puoli ja toisten fyysinen läsnäolo ovat todella mukavia ominaisuuksia. Lautapeleillä on hyvä toteuttaa kilpailuviettiä ja ne tarjoavat runsaasti erilaisia tilanteita ja ongelmia ratkottavaksi.

Lyhyt esittely pelikerhosta ja sen toimintaperiaatteista.

Pelikerho järjestetään yhteistyössä kirjaston ja Suomen lautapeliseuran kanssa. Toimintaperiaatteena on luoda mahdollisuuksia pelata lautapelejä, esitellä harrastusta ja lautapelikulttuuria sekä tuoda yhteen lautapelaajia.

Saako kuka tahansa osallistua Lautapelikerhon tapaamiseen?

Kyllä. Ihan kuka tahansa saa osallistua, mutta henkilöiden, jotka vaativat kaitsemista toivotaan osallistuvan kaitsijansa keralla. Pelattavista peleistä sovitaan aina yhdessä, joten pelien suhteen kannattaa pitää mieli avoimena.

Mikä on Lautapelikerhossa parasta?

Se että pääsee pelaamaan ja vieläpä mukavien ihmisten kanssa. Pelejä on mukana yleensä paljon ja pääsee helposti kokeilemaan erilaisia pelejä.

Millainen vaihtuvuus Lautapelikerhon aktiivissa pelaajissa on?

Vaihtuvuus on yllättävän pieni. Arvioisin että keskimäärin yksi aktiivi jää vuosittain pois. Jotkut meistä ovat olleet mukana alusta (vuodesta 2007) saakka ja matkan varrella on tullut paljon uusia aktiivisia pelaajia.

Mitä mieltä ovat siitä, että lautapelejä voi vihdoin lainata Turun kaupunginkirjastosta?

Hienoa! Hyvä, Hyvä, Hyvä! Lainausmahdollisuus madaltaa kynnystä tutustua peleihin ja laajentaa harrastusta. Se tarkoittaa myös sitä, että pelikerholaiset voivat lainata pelejä, eikä kaikkea tarvitse enää kantaa mukana pelikerhoon.

Kaksi lautapelisuositusta kokoelmista.

Olipa vaikea valinta. Suositeltujen pelien lista on pitkä, mutta valitaan niistä nyt kaksi aloittelevalle pelaajalle oivallista ja toisitaan täysin erilaista tärppiä:

Dixit – Seurapelien ja partypelien ehdotonta aatelia. Sopii aloittelijoille ja harrastajatkin nauttivat pelistä vielä vuosien jälkeen. Säännöt ovat todella helpot ja luovuus, mielikuvitus sekä sosiaaliset taidot ovat tarpeen.

Power grid – Kuka olisi uskonut että sähkönsiirtoverkkojen rakentelu ja sähköntuotanto on näin jännää? Timanttinen huutokauppa ja verkostonrakentelupeli, jossa jokainen päätös on merkityksellinen. Tässäkin pelissä on selkeät ja aika yksinkertaiset säännöt. Menestyminen vaatii tilanteen hahmotamisen, strategian ja taktikoinnin lisäksi vähän laskemista.

Matti Malinen

Henkilöesittely: kuka olet? Miksi pelaat lautapelejä?

Olen Matti Malinen, pitkän linjan lautapeliharrastaja. Pelaan lautapelejä koska se on kivaa. Se on sopivan henkisesti haastavaa ja aktivoivaa, sekä sosiaalisesti mukavaa puuhaa. Se tyydyttää tarpeeni ongelmanratkaisuun sekä pelaamiseen kaverien seurassa.

Lyhyt esittely pelikerhosta ja sen toimintaperiaatteista.

Pelikerho on kaikille avoin tilaisuus. Kokoonnumme kirjaston musiikkiosastolla tiistaisin aina klo 16.00 alkaen. Käytännössä tämä tarkoittaa vapaata pelaamista. Kukin tuo omia pelejään paikalle, ja sitten porukka oman makunsa mukaan jakautuu pelaamaan niitä.

Saako kuka tahansa osallistua Lautapelikerhon tapaamiseen?

Kuka tahansa voi liittyä mukaan. Uusilta pelaajilta toivotaan vain ennakkoluulotonta ja joustavaa mieltä uusien pelien oppimiseen, sekä hyvää pelihenkeä.

Mikä on Lautapelikerhossa parasta?

Lautapelikerhossa parasta on ihmiset sekä tietysti pelaaminen. On hienoa että kirjasto tukee erilaisia harrastemuotoja ja on aktiivinen ihmisten kohtaamispaikka.

Millainen vaihtuvuus Lautapelikerhon aktiivissa pelaajissa on?

Vaihtuvuus aktiiveissa ei ole kovin suurta. Tietysti elämäntilanteet muuttuvat ja kerhon kokoontumisaika ei ole aina kaikille optimaalinen. Mutta tietyt samat ihmiset jotka tätö harrastavat vähän kovemmin tuolla paljon pyörivät. Mikä on tietenkin hyvä asia. 🙂

Mitä mieltä ovat siitä, että lautapelejä voi vihdoin lainata Turun kaupunginkirjastosta?

On upeaa että Turun kirjastoista saa nykyään lainata lautapelejä. Lautapelit ovat olleet nouseva trendi jo pitkään ja pelit ovat kehittyneet paljon viimeisen 20-vuoden aikana. Satunnaisuus ja tuuri ovat jäänet taka-alalle, ja ne ovat korvanneet mielekäs päätöksenteko sekä optimointi. Tämän vuoksi niin aikuiset kuin lapsetkin saavat nykyisistä lautapeleistä paljon enemmän haastetta ja iloa kuin ennen. Enää pelit eivät ole loputtoman pituisia nopparalleja jotka rikkovat perhesiteitä, kuten monopoly joskus pahimmillaan oli. Hienoa että Turku on lähtenyt samaan kehitykseen mukaan mitä muuallakin suomessa kirjastot ovat jo tehneet.

Kaksi lautapelisuositusta kokoelmista.

Kaksi peliä jotka nostaisin esiin kirjaston kokoelmasta ovat hyvin aloittelija ystävällisiä, mutta sellaisia joita myös harrastajakin jaksaa pelata vielä kymmenienkin pelikertojen jälkeen. Molemmat pelit sopivat hyvin niin nuoremmille kuin aikuisille pelaajille, eivätkä sisällä kielimuuria. Jos lautapelaaminen kiinnostaa mutta ei tiedä mistä aloittaa, niin nämä kaksi ovat hyviä nimikkeitä aloittaa. Molemmat ovat voittaneet useita alan palkintoja ja nauttivat laajaa arvostusta maailmanlaajuisesti.

Azul:
https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3908962

Menolippu:
https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3909724

”Pelataan kun tavataan!” on Suomen Lautapeliseuran tunnuslause.

https://lautapeliseura.fi/

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Lautapelit, Musasto suosittelee, Stage, Uutiset

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Helka Ermala

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi

Olen Helka Ermala, 25-vuotias turkulainen muusikko. Pääsoittimena minulla on harppu, mutta soittelen mielelläni paljon muutakin, enimmäkseen kieli- ja kosketinsoittimia. Harppu on ollut mukanani harrastuksena jo 19 vuotta, ja vuosien varrella keikoista on tullut minulle myös tervetullut tulonlähde.

Sydäntäni lähinnä ovat ne musiikin lajit, joissa sekä kappaleella että soittajalla on liikkumavaraa, ja joissa eläytyminen on lähtöisin soittajasta, ei nuotista. Klassisen musiikin oppimisessa vaikeinta onkin ollut nuottikeskeisyys: aloitin soittotunnit konservatoriolla kuusivuotiaana enkä vieläkään muista koskaan katsoa nuottiin merkittyjä voimakkuudenvaihteluita.

Lapsuudenkodissani kansanmusiikki oli vahvasti läsnä, joten tämä vapaudenkaipuu lienee luonnollinen seuraus siitä. Opettelenkin kappaleet mieluimmin korvakuulolta, ja pidän sovitukseni ja sävellykseni joustavina, jättäen tilaa impovisaatiolle ja hetkessä elämiselle. 

Myös soittamani musiikki painottuu kansanmusiikkiin, vaikka mukaan mahtuu myös runsaasti soittotunneilta saatua klassista ohjelmistoa, covereita populaari-, elokuva- ja videopelimusiikista, sekä omia sävellyksiä ja improvisaatiota. Vapaan improvisaation käytön soitossani aloitin joskus teini-iässä, ja se on pysynyt mukana siitä lähtien, joskus toisille esitettynä, joskus tietynlaisena henkilökohtaisena meditaationa, ja joskus sävellystyön ensiaskeleena.

Teini-ikäisenä löysin tieni myös Turun harrastajateattereihin, joissa olen siitä asti melko aktiivisesti pyörinyt tekemässä milloin mitäkin. Eniten olen kuitenkin keskittynyt sielläkin musiikkiin, tehden niin muusikon, kuin äänisuunnittelijan ja säveltäjänkin pestejä. Pääosaa elannostani en luovalla musiikkityöllä kuitenkaan tällä hetkellä saa, vaan teen keikkoja ja omia projekteja pääkirjaston musiikkiosastolla tekemäni päivätyön ohessa.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Käytän! Etenkin nyt kun työn puolesta se on niin kovin helppoa. Aikaisemmin kävin myös paljon kirjastossa opiskelemassa, mutta lainaaminen jäi silloin vähemmälle. Nykyään minulla on keittiön pöydällä vino pino levyjä joita olen hyllyistä napsinut laajentaakseni ymmärrystäni eri genreistä, ja löytääkseni itselleni mieluisia bändejä joihin ei muuten tulisi törmättyä.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Se taitaa olla viime kesältä… Oli hirveän kuuma elokuu, ja Yakuzi Pato esiintyi Bar Ö:ssä. Baari oli tupaten täynnä jengiä, bändi oli aivan huikea, ja läkähdyttävästä kuumuudesta huolimatta yleisö tanssi kuin noiduttuna. Keikan jälkeen väki purkautui saunamaisesta baaritilasta öiselle kadulle vilvoittelemaan. Siinä yössä oli jotenkin taianomainen meininki.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Turussa on minun kokemukseni mukaan todella rikas ja monipuolinen kulttuuritarjonta. Pienemmille ja tuntemattomammille tekijöillekin tuntuu löytyvän melko hyvin esiintymispaikkoja; ainakin itse näen jatkuvasti uusien ja uusien itselleni tuntemattomien bändien keikkajulisteita ja facebooktapahtumia. Baari-baarin loppu toki vei Turun bändiskeneltä yhden hyvän keikkapaikan, mutta toivottavasti sen tilalle tulee joku joka tarjoaa vastaavaa tilaa musiikki- ja kulttuuritoiminnalle.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

16 Horsepower: Hoarse
Tämä levy iski jotenkin tosi kovaa. Raskas poljento, melankolinen haitari, rosoinen lauluääni. Erinomainen ja ehjä kokonaisuus.

Kate Bush: Never for Ever
Never for Ever on mielestäni erinomainen esimerkki levystä joka kannattaa kuunnella alusta loppuun, fiilistellen. (Toinen hyvä tämmöinen on Jethro Tullin Heavy Horses -albumi, vink vink.) Tämä levy on ollut mulla jo useamman vuoden kiinteänä osana jouluun valmistautumista. Alunperin sain sen joululahjaksi, ja vaikkei itse levyssä mitään kovin jouluista olekaan, on joulu minulle olennainen osa sitä viitekehystä jonka sisällä koin tämän levyn ensi kertaa. Vahva suositus, vaikka itselläni tähän liittyykin hitunen nostalgiaa.

Tapani Karsikas ja Lempijät
Hirmu hyvä bändi, hirmu hyvä levy, itsekin vierailin yhden kappaleen taustalla harppuineni! Menkää ja lainatkaa!

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

SVART RECORDS vieraana Turun Musiikkikirjastossa KE 22.5. 18-19.30

Vinyylikerho musiikkiosaston Stagella

Laadukkaista vinyylijulkaisuistaan tunnettu turkulainen levy-yhtiö Svart Records täyttää tänä vuonna 10 vuotta.

Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolle saapuvat vierailulle yhtiön voimamiehet Juha Nikulainen ja Jarkko Pietarinen.

Vinyylikerhossa Nikulainen ja Pietarinen keskustelevat Tuomas Pelttarin kanssa musiikin syvästä jäljestä kirjaston kokoelman äärellä. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Samalla voi tulla lainaamaan Svartin vinyylejä Stagen aineistonostosta!

Svart Records juhlistaa kymmenvuotista taivaltaan konserttisarjalla

Svart Records on vuonna 2009 perustettu levy-yhtiö, jonka keskeinen toiminta perustuu vinyyliuusintajulkaisuihin sekä uuden musiikin tuotantoon.

Svart Recordsille levyttäneitä suomalaisia artisteja löytyy laidasta laitaan, kuten kansainvälistä menestystä niittäneet Oranssi Pazuzu, Trees of Eternity, Mikko Joensuu, Jess and The Ancient Ones, Death Hawks, Teksti-TV 666, Waste of Space Orchestra, K-X-P sekä Beastmilk.

Kotimaan markkinoilla kannuksensa hankkineista esiintyjistä artisteista voidaan mainita vaikkapa Kauko Röyhkä, Eero Koivistoinen, Lasten Hautausmaa, Sammal tai Kynnet.

Vaikka Svart Recordsia pidetään usein kotimaisten artistien ponnahduslautana kansainvälisille markkinoille, löytyy yhtiön listoilta lukuisia ulkomaalaisia yhtyeitä, kuten amerikkalaiset raskaan tuomiorockin työstäjät Witch Mountain ja Acid King, tanskalainen Demon Head tai norjalainen Brutus.

Juhlavuotenaan Svart Records yhtiö ripottelee osuvia konsertti- ja tapahtumakokonaisuuksia erilaisiin tapahtumapaikkoihin ympäri Suomen. Vuoden ensimmäisiä juhlia vietettiin Helsingin Ääniwallissa ja Tampereen Klubilla tammikuun alussa. Toukokuussa juhlavuoden kunniaksi järjestetään useampi illanvietto.

Svart Recordsin toinen perustaja ja tuotantopäällikkö Jarkko Pietarinen on vielä vaitonainen juhlavuoden jatkosta: ”Meillä on jo jonkin verran suunnitelmia ja yllätyksiä syksyn varalle, joten tiedottelemme niistä sitten ennen juhannusta. Tai ehkä jopa myöhemmin. Nimikko-olut on jo pantavana, juhlajulkaisuja parhaillaan työstetään ja tapahtumia suunnitellaan.”

PIKKU VINKKAUKSENA KUITENKIN!

Svart Records 10 vuotta tapahtumat keväällä 2019 mm:

10.05. Helsinki, Savoy-teatteri: Claudio Simonetti´s Goblin säestää Dario Argenton elokuvat Profondo Rosso ja Suspiria

10.05. Helsinki, Korjaamon vintti: Pölyä-kokoelmalevyn julkaisukonsertti

11.05. Tampere, Tullikamarin Pakkahuone: Claudio Simonetti´s Goblin: Best of Italian Horror Movie Soundtrack

11.05. Tampere, Klubi: Svart 10 vuotta & Claudio Simonetti´s Goblin jatkot: Jess and The Ancient Ones, Skepticism, Musta RIsti

16-18.5. Sabbath Assembly (US), Mansion + support

14.06. Helsinki Tavastia-klubi, Svart Records 10-vuotta osa 1: Lasten Hautausmaa, Sammal, Malady

 

LINKKEJÄ:

https://www.facebook.com/svartrecords/

www.svartrecords.com

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Kuuntelupiirit, Levynkansinäyttelyt, musiikin syvä jälki, Uncategorized, Vinyylikerho

Vinyylikerho kokoontuu jälleen

Laadukkaista vinyylijulkaisuistaan tunnettu turkulainen levy-yhtiö Svart Records täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla vierailevat 22. toukokuuta yhtiön voimamiehet Juha Nikulainen ja Jarkko Pietarinen. Vinyylikerhon isäntä Tuomas Pelttari keskustelee heidän kanssaan musiikin syvästä jäljestä kirjaston kokoelman äärellä.

Tapahtumaan on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, musiikin syvä jälki, Stage, Tapahtumat, Vinyylikerho