Kuukausittainen arkisto:elokuu 2011

Syksy saa!

NäyttelyhyllyKesä mennyt on, syksy saapuu. Ja se tuo tullessaan monia mielenkiintoisia konserttivieraita. Turun kaupunginkirjaston musaan on koottu esille syksyn tulevia artistivieraita. Esillä on nuotteja, cd- ja dvd-levyjä sekä kirjoja. Tule tutustumaan ja lainaamaan kuunneltavaa, katseltavaa ja luettavaa ennen keikkaa tai sen jälkeen. Tai varaa haluamasi Vaski-verkkokirjastosta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Viikon levy

Yes

Fly From Here (2011)

Yes: Fly From Here

Yes: Fly From Here

Kukapa olisi uskonut: vanha The Buggles-yhtyeen tarina We Can Fly From Here on Yesin uusimman albumin peruskivi. The Bugglesin synademot on sävelletty loppuun, tuotettu ja nostettu oikeutetusti uuden Yes-albumin alkuun. Säkenöivä kuusiosainen Fly From Here on kestävin pitkä Yes-biisi sitten Awakenin, joka oli albumilla Going For The One. Kyllä, nimikappale on reilun 20 minuutin pituinen moniosainen sävellys.

Miten tähän päädyttiin? Alkujaan We Can Fly From Here oli sävellys, jota Trevor Horn ja Geoff Downes tarjosivat Yesille jo 1970-luvun lopulla. Ei kelvannut. Horn ja Downes liittyivät kuitenkin joksikin aikaa Yesiin, mutta Fly From Here unohdettiin. Sitten Trevor Horn otti vanhat biisiaihiot jälleen puheeksi… Mukana oleva DVD-dokkari kannattaa katsoa.

Yesin kokoonpano muuttuu yhä vain. Konkarit Chris Squire, Steve Howe ja Alan White ovat saaneet kosketinsoittajaksi Geoff Downesin. Yesin alkuperäinen laulaja Jon Anderson on yllättäen jäänyt pois, ja hänen tilallaan laulaa Benoît David. Ja mikä helpotus, David laulaa kuin satakieli. Trevor Horn ei ole liittynyt uudestaan Yesiin – hän on saanut tuottajana Yesin musiikin jälleen loistamaan. Poissa on kuivakkuus, joka vaivasi esimerkiksi Keys To Ascensionien studioraitoja ja albumia The Ladder (1999). Kymmenen vuoden takainen Magnification oli jo parempi, mutta lievästi ylisovitettu.

Fly From Here paikkaa siis paljon. Albumi on ylväs. Polveileva nimibiisi tuntuu välillä samalta kuin tuhat ihmistä hymyilisi samanaikaisesti juuri Sinulle. Laulaja Benoît David ei tosiaan jätä toivomisen varaa, samalla kun Squiren ja Howen stemmat tuovat kotoisuutta. Erityisesti osat Sad Night At The Airfield ja mahtava Madman At The Screens toimivat upeasti, myös kuulokkeilla.

Loput levystä etenee yllättävän akustisesti. Maestro Squiren laulama The Man You Always Wanted Me To Be on rento ja vakuuttava. Arkistoista esille tuotu Life On A Film Set on jännittävä sekoitus taianomaista liihotusta, akustista kitaraa ja Trevor Hornin bravuurituotantoa. Steve Howen akustinen Hour Of Need toimii myös hienosti. Aivan lopussa palataan vielä näyttävästi Fly From Here-teemaan.

Tuotettu, vaan ei ylituotettu. Kuin 90125, mutta iisimpi. Kuin Magnification, mutta rennompi. Hei me lennetään!

Tuomas Pelttari

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Soul-musiikkia!

Kourallinen sielukkaita soul/funk/hip hop/reggae -singlelevyjä nyt lainattavissa Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla.

Levyt ovat tulleet Waxpoetics-lehden kylkiäisinä, mutta ehdottoman laadukkaan sisältönsä vuoksi ne on päätetty siirtää yleiseen kokoelmaan ja löytyvät musiikkiosaston vinyylivaunusta. Nyt vinylomaanit 45 rpm laatumusiikkia lainaan!

Lista kappaleista:

Canibus: Golden terra of rap
Miguel Atwood-Ferguson: Hoc n pucky
Varaa kirjastosta

Adrian Younge: Rafelli chase
Brian Bennet: High diver
Varaa kirjastosta

Tito Ramos: Heaven (is not for everyone)
Bilal: Free http://www.djbooth.net/index/tracks/radio/bilal-free/
Varaa kirjastosta

Dennis Brown: Westbound train
Eek-a-mouse: Star, Daily news & Gleaner
Varaa kirjastosta

Syl Johnson: Everybody needs love
Kendra Morris: Seaside http://kendramorrismusic.com/track/seaside
Varaa kirjastosta

Michael Soward: He’s alive
Westwood & Cash: Psycho for your love
Varaa kirjastosta

Kannattaa käydä myös lukaisemassa jo edellämainittua Waxpoetics-lehteä samalla kirjastokäynnillä: http://www.waxpoetics.com/

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uutta ja retroa

Viikon levy: Commander Cody & His Lost Planet Airmen – Commander Cody & His Lost Planet Airmen (1975)

CCALPAÄkkiseltään voisi ajatella, että kyseessä olisi taas yksi Friscolainen, lysergiinihapon huuruinen psykedeelinen rock- yhtye. Tätä harhaluuloa ruokkii myös albumin kansikuva. Commander Cody &  His Lost Planet Airmen on 1967 perustettu Yhdysvaltalainen country rock- yhtye, joka poikkesi aikalaisistaan: Yhtye vei musiikkiaan kohti ns. barroom- countrya, ajalle tavallisen hippimusiikin ja folk rockin sijasta (vrt. The Byrds, Flying Burrito Bothers). CCAHLPA otti paljon vaikutetta “vanhan hyvän ajan musiikista”: Rockabillystä, western swingistä ja honky tonkista. Näiden perinteisten vaikutteiden vuoksi yhtye on usein laitettu rock country- genren alle. Se eroaa country rockista sillä, että sen pääasiallista kohdeyleisöä on “vanhoillinen country-yleisö”. Tämä lokerointi on ironista, koska yhtye kerran kirjaimellisesti buuattiin pois lavalta, “leikatkaa lettinne”- huutojen saattelemina, Tennesseen folk festivaaleilla alkuaikoinaan.

Commander Cody, alias George Frayne (Boise, Idaho, 1944), otti lava- minänsä vuoden 1952 sci-fi- elokuvasta Lost Planet Airmen, päähenkilön ”marsalkka” Commando Codyn mukaan. Hän opiskeli kuvanveistoa ja maalaustaidetta Michiganin yliopistossa, työskennellen kesäisin hengenpelastajana Long Islandin Jones Beachillä. Valmistumisensa jälkeen hän perusti yhdessä opiskelutovereidensa kanssa CCAHLPA:n. Samaan aikaan Frayne opetti taidetta Michiganin Yliopistossa. Lystiä kesti vuoden verran, koska ns. ”kaksoiselämä” ei kannattanut ja hän sai lopulta potkut.

Vuonna 1969 yhtye muutti San Franciscoon ja paikallisen suosion myötä he kirjoittivat levytyssopimuksen ABC Paramountin kanssa. Heidän debyyttialbuminsa, ”Lost In The Ozone” (1971), poiki yhden heidän suosituimmista singleistään: Tex Ritterin, ”laulavan cowboyn” Hot Rod Lincoln- koverin, joka nousi listasijalle #9. Heidän seuraava albumi, Hot Licks, Cold Steel and Trucker´s Favourites (1972), huonosta myynnistään huolimatta on myöhemmin noussut arvoon arvaamattomaan, klassikoksi asti. Se on rekka- konseptialbumi, jonka lähestulkoon kaikki kappaleet ovat sen mukaisia: Truck Stop Rock, Truck Driving Man, Life Through the Windshield. Albumilta löytyy paljon miellyttäviä hetkiä kuten Gene Vincentin rockabillyklassikko, räväkkä Rip it Up– koveri sekä kaunis balladi Kentucky Hills of Tennessee.

Vuonna 1975 CCAHLPA vaihtoi ABC:ltä Warner Bros- levy-yhtiön talliin, julkaisten nimikkoalbumin, Commander Cody And His Lost Planet Airmen. Albumin suurimpia hittejä on klassinen rock n roll – kappale, kovaa rokkaava, tyylikkäästi svengaava, Don´t Let Go. Toinen hieno kappale on laid back, California Okie. Kappaleessa hienon tunnelman luo haikeasti itkevä steel- kitara ja raikas pianosäestys. Lisämakua antaa taustalla fillaileva bluesahtava huuliharppu.

Henkilökohtaisia suosikkeja on Little Featin kitaristi, Lowell Georgen komea balladi Wiling. Versio on huomattavasti soinniltaan silotellumpi kuin alkuperäinen, muttei missään tapauksessa laimeampi: Steelin lisäksi kokonaisuutta ryydittää kaunis, juureva kantri viulu, joka soittaa tyylikkään melodisen soolonkin. Willingin kertosäe on kerrassaan upea, hienoine laulustemmoineen, joka tuovat parhaimmillaan jopa kylmät väreet selkäpiihin. Kuuluisa sointupidätys, ”And if you gimme…Wheed, Whites and Wine”, kertosäkeen lopussa nitoo yhteen loistavasti onnistuneen kokonaisuuden.

Menoa keventää mukavasti viileä Hawaii Blues, jossa Oahun ja Waikikin kuumia tunnelmia korostaa Hawaijin henkinen steel- kitara (ns. Hawaiji- kitara). Kappaleessa on samankaltaista ”äänissälaulua” kuin 40–50-luvun levytyksissä, joka ilmentää yhtyeen ”old time”- konseptia. Varsinaista western swing- vaikutetta klassikko House of Blue Lights, josta myös useat jazz- tähdet ovat tehneet versionsa (Glenn Miller, Ella Fitzgerald). Commader Cody And His Lot Planet Airmen (1975) on kaiken kaikkiaan tyylikkäästi tuotettu ja toteutettu country rock- albumi, jossa ei ole ripaustakaan liikaa sokeria (seikka, johon useat artistit ovat syyllistyneet). Loppuun pieni huomio: Tämän albumin tarkoitus ei ole ollut luoda mitään uutta, vaan tasokkaat muusikot ovat halunneet tehdä siitä mistä eniten pitivät. Ja he tekivät sen sydämellään.

Olli Lehtonen

Varaa levy Vaski-verkkokirjastosta

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Kartalla!? -kirjastoklubi Bar Kukassa 10.9.

Kukan logoMaailmanpyörä -aloitustapahtuman Kartalla!? -iltaklubi järjestetään Bar Kukassa lauantaina 10.9. klo 21-2.30. Juhlissa esiintyy bilebändi Shava.

Lisäksi Turun kaupunginkirjaston salskeat DJ:t Gnistan, Waka-Waka ja  Imola Grand Prix  ja soittavat musiikin kokoelmista mm. etnorockia, lattaria, fadoa, balcandiscoa, intialaista bhangraa, rai’ta, 60-70-luvun Lähi-idän ja Afrikan psykedeliaa, israelilaista surf-musiikkia ja etiopialaista jazzia.Vapaa pääsy (ikäraja K-18).

Intian syke iskee suoraan sydämeen, kun bhangrabändi Shava soittaa iskusäveliä nykypäivän betonisen maailmankylän asukin arjen riemuista ja murheista. Suomibhangra on uuden vuosituhannen globaalia kansanmusiikkia, jonka rytmi ja sydän tulevat Intiasta. Siinä punjabilainen bhangra yhdistyy suomenkielisiin sanoituksiin. Shavan ensilevy Betoninen kotimaani voitti Vuoden kansanmusiikkilevy 2010-yleisöäänestyksen.

Ennen keikkaa sekä sen jälkeen kuullaan maailmanmusiikin maistiaisia meiltä ja muualta. Levyjä pyörittävät kirjasto-dj:t.

Tervetuloa juhlimaan!

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Tapahtumat, Uutiset

Viikon levy: Orphaned Land – The never ending way of ORwarriOR

The never ending way of ORwarriORMetallimusiikki on edelleen vahvasti marginaalissa Lähi-idässä. Siellä jopa kappaleiden harjoittelu sekä konserttien järjestäminen on hankalaa ja vaarallista puuhaa. Israelilainen Orphaned Land on perustettu jo kaksikymmentä vuotta sitten mutta yhtye on julkaissut urallaan vain neljä levyä. Keikkoja kotimaassa on ollut vähänlaisesti, Euroopassa ja muualla maailmassa enemmän. Urallaan yhtye on pyrkinyt musiikin välityksellä parantamaan juutalaisten sekä muslimien välejä ja vähentämään poliittista sortoa sekä uskonnollista fanatismia. Orkesterin ajatuksia ja mielipiteitä on kuultavissa mainiossa dokumentissa Global metal, jossa kierretään Sam Dunnin opastuksella ympäri maailmaa maissa, joissa metallimusiikki on vielä kaukana valtavirrasta.

The never ending way of ORwarriOR on ilmestynyt vuonna 2010. Levyn on tuottanut Porcupine Treen Steven Wilson, jonka kädenjäljen kyllä huomaa. Albumi on sekoitus sekä progressiivista että death metallia ja kansanmusiikkia. Erikoisempia soittimiakin kuullaan kivasti. Vaikutteita yhtye on saanut selvästi mm. Opethilta. Tämä levytys on Orphaned Landin toinen konseptialbumi. Yleensä yhtyeen levyillä kaksi ääripäätä taistelevat elintilasta. Tällä levyllä teemana on valon taistelu pimeyttä vastaan. Laulukielinä toimivat englannin lisäksi heprea sekä arabian kieli. Solisti Kobi Farhi sekä murisee että laulaa puhtaat osuudet tyylikkäästi. Naislaulajana levyllä vierailee israelilaissyntyinen Shlomit Levi. Viuluosuudet soittaa Arab Orchestra of Nazareth.

Albumin avaa kaunis Sapari, kansanlaulu, jonka yhtye on sovittanut raskaaksi heviversioksi. Farhi ja Levi vuorottelevat laulussa. Kappaleesta saa aika hyvän käsityksen siitä minkälaisesta musiikista levyllä on kysymys. Muista kappaleista mieleen jäävät vahvasti Opeth –vaikutteinen Disciples of the Sacred Oath 2 ja heti sen perään kuultava kaunis New Jerusalem. Shlomit Levi kuulostaa tässä kappaleessa paljon Candice Nightilta. Lähes 80 minuuttia kestävä kokonaisuus ei tunnu liian pitkältä. Levyllä kuullaan kauniita melodioita sekä suoraviivaisempaa tyyliä itämaisella kansanmusiikilla maustettuna. Näistä aineksista syntyy kiehtova ja mielenkiintoinen paketti. Orphaned Landin avarakatseisuus sekä halukkuus kokeilulle on synnyttänyt hienon albumikokonaisuuden, joka on mainio käyntikortti Lähi-idän raskaamman musiikin maailmaan.

”Go in peace, and find thy faith
Evolve thy self, and lose all hate
So a heaven you may create

Petri Kipinä

Varaa levy Vaski-verkkokirjastosta

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

X-libris-festivaalisarja huipentuu Turun pääkirjaston sisäpihalla la 20.8.

Tutkimusmatka trance-teknon saksalaisiin alkuääniin Café Siriuksen tiloissa klo 17 alkaen

X-librisElokuun iltojen hämärtyessä tarjoutuu pääkirjaston sisäpihalla osana illan elektronisen musiikin tarjontaa mielenkiintoinen mahdollisuus kokea ainutlaatuinen äänellinen tutkimusmatka trance-teknon maailmaan ja erityisesti sen saksalaisiin syntyääniin. Tapahtuma on viimeinen osa turkulaisen elektronisen musiikin yhdistyksen X-rust ry:n kesäistä X-libris-festivaalisarjaa, jonka teemana tänä vuonna ovat, kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi, maailman vaikutusvaltaiset  teknomusiikkipolikset. Festivaalisarjan päättävässä illassa kajahtelevat Berliinin, Frankfurtin ja Kölnin soundit.

Mystisestä marginaalimusiikista maailman musiikkilistoille

Trance tai trance-house, kuten sitä alkutuntiensa aikana kutsuttiin, on reilun kahdenkymmenen olemassaolovuotensa aikana muuntautunut eri trendien vaikutuksesta marginaalissa nurkkakolossa kehittyvästä toukasta globaalisti liihottavaksi värikkääksi perhoseksi. Esimerkiksi englantilaisen DJ Magazine -lehden vuosittaisessa Maailman paras dj -äänestyksessä listan TOP 10 on koostunut jo useamman vuoden ajan pääasiallisesti trancea soittavista dj:stä. Mutta voidaanko genren valtaisa suosio ja äänellinen progressio tulkitakin regressioksi, jossa alkujaan luomisvoimaista musiikkilajia rajoittaa nykyään kaupallisen formaatin radiosoittoa kosiskeleva ilmaisumuoto?

Launtaina 20.8. Café Siriuksen tiloissa etsitään vastauksia tähän ja muihin kysymyksiin erityisesti kahden kaupungin, Berliiniin ja Frankfurtin, alkuperäiseen trance-soundiin keskittymällä. Musiikillinen retki ottaa lähtöaskeleensa jo 1100-luvun keskiaikaisessa Saksassa, jossa Hildegard Bingeniläisen parantavat melodiaharmoniat kaikuvat transkendenttisia tuntoja ja toistuvia yksiäänisiä äänipasaaseja hyväksikäyttäen musiikin historiaan. Illan kuluessa matkareppu evästetään niin 1970- kuin 80-lukujen Berliinin ja Frankfurtin koulukuntien edustajien kuten Klaus Schulzen ja Tangerine Dreamin Edgar Froesen oppiteeseillä, jotka kunnioittavat analogista äänenmuodostusta, progen pitkiä äänivalleja ja toistuvia melodisia rytmipattereita. Toisaalta trancen juuria voi hakea myös punk-kulttuurin uskaltavasta ilmaisuvoimasta, maailmanmusiikin tribaalien rytmien perinteestä, Kraftwerkin futuristisesta koneromantiikasta, kanoonisista barokki-crescendoista kuin myös Brian Enon lanseeraamista rentouttavista ambient-äänimaisemista.

Euforista eufoniaa

Legendaarisen MFS-labelin perustaja Mark Reeder innostuu peilaamaan trance-klassikko Effective Forcen ”Diamon Bullet” -julkaisun kautta trance-teknon perimmäistä olemusta: ”Diamond Bullet ei ole tekno-raita, vaan pikemminkin ajaton musiikkikappale, jossa on paljon elokuvien soundtrack-sävellysten piirteitä. Trancessa ei ole kyse yhdestä soundista tai tietystä musiikillisesta osasesta, vaan pikemminkin kokonaisuudesta – trance on siis osiensa ja sekvenssien summaa; harmonista äänimattoa, jonka ytimenä sykkivät rytmillinen toistuvuus ja samalla myös tanssittavuus kappaleiden tempojen vaihdellessa letkeästä kiihkeään. Verrattuna staattisempaan teknoon, trancea tanssiessaan ihmiset keskittyvät tietoisesti tai tiedostamattaan aistikkaiden rytmi-nyanssien johdattamana kehonsa eri lihaksien aktivoimiseen. Trance-tekno tukeutuu usein instrumentaaliin ilmaisuun ja saavuttaa näin rajattomat tulkintamahdollisuutensa: kappaleiden sanomat eivät ole sidottu tiettyyn kieleen vaan universaaliin melodiaperinteeseen ja kuulijan mielentilaan.” Dr. Motte, eräs saksalaisen tekno-kulttuurin tärkeimmistä primus motor -hahmoista, näkee tuottajat eräänlaisina tiedemiehinä, joiden on tunnettava käyttämiensä metodien – instrumenttien ja äänien – vaikutus kehon eri osiin. Trance on ennen kaikkea tapa irrottautua elämän hektisyydestä. Sen sijaan, että klubilla tanssiessaan antaisi kaikkensa, saakin kotiin vietäväkseen uutta energiaa ja euforian tunteita.

Lähde siis avoimin mielin aikamatkalle 90-luvun alkuvuosien saksalaisten trance-klubien tunnelmiin Turun pääkirjaston sisäpihan upeassa ympäristössä. Vajaan kahden tunnin esityksen toimittamisesta ja tuottamisesta vastaa dj Giova Leoni.

Tiedustelut ja tapahtuman aikataulu: http://x-rust.org/

Juha Sahlstein

Jätä kommentti

Kategoria(t): Festivaalit, konsertit, Musasto suosittelee, Tapahtumat