Turkulainen laulaja-lauluntekijä Sanna Mansikka esiintyi maanantaina 7.11. Raision kirjastotalon Martinsalissa ”Great Songs from Great Ladies -teeman alla.
Mansikan taustalla lavalla nähtiin erilaisia kokoonpanoja ja täydessä bändikokoonpanossa soittivat Okko ja Erkka Makkonen sekä Seppo Wahl. Riisutuin versio oli Janis Joplinin Mercedes Benz, jonka Sanna esitti vain tamburiinin säestämänä.
Toni Enholmin avaaman illan teeman mukaisesti biisilistalle oli valittu mm. Joni Mitchellia, Eva Dahlgrenia, Joan Baezia, Kate Bushia, Melanieta ja Carly Simonia. Illan viimeiset kappaleet olivat Sannan omaa tuotantoa. Ohjelmisto oli työstetty vartavasten Raision Martinsalin esitystä varten. Raisiossa koettiin todellakin ainutlaatuinen keikkahetki. Noin 40 musadiggarin edessä Sanna Mansikka intoutui yhtyeineen mainioon suoritukseen ja vahvasta naisnäkökulmasta huolimatta miehetkin viihtyivät katsomossa. Lämpimän tunnelman lisäksi Sanna Mansikka huokui vahvaa läsnäoloa. Tunti ja 40 minuuttia kuluivat huomaamatta.
Great Songs from Great Ladies -keikan biisilista;
-Ladies of the canyon (Joni Mitchell)
-Both sides now (Joni Mitchell)
-Big yellow taxi (Joni Mitchell)
-Woodstock (Joni Mitchell)
-Ängeln I rummet (Eva Dahlgren)
-Diamonds and rust (Joan Baez)
-Songbird (Christine McVie)
-Mercedes Benz (Janis Joplin)
-(You Make Me Feel Like) A Natural Woman (Carole King)
-The Man with a child in his eyes ((Kate Bush)
-The suffer (Buffy Sainte-Marie)
You’re so vain (Carly Simon)
Lay down (Melanie Safka)
Lisäksi kuultiin Sanna Mansikan omat biisit Läpikuultavaa, Filosofiaa, Unienleikkaaja saa paikan,Kamala peto, Padot murtuu ja Syntymäpäivä.
Great Songs from Great Ladies – Raision Kirjaston Martinsalissa 7.11. klo 18.00.
Laulaja-lauluntekijä Sanna Mansikka esittää parhaiden naisartistien tuotantoa Raision Martinsalin konsertissa.
Sanna Mansikka lähti trubaduuriksi Ruotsiin jo 80-luvulla. Ohjelmistoon kerääntyi luonnollisesti paljon myös naisartistien ja -lauluntekijöiden tuotantoa.
Seuraavan vuosikymmenen lopulla Sanna oli perheen äiti, joka julkaisi omaa, tuolloin aikaansa edellä ollutta rockmusiikkia Suomessa pitkäsoitolla ”Unienleikkaaja saa paikan”.
Sittemmin Sanna on julkaissut joitakin singlejä, vetää musiikkipainotteista iltapäiväkerhoa ja keikkailee lähinnä duopohjalta. Kun Sanna esitti Raision kaupunginkirjaston Vinyyli-Iltamien ”Joni Mitchell – Omin sanoin”-tilaisuudessa Mitchellin musiikkia, heräsi molemminpuolinen ajatus järjestää konsertti, jossa kuultaisiin naispuolisten laulaja-lauluntekijöiden tuotantoa laajemminkin.
Syntyi ”Great Songs from Great Ladies” – konserttiesitys, jossa Sanna tekee kunniaa niin Joni Mitchellille kuin monelle muulle hienolle naisartistille, sekä esittää tietysti myös omia laulujaan.
Unplugged -henkisessä konsertissa Sannaa säestää paitsi oma 12-kielinen, myös joukko turkulaisia muusikoita. Lavalla esiintyvät yhdessä ja erikseen Seppo Wahl, Erkka Makkonen ja Okko Makkonen.
Great Songs from Great Ladies. Raision Kirjaston Martinsali 7.11. klo 18.00. Liput 10€, ennakkoon Pieni Kirjapuoti, Yliopistonkatu 28.
Hieman harhaanjohdetuksi tunsin itseni kun aloittelin tämän elämäkerran lukemista, ja vähällä oli, ettei teoksen nimi alkanut vaikuttaa huonolta vitsiltä. Joni Mitchell omin sanoin, ja sitten Malka Marom kertoo lähinnä itsestään. Jos Joni oli mainittu, oli kyse siitä, kuinka Malka keksi hänet, kuinka Malka ensimmäisenä tajusi kuinka lahjakas Joni oli, kuinka Malkan kannustus oli aivan ratkaisevan merkityksellistä Jonin uran alkuvaiheessa, kuinka tärkeä ystävä Malka oikein Jonille olikaan…
Totta varmaan joka sana, mutta huokaisin helpotuksesta kun Marom lopulta pääsi asiaan, eli Joni Mitchellin haastatteluihin. Olen ollut fani jostakin 70-luvun lopulta, ainakin siitä lähtien kun ensimmäistä kertaa kuulin biisin Coyote elokuvassa The Last Waltz. Joni jäi tuosta taltioinnista mieleen myös siitä, kuinka hän huolehti hetkellisesti hieman avuttomasta maanmiehestään Neil Youngista.
Elämäkerta on koostettu kolmesta haastattelusta, joista kaksi ensimmäistä ovat jo 1970-luvulta. Mukana on lisäksi osia muista haastatteluista, joissa Jonin kanssa työskennelleet muusikot kertovat hänestä ja hänen tavastaan tehdä musiikkia. Keskustelujen pääaihe on taide, Mitchell kertoo melko tarkasti kiinnostuksensa kohteista ja ottamistaan vaikutteista eri aikoina. Päällimmäiseksi nousee hänen pyrkimyksensä oppia ja kehittyä sekä lauluntekijänä että kuvataiteilijana, taiteelliset pyrkimykset ovat koko ajan tärkeämpiä kuin menestys.
”Kasvuni on ollut hidasta, crescendo, ja perustunut tyytymättömyyteeni edellisestä projektista, siihen missä ajattelen olleeni heikko, ei siihen, mitä kriitikot ajattelivat. Kriitikot sivuuttivat paljon siitä, mitä itse ajattelin kasvuna, ja ylistivät paljon sellaista, jota minä pidin työssäni tavallisena. Olin useimmiten eri mieltä heidän kanssaan. Joten minun piti luottaa paljon omiin mielipiteisiini, vaikka kysyinkin jatkuvasti heiltä neuvoa ja pohdin niitä, en vain hylännyt suoraan.”
Toki Joni kertoo yksityiselämästäänkin. En ole koskaan tajunnut kuinka omakohtaisia hänen laulujensa sanoitukset ovat. Olen pitänyt niitä kauniina ja vähän mystisinä, mutta nyt näyttääkin siltä, että ne kertovatkin yllättävän suoraan eletystä elämästä. Kirjaan on otettu mukaan monia sanoituksia. Alkuperäiset tekstit puoltavat paikkaansa, mutta suomennoksista en pitänyt. Itse asiassa ne ärsyttivät niin paljon, että jossain vaiheessa aivan yksinkertaisesti vain lakkasin lukemasta niitä. En halua silti moittia suomentajaa, tehtävähän on ollut erittäin vaativa ellei liki mahdoton.
Mukana on myös kuvia Mitchellin maalauksista. Kuvat ovat kauniita, jotkut hauskojakin, mutta niiden mielenkiintoisuus taitaa kuitenkin perustua enimmäkseen musafanitukseen. Maalaaminen on silti ollut Mitchellille tärkeä henkireikä, varsinkin sellaisina kausina kun musiikin tekemisessä on ollut taukoa.
Raision kaupunginkirjaston maaliskuun perineeksi muodostunut Vinyyli-iltamat keräsi jälleen yhteen musiikin-ja vinyylilevyjen ystäviä. Sini Linterin ja Sanna Mansikan Joni Mitchell -osuutta saapui kuuleman noin 30 hengen yleisö.
Myös Iki-PopinJoska Laineen, 8raidanFredrik Johanssonin ja Kari Prusilan myyntipöytien äärellä vinyylien ystävät tekivät tuttuun tapaan innostavia löytöjä.
Raision kaupunginkirjasto kiittää tapahtumaan osallistuneita mielenkiinnosta ja innostuneesta asenteesta.
Myyntipöytien äärellä levyjä selasi illan aikana kymmeniä vinyylilevyjen harrastajia
Raision kaupunginkirjaston Vinyyli-iltamat kokoaa jo neljännen kerran yhteen musiikin-ja vinyylilevyjen ystäviä maanantaina 7.3. klo 16-19. Levymyynti alkaa heti kello 16. Joni Mitchell -aiheista puhetta ja musiikkia on luvassa kello 18.
Turun musiikkielämässä pitkään vaikuttanut Mansikka on sekä trubaduurina että yhtyeensä Sanna Mansikka Bandin kanssa esiintynyt mm. DBTL:ssä ja Ruisrockissa. Aikoinaan Mansikka suunnisti heti 18 vuotta täytettyään Ruotsiin, jossa trubaduuriartistille riitti soittomahdollisuuksia. Perheen perustamisen myötä soittamiseen tuli taukoa ja uudelleen aktiivinen keikkailu alkoi 1990-luvulla. Vuonna 1998 ilmestyi ep-levy ’Läpikuultavaa’ ja seuraavana vuonna kokopitkä albumi ’Unienleikkaaja Saa paikan’. Vuosina 1996-2006 Mansikka toimi free lancer-muusikkona. Nykyään keikkailu tapahtuu päivätyön ohella (Mansikka toimii ohjaajana koululaisten musiikkipainotteisessa iltapäiväkerhossa).
– Joni Mitchell merkitsee minulle hyvin paljon. Hänen musiikkinsa on vaikuttanut omaani valtavasti. Kun on aloittanut soittamisen kitara ja nainen- pohjalta, Joni on ollut luonteva esikuva musiikin säveltämiseen, sanoittamiseen ja esittämiseen. Kaikki on lähtenyt musiikista. Olen yksinkertaisesti tykännyt Jonin sävel- ja sanoitusmaailmasta. Ne tarjoavat, paitsi musiikin nautintoa, myös kiinnostavaa haastetta soittajalle ja laulajalle.
Mansikan keikkaohjelmistossa on lähinnä kitarapohjaisia tubaduurikappaleita varhaisimmilta albumeilta. Kestosuosikeiksi Mansikka mainitsee levyt Clouds (1969), Ladies of the Canyon (1970), Blue (1971) ja For the Roses(1972). Suosikkibiisejä keikkatilanteessa ovat mm. Big Yellow Taxi, Woodstock, Both Sides Now, Chelsea Morning, Ladies of the Canyon ja (pianistin kanssa esittävä) My Old Man.
– Yhtä lempikappaletta, kuin myös lempilyriikkaa on mahdotonta mainita. Sanoituksissa on niin monia ulottuvuuksia, esim. Both Sides Now koskettaa omaa filosofista maailmanjärjestäjääni, mutta hulvaton Conversation yhtä lailla ihanassa naiviuteen piilotetussa sarkasmissaan suorastaan riemastuttaa!
Mansikka toteaa Sini Linterin suomentaman ’Joni Mitchell omin sanoin’ -kirjan olevan tervetullut paketti Jonin elämästä ja musiikista – ehkä kuitenkin enemmän musiikista. Mielenkiintoista on myös lukea Sinin suomentamia laulujen tekstejä, varsinkin kuin Mansikka on myös itse mielessään kääntänyt Mitchellin lyriikoita vuosien varrella.
-Täytyy vielä mainita se seikka, että kovin liikuttavan tuttuja muistoja herätti kirjan alku, missä kirjoittaja Malka Marom kohtaa Jonin ensimmäisen kerran – eksyessään tämän keikalle syrjäiseen baariin. Niin sitä minäkin joskus virittelin pubin nurkassa kitaraa, yrittäen olla huomaamattoman näköinen ennen keikan alkua. Se tilanne on niin intiimi ja epävarma, eikä haluaisi VIELÄ olla katseiden alaisena… Mutta minkäs teet, kun pubit oli pieniä ja vailla back stageja.
(Sanna Mansikka esittää Vinyyli-iltamissa muutamia Mitchellin kappaleita Sini Linterin puheosuuden yhteydessä, alkaen kello 18.00)
Raision kaupunginkirjaston Vinyyli-iltamat järjestetään jo neljättä kertaa ma 7.3. klo 16-19. kirjastotalon musiikki-ja taideosastolla. Tapahtuman ohjelmassa on levymyynnin lisäksi totuttuun tapaan asiantuntevaa puhetta musiikin saralta.
Tänä vuonna tapahtuman aiheena on laulaja-lauluntekijä Joni Mitchell. Malka Maromin Joni Mitchell omin sanoin : lauluntekijän elämä -kirjan suomentaja Sini Linteri (Musaston Sini Linteri -haastattelu) puhuu niin kirjasta kuin Joni Mitchellista. Lisäksi turkulainen Sanna Mansikka laulaa muutamia Mitchellin rakkaimpia lauluja.
Raision kaupunginkirjaston musiikkiosastolla on esillä myös laaja kokonaisuus Joni Mitchellin levynkansia.
Raision kaupunginkirjaston Vinyyli-iltamat järjestetään maanantaina 7.3. klo 16–19. Illan teemana on laulaja-lauluntekijä Joni Mitchell.
Malka Maromin kirjoittaman Joni Mitchell omin sanoin: lauluntekijän elämä -kirjan suomentaja Sini Linteri saapuu Raisioon puhumaan aiheesta.
Linteri kertoo ihastuneensa erityisesti Mitchellin tekemiin sanoituksiin. Vaikka artisti oli alkujaan Linterille melkoisen tuntematon suuruus, taustatyön ja käännösprojektin aikana myös musiikki tuli tutuksi.
– Erityisesti minua kiehtovat hänen laulujensa sanat. Hän maalaa sanoilla – toisinaan raastavan henkilökohtaisia kuvia, joihin on helppo samaistua, toisinaan vaikeasti tavoitettavia, lähes absurdeja tilannekuvia. Joka tapauksessa hänen laulunsa pysäyttävät.
– Minun näkökulmassani korostuu ehkä enemmän juuri Mitchellin runollisuus, mutta hänen lyriikoitaan on arvostettu paljon, kuten Malkakin sanoo kirjassaan: ”Itse asiassa luin For the Roses -levyn arvostelun, ja siinä sanottiin: ”For the Roses -levyn pitäisi vakuuttaa kaikki, että tämä nainen ei ole koskaan ollut folklaulaja. Hän on runoilija, joka somistaa runonsa musiikilla”.
Kaikki kirjassa mukana olevat laulut nousevat esille Jonin haastatteluosuudessa. Osaan kappaleista viitataan vain lyhyesti mutta joistakin kerrotaan paljonkin taustaa. Tämä helpotti Linteriä lyriikoiden käännöstyössä. Esimerkinä Barangrill-laulun kolmannen säkeistön synnystä kerrotaan kirjassa suhteellisen tarkkaan.
-Jonkin verran etsin lisätietoa lauluista, kun yritin selvittää sanojen merkityksiä, mutta osa lyriikoista jäi kirjan tiedoista ja selvitystyöstä huolimatta etäisiksi tai tavoittamattomiksi.
Linteri toteaa elämänkerran muodon, jutustelevan tyylin olevan kirjan vahvuus. Tarina etenee koko ajan, koska kaikki perustuu radiohaastatteluihin. Koska haastattelija on Jonin ystävä, vaikuttaa se myös jutustelevaan tyyliin. Kirjassa painottuu Jonin itseoppineisuus musiikin alalla ja musiikin synty intuition ohjaamana.
-Kirja antaa Jonista aika pitkälle sellaisen kuvan, mitä hän on itse valmis näyttämään. Kirjassa ei tosiaan ole muuta kuin radiohaastattelut auki kirjoitettuna ja kevyesti editoituna sekä lyriikoita, ei kirjoittajan selityksiä tai taustaselvityksiä. Kuva jää osin hämäräksi ja pirstaleiseksi. Jotkin haastatteluissa mainitut asiat herättävät enemmän kysymyksiä kuin mitä antavat vastauksia. Kirja antaa kuvan monin tavoin lahjakkaasta naisesta – laulaja-lauluntekijästä ja taiteilijasta – joka on kulkenut omaa polkuaan.
-Mitchell-kirja oli todella antoisa käännösprojekti. Lyriikoiden suomentaminen oli haasteellista mutta palkitsevaa, ja kirjan ja siihen liittyvän selvitystyön kautta Joni Mitchellistä avautui kiinnostava kuva.
(Joni Mitchell omin sanoin: lauluntekijän elämä -kirjaa on myynnissä myös Vinyyli-Iltamissa)
Raision kaupunginkirjaston Vinyyli-iltamat järjestetään jo neljättä kertaa maanantaina 7.3. klo 16–19. Illan teemana on yksi merkittävimmistä laulaja-lauluntekijöistä, Joni Mitchell.
Malka Maronin kirjoittaman Joni Mitchell omin sanoin: lauluntekijän elämä -kirjan suomentaja Sini Linteri saapuu Raisioon puhumaan aiheesta. Lisäksi turkulainen laulaja Sanna Mansikka esittää illan aikana muutamia Mitchellin tunnetuksi tekemiä kappaleita.
Tapahtumassa on myös levymyyntiä (Iki-Popin Joska Laine, 8raidan Fredrik Johansson ja kiertävä levykauppias Kari Prusila).
Mitchellin tuotanto on aarrearkku
1960-luvun puolivälissä nuori, kanadalainen Joni Mitchell siirtyi Yhdysvaltoihin New Yorkin Greenwich Villageen ja alkoi saada mainetta lahjakkaana lauluntekijänä. Tämän vaiheen tunnetuin esimerkki on Both Sides Now -sävellys, josta on tullut amerikkalaisen folkin klassikko. Mitchellin kahden ensimmäisen LP:n Song To A Seagull (1968) ja Clouds (1969) pääosissa ovat laulu ja akustinen kitara.
Mitchellin tyyli muuttui folkrockiksi 1970-luvun alussa ilmestyneillä klassikkoalbumeilla Ladies Of The Canyon ja Blue. Näiden levyjen myötä Kaliforniaan asettuneesta laulajasta tuli rocktähti. Suurimmaksi menestykseksi muodostui 1974 ilmestynyt loistava Court And Spark -albumi.
Joni Mitchelliä ei todellakaan voi moittia varman päälle pelaamisesta, sillä vuosikymmenen puolivälissä hän vaihtoi tyyliä jazzin suuntaan. Vuoden 1976 mestariteos Hejira on paitsi Mitchellin jazzkauden pääteos myös yksi hänen uransa kirkkaimmista helmistä.
1980-luvulla Mitchellin biiseissä alkoi kuulua rockin sävyjä. Tämän ajanjakson levyistä on mainittava erityisesti 1982 ilmestynyt Wild Things Run Fast. Mitchellin 1990-luvun tyyliä voi sen sijaan kutsua folkjazziksi. Merkkipaaluja ovat mm. Night Ride Home (1991) ja Turbulent Indigo (1994). Joni Mitchellin omien sanojen mukaan 2007 ilmestynyt Shine-albumi jää viimeiseksi uusia lauluja sisältäväksi levyksi.
Joni Mitchell on luonut myös uran kuvataiteilijana. Hän on suunnitellut itse suurimman osan upeista levynkansistaan.
Perinteikäs Raision kaupunginkirjaston Vinyyli-iltamat -tapahtuma järjestetään jo neljättä kertaa ma 7.3. klo 16-19. kirjastotalon musiikki-ja taideosastolla.
Tapahtuman vieraiksi saapuvat kääntäjä Sini Linteri Lohjalta ja turkulainen laulajatar Sanna Mansikka. Linteri on suomentanut viime vuonna ilmestyneen Malka MaroninJoni Mitchell omin sanoin : lauluntekijän elämä-kirjan, josta hän pitää esitelmän otsikolla ’Joni Mitchell suomentajan silmin’ (Lue lisää Nemo Kustannuksen julkaisemasta kirjasta).
Esitelmä yhdestä kaikkien aikojen merkittävimmästä laulaja/lauluntekijästä alkaa noin klo 18. Sitä täydentää Sanna Mansikka laulamalla muutaman Mitchellin rakastetuimmista lauluista.
Kuten aikaisemminkin, tapahtumaan kuuluu vinyylilevymyyntiä. Aiemmilta kerroilta tutut Iki-PopinJoska Laine, 8raidanFredrik Johansson ja kiertävä levykauppias Kari Prusila ovat jälleen paikalla myyntitiskeineen.
Myös Joni Mitchell omin sanoin : lauluntekijän elämä -kirjaa on myynnissä levykauppiaiden tiskeiltä.
Musaston artikkeli- ja levynkansinäyttelysarja päättyy
Kanadalaisen Joni Mitchellin 70-vuotisjuhlan kunniaksi Musastossa on esitelty kronologisesti laulaja-lauluntekijän tuotantoa 1960-luvun lopulta alkaen. Tuomas Pelttarin kirjoittama aiempi teksti käsitteli vuosia 1974–1980. Tämän jutun aiheena ovat levytykset vuodesta 1982 eteenpäin. Myös Altti Koivisto on kirjoittanut Musastoon kaksi artikkelia Mitchellin urasta (osat 1968–1974 ja 1974–1980).
Toinen Turun Mitchell-näyttely ulottuu vuoteen 1991 asti, koska LP-painoksia ei enää ilmestynyt Night Ride Homen jälkeen. Artistin kaikki albumit ovat kuitenkin mukana arvioissa, viimeisenä vuonna 2007 ilmestynyt Shine. Levynkansinäyttelyjä on ollut esillä sekä Turun että Raision kirjastoissa.
Viisi levynkantta näytteillä, lainattavana CD-levyjä ja kirjallisuutta
Joni Mitchellin levytyksiä: ylhäällä Wild Things Run Fast ja Night Ride Home, alhaalla Dog Eat Dog ja Chalk Mark In A Rain Storm.
Turun musiikkikirjaston 10.1.2014 avatussa levynkansinäyttelyssä on esillä viisi Joni Mitchellin albumia vuosilta 1980–1991. Artistin tuotantoa on lainattavissa näyttelyn vierellä. Tervetuloa kirjastoon!
° Shadows And Light 1980
° Wild Things Run Fast 1982
° Dog Eat Dog 1985
° Chalk Mark In A Rain Storm 1988
° Night Ride Home 1991
Musiikin murros ja uusi nousu
Popmaisempi ilmaisu vei Joni Mitchellin uraa hieman yllättäen kohti kaupallista aallonpohjaa. Suosion laskusta huolimatta Mitchell ponnisti eteenpäin – ja keskittyi tekemään yhä parempia levyjä. Tässä auttoi erityisesti Larry Klein. Tuottaja ja basisti Klein (s. 1956) on vaikuttanut ratkaisevasti Mitchellin musiikkiin vuodesta 1982 lähtien. Mitchell ja Klein olivat myös aviopari vuosina 1982–1994.
Larry Klein ja Joni Mitchell.
Kun hyppäys fuusiojazzmaisesta toteutuksesta tuotantokeskeisempään äänimaiseman rakentamiseen alkoi, Mitchell pystyi ottamaan rennommin. Uutta tunnelmaa toivat myös useat vierailevat laulajat. Vuosien varrella Mitchellin levyillä ovat vierailleet Peter Gabriel, Don Henley, Michael McDonald, Lionel Richie, Willie Nelson, Seal ja monet muut.
1980-luvulla Mitchellin albumit virtaviivaistuivat. Tekstit painottuvat rakkauden lisäksi myös yhteiskuntakritikkiin. Mitchell paheksuu yhä peittelemättä intiaanien sortamista, mielivaltaista uskontoa, kerskakulutusta ja bisnesmaailmaa.
Yksi keino lähestyä Mitchellin Geffen-vuosia on harvinainen videoalbumi Come In From The Cold vuodelta 1991. Vajaan tunnin pituinen haastattelu- ja videokokoelma on erinomaista katseltavaa, varsinkin jos albumit ovat sinulle jo tuttuja.
1990-luvulta eteenpäin Joni Mitchell tunnustettiin jälleen yhdeksi maailman suurista. Albumit Turbulent Indigo, Travelogue ja Shine osoittavat, että kehuja ja huomionosoituksia sateli ansaitusti.
***
Wild Things Run Fast 1982
Hienostunut Chinese Café/Unchained Melody aloittaa Michellin uuden kauden. Aiheena on ikääntyminen, keskiluokkaisuus ja lapsi jonka Mitchell antoi adoptoitavaksi:
–Caught in the middle. Carol, we’re middle class, we’re middle aged We were wild in the old days, birth of rock ‘n roll days Now our kids are coming up straight and my child’s a stranger I bore her but I could not raise her. Nothing lasts for long…
Wild Things Run Fast tuntuu sydänalassa kuin vastarakastuneen palo valittuaan kohti. Korvia hivelevä Man At The Window tuntuu sillalta vuoden 1974 klassikolle Court And Spark. Kaikki 70-luvun jazz ei sittenkään ole historiaa. Soundi vain on modernimpi.
Itsetutkistelun rinnalla on aika pitää myös hauskaa. Musiikillisen ilmeen suoruus on läpi albumin kantava sovitusmetodi. Larry Kleinin inspiroitunut bassosoundi on myös tärkeä elementti.
Dog Eat Dog 1985
Mitchell muovasi itselleen jälleen uuden ilmeen albumilla Dog Eat Dog. Toinen Geffen Recordsille tehty levy on musiikillisesti tasapainoinen, viriili, dramaattinen ja “ajan hengessä” hieman ylituotettu. Albumi tuotettiin Larry Kleinin, Mike Shipleyn ja syntsaguru Thomas Dolbyn kanssa. Dog Eat Dog on myös selkeästi yhteiskuntakriittinen albumi, ehkä jopa aavistuksen tyly.
Kokonaisuus on kuitenkin palkitseva. Synteettinen soundi, samplet ja Fairlight CMI tulevat liki, mutta Mitchellin sävellykset eivät kangistu uuden soundin keskellä hetkeksikään. Paikoin pahaenteinen äänimaisema toimii erinomaisesti, koska biisit ja sovitukset ovat huimaavan kovatasoisia. Kylmänviileästi kulkeva Good Friends avaa hienon albumin. Jo edellisellä albumilla mukana ollut Michael McDonald laulaa upeasti mukana.
Laulajana Mitchell on tavoittanut uutta kohtalokkuutta. Fiction ja viipyilevä The Three Great Stimulants ovat hyviä esimerkkejä yhä uskottavammasta äänestä. Mitchell vakuuttaa, koska hän uskaltaa heittäytyä kovempaan klangiin, isompaan voluumiin, lähes rokkaavaan asenteeseen. Larry Kleinin säveltämä Tax Free on myös yksi kohokohdista. Rod Steigerin esittämän evankelistan puheosuudet todella kylmäävät.
Chalk Mark In A Rain Storm 1988
Kolmas Geffen Recordsille tehty albumi alkaa mestarillisella duetolla Peter Gabrielin kanssa. My Secret Place on yksi Mitchellin uran huipuista. Gabriel säteilee Mitchellin rinnalla, aivan kuin Kate Bush säteili Gabrielin kanssa klassikolla Don’t Give Up kaksi vuotta aiemmin. My Secret Place on yhtä lailla täynnä lämpöä:
Chalk Mark In A Rain Storm voisi olla jopa vierailijoiden rasittama, mutta ei – vieraat ovat harkittu osa taiteellisesti onnistunutta kokonaisuutta. Kuten aina, vierailut pohjaavat artistien ainutlaatuiseen muusikkouteen, ei markkina-arvoon. Laulajat tuovat uusia värejä Mitchellin palettiin. Willie Nelson tekee Cool Waterin raukeudesta yhtä juhlaa. Kenties virkistävimmin yllättävät Billy Idol ja Tom Petty raidalla Dancin’ Clown.
Don Henley sopii myös hienosti mukaan. Raidalla Snakes And Ladders mestarivokalistien kauniit melodiat tasapainoittavat hieman ahdasta rumpukonesovitusta. Uhkaava The Reoccuring Dream jää kummittelemaan ajatuksiin. Rumpali Manu Katché, kitaristi Michael Landau ja basisti Klein luovat Mitchellin äänikollaasin päälle mahtavan tilan.
Night Ride Home 1991
Mitchell otti selkeän askeleen akustisempaan suuntaan albumilla Night Ride Home. Eleganssi ja mystisen tribaali tunnelma yhdistyvät saumattomasti, kaikessa rauhassa. Muutos 80-luvun eteerisyyteen on selkeä. Viipyilevät biisit hyötyvät akustisemman rytmin ja perkussioiden voimasta, ja rumpali Vinnie Colaiuta ja Larry Klein luovat jälleen pohjan ainutlaatuiselle hypnoottisuudelle. Soundi on mestarillinen.
Ehdottomia kohokohtia ilmiömäisen nimikappaleen lisäksi ovat Come In From The Cold ja Slouching Towards Bethelem. Myös David Baerwaldin kanssa laulettu single Nothing Can Be Done onnistuu. Viimeisenä kuultava Two Grey Rooms tuntuu herkulliselta 70-luvun takaumalta. Jousiorkesteri tuo sovitukseen juhlavaa glamouria.
Turbulent Indigo 1994
Uudenlaista vapautuneisuutta uhkuva Turbulent Indigo nosti Mitchellin uran uuteen nousuun. Varmaotteinen albumi on yksi artistin parhaista. Ilmaisu on astetta syvempää ja koskettavampaa kuin edellisellä levyllä Night Ride Home. Sävellykset ovat monisyisiä. Last Chance Lost voisi olla kotonaan vuoden 1979 albumilla Mingus, kitarasoundia myöden. Yksi Mitchellin tärkeimmistä tunnusbiiseistä on ekstaattinen Sex Kills. Huumaava soundi vie mukanaan tuntemattomaan. Mitchellin huoli maailman tilasta yhdessä Michael Landaun kitaran ja Kleinin tuotannon kanssa. Sex Kills on täydellistä ajattomuutta.
Loistokas levy vaikutti kuulijoihinkin: laulaja-lauluntekijä nousi uudestaan arvostetuksi musiikintekijäksi mediassakin. Helmikuussa 1996 Turbulent Indigo voitti parhaan popalbumin Grammyn erittäin kovatasoisessa kilpailussa. Taakse jäivät Mariah Carey, Madonna, The Eagles ja Annie Lennox tuottajineen. Lavalla Mitchell ja Klein vaikuttivat aidosti yllättyneiltä palkitsemisestaan:
Taming The Tiger 1998
Albumia Taming The Tiger edelsivät kokoelmat Hits ja Misses, joilla esitellään yhteensä 29 isoa ja vähemmän isoa hittiä. Erittäin hyviä koosteita molemmat. Näitä seurannut studioalbumi Taming The Tiger esittelee Turbulent Indigoa irrottelevamman artistin – ei minkäänlaista uran varmistelua uuden suosion ja palkintojen perässä.
Joni Mitchellin tuotantoa 90-luvulta.
Hieman jazzahtavamman albumin soundi on herkistynyt. Fonisti Wayne Shorter liitelee korkella. Intiimiyttä tuo myös rumpali Brian Bladen vaivaton tatsi. Rentous on kuitenkin lumeenomaista. Mahtipontisten sovitusten sijaan tilan ottavat tekstit. Mitchell kirjoittaa suoraan tasa-arvon ja ekosysteemin puolustukseksi: Lead Balloon ja No Apologies ovat täyttä rautaa. Nimikappale avaa musiikkiteollisuuden rappiota.
Taming The Tiger käsittelee kuitenkin myös ihmissuhteita ja positiivisuutta. Stay In Touch, My Best To You ja mestarillinen Man From Mars pysäyttävät. Face Lift kertoo kauneuden ytimestä:
– Open up your gifts… you know, happiness is the best face lift.
Vuosien vieriessä Taming The Tiger tuntuu yhä enemmän Hejiran sukulaislevyltä, heti avausraita Harlem In Havanan hypnoottisuudesta lähtien. Mitchell omaa yhä tutun lumovoiman myös luomummin toteutettuna.
Travelogue 2002
Hieman sekava viihdealbumi Both Sides Now (2000) jäi välityöksi, mutta Mitchell ei herpaantunut. Kahta vuotta myöhemmin ilmestynyt kahdeskymmenes albumi Travelogue toi artistin koko uran häikäisevään valokeilaan. Mitchell ehti jo uhata musiikinteon lopettamisella, koska oli niin kyllästynyt musiikkibisnekseen. Onneksemme Travelogue ei jäänyt viimeiseksi levyksi. Ehkä päätökseen vaikutti Mitchellin voittama Grammy elämäntyöstään (Lifetime Achievement Award).
Kaikki Traveloguen biisit ovat esillä Vince Mendozan uusin sovituksin. Mendoza onnistuu myös johtamaan orkesterin todelliseen täyttymykseen. Vivahteikkaat instrumentaatiot uhkuvat draamaa ja jännitettä, aivan toisin kuin edellisellä levyllä. Luksusta lisää sanoituksille painettu vihko Travelogue Lyrics.
Juhlan aihetta antaa myös albumin kuvitus. Mitchellin töitä esitellään etukannen Van Goghiin viittaavan maalauksen lisäksi levykansiosta löytyvässä kuvakirjasessa. Mukana on myös Mitchellin kauan kadoksissa ollut tytär Kilauren Gibb. Äiti ja tytär löysivät vihdoin toisensa vuonna 1997.
Shine 2007
Mitchellin levytyksiä vuodesta 2000 eteenpäin. Ylärivissä keskellä viimeisin albumi Shine (2007).
Vuosina 2004–2005 julkaistut kolme kokoelmaa ovat erinomaisia teemalevyjä: Dreamland, Songs Of A Prairie Girlja erityisesti jaksoa 1985–1998 peilaava The Beginning Of Survival toimivat hienosti. Myös boksi The Complete Geffen Recordings oli kiva. Mitchelliltä ei kuitenkaan odotettu täysin uutta materiaalia. Yllätys olikin melkoinen, kun artistin toistaiseksi viimeinen albumi Shine ilmestyi syksyllä 2007.
Shine oli kovan työn takana. Mitchell ponnisteli, jotta pystyisi laulamaan entiseen tapaan. Olemme onnekkaita, sillä Shine yltää yhdeksi mestarin parhaista levyistä. Albumin tärkein raita on toiseksi viimeisenä kuultava nimikappale. On vaikea löytää koskettavampaa ääntä ja tilitystä kuin tämä arkea, ympäristötuhoa ja ihmisen turhamaisuutta havainnoiva hauraus. Herkkyys nousee uskomattomiin sfääreihin mitä pienimmällä instrumentaatiolla. Tällaista musiikkia on olemassa vain vähän.
Mitchell tuotti pelkistetyn Shinen itse. Tunnelma on valtavan tiheä. Herkimpien elementtien arvo kasvaa, sovitukset hengittävät. Levyllä on samankaltaista taikaa kuin joillakin Leonard Cohenin myöhemmän kauden levyillä. Kun keskitytään olennaiseen, niin yhä vähemmästä saadaan yhä enemmän.
Voi olla, että Shine on Joni Mitchellin viimeinen albumi, joutsenlaulu. Voimme lohduttautua sillä, että hän on jo antanut meille enemmän kauneutta kuin koskaan uskalsimme pyytää.
Musasto 